Luomuteollisuuden ympärillä pyörii paljon mitä eriskummallisempia myyttejä luonnon parantavasta voimasta. Kun kasveja viljellään modernin tieteen tuottaman tiedon vastaisesti, kasvit tulevat täyteen mitä ihmeellisempiä taikavoimia, jotka koituvat ihmisen terveyden eduksi. Sama koskee myös niitä kasveja, jotka kasvavat villissä luonnossa ja sieltä nousee aika ajoin uusia tuotteita niistä innostuneiden iloksi.
Kirjoitin jo aiemmin siitä, että luomuun innokkaasti suhtautuvien mielestä luomua ei pitäisi markkinoida tiedetyillä tosiasioilla, vaan luomun markkinoinnissa tulisi keskittyä mielikuviin ja tunteisiin luonnon parantavasta voimasta.
Pakurikääpä on yksi tällaisen mielikuvamarkkinoinnin ykkösedustajista tällä hetkellä ja jokainen luomuilija vannoo pakurikäävän ihmeitä tekevien vaikutusten nimeen. Myös lääkärilehti puuttui aiheeseen hyvässä kirjoituksessaan:
Kun pistää googleen pakurikääpä, päätyy ensimmäisenä tänne ja tämän herran ajatuksia olen täällä käsitellyt jo aiemminkin.
Jaakko Halmetojalla on heti alkuun iskeä pöytään tyypillinen humpuukimainokseksi tunnistettava fraasi, eli tämä:
Tämä on varmasti totta, mutta mitä tekemistä tällä on pakurikäävän terveydellisyyden kanssa, sillä meidän pitäisi myös tietää, että auttoiko pakurikääpä noissa mainituissa sairauksissa, joita käävällä yritettiin parantaa.
Pakurikäävällä hoidettiin 1600-luvulla Siperiassa syöpää, mutta tepsikö se, on pääkysymys, jota Jaakko Halmetoja ei taida koskaan tulla oivaltamaan, kun hän näitä vanhoja legendoja käyttää guru-egonsa kasvattamiseen ja gurujen asteikolla noustakseen.
Aivan hykerryttävä anekdootti, jollaisiin taikauskoisten humpuukituotteiden markkinoijat yleensä turvautuvat, kun faktoja ei ole edes omien höpinöiden tilkkeeksi. Loppu onkin samantyyppistä anekdoottia rivi rivin perään, joka ei kaipaa kommentointia, vaan jos sen haluaa uskoa todeksi, niin omat ovat rahasi. Takaisin lääkärilehden pariin:
Dosentti käyttää termiä näennäistiede, mutta oikea termi, jota käytetään luomun, biodynaamisen ja muun hömpän kera on tietenkin jo aiemmin mainitsemani laajennetun luonnontieteen väittämät.
Pakurikäävällä on laajennetun luonnontieteen mukaisia ihmevoimia parantaa syöpä tsaarilta 1200-luvulla ja moderni tiede ei vain kykene sitä ahdasmielisyydessään ymmärtämään, mutta laajennettu luonnontiede ymmärtää. Pitää osata oikea termistö, jotta voi pelata oikeilla säännöillä.
Luonnossa on todellakin tuhansittain molekyylejä, joilla on koeputkessa ties mitä vaikutuksia ja tuhansittain on vielä löytymättä. Sitten täysin toinen tarina on se, että saadaanko se vaikutus myös koeputken ulkopuolelle ja onko se molekyyli sitten enää ollenkaan luonnollisuushömpästä innostuneiden mieleen.
Nämä epätieteelliset nykyajan gurut ja shamaanit ovat todellakin täysin pihalla itse luomiensa käsitteiden keskellä, sillä kuten Saano kertoo, esimerkiksi autoimmuunisairaudet ovat todellakin liian herkäksi virittyneen immuunivasteen seurausta, jolloin ihmisen oma elimistö käy voimalla sellaisen toiminnan kimppuun, jota se pitää keholle haitallisena, mutta se ei sitä ole.
Nykyajan terveysgurut voivat ohittaa tällaiset huomautukset sillä, että kyseessä on vain lääketeolllisuuden salaliitto pakurikääpää vastaan, sillä pakurikääpä tuhoaisi koko mahtavan lääkebisneksen, jos sen taikavoimat tulisivat yleiseen tietoisuuteen.
Kirjoitin jo aiemmin siitä, että luomuun innokkaasti suhtautuvien mielestä luomua ei pitäisi markkinoida tiedetyillä tosiasioilla, vaan luomun markkinoinnissa tulisi keskittyä mielikuviin ja tunteisiin luonnon parantavasta voimasta.
Pakurikääpä on yksi tällaisen mielikuvamarkkinoinnin ykkösedustajista tällä hetkellä ja jokainen luomuilija vannoo pakurikäävän ihmeitä tekevien vaikutusten nimeen. Myös lääkärilehti puuttui aiheeseen hyvässä kirjoituksessaan:
Pakurikääpä on uskomuslääkinnän uusi hitti
Pakurikäävän markkinoinnissa tiivistyy kaikki se, mitä luomu haluasi virallisesti tehdä, mutta lainsäädäntö ei anna siihen mahdollisuutta, onneksi. Sosiaalisen median innokkaat uusgurut käyttävät omimaansa mediaa (twitter, facebook, henkilökohtaiset blogit yms) pakurikäävän markkinointiin ja oman lompakon paksuuden lisäämiseen, sillä oman blogin sisältöä eivät rajoita turhat säännöt esimerkiksi mainonnasta, vaan blogissaan saa myymilleen tuotteille keksiä sellaisia taikavoimia kuin ikinä kehtaa.
Pakurikääpä heikentää syöpäkasvainten kasvua, hillitsee tulehduksia ja
tuhoaa flunssaviruksia. Tällaisiin väitteisiin netissä törmää, jos etsii
tietoa tästä yleisestä lehtipuiden lahottajasta.
Kun pistää googleen pakurikääpä, päätyy ensimmäisenä tänne ja tämän herran ajatuksia olen täällä käsitellyt jo aiemminkin.
Jaakko Halmetojalla on heti alkuun iskeä pöytään tyypillinen humpuukimainokseksi tunnistettava fraasi, eli tämä:
Pakurikäävän historialliset juuret ulottuvat kaikkein vahvimmin
Siperiaan ja Venäjälle, jossa pakurikääpäteellä on hoidettu mm. syöpää,
tuberkuloosia, diabetesta ja vatsakatarria sekä vatsa- ja
pohjukaissuolistohaavoja aina 1600-luvulta lähtien.
Tämä on varmasti totta, mutta mitä tekemistä tällä on pakurikäävän terveydellisyyden kanssa, sillä meidän pitäisi myös tietää, että auttoiko pakurikääpä noissa mainituissa sairauksissa, joita käävällä yritettiin parantaa.
Pakurikäävällä hoidettiin 1600-luvulla Siperiassa syöpää, mutta tepsikö se, on pääkysymys, jota Jaakko Halmetoja ei taida koskaan tulla oivaltamaan, kun hän näitä vanhoja legendoja käyttää guru-egonsa kasvattamiseen ja gurujen asteikolla noustakseen.
1200-luvulla tsaari Vladimir Monamahin kerrotaan parantaneen huulisyöpänsä pakurikääpäteellä.
Aivan hykerryttävä anekdootti, jollaisiin taikauskoisten humpuukituotteiden markkinoijat yleensä turvautuvat, kun faktoja ei ole edes omien höpinöiden tilkkeeksi. Loppu onkin samantyyppistä anekdoottia rivi rivin perään, joka ei kaipaa kommentointia, vaan jos sen haluaa uskoa todeksi, niin omat ovat rahasi. Takaisin lääkärilehden pariin:
Pakurista leviää terveysväitteitä, joiden tueksi esitetään liutaa
tieteellisiä tutkimuksia. Miten vakuuttavia väitteet ovat kliinisen
farmakologian asiantuntijan silmin, dosentti Veijo Saano Itä-Suomen yliopistosta?
Perustelut tukeutuvat parhaimmillaankin vain koeputki- ja
eläinkokeisiin, eivät kliinisiin tutkimuksiin. Väitteiden todentaminen
vaatisi pitkäkestoisia, ihmisille tehtyjä tutkimuksