Suomesta luomumaa? Ei kiitos!

Luomukriittistä informaatiota alkaa tulla jo hiukan enemmänkin, eli suurin luomuhuuma taitanee olla ohi ja luomu löytää osansa, eli saa luvan olla kallis luksusherkku sen viherpesevistä mainoslauseista kiinnostuneille:

Suomesta luomumaa?

 

Koskapa osaan jutun väitteistä on luomulakon puolella kattavampi katsaus, niin käyn joitain paikkoja jutusta hieman läpi ja jos tulee muuta mieleen, niin kommentoin ja heti alkuun tätä kohtaa:

Järvet juotaviksi ja luomua pöytään, julisti Jorma Ollilan vuonna 2010 vetämä maabrändityöryhmä.

Järvien puhdistaminen juomakelpoisiksi on kyllä aivan yhtä älytön haave kuin maatalouden muuttaminen täysin tuottamattomaksi luomupuuuhasteluksi.

Sillä jos järvet halutaan juomakelpoisiksi, niihin täytyy tuupata melkoiset määrät kemikaaleja, sillä luonnon omat, luomut bakteerit, virukset ja pieneliöt ovat huomattavasti terveydelle haitallisempia kuin tämä työryhmä taitaa edes aavistaakaan. Suomessa täysin huoletta voi juoda vain porakaivovettä, sillä esimerkiksi lähteessä voi pohjalla muhia kuollut eläin, jota siellä ei vielä eilen ollut.

Sotaväen käyttämät vedenpuhdistustabletit (joita saa myös tavallinen retkeilijäkin kaupasta) poistaa kyllä suurimman osan bakteereista, mutta viruksiin eivät nekään pure.

Joten ensin täytyisi keksiä jokin uusi hieno direktiivi vaikkapa siitä, että villieläimet eivät saa kuolla 100-200 metriä lähemmäs luonnonvettä, mutta eipä tuollainen direktiivi nyt kovin omituinen olisi kaikkien erilaisten luomusääntöjen sekamelskassa.

Päättäjät hurahtaneita

Jorma Ollila on kertonut julkisuudessa suosivansa luomutuotteita.

”Päättäjät voivat hurahtaa luomuun siinä missä muukin kansa”, Niemi muistuttaa.

Luomua suosiva maatalouspolitiikka voi siis perustua päättäjien mielikuviin.

”Luomu on brändännyt itsensä hyvin. Se on synonyymi kaikille hyville asioille.”

Tutkimustietoa luomun suuremmasta ympäristöystävällisyydestä tai terveellisyydestä tavanomaiseen tuotantoon verrattuna ei ole.

Jorma Ollilan palkalla on varmaan ihan mukavaa suosia luomutuotteita, mutta kaiken vedet-juotaviksi-koko-Suomessa -luomuhuuman keskellä voisi tietenkin hieman sarkastisesti kysyä Jorma Ollilalta hänen nykyisen palkanmaksajan toimista vaikkapa Nigeriassa, Shellin hallituksen puheenjohtaja kun kerran on:

Nigerian farmers take on Shell in a dutch court

Vasen käsi tekee yhtä ja oikea käsi tekee toista, vai miten se hieno kansanviisaus taas menikään? Vai oma maa mansikka, muu maailma öljyn saastuttama?

Ehkäpä Shellin kannattaisi viherpestä poraamansa öljy luomuksi, niin jokaisen joutavan arvostelun voisi sen jälkeen torjua luomukortilla? Mutta taas asiaan:

Mutta luomutuotanto voi olla tuotettua vilja- tai lihakiloa kohti ympäristöä rasittavampaa kuin tavanomainen tuotanto, vaikka hehtaaritasolla päästöt olisivatkin pienemmät.

Tähän tulokseen pääsi mm. Hanna Tuomiston väitöstutkimus, jonka pohjalta Suomen Kuvalehti julkaisi luomua kritisoivan artikkelin. 

Tällä kertaa Pro Luomu ei ole jäänyt tuleen makaamaan, vaan julkaisi nettisivuillaan puolustuksen puheenvuoron, joka kyllä hakee älyttömyydessään jo vertaistaan, sillä mitäpä mieltä olette tästä:

Hallituksen luomuohjelmassa ei esitetä, että luomutuotantoa Suomessa pitäisi kasvattaa uutta peltoa raivaamalla, vaan siirtämällä jo olemassa olevia hehtaareja luomuun. Jopa Tuomiston tutkimuksen perusteella voi päätellä, että luomutuotannon suhteellisen osuuden lisääminen pienentää ruoantuotannon ympäristökuormitusta Suomessa. Hallituksen luomuohjelma perustuu siis oikeisiin oletuksiin vesistö- ja ilmastokuormituksen vähentämisestä.

Yritin pitkään pohtia, että mitä tuossa koetetaan sanoa, etenkin tosiasioiden pohjalta, sillä Tuomiston tutkimus kertoi, että kasvihuonekaasujen osalta oltiin tasoissa, mutta vesistöjen rehevöityminen oli luomun avulla jopa selkeästi suurempaa? Ilmeisesti uskotaan jonkin taikatempun nostavan luomun satotasoja tavanomaisen lähellä ilman karjanlannan entistä suurempaa käyttämistä yms hokkuspokkustemppua.

Mutta kaupasta saa ruokaa, eli onneksi jossain tuotetaan ruokaa myös järkevästi, jos se ei meillä kotimaassa tulevaisuudessa enää onnistu, kiitos poliitikkojen yleisön kosiskelun. Vielä yksi kommentti Pro Luomun vastineesta:

Luomukaan ei ole ”valmis” tuotantotapa, vaan vasta alkutaipaleella. Yksi keskeisistä tutkimushaasteista Suomessa on luomun satotason nostaminen.

Eli taas koetetaan unohtaa se ikävä tosiasia, että luomua ei keksitty eilen, eikä toissapäivänä, vaan luomua on viljelty noin 10 000 vuotta, eli viljelyn keksimisestä 1950-luvulle ja tätä nykyistä säännöin sertifioitua luomuakin on viljelty jo useita vuosikymmeniä. Vieläkään ei ole valoa tunnelin päässä näkyvissä, vaan satotilastot osoittavat sen, miksi aikoinaan siirryttiin keinolannoitteisiin ja kasvinsuojeluun.

Takaisin Käytännön maamieheen:

Luomu on bisnestä

Mielikuvissa luomutuotantoon kuuluvat punainen tupa ja pieni pinta-ala. Luomupolitiikalla halutaan tukea perheviljelmiä.

”Tosiasiassa luomutilojen joukossa on myös suurtiloja. Niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa”, sanoo Timo Kaunisto, itsekin entinen luomuviljelijä.

Ennen keskustan kansanedustajakauttaan Kaunisto toimi Euroopan komission luomutyöryhmän puheenjohtajana, ja seurasi luomun kehitystä Euroopassa.

”Luomutuotannossa pätevät samat markkinatalouden ja yritystoiminnan lainalaisuudet kuin tavanomaisessakin tuotannossa.”

Yhdysvalloissa luomu sai vetoapua ruoan tehotuotantoa kritisoivasta Food, Inc. (”Ruoka-yhtymä”) -dokumenttielokuvasta, joka nosti kohun vuonna 2008.

Luomu on kuitenkin aivan yhtä raakaa bisnestä kuin tavanomainenkin tuotanto. Joissakin tapauksissa jopa raaempaa.

