30. elokuuta 2012

EU haluaa lisää luomua!

Ulkoministeriön eurooppatiedotuksen tuore uutinen on lähtenyt ilouutisen lailla leviämään pitkin sosiaalista mediaa:


EU haluaa lisää luomua 

 



Nyt on allekirjoittanutkin kuin puulla päähän lyöty, että onko koko maailma mennyt sekaisin, jos aivan EU:n tasolta lähtien kannatetaan viljelymetodia, joka romahduttaa sadot, eikä ole luonnolle muutoinkaan niin ruusuinen, kuin mainokset antavat ymmärtää. Mutta uutisen lähempi tarkastelu aiheuttaa taas ihmeellisen ajatuksen siitä, että kuka näitä otsikoita oikein keksii?

Sillä koko suuria odotuksia kasaava otsikko perustuu mitä ilmeisemmin vain ja ainoastaan meppi Petri Sarvamaan tähän lauseeseen:

Petri Sarvamaa uskoo, että lähi- ja etenkin luomuruoka ovat nyt nosteessa myös EU:n maatalouspolitiikassa.

Petri Sarvamaa siis uskoo, että luomu tulee olemaan nosteessa siinä vaiheessa, kun EU joskus tulevaisuudessa aloittaa mitä luultavimmin hirmuisen vääntämisen EU:n tulevista suuntaviivoista maatalouden suhteen.

Toivon totisesti, että päättäjät EU:ssa vaivautuisivat tekemään päätöksensä tosiasioiden pohjalta, eikä sen pohjalta, mikä nyt sattuu olemaan kuluttajien trendi milloinkin. Mutta jos päättäjät kokevat Euroopan painivan ylituotanto-ongelmien kanssa, niin tokihan luomu nämä ongelmat tulee ratkaisemaan aivan muutaman satokauden aikana, eikä ainakaan ylituotanto tule luomuun siirryttyä olemaan ongelma.

Tuosta ulkoministeriön suuria odotuksia tuottavasta otsikosta tuli mieleen Risto Uimosen eilinen kommentointi:

Risto Uimonen: Kohuotsikointi voi kostautua

 

Kun media kalastelee netissä jättiyleisöjä, tehdään jutuille usein mahdollisimman räväkät otsikot. Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Risto Uimonen arvioi, että tämä tuottaa pitkällä tähtäimellä pettyneitä lukijoita.

Haluaako EU todellakin lisää luomua, vai perustuiko eurooppatiedotuksen räväkkä otsikko vain ja ainoastaan Petri Sarvamaan uskoon asiasta?

 



29. elokuuta 2012

Häpeä, sinä vätysmäinen kuluttaja!

Lähiruokayrittäjä ja Eat&Joy -maatilatorin perustaja Aki Arjola antaa taas meidän typerysten, lahjattomien nahjusten kuulla kunniansa, kun emme osta niitä tuotteita, joita meidän pitäisi ostaa:

”Vätysmäinen kuluttaja ei jaksa ajatella ruuan alkuperää”

 

Lähiruokayrittäjä Aki Arjola ei kuitenkaan syytä tästä kauppaa.”Syynä on kuluttajan vätysmäinen laiskuus. Olemme täysin ulkoistaneet ruokamme tuottamisen ja kaupankäynnin. Niin pitkälle, ettemme edes halua ajatella, mitä syömme.”

Aki Arjola ystävineen perusti kaupan, jonka tuotteille ei ole kysyntää, niin vikapa ei tietenkään ole kaupassa ja sen valikoimissa, vaan meissä onnettomissa kuluttajissa, jotka olemme saamattomia vätyksiä.

Aki Arjolan kannattaisi kuitenkin muistaa, että kuluttajien aliarvioiminen ei välttämättä tule auttamaan hänen bisneksiään myöskään tulevaisuudessa. Hitunen nöyryyttää voisi ehkä auttaa, ei asiakkaiden haukkuminen, sillä sitä yleensä saa, mitä tilaa.

Hänen hienolla maatilatorillaan maksoi keittolounas kympin ja kun hetken miettii, että paljonko maksaa sen keiton ainekset, vaikka olisi sitten taikauskoisinta  biodynaamista ja kalleimmalla shamppanjalla kasteltua, niin kymppi lautasellisesta keittoa, joka on suurimmaksi osaksi vesijohtovettä, on paljon rahaa. Mutta tietenkin jos joku sellaista haluaa, niin sitten jonkun pitää sitä myydä. Kannattaisi olla iloinen jokaisesta asiakkaasta, eikä ruikuttaa turhasta.

Minusta kuluttaja on kuningas ja Arjolan kommentit ovat jo sellaisia, että voisi boikotoida kaikkea mahdollista jossa hänen nimensä esiintyy, ihan periaatteesta.

Arjolan mukaan kuluttaja marssii kauppaan kuin sokea narussa ja ostaa, mitä hänelle myydään.

Vaikka Arjola pitää kuluttajaa näin käsittämättömän tyhmänä, jostain syystä hän ei omassa liikkeessään onnistu myymään kuluttajille mitään, vaan väkeä on jo jouduttu irtisanomaan, vaikka pulju ei ole ollut pystyssä vuottakaan?

Onko vika silloin kauppiaassa, vaiko kuluttajassa?





28. elokuuta 2012

Ihmiskunta kasvisruokavaliolle

Hesari uutisoi aamun lehdessään, että ihmiskuntaa uhkaa pakollinen siirtyminen kasvisruokavalioon, eikä meidän halukkuuttamme siihen tulla kysymään.

Tutkijat: Vesipula voi pakottaa ihmiskunnan kasvisruokavaliolle 

 

Jos väestönkasvu etenee nykyiseen tahtiin, ihmisiä on vuonna 2050 jo yhdeksän miljardia eli 2 miljardia nykyistä enemmän. Sitä määrää ei saada ruokituksi, ellei eläinproteiinien osuus ihmiskunnan ruokavaliossa supistu viiteen prosenttiin, Tukholman kansainvälisen vesi-instituutin Siwin tutkimuksessa sanotaan.

Aihetta sivuttiin jo jokin aika sitten tällaisen uutisen muodossa:


”Ruokaa tuotetaan eläimille, ei ihmisille”

 

Kun maailmassa on seitsemän miljardia ihmistä, ihmiskunnan ruokkimiseen tarvitaan jatkuvasti lisää viljelyalaa. Tuotettu ruoka menee kuitenkin suurimmaksi osaksi kotieläinten rehuksi.

Sadan vuoden aikana kotieläinten yhteenlaskettu biomassa on yli kolminkertaistunut ja ihmisbiomassa yli nelinkertaistunut. Samassa ajassa luonnontilaisten nisäkkäiden biomassa on puoliintunut.

”Ruuantuotannossa ei ole kyse ihmisten, vaan kotieläinten ruokkimisesta”, kanadalaisen Manitoban yliopiston emeritusprofessori Vaclav Smil huomautti.


 Hesarin uutinen löytyy myös muista lähteistä:

Tutkijat varoittavat: 40 vuotta ja kaikki ovat kasvisyöjiä

 

Kasvisruoka ei ole jatkossa välttämättä valinta - vaan pakko

 

Me jo vaurastumisen kokeneet olemme siinä mielessä tärkeässä roolissa, että jos me emme kykene muuttamaan ruokavaliotamme oman tulevaisuutemme kannalta järkevään suuntaan, kuinka voimme vaatia sitä heiltä, jotka vasta nyt ovat vaurastumassa?

Lihan kulutus kasvaa vaurastumassa olevissa maissa huolestuttavaa vauhtia, sillä se on heille yksi paremman elintason merkki.

 



 

27. elokuuta 2012

Luomuhuttua YLE:ltä

YLE:n luulisi olevan sellainen uutisia välittävä ja tuottava instanssi, että sisältöön voi luottaa, mutta valitettavasti myös YLE sortuu täysin käsittämättömän humpuukin tuottamiseen, josta esimerkki tässä:

Viljelykierto pitää pellon ravinteikkaassa kunnossa

 

Ekologiset viljelymenetelmät ovat alkaneet kiinnostaa Suomessakin. Lappeenrantalaisen Tyynelän tilan isännän Juuso Joonan mukaan sertifioitu luomutuotanto on taloudellisesti ylivoimaisesti kannattavampaa kuin niin sanottu tavanomainen viljely.

Tässä olisi ollut hyvä tehdä hieman taustatyötä, eikä välttämättä perustaa uutista yhden luomuviljelijän näkökulmaan:

Luomutuotanto kannattaa (tutkimustiivistelmä)

 

Luomutilojen myyntituottojen ja tukien summana saatava kokonaistuotto on vuonna 2011 noin 138 000 euroa tilaa kohti. Tukien osuus siitä on 51 prosenttia. Tavanomaisessa tuotannossa kokonaistuotto on vuonna 2011 noin 144 000 euroa, 4 % pienempi kuin luomutiloilla. 37 prosenttia tuotoista on tukia.

Tuossa uutisessa luvut ovat ilmeisesti väärin päin, eli luomussa pitäisi olla 144 000 euroa ja tavanomaisessa 138 000 euroa. 144 000 - 4 % =  138240.

Nyt voimme kysyä, että miksi se luomu tuottaa viljelijälle enemmän? Se tuottaa siksi, koska me annamme maksamistamme veroista heille enemmän tukia. Siis jokainen meistä antaa rahaa luomuviljelijä Juuso Joonalle, jotta hän voi kehua luomun tuottavan hänelle ylivoimaisesti enemmän rahaa kuin jos hän olisi tavanomainen viljelijä.

Jos me pistäisimme tuet samalle viivalle, niin ei tarvitse olla raketti-insinööri ymmärtääkseen sitä, miten tuossa yhtälössä kävisi.

Tuo Luomu.fi -sivuston uutinen kertoo myös totuuden siitä, että ovatko luomutilat niitä mainosten mukaisia sympaattisia pientiloja. Eivät ne ole, vaan huono satoisuus on korvattava suurella pinta-alalla, jotta edes jotain myytävää tulisi. Ihmeellisintä on se, että vaikka luomutilojen määrä lisääntyy, pinta-alat ovat tavanomaisia tiloja suurempia, niin silti luomun osuus kokonaissadosta pyörii jossain siellä nollan ja kahden prosentin välimaastossa vuodesta toiseen. Ne virkamiehet, jotka päättävät luomun saamista tuista, voisivat edes joskus selvittää sen, että miksi niitä tukia maksetaan ja mistä hyvästä?

Viljelykierto on ravinteikkaan pellon salaisuus. Esimerkiksi härkäpapu pystyy sitomaan maahan kasvukaudessa noin 30-80 kiloa typpeä, mikä vastaa noin viljakasvin vuoden typpitarvetta, kertoo Juuso Joona.

