Radio Suomessa tiistaina 30.10.2012 klo 18:03-20:00
Kasvien geneettinen muuntelu ihastuttaa, vihastuttaa ja pelottaa. Euroopassa
muuntelu on ollut vastatuulessa mutta muunneltua soijaa ja maissia
viljellään yleisesti esimerkiksi Yhdysvalloissa.
Miksi kasvien perintötekijöitä muunnellaan? Ovatko muunnellut kasvit
vaarallisia ympäristölle? Onko suomalaisessa ruokapöydässä jo geneettisesti
muunneltua soijaa ja maissia? Miten muuntelua valvotaan? Teemaillassa
tehdään selvää kasvien geenimuuntelusta.
Asiantuntijoina ovat kaupallinen neuvos Leena Mannonen maa- ja
metsätalousministeriöstä, professori Teemu Teeri Helsingin yliopistosta ja
Geenitekniikan lautakunnan pääsihteeri, neuvotteleva virkamies Kirsi
Törmäkangas sosiaali- ja terveysministeriöstä. Toimittajana on Sisko
Loikkanen.
Erityisen ilahduttavaa on havaita, että jälleen kerran keskustelemassa on oikeita kyseisen alan asiantuntijoita, eikä itseoppineita vaihtoehtoguruja, jotka ovat oppinsa saaneet erilaisten tieteenvastaisten järjestöjen lentolehtisistä.
Valitettavasti päivän henki on kuitenkin se, että ihmisen tietämyksen tason tuntuu ratkaisevan se, kuinka paljon hänestä tykätään Facebookissa, eikä suinkaan se, mitä hän on opiskellut ja milloin.
Asiaa voi miettiä vaikka sellaisesta lähtökohdasta, että jos sinulta löydetään esimerkiksi suolistosyöpä, niin antaisitko korvalääkärin suorittaa sen leikkauksen, jonka avulla se koetetaan sinusta poistaa?
Annatko hänen suorittaa leikkauksen, jos hänellä on 10000 Facebook-tykkäystä ja 12 786 seuraajaa Twitterissä?
Jos termi "vertikaalinen viljely" ei ole tuttu, niin jutun kuva sen kiteyttää. Maatalousmaa on etenkin Aasiassa jo kortilla, joten ainoa vapaa suunta on ylöspäin.
120 alumiinista tornia, korkeudeltaan yli 9 metriä, kykenee tuottamaan noin puoli tonnia vihanneksia päivässä. Hinta on hiukan tavanomaista "horisontaalista" viljelyä kalliimpi, mutta kuluttajat rakastavat kaikkea uutta ja hieman eksoottista, joten hintaa ei pidetä esteenä vertikaalisesti viljeltyjen tuotteiden suosiolle.
Tietenkin vihannekset ovat myös ns lähiruokaa, kaupungissa viljeltynä, joten sekin varmistanee sen, että kauppa käy.
Tämä esimerkki lienee yksi mahdollinen vaihtoehto tulevaisuuden ruokahuollon palapelin toimivasta pienestä palasta. Sillä kuten eräs tarkkaavainen lukija oli jo huomannutkin, Singporessa asuu 5 miljoonaa ihmistä, joten jos jakaa heille sen puoli tonnia vihanneksia päivässä, tai vaikka 300 tornin tuottaman kaksi tonnia, ei siinä oikein taida vielä mitkään terveellisen ruokavalion vihannesosuudet täyttyä.
Joten pitkä matka on vertikaalisella viljelyllä tuottamaan sellaisia ruokamääriä, joilla on oikeasti jotain merkitystä.
2000 kg /5 000 000 syöjää = 0,0004 kg per silmäpari. Sitten kotitehtävänä voi laskea, että montako tornia pitää olla, jotta jokainen singaporelainen saisi sellaiset kohtuulliset puoli kiloa päivässä, jota vaikkapa kotimaisessa lautasmallissa suositellaan päivän annokseksi vihanneksia.
Tutkijat kuvailivat kehittäneensä kestävän syömisen suunnitelman. Siis pieni sanaleikki viitaten kestävän kehityksen suunnitelmaan.
Dieetti on yhteneväinen niiden visioiden kanssa kestävästä syömisestä, joita esimerkiksi FAO on julkaissut asiasta, eli ruokavalio, jolla on alhaiset ympäristövaikutukset. American Journal of Clinical Nutrition julkaisi tämän version ja ohessa annettiin myös pieni suositusten mukainen päivän ruokalista:
Breakfast: oatmeal, whole wheat toast and low-fat spread, fruit juice
Lunch: Egg salad sandwich, yogurt
Dinner: Beef chili and kidney bean tortillas, salad
Snacks: Fruit (banana, peach), scone and jam, milk for hot drinks plus 1 teaspoon of sugar
Aamiainen: kaurapuuro, kokojyväleipä kera vähärasvaisen levitteen ja hedelmämehu.
Päivällinen: Mausteinen tortilla, jossa lihaa ja papuja, sekä salaattia. Vegaanit voivat korvata lihan tofulla.
Välipalat hedelmiä, esimerkiksi banaania ja persikkaa, teeleipä kera hillon, maitoa kuumaan juomaan (esim tee) ja hieman sokeria sekaan.
Ehkä eniten pisti silmään se, että vaikka puhuttiin ympäristövaikutuksiltaan pienestä kuormituksesta kyseisessä ruokavaliossa, ei luomutuotantoa oltu sotkettu mukaan ollenkaan. Ja eipä FAO oikeastaan luomutuotantoa enää suosi käytettäväksi yhtään missään, niin näin se vain menee.
Paljon hedelmiä, täysjyväviljaa, vihanneksia ja hiukan lihaa niin saat kohtuullisesti kaloreita ja pysyt kuosissa, sekä ympäristö kiittää.
Ruotsalaiset luonnontutkijat ja metsästäjät ovat huolissaan maan hirvien
tilanteesta. Tukholman eteläpuolelta on löytynyt runsaasti kuolleita ja
sairaita hirviä.
- Hirvet ovat laihoja, apaattisia, niillä on valtavasti loisia ja ne
ovat yleisesti erittäin huonossa kunnossa. Pahinta on, että sairaus
iskee varsinkin 3 - 4 -vuotiaisiin eläimiin, joiden pitäisi olla hyvässä
kunnossa, sanoo Södertörnin riistanvartija Henrik Timin Ruotsin
television SVT:n haastattelussa.
- Tämä näyttää pelottavalta.
Hirvet eivät jaksa edes nousta seisomaan, vaikka ihmiset lähestyvät
niitä koirien kanssa. Ne vain makaavat maassa ja vapisevat, jatkaa
metsästäjä Anders Olofsson.
Luomutuotannossa eläimien ihmeellisiä lääkitsemisrajoituksia on perusteltu sellaisillakin sangen oudoilla näkökulmilla, että luonnossa eläimet eivät sairastu/sairasta, vaan luonto osaa pitää itse eläimistä huolta ja eläimien luonnosta löytämä puhdas, optimaalisen ravinteikas ja luonnollinen ravinto pitää eläimet terveinä.
Eli ensin on virheellinen ajatus siitä, että luonnon eläimet eivät sairasta ja sitten siitä on vedetty vielä virheellisempi johtopäätös, että luonnonmukainen nk. "oikea ravinto" tekee sen, että luonnon eläimet eivät sairastu.
Tietenkin tällaista logiikkaa on myös pakko harrastaa, jos väittää, että luonnossa, prosessoimattomassa tuotteessa on kaikki Maaäidin energiat vielä tallella, se on superravinteikasta ja sitten kun sitä hieman käsitellään kaupan hyllyä varten, sen tuotteen kaikki omat ravinteet tapetaan ja korvataan ilkeän elintarviketehtailijan synteettisillä lisäaineilla.
Päällimmäisenä on teoria, jonka mukaan hirvet kärsisivät tiamiinin eli B1-vitamiinin puutteesta.
Eikös se luontoäiti nyt pidäkään optimaalista huolta luonnonmukaisen, käsittelemättömän ruuan ravinteikkuudesta?
Ne samat sienet, loiset, eläintaudit yms uhkaavat myös vaikkapa maatalouttamme, jos alamme korvata tieteellisen tiedon tuottamaa tietoa erilaisilla uskomuksilla ja ihmisten mielikuvituksen tuottamilla asioilla siitä, mitä luonnossa tapahtuu ja miten "luonto käyttäytyy".
No viime vuonna se kasvoi reilut 40 %, joten kysyntä alkanee tasaantua ja sepä tapahtuikin yllättävän nopeasti. S-ryhmä kertoo saman myös omilla sivuillaan ja näin:
Täysin samat viisi sanaa varustettuna yhdellä numerolla löytyvät myös tuosta tiedotteesta.
Puhutaanko tässä nyt luomun myynnin arvosta, vaiko kenties kappalemääräisestä myynnin kasvusta?
Miksi tätä kasvuprosenttia ei avata ollenkaan, eikä puhuta euroista enää, niin onko tässä takana vain se, että saadaan jotain suuren näköistä kuluttajien verkkokalvoille ylläpitämään positiivisia mielikuvia?
Sillä on täysin mahdollista, että luomutuotteiden osuus myynnistä on laskenut, mutta myyntivolyymi on noussut ja tämän kiemuran selittäisi se, että kaupan hyllyillä kalliit luomutuotteet on korvattu halvemmilla, jolloin niitä ostetaan luonnollisesti enemmän.
Tästä me olemme saaneet koko ajan uutisia. "Halpa luomumaito, kuluttajat haluavat halvempaa luomua, koetamme etsiä koko ajan kuluttajien toiveiden mukaista luomua" jne jne jne, kertovat meille uutiset yhä enemmän.
Selitän tämän nyt vielä esimerkin avulla. Ensin on ollut myynnissä luomutuote, joka maksaa 5 euroa / yksikkö. Niitä myydään kauppiaan seurantajakson aikana 100 kappaletta, jolloin rahaa saadaan yksinkertaisen laskutoimituksen jälkeen 500 euroa.
Myyntivolyymi ei tyydytä kauppiasta, joten hän etsii halvempaa, jotta sitä myytäisiin enemmän ja hän löytääkin tuotteen, joka maksaa 3,2 euroa kappaleelta. Nyt myyntivolyymi pomppaakin heti kymmeniä prosentteja ja sitä myydään myynnin seurantajaksolla 150 kappaletta entisen sadan sijaan.
Kauppias löysi n. 35 % halvemman tuotteen, jonka avulla hän sai seurantajakson myyntivolyymin nousemaan kokonaista 50 %.
Mutta todellisuudessa luomun osuus tässä tuoteryhmässä laskikin, vaikka myynti(volyymi) nousi huikeasti, sillä laskelmat kertovat, että rahaa tuli 480 euroa entisen 500 euron sijaan.
Tosin kauppias saa tästä hyvin positiivisen mielikuvan aikaiseksi, kun hän kertoo, että eräänkin luomutuotteen myynti on pompannut huikeat 50 %, joten luomu on hänelle sellainen asia, jota hän haluaa myydä enemmän ja enemmän, koska kuluttajat repivät luomun hänen käsistään.
Hän jättää kertomatta vain sen, että myyntivolyymin kasvu saatiin aikaan halvemmalla tuotteella, jonka myyntivolyymin pitäisi nousta vielä lisää, jotta hän saisi edes saman rahan kuin kalliimmalla tuotteella.