Näistä asioista on tehty loistavia selvityksiä Yhdysvaltojen puolella, kuten luomulakon lukijat jo tietävätkin, eli luomun brändeistä ja siitä, miten halpaa luomua saadaan markkinoille Saksassa.

Minua ihmetyttää se, että useat luomusta innostuneet kertovat tavanomaisesti tuotetun halvan ruuan hinnan olevan esimerkki siitä, että mm. tuotantoeläimiä kohdellaan huonosti ja sitten he blogeissaan hehkuttavat sitä, kuinka Saksassa luomu on paljon halvempaa kuin Suomessa tavanomainen ruoka, esimerkiksi juustojen osalta. Ja onpa tavanomaista kotimaista ruokaa halvempaa saksalaista luomua nähty jo meidänkin tiskeillä.

Joten jokainen luomuintoilija voisi itseltään kysyä, että miten ihmeessä se halpa luomu on markkinoille tuotettu? Vai onko usko luomuun todellakin niin kova, että se kykenee peittämään loogisen ajattelun alkeetkin alleen?

Luomun ja lähiruoan kirjaaminen hallitusohjelmaan ja nostaminen yhdeksi hallituksen kärkihankkeista ei tullut yllätyksenä. Luomu on aina ollut vihreitä lähellä. Kokoomus puolestaan osaa seurata trendejä.

Poliittisen puolueen elinehto on osata seurata samoja trendejä kuin mistä äänestäjät ovat kiinnostuneet. Eri asia sitten on, että tuottaako muotivirtausten seuraaminen järkevää politiikkaa?

Ei valtavirtaa

Kaunisto ei usko Suomesta tulevan luomumaata.

”Luomu on erikoistuotantoa, josta on saatava tavanomaista parempaa hintaa.”

Niemi on samoilla linjoilla. ”Siitä ei pidä yrittää tehdä valtavirtaa. Muuten hinnat laskevat. Sen on oltava kysyntävetoista, jolloin kuluttajat ovat valmiita maksamaan siitä ja se pysyy kilpailukykyisenä.”

Ja tämän voi helposti tarkistaa lähimmän kaupan hintatasosta, sillä kotimaisten kasvisten myynti on kiivaimmillaan, eli hinnat halvimmillaan ja tässäpä näytettä siitä, mitä luomu kustantaa:

 Tänään kesäkuun 18. päivä paikallisen osuuskaupan hinnat ovat tavanomaisen tomaatin osalta 1.79 euroa kilo ja kurkun osalta 1.89 euroa kilo.

Kotimainen luomutomaatti kustantaa irtomyynnistä 5.25 euroa kilo, valmiista 400 gramman pakkauksesta hieman vajaa 11 euroa kilo ja luomukurkku 4,09 euroa kilo. Luomusnackkurkku maksoi 11 euroa kilo ja luomukirsikkatomaatti 20,80 euroa kilo.

Arvaatteko nyt, miksi Jorma Ollila suosii luomutuotteita? Olisiko siksi, että vauras väki haluaa aina erottua rahvaasta ja parhaiten se onnistuu siten, että käyttää rahansa sellaiseen, mihin köyhällä ei ole varaa!

Luomulehti 3/13 puffaa homeopatiaa eläimille

Luulisi, että luomuväki koettaisi ottaa etäisyyttä luomun ympärille rakennettuihin taikauskoisiin ajatuskyhäelmiin, etenkin jos luomusta joskus halutaan varteenotettava tuotantomuoto, mutta vielä mitä!

Uusin Luomulehti 3/13 tarjosi taas homeopatian mainosta ja sitä mainostettiin mainiona hoitomuotona eläimille ja äänessä olikin koulutettu eläinhomeopaatti, joka on kyseisellä taikauskoisella humpuukihoidolla omien sanojensa mukaan parantanut eläimistä ties mitä.

En jaksa aikaani tuhlata siihen, että siteeraisin Luomulehden sisältöä homeopatista, vaan käytän aikani järkevämmin ja sivistän teitä, arvoisat lukijani, hieman farmakologian ja toksikologian historialla, josta selviää myös sen omituinen taikauskoinen sivujuoni homeopatian muodossa.

Sillä tähän historiaan tutustuminen yksin selittää sen, mihin eri aikojen parannusmenetelmät perustuivat ennen modernia lääketiedettä. Lähteenä on käytetty mm. Koulu, Tuomisto (toim.):  Farmakologia ja toksikologia, uusin painos.

Noin 5000 vuotta sitten Kiinassa lääkittiin ihmisiä Ephedra vulgariksesta saadulla Ma Huang -rohdolla, jonka huomattiin sisältävän efedriiniä 1920-luvulla. Sumerilaiset laativat lääkkeiden valmistus- ja annosteluohjeita Mesopotamiassa noin vuonna 2200 eKr. Monista kasveista oli löydetty parantavia vaikutuksia, mutta asiassa oli yksi pieni ongelma: sairauksien luonnetta ei ymmärretty, joten parantamisessa oli hyvin suuri osuus erilaisilla maagisilla rituaaleilla sekä uskomuksilla, josta löytyy blogaus muutaman päivän takaa.

Sairauksien luonteen ymmärtämättömyydestä voi antaa esimerkin kiniinin avulla, joka liittyy erittäin läheisesti myös homeopatiaan, josta lisää myöhemmin. Kiinapuun kiniiniä sisältävää kuorta käytettiin kuumelääkkeenä, mutta koska malarian mekanismi oli pitkään tuntematon, ei ymmärretty sitä, että kiniini tepsii vain malariataudin oireena ilmestyvään kuumeeseen, ei mihinkään muuhun kuumeeseen. Lääkerohtojen annostelu oli myös täysin arpapeliä, sillä kasvirohdon biologista tehoa ei osattu arvioida. Eli mekanismia sairauksien takana ei ymmärretty, eikä myöskään sitä, miksi jokin rohto sairauteen vaikuttaa, jos yleensä vaikuttaa.

Lääkehoidon, sekä lääketieteen ja biologian kehitys oli lähes olematonta aivan 1800-luvun lopulle ja 1900-luvun alkuun saakka.

Kreikkalainen Galenos (131-201) on ajanlaskumme kuuluisin patologi ja parantaja, vaikka kaikki hänen sairauksia koskevat teoriansa olivat täysin mielikuvituksellisia, perustuen tulen, maan, ilman ja veden keskinäisiin suhteisiin elimistössämme. Hänen kirjoittamansa opukset olivat kuitenkin niin arvovaltaisia, että ne pysäyttivät kaiken kehityksen noin 1500 vuoden ajaksi.

Ensimmäinen puhdas lääkeaine eristettiin rohdoskasvista vuonna 1804 ja sen teki apteekkari Frederick Sertürner Saksassa. Aine oli morfiini.

Sitten pääsemme homeopatiaan. Saksalainen lääkäri Samuel Hahnemann oli täysin kyllästynyt 1700-1800 luvun hoitoihin ja lääkkeisiin, sillä ne olivat sairastuneelle osin haitallisia. Jos ei tauti tappanut, niin viimeistään hoito tappoi, sillä tuohon aikaan mm. elohopea oli hyvin yleinen lääke ja suoneniskentä paljon käytetty hoitomuoto.

Elohopeaa käytettiin lääkkeenä pitkään, koska sen aiheuttamat myrkytysoireet olivat sen ajan logiikalla merkki lääkkeen tehosta ja koska se aiheutti syljenerityksen lisääntymistä sekä ripulia, niin se oli merkki elohopean elimistöä puhdistavasta vaikutuksesta. Tällaista oli syy-seuraussuhteiden ajatus sairauksista ja hoidoista silloin, kun Hahnemann alkoi kehitellä homeopatiaa.

Nyt puntaroidaan hyvin huolella sitä, mitä sivuvaikutuksia voidaan hyväksyä lääkkeen hyötyjen rinnalla, mutta historiassa vakavat sivuvaikutukset olivat vain merkki lääkkeen tehosta.

Tällaisessa lääketieteellisessä ympäristössä Hahnemann sai kuningasajatuksen, johon koko homeopatia perustuu, eli "similia similibus curantur", samanlainen parantaa samanlaisen, ja tähän liittyy aiemmin mainitsemani kiniini sekä surkea väärinkäsitys.

Hahnemann huomasi, että kun potilaalle lopettiin antamasta silloisia lääkkeitä ja hoitoja, potilas yleensä koki tilansa kohentuvan ja eipä se mikään ihme ollut, sillä silloiset alkeelliset hoidot olivat potilaille osin jopa hyvin vaarallisia. Tästä huomiosta Hahnemann alkoi tehdä kokeita silloisilla lääkkeillä, sillä hän epäili niiden tehoa, joka olikin järkevää ja kiniinin kohdalla hän huomasi ihmeellisen asian, joka tosin ei enää ole ihmeellinen, vaan hyvin tiedetty tosiasia.

Hahnemann huomioi, että kun hän nautti terveenä kiniiniä suuria määriä, hänelle nousikin kuume. Jos hänellä olisi ollut laajempi määrä ihmisiä käytössä, hän olisi hyvin nopeasti huomannut, että kiniini aiheuttaa joskus kuumetta terveelle ja joskus ei ja siitä hän olisi voinut tehdä uusia johtopäätöksiä, mutta laajempien kokeiden sijaan hän alkoi pohtia sitä, mitä hänen havaintonsa kiniinin kohdalla saattaisi tarkoittaa ja sitten siinä pohdiskellessaan hän tuli keksineeksi homeopatian.

Kiniinistä sen verran, että kiniini ainoastaan estää malarialoisen DNA:n kopioitumista ja siksi tepsii malariassa, jonka oireisiin kuume kuuluu. Eli kiniini laskee malarian oireisiin liittyvää kuumetta, mutta mitään muuta kuumetta se ei laske.  Nykyisin malariaan on olemassa paljon tehokkaampia lääkkeitä, mm. meflokiini ja klorokiini. Kiniini aiheuttaa kuumetta kiniinille allergisille, mutta muuten kiniinin yliannostus aiheuttaa korvien soimista, näköhäiriöitä, päänsärkyä ja pahoinvointia.

Koska Hahnemannin havainnoissa kiniini sekä parantaa malariapotilaan oireisiin kuuluvan kuumeen, että aiheuttaa terveelle kuumetta, hän tuli "loogisesti" siihen johtopäätökseen, että lääkkeet aiheuttavat samoja oireita, joita ne myös pystyvät parantamaan, mutta kyse on annoksesta. Pieni annos parantaa, mutta suuri aiheuttaa saman taudin, jonka pieni parantaa.

Tietenkin hänen olisi ehkä kannattanut testata ajatuskyhäelmäänsä useilla eri lääkkeillä, jolloin hän olisi voinut huomata aivoituksissaan pieniä puutteita, mutta näin ei valitettavasti tapahtunut.

Nykytietämyksen mukaan homeopatian logiikka on täysin irrationaalista, eikä siinä ole järkeä yhtään, sillä Hahnemannin opeissa lääkeaineen laimentaminen (eli potenssointi) vain kasvattaa lääkkeen tehoa. Mitä vähemmän lääkeainetta lääkkeessä on, sitä paremmin se tepsii sairauteen, johon se on tarkoitettu.

Homeopatiassa vedellä on muisti, johon lääkkeen vaikutus jää, vaikka yhtään molekyyliä vaikuttavasta lääkeaineesta ei olisi jäljellä. Kun homeopaatti ravistaa laimennettua lääkeainetta vaaditut 100 kertaa, lääkeaineen parantava "voima" siirtyy laimennusaineen fysikaaliseen rakenteeseen ja näin ollen vahvistuu. Kun vahvistuneeseen veteen lisätään lisää vettä ja taas ravistetaan 100 kertaa, parantava voima vahvistuu vahvistumistaan.

Homeopatiassa tämä lääkeaineen ravistelu on hyvin tärkeässä roolissa, sillä muutoinhan olisimme vaikeuksissa, sillä juomavetemme pitää muistissaan ties mitä, narkomaanien ja lääkkeiden väärinkäyttäjien tuottamasta "vedestä" lähtien, mutta onneksi tästä ei tarvitse olla huolissaan, sillä vaikutus syntyy vasta ravistelun myötä!

Melkoista Tähtien Sotaa koko homeopatia. May the Force be with you!

Homeopatiassa on myös muita omituisia ajatuskukkasia, eli vaikkapa se, että potilaan mielentila  vaikuttaa lääkkeen valintaan. Jos potilas kaipaa sairautensa myllerryksessä vaikkapa halausta, on hänelle määrättävä eri lääkettä sairauteensa kuin jos hän on esimerkiksi vetäytyvä.

Kuinkahan sitten eläinhomeopaatti kykenee navetassa määrittämään sen, millä tuulella lehmä sattuu olemaan ja kaipaisiko lehmä juuri sillä hetkellä halausta, vai riittäisikö pelkkä rapsutus? Sillä potilaan mielentila on olennainen osa homeopaattisen lääkityksen onnistumista. Tai jos lehmä kokee, että utaretulehduksen kipu hyppelee vasemmasta utareesta oikealle, mutta lehmä ei kykene sitä kertomaan, niin eläinhomeopaatin antama lääkitys voi mennä pahastikin pieleen, kuten seuraava esimerkki meille kertoo:

Tässäpä oiva näyte homeopatian logiikasta oikean homeopaatin sivuilta lainattuna:

Miksi samaan lääketieteelliseen vaivaan eri ihmiset saavat homeopaatilta eri lääkkeet?

Homeopatia hoitaa kaikkia potilaita yksilöinä, vaikka heillä olisi samanniminen vaiva.
Jos esimerkiksi homeopaatin vastaanotolle tulee henkilö, jolla on kurkku kipeänä ja hänen kipunsa tuntuvat hyppelevän oikealta vasemmalle ja taas takaisin oikealle. Lisäksi hänen kipunsa helpottuvat, kun hän juo kuumaa teetä. Tämä potilas on eri homeopaattisesssa ainekuvassa kuin henkilö, joka myös valittaa kurkkukipua, joka tuntuu hyppelevän vasemmalta oikealle ja sitten taas takaisin vasemmalle. Lisäksi tämä potilas kokee omien oireittensa helpottavan, kun hän syö näkkileipää.

Käsi ylös, joka löysi tuosta jotain järkeä? Toisaalta eipä siitä tarvitsekaan järkeä löytää, sillä homeopatia on nk. salatiedettä ja salatiede on siitä ovelaa, että se on hölynpölyä siihen asti, kunnes siihen vihkiytyy ja sitten se muuttuukin järkeväksi, vähän kuten alkemiakin.

Kurkkukipu tuntuu hyppelevän oikealta vasemmalle ja helpottuu kuumalla teellä vs. kurkkukipu hyppeleekin vasemmalta oikealle ja helpottuu näkkileivällä?

Tällaista humpuukia me tuemme verorahoillamme luomutuotannon muodossa ja erityisesti ihmetyttää se, että luomuväki ei koeta pysyä erossa tai ottaa etäisyyttä tästä jonninjoutavasta, epätieteellisestä humpuukista, vaan mainostaa sitä pääjulkaisunsa sivuilla numerosta toiseen, kuten myös biodynaamista viljelyäkin, josta oli juttua siitäkin.

Luomuarvostelu voimistuu

Jukka Rajala sai Etelä-Savon elykeskuksen myöntämän vuoden ympäristöpalkinnon luomun eteen tehdystä työstä sekä luomun edistämisestä.

Haastattelussaan hän sitten paneutuikin yhä voimistuvaan luomualan arvosteluun, jota harrastavat muutkin kuin allekirjoittanut Luomulakon välityksellä.

Hän joutui puolustelemaan esimerkiksi antibioottien käyttöä, sillä kuten tiedämme, EU:n säännöt ovat määritelleet luomun ensisijaisiksi hoidoiksi tuotantoeläimille kaksi huuhaata, eli homeopatian ja jonkin yrttiterapian.

Jukka Rajala puolustautui, että kyllähän toki antibiootteja saa luomussa käyttää aivan kuten tavanomaisessakin, niin sitten pitää tietenkin kysyä, että miksi niitä koetetaan luomun puolella mustamaalata, jos ne kerran ovat arkipäivää luomussa ja niiden käyttö on samanlaista kuin toisella puolella aikaa?

Sitten voi tietenkin kysyä myös sitä, että jos kerran EU:n luomusäännöt määräävät toimimattoman homeopatian sekä yrttiterapian eläinten ensisijaiseksi hoitomuodoksi, mutta tätä pykälää ei Suomessa noudateta, niin onko muitakin sellaisia luomusääntöjä joille viitataan kintaalla, eli saavatko kuluttajat nyt ollenkaan sellaista luomua kuin mitä kuvittelevat saavansa?

Sitten voisi kysyä, että onko luomusäännöissä muitakin hävettäviä ja toimimattomia asioista kuin homeopatia, sillä tämä asia on ollut mahdollista korjata jo useiden vuosikymmenien ajan, eikä sitä ole sieltä pois pyyhitty, niin miten luomua sitten voidaan kehittää muilta osin, jos edes täydelliseksi huuhaaksi tiedettyä eläinten hoitomuotoa ei saada säännöistä pois.

Sillä Jukka Rajala kertoi, että luomua pitää kehittää esimerkiksi siltä osin, että satotasoja saataisiin nostettua lähemmäs tavanomaisia satoja, sillä toinen luomun silmätikuksi joutunut asia on luomun suunnaton tehottomuus tuottaa ruokaa tai ylipäänsä yhtään mitään, paitsi rikkaruohoja.

Hän kertoi, että kehitettävää riittää esimerkiksi maan luontaisen kasvukunnon hoidossa, viljelykierrossa, kasvinsuojelussa sekä kasvinjalostuksessa. Eli oikeastaan kaikessa ja nyt tietenkin pitää jälleen kysyä, että miksi nämä asiat eivät ole korjaantuneet vuosikymmenien aikana?

Miksi me olemme valinneet maatalouden painopistealueeksi tuotantoidelogian, joka tuntuu olevan täysin lähtökuopissaan joka suhteessa? Entäpä jos määrätietoinen kehittäminen ei tuo parannusta satoihin, ei maan luontaiseen kasvukuntoon, ei kasvinsuojeluun, eikä viljelykiertojen kehittämiselläkään saada mitään näkyvää aikaiseksi, niin mitäpä teemme sitten?

Olisiko ensin kannattanut kehittää luomu iskuun ja näyttää ne sotakirveet käytännössä joilla tulosta aiotaan tehdä ja vasta sitten valitaan luomutuotanto mukaan, mutta päätimme mennä taas säkki päässä ja takapuoli edellä puuhun, vai mitä olette mieltä?

Sitten Jukka Rajalan jutuista saa hieman sen käsityksen, että luomutuotanto on tuotantoideologiana keksitty vasta eilen tai aikaisintaan toissa päivänä ja siksi koko luomu tuntuu olevan vain pelkkiä haasteita ja kehitettäviä asioita, mutta Suomessakin ensimmäiset luomutuottajat olivat puuhastelemassa käsittääkseni jo sotien jälkeen ja maailmalla luomutuotanto käynnistyi toisen  maailmansodan jälkeen todenteolla. Tietenkin luomuviljelyn esi-isää, eli biodynaamista viljelyä, oli puuhasteltu jo 1900-luvun alkuvuosilta ja Suomessakin 1926 tehtiin luontaisvoimaviljelykokeita.

Luomutuotantoa on harrastettu eri muodoissaan kohta sata vuotta ja edelleen luomutuotanto on pelkkiä haasteita täynnä ja ratkaisemattomia kysymyksiä aivan perusasioista alkaen? Mitä ihmettä!

Suomen virallinen luomuliitto on perustettu 1985, joten siitäkin hetkestä on jo hieman vettä virrannut Vuoksessa ja edelleen luomututanto on pelkkiä haasteita ja kehitettävää riittää, eikä satojenkaan osalta mitään parannusta liene tiedossa?

What is Organic Agriculture?  History

 

Organic agriculture is the oldest form of agriculture on earth. Farming without the use of petroleum-based chemicals (fertilizers and pesticides) was the sole option for farmers until post-World War II.

Joten kuinka monta vuosikymmentä tai vuosisataa meidän pitää antaa luomutuotannolle aikaa, jotta se opitaan kunnolla ja se alkaa tuottaa jotain, ja se saa maan kuntoon, sillä sitä ei ole keksitty eilen, kuten voisi luomuun vihkiytyneiden puheista päätellä.

Uudet maatalousinnovaatiot ovat ainoa keino ruokkia maailma

Tekniikka & Talous tuo esiin tuoreessa uutisessa Harvard-tutkijan, professori Calestous Juman, ajatuksia:

Harvard-tutkija: Uudet maatalousinnovaatiot ovat ainoa keino ruokkia sekä Afrikan nälkäiset että muu maailma

 

Maailma selviää tulevaisuuden kehityshaasteista vain käyttämällä hyödyksi uusia innovaatioita. Erityisen tärkeitä ovat bioteknologian innovaatiot, sanoo Harvardin yliopistossa työskentelevä kenialaissyntyinen professori Calestous Juma.

Juma sanoo 1990-luvun puolivälissä markkinoille tuotujen geenimuunnettujen kasvilajikkeiden lisänneen maailman ruokasatoa sadan miljardin dollarin edestä, vähentäneen huimasti hyönteismyrkkyjen käyttöä ja kasvihuonekaasupäästöjä, säästäneen laajoja maa-alueita pellonraivaukselta ja ruokkineen miljoonia ihmisiä. 

Juma puhui Montrealissa McGill-yliopistosta valmistuneille ja käski nuoria rakastamaan innovatiivista tiedettä, joka ainoana mahdollistaa maailmaan syntyvien miljardien ihmisten ruokkimisen erityisesti kehitysmaissa. 

Hän myös korosti, miten tärkeää on kehittää tuottoisampia ja paremmin tuhohyönteisille vastustuskykyisiä ruokakasveja. 

– Kun maailman ravitsemushaasteet lisääntyvät, ihmiskunnan täytyy laajentaa työkalupakkiaan ja hyväksyä myös geenimuuntelu ja muut uudet tekniikat, kuten esimerkiksi maaresurssien kartoitus satelliittien avulla. Nämä tekniikat eivät kuitenkaan ole mitään kaiken ratkaisevia hopealuoteja. Ne ovat osa laajempaa innovaatiojärjestelmää, jossa parannetaan yliopistojen ja tutkimuslaitosten, hallituksen, yritysten ja maanviljelijöiden yhteistyötä, Juma sanoi.

500 miljoonaa kiloa vähemmän hyönteismyrkkyä

Vuosina 1996–2011 geenimuunnetut kasvit ovat vähentäneet hyönteismyrkkyjen käyttöä lähes 500 miljoonaa kiloa. Juman mukaan ne ovat vähentäneet myös yli 20 miljoonaa tonnia hiilidioksidipäästöjä, mikä vastaa kymmenen miljoonan auton poistamista liikenteestä. 

– Ilman geenimuunnettuja kasveja maailma olisi tarvinnut samaan satotasoon päästäkseen yli sata miljoonaa hehtaaria lisää viljelysmaata – käytännössä noin Etiopian kokoisen alueen, Juma totesi.
Juma vakuuttaa, että geenimuunnetut kasvit ovat arvokkaita myös biologisen monimuotoisuuden kannalta. 

– Taloudellisessa mielessä niistä on hyötynyt lähes 15 miljoonaa maanviljelijää perheineen, yhteensä noin 50 miljoonaa ihmistä. 

Geenimuunnettuja kasveja viljellään nyt 28 maassa, mutta vain neljä niistä on Afrikassa: Etelä-Afrikka, Burkina Faso, Egypti ja Sudan. 

Pari vuotta sitten ilmestyneessä kirjassaan Juma sanoo, että Afrikka voisi yhden sukupolven aikana siirtyä uuteen maatalouteen, jonka avulla maanosa voisi ruokkia itsensä. Juma kuvailee useita Afrikalle tärkeitä geenimuuntelun tuloksena syntyneitä kasvi-innovaatioita.

Saako koi syödä mustapavut?

Maruca vitrata on koin kaltainen perhonen, joka tuhoaa vuosittain lähes 230 miljoonan euron edestä mustapapuja, vaikka torjunta-aineisiin käytetään vuosittain 380 miljoonaa euroa. Mustapavut ovat tärkeä ruoka-aine paikallisille asukkaille, mutta myös tärkeä vientituote. Mustapapuja kasvatetaan vuosittain 5,4 miljoonaa tonnia, niistä 96 prosenttia Afrikassa. 

Nigerian Ahmadu Bello -yliopiston tutkijat ovat kehittäneet tuhohyönteisiä kestävän mustapapulajikkeen, johon on istutettu geenejä maaperässä esiintyvästä Bacillus thuringiensis -bakteerista. 

Ugandassa tutkijat taistelevat bioteknologian avulla Xanthomonas-mikrobin aiheuttamaa banaaninnäivetystautia vastaan. Tauti tuhoaa banaanisatoa Afrikan järvialueella, pääasiassa Ugandassa, lähes 400 miljoonan euron arvosta vuosittain. tutkijat ovat kehittäneet tautia kestävät banaanilajikkeen, johon on istutettu erään paprikalajikkeen geenejä.

Kultainen banaani

Toinen ugandalainen tutkijaryhmä on kehittänyt ”kultaisen banaanin”, joka sisältää runsaasti A-vitamiinia. Monien ihmisten ruokavalio kehitysmaissa sisältää liian vähän A-vitamiinia, joka on elintärkeä kasvun ja kehityksen, immuunijärjestelmän ja näkökyvyn kannalta. 

Nimessä on viittaus kultaiseen riisiin, joka on jo 1990-luvulla kehitetty A-vitamiinipitoinen riisi. Kultainen riisi on vihdoin koeviljelyssä Filippiineillä. 

Kenlialaistutkijat ovat myös parantaneet banaanin, durran ja kassavan ravinnepitoisuutta.

– Nämä tekniikat sopivat moniin Afrikan kotoperäisiin viljelyskasveihin. Afrikka voisi laajentaa ruuantuotantoaan käyttämällä parannettuja kotoperäisiä kasveja ja voisi tätä kautta parantaa koko maailmankin ravitsemustasoa, Juma maalailee. 

Kasveja on kuitenkin vaikea saada markkinoille, mihin suurimpana syyllisenä ovat eurooppalaiset bioteknologiaa vastustavat aktivistit. Aktivismin tuloksena on poliittinen kiusanteko, Juma sanoo.

Juma myös siteerasi Robert Louis Stevensonin esseetä ”A Plea for Gas Lamps” vuodelta 1878, missä kirjailija demonisoi sähkön ja kauhistelee kammottavaa, silmälle inhottavaa sähkövaloa, jonka pitäisi loistaa vain murhaajille ja mielisairaille. 

– Bioteknologia kohtaa nykyisin samanlaista vastustusta, Juma sanoi. Juma on lukuisien tiedeakatemioiden jäsen. New Africa -lehti on valinnut hänet sadan vaikutusvaltaisimman afrikkalaisen joukkoon.

 Eipä tuohon ole juuri lisäämistä. Mutta koetapa saada järjen ääntä kuuluviin nykyisenä aikana, kun taikausko ja tieteiden vastaisuus leviää kulovalkean tavoin.

 

Kuinka myrkky onkin lääkettä

Filosofian professori Timo Airaksinen kirjoitti taannoin Hesarissa hyvän jutun siitä, mihin logiikkaan varhainen tietämys esimerkiksi erilaisten luonnontuotteiden parantavasta voimasta perustui.

Lukekaapa siis ajatuksella seuraava juttu ja kun jokin itseoppinut terveysguru esittelee ajatuksiaan siitä, että jo varhaiset ihmiset vuonna x käyttivät hänen nettikoodillaan ostettavaa "luonnontuotetta" sairauksiinsa, niin kysykää, että mihin se perustuu?

Miten filosofi perusteli uuden lääkkeen tehon?
Hän toki tiesi, että Amerikan intiaanit käyttivät tervaa lääkkeenä. Hän kokeili tervavettä itseensä ja kyseli myös seurakuntalaisten kokemuksia. Lopuksi hän tarjosi aidon filosofisen perustelun: Valo on ohutta tulta, joka virtaa Jumalan tahdosta valaisemaan ihmisen maailmaa. Tämä valo kerääntyy kasveihin ja saa ne kasvamaan. Tervaa polttamalla saadaan jumalallinen aines talteen ja hyödylliseen käyttöön.

1700-luvulla filosofit ja fyysikot uskoivat, että kaikki maailman tapahtumat olivat loppujen lopuksi Jumalan työtä. Tervaveden tehon osoittaminen perustui juuri tähän metafyysiseen teesiin: Jumala haluaa meille hyvää, ja siksi terva toimii lääkkeenä.
  Ja nyt, 2000-luvulla, olemme tilanteessa, jossa EU haluaa lopettaa tervan käytön, koska siitä saa syövän.

Joten kun seuraavalla kerralla näette mainoslauseen, jossa kerrotaan, että luonnontuotteen X teho on osoitettu jo satoja vuosia sitten vaivaan kuin vaivaan, niin nyt tiedätte, että mihin tuo tehon osoittaminen perustui!

2000-luvulla me vaadimme hieman erilaista osoitusta lääkeaineen tehosta, kuin mitä vaikkapa 1700-luvun suuret ajattelijat saivat aikaiseksi väännettyä.

Tietenkin luonnosta löytyy paljon oikeasti parantavaa ja kuten uutiset kertovat, lääkkeiden vaikuttavista molekyyleistä jo lähes kolmannes tulee luonnosta, niin sillä ei kuitenkaan ole kovin paljon tekemistä sen kanssa, mitä jokin shamaani mutisee teltassaan, ympärillään joukko itseoppineita terveysguruja.

Luomu Suomessa -tilastot

Pro Luomu on julkaissut tilastot luomun osalta vuodelta 2012 ja sen löytää täältä:

Luomu Suomessa

Eipä siellä mitään kovin mullistavaa ole, mutta sivulla 3 kiinnittää huomiota se, että osa (kuinka suuri??) luomussa olevista kasvinviljelytiloista ei myy mitään luomua ulos, vaan tuotettu luomu menee rehuksi omille tavanomaisille eläimille tai sitten myydään tavanomaisena ulos.

Miksi ihmeessä tällaisia tiloja tuetaan verorahoilla?

Sama meno on myös kotieläintiloilla, eli kaikista luomutiloista noin 40 % on kotieläintiloja, mutta näistä tiloista vain kolmannes kuuluu luomuvalvonnan piiriin, eli myös markkinoi tuotteensa luomuna.

Tietenkin pitäisi kysyä, että miksi ihmeessä näin toimitaan tässä käsittämättömän loistavassa ja vetävässä luomubuumissa? Tähän kysymykseen raportti ei anna vastausta.

Uutisissa on paljon mainostettu sitä, kuinka maitotila toisensa perään siirtyy luomuun tai on siirtynyt, mutta tilastoista selviää (sivu 6), että kaikesta tuotetusta maidosta vain 1.7 % on luomua. Siksipä Suomeen tuodaan jo enemmän luomumaitoa kuin mitä täällä tuotetaan, eli markkinat siirtyvät halvalle ulkomaiselle luomulle. Kohta lukenemme uutisia luomumaitotilojen konkursseista tai siirtymisestä takaisin tavanomaiseen tuotantoon.

Ja sitten tämä luomukeruuala, jota voi pitää loistavana rahastuksena, eli muutenkin luonnontilassa olevat luonnon maa-alueet pistetään luomuvalvonnan piiriin ja asiakkailta rahastetaan luomulisä, vaikka tuote on todellisuudessa luonnollista luontoa. Minusta on jo melkein rikollista luontoa kohtaan muuttaa Lapin erämaita luomuksi, virallisesti sertifioiduksi luomualaksi, koska sillä ei ole mitään tekemistä luonnollisuuden tai luonnon kanssa, vaan kyse on vain byrokratiasta ja sen noudattamisesta, mutta tällaista on mielikuvamarkkinointi.

Sivulta 9 selviää, että ulkomainen luomu on napannut jo 40 % Suomen markkinoista ja osuus tulee luultavasti lisääntymään tulevina vuosina.  KORJAUS. Kuten kommenttiosiossa huomautettiin, niin kyse taitaakin mainitussa kohdassa olla siitä, että valikoimasta 40 % on ulkomaista eikä siitä, että myynnistä 40 % on ulkomaista.

Sivu 12 kertoo, että kaikesta luomubuumista huolimatta noin puolet ei osta luomua ollenkaan tai satunnaisesti. Samassa yhteydessä mainitaan, että kuluttajat mieltävät luomuruuan joksikin maailman rauhan ja valkoisen kyyhkysen tyyppiseksi tuotteeksi, joka varmaan muuntuu tulevaisuudessa tosiasiaksi ja unohdetaan se, että kyse oli vain kuluttajien mielikuvista.

Sitten tulee taas luomuparadoksi, eli suurin osa mieltää luomun kuluttamisen suurimmaksi esteeksi luomun suhteettoman kovan hinnan ja lisäisi luomun kulutusta hinnan alennuksella, mutta toisaalta toiseksi suurin kulutuksen lisääjä olisi tieto tuottajan saama oikeudenmukainen hinta tuotteesta.

Pitäisi saada halpaa luomua ja samaan aikaan pitäisi luulla, että tuottaja saa hyvän korvauksen.

Eli ehkäpä mainonta ja markkinointi pitäisi luoda sellaiseksi, että luomutuotteen hinta tuodaan alas, mutta vastapainoksi mielikuvamarkkinointi siirretään siihen, että mielikuvissa kuluttaja luulisi tuottajan saavan hyvän korvauksen halvasta tuotteesta. Hyvälle mainostoimistolle tuo ei ole homma eikä mikään.

Pro Luomulle tärkeintä lienee se, että tilastojen käyrät menevät ylöspäin vuosi vuodelta, mutta minkä johdosta, niin siitä ei sitten niin väliä.

Kuluttaja ei halua maksaa luomusta

Luomun korkea hinta on suurin este luomun suosion kasvulle, kerrotaan todella "yllättävästi" tuoreessa uutisessa:

Kuluttaja ei halua maksaa luomusta

 

Ja mistäpä tämä johtuu? Luultavasti siitä, että jos et omaa uskonnollista suhdetta luomutuotantoon, huomaat hyvin nopeasti, että et saa mitään lisäarvoa luomuun kulutetuille rahoillesi. Luomutomaatit saattavat olla yhtä raakoja kuin tavanomaisetkin, luomumaito maistuu aivan samalle kuin tavanomainenkin ja laktoosi-intolerantikon maha pulppuaa luomumaidosta kuten tavanomaisestakin.

– Luomun kasvuvauhti on viimeiset pari vuotta ollut niin kova, ettei sellainen voi jatkua kovin pitkään. Yleinen taloudellinen tilanne heijastuu varmasti myös luomuun. Siitä huolimatta luomumyynti kasvaa edelleen selvästi, vaikka muu elintarvikemyynti polkee lähes paikallaan, Pro Luomun toiminnanjohtaja Marja-Riitta Kottila sanoo.

Ja tästä aivan uskomattoman hurjasta kasvusta huolimatta luomun osuus ruuan kokonaismyynnistä on siinä 1.5-1.6 %.

Talouselämä uutisoi saman asian seuraavasti:

Kyselytutkimuksen mukaan luomumyynnin odottaa lisääntyvän 90 prosenttia kaupan edustajista, 75 prosenttia teollisuuden ja ammattikeittiöiden edustajista sekä vähän yli puolet viljelijöistä. Luomualan kasvuodotukset ovat hieman maltillisempia kuin viime vuonna, jolloin kasvua odotti kolme neljäsosaa kaikista vastaajista.

Mistähän johtuu, että kauppa on äärettömän positiivisesti suhtautuva, mutta siellä ketjun alkupäässä, alkutuotannossa, reipas puolet uskoo enää omaan tuotteeseensa?

Liekö niin, että alkutuottaja on huomannut halvan ulkomaisen luomun saapuneen kauppoihin ja ymmärtää kuluttajan valinnan kohdistuvan siihen ja taskulaskin kertoo lisäksi, että eipä enää kannata. Kauppa ei taas tästä perusta, vaan sille on aivan sama mistä kaukaisesta kolkasta se myytävä luomu saapuu, kunhan se vain myydään ja eurot kilisevät kassakoneessa.

Viime vuodesta toimialan usko luomumarkkinoiden kolminkertaistamiseen on hieman heikentynyt. Siihen uskoo nyt viidesosa vastaajista, kun viime vuonna kolmasosa piti sitä todennäköisenä. Odotuksista on tingitty etenkin teollisuudessa ja ammattikeittiöissä.