Viljelykierto ei ole mikään luomun yksinoikeus, vaan sitä käytetään yleisesti myös tavanomaisessa viljelyssä. Härkäpapu sitoo typpeä maahan, mutta sitten täysin toinen kysymys on se, että onko se typpi siellä kasvien käytössä silloin kun kasvi sitä tarvitsee, tai onko sitä silloin liikaa, kun kasvi ei enää tarvitse.

Kuten hän itse kertoi, esimerkiksi typpilannoitus härkäpavulla on melkoista lottoa, sillä me emme voi etukäteen tietää sitä, että mikä määrä typpeä peltoon kertyy, eli luomuviljelijä on oikeassa, mutta lukijalle pitää selvittää, että mitä tuo 30-80 kiloa peltoon kertyvää typpeä tarkoittaa käytännössä. Jos kasvi tarvitsee 60 kiloa, 30 kiloa on aivan liian vähän. Jos 30 kiloa, niin 80 kiloa on aivan liikaa.

Lannoituksesta lisää täältä, jos se kiinnostaa.  Mutta varoituksen sana, linkki sisältää oikeaa, tutkittua tietoa, ei pelkkiä mielipiteitä yhdeltä ihmiseltä. "Suunnittele lannoitus huolella" sisältää myös hyvää oikeaa tietoa samalta sivustolta.

- Eli ensi vuonna ei tarvitse lannoittaa.

Miten Juuso Joona aikoo saada fosforin ja kaliumin peltoonsa? Taikomalla? Vai pitäisikö kuitenkin hieman lannoittaa, sillä jos ei lannoiteta, eli ei palauteta kasvien mukana poistuvia ravinteita takaisin maaperään, puhutaan silloin ryöstöviljelystä, eli maaperä köyhtyy. Asiasta kirjoitin täällä.


Kun peltoa on lannoitettu vuosikymmeniä ja maa-aines on yhtä kemikaalisekoitusta, se saadaan vielä luonnonmukaiseksi. Tosin se vaatii paljon työtä ja aikaa.

Että oikein kemikaalisekoitusta! Todellako, Juuso Joona? Mitä sanoo meille MTT:n tutkimus:


MTT - luomuviljelyn ja tavanomaisen viljelyn vaikutukset maaperään 

Sivu 75, johtopäätökset:

Luonnonmukaisesti ja tavanomaisesti viljellyt peltolohkot eivät eronneet selkeästi toisistaan maan kemiallisten, biologisten tai fysikaalisten ominaisuuksien suhteen.

Esimerkiksi luomulohkoja oli viljelty luomusti jo yli 20 vuotta, eivätkä ne eronneet mitenkään ihmeellisesti tavanomaisista lohkoista, vaan erot määräytyivät itse lohkojen ominaisuuksista, ei suinkaan viljelytavasta.

Sitten tietenkin pitää kysyä, että jos Juuso Joona sai omasta pellostaan kemikaalisekoitusta ennen luomua, niin mikä hänen ammattitaitonsa mahtoi silloin olla ja toivottavasti hän ei ole nauttinut ympäristötukia samaan aikaan.

- Se on pitkä prosessi. Hyvä lähtökohta on panna maan rakenne kuntoon ja aloittaa viljelykierto, neuvoo Joona.

MTT:n tutkimuksissa yli 20 vuotta luomussa ei aiheuttanut näkyviä muutoksia, niin osaisiko Juuso Joona kertoa, että kuinka monta vuosikymmentä pitää malttaa odottaa luomun ihmeitätekeviä vaikutuksia?

Luonnonmukainen viljely vaatii Joonan mukaan hieman rämäpäisyyttä ja rohkeutta alkaa kokeilla uusia asioita. Myös viljelyneuvonnan kautta pitäisi saada enemmän tukea ja tietoa luonnonmukaisesta viljelystä.

Luomun sisälle päästään siis yrityksen ja erehdyksen kautta? Eikö se ole aika kivulias tie oppia uusia asioita?



 

23. elokuuta 2012

Suomessa syöty ruoka 75-prosenttisesti kotimaista

Ruokatieto uutisoi Suomen ruokamarkkinoiden jaosta kotimaisen ja ulkomaisen ruoan kesken:


Suomessa syödään 75-prosenttisesti suomalaista ruokaa

 

Suomalaisilla ruokamarkkinoilla kiertävistä euroista joka neljäs maksetaan ulkomaille. Ruokaketjun hankintojen ja raaka-aineiden arvosta ulkomailta tuodaan 25 prosenttia. Omavaraisuutta heikentävät polttoaineiden, rehujen ja ruoka-aineiden hinnannousut.

Valitettavasti ulkomailta tuodun ruuan osuus kasvaa koko ajan, jos ajattelemme asiaa isänmaallisesti.

Vanhempi tutkija Marja Knuuttila MTT:stä pitää kotimaisuusastetta varsin korkeana. Esimerkiksi Tanskassa ja Saksassa tuonnin osuus on suurempi. 

 Aika mielenkiintoista, sillä Tanska on erittäin suuri ruuan viejä. Tanska siis tuottaa paljon ruokaa Tanskan ulkopuolelle ja vastaavasti sitä korvaamaan tuodaan paljon ruokaa. Lisäksi molemmat maat ovat erään vaihtoehtoisen tuotantomuodon mahtimaita Euroopassa ja miten se näkyy? Jäi ilman vastausta vai joudutaanko sitä tuomaan juuri sen takia?

Googlaamalla Ruokatiedon uutisen otsikkoa, löytyy uutinen hieman erilaisella sisällöllä monesta muustakin paikasta.

Suomalaiset elintarvikkeet suurimmaksi osaksi suomalaisia

 

 Kuinka tilanne on 10 vuoden päästä, niin odotamme sitä mielenkiinnolla.

Maailman ruokaturva on koetuksella

Aamun Hesarin (23.08.2012) vieraskynä -palstalla MTT:n maatalouspolitiikan professori Jyrki Niemi kirjoitti tosiasioihin pohjautuvan kirjoituksen maailman ruokaturvasta. Professori Niemi esiintyi myös aiemmin  mainitsemassani Suomen Kuvalehden luomujutussa.

Maailman ruokaturva on koetuksella

 

YK:n elin­tar­vi­ke- ja maa­ta­lous­jär­jes­tö FAO on ar­vioi­nut, et­tä maail­man on pys­tyt­tä­vä tuot­ta­maan noin 70 pro­sent­tia enem­män ruo­kaa vuo­teen 2050 men­nes­sä, jot­ta se tyy­dyt­täi­si kas­va­van ja yhä pa­rem­min toi­meen­tu­le­van väes­tön tar­peet. 

Jokainen voi miettiä itsekseen, että mitä tuo tarkoittaa käytännössä? Kuinka voimme tuottaa 70 % enemmän ruokaa kuin tällä hetkellä? Vaatiiko se tehokkaampaa viljelyä, vai pistämmekö enemmän villiä luontoa maatalousmaaksi? Vai sekä että?

Täl­lä het­kel­lä maail­mas­sa tuo­te­taan suu­rin piir­tein ky­syn­tää vas­taa­va mää­rä ruo­kaa, vaik­ka se ja­kau­tuu­kin erit­täin epä­ta­sai­ses­ti. El­lei tuo­tan­toa pys­ty­tä kas­vat­ta­maan jok­seen­kin sa­maan tah­tiin kuin vii­meis­ten kol­men vuo­si­kym­me­nen ai­ka­na, jou­du­taan kroo­ni­seen elin­tar­vi­kek­rii­siin.

Ensimmäinen lause tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikille olisi kyllä ruokaa, mutta kaikilla ei ole vain varaa ostaa sitä.

Sitten se tarkoittaa myös sitä, että tuotettua ruokaa, esimerkiksi viljaa, ei säilötä enää valtioiden varmuusvarastoihin yms paikkoihin, joista sitä voidaan ottaa tarvittaessa käyttöön, tai tasata hintapiiikkejä, vaan me elämme todellakin nykyään kädestä suuhun.

On­ko maail­man ruoan­tuo­tan­toa mah­dol­lis­ta laa­jen­taa ym­pä­ris­töä va­hin­goit­ta­mat­ta? Vil­jan­tuo­tan­non on kas­vet­ta­va FAO:n ar­vion mu­kaan mil­jar­dil­la ton­nil­la ja li­han­tuo­tan­non 200 mil­joo­nal­la ton­nil­la, jot­ta yli yh­dek­sän mil­jar­dia ih­mis­tä pys­ty­tään ruok­ki­maan. Näin pa­him­mas­ta nä­läs­tä kär­si­vien ra­vin­non­saan­ti saa­daan nos­tet­tua edes sie­det­tä­väl­le ta­sol­le sa­maan ai­kaan, kun ruo­ka­tot­tu­muk­set muut­tu­vat se­kä ke­hit­ty­vis­sä et­tä vau­rais­sa mais­sa.

Meidän tällä hetkellä parempiosaisten olisi ilmeisesti hiukan kyettävä tinkimään omista vaatimuksistamme, jotta voisimme pyytää samaa asiaa myös vasta nyt vaurastumassa olevilta. Jos me haluamme/vaadimme viikottaisen härän sisäfileen, voimmeko samaan aikaan vaatia, että muilla ei ole oikeutta samaan?

Tuo­tan­non kas­vu vaa­tii yhä suu­rem­pia sa­to­ja, vil­je­lys­maan te­hok­kaam­paa käyt­töä ja edis­ty­neem­pää maan­vil­je­lyä.

 Kerrataanpa taas tosiasioilla:

Satotilasto - julkistukset - tavanomainen tuotanto


Satotilastot - julkistukset - luomutuotanto


Ylläolevien linkkien sisältö on Suomen toteutuneet sadot molemmista tuotantomuodoista siltä osin, kuin  satotilastot ovat julkaistu. Jokainen voi tutkia niitä itsekseen ja miettiä, että miten saamme tosiasiat sovitettua vaikkapa maabrändityöryhmän visioihin?

Myös ruo­ka­jät­teen mää­rää on pys­tyt­tä­vä vä­hen­tä­mään mer­kit­tä­väs­ti – teol­li­suus­mais­sa eten­kin ja­los­tuk­sen jäl­kei­ses­sä ket­jus­sa ja ke­hi­tys­mais­sa puo­les­taan sa­don­kor­juun jäl­kei­ses­sä kä­sit­te­lys­sä.

Suomessa tilanne ei ole niin paha kuin muualla, vaan me osaamme edelleen kunnioittaa ruokaa edes jossain määrin. Lienee peruja sota- ja pulavuosista, mutta tuoreet uutiset kertoivat juuri vaikkapa Yhdysvalloista, jossa jopa puolet ruuasta menee kaatopaikalle.

Selvitys: Amerikkalaiset heittävät lähes puolet ruuastaan roskiin

 

Myös EU on puuttumassa tilanteeseen ja EU on kehittämässä toimia mm. elintarvikkeiden paremman säilyvyyden lisäämiseksi.

Takaisin Hesarin vieraskynään:

Myös vil­je­lys­maa­ta tar­vi­taan li­sää. Ny­kyi­siä ruo­ho­mai­ta ja met­siä jou­du­taan väis­tä­mät­tä muut­ta­maan vil­je­lys­maak­si, jot­ta ruo­ka­tur­vaa pys­ty­tään pa­ran­ta­maan eri­tyi­ses­ti ke­hit­ty­mät­tö­mim­mis­sä mais­sa.

Täl­lai­set tuo­tan­non laa­jen­nuk­set kuor­mit­ta­vat ym­pä­ris­töä. On erit­täin vai­keaa li­sä­tä ruoan­tuo­tan­toa va­hin­goit­ta­mat­ta luon­non mo­ni­muo­toi­suut­ta ja hei­ken­tä­mät­tä tuo­tan­to­poh­jan kes­tä­vyyt­tä.

Meidän ainoa Maapallomme on todellisten haasteiden edessä ja romanttinen menneisyys ihanine mielikuvineen ei valitettavasti palaa takaisin. Eikä se menneisyys ole edes romanttinen, jota joku takaisin haikailee, mutta mielikuvissa se sellaisena halutaan nähdä.

Tosiasia on se, kuten tuossakin on sanottu, että villi luonto on sitä todellista luonnon moninaisuutta, jota pitäisi suojella ja sen muuttamista maatalousmaaksi tulisi välttää kaikin keinoin, eli maataloutta pitäisi tehostaa.

Palautamme mieliin taas sen, mitä tehostaminen tarkoittaa. Tehostaminen ei tarkoita sitä, että lannoitteita yms tuotantopanoksia syydetään mieltä vailla peltoon, vaan tehostaminen tarkoittaa sitä, että nykyisillä panoksilla tuotamme enemmän ruokaa.

Satoja ei nosteta keinolla millä hyvänsä, vaan tuotantopanoksien suhde saatuun satoon on määräävä asia. Jos öljy on vähenemässä ja kallistumassa, meidän tulisi kyetä tuottamaan tulevaisuudessa pienemmällä öljymäärällä sama määrä ruokaa kuin nyt. Se on tehostamista.



Tuot­ta­vuu­den kas­vu on vält­tä­mä­tön­tä, jot­ta maail­man ruoan­tuo­tan­toa pys­ty­tään kas­vat­ta­maan mer­kit­tä­väs­ti. .... In­no­va­tii­vi­set elin­tar­vi­ke­tuo­tan­non ja maan­vil­je­lyk­sen me­ne­tel­mät ovat täs­sä kes­kei­ses­sä osas­sa.

Nyt on vain valitettavasti niin ikävästi, että jossain tuotantotavoissa kädet on sidottu dogmeille selän taakse ja hyvin monet innovatiiviset keinot on kielletty ihan periaatteesta ja menneisyyden romanttisen ihannoinnin vuoksi.

Minusta sellainen tuotantotapa ei ole tosiasiat huomioiden kovin innovatiivinen, joka romahduttaa sadot tai saa elintarvikkeen homehtumaan pakkauksessaan jo paljon ennen viimeistä myyntipäivää.

Mutta valitettavasti tilanne on sellainen, että päättäjien on kuunneltava enemmän heitä, jotka äänestävät heidät aina uudelleen valtaan kuin heitä, joita edustaa vaikkapa maa­ta­lous­po­li­tii­kan pro­fes­so­ri Maa- ja elin­tar­vi­ke­ta­lou­den tut­ki­mus­kes­kuk­ses­sa.

Jossain vaiheessa äänestäjien miellyttämisen on tietenkin loputtava, mutta valitettavasti  se yleensä tajutaan mieluummin hiukan liian myöhään kuin hiukan liian aikaisin.


21. elokuuta 2012

Luomun hurja kysyntä Euroopassa?

Kun katselen hakusanoja joilla blogiini on tultu, käyn niitä googlessa läpi ja katson, että mihin muualle niillä hauilla olisi päässyt kuin luomulakkoon ja mitä sisältöä ne muut sivustot olisivat tarjonneet.

"Luomun turvallisuus ja valvonta" -haulla on päädytty luomulakkoon, mutta olisi voinut päätyä myös tänne:

Esimerkkejä Euroopasta - perässä tullaan


Luomu-uutinen vuodelta 2000, joka onkin mielenkiintoinen kun peilaamme uutisen sisältöä nykypäivään. 12 vuotta sitten uutisoitiin näin Sveitsin luomutoiminnasta:

Työn tulokset näkyvät myös lukuina. Luomutuotteiden osuus kaupan kokonaismarkkinoista oli noin 7 prosenttia, mutta esimerkiksi pastöroidusta maidosta 35 prosenttia, porkkanoista 30 prosenttia, lastenruuista 20 prosenttia ja sveitsiläisille tärkeästä myslistä jo 17 prosenttia myytiin luomutuotteina. 

Tosin tuo 7 % ei ilmeisesti ole todellinen luomun kokonaismyynti Sveitsissä, koska uutisesta sai jotenkin sen kuvan, että se koski vain kahta mainittua kauppaketjua (MICROS ja COOP), mutta ne tosin vastaavat ruuan myymisestä sveitsiläisille 80 % osuudella ja olivat ottaneet luomun erityissuojelukseen vuonna 2000. Joten näiden faktojen valossa voisi kuvitella, että luomua ei olisi myyty noiden kahden markkinahallitsijan ulkopuolella mainittavasti. Jos taas myytiin, niin että tuo 7 % kokonaismyynnistä vuonna 2000 on pahasti alakanttiin, ei asia parannu seuraavan uutisen myötä ollenkaan, vaikka joku niin toivoisi.

Miten on tilanne nyt, koska aikaa on kulunut 12 vuotta tuosta uutisesta, joten luomun myynnin luulisi lisääntyneen Sveitsissä tuosta vuodesta huikeasti?

Switzerland: Market continues to grow in 2011

 

The market share was 6 percent of the total market. The products with the highest shares of their respective overall totals are eggs (19.2 percent), bread  (18.2 percent), and fresh vegetables (12.2 percent).

Missä maito, sillä vuonna 2000 jopa 35 % maidosta myytiin luomuna? Porkkanoista vuonna 2000 30 % ja nyt vihanneksia enää 12.2 %.

Luomumarkkinat ovat Suomessa jälkijunassa ja Euroopassa on menty niin lujaa jo kymmenen vuotta, että kyllä meidänkin pitäisi. Eurooppalaiset ovat fantastisen innostuneita luomutrendistä, niin kyllä meidänkin pitäisi olla!

Sveitsissäkin on tapahtunut markkinoiden huikea muutos tavanomaisesta luomuun, sillä luomu lohkaisi 7 % (jopa enemmän) vuonna 2000 ja vuonna 2011 osuus oli noussut jo huikeaan kuuteen prosenttiin!

Eiku?

Olenko ainut, jonka mielestä luomumarkkinoiden hehkutusuutisissa on jotain sellaista, että se ei kestä kovin tarkkaa tutkiskelua?







20. elokuuta 2012

Luonnoton luonto

Ihmisillä on nykyään hyvin kaksijakoinen suhtautuminen luontoon. Sellaisen havainnon olen tehnyt, kun seuraa keskustelua erilaisista "luonto kostaa, suojaudu siis" -aiheista.

Samaan aikaan kun ihmiset haikailevat luonnonmukaisuuden ja luonnollisuuden perään, aiheuttaa luonto yhä enemmän stressiä, josta ensimmäinen esimerkkini tulee aamun Hesarista (20.08.2012) ja sen yleisönosastolta:


Samaan aikaan kun kasvava joukko ihmisiä haluaisi, että tuholaiset ja kasvitaudit tuhoavat luonnollisuuden kaipuun nimissä satomme, niin samaan aikaan oikea luonto koetaan hyvin luonnottomaksi ja se oikean luonnon elämä pitäisi myrkyttää pois meitä kiusaamasta.

Ensin villi luonto jyrätään sileäksi, eli maatalousmaaksi, jonka ainoa tarkoitus olisi tuottaa meille ruokaa mutta yllättäen siellä halutaan olevan jotain muuta kuin viljeltäviä kasveja. Sinne halutaan rikkaruohoja, jotka vievät elintilaa ja ravinteita viljelykasveilta ja ruokaamme syöviä tuhohyönteisiä, koska siitä syntyy mielikuva luonnon moninaisuudesta, joka kuullostaa kaupunkilaisen korvaan hyvältä asialta..

Se ei ole hyvä asia maatalousmaalla. Se on hyvä asia maatalousmaan ulkopuolella. Tämä asia on tosin nykyajan kaupunkilaiselle aivan liian vaikea pala ymmärrettäväksi.

Dallas peitettiin hyönteismyrkyllä vaarallisen taudin takia

 

Yhdysvalloissa Dallasin kaupungin ilmatilassa on ruiskutettu hyönteismyrkkyä vaarallisen Länsi-Niilin viruksen leviämisen estämiseksi.

Dallas aerial sprays to combat West Nile virus outbreak

 

 Koetin etsiä asiaa vastustavia tahoja ja ovatko jo kaikki luonnollisuuden puolustajat barrikaadeilla vastustamassa näitä myrkytyksiä, mutta pikaisen googlaamisen jälkeen tällaista en löytänyt. Jos löysit, niin pistä vinkki kommentteihin.

MTV3:n uutisen kommenteissa joku tosin veti "yllättäen" Monsanton mukaan ja nimimerkki topie pääsi jo salaliittoihin asti kotimaisessa maataloudessa käytettävistä kasvinsuojeluaineista.

Mutta mistä johtuu, että harvat jaksavat ottaa paineita, kun lentokoneet syytävät myrkkyä ihmisten päälle tappaakseen meitä kiusaavia hyttysiä, mutta kun maatalousmaan tuholaisista halutaan eroon, jotta saisimme hyvälaatuista ruokaa, jota riittäisi kaikille, se saa osan ihmisistä lähes kauhun valtaan?

Ruotsi ottaa kovat keinot käyttöön päästäkseen hyttysistä eroon.

 

 Otetaanpa vielä mukaan yksi uutinen ja katsotaan sen kommenttiosiota, jotta saamme jotain vertailukohtaa:

Professori: Luulo lisäaineiden terveysriskistä on järjetön

 

Professori Marina Heinonen Helsingin yliopiston elintarvike- ja ympäristötieteiden laitokselta saa täyslaidallisen palautetta kirjoituksestaan ja siellä tuodaan lähes kaikki humpuukiväitteet esiin alkaen siitä, että ihmiset eivät kuulemma enää maadu hautausmailla, kun ovat syöneet niin paljon säilöntäaineita.

Villissä vapaassa luonnossa on aivan hirveästi elämää, joka nykyajan ihmisen mielestä ei kuulu sinne, koska se elämä kiusaa meitä mitä moninaisimmilla tavoilla.

Mutta kun menemme sellaiselle alueelle, joka on jyrätty sileäksi villistä luonnosta, niin siellä sitä elämää pitäisi sitten suojella kustannuksista välittämättä, mutta tosin se elämä pistelee mahdollisen ruokamme parempiin suihin tai vie siltä kasvamisen ravinteita.

En ymmärrä.



 

 


18. elokuuta 2012

Onko luomu uskon asia?

Uusimmassa Luomu-lehdessä oli mielenkiintoinen kolumni luomuviljelijä Soile Prokkolalta.

"Luomuviljelijöidenkin lautaselle luomua?" -kolumni käsitteli sitä, että monet luomun edestä työtä tekevät, esimerkiksi luomuviljelijä Topi Laitinen, ovat huomanneet sen, että luomutuottajat eivät itse usko luomuun ja tämä näkyy siinä, että he eivät itse käytä luomutuotteita.



Tämä on kieltämättä mielenkiintoinen kysymys, sillä alkutuottajien jos keiden luulisi tietävän luomun edut, sillä he sitä tuottavat. Tämä huomio vetää myös mattoa luomun alta, sillä useinhan kuulee väitettävän, että tuottaja siirtyy luomuun siksi, kun se tavanomainen ruoka on niin myrkytettyä ja vaarallista, että jopa tavanomaiset tuottajat syövät luomutuotteita.

Nyt onkin niin, että edes luomutuottajat eivät syö luomutuotteita. Soile Prokkola valitti siitä, että aika yksin saa olla vaatimassa luomutilaisuuksissa luomutarjoiluja. Onhan se kieltämättä aika outoa, sillä jos vaikkapa Valion tilaisuuksissa tarjoiltaisiin Ingmanin tuotteita, niin kyllä se jotain ajatuksia varmasti herättäisi.

Soile Prokkola oli ilokseen huomannut, että vieraillessaan biodynaamisten viljelijöiden tilaisuuksissa, ei tarjoiluissa ole ollut valittamista, vaan he suosivat oman tuotantomuodon tuotteita.

Biodynaamisesta viljelystä kirjoitin aikaisemmin ja sen voit lukea täältä.

Mutta onko luomutuottajan käytettävä luomua? En usko, että vaikkapa Audia valmistavien liukuhihnatyöläisten odotetaan ajavan Audeilla, vaikka sitä tietenkin vaaditaan hieman ylempänä hierarkiassa olevilta. Ilmeisesti tavanomaisen ruuan kauheat terveysriskit ovat jonkin verran liioiteltuja, jos luomutuottajat eivät katso tarpeelliseksi itse suosia luomutuotteita.

Tietenkin luomutilaisuuksissa luulisi tarjottavan luomutuotteita, joten siinä yhdyn Soile Prokkolan huoleen ajateltaessa luomun imagoa.

Sitten kirjoituksessa voivoteltiin sitä, että kun luomun terveysvaikutuksista ei saa puhua, vaan siitä on vaiettava. Se kuitenkin johtunee siitä, että kun niitä terveysvaikutuksia ei todistetusti ole, mutta jos niitä löytyy, niin sitten tilanne muuttuu.

Soile harmitteli myös sitä, että luomutuotantoon kannustettaessa korostetaan todellisia faktoja ja varotaan kehumasta luomua, ilmeisesti sitten keksityillä faktoilla, jos todelliset faktat ovat riittämättömiä. Eikö mieluummin kannattaisi panostaa luotettavaan tutkimukseen ja saada niitä todellisia faktoja, sillä jos niitä on, ne kyllä tieteellisen tutkimuksen kautta löytyvät. Ihminen on käynyt kuussa, niin ei luulisi olevan kovin vaikeaa löytää luomusta terveydellistä etua, jos sitä siinä oikeasti on.

Vai onko sittenkin niin, että ne hyödyt ovat täysin oman uskon varassa?

Lisäksi kerrottiin, että jos terveys olisi motiivina, ei olisi vaikeaa saada luomua sairaaloihin ja kouluihin. Valitettavasti kun ne ikävät faktat, joista Soile Prokkola ei tunnu olevan kiinnostunut, kertovat meille hyvin selkeästi, että mitään todellisia terveysvaikutuksia ei ole.


17. elokuuta 2012

Oletko tekopyhä kuluttaja?

Ruokablogia pitävä Jani Kinnunen pohtii, ovatko suomalaiset kuluttajat tekopyhiä ja pohdinta on päässyt myös MTV3:n uutisten sisältöönkin. Näin se piilomainonta toimii.

Ovatko suomalaiset tekopyhiä kuluttajia?

 

Kinnusen mukaan suomalaiset ovat tottuneet ostamaan ruokansa yhdestä paikasta ja yhdellä kertaa. Lähi- ja luomuruoan vallankumoukseen tarvitaankin suuria supermarketteja pikkukauppojen lisäksi.

En tiedä sitä, onko Jani Kinnusella lapsia, mutta jos hänellä on vaikkapa kaksi lasta, jotka hän hakee työpäivän päätteeksi perjantaina päiväkodista neljän jälkeen ja lapset huutavat nälkäänsä auton takapenkillä, hän luultavasti haluaisi kaikki ruokaostokset yhdestä ja samasta paikasta, eikä kiertää kymmentä erikoisliikettä viikonlopun ruokien eteen.

– Siinä missä italialainen näkee hyvinkin suurta vaivaa selvittääkseen, mistä löytää kunkin raaka-aineen parhaan tarjonnan, täyttää suomalainen ostoskärrynsä kukkuralleen ja huokaisee helpotuksesta kassalla, kun viikon safkat on hankittu. Ja halvalla lähti. 

Tämä olisi joskus hauska selvittää oikeasti, eli onko tämä vain myytti, vai onko italialaisilla perheillä todellakin aikaa kierrellä ja kaarrella ruokakauppoja viikon touhuista väsyneet tenavat mukanaan?

Sinkut ja nuoret varakkaat lapsettomat kaupunkilaiset varmasti hemmottelevat itseään mitä kalleimmilla herkuilla, joita upeat erikoismyymälät notkuvat sielläkin, mutta se velkaloukussa pyristelevä perheellinen?

Suomalainen kuluttaja onkin Kinnusen mukaan tekopyhä. Kyselyissä ja gallupeissa suomalaiset kertovat haluavansa ostaa ruoat suoraan tuottajilta, mutta todellisuudessa vain murto-osa ihmisistä tekee näin oikeasti.

Syyllistäminen on näissä luksustrendeissä se kantava voima, kuten on nähty jo ennenkin.

Jos ihmisiltä kysytään, että haluaisitko sinä ostaa äärettömän tuoreita elintarvikkeita suoraan tilalta ja nähdä itse härän, joka sinun pihviäsi varten tullaan viiden minuutin päästä teurastamaan, niin varmaan aika moni tällaisesta käytännöstä haaveilee, ainakin salaa.

Jos kysytään, että haluaisitko, että sinulla on kotonasi huippukokki, joka ostaa sinulle kotiisi maailman parhaita elintarvikkeita ja tekee sinulle valmiiksi ruuan ja kun tulet töistä, istahdat vain valmiiseen pöytään. Tähänkin moni vastaa, että tietenkin haluaisin. Sitten jos jatketaan kysymystä niin, että koetko sinulla olevan  siihen varaa, niin se onkin toinen tarina.

Mutta ei kai omasta kotona ruokaa laittavasta huippukokista haaveileva ole tekopyhä, jos hän haluaisi sellaisen, mutta on sen verran fiksu, että ei hommaa, koska kokee sen olevan elämistä yli omien varojen?

Trendin luoja on vilpitön, maailman parasta ajatteleva, mutta kuluttaja on tyhmä, tekopyhä ja itsekäskin, kun ei ymmärrä omaa parastaan, joka olisi myös trendikästäkin! Kukapa meistä ei haluaisi olla muodin etulinjassa keikistelemässä!

Voisiko kuluttajan syyllistämisen sijaan koettaa miettiä niitä oikeita syitä? Kovin monella ei kuitenkaan ole aikaa ja rahaa huristella pitkin maaseutua etsimässä sitä Kyytön raakajuustoa, jolla hurmata ruokakekkereillä kaverinsa. Ihminen voi todellakin haluta elää sellaista luksuselämää, mutta sen toteuttaminen käytännössä on sitten aivan toinen tarina.

– Neljännes haluaisi ostaa lihansa suoraan tuottajalta. Todellisuudessa vain 2 % tekee niin. Kauppahalleista ja kivijalkakaupoista lihansa hankkii kokonaiset 3 %. Super- ja hypermarketeista 80 %. Ei tarvita rautalankaa ymmärtämään, millä tantereilla sota käydään, Kinnunen muistuttaa.

Kun katsoo niitä kauppahallin hintoja, syyn voi ymmärtää. Mutta miksi tavallista, ei niin varakasta kuluttajaa pitää syyllistää moisella asialla? Annetaan varakkaiden ostaa ruokansa niistä kaupoista, joihin heillä on varaa ja hieman varattomampien sieltä, minne heillä on varaa.

Miksi koettaa luoda väkisin sellaista, johon ei todellisuudessa ole mahdollisuutta?

Alkuperäinen juttu täällä:

Vallankumouksesta ja marketeista

Manifestit ovat tarinoita pientiloista, joiden isäntä antaa kasvonsa (ja sydämensä) tuotteelleen.

Ne ovat todellakin vain tarinoita, sillä nämä sympaattiset luomutilat ovat keskikooltaan jo huomattavasti tavanomaisia suurempia, ainakin ne, jotka tuottavat jotain.

On sympaattista kuulla, että maitoa tulee lisää vasta huomenna, koska Pentin tilalla oli eilen sähkökatkos. Syömällämme ruoalla kuuluu olla tarina. Se kertoo, että kasviksella tai pihvillä on ollut joskus elämä. Hyvä sellainen. Ja se tarjoaa sellaista myös sinulle.

Tässä hehkutuksessa alkaa jo myötähäpeä nousta pintaan. Moni kuitenkin haluaisi ennemmin sen kasviksen, kuin kuulla tarinoita sen mahdollisesti hyvästä elämästä.

Pieni lisäys vielä päivän Hesarista, kun siellä toimittaja Satu Pajuriutta antoi kommentin uuden Teurastamon tulevaisuuden näkymistä, mutta pelin hän avasi näin:



 Kaltaisiani luomulihakimpaleen perässä kilometrikaupalla ympäri Uuttamaata ajavia on paljon.

Ja että maailma pelastuu ja ollaan ekologisia, vai miten se meni? Vai onko kyseessä vain luksuselämä, kun siihen on kerran varaa?





Vihanneksia jalostetaan kestämään tauteja

Maaseudun Tulevaisuus uutisoi tuoreessa numerossaan vihannesten jalostuksesta seuraavasti:

Vihanneksia jalostetaan entistä taudinkestävimmiksi

 

Vihannesten jalostuksessa panostetaan nyt taudinkestävyyteen. ”Esimerkiksi kukkakaalilajikkeista uutuus Cleobis kestää möhöjuurta”, kertoo HL Vihannes Oy:n tuotepäällikkö Pasi Myllymäki Lepaa-näyttelyssä.

Möhöjuuri on kaaleja vaivaava tauti, joka voi pahimmassa tapauksessa tuhota koko sadon.

Luonto on julma paikka ja ruuaksi tuotettavia kasveja uhkaavat moninaiset vaarat.

Möhöjuuri

 

Tauti on hyvin vaikeasti torjuttava, sillä möhöjuuren muodostamat lepoitiöt voivat säilyä maassa jopa 10-20 vuotta, minkä vuoksi taudin torjuminen edellyttää sitä, että saastuneilla mailla ristikukkaisten viljelyä on vältettävä ainakin viisi vuotta.  Möhöjuuren torjumiseksi ei ole kemiallisia vaihtoehtoja, vaan viljelykierto on ainoa keino. Maan korkea pH (yli 7,2) auttaa myös.

Suomessa vihannesten viljelypinta-ala on pieni ja kasvuolot rajoittavat viljelyä.

Tämä korostuu erityisesti vihannesten luomuviljelyssä, josta olen kirjoittanut jo aiemmin. Luomuvihannesten viljely on Suomessa kuoleva ala ja lähes kaikkien luomuvihannesten viljelypinta-alat ovat voimakkaassa laskussa.

Asian olen huomannut konkreettisesti siitä, että blogiini on tultu jokin aika sitten paljon googlen hauilla: "koska luomuporkkanaa", "mistä saa luomuporkkanaa", "onko luomuporkkanaa" ja niin edelleen.

No nyt sitä on, mutta hyvin vähän. Paikallisen Prisman luomuosastolla uutta kotimaista luomuporkkanaa on ollut ehkä muutaman viikon, mutta hinta on hirmuinen. Kun tavanomaisen uuden sadon porkkanan hinta on ollut 1-1.5 euroa kilolta, on luomuporkkanasta pyydettu 3.97 euroa kilolta. Hinta on huomattavan korkea vaikkapa edelliseen kesään verrattuna, eli jotain on tämän kesän sadossa epäonnistunut, koska tavaraa tuli myöhään, vähän ja kovalla hinnalla.

”Koko ajan pyritään jalostamaan satoisia lajikkeita. Ihmisten määrä lisääntyy nopeasti. Ruokaa pitäisi tuottaa yhä enemmän, koska viljelypinta-alaa pystytään lisäämään vain rajoitetusti. Jalostuksella satopotentiaalia saadaan kasvatettua”, pohtii Myllymäki.

Tuossa se totuus on taas sanottu ja vaikka sitä päättäjille hokisi kuinka paljon tahansa, he ymmärtävät sen vasta siinä vaiheessa, kun asia on konkreettinen.

Luomun sadot on kompensoitava jollakin tavalla vastaamaan tavanomaisen viljelyn tuottamia satoja ja siihen on olemassa vain yksi ratkaisu. Jos luomutuotannon huonoa satoisuutta ei saada ratkaistua, ei keinoja ole käytössä kuin maatalousmaan pinta-alan huomattava lisääminen.

Ole ystävällinen ja katso asuntosi ikkunasta ulos, jos sieltä suomalaista luontoa näkyy. Pistä silmäsi kiinni ja kuvittele se sama maisema tasaiseksi maatalousmaaksi. Sitäkö sinä haluat?


 




16. elokuuta 2012

S-ryhmä: Luomua menee yhä enemmän

S-ryhmä uutisoi näyttävästi luomusta:

S-ryhmä: Luomua menee yhä enemmän

 

Tammi-kesäkuussa S-ryhmän vähittäismyynti oli 5,8 miljardia euroa. Kasvua viime vuoden vastaavasta ajasta kertyi 5,8 prosenttia.

Ruokabisnes on kannattavaa, sillä harvapa pystyy ruuatta elämään.

- Päivittäistavarakaupassa näkyvät selvästi vallitsevat ruokatrendit. Luomutuotteiden myynti on kasvanut 24 prosenttia, sanoo SOK:n pääjohtaja Kuisma Niemelä.

Trendihän se on ja trendit kestävät aikansa, kunnes uusi tulee.

Mutta nyt pitäisi sitten laskeskella, että kun entinen osuus oli 1.7 % kokonaismyynnistä ja kokonaismyynti on kasvanut 5.8 % ja luomumyynti 24 %, niin paljonko se nyt sitten on kokonaispotista.

Täytyy tunnustaa, että en jaksa moiseen alkaa, vaan jospa joku ilmoittaisi asian ihan suoraan.

Tietysti ymmärrän, että ilmoitetaan tuo 24 % kasvu, sillä se luo positiivisia mielikuvia. Jos taas ilmoitetaan, että luomun osuus myydystä ruuasta nousi 1.7 prosentista 1.87 prosenttiin, niin se ei luo positiivisia mielikuvia.

Tai sitten jos vertaamme viime vuoteen, niin myynnin kasvu alkaa olla kyllä hiipumaan päin:

Läpimurto: Luomumyynti kasvoi S-ryhmässä peräti puolella

 

S-ryhmän ruokakaupat tuplasivat luomuvalikoimansa, ja myynti alkoi kasvaa vauhdilla. Luomutuotteiden myynti on kasvanut tämän vuoden kahdeksan ensimmäisen kuukauden aikana 50 prosentilla viime vuoteen verrattuna.

Näin siis uutinen lokakuussa 2011.

Tuo viime vuotinen vertailuna olisi tietenkin tuottanut hyvän uutisen sellaiseen muotoon, että luomumyynnin  prosentuaalinen kasvu puolittunut viime vuodesta.

Mutta S-ryhmällä on oma porukkansa muotoilemassa julkaisuja ja he kyllä koettavat saada jokaisen uutisen näyttäytymään kuluttajille positiivisessa valossa, eli että kuluttajat eivät kokisi trendin heikentyneen, vaan he pitäisivät trendiä vielä pinnalla.

Sillä jos kuluttajat kokevat, että luomu ei ole enää trendi, jolla voi omaa statustaan kohottaa, kuluttajat hylkäävät sen nopeammin kuin ehdit kissan sanoa. Peli on julmaa trendien maailmassa.

Kuitenkin jos olemme rehellisiä, eli kun vertaamme näitä uutisia toisiinsa, luomu alkaa ilmeisesti saavuttaa prosentuaalista lakipistettään Suomessa, eikä sitä saada siitä nousemaan ilman hyvin kallista mainoskampanjaa, eikä edes sillä.

14. elokuuta 2012

Ilmastonmuutos ja maatalous

Ilmastonmuutoksen arvioidaan hyödyttävän maataloutta Suomessa, jos asiassa yleensä mitään positiivistä haluaa nähdä. Kasvukaudet pitenevät 3-5 viikkoa aivan pohjoisinta Suomea lukuunottamatta ja se on paljon maataloudessa, vaikka muuten kolme viikkoa ei kovin pitkältä ajalta tunnukaan.

Toisaalta taas tuholaiset ja kasvitaudit tulevat myös pitämään ilmaston lämpenemisestä, joten hyödyt voivat olla plus miinus nolla.

Tietenkin tämä kaikki tullee vaikeuttamaan sellaista viljelymetodia, jossa mahdollisuudet tuholaisten ja kasvitautien torjuntaan ovat sangen rajalliset.

Ilmasto.org - Maatalous


Mitä luultavimmin luomutuotanto tulee olemaan suurissa vaikeuksissa ilman radikaaleja sääntöuudistuksia ilmaston lämmettyä. Siinäkin mielessä Suomen brändityöryhmän ehdotus maataloutemme radikaalista muutoksesta kohti luomua tuntuvat sangen ihmeellisiltä tosiasioiden valossa.

Uusin uutinen kertoo myös siitä, että tuotantoeläimien hygieeniset ja puhtaat olosuhteet voivat olla tulevaisuudessa vielä tärkeämmät kuin nykyisin:

Loiset muuttuvat ilmaston lämmetessä entistä hankalammiksi

 

Mutta onneksi tutkijat kuitenkin olettavat, että tasalämpöiset eläimet tulevat kärsimään vähemmän ilmaston lämpenemisen myötä äkäisemmiksi muuttuvista loisista:

 

Tutkijat arvelevat, että vaihtolämpöiset eläimet, kuten matelijat ja sammakkoeläimet, kärsivät ilmastoheilahteluista loisten muodossa pahemmin kuin tasalämpöiset linnut ja nisäkkäät. 

Joka tapauksessa tuotantoeläimien pitäminen tullee muuttumaan vaikeammaksi kaikissa tuotantomuodoissa, kunhan ilmaston lämpenemisen seuraukset alkavat konkretisoitua. Mikäli tuotantoeläimiä pidetään niin, että ne pääsevät osallisiksi villien lajitovereittensa seurasta jollakin tapaa, loisten ja muiden tautien leviämisen riski tuotantoeläimiin kasvaa huomattavasti.

13. elokuuta 2012

Urheilijan ravitsemus ja Lontoon olympialaiset

Nyt Lontoon olympialaisten jälkeen on hyvä tehdä pieni katsaus siihen, miten esimerkiksi luomuruoka mahdollisesti vaikuttaisi huipulle pyrkivän urheilijan tulostasoon.

Etsin visaiseen kysymykseen aineistoa ja löytyihän sitä lopulta. Annetaan aineiston puhua puolestaan.