Tämän takia minua kiinnostaisi nähdä se, mistä tuo 26 % myynnin kasvu kertoo todellisuudessa. Myyntivolyymin vai myynnin arvon prosentuaalisesta kasvusta?
Myynnin volyymi on täysin eri asia kuin myynnin arvo ja siitä uutinen ei kerro mitään, ei edes S-ryhmän omassa ilmoituksessa.
Ensin on tyypillistä luomu-liirumlaarumia palstoittain, mutta sitten tällainen kohta aiheutti tarpeen lukea kokonaisuus useampaan kertaan ja pohtia hieman sitä, mitä sillä koetetaan kertoa:
Lähes kaikissa muissa Euroopan maissa on käytössä EU-säädöksiä tiukemmat
luomuvaatimukset. Leppäkerttu vastaa tähän haasteeseen Suomessa. Uudet
tuotantovaatimukset on laadittu kansainvälisen luomujärjestöjen
kattojärjestön IFOAMin vaatimusten mukaisesti.
Myös luomuruuan vienti voisi helpottua tiukempien sääntöjen ja
valvonnan myötä. Tuottajajärjestö MTK:n luomuvaliokunnan puheenjohtaja
Arto Hanelius totesi maanantaina Maaseudun Tulevaisuudessa, että Suomeen
tarvittaisiin tiukempaa tarkastusjärjestelmää.
Hänen mukaansa
eurooppalaiset kuluttajat pitävät Suomen luomulainsäädäntöä liian
löysänä, koska se on EU:n minimitasoa. Muualla on käytössä yksityiset
tarkastusjärjestelmät, joilla usein on myös lainsäädäntöä tiukemmat
vaatimukset.
Miksi Suomessa ei ole käytössä samat luomuvaatimukset kuin muualla EU:ssa?
Miksi Suomessa on vähemmän tiukka sääntöjen valvonta?
Mitä muuta mieltä eurooppalaiset kuluttajat ovat suomalaisesta luomusta, kuin sitä, että luomulainsäädäntömme on liian lepsua?
Koska asia vaikuttaa jopa suomalaisten luomutuotteiden vientiin, asia ei liene aivan olankohatuksella ohitettava!
Minä kun olen ymmärtänyt, että kaikki luomu on kaikkialla samaa luomua ja kaikkialla pelataan samoilla säännöillä, sillä se on kuulemma koko luomun pointti.
Nyt selviääkin suurena yllätyksenä, että näin ei olekaan, vaan säännöt ovat joko löysempiä tai tiukempia, valvonta voi olla löysää tai tiukkaa ja mitähän muuta vielä paljastuukaan?
Luomun suurin ongelma tuntuu olevan se, että mitä enemmän sitä tutkii, sen sekavampi on koko kenttä ja kaikki tuntuu olevan juuri päinvastoin kuin se, mitä luomuliitot koettavat meille sinänsä kauniissa mainoksissa kertoa.
Valitettevasti PDF-muotoinen dokumentti ei anna mahdollisuutta tekstin kopiointiin ja liittämiseen, joten naputtelu saa nyt jäädä, mutta jokainen voi raportin tietenkin lukea ja kokea kuten parhaimmaksi katsoo.
Olen hyvin usein ihmetellyt, koskien joitain blogeja, että näillä raakaruokaan ja sen autuuteen uskovilla ihmisillä ei ole aivan kaikki kotona yläkerrassa mitä tulee ajatusten loogisuuteen, vaikkakin ne ajatukset ovat usein sangen lennokkaita ja nyt se syy alkanee selvitä.
Eating a raw food diet is a recipe for disaster if you’re trying to
boost your species’ brainpower. That’s because humans would have to
spend more than 9 hours a day eating to get enough energy from
unprocessed raw food alone to support our large brains, according to a
new study that calculates the energetic costs of growing a bigger brain
or body in primates.
Hyvin vapaasti käännettynä kertoo, että raakaruokailu ruokavaliona on resepti katastrofiin, mikäli aikomuksenasi on kehittää lajillista älykkyyttäsi. Tämä sen takia, että ihmisen tulisi käyttää yli 9 tuntia päivässä syömiseen, jotta saisit riittävästi energiaa prosessoimattomasta raakaruuasta edes tukemaan suuria aivojasi ja aivojen energiantarvetta.
If you eat only raw food, there are not enough hours in the day to get
enough calories to build such a large brain,” says Suzana
Herculano-Houzel, a neuroscientist at the Federal University of Rio de
Janeiro in Brazil who is co-author of the report. “We can afford more
neurons, thanks to cooking.”
Jos syöt pelkkää raakaruokaa, päivässä ei ole riittävästi tunteja, jotta saisit tarpeeksi energiaa rakentaaksesi isot aivot. Meillä on varaa lajimme isoon aivojen neuronimäärään, kiitos ihmisen ruuanlaittotaidon.
Humans have more brain neurons than any other primate — about 86
billion, on average, compared with about 33 billion neurons in gorillas
and 28 billion in chimpanzees.
Ihmisellä on kädellisistä huikeasti eniten neuroneja (hermosoluja) aivoissaan, noin 86 miljardia keskimäärin, kun taas gorilloilla on 33 miljardia ja simpanseilla 28 miljardia.
While these extra neurons endow us with many benefits, they come at a
price — our brains consume 20 percent of our body’s energy when resting,
compared with 9 percent in other primates. So a long-standing riddle
has been where did our ancestors get that extra energy to expand their
minds as they evolved from animals with brains and bodies the size of
chimpanzees?
Ylimääräiset neuronit antavat meille paljon etuja, mutta niillä on myös hintansa, eli aivomme kuluttavat 20 % kehomme energiasta levossa, verrattuna muiden kädellisten 9 % kulutukseen. Pitkään oli arvoitus, mistä varhaiset esi-isämme saivat sen ylimääräisen energiansa, jotta kehitys mahdollistui.
One answer came in the late 1990s when Harvard University primatologist Richard Wrangham proposed that the brain began to expand rapidly 1.6 million to 1.8 million years ago in our ancestor, Homo erectus,
because this early human learned how to roast meat and tuberous root
vegetables over a fire. Cooking, Wrangham argued, effectively
predigested the food, making it easier and more efficient for our guts
to absorb calories more rapidly. Since then, he and his colleagues have
shown in lab studies of rodents and pythons that these animals grow up
bigger and faster when they eat cooked meat instead of raw meat — and
that it takes less energy to digest cooked meat than raw meat.
Vastaus oli ruuan kypsentäminen. Kypsennetyn ruuan kalorit elimistö ottaa nopeammin ja helpommin käyttöönsä. Sitten asiaa testattiin eläimiin ja kun jyrsijöille sekä käärmeille annettiinkin kypsennettyä ruokaa raa'an ruuan sijaan, ne kasvoivat paljon nopeammin, kuin raakaruualla ruokitut lajitoverinsa. Tämä johtui siitä, että kypsän lihan kalorit ovat eläimienkin ruuansulatuksen käytössä nopeammin ja tehokkaammin, eikä elimistön energiaa tarvitse tuhlata niin kauan ruuan sulattamiseen.
Melkein unohdin mainita, että tietenkin kaikkein tehokkain raakaruokavalio on sellainen, jossa ainekset syödään luomulaatuisena ja mieluiten biodynaamisena, jotta kaikki edut saadaan elimistön käyttöön. Tosin tieteellisen tiedon valossa voi kysyä, että mitkä edut?
Mutta mitäpä näistä, sillä pääasia on, että nuorisollamme on virikkeitä ja he tuntevat tekevänsä jotakin merkittävää ja kokevat olevansa kehityksen eturintamassa.
Yhdysvalloissa on luomukeskustelu vellonut kiivaana jonkin aikaa, kiitos uusimpien tutkimusten, joka on aiheuttanut sekaannusta ja hämminkiä sekä kuluttajissa, että luomujärjestöissä. Kaikki se uuttera työ luomun terveellisten mielikuvien luomiseen meni harakoille, mutta myrsky laantuu, aallot tasaantuvat sekä kuluttajat unohtavat.
Kuten eilen toin esiin linkkejä, nyt sitten vielä lastenlääkärit tulivat mukaan soppaa hämmentämään ja se ei varmasti luomusta innostuneiden mieliä lämmitä, etenkin kun viesti on se, että luomun etuja on vaikea todentaa ja lasten vain pitäisi syödä hedelmiä, sekä vihanneksia kera täysjyväviljojen, olipa se sitten luomua tai ei.
Mistä tämä lastenlääkärien osallistuminen sitten johtuu, moni varmaan kysyy?
Sosiaalisessa mediassa on alkanut jo luomuväen vastaisku ja tietenkin lastenlääkärit ovat elintarviketeollisuuden rahoittamia, korruptoituneita ja muuta ikävää, kuten vaihtoehtoväen viesti aina kuuluu kaikissa tilanteissa, kun heidän uskomuksensa kyseenalaistetaan, mutta mikä mahtanee olla oikea syy?
Oikea, todellinen syy taitanee olla se, että luomun markkinointi Yhdysvalloissa on keskittynyt lähinnä pelottelemaan tavanomaisesti tuotetulla ruualla. Isot otsikot huutavat vaihtoehtomedioissa sitä, kuinka myrkytettyä ja terveydelle suorastaan vaarallista tavanomainen ruoka on ja kuinka kaikki ruoka pitäisi syödä luomuna ja jos ei ole muuhun varaa, etenkin hedelmät, vihannekset ja vastaavat tulisi syödä luomuna. Ja jos ei ole koko perheelle varaa ostaa luomua, ajatelkaa ainakin lastenne terveyttä!!
Olemme nähneet jo Suomessa pieniä maistiaisia USA:n keinoista, sillä luomuliiton puheenjohtajakin on vilautellut peitellysti pelottelukorttiaan ja ilmoittanut, että etenkin vanhusten ja lasten tulisi syödä luomua, sillä mahdollisten haitta-aineiden jäämät vaikuttavat juuri heihin jollain tavalla, mahdollisesti, ehkä..
Yhdysvalloissa näin kevyttä vihjailua ei harrasteta, vaan siellä käytetään kunnon retoriikkaa, joka tietenkin uppoaa paremmin. Mutta tällaisella pelottelulla voi olla hyvin vakavat seuraukset, jos kuluttaja ymmärtää sen väärin tai ottaa uhkatekijät liian kirjaimellisesti.
Voi käydä niin, että vähävarainen äiti/isä jättääkin ostamatta kaikki hedelmät, vihannekset ja muun terveellisen, kun ottavat luomumainosten pelottelun liian tosissaan, eikä heillä sitten kuitenkaan ole varaa törkeän kallisiin luomuversioihin.
Tai sitten he käyttävät saman rahan kuin aina ennenkin, mutta se taas tarkoittaa sitä, että siinä taloudessa terveellisten tuotteiden kulutus tipahtaa noin 30-70 %.
Vaikka niissä tavanomaisesti kasvatetuissa hedelmissä, kasviksissa,
täysjyväviljoissa yms olisikin joitain jäämiä, niin kuitenkin niiden
säännöllisen nauttimisen hyödyt voittavat mahdolliset haitat
moninkertaisesti.
Co-lead author, Janet Silverstein, MD, FAAP, a member of the AAP Committee on Nutrition, said:
"What's most important is that children eat a healthy diet rich in
fruits, vegetables, whole grains, and low-fat or fat-free dairy
products, whether those are conventional or organic foods. This type of
diet has proven health benefits. Many families have a limited food
budget, and we do not want families to choose to consume smaller amounts
of more expensive organic foods and thus reduce their overall intake of
healthy foods like produce."
Mutta luulen, että luomumarkkinat eivät halua voittojaan pienemmiksi, joten tämä lastenlääkärien viesti tullaan vain peittämään alleen vielä laajemmalla ja äänekkäämäällä pelottelukampanjalla, jolla koetetaan mustamaalata lastenlääkärit. Heidän arvonsa sekä heidän taustansa kyseenalaistetaan ja siinä tehtävässä varmaan rokotedenialisteilla on paljon keinoja. Stanfordin tutkimuksellekin kävi vaihtoehtomedioissa huonosti ja sen julkaisijoita pidetään vain elintarviketeollisuuden kätyreinä sekä salaliitot vilistävät silmissä niitä juttuja lukiessa.
Kyse on isosta luomuruokabisneksestä, josta halutaan vielä isompaa bisnestä ja siinä eivät silloin lastenlääkäreiden vilpittömät, yleisterveelliset arvot paina missään.
Olette varmaan huomanneet, että luontaistuoteala, sekä erilaiset lisäravinteita myyvät firmat ovat aloittaneet mittavan mainoskampanjan eri medioissa. Nyt on viimeinen hetki saada kuluttajien mieleen positiivisia mielikuvia, sekä tuotteiden brändit kera vaikutusten, sillä 14. joulukuuta mainonnasta poistuvat kaikki väittämät, joille ei ole tieteellistä näyttöä.
Tämän johdosta olemme nähneet TV:ssä jopa pienoista myötähäpeää aiheuttavia, sangen kotikutoisia mainoksia, joissa koetetaan viime hetkillä tehdä omasta tuotteesta tunnettu ja koetetaan mainostaa sen ihmevoimia, sillä kohta se on kielletty.
Uusi aika tarkoittaa käytännössä sitä, että tällä hetkellä luontaistuotteen pakkauksessa voi lukea näin:
Koivunneulasuute.
-parantaa syöpiä -vahvistaa DNA:ta -lisää verta -kohentaa mielialaa -parantaa perimää -helpottaa hämäräsokeutta -helpottaa auringon aiheuttamaa häikäistystä -kovettaa pehmeää vatsaa -pehmittää kovaa vatsaa -jo muinaiset Mayat herättivät koivunneulasuutteella kuolleita henkiin. -käytössä siperiassa tuhansia vuosia lammaspaimenena
Ja uusi pakkaus joulukuussa näyttääkin tältä.
Koivunneulasuute.
Ja se oli sitten siinä uusien EFSA:n sääntöjen mukaan.
Luontaistuotteita valmistavat tahot ovat tietenkin sangen tuohduksissa, sillä nyt viedään matto bisnesten alta, kun kaikki luontaistuotteiden villit markkinointiväitteet kielletään.
Aamulla Kuningaskuluttaja-ohjelman uusinnan haastattelussa eräs kotimaisen yhtiön toimitusjohtaja kertoi, että tieteellisen näytön saaminen ei onnistu, sillä luontaistuotteissa vaikutukset ovat yksilöllisiä.
Siis niinkuin mitä?
Kotimaisen lääkeyhtiön liiketoimintapäällikkö sen sijaan valitsi sanansa tarkemmin ja ilmoitti, että heidän luontaistuotteensa toimii myös joulukuussa aivan samoin kuin ennenkin, mutta viranomainen on vain vetänyt rajan uuteen kohtaan siinä, mitä he voivat tuotteestaan kertoa.
Tämä voi olla takaisku koko luonnonmukaisuusaatteelle, sillä luomu yms mielikuvien tasolla elävä luonnollisuus on kulkenut käsi kädessä luontaistuotealan nousun mukana. Esimerkiksi luontaistuotteista suurehko osa on jo siirtynyt luomutuotettuihin sisältöihin ja luomu on tietenkin hyötynyt siitä, että luomu käsitteenä on yhdistynyt hyvin positiivisiin ja terveyttä edistäviin mielikuviin luontaistuotteissa.
Mutta valitettavasti nämä väittämät ovat olleet lähes kaikki täysin keksittyjä, ilman mitään tieteellistä näyttöä asiasta. EFSA kävi läpi kokonaista 4378 terveysväittämää luontaistuotteista/ravintolisistä ja vain 222 läpäisi seulan, eli niillä oli luotettava tutkimustieto takanaan.
Mutta kuten ohjelmassa kerrottiin, voivat yritykset lisätä tuotteisiin vaikka milligramman C-vitamiinia ja käyttää sen tieteellisesti todettuja vaikutuksia sitten mainonnassaan ja sitä kautta saada tuotteelleen hiukan jatkoaikaa. Odotan kuitenkin mielenkiinnolla, josko uusia kotikutoisia mainoksia vielä ilmestyy televisioon meitä viihdyttämään ja etenkin sitä, miten näiden ihmetekoja lupaavien tuotteiden käy joulukuun puolenvälin jälkeen.
Tässäpä linkkejä eri medioihin, uutisiin etc, joissa on luomua viime aikoina käsitelty, tosin ulkomaan kielellä. Nyt ei tule kommentteja, vaan jokainen saa tulkita tekstit omien linssien värien mukaan:
Noiden kahden edeltäneen linkin takana oleva uutinen onkin nyt USA:ssa täyttänyt tiedotusvälineet, sillä kaikki päämediat ovat tehneet siitä todella ison jutun. Wall Street Journal, CBS, CNN, Time, NPR News, NBC ja niin edelleen. Suomalaiset lehdet? Hiljaisuus lienee paras termi kuvaamaan tilannetta.
Tällä hetkellä erilaiset poppamiehet myyvät meille tervettä ja leppoisaa vanhuutta keinoilla, jotka vaikuttavat erittäin mukavilta. Yleensä niissä on paljon samaa kuin Ostos-TV:n vimpaimissa, eli saat kireät vatsalihakset sohvalla makaamalla ja teeveetä tuijottamalla.
Poppamiehet kertovat, että syömällä lisäravinnettä X, jolla on koeputkessa saatu yksittäinen solu elämään x kertaa kauemmin kuin vertailusolu, tulet itsekin elämään naapuriasi vanhemmaksi, eikä se maksa kuin 7 senttiä päivässä. JA eikä tässä vielä kaikki, vaan sinun ei tarvitse tehdä mitään muuta! Helppoa ja yksinkertaista, eikö totta.
Joku poppamies kertoo, että meidän pitää syödä kuin kivikauden ihminen, joku toinen että meidän pitää välttää hiilihydraatteja ja joku toinen vannoo luomun nimeen. Yhteistä kaikille on se, että heidän mainospuheensa kehottavat vastustamaan viranomaistietoa, sillä se on korruptoitunut. Toimi kuten minä kerron ja tilaa minun korruptoitumattomasta nettikaupastani uusi kirjani, joka kertoo välineet parempaan elämään, jotka voit myös ostaa nettikaupastani. Uusilla poppamiehillä ei ole tarkoitus rikastua, vaan ainoastaan auttaa vilpittömästi meitä Valosta eksyneitä.
Poppamiesten on toisaalta hyvin helppoa myydä seksikästä tarinaansa, sillä tiede on osin hyvin seksitöntä ja suorastaan tylsää, kuten seuraava tuore uutinen meille kertoo:
Tutkimuksen mukaan terve vanhuusikä onnistuu todennäköisemmin, jos
pysyy savuttomana, käyttää alkoholia kohtuullisesti, syö runsaasti
vihanneksia ja hedelmiä sekä harrastaa säännöllisesti liikuntaa.
Arvatkaapa miksi tämän ajan poppamiehet ja käärmeöljykauppiaat eivät ole kauhean innoissaan tieteen tuottamasta tiedosta onnistuneeseen vanhuuteen?
Tieteen tuottama kirja terveen vanhuuden rakennuspalikoista olisi sangen lyhyt, eikä sen avulla oikein saa myytyä 50-osaista DVD-sarjaa.
Mitä seksikästä on tieteen tuottamassa tiedossa ja miten sen saisi myytyä alati uusia kokemuksia ja sähäkkää elämää etsivälle nykyihmiselle?
Tuoreen tutkimuksen mukaan terve ja hyvä vanhuus ei ole kiinni
yksittäisistä elintavoista. Olennaisempaa on terve kokonaisuus, joka
auttaa välttymään kroonisilta sairauksilta.
Eikö minun pidäkään tilata Himalajan taikasieniä ja juoda niistä valmistettua taikateetä aamusta iltaan saavuttaakseni terveen vanhuuden? En usko, sillä tuollainen viesti on taatusti jonkin korruptoituneen viranomaisen tietoa, jolla hän koettaa saada minut vain talutusnuoraansa!
Ehkäpä asiaa voi katsella myös siitä näkökulmasta, että miksi meillä on vaikkapa säilöntäaineita.
Mietin myös sitä, että ennen kuin vaikkapa homeet tunnettiin täysin ja niiden ominaisuudet, niin paljonko ihmisiä on kuollut ruuan homeisiin ja niiden myrkkyihin, kun ihmiset eivät ole eläneet yltäkylläisyydessä ja homeisesta ruuasta vain jouduttiin rapsuttamaan homeet pois ja ruoka syötiin, koska kaikesta oli pula. Nyt tiedämme, että homeinen ruoka sisältää homeitiöitä kaikkialla, eikä vain siinä kohdin, missä on näkyvää hometta.
Homeet ovat äärimmäisen salakavalia, joka ilmenee vaikkapa siitä, mikä homeisessa sisäilmassa ihmisen lopulta sairastuttaa.
Trichoderma-sienen tuottamat myrkylliset vieraspeptidit nimettiin
trilongiineiksi. Trilongiinien myrkyllisyys perustuu niiden kykyyn imeytyä
elimistön kudoksiin ja soluihin tuottaen kaliumia ja natriumia läpäiseviä
nanokanavia.
Trilongiineista muodostunut kanava voi oikosulkea eliöiden omia elintärkeitä
natriumia tai kaliumia kuljettavia kanavia, jotka säätelevät esimerkiksi
sydän-, hengityselin- ja hermosolujen toimintaa ohjaavia
viestintäjärjestelmiä.
Mitähän ruuan homeet saavat elimistössämme aikaiseksi, niin ihanan luonnollisia ja luonnonmukaisia kun nyt sattuvat olemaankin?
Mukavia, sivistäviä katseluhetkiä, mutta eväät kannattaa jättää jääkaappiin katselun ajaksi!
Käärmeöljyksi sanotaan tuotetta, jolla on myyjän mukaan suorastaan uskomattomia terveysvaikutuksia, mutta todellisuudessa niitä ei ole. Termi syntyi Yhdysvalloissa 1800-luvulla, jolloin myynnissä oli oikeaa, kirjaimellista käärmeöljyä, jonkaa luvattiin hoitavan kaikki vaivat, mitä ikinä kukaan voi keksiä. Sen jälkeen käärmeöljystä tuli synonyymi kaikille humpuukirohdoille.
Meille koetataan myydä ties mitä, ties minkälaisilla väittämillä ryyditettyinä ja sen selvittäminen, että mikä intiaanien, inkojen, kiinalaisten, siperialaisten, eskimoiden, mayojen, muinaisten egyptiläisten, spartalaisten tai yleisesti määrittelemättömin viidakon villi-ihmisten taikayrtti nyt sitten todellisessa elämässä omaa tieteen todistamia vaikutuksia, on kovin työlästä. Usein olemme vain myyjän värikkään ja kekseliään retoriikan varassa.
Seuraava sivusto tarjoaa kätevän, helppolukuisen kaavion siitä, mitkä tuotteet omaavat tieteen todistamia vaikutuksia, mitkä ovat kenties lupaavalla uralla asiassa, millä tuotteilla on ristiriitaisia tutkimuksia takanaan ja mitkä tuotteet eivät omaa yhtään mitään tieteellistä näyttöä yhtään mistään.
Tästä kun saisi vielä sellaisen pienen lompakkoon taiteltavan version, joka kestäisi käyttöä, niin sitä voisi jakaa erilaisilla terveysmessuilla epätietoisille kuluttajille, joille niin usein myydään käärmeöljyä.
Taas kerran uutisia USDA:n valtakunnasta luomun osalta.
Kuten aiemmin raportoin, Euroopan Unioni sekä Yhdysvallat löivät kaikessa hiljaisuudessa kättä päälle alkuvuodesta ja kaikki luomukaupan menneet kitkat unohdettiin eli luomutuotteet seilaavat nyt vapaasti Atlantin toiselta puolelta toiselle. Kauppa se on joka kannattaa, sillä kyseessä oli kahden maailman suurimman luomumarkkina-alueen yhteensovittaminen sääntöjen osalta.
Samoin aiemmin uutisoimani Cornucopia Institute, pientuottajien ärhäkkä puolustaja Yhdysvalloista, on tehnyt jälleen omaa salapoliisityötään ja Cornucopia on julkaissut laajan selvityksen siitä, miten luomun kaikki arvot on heitetty lapsen ja pesuveden mukana ikkunasta pihalle ja korvattu suuryritysten mukaisilla arvoilla.
Selvitys on erittäin laaja sekä kattava, joten nyt valitettavasti käännöstyö jää jokaisen lukijan henkilökohtaisille harteille.
Selvitys on niin loistavaa salapoliisityötä, että jospa vaikka jokin eurooppalainen tai jopa suomalainen tiedotusväline innostuisi asiasta, sillä USDA:n ja EU:n yhteiset luomusäännöt tekevät tuosta selvityksestä myös linkin Eurooppaan. Tässäpä vielä selkeä lista kaikista niistä ei-luomuista sekä synteettisistä ruuan lisäaineista, jotka suuryrityksiä johtavat tahot ovat saaneet muilutettua luomusääntöihin, koska ovat päässeet vaikuttamaan USDA:n luomuohjelman sisältöön ja mikään ei estä samaa myös meillä:
Voimme tietenkin kaiken tämän luettuamme enemmän miettiä myös sitä, että miksi ihmeessä Suomessakin suurimmat ruuan vähittäismyyjät ja elintarviketehtailijat ovat kilpaa änkeämässä niille tuoleille, joilta käsin luomua koskevia asioita päätetään?
Kyllä luomu on erittäin mielenkiintoinen ilmiö ja mitä enemmän sitä tutkii ja penkoo, sitä vähemmän se on sellaista, mitä luomun mainokset koettavat epätoivoisesti väittää.
Isoa, fiksua ja vihreää, mutta ei luomua, eikä myöskään teollista viljelyä, vaan näiden molempien hybridi, jota voisi kutsua integroiduksi viljelyksi.
Hyödynnetään perinteisiä, hyväksi havaittuja menetelmiä, eli vuoroviljelyä, peitekasveja, typen sidontaa jne, mutta ei kuitenkaan kielletä kategorisesti moderneja menetelmiä, eli maatalouskemikaaleja, eikä keinolannoitteitakaan.
Mutta tämä kaikki on vasta alustavan työn alla ja sen mahdollista tulemista suuren luokan mittakaavaan vasta odotellaan.
Juttua lukiessa pitää muistaa taas se, että kun tuolla kirjoitetaan maanviljelyn huomattavista ympäristöhaitoista yms, niin ne eivät ole siirrettävissä Suomen tilanteeseen suoraan, eikä oikein epäsuorastikaan. On eri asia harrastaa intensiivistä maataloutta teollisessa mittakaavassa alueella, joka sallii tuotannon 12 kuukautta vuodessa, kuin viljellä pientiloilla alueella, jossa maa on umpijäässä jopa puolet vuodesta.
Pitää muistaa, että Suomessa käytetään jopa 90 % vähemmän maatalouskemikaaleja kuin eteläisemmissä osissa EU:ta, kiitos talven, joka huolehtii esimerkiksi tuholaisongelmasta sangen tehokkaasti.
Suomeksi IP-viljelystä asiasta voi lukea vaikkapa täältä ja tämä on kasvinsuojelun näkökulmasta:
Takaisin Wirediin. Seuraavassa on oikeastaan kiteytettynä koko IP-viljelyn ajatus:
“We wanted to show that small amounts of synthetic inputs are very
powerful tools, but they’re tools with which you tune the system, not
drive it,” said Adam Davis, a researcher with the United States
Department of Agriculture.
Synteettiset tuotantopanokset ovat hyvin tehokas työkalu maanviljelyssä, mutta niitä pitää käyttää hienovirittämään systeemi, eikä suinkaan moottorina.
Jutussa on paljon asiaa ja sieltä voivat kiinnostuneet sen lukea, mutta itseäni askarrutti, että kiinnostaako luomuväkeä tällainen hybridiviljely?
Minusta kuitenkin tuntuu, että luomussa on täysin mahdotonta ajatella maatalouskemikaalien mukaanottamista viljelyyn, sillä niin voimakkaasti se on liputtanut kaikkien kemikaalien vastustamista. Kuten kommenttiosiossa joku kommentoikin, että tyydyttääkö vähemmän kemikaaleja "EI kemikaaleille" -ihmisten mielet?
Siellä pohdittiin myös sitä, että IP-viljelykin onnistuakseen vaatii kuitenkin huomattavaa elävän työvoiman lisäystä maatiloille ja mistä se löytyy sinne? Suomessakin maatilojen vierastyövoima, mikäli jokin tila sellaista tarvitsee, tulee lähinnä Suomen ulkopuolelta, eikä kotimaasta löydy millään työntekijöitä raskaaseen ja suhteellisen huonostipalkattuun työhön.
Lisäksi pitää muistaa, kuten kommenteissa osin pohditiinkin, että on täysin eri asia tuottaa ruokaa 5-10 perheelle, kuin ruokkia New York tai Delhi.
Mutta emme heitä kirvestä kaivoon pohtimalla asioita ennakkoon epätoivoiseksi yritykseksi vaan annamme tutkijoiden rauhassa tutkia, pohtia ja virittää konettaan. Toivottavasti se kone on joskus tulevaisuudessa sellaisessa iskussa, että niillä alueilla, joilla sitä kipeästi tarvitaan pienentämään maatalouden ympäristökuormitusta, se sen tekisi, kuitenkaan satoja kovin paljoa pienentämättä.
Sosiaalinen media on kunnostautunut luomaan viime vuosina elintarvikepahiksia ja valitettavasti väitteet ovat olleet kovin pahasti ristiriidassa vankan tieteellisen näytön kanssa. Natriumglutamaatti oli edellinen pahis ja sen kohdalta on jo myrsky laantunut. Elintarviketeollisuus tosin otti kuluttajien keksityistä huolista markkinointikikan ja korvasi täysin vaarattoman natriumglutamaatin osittain tuotteissaan hyvin vaarallisella suolalla.
Seuraavaksi tulilinjalle taitavat joutua makeutusaineet ja niistä jo pyöriikin hyvin villejä huhuja, sekä osin täysin mielikuvitukseen perustuvaa höpömateriaalia sosiaalisessa mediassa ja tälläkin kertaa joudun turvautumaan Noora Shinglerin apuun näyttäessäni esimerkin:
Noora on jälleen uskottavasti yhdistellyt faktaa sekä fiktiota ja luonut oman todellisuutensa. Mutta jos emme tuijota vain muutamien tutkimusten yksittäisiä lauseita, niin onko se todellisuus totta myös laajemmassa perspektiivissä?
Tällä kertaa minun ei tarvitse suunnitella pyörää uudelleen, sillä Pronutritionist-blogin Reijo Laatikainen onkin hoitanut homman tuttuun tyyliinsä, eli vankoin asiaperustein ja annetaan hänen kertoa toinen näkemys, sillä perusteltu näkemys on aina parempi kuin osittain keksitty näkemys.
Joten jäämme jälleen jännityksellä odottamaan, että vaikuttavatko tieteelliset tutkimukset sosiaalisen median alati kärkkäiden vastavirran vahtikoirien haukun määrään, vai elävätkö he omaa elämäänsä tieteellisestä tiedosta välittämättä?
Itse veikkaisin, että tieteellinen tutkimus ei tule vaikuttamaan vaihtoehtoajattelijoiden ajattelun laatuun, vaan kun he jotain keksivät, se levy soi sitten seuraavaan pinnalle nostettavaan asiaan saakka.
Lisäänpäs loppuun vielä pienen kevennyksen, sillä energiajuomat ovat olleet kovasti esillä viime aikoina, eikä suinkaan positiivisessa mielessä. Elintarviketeollisuus tekee kuitenkin kaikkensa, jotta värikäs ja jo metrien päähän haiseva iso tölkki olisi jokaisen koululaisen kädessä. Ja nytpä jokaisen luomuäidin onneksi on tullut markkinoille myös luomuenergiajuomia:
Jos kysyisimme luomuäidiltä, että antaisiko hän lapsensa juoda energiajuomaa, joka sisältää mm. limoneelia, betasitosterolia, elaidihappoa, eugenolia, gentisinihappoa, linoleiinihappoa, oleiinihappoa, skopoletiiniä ja ursolihappoa, niin luulisin, että tuomio on selvä. Mutta kun ne löytyvätkin luomuenergiajuomasta, niiden ympärille ilmestyy kuin taikaiskusta mitä kirkkain sädekehä.
Noni ei ole uusi tuttavuus, vaan sitä yritettiin saada Suomen markkinoille verkostomarkkinoinnin keinoin jo 90-luvulla mitä ihmeellisempien terveysväittämien kera. Noni-tuotteet olivatkin kiellettyjä vuosina 1998-2003 juuri markkinoinnissa käytettyjen harhaanjohtavien väitteiden takia.
Mehun markkinoinnissa, erityisesti myynnin yhteydessä kuluttajille annetaan runsaasti elintarvikelain lääke- ja terveysväite-kiellon vastaista informaatiota. Myynnin yhteydessä annettavassa esitemateriaalissa viitataan tuotteen sairautta ehkäiseviin, hoitaviin tai parantaviin vaikutuksiin mm. luettelemalla vaivoja, joihin NONI:n on todettu auttavan. Tällaisina vaivoina luettelossa mainitaan mm. Hiv, syöpä, diabetes, reuma, verenpaine, kolesteroli, psoriasis, allergiat, rytmihäiriöt, krooniset tulehdukset ja nivelkivut. Päätöksen liitteenä on Elintarvikevirastoon toimitettu NONI –mehun esitemateriaali.
Tosin luomunonia energiajuoman muodossa ei liene vielä Suomesta saatavilla, mutta eiköhän sekin tänne rantaudu, sillä jos energiajuomamarkkinoilta haluaa ottaa luomurahat pois, silloin on taottava kun rauta on kuumaa.
Aterianjälkeinen kylläisyys on monimutkainen palapeli.
Kylläisyysvaikutukset alkavat jo suussa makuaistimuksista ja kun ruokaa
pureskellaan. Ruuan kiinteämpi olomuoto lisäsi kylläisyyden tunnetta
tuoreessa suomalaisessa väitöstutkimuksessa.
Erilaiset smoothiet ovat nyt kovasti muotia, sekä trendikästä, mutta ehkäpä se lähes mehuksi mössätty tehosekoittimen sisältö kannattaisi sittenkin syödä kiinteämmässä muodossa.
Ruokahalua ja syömistä säädellään keskushermoston ja muun elimistön
yhteistyönä. Säätelyyn osallistuu koko ruoansulatusjärjestelmämme suusta
alkaen koko pitkän suolistomme loppuun saakka, Juvonen kertoo.
Ruuansulatuskanava
säätelee ruuansulatuksen lisäksi suolistosta vapautuvien ruokahalua
säätelevien hormonien eritystä. Juvosen tutkimus osoitti, että ruuan
koostumus ja rakenne vaikuttavat näiden hormonien eritykseen, mikä
puolestaan vaikuttaa ruoansulatuskanavan toimintaan ja ruokahaluun.
Ravintokuitujen
ominaisuudet, etenkin kuitujen aikaansaama viskositeetti eli
geelimäinen rakenne, muokkasivat aterianjälkeisiä elimistön vasteita.
Niihin vaikutti myös se, miten kiinteässä muodossa ruoka nautittiin.
Useimmin kuidun mukana olo tuotteessa tai tuotteen kiinteämpi olomuoto
lisäsivät kylläisyyden tunnetta.
Tiede on ihmeellistä, paljon ihmeellisempää kuin uskomukset ja ihmeellisempää kuin "omat kokemukset", joilla lähes mitä tahansa kaupataan mullistavana terveyskokemuksena kaikille.
Juvosen tutkimusten mukaan tarvittava energia kannattaakin nauttia
ruokana, ei juomana. Nestemäisten kaloreiden kylläisyysvaikutus on
todennäköisesti pidemmällä aikavälillä kiinteää heikompi, vaikka
kaloreita saattaa olla paljon.
Ja sitten se vanha totuus, joka ei ole kauheasti horjunut, vaikka erilaiset vaihtoehtoasiantuntijat sitä kovasti yrittävätkin:
Ateriarytmi ja lautasmalli pitävät edelleen pintansa. On erittäin tärkeää nauttia kunnollinen, kuitupitoinen aamiainen.
Ja tästäpä meillä onkin loistava silta toiseen uutiseen:
Tuoreen brittitutkimuksen mukaan aamupalan väliin jättäminen saa
rasvaisen, hyvin kaloripitoisen ruoan houkuttamaan huomattavasti enemmän
myöhemmin päivällä. Asiasta kertoo Britannian yleisradioyhtiö BBC.
Aamupalan
väliin jättäminen saa aivot kiinnostumaan ruoasta ja syömään enemmän
lounaalla. Asia selvisi tutkimuksessa, jossa tarkasteltiin 21 ihmisen
aivoja.
Tutkijoiden mukaan aamupalan väliin jättäminen tekee
laihdutuksesta haastavaa, koska silloin kaloripitoiset ruoat houkuttavat
enemmän.
Ravitsemusasiantuntijoiden mukaan aamupalan tiedetään
vähentävän ruokahalua. Tutkijat halusivat kuitenkin selvittää, mitä
aivoissa tapahtuu samaan aikaan.
Joten syökää kunnollinen aamupala ja suositellusti sellaisessa muodossa, että tarvitsee tehdä jotain muutakin kuin vain nielaista!
Eat&Joy Maatilatori lopettaa toimintansa Lasipalatsissa 26.
lokakuuta. Vuonna 2009 aloittanut lähi- ja luomuruokaan keskittynyt
Eat&Joy Maatilatori keskittää keskustan toimintansa Kluuvin
kauppakeskuksessa sijaitsevaan myymäläänsä. Eat&Joyn Eeropekka Rislakin mukaan Lasipalatsin
liiketila kävi ahtaaksi. Alun perin kauppa aloitti neljän kuukauden
kokeiluna. Silloin tuotteita oli 200 tuottajalta, mutta nykyään
tuottajia on 500.
Mutta kuten heti perään todetaan, niin Kluuvin Eat&Joyn tilanne oli tämä hetki sitten:
Kesäkuussa Eat&Joy kuitenkin ilmoitti irtisanovansa seitsemän työntekijää, sillä Kluuvin kauppahalli ei vetänyt riittävästi asiakkaita. Nyt vetoapuna on kauppakeskukseen avattu Alepa.
Kuinkahan Alepa todella auttaa hyperkallista luomukauppaa nostamaan myyntiään, sillä normaalihintainen kauppa vieressä paljastaa karusti tuollaisten trendikauppojen järkyttävän hintatason?
Siksihän luksuskaupat yleensä keskittyvät toisiensa läheisyyteen, pois erilaisten halpahallien luota, jotta hinnat eivät tuntuisi niin korkeilta kuin ne todellisuudessa ovat.
Ja eipä pientuottajien tuotteita myyvillä kaupoilla mene senkään vertaa paremmin:
Myös Korkeavuorenkadulla sijaitseva, pientuottajien tuotteita vajaan
kolmen vuoden ajan myynyt Juuren puoti sulki ovensa 28. syyskuuta.
Ja sitten se pakollinen faktaosuus, eli kuluttajat ostavat kuitenkin sitä halvinta, sanovatpa he kuluttajabarometreissä aivan mitä tahansa:
”Muutamakin vakioasiakas lisää olisi auttanut. Ihmiset tykkäsivät
kauheasti kaupasta, mutta kyllä ne silti käyvät S-Marketissa”, Björs
toteaa.
Tämä selitetään ihmisen psykologialla hyvin helposti, eli jokainen meistä haluaa vaikuttaa olevansa parempi, ekologisempi yms ihminen kuin mitä todellisuudessa on ja siksi me selittelemme erilaisissa kyselyissä ummet ja lammet sellaista, mitä pidämme hyvän ihmisen merkkinä, mutta kun se pitäisi toteuttaa käytännössä, niin silloin se ei toteudukaan.
Eli haluamme antaa kyselyissä vaikutelman siitä, että olemme hiukan parempi ihminen kuin tuo ikävä naapuri, mutta todellisuudessa ostamme halvinta marketista.
Tässäpä tuore uutinen sellaisille henkilöille, jotka pelkäävät syövänsä antibiootteja eläintuotteiden mukana, koska urbaanihuhut kertovat, että tuottajat pumppaavat eläimiin antibiootteja Suomessakin mieltä vailla:
Kotimaisessa kotieläintuotannossa käytetyt lääkemäärät ovat Euroopan pienimpien joukossa. Monissa EU-maissa lääkkeitä käytetään huomattavasti enemmän.
Esimerkiksi Unkarissa lääkemäärä on yli kymmenkertainen, ilmenee
Euroopan lääkevirasto EMA:n raportista.
Raportin 19 maasta Suomessa käytettiin vuonna 2010 eläinlääkkeitä neljänneksi vähiten.
Pienempiin lukuihin pääsivät Ruotsi, Norja ja Islanti.
Joten tuostakin voi päätellä, että eläimet voivat Suomessa hyvin, sillä eläimien korkeat stressitasot heijastuvat myös eläimien sairastuvuuteen, kuten ihmisilläkin.
Tuottajat eivät myöskään itse päätä antibioottien käyttämisestä tuotannossa, vaan Suomessa eläimien lääkitys toteutetaan eläinlääkärin diagnoosin kautta.
Kemikaalit, niin ruuassa kuin vaikkapa kosmetiikassa, ovat kovasti tapetilla ja Radion Suomen Kemikaali-ilta koetti kuluttajien kysymyksiin vastata ja (turhia) huolia vaimentaa.
Mukana asiantuntijoina olivat Helsingin yliopiston ravinnon turvallisuuden professori Marina Heinonen, professori emerita Terttu Vartiainen, joka on toiminut Terveyden ja
hyvinvoinnin laitoksen osastonjohtajana ja Itä-Suomen yliopiston
professorina, sekä Kemikaalikimara-blogiakin pitävä kemiantekniikan diplomi-insinööri Anja Nystén.
Erityisen ilahtunut olin siitä, että mukaan asiantuntijaksi ei oltu kelpuutettu ketään itseopiskellutta some-kauhistelijaa, joita sopii 25 tusinaan.
Asiallista asiaa kaikista ympärillämme olevista kemikaaleista, joka kannattaa kuunnella ajatuksen kanssa.
- Luomuruoassa on vähemmän haitallisia aineita, kuten nitraatteja,
torjunta-ainejäämiä ja lisäaineita. Lapset ja vanhukset ovat herkimpiä
haitta-aineille ruoassa, kertoo Jukka Lassila.
Tässä Jukka Lassila päästelee kelpoa luomulannoitetta. Luomuruuassa on tutkimusten mukaan pienempi riski altistua esimerkiksi sysnteettisille torjunta-aineille ja se johtuu lähinnä siitä, että luomu on jostain syystä kieltänyt modernit kasvinsuojeluaineet, mutta sallii sen sijaan vanhan ajan kemikaaleja.
Pienempi riski taas ei tarkoita alkuunkaan sitä, että luomussa on automaattisesti vähemmän haitallisia jäämiä.
Otetaanpa esimerkki. Suomalaisista tavanomaisesti tuotetuista tuotteista on täysin jäämättömiä yli 70 % kaikista tuotteista. Suurin osa jäämistä löydetään ulkomailla tuotetuista tuotteista, mutta kuitenkin 97 % kaikista tutkituista tuotteista oli vuonna 2011 määräysten mukaisia, kuten Eviran ilmoitus kertoo.
Annetaanpa nyt Jukka Lassilalle esimerkki luomutuotteista, josta esimerkistä tällä kertaa vastaa Ruotsin kuluttajaviranomainen.
Tavanomaisesti tuotetuista ja Eviran toimesta Suomessa tutkituista tuotteista siis 97 % oli määräysten mukaisia kaikista niistä, jotka Evira testasi. Jukka Lassila voi nyt ottaa taskulaskimen esiin ja laskea, että jos kymmenestä luomuoliiviöljystä neljä sisältää kasvinsuojeluaineita, jotka on kielletty jo vuosia sitten ja DDT vuosikymmeniä sitten, niin onko se prosentti enemmän vai vähemmän kuin 97 %?
Kuten jäämistä vielä havaitaan, oli klorpyrifossia ruiskutettu tuotteisiin, sillä muutoin niin korkeat pitoisuudet luomuoliiveissa eivät olisi olleet mahdollisia. Jatkokysymys tietenkin kuuluu, että mistä ihmeestä luomutuottajat ovat saaneet kyseistä hyvin haitallista organofosfaattia, jota ei saa edes myydä EU:n alueella?
Kun kotimainen Kuluttaja-lehti testasi vuosi tai pari sitten vihreät teet, oli joukossa yksi, jossa oli määräysten vastainen määrä kiellettyä torjunta.-ainetta ja se sattui olemaan yllättäen luomutuote.
Ja mitä tulee lisäaineisiin, niin ne ovat tutkittuja sekä turvallisia ja jos muuta väittää, kannattaisi olla sitten jotain tieteellistä näyttöä takataskussa, eikä urbaanilegendoja tai muuta luomupelottelua.
Joten mahdollinen pienempi riski on hyvin monisyinen kokonaisuus, eikä se tarkoita ollenkaan sitä, mitä luomuliiton puheenjohtaja koettaa hieman venkoillen väittää.
Mainitaan nyt vielä Jukka Lassilalle sen verran, että vuonna 2007 EU:ssa kielletty klorpyrifossi, joka tuntuisi olevan jostain syystä luomuoliivien tuottajien keskuudessa vielä kova sana, kiellettiin juuri siitä syystä, että lapsiin kyseisellä organofosfaatilla on mahdollisesti ikäviä vaikutuksia ja koska sellaista tieteellistä tutkimusta ei mikään eettinen lautakunta hyväksyisi, joka asian varmistaisi, kiellettiin klorpyrifossi varmuuden vuoksi. Joka tosin siis oliiviöljyjen luomutuottajia ei tunnu pahemmin häiritsevän.
Luomuliiton puheenjohtaja Jukka Lassilan mielestä nyt kannattaa
vaikuttaa siihen, että luomuruokaa saadaan enemmän kouluihin ja muihin
kunnallisen päätöksenteon piirissä oleviin julkisiin ruokailuihin.
Luomulakko kysyy sen sijaan, että miksi ihmeessä?
Kuten uusimmat laajat tieteelliset kirjallisuuskatsaukset meille kertovat, ei luomu ole terveellisempää, ei parempaa ympäristölle, eikä oikein yhtään mitään muutakaan luomuliiton mainoksissa olevaa, joten miksi?
Aivan samoin voisi ProNestle (tai Nestleliitto) vedota kuntien päättäjiin, että Nestlen valmistamia elintarvikkeita pitäisi saada enemmän kouluihin, tai CocaColaliitto voisi vedota hallitukseemme, että Coca Colaa on tästä edes oltava 20 % koulujen ruokajuomista.
Luomuliiton kysyi eduskuntavaalien alla puolueiden kantaa luomun edistämisestä ja kaikki puolueet olivat melko myönteisiä.
Miten kävisi, jos puolueiden vastaajat olisivat lukeneet ensin tieteelliset kirjallisuuskatsaukset luomun oikeasti positiivisista vaikutuksista terveyteemme taikka ympäristöömme, niin olisikohan vastaukset olleet hieman erilaisia?
Ja pitää muistaa, että vaalein valittavat päättäjät hyvin mielellään kannattavat kaikkea sitä, mitä äänestäjät kannattavat, sillä se tuo heille ääniä. Todellisuus on kuitenkin se, että nämä luomuun luomuliiton mukaan melko myönteisesti suhtautuvat päättäjät antoivat luomulle rahaa suunnilleen saman verran kuin viime vuonnakin, eli maatalouden muuttaminen 20 % osalta luomuksi ei oikein ota päättäjiltä tulta alle ja hyvä niin.
Luomuruoan ottaminen mukaan ruokahankintoihin ei Lassilan mukaan välttämättä lisää ruoan kokonaiskustannuksia.
Sitten herättää kummastusta, että miten parina arkiaamuna tarjottu luomupuuro maksaa 50 000 euroa vuodessa tai luomumaito, joka laskujen mukaan nostaisi 500 000 euroa Vantaan ruokapalveluijen menoeriä.
Vai onko 50 000 euroa luomumatematiikalla lähes ilmainen?
Mutta soraääniä alkaa jo kuulua myös luomutuottajien puolelta, josta esimerkki tässä:
Tänä syksynä puolenkymmentä eteläsuomalaista luomuvihannesviljelijää on
kertonut minulle, että myynti on tänä vuonna laskenut. Pahimmassa
tapauksessa puoleen viime vuoteen verrattuna. Yhtälö on epämiellyttävä.
Maa- ja metsätalousministeriö tukee luomun myynninedistämishankkeita,
mutta kotimaisen luomutuotteen myynti laskee. Hämäläinen
luomuvihannesviljelijä ajaa
luomukukkakaalia metsää ja Keskusliike rahtaa tiskiin hollantilaista
luomukukkakaalia, privaatti label-merkillä. Eli käytännössä ministeriön
tuki on johtanut tuonnin kasvamiseen, tämäkö oli tarkoitus?
Mutta näin on käynyt kaikkialla, aivan jokaisessa maassa, joten ei tämän nyt mikään kauhea yllätys pitänyt olla.
Kuluttaja ostaa halvinta ja se koskee myös luomua. Ja jos ei halpaa löydy Suomesta, se tuodaan jostain muualta.
Ja saahan tänne tuoda, mutta miksi ihmeessä nämä samat keskusliikkeet
istuvat ProLuomun hallituksessa? (Pro Luomu ry:n tarkoitus on edistää
Suomen luomualan kasvua
ja kehitystä.)
Miksiköhän ne ovat sieltä tuolin itselleen hommanneet? Se ei liene mikään kovin suuri arvoitus, jos sitä vaivautuu miettimään vaikkapa 10 sekuntia.
Ministeriön rahan jaossa ihmetyttää, miksi kaiken aikaa tuetaan
luomun välikäsiä? Miksi tuetaan erilaisia organisaatioita, mutta ei
viljelijää tai tilalla tapahtuvaa jatkojalostusta? Eihän luomutuotteen
myynti ole sen kummempaa kuin auton tai pesukoneen myynti. Valtio ei
kuitenkaan tue ProAuto tai Propesukone -yhdistyksiä - ainakaan vielä.
Niinpä niin. Ja miksi valtio ei korvaansa lotkauta, jos Nestle vaatisi enemmän omia tuotteitaan koulujen ruokaloihin, mutta jos luomuliitto vaatii, joku päättäjä saattaa jopa tukea hanketta.
Voisivatko tuotantoyhtiöt ja
levykaupat edustajat saman kaavan mukaan perustaa esim. ProMusiikki
yhdistyksen? Kulttuuriministeri myöntäisi rahoituksen musiikin tekijöille kuuluvista apurahoista.
Ja sitten mietittäisiin vaikkapa kotimaisen musiikin pullonkauloja….
Eero Mattila on minusta aika hyvin oivaltanut ProLuomun ja muiden luomun edistäjien perimmäisen luonteen.
On nälkä aina vieraanamme, lauloi Simo Salminen aikoinaan rotestilaulussaan ja valitettavasti laulun sanoma on totta tänä päivänä Euroopassa, eikä tilanne ole menossa ainakaan parempaan suuntaan. Nälkää on totuttu pitämään kehitysmaiden ongelmana, mutta se on väärä mielikuva, kertoo päivän Hesari:
Miten tähän yhtälöön saadaan sopimaan viljelymetodi, joka nostaa ruuan hinnan moninkertaiseksi ja sitä ostavat lähinnä rikkaat kaupunkilaiset sisustussuunnitelijoiden trendikkäiksi muotoilemista kivijalkamyymälöistä? Saarivaltiossa tänä näkyykin niin, että sekä luomuviljelyn suosio pelloilla, että ostettuina tuotteina kaupassa on mennyt alaspäin jo useita vuosia putkeen.
Ehkäpä ruuan hinnan moninkertaistavan viljelymetodin kannattaa antaa olla pienessä roolissaan tuottamassa siitä innostuneille varakkaille heidän statusherkkujaan ja jos tuottaisimme meille muille ruokaa jollain järkevällä tavalla, jotta kaikilla olisi ruokaan varaa.
Ruotsin maidontuottajien järjestön
Svensk Mjölkin mielestä tulli on niin kova, että se voi lopettaa
kokonaan juustojen viennin Norjaan.
Norja ei ole EU:n
jäsen, eivätkä sen tullipäätökset riko maailman
kauppajärjestön WTO:n tai Euroopan vapaakauppajärjestön
EFTA:n sopimuksia.
Tullin tilastojen mukaan Suomesta ei viedä juustoja Norjaan.
Juustomaa Tanskasta viedään, ja kauppaministeri Pia Olsen Dyhr on kuvannut tulleja mahdottomiksi hyväksyä.
Tällaista on peli globaalissa, "rajattomassa" maailmassa, aivan naapurissamme. Jokainen voi tietenkin pohtia tai ottaa selvää siitä, että miksi näin on ja miksi tällaista tapahtuu?
Tonneittain värjättyä sianlihaa on myyty naudanfileenä ruotsalaisille tukkukauppiaille. Asiasta uutisoineen Svenska Dagbladetin mukaan on mahdollista, että lihaa on päätynyt myymälöihin ja ravintoloihin.
Ruotsin elintarvikevirasto on varoittanut muita EU-maita värjätystä sianlihasta.
Tapaus alkoi selvitä, kun yksi lihaa
tilanneista asiakkaista teki tukkuliikkeelle valituksen
argentiinalaisesta naudanfileestä, jota hän piti liian kosteana.
Tukkuliike ohjasi valituksen lihan toimittaneelle Heat Ab:lle, joka
lähetti tilalle erän unkarilaista naudanlihaa.
Tukkuliike päätti tutkituttaa näytteet molemmista lihoista. Sekä
argentiinalainen että unkarilainen liha osoittautuivat sianlihaksi,
johon oli ruiskutettu väriainetta.
Tästä voi muodostua jopa terveysongelma, sillä sikaa ei saa syödä puoliraakana, tai "verisenä", kuten monilla on tapana nautapihvinsä syödä, sillä sianlihassa mahdollisesti piilevät loiset eivät tuhoudu kuin kunnollisessa kuumennuksessa.
Joten ruokakaupassa kannattaa valita sitä kotimaista, vaikka se hiukan kalliimpaa onkin. Ruotsi on ajanut oman maataloutensa aika surkeaan kuntoon, sillä halpa ruoka sekä Tanskasta että Saksasta on tehnyt heidän omasta maataloudestaan aika kannattamatonta. Kuluttajat ostavat halvinta, jos sitä on tarjolla ja se on ajanut ruotsalaiset tuottajat ahtaalle. Ilmeisesti myös luomubuumi on Ruotsissa hiipumaan päin, sillä jos sieltä jotain mainitsemisen arvoista kuuluisi, varmaan kotimaan luomuliittoomme innokkaana niitä uutisia toisi meidänkin kuluttajien tietoon.
Keski-Uusimaa uutisoi luomusikojen mahdollisesta huonosta pitämisestä ja tämä uutinen on sellainen, että olisi mielenkiintoista saada tietää taustoista ja oikeudenkäynnistä enemmänkin:
Luomusikoja kasvattaneen jokelalaisen maanviljelijän kahden vuoden
taistelu viranomaiseläinlääkäreitä vastaan kääntyi hänen voitokseen
Tuusulan käräjäoikeudessa keskiviikkona.
Asiasta on väännetty kättä kaksi vuotta ja käräjäoikeus totesi eläinten pitämisen olleen luomusääntöjen mukaista, ja tästä kaikki alkoi:
Jokelalaisviljelijä kasvatti noin 90 luomusikaa vapaana ulkona vuonna
2010. Siat olivat ulkona vielä marraskuun alkupuolella. Tuusulan
kunnaneläinlääkärin mukaan siat kärsivät kylmästä ja nälästä eikä niillä
ollut riittävää suojaa.
Minusta on hieman ihmeellistä, että eläinlääkärin lausunto eläimien kärsimisestä sekä nälässä pitämisestä ohitetaan joidenkin tarkemmin määrittelemättömien asiantuntijoiden toimesta ja etenkin tämä kohta herättää ajatuksia:
Käräjäoikeus totesi, että kysymys oli lähinnä kahden erilaisen siankasvatukseen liittyvän koulukunnan törmäyksestä.
Kyllä eläinsuojelulakia on aika helppo tulkita eläimien hyvän pitämisen suhteen, eikä siinä pitäisi olla mitään koulukuntaeroja. Mitä ihmettä tarkoittaa tuo maininta kahden erilaisen siankasvatuksen koulukunnan törmäyksestä?
Jos ei eläinlääkäri osaa arvioida sitä, että kärsiikö eläin nälästä ja huonosta pitämisestä, niin mitä ihmeen virkaa niillä eläinlääkärien käynneillä tiloilla sitten edes on?
Vai onko niin, että nälissään ja kylmissään ulkona olevat eläimet ovat luomutuotannon koulukunnan mukaan hyvässä pidossa ja siinä on turha tulla minkään viranomaislääkärin asiasta valittamaan, koska näin siinä koulukunnassa asioita hoidetaan ja eläimiä pidetään?
Sunnuntaisuomalainen on Etelä-Suomen Sanomien, Ilkan, Karjalaisen, Keskisuomalaisen,
Pohjalaisen ja Savon Sanomien yhteinen sunnuntaisivusto ja se tarjoili koko sivun jutun luomusta ja olipa mukaan päässyt myös hieman kritiikkiäkin.
Kirjoituksessa oli paljon sitä samaa, mitä nähdään joka jutussa. Luomu on pop, luomu on trendi, asiakkaat haluavat lisää ja lisää, mutta Suomesta sitä ei vain löydy. Mutta kuitenkin harmiteltiin sitä, että kaikesta trendistä huolimatta, paljon luomua menee myyntiin ei-luomuna. Myös S-ryhmän maitosekoilu käytiin taas läpi ja kerrottiin, että jopa suuri joukko luomutuottajia joutuu myymään luomumaitonsa tavanomaisena, kun jatkojalostaja tai kauppa ei ota sitä myyntiin.
Pro Luomu ei ollut huolissaan kaukoluomusta, sillä heidän mukaansa säännöt ovat luomussa samat, joten samaa on luomu, olipa sitten tuotettu vaikkapa toisella mantereella. Kun taas MTT:n Koikkalainen oli sitä mieltä, että juuri kaukoluomu syö luomun perusarvoja ja kertoo vain ruokabisneksen raakuudesta.
Mutta suurena yllätyksenä Oxfordin kirjallisuuskatsauksen huomiot käytiin läpi ja ne saivat jutusta jo jo sellaisen osan, että olin suorastaan hämmästynyt tuosta osiosta. Jostain sitä täytyy aloittaa ja tuo oli hyvä alku.
Kun saadaan suurempia satoja per hehtaari, ei tarvitse raivata lisää maata ja enemmän luontoa pysyy luontona ja vaikkapa hiiltä sitovina metsinä, kertoo Tuomisto.
Sitten kerrottiin, että ympäristön kuormittumisen erot tiloilla ovat suuria, niin luomu kuin tavanomaisilla tiloillakin. Hyvin pieniltä tuntuvat asiat voivat muuttaa tilannetta paljon, eli vaikkapa maan muokkaus- tai lannoitusajankohta yms asiat. Sitten luomun suuriin ravinnepäästöihin vaikuttaa se, että luomussa on vaikeaa ajoittaa ravinteiden saatavuus sen kanssa, milloin kasvit ravinteita tarvitsevat. Tämä on orgaanisten lannoitteiden kanssa suuri ongelma, sillä luomulannoitteiden ravinteet voivat olla kasvien käytössä juuri silloin, kun kasvi ei niitä ravinteita tarvitse tai ravinteet eivät ole käytössä juuri silloin, kun kasvi niitä kipeästi tarvitsisi.
Parhaimpaan tulokseen päästää Tuomiston mukaan vaihtoehtoisilla viljelymenetemillä, eli vaikkapa integroidulla viljelyllä, jossa ympäristöystävällisyys on päällimmäisenä, mutta ilman tiukkoja teknologisia rajoitteita. Maata muokataan mahdollisimman vähän, käytetään suorakylvöä, viljelykiertoa sekä peitekasveja. Kasvinsuojelussa suositaan ennaltaehkäisyä, mutta kasvinsuojeluaineita ei ole kielletty, kuten luomussa.
Luomun täyskielto kasvinsuojeluaineille ja keinolannoitteille ei ole parasta ympäristön kannalta.Niiden avulla voidaan pelastaa satokadot.
Ylen Teemalta tuli muutama päivä sitten ajatuksia herättävä dokumentti USA:n ruuan tuotannosta, eli koko ketjusta pellolta pöytään ja se on katsottavissa Ylen Areenasta vielä muutaman päivän ajan:
1/4. Ruuantuottaja. Teknologiaguru Yul Kwon
tarkastelee lintuperspektiivistä Yhdysvaltojen infrastruktuuria ja
niitä toimintoja, jotka pitävät suurvallan pyörät pyörimässä. Millainen
on ruuan tie pellolta pöytään?
Ainakin minussa ohjelma herätti hyvin paljon ajatuksia ja se oli hyvin puhutteleva monilta osin ja ymmärrän hyvin kyllä sen, miksi luomutuotanto on Yhdysvalloissa koko ajan yhä suositumpaa.
Etenkin osio karjankasvatuksesta oli hurjaa katsottavaa suomalaisesta näkökulmasta käsin. CAFO-tila (Concentrated Animal Feeding Operation), jossa on 90 000 nautaa kasvamassa puoli vuotta maissilla, antibiooteilla ja kasvuhormoneilla, jotta kuluttajat saavat haluamaansa halpaa lihaa joka päivä lautaselleen.
Tällaiseen näkyyn luomun mainokset juuri vetoavat ja tuollaista dokumentissa nähtyä tuotantoa maalaillaan olevan myös Suomessa, mutta onko meillä mitään tuollaista tuotantoa, edes lähellä sitä olevaa?
Eipä kuitenkaan taida olla, vaan meidän tuotantomme on jotain aivan muuta, enkä usko, että oma tuotantomme tulee koskaan tuollaiseksi massatuotannoksi muuttumaankaan.
Mutta dokumentista hyvin käy ilmi syyt, jotka ovat tilanteen USA:ssa tuollaiseksi muuttaneet, eli lähinnä elintarviketeollisuus, joka koettaa saada meidät syömään yhä enemmän ja enemmän ja vieläpä niin, että nyt meidän halutaan syövän joka päivä sellainen ateria, jollaisia vaikkapa 70 vuotta sitten syötiin vain hyvin hienoina juhlapäivänä kerran puolessa vuodessa.
Ja nyt se on mahdollista. Kuten erään viljelijän isoisän ajasta kävi ilmi, ennen nykyaikaisia lannoitteita yms pientila kykeni hädin tuskin ruokkimaan tilan ihmiset ja eläimet, eli viljelijät tuottivat ruokaa lähinnä itselleen ja sen seurauksena kolmasosa väestöstä työskenteli maataloudessa ja silti nähtiin nälkään ja suuri osa väestöstä eli nälässä.
Nyt Yhdysvalloissa 2 % ihmisistä tuottaa ruokaa yli 300 miljoonalle ihmisille. Se on lähes käsittämätöntä, mutta se vaatii juuri sellaista, jota dokumentissa nähtiin.
Hesarin Mielipide-palstalla on käyty keskustelua lisäaineista ja niiden mahdollisesta turvallisuudesta tai turvattomuudesta, verrattuna tietenkin ns. luonnolliseen ruokaan, mitä se sitten ikinä onkin todellisuudessa.
Kaikki alkoi tästä. Seuraavaksi espoolainen dosentti ja erikoislääkäri Leena Kauppila kirjoitti vastineensa, jossa hän epäili edellistä kirjoitusta ja hänen mielipiteensä oli, että lisäaineet eivät suinkaan ole niin turvallisia ja tutkittuja kuin väitetään. Pieni ote tässä:
Leena Kauppila antoi myös esimerkkejä, esimerkiksi tällaisia:
Suolasta on laajaa tutkimustietoa. Esimerkiksi haku
maailmanlaajuisesta lääketieteellisestä tietokannasta
(PubMed) tuottaa haulla "suola ja epidemiologinen tutkimus"
yli 8 000 tutkimusviitettä. Sen sijaan haku esimerkiksi lisäaineella
"rasvahappojen mono- ja diasyyliglyserolit (E471) ja
epidemiologinen tutkimus" ei tuota yhtään tutkimusviitettä
ihmisillä tehtyyn väestötutkimukseen.
Ja hänen mielipiteensä päättyi näin:
Useimmat meistä syövät tätäkin lisäainetta päivittäin ehkä
enemmän kuin suolaa, mutta kukaan ei ole katsonut
aiheellisiksi tutkia sen käytön vaikutuksia
kansanterveyteen. Yhtä heikosti väestöstä tutkittuja
näyttävät olevan runsaat kolmesataa muutakin lisäainetta.
Tänään Hesarissa Leena Kauppilalle antoi vastineensa jo aiemmin mainitsemani ympäristö- ja elintarviketieteiden laitoksen varajohtaja, professori Marina Heinonen:
Alan asiantuntijat eivät ole siinä käsityksessä, että
luontainen ruoka on yhtä kuin turvallinen. Syötävissä luonnon
raaka-aineissa voi esiintyä ihmisen terveydelle haitallisia
määriä kasvien omia myrkkyjä, homemyrkkyjä,
raskasmetalleja tai muita ympäristömyrkkyjä.
Näin siis luonnollisuus, vaan entäpä ne lisäaineet:
Sen sijaan ruuan kaikki lisäaineet ovat niitä harvoja aineita,
joiden haitattomuus on testattu. Turvallisuus arvioidaan
käyttäen yhteisesti sovittuja (OECD-ohjeistus) solu-,
bakteeri- ja eläinmalleja. Mikäli haittavaikutuksia
esiintyy suurilla annoksilla, haitattomuus ihmisen
terveydelle pyritään varmistamaan satakertaisilla
turvakertoimilla.
Mutta aina silloin tällöin jotain uutta ilmenee:
Uusi merkittävä tutkimustieto otetaan aina huomioon, ja
tarpeen mukaan aineen turvallisuus arvioidaan uudelleen.
Kaikkea ei kuitenkaan voida taata, kuten ei myöskään tuttujen
ravintoaineiden yhteisvaikutusten haitattomuutta.
Esimerkiksi hiilihydraatteja ja vähän proteiineja
sisältävän ruuan kuumennuksessa syntyvän
syöpävaaralliseksi epäillyn akryyliamidin haitallisuus
arvioitiin vasta, kun asia kävi ilmi tieteellisessä
tutkimuksessa.
Näin se vain on, eli me emme tiedä sitä, että jos syöt omenan, tomaatin ja sellerin, että miten kaikki näiden mainittujen terveellisten yksittäisten kasvisten jokainen molekyyli reagoi toistensa kanssa.
Tällaiset vaatimukset jokaisen molekyylin yhteisvaikutuksen pitkäaikaisista väestötutkimuksista ovat täydellisen kohtuuttomia, niin lisäaineiden, kuin tavallisten, turvallisiksi miellettyjen ravintoaineiden molekyylien kohdalla.
Mutta tähän kohtuuttomaan ajatukseen täydellisestä, molekyylikohtaisesta yhteisvaikutuksesta lisäaineita kammoksuvat aina takertuvat, mutta kuitenkaan he eivät vaadi samaa turvallisuutta esimerkiksi omenan ja mansikan jokaisen molekyylin pitkäaikaiskäytön yhteisvaikutuksesta ihmisen elimistöön.
Ruuan lisäaineet ovat suurelta osin samoja aineita, joita
syödään värikkäissä ja kuitupitoisissa kasviksissa ja
hedelmissä tai joita muodostuu ruuansulatuksen tuloksena
elimistössä, kuten glutamaattia proteiinista tai
rasvahappojen mono- ja diasyyliglyseridejä (E 471) ruuan
sisältämästä rasvasta (triasyyliglyseridi). Lisäaineen
vähäisellä määrällä ei tällöin ole merkittävää vaikutusta
ihmisen terveyteen.
Lisäaineita kammoksuvat ovat jotenkin mieltäneet lisäaineet niin, että elimistömme tunnistaa luonnollisen ja keinotekoisesti valmistetun tismalleen samanlaisen molekyylin toisistaan ja kehomme käyttäytyisi eri tavoin, kun se kohtaa vaikkapa tomaatin luonnollisen natriumglutamaatin tai keinotekoisesti valmistetun natriumglutamaatin. Näin ei onneksi ole, vaan molekyyli on molekyyli, eikä elimistömme erottele luonnollisia tai vastaavia ihmisen valmistamia molekyylejä toisistaan.
Luomua uskalletaan jo arvostella. Kuinka paljon kuluttajien positiiviset mielikuvat luomusta pitävät paikkansa?
Luomuruoka on ekologisempaa, maukkaampaa ja terveellisempää kuin
tavanomaisesti tuotetut elintarvikkeet. Tätä mieltä ovat ainakin
kuluttajat. Ja luomusta ollaan valmiita myös maksamaan enemmän. Ja totta
kai lasten pitää saada mahdollisimman puhdasta ruokaa kasvaakseen!
Puhtaus onkin kuluttajatutkimusten mukaan (mm. Luomubarometri 2012) se tärkein syy käyttää luomuelintarvikkeita.
Kuinka paljon edellä mainitut kuluttajien mielikuvat luomusta pitävät
paikkansa? Ilmastonmuutos on väistämätön asia, ja kanatkin ovat
joutuneet pieniin häkkeihin pihamaata kuopsuttamasta. Saanko luomuruokaa
ostamalla paremman omantunnon, pelastanko maailman ja voivatko eläimet
paremmin?
Viikolla 40 vietettiin luomuviikkoa
teemalla Meidän luomu. Yle Puheen Iltapäivä tarkastelee luomua nyt
vähän eri vinkkelistä: Luomuylistys on nyt saanut pienen särön, luomua
uskalletaan jo arvostella.
Emeritusprofessori Jouko Tuomisto Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta ja toimittaja Salla Vuolteenaho lähtivät ruokakauppaan tarkastelemaan luomutuotteita.
Ja kun tuon jälkeen klikkaa sitä "play"-ikonia, alkaa 22 minuuttia pitkä osio aiheesta.
Ruokatieto kertoo uusimmasta kuluttajabarometritutkimuksesta, joka kertoo vastauksen siihen, mikä saa kuluttajat ostamaan luomua ja käymme hieman asiaa läpi.
Alle kouluikäisten lasten perheet suosivat luomua enemmän kuin
kouluikäisten lasten perheet. Luomuun liittyy vahvasti ajatus ruuan
puhtaudesta.
Ajatus siellä takana lymyää ja se taitaa sellaisena pysyä, sillä tosiasiat eivät tätä ajatusta kauheasti tue. On totta, että suosimalla luomua riski moderneille torjunta-aineille altistumisesta on hieman pienempi, mutta kuten aiemmin on kerrottu, myrkkyjä ovat myös ei-synteettiset myrkyt.
Joten mielikuvilla ratsastetaan puhtausasiassa aika pitkälle.
Kansainvälisten tutkimusten mukaan luomua käyttävät muita enemmän myös
maku- ja laatuorientoituneet, varakkaat ikääntyneet ja
ekologis-eettisesti ajattelevat.
Nämä makuorientoituneet luomun ystävät ovat myös hieman outo asia, sillä luomu ei ole koskaan menestynyt yhdessäkään sokkotestissä, jos mukana on ollut kaikin eri tavoin tuotettuja tuotteita. Tietenkin jos on pelkkiä luomutuotteita, niin sittenhän joku luomutuote voittaa ilman muuta.
Savon Sanomien kananmunien sokkotestissä kaksi luomumunaa oli joukon kaksi viimeistä pistäväksi luonnehditulla maulla. Kananmunat ovat jostain syystä sellainen tuote, jota luomun ystävät aina kehuvat, etenkin että se ei maistu heidän mukaansa kalalle, kuten tavanomaiset munat, mutta tosiasiassa tavanomaisia kanoja ei ole pitkään aikaan tarvinnut ruokkia kalajauholla, mutta luomukanoja edelleen ruokitaan, poikkeusluvalla, jotta luomukanojen ongelmat valkuaissaannin suhteen saataisiin jotenkin pidettyä kurissa.
Luomukanoilla etenkin metioniinin puute ajaa kanoja hyvin herkästi kannibalismiin, joten kalajauho, vaikka ei taida kovin kanojen luonnonmukaista ravintoa olla, säilyy hamaan tulevaisuuteen luomukanojen "luonnonmukaisena" ravintona.
Hesarin jouluisten porkkana- yms laatikoiden makutestissä käsintehdyt luomulaatikot hävisivät maussa jopa Saarioisten yms bulkkilaatikoille. Penn & Tellerin makutestiosio, joka löytyy Youtubesta, kertoo kaiken oleellisen asiasta:
Luomun tunnelmat puhuttavat heitä: maaseutu, suomalainen luonto, vapaus, harmonia, kiireettömyys, aitous ja yhteisöllisyys.
Ja todellisuudessa luomutilat ovat jo keskimääräisiä tavanomaisia suurempia, luomutuotanto vaatii paljon enemmän konetyötä.... ja niin edelleen.
Alle kouluikäisten lasten äidit ovat Luomun kuluttajabarometrin mukaan
muita vahvemmin sitä mieltä, että luomutuotettu ruoka on lapselle hyvä
vaihtoehto, että luomun ostaminen tuo tunteen ”teen oikein” ja että
luomun suosiminen on fiksua, nykyaikaista kuluttamista.
Valitettavasti se, että jotkut ovat jotain mieltä, ei tee siitä asiasta totta. Ei alkuunkaan, mutta näin markkinointi toimii, eli kun riittävästä toistetaan sitä, että kun muutkin ovat tätä mieltä, se alkaa muotoutua tosiasiaksi. Tunne siitä, että tekee oikein, ei tarkoita yhtään mitään todellisuudessa.
Samoin markkinakoneisto koettaa saada nuorisoa aina uusien ja uusien trendien perään, jotta he tuntisivat olonsa hyväksytyiksi kaveripiirissään. Ostamalla merkin X farkut olet parempi ja hyväksytympi ihminen. Sama metodi toimii myös muussakin markkinoinnissa, esimerkiksi luomun markkinoinnissa.
Monet luomutuotteet ovat melko rasvaisia, ja se voidaan kokea plussana.
Ja vaikka sen kokee plussana ja jotkin vaihtoehtoviisaat sitä sellaisena koettavat myydä, kovat eläinrasvat ovat silti hyvin suuri terveysriski liiallisena saantina.
Kaikille kuluttajille luomu tarkoittaa ennen kaikkea puhdasta ruokaa.
Puhtaus on raaka- aineen puhtautta. Siinä ei ole ylimääräisiä
kemikaaleja. Puhtautta tuovat luonnonmukainen tuotantotapa sekä
teollisten lannoitteiden välttäminen ja tuotteiden valmistaminen ilman
lisäaineita.
Mielikuvat ovat hyvin mahtava voima. Modernit mineraalilannoitteet (ei tarvitse aina käyttää termiä "teolliset" lannoitteet) ovat hyvin puhtaita tuotteita, jotka toimivat silloin kun kasvi ravinteita tarvitsee.
Luomun käyttämät orgaaniset lannoitteet, eli lanta ja vaikkapa teuraseläimien jätteestä tehty liha-luujauho sen sijaan jostain mystisestä syystä mielletään puhtaiksi lannoitteiksi. Miten ihmeessä liha-luujauho voi olla modernia typpi- tai fosforilannoitetta puhtaampi vaihtoehto, paitsi tietenkin siellä mielikuvissa.
Ja myös luomun käyttämät lannoitteet, vaikkapa liha-luujauho, ovat aivan yhtä teollista lannoitetta kuin minaraalilannoitteetkin, sillä kyllä niitä on teollisesti käsiteltävä, ennen kuin ne kuolleiden eläimien jäljelle jääneet osat voidaan peltoon kylvää.
Mutta ne mielikuvat, niiden voima on ihmeellistäkin ihmeellisempi.
Arla Ingmanin nestemäisten maitovalmisteiden tuoteryhmäpäällikön
Sanna Heikfolkin mukaan puhtaus on todennettavissa, vaikka puhdasta on
myös tavanomaisesti tuotettu maito. - Luomutiloilla esimerkiksi
lääkkeiden käytön jälkeen varoaika on kaksi kertaa niin pitkä kuin
tavanomaisilla tiloilla, mutta ei maidossa muutenkaan ole
antibioottijäämiä. Luomueläinten ruokintaan kiinnitetään enemmän
huomiota jo senkin vuoksi, että muutoin tuotos on tavanomaista pienempi,
Heikfolk toteaa.
Tässäpä hyvä esimerkki luomun järjettömistä säännöistä. Luomulla on todellakin kaksinkertainen varoaika, vaikka siinä ei ole mitään järkeä. Se tarkoittaa vain sitä, että hävikkiä syntyy paljon ja kalliita tuotantopanoksia menee hukkaan, kun luomumaitoa pitää pistää viemäriin järjettömän varoajan takia, vaikka se olisi ollut täysin hyvää, turvallista ja täysin lääkejäämätöntä maitoa jo useita päiviä sitten.
Todellakin myös luomueläimen ruokinta on hyvin tarkkaa puuhaa ihmeellisten sääntöjen takia, joita tosin joudutaan poikkeussäännöillä koko ajan kiertämään, sillä muutoin voisi jopa eläimien terveys olla vaarassa. Luomussa on tässäkin asiassa täysin ihmeelliset säännöt, joihin sitten joudutaan aina tekemään poikkeuksia ja poikkeuksen poikkeuksia, eli luomupuoli ei voi edes noudattaa omia sääntöjään, niin mitäpä siitä pitäisi sanoa?
Esimerkiksi nuorten perheiden luomukäyttäytymistä valottavassa
tilaisuudessa vanhanajan luomumaidosta tehtyä pannukakkua ja kalakeittoa
kehutaan niin, että se saa veden herahtamaan kielelle.
Ja jos järjestettäisiin makutesti sokkona, voisi tulos olla tällaista taivaanrannan maalailua paljon mielenkiintoisempi. Puhhuijaa sentään tuotakin otosta barometristä.
Nielsenin kuluttajapaneelin mukaan vuonna 2011 luomutuotteiden osuus
elintarvikkeista oli 1,4 prosenttia. Osuus on kasvanut puolessatoista
vuodessa 0,2 prosenttiyksikköä.
Tämä on fakta kaiken maalailun edessä. Tuotannosta jo 9 % on luomussa, myynnistä 1.4 %, eikä kotimainen tuotanto pysty tuottamaan markkinoille sen kysyntää vastaavaa määrää tuotteita, vaan jo lähes puolet luomusta tulee ulkomailta.