Etenkin teollisuus on tinkinyt odotuksista? Mielenkiintoista ja uskoisin, että siellä nähdään jo uusi trendi, jonka muuttamista rahaksi suunnitellaan ja kun teollisuus alkaa markkinoida uutta trendiä ja tuottaa sen trendin mukaista ostettavaa, niin seuraavaksi kääntyy kaupan mielipide suosimaan seuraavaa kyseistä rahantekotrendiä.

Proluomu löysi vielä tällaisen vivahteen:

Teollisuuden ja ammattikeittiöiden edustajien mielestä myös vahva lähiruokatrendi syö luomun suosiota, joskaan kaikki näiden sektoreiden edustajat eivät pidä rinnakkaisia trendejä ongelmana.

Tämä asia on syönyt valveutuneiden kuluttajien keskuudessa luomun suosiota myös muualla Euroopassa, kun kuluttajat ovat havahtuneet siihen, että luomu onkin kaukoruokaa lähes kaikkialla. Lähiruuasta on tullut hitti, koska se mielletään enemmän ekologiseksi kuin kaukaa raahattu luomu.

Kuluttajan muisti noin 2 viikkoa

Käsi ylös, kuka vielä muistaa hevosenlihakohun?

Ruokavalmistajien mukaan kohulööpit näkyvät myynnissä pari viikkoa ja sitten kuluttajat unohtavat kohut:

Ruokavalmistajat: Hevosenlihaskandaali näkyi vain hetken

 

Kohu vaikutti Saarioisten ruokien menekkiin kahden viikon ajan. Nyt kysyntä on palautunut normaaliksi, kertoo toimitusjohtaja Ilkka Mäkelä.

Samaa sanoo Poutun toimitusjohtaja Pekka Kosonen.
 - Se näkyi vajaa pari viikkoa ja sitten normalisoitui.

 Tietenkin tässä tapauksessa vaikutti myös se, että tuote ei ollut terveydelle vaarallinen, vaan tuote ei vain ollut sitä mitä paketissa luvattiin.

Valmisruokien suosio on kauppojen mukaan kuitenkin ollut jo pidempään laskussa. Tuoretta lihaa ja kalaa menee nykyään enemmän, sillä trendinä on tehdä ruokaa itse. 

Kunnes tulee uusi trendi.. Sitä odotellessa pistän uunin päälle ja tyrkkään kalan uuniin kera vihannesten. Huomenna grillataan.

Älä ota kesäkanaa!

Lähiruokabuumi on tuonut tuotantoeläimiä kaupunkeihin ja ihmisten lemmikeiksi.

HS MAKSUMUURI - Kesäkana tuo paperitöitä

 

Koska maataloudesta on nykyisin aavistuksen vieraannuttu, eikä oikein ymmäretä sitä, mitä uhkia ja riskejä tuotantoeläimet pitävät mukanaan, on Hesarin juttu hyvä lukea, ennen kesäkanan hankkimista.

Suo­ma­lai­nen mies kau­pit­te­li hil­jat­tain broi­le­rin un­tu­vik­ko­ja ete­lä­suo­ma­lai­sen huol­to­ase­man pi­hal­la se­kä in­ter­ne­tis­sä. Hän oli tuo­nut pah­vi­laa­ti­koit­tain un­tu­vik­ko­ja Vi­ros­ta il­man asian­mu­kai­sia to­dis­tuk­sia eläin­ten al­ku­pe­räs­tä ja ter­vey­des­tä.
"Lait­to­mas­ti tuo­dut eläi­met voi­vat kan­taa va­ka­via eläin­tau­te­ja, jot­ka voi­vat vaa­ran­taa se­kä eläin­ten et­tä ih­mis­ten ter­vey­den", Elin­tar­vi­ke­tur­val­li­suus­vi­ras­to Evi­ran yli­tar­kas­ta­ja Jaana Vuolle sa­noo.

Sille on syynsä, miksi tuotantoeläimiä halutaan pitää puhtaissa ja hygieenissä tuotantotiloissa, sillä Suomeen salakuljetettu söpö pikku broileri voi kantaa mukanaan vaikkapa Newcastlen tautia, jota ei Suomeen haluta minkään kivan buumin jälkiseurauksena.

Newcastlen tauti

Kun on ostamassa huoltoasemalta söpöä kanaa auton takakontista, voi aiheuttaa toimillaan hyvinkin laajaa tuhoa heidän keskuudessaan, jotka saavat elantonsa esimerkiksi kanataloudesta.

Pienimuotoisesta tuotantoeläimien pitämisestä yksityiskodeissa on varmaan paljon iloa sekä aikuisille, että lapsille, mutta tarkkana pitää olla, jotta suuri vahinko jäisi tulematta, joka onnistuu hyvin vaivattomasti yhdenkin kesäkanan kanssa, jos se tulee tautialueelta.

New­cast­len tau­ti on tap­pa­va sii­pi­kar­jan sai­raus, jo­ka le­viää hel­pos­ti esi­mer­kik­si tuu­len mu­ka­na. Suo­mi ja Ruot­si ovat ai­noat EU-maat, jois­sa tau­tia ei esiin­ny. Sen le­viä­mi­nen on va­ka­va uh­ka ko­ko eläin­tuo­tan­nol­le.

"Suo­mi on vie­lä on­nel­li­nen saa­re­ke, jos­sa on väl­tyt­ty useil­ta va­ka­vil­ta eläin­tau­deil­ta. Olem­me tot­tu­neet syö­mään suo­ma­lai­sia ka­nan­mu­nia huo­let­ta raa­koi­na, kos­ka sal­mo­nel­laa ei ole. Muis­sa mais­sa näin ei ole", yk­si­kön­joh­ta­ja Jaana Mikkola sa­noo.

Luonnonkosmetiikan hammastahnat huijausta

Uusin Kuluttaja-lehti teki hammastahnatestin (otsikko: Huijaus harjalla), jonka tuoma tulos ei ollut mitenkään yllätys. Parhaiten pärjäsivät oikeat hammastahnat ja ekologisesti viherpestyt, luonnonmukaisilla mielikuvilla ratsastavat löytyivät kahdelta viimeiseltä sijalta. Toisen luonnonkosmetiikan hammastahnan pesutulos oli surkea ja toinen tapaus, joka mainosti olevansa fluoriton, siis kemikaalikammoisen vaihtoehto, sisälsikin fluoria.

Mitäpä tästä taas pitäisi sanoa? Mutta onneksi tämä ei bisnestä haittaa, sillä luonnonmukaisuus on trendi ja trendit eivät välitä tosiasioista. Ja haittaako tämä tulos niitä blogisteja, jotka ylistävät luonnonkosmetiikkaa ja saavat näitä tuubeja ilmaiseksi mainostamista varten, eli kykenevätkö he muuttamaan mielipiteitään todellisuutta vastaaviksi? No eivät tietenkään, sillä silloin heille ei kukaan enää lähetä ilmaiseksi luonnonkosmetiikkaa, eikä heitä kutsuta tilaisuuksiin syömään ja juomaan ilmaiseksi, joten he tekevät kuten heille tuotteita lähettävä taho käskee, aivan kuten muussakin bisneksessä. Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt.

Testin voitti aivan tuikitavallinen Pepsodent Super Fluor, joka maksaa 1.50 euroa per tuubi, eli litrahinta on reilun 20 euroa.

Testin viimeinen, Weleda suolahammastahna, maksaa 8.20 euroa tuubi ja litrahinta on vaatimattomat 109,30 euroa, eli luonnonkosmetiikka on kyllä kätevä huijaus. Pistetään purkkiin kahta äärettömän halpaa ainetta, eli vettä ja suolaa ja sitten sanotaan sen olevan raikas tuote perusteelliseen puhdistukseen ja kemikaalikammoinen pistää eurot riviin. Tosin hampaat eivät puhdistu, mutta lompakko puhdistui ylimääräisestä kahisevasta, eli jotain tapahtui kuitenkin ja bisnes pyörii.

Kemikaalikammoisille suunnattu "fluoriton" Logodent Mineralstoff Zahncreme maksaa 4,08 euroa purkki ja litrahinta on 54,40 euroa ja siinä saa kuitenkin vielä fluorin kaupanpäälle, joten jotain positiivista sentään, ei tosin kemikaalikammoisen mielestä.

Jutussa annettiin myös tehoisku fluorista, kemikaalikammoisten pikkumöröstä, eli että pienen lapsen pitäisi syödä puoli tuubia hammastahnaa kerralla (40ml), jos aikoo fluorimyrkytyksen oireita saada aikaiseksi ja erilaisten hysteerikkojen suosima pitkäaikaisaltistuskin tarvitsisi noin 1-4 teelusikallista  päivittäin syötyä hammastahnaa vuosikausien ajan, ennen kuin oireita ilmaantuisi.

Myrkytystietokeskuksen erikoislääkäri Outi Lapatto-Reiniluoto ei muista milloin olisi viimeksi kuullut Suomessa tapahtuneesta fluorimyrkytyksestä. Lisäksi fluori kiistatta suojaa hampaita reikiintymiseltä sekä vahvistaa hammaskiillettä, niin he, jotka eivät ole tästä tieteellisestä tiedosta  kiinnostuneita, voivat rauhassa tuhota hampaansa kuinka luomuilla metodeilla tahansa.

Useita EHEC-tartuntoja eri puolella Suomea

Terveyden ja hyvinvoinninlaitos julkaisi juuri tällaisen tiedotteen:

EHEC-tartuntoja eri puolella Suomea 

 

Tartuntatautirekisteriin on huhti–toukokuussa ilmoitettu 4 kotimaista bakteeriominaisuuksiltaan identtistä EHEC O157–tartuntaa eri puolilta Suomea. Sairastuneet ovat 1-8-vuotiaita tyttöjä. Heistä 3 on sairastunut hemolyyttis-ureemiseen syndroomaan. Lisäksi tietoon on tullut 5 toukokuussa sairastunutta henkilöä, joiden ulosteesta on osoitettu EHECille tyypillisiä shigatoksiineja koodittavia geenejä.

Koska tartuntoja on todettu samanaikaisesti eri puolilla Suomea, tartunnanlähteenä saattaa olla laajassa jakelussa oleva elintarvike. Syvähaastattelujen koordinoimiseksi ja tartuntojen määrän arvioimiseksi pyydämme hoitohenkilökuntaa tai laboratorioita ilmoittamaan sekä epäillystä että varmistetusta EHEC-tartunnasta THL:n tartuntatautilääkärille p. 029 524 8557.

Tapauksista on tiedotettu Euroopan tautikeskusta (ECDC) mahdollisten vastaavien tartuntojen tunnistamiseksi muualla Euroopassa.

Suomessa todetaan EHEC-bakteerin aiheuttama infektio vuosittain 10- 30 henkilöllä. Infektio johtaa noin 5-15 prosentilla vakavaoireiseen hemolyyttis-ureemiseen oireyhtymään (HUS). Suurin osa sairastuneista on pikkulapsia. Valtaosa tartunnoista saadaan kotimaassa.

Jo hyvin pieni määrä EHEC-bakteeria voi aiheuttaa sairastumisen, jos bakteeria joutuu ihmisen suuhun. Tartuntaa voi torjua hyvällä käsi- ja keittiöhygienialla, välttämällä kuumentamattomia riskielintarvikkeita, kuten pastöroimattomia maitotuotteita ja raakaa lihaa sekä pesemällä kasvikset huolella.

Odottelemme vastausta siihen, että mikä tämän on aiheuttanut. 

 

Myydäänkin luomu venäläisille

Luomuväen ajatusten seuraaminen vaatii kyllä korkeampaa metafyysistä otetta ja ehkäpä jopa jonkun jumalan apua, sillä tulevaisuuden visiot ovat täysin linjattomat, eikä niissä ole mitään realismia takana:

Selvitys: Luomutuotteita kannattaisi kaupata Venäjälle 

 Ostaisiko Venäjä Suomen luomun?

 

Ja niin edelleen.

 

Tällä hetkellä suomalaisen luomuviennin kasvun suurin este on se, että kotimaista luomua ei ole saatavilla riittävästi. 

Niinpä niin. Kun sitä ei riitä edes kotimaisille kuluttajille, mutta silti ollaan kotimaahan riittämätöntä luomua rahtaamassa ulkomaille?

Joten halutaanko sitä nyt sitten kotimaisille kuluttajille, kotimaisiin suurkeittiöihin vai viedä täältä pois, vai mikä on luomuhomman nimi?

Voisi myös ajatella niin, että kotimaista luomua kyllä on, mutta kun sitä ei saada kaupaksi, niin sitten viedäänkin se jonnekin, jossa ihmisillä on paljon ylimääräistä rahaa.

"Venäjän luomumarkkinat ovat vasta muodostumassa, mutta kasvu on kovaa. Suomalaisten kannattaisi ottaa markkinat nyt haltuun etenkin Pietarin alueella, ennen kuin esimerkiksi tanskalaiset suuret elintarvikeyritykset tekevät sen", Pöytäniemi sanoo.

Faktat ovat kuitenkin sellaiset, että sinä samana päivänä, kun tanskalainen superteholuomu saapuu Pietarin marketteihin, niin ei siellä suomalaista enää sen jälkeen myydä, ilman huomattavaa hinnan alennusta. Tanska on supertehomaatalouden mallimaa myös luomussa ja Tanskan outo maatalouspolitiikka on sekoittanut jo jokaisen sen naapurimaankin markkinat, niin ei siinä vaikuta yhtään se, että suomalaiset saisivat jonkin promillen etukäteen vallattua Venäjän markkinoista.

Näkeehän sen jo Suomenkin kaupoissa, kun tanskalaiset pystyvät tuottamaan luomua halvemmalla kuin suomalaiset tavanomaista ruokaa.

Eniten tietenkin ärsyttää se, että me maksamme luomutuotannolle korotettua maataloustukea verojen kautta, jotta sitä luomua saataisiin yhtään ja sitten se meidän veroillamme tuherrettu luomu viedään joidenkin muiden pöytään.

Minusta olisi paljon järkevämpää, että lopetamme Suomesta luomupuuhastelun veronmaksajien rahoilla ja tuomme ulkoa sen luomun, jota joku haluaa ostaa ja saavat sitten sen maan kansalaiset kustantaa meille halpaa luomua, niin se sopii kyllä.

Puolalaiset ja tanskalaiset (esimerkiksi) osaavat tuottaa hyvin halpaa luomua, niin ostamme sen sieltä ihan suosiolla ja tuotamme täällä järkevästi ruokaa omille kansalaisillemme, ettei käy kuin Ruotsissa, josta seuraavassa blogauksessa.