Kirjoituksilla en tarkoita omia tuotoksiani, tietenkään, vaan turvaudun jälleen itseäni fiksumpiin ja niihin ajatuksiin pääsette käsiksi Lääketieteellisen aikakausikirjan Duodecimin verkkojulkaisun kautta. Duodecimin joulunumeron 23/2012 teemana oli paljon tapetilla ollut ruoka.
Ensimmäisenä poimin teille Esko Valtaojan kirjoituksen ruuan riittävyydestä tulevaisuudessa:
Riittääkö ruokaa kaikille?
Erityisen iloinen olin seuraavasta kohdasta, joka edustaa samaa mielipidettä, johon itse olen päätynyt tavallisena kansalaisena, joka haluaa ottaa asioista selvää tosiasioiden pohjalta:
Jonathan A. Foley, Minnesotan yliopiston ympäristöinstituutin johtaja, on tiivistänyt tärkeimmät päämäärät ja keinot erinomaisessa pikku artikkelissaan, joka julkaistiin marraskuussa 2011 Scientific Americanissa. Tieteellisempi versio löytyy saman syksyn Naturesta 2011;478(20).
Ennen kaikkea maanviljelyksen leviäminen on pysäytettävä ja kehitys käännettävä päinvastaiseksi. Trooppiset metsät, savannit ja herkät ekosysteemit tuhoutuvat sietämätöntä vauhtia, ja biopolttoaineet vain pahentavat tilannetta. Maailman luonto ja eliölajit tarvitsevat lisää ihmiseltä rauhoitettua tilaa. Tämä taas vaatii ruoantuotannon tehostamista muilla tavoin.
Ratkaisu ei todellakaan ole ruuan tuotannon muuttaminen tehottomaksi puuhasteluksi, joka tarkoittaa pientä somaa punaista mökkiä ja luomuperunamaata, vaan tehostaminen, tehostamisesta päästyä. Lannoituksen tehostaminen, joka ei tarkoita ylilannoitusta, vaan lannoitteiden järkevää käyttöä. Kasvinsuojelun tehostaminen, joka ei tarkoita kemikaalien ylenpalttista syytämistä luontoon, vaan niiden tarkoituksenmukaista sekä järkevää käyttämistä ja niin edelleen.
Valtaoja sivuaa myös hieman luomutuotantoakin:
Väestönkasvusta huolimatta käytettävissä olevien kaloreiden määrä ihmistä kohden kasvaa edelleenkin. Yksi tehokas keino kääntää suotuisa kehitys vastakkaiseksi on siirtyä luomuviljelyyn. Vuosikymmenien tutkimustyöstä huolimatta ei ole pystytty osoittamaan, että niin sanotusti luonnonmukaisin keinoin tuotettu ravinto olisi terveellisempää tai edes maukkaampaa kuin tavallinen tehotuotettu ruoka - se, jota jokainen ajatteleva, valistunut ihminen tietysti kavahtaa. Sen sijaan on nähty, että luomutuotannon sadot ovat paljon pienempiä kuin tavanomaisen. Ja kun katsotaan ympäristölle aiheutettua kokonaisrasitetta, luomun hyödyt ovat kauniisti sanottuna kyseenalaisia. On tietysti yksittäisiä tapauksia, joissa luomu on hyvä ja kannatettava vaihtoehto, esimerkiksi eläinten eettisen kohtelun ja innovatiivisten viljelymenetelmien kehittämisen kannalta. Yleisesti ottaen puhdas luomutuotanto on kuitenkin yksi pahimmista ravintotulevaisuutemme vaaratekijöistä. Luomu on hyvää tarkoittavien ihmisten väärä valinta. Vastakkaista mieltä voi tuskin olla muista kuin pseudouskonnollisista luonnonpalvontasyistä.
Mutta lukekaa koko juttu ajatuksen kanssa ja pohtikaa itse, onko sen sanoma järkevä vaiko ei ole. Minusta oli.
Seuraava juttu jonka teille poimin julkaisusta, koskee ravitsemussuosituksia, jotka ovat myös olleet kovasti arvostelun kohteena, etenkin heidän toimestaan, joilla ei ole mitään eväitä niitä arvostella:
Ravitsemussuosituksia vai kansankäräjiä?
Ruokavalioiden suunnittelun perustana ravitsemussuosituksissa ovat seikkaperäiset arviot kaikkien välttämättömien ravintoaineiden tarpeesta. Yksityiskohtien runsaudesta huolimatta syömisestä ei kannata tehdä liian vaikeaa (Similä 2012). Ihmisille annettavat suositukset koskevatkin ruokien käyttöä ja valintaa, eivät yksittäisiä ravintoaineita. Kasviksia, marjoja ja hedelmiä tulisi käyttää runsaasti, ja täysjyväviljaa pitäisi olla joka aterialla. Ruokajuomaksi suositellaan rasvatonta maitoa tai piimää, ja rasvojen tulisi olla näkyviä ja pehmeitä. Tällaiset selkokieliset ohjeet näyttävät olevan liian arkisia ja epätieteellisiä nettikeskusteluun, jossa mieluummin intetään yksittäisten ravintoaineiden mikrogrammoista ja satunnaisten uutisten tai tieteellisten artikkelien sisällöstä.Ja nykytrendi on kiteytetty aivan loistavasti seuraavaan kommenttiin:
Kansankäräjiltä löytyy vaihtoehtoisia mielipiteitä, joiden mukaan suositukset ovat vanhanaikaisia. Näillä foorumeilla sitä pidetään terveellisenä, mikä on nautittavaa ja mukavaa.
Mutta lukekaapa juttu jälleen kokonaan itse, mielellään ajatuksen kanssa ja jutusta vastaa emeritusprofessori, LKT, Antti Aro.