Jaakko Halmetojan pitäisi olla nykyajan ruokagurujen ykköstietäjä Suomessa ja hän itse puhuu itsestään suorastaan ruoka-alkemistina, mutta tosin vain suklaan kohdalla, joten odotukset ovat nyt sangen korkealla. Lisäksi hän on suuri luomun puolestapuhuja, joten nyt meillä pitäisi olla kohta kiistatonta aineistoa siitä, kuinka luomu parantaa urheilijan suorituksia ilmiömäisiin mittoihin:


Haastattelussa Eetu Karvonen

 

Eetu Karvonen on uimari, joka muutama vuosi sitten ilmoitti uransa päätavoitteekseen Lontoon olympialaiset. Näin hän kertoo Jaakko Halmetojan haastattelussa:

...... mutta oletko tuntenut jonkun cordycepseilla, chagalla ja reishilla ym. herkuilla olevan urheilijan, jota on testattu säännöllisesti. Noi on nyt uusia. Olen ollut kyllä testeissa käyttäen tulsia, ginsengia, rhodiolaa ja ashwagandhaa. Alkaa tulokset meinaan oleen sen verran lapasesta etta valmentajakin epäili että mitä v****a olen ottanut jenkeissä. Ihan vaan noin 14-15 kuukauden tuloksista, mitä olen saanut teikälaisen ohjeilla ja opastuksella.

Jaakon ravitsemusohjeilla tulokset ovat lähteneet ns. lapasesta ja valmentajakin epäili jo joitain vähemmän sallittuja "lisäravinteita" käytetyn, mutta käytössä ovat vain olleet superfoodit ja lääkinnälliset sienet, mitä se lääkinnällisyys sitten ikinä tarkoittaakaan.  Rhodiola ja ashwagandha kuullostavat myös tuotteilta, joiden on pakko maksimoida urheilijan suoritukset ja vanhat ennätykset ropisevat kuin peltikatto sateella.

Puheet on kovat, ei voi muuta sanoa ja niinhän urheilijalla pitää ollakin, sillä se kaikki kuuluu nykyajan gladiaattoreiden rooliin ja on myös osa vastustajan henkistä nujertamista.

Aina kun mahdollista valitsen luomua ja Amerikassa asuessa kaikki suuhun menevä on luomua ja parhaillaan suoraan tuottajilta farmer`s marketista haettua. Olen heittänyt lähes kaikki säännot romukoppaan ja siirtynyt tarkkaan kehon kuunteluun.

Kaikki on vielä luomua, joten nyt luulisi viimeistään, että urheilijan itsensä asettama päätavoite, Lontoon olympialaiset, olisi täynnä mitä hienointa menestystä ja hänen ruokavinkkejä jakava gurunsa Jaakko Halmetoja olisi pakko tunnustaa jo laajemmissakin piireissä guruksi, eikä vain uskottava hänen omaa ilmoitustaan.

Halmetojan visioiden mukaan luomuruoka tuo enemmän ravinteita kehoon ja luomuruuan avulla jopa ihmisen solut tuottavat helpommin energiaa, joten kaikki nämä luomusta saatavat asiat luulisi ratkaisevan sen viimeisen kymmenesosan luomua käyttävän urheilijan hyväksi.

Eetu on siis ilmeisesti luopunut yleisesti hyväksytystä tieteellisestä tiedosta urheilijan ravitsemuksessa ja siirtynyt superfoodeihin, spirulinaan, raakamaitoon, voihin ja muihin tyydyttyneen rasvan edustajiin.

No kuinkas sitten siellä Lontoossa kävi, sillä se lienee tällaisen hehkutuksen ja täydellisyyttä hipovan ruokagurun ohjeiden mukaisen valmentautumisen jälkeen se tärkein kysymys?

Olympiauimarit viimeistelevät SM-uinneissa ensi viikolla

 

Lontoon olympiapaikoista niukasti jääneet Jenna Laukkanen, Noora Laukkanen ja Eetu Karvonen ovat myös mukana.

Ei muuta tällä kertaa.




Viljapörssi käy kuumana

Suomen Kuvalehti julkaisi jutun tällä hetkellä vellovasta ruokapörssin myllerryksestä:

Viljapörssi käy kuumana: Vedätetäänkö hintoja?

 

Maailmaa uhkaa jälleen ruokakriisi, jonka ennustetaan kärjistyvän ensi vuoden alkupuolella. Jo nyt on alettu pitää mahdollisena, että viime vuosikymmenen lopun ruokalevottomuudet toistuvat.

Ruuan hintanäkymät ovat menneet kuukaudessa täysin uusiksi.

Näin ikävästi tässä pääsi käymään ja se alkaa kohta tuntua kuluttajan kukkarossa.

Maailmanpankki varoittikin pari viikkoa sitten ruuan hinnan nousun seurauksista. Pankin raportin mukaan ongelmia on ympäri maailmaa. Yhdysvaltojen kärsiessä kuivuudesta Euroopassa puolestaan sataa liikaa. Venäjällä taas on liian kuivaa, ja Intiassa ongelmana ovat poikkeuksellisen aikaisin alkaneet sateet.

Ja kun katselee Suomen sääkarttoja, niin nyt sitä poutaa pitäisi olla ainakin viikko, että tilanne hiukan tasaantuisi, mutta viikkoa emme taida saada. Mutta pienikin poutajakso auringon kera voi päästää monet pahimmista skenaarioista kotoisilla tiloilla.

Yhden koulukunnan mielestä markkinaspekulointi nostaa ruuan hintaa ja toisen mielestä sillä taas spekuloidaan liian vähän, mikä heidän mielestään vaikeuttaa ”oikean hintatason” löytymistä.

Mielipiteitä on yhtä monta kuin on kertojaa.

Pohjoismaista Tanskassa on käyty kriittisintä keskustelua ruuan hinnanmuodostukseen liittyvistä spekulatiivisista ilmiöistä.

Varmasti on, sillä Tanskan maatalous roikkuu konkurssin partaalla ja Tanskan maatalous ei kestä sellaista katastrofia, jota nyt pahimmat visionäärit ovat lupailemassa.

Lisäksi maatalous on Tanskan selkäranka ja Tanska on hyvin suuri maataloustuotteiden viejä. Tanska onkin kehunut sillä, että se pystyy ruokkimaan 15 miljoonaa ihmistä. Tosin ruokavalio olisi aika yksipuolinen, sillä sianliha on Tanskan ehdoton ykkönen ja noin 80 % tuotetusta sianlihasta viedään Tanskasta pois ja jos joku syyttää suomalaisia sianlihan tehotuotannosta, niin kannattaa käydä vierailulla tanskalaisella sikatilalla. Siellä on vedetty tuotanto äärimmilleen ja Suomen sikaloissa sioilla on aika lokoisat oltavat.

Tosin Tanskassa ruuan jalostus työllistää paljon enemmän ihmisiä nykyään kuin alkutuotanto, eli se pitkälle prosessoitu ruoka on sitä, mistä Tanska saa tuloja.


Vertailuna kerrottakoon, että Tanskassa on noin 2.7 miljoonaa hehtaaria maatalousmaata käytössä, joka on 63 % koko Tanskan pinta-alasta. Suomessa hehtaareja on maatalouden käytössä 2.2 miljoonaa.


 

11. elokuuta 2012

FAO:n johtaja painostaa USA:ta vähentämään biopolttoaineiden tuotantoa

Biopolttoaineet ovat kovin päättäjiä jakava asia. Moni näkee niissä maailman pelastuksen ja moni näkee sen avulla lisättävän maailman nälkäisten määrää.

FAO:n johtaja kuulunee jälkimmäisiin:

FAO:n johtaja painostaa USA:ta vähentämään biopolttoaineiden tuotantoa



YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön johtaja Jose Graziano da Silva kehottaa Yhdysvaltoja lopettamaan biopolttoaineiden tuotantonsa ruokakriisin välttämiseksi.

Grazianon mukaan välitön tuotannon väliaikainen lopettaminen olisi välttämätöntä, jotta osa sadosta voitaisiin ohjata ruoaksi ja rehuksi.

Biopolttoaineiden on toistuvasti todettu nostavan osaltaan ruokaöljyjen, maissin, soijan ja viljojen hintoja.

Mutta vauraissa maissa ruuan hinnan noustessa biopolttoaineiden johdosta vaikkapa 6 %, se ei tunnu kenenkään lompakossa. Maailman köyhimmissä maissa tuntuu.

Etenkin silloin, jos biopolttoaineiden tuottamiseksi täytyy raivata lisää luontoa maatalousmaaksi, toiminta menee enemmän ympäristörikoksen, kuin Maapallon tilan parantamisen puolelle.

 

Luomuinstituutin perustaminen etenee, vai eteneekö?

Länsi-Savo uutisoi näyttävästi, että luomuinstituutin perustaminen etenee suunnitellusti Mikkeliin:

Luomuinstituutin perustaminen etenee hyvää tahtia


Tosin uutisesta selviää, että ensi vuodeksi ei mitään rahaa ole varattu, koska kukaan ei ole mitään rahaa anonut.

Valtion ensi vuoden budjetista ei ole tällä hetkellä varattu mitään luomuinstituutille. Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskisen (kok.) erityisavustaja Tiina Rytilä kertoo, että mitään ei olla voitu varata budjetista, koska mitään ei ole vielä haettu.

Hiukan tämä luomupuolen ammattitaitoisuus asioiden hoitamisessa ihmetyttää, että tietääkö siellä yhtään kukaan yhtään mistään?

Valitettavasti sellaisten käsiin olemme brändityöryhmän pohdintojen puitteissa antamassa puolet maataloudestamme.

Ja mitä ihmettä se luomuinstituutti edes sitten tekisi?

6. elokuuta 2012

Luomu jyrää Intiassa

Organic world tarjoilee uusia uutisia luomun maailmanvalloituksesta:

India: Major growth of organic area and market expected

 

The organically farmed area is to reach 2 million hectares this year,

Kieltämättä kaksi miljoonaa hehtaaria on paljon, sillä se on lähes yhtä paljon kuin koko Suomen käytössä oleva maatalousmaa.

Mutta Intia on jättimäinen maa kuten selviää, kun luemme lauseen loppuun:

which is 1.5 % of the total farming area (2010: 0.8 million, see corresponding pages at this website). 

Intian koko käytössä olevasta maatalousmaasta on luomussa 1.5 prosenttia. 

Tietenkin luomu tulee kasvattamaan suosiotaan niillä alueilla, jotka ovat luomulle suotuisia ja luultavaa on, että viralliseen luomuun siirtyneet ovat viljelleet luomua jo aiemminkin. He viljelevät kuten ennenkin, mutta nyt yhteiskunta joutuu osallistumaan kuluihin enemmän, mutta jos tuleekin ongelmia, viljelijä on sitonut kätensä luomusäännöin selän taakse ja hänen mahdollisuutensa selvitä odottamattomista tilanteista on huomattavan rajoittunut. Joten toivomme heille loisto-olosuhteita vuosi toisensa perään, sillä onnea he tulevat tarvitsemaan.

5. elokuuta 2012

Pro luonnonkosmetiikka

Muutama ajatus luonnonkosmetiikasta, kun sitä automatkallani pohdiskelin asiaa käsitelleen radio-ohjelman myötä. Radio-ohjelman luonne oli tosin lähinnä pelkkää mainosta, sillä luonnonkosmetiikasta innostunut toimittaja haastatteli luonnonkosmetiikkaa maahantuovaa ja omassa liikkeessään sitä myyvää henkilöä. Ja kaikki tutut fraasit käytiin läpi, eli synteettinen kosmetiikka on pahaa, aineiden yhteisvaikutuksia ei tunneta, kiistanalaisia tutkimustuloksia on, joten parempi pelata varman päälle ja käyttää luonnonkosmetiikkaa. Tosin yhtään sellaista tutkimusta ei mainittu, jossa luonnonkosmetiikka olisi tutkitusti turvallista, vaan meillä on nyt vain kyseisen maahantuojan oma sana tästä turvallisuudesta.

Lisäksi tuotiin esiin väitteitä, joihin olisin kaivannut hiukan tieteellisempää otetta, mutta menköön nyt, kun kohdeyleisö ei taida niistä perustaa. Luonnonkosmetiikka kuulemma luonnollisena, luonnosta peräisin olevana vahvistaa elimistön luontaisia toimintoja! Siis mitä? Jokin iholle siveltävä luonnollinen kasviöljy kiihdytti elimistön kykyä poistaa elimistön kuona-aineita ja tässä vaiheessa tuli mieleen, että olisi kannattanut olla koulussa edes muutamalla tunnilla hereillä, kun käsiteltiin ihmisen biologiaa.

Sitten esitettiin perusväitteet siitä, että tavallinen kosmetiikka on pelkkää petrokemianteollisuuden sivujätettä, jota myydään naisille kovaan hintaan ja he kuolevat niihin myrkkyihin ja saavat syöpiä yms.

Luonnonkosmetiikalla oli myös huomattavia, lähes yliluonnollisia ominaisuuksia, sillä eräskin kasviuute, jonka nimeä ne nyt muista, rauhoitti stressaantunutta ihoa ja vastaavasti kiihdytti liian veltoksi muuttuneen ihon toimintoja.

Joten miehen korvaan luonnonkosmetiikan ominaisuudet olivat aivan yhtä puhdasta huuhaata kuin tavanomaisen, synteettisen kosmetiikan mainosfraasit.

Kirjoitus ei ole luonnonkosmetiikkaa vastaan, eikä puolustus tavalliselle kosmetiikalle, vaan vain omia  ajatuksia asiasta. Ympäristön kemikalisoituminen on vakava asia, etenkin jos sitä voimistaa meidän turhamaisuutemme ulkonäkömme suhteen, joten siinä mielessä en ymmärrä oikein mitään kosmetiikkaa, mutta monet lienevät eri mieltä, etenkin esimerkiksi työelämän ulkonäköpaineiden kanssa painivat. Lisäksi vanhenemiseen ja sen tuomiin ulkonäkömuutoksiin suhtaudutaan hyvin eri tavalla jos vanheneva on mies, kuin jos hän on nainen.



Luonnonkosmetiikan nousuun on varmaan vaikuttanut hiukan samat lähtökohdat kuin luomun suosioon. Meillä on mielikuva synteettisestä molekyylistä, joka tarkoittaa keinotekoista, joka taas mielikuvissa tarkoittaa ympäristöä kuormittavaa ja sitten sen vastakohta on sama molekyyli suoraan luonnosta, esimerkiksi jonkin kasvin lehdestä ja näin sama molekyyli muuttuu puhtaaksi, luonnolliseksi, eikä tietenkään kuormita ympäristöään, jossa se kasvaa.

Suurin osa kosmetiikkateollisuuden kemikaaleista, olivatpa ne synteettisiä tai luonnonmukaisia, ovat kuitenkin mitä luultavimmin täysin turhia, eli niiden teho on markkinoinnin luomissa mielikuvissa. Suuri osa on mitä luultavimmin ympäristölle ja käyttäjälleen täysin harmittomia, mutta sitten pieni osa on sitäkin pahempia, eli vaikkapa hiusten värjäämiseen käytetyt kemikaalit, jotka ovat jopa hyvinkin haitallisia, sekä luonnolle, että käyttäjälleen. Sitten pinnalle pulpahtaa milloin mikäkin yksittäinen aine, eli jokin aika sitten deodoranttien alumiini, hammastahnojen fluori, parabeenit,  ja niin edelleen, joista huolista yksikään ei ole tainnut olla kovin paha huoli, jos otamme tosiasiat huomioon. Sitten jos keksimme tosiasiat itse, niin tilanne muuttuu.

Ihmiset ovat huolissaan vaikkapa kosmetiikan säilöntäaineista, mutta säilöntäaineita on oltava ja ne ovat joko synteettisiä tai jostain muusta lähteestä. Kosmetiikkaa säilytetään usein kylpyhuoneessa, jossa ilmankosteus on usein korkea ja jos siihen yhdistetään sauna, kosmetiikka joutuu melko hankalien olosuhteiden kanssa säilyttämään ominaisuutensa. Sellaisissa olosuhteissa tuskin mikään säilyy ilman säilöntäaineita.

Mutta esimerkiksi sellaiset kemikaalit, joilla vaikutetaan vain tuotteen ulkonäköön, eli vaikkapa värit ovat taas täysin turhia, mutta kuluttajat haluavat kosmetiikkansa näyttävän joltain muulta kuin koiran kakalta tai oksennukselta.

Täysin turhat muut kemikaalit ovat oma lukunsa, olivatpa synteettisiä tai luonnollisia, johon sisältyvät vaikkapa WC-istuimen raikasteet, antibakteeriset pesuaineet kotikäyttöön, antibakteeriset pyykinpesuaineet, voimakkaasti hajustetut pyykinpesuaineet ja huuhteluaineet, huonekalujen kankaiden teflonpohjaiset kyllästeaineet likaa vastaan jne.

Yhä suureneva ongelma ovat myös lääkeaineet, jotka päätyvät virtsan mukana viemäreihin ja luontoon.

Mikä on sitten suurin ongelma luonnonkosmetiikassa? Omassa pohdiskelussani olen päätynyt siihen, että se käyttää maatalousmaata, joka on pois ruoan tuotannosta. Tosin en tiedä myyntivolyymejä, eli miten paljon sitä todellisuudessa kaikesta kosmetiikasta myydään ja hinnatkin ovat luultavasti niin suolaisia, että jälleen kerran käyttäjäkunta on kaupungissa asuva hyvätuloinen ja pikaisesti eri blogeja lukiessa selvisi, että  laatu on myös hyvin vaihteleva, joten saatuaan epäkelvon tuotteen, voi luonnonkosmetiikkakokeilu päättyä yhteen tuotteeseen. Harvalla on rahaa testata uusia tuotteita kovin montaa kertaa, jos on kuitenkin periaatteessa nykyisiin tyytyväinen ja ne toimivat kuten kuluttaja haluaa.

Insinööriajattelua kiehtoisi myös tietää luonnonkosmetiikan sisältämistä vierasaineista, sillä jos kosmetiikkaan käytettävät kasvit viljellään vaikkapa Afrikan pahoilla malaria-alueilla (nykyisillä tai entisillä), voi tuotteesta löytyä DDT:n jäämiä. Keski-Euroopan maaperässä on paljon enemmän raskasmetalleja, elohopeaa,  PCB-yhdisteitä, lyijyä, kadmiumia, dioksiinia ja niin edelleen kuin kotimaamme maaperässä. Koetin etsiä asiasta tietoa, mutta jostain syystä luonnonkosmetiikkaa valmistavat yritykset eivät ole katsoneet tarpeelliseksi testata tuotteitaan näiden oikeasta vaarallisten, luonnossa ja maaperässä olevien ympäristömyrkkyjen varalta.

Minusta on jotenkin hyvin arveluttavaa käyttää hyvin arvokasta ja koko ajan vähenevää maatalousmaata siihen, että hyvin toimeentuleva kaupunkilainen saa hyvän omantunnon ja pakkelia kehoonsa, etenkin jos sen saman molekyylin samoilla vaikutuksilla pystyisi valmistamaan ilman maatalousmaan kuluttamista kemiantehtaassa.

Lisäksi mikäli, mikä on hyvin todennäköistä, luonnonkosmetiikan ainesosia tuotetaan köyhissä osissa Maapalloa, eli Aasiassa ja Afrikassa ja mikäli ne joudutaan tuottamaan vieläpä luomulaatuisena, joka onkin luonnonkosmetiikkaan tiiviisti kuuluva osa, joudutaan pitämään myös eläimiä, jotta saadaan lannoitetta.

Luonnonkosmetiikkateollisuuden hyödyntävät kasvit kasvavat samojen sääntöjen mukaan kuin muutkin kasvit ja jos kasvi ei saa lannoitetta, ei saa kosmetiikkateollisuus kasviaan. Jotenkin sen vielä ymmärtää miehen logiikalla, että eläimiä käytetään ruoantuotantoon ja hyödynnetään siihen, mutta että hyödynnämme eläimiä siihen, että rikkaat kaupungeissa asuvat naiset saavat naamarasvansa, niin siinä alkaa jo ymmärrys loppua. Paradoksina on se, että ainakin sosiaalisessa mediassa eniten luomulaatuista luonnonkosmetiikkaa rummuttavat valveutuneet naiset, jotka ovat kasvissyöjiä, osa vegaanejakin ja he ovat vastaan eläimien hyväksikäyttöä ihmisten tarpeisiin. On jotenkin outoa, että he eivät hyväksy eläimiä ruoan tuotantoon, mutta kosmetiikkateollisuuden tarpeet ovat toinen juttu ja etenkin kun se kosmetiikan viljelyala on pois ihmisten ruoan viljelyalasta.

Pahimmassa tapauksessa maatalousmaata joudutaan raivaamaan lisää, eli pistämään villiä luontoa sileäksi, jotta rikkaat rouvat saavat kosmetiikkansa.

Suomessa taas lantaa riittäisi vaikka koko maailman luonnonkosmetiikan luomulaatuisen tuotannon tarpeisiin, mutta valitettavasti luonnonkosmetiikassa täytyy kasvien ja käytettävien yrttien olla eksoottisia ja jostain kaukaa, jotta ne tuntuvat tehokkaammilta. Murskattu mustikan varpu on aivan liian arkinen, jos sen kilpailija on jostain tropiikista ja sitä ei osaa kukaan edes lausua. Tosin luvattu vaikutus voi olla täysin sama kuin murskatulla mustikan varvulla, mutta mielikuvat ratkaisevat.

Otetaan loppuun vielä esimerkki luonnollisuus vs. synteettisyys ajatteluun. Asetyylisalisyylihappo on kaikille tuttu Aspiriininä. Nykyään se valmistetaan synteettisesti, mutta ennen oli kaikki toisin.

Pajun kuoren sisältämällä salisylaatilla on pitkä historia ja sitä on käytetty rohtona särkyihin tuhansia vuosia.

Mutta sitten joku keksi, että majavan hauste, eli majavan anaalirauhasen tuottama aine, jonka avulla majava merkitsee reviirinsä, on täysin ylivoimainen lääke särkyihin ja kipuihin, tosin eivät he ymmärtäneet miksi, mutta ihmiset oppivat sen kokemuksen kautta.

Tämä johtuu siitä, että paju on majavan herkkua ja pajun kuoren salisylaatti rikastuu majavan anaalirauhasen hajuaineeseen. Hausteen ja turkin ansiosta majavat hävitettiin monin paikoin sukupuuttoon. Hauste on käytössä edelleen, mutta lähinnä luonnollisena makuaineena tai hajuvesien tuoksuaromina.

 En ole kenenkään kuullut vastustavan synteettistä asetyylisalisyylihappoa ja vaativan majavan hausteesta valmistettua luonnollista versiota korvaamaan pahaa, lääketeollisuuden valmistamaa keinotekoista, kemiallista yhdistettä. Miksiköhän?






3. elokuuta 2012

Hyvä sato -viljelykilpailu

Maatalouden ammattilehdet ovat hyvää lukemista heille, joilla on kenties liian suuria odotuksia vaikkapa luomuviljelystä ja sen todellisuudesta. Tuorein Maatilan Pellervo kertoo uusimman Hyvä sato -kilpailun vaiheista, jossa on mukana myös kaksi luomumetodein viljelevää, kuten jokaisena vuotena on ollut.


Kisaa on käyty samoilla lohkoilla jo vuosia, joten eri menetelmien edut ja haitat alkavat tulla näkyviin.

Luomujoukkueet ovat kuitenkin pärjänneet usein hyvin, jopa voittaneet kokonaiskilpailun hyvin vaatimattomillakin sadoilla, sillä kokonaiskilpailun voiton saavuttaiseksi lasketaan aivan kaikki menot ja tulot, eli vaatimaton sato yhdistettynä sadosta saatuun hyvään hintaan, sekä tavanomaista suurempiin maataloustukiin on tuottanut kokonaiskilpailussa hyvän sijoituksen.

Nyt kuitenkin luomun haitat alkavat jo tulla esiin ja luomujoukkueilla on mennyt lannoitteisiin jopa enemmän rahaa kuin tavanomaisilla viljelijöillä, mutta edes lannoitus ei ole tuomassa luomuun hyviä satoja.






Pro Agrian luomutiimi on käyttänyt lannoitteisiin enemmän rahaa kuin mikään toinen joukkue, mutta silti heidän Urho-syysvehnä kaipaisi kipeästi typpeä.

Ongelmia aiheuttaa luomun ihmeelliset säännöt, koska typpi pitää antaa orgaanisessa muodossa. Tämä tarkoittaa sitä, että kasvi saa typen paljon hitaammin kuin mineraalilannoitteista. Pro Agrian luomuvehnä oli vaikeuksissa heti alkumetreillä ja jäi kasvussa pahasti jälkeen toiseen vehnää viljelleeseen joukkueeseen ja ero vain kasvoi satokauden aikana.

Positiivista on kuitenkin se, että taudit eivät luomuvehnään iskeneet, mutta rikkakasveja on paljon, jonka vaikutus nähdään vasta myöhemmin. Myös toinen luomutiimi kärsii suuresta rikkakasvien määrästä, mutta heidänkin pitäisi säästyä kasvitaudeilta.

Toinen luomutiimi on myös typen kanssa ongelmissa, mutta toisesta syystä. Heidän ongelmansa johtuvat siitä, että heidän mallasohransa ei enää tarvitsisi typpeä, vaan hitaasti vapautuva typpi saattaa laskea sadon laatua liian korkeaksi kohoavan valkuaisen muodossa, joten orgaanisen typen kanssa puljatessa ongelmia on, suuntaan jos toiseenkin.

Helsingin yliopiston joukkue päätti säästää kasvinsuojelusta ja se kostautui. Rukiiseen iski ruoste, joka verottaa satoa jonkin verran, joten pieni panostus kasvinsuojeluun olisi tuonut paremman sadon muodossa käytetyn rahan moninkertaisesti takaisin.



Tavanomaisesti kilpailussa viljelevän Raisionagron panostukset ovat tähän mennessä olleet kaikkein pienimmät, joten ei luomu tarkoita automaattisesti sitä, että viljelykustannukset ovat vaatimattomat.

Mutta loppupeleissä luomu tulee taas pärjäämään sadosta saadun paremman hinnan, sekä suurempien tukien muodossa.





2. elokuuta 2012

Kolme helppoa tapaa tuhota bisnes

Forbesin nettisivuilta löytyi lyhyt juttu siitä, kuinka tuhota bisnes kolmen helpon askeleen avulla:

How to Destroy Your Business in 3 Simple Steps

 

Ohjeet ovat toki yleispätevät, mutta jotenkin juttua lukiessa tuli Suomen ja oikeastaan koko Euroopan luomupuolen toiminta mieleen.

Step #1 – Lack of vision - “Making money” is not a vision – it’s an outcome.


Luomuväen suurin visio -ainakin heidän juttujensa perusteella- on markkinaosuuden kasvattaminen. Mutta valitettavasti markkinaosuuden kasvu on seuraus, kuten rahakin, ei suinkaan tavoite.

Luomun alkuperäinen visio oli tuottaa ruokaa valtavirrasta poikkeavalla tavalla, luontoa ja ympäristöä kunnioittaen joka piti sisällään ravinteiden kierrätystä ja muuta hienoa. Niistä on luovuttu, koska markkinaosuuden keinotekoinen kasvattaminen tarvitsee massoille paljon ja halvalla, eli luomu joudutaan tuottamaan aivan samoin kuin tavanomainen ruokakin. Tosin säännöt tekevät siitä toiminnasta paljon kalliimpaa.

Step #2 – Try to please everyone


 Luomun yritys koko kansan herkuksi on epäonnistunut kerta toisensa jälkeen. Kun rikkaat kaupunkilaiset kehuvat ostavansa luomua, luomuväkeä se hiukan nolottaa ja ilostuttaa samaan aikaan. Ei haluttaisi olla vain rikkaan yläluokan statusherkku vaan haluttaisiin, että kallista ruokaa ostaisivat kaikki ihmiset, tulotasosta välittämättä.


Step #3 – Use money to solve ALL your problems


Tämä on se luomuväen peruspatentti kaikkiin ongelmiin. Rahaa pitäisi saada markkinointiin, mielellään valtiolta ilmaiseksi. Rahaa pitäisi saada tuottajille. Rahaa pitäisi saada kaupungeille, jotta suurkeittiöt voisivat ostaa ylikallista luomua raaka-aineeksi.

Aiemmin uutisoin tämän ja tästähän se ajattelu selviää:

Huonoja uutisia: Näin vähän suomalaiset kuluttavat luomutuotteita!

 

Sen sijaan Tanskassa käytetään valtavasti rahaa luomun menekinedistämiseen ja mainontaan.

Ilman muuta me voimme saada luomutuotteiden kysynnälle keinotekoisen piikin jopa muutamaksi vuodeksi pistämällä tolkuttomasti rahaa mainontaan ja menekinedistämiseen.

Tässä vielä maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikön Jaana Husu-kallion ratkaisuehdotus luomubisneksen kasvattamiseksi:

Rahaa tarvitaan lisää, sillä se saa ihmiset yrittämään kovemmin. He ovat silloin valmiita panostamaan lisää ja silloin saadaan hommat käyntiin.

Todellako? Eiköhän se ole niin, että tuotteen pitää olla hyvä, loistava tai jopa paras, niin sitten ihmiset saadaan tekemään sen eteen töitä ja kuluttajat innostumaan siitä.

Toki saamme myös rahalla vipinää tossuihin, mutta raha on kovin väliaikainen keino saada todellista jälkeä aikaiseksi. Rahalla saa ostettua joksikin aikaa keinotekoisen hymyn kasvoille ja keinotekoisen innostumisen asiasta, mutta rahalla ei saa pysyvää onnea.

Luomun suurimmat ongelmat piilevät siinä, että sadot ovat surkeita, etenkin poikkeusolosuhteissa, joista hyvän esimerkin antaa kuluva kesämme.

Energiaa ja voimavaroja tulisi keskittää näiden ongelmien ratkaisemiseen, esimerkiksi viljelytekniikoiden parantamiseen, mutta niiden sijaan pyydetään valtiolta lisää rahaa tuottajille, jotta heitä saataisiin enemmän tuottamaan ei mitään.

Koska tärkeintä on se, että positiiviset uutiset luomumyynnin kasvusta pitää saada säilymään, sekä positiiviset uutiset luomutuottajien määrän sekä luomun pinta-alojen kasvusta täytyy saada säilymään.

1.  Don’t surrender the vision or leadership of your business to anyone.
2.  Forget about trying to please all people.
3.  Use money as a last resort when solving problems.

Nuo kolme kohtaa kannattaa yrittää pistää samaan kehykseen luomun alkuperäisten arvojen kanssa ja miettiä, että onko niillä mitään yhteistä siihen menoon, joka vallitsee nyt.

1. elokuuta 2012

Yksi viiden hinnalla

Uusin Kuluttaja-lehti piti sisällään pienen uutisen. Pirkka on tuonut brändinsä alla markkinoille ilmeisesti sinkuille suunnatun minikurkun. Kurkku on 100 gramman kokoinen, joten yksin asuva saa sen kulutettua ennen sen menemistä mössöksi ja maailma pelastuu, kun vähemmän hyvää ruokaa joutuu heittämään pois.



Kurkku on toki luomua, kuten nykytrendi velvoittaa, mutta siihen ne kauniit asiat sitten loppuvatkin. 100 gramman kurkku maksaa 1.79 euroa. Tästä näppärä, valveutunut kuluttaja laskee kilohinnaksi hyvin nopeasti 17.90.

Kurkku, josta suurin osa on vettä, maksaa 17.90 euroa kilo. Täytyy myöntää, että onhan se toki kallista muuttaa öljyä vedeksi, mutta tuossa lyödään jo kaikki ennätykset.

Tosin joku sitä ostaa, sillä ei sitä muuten hyllyiltä löytyisi. Luomu on erinomainen keino saada sadot alas ja hinnat ylös, kuten tämäkin esimerkki osoitti.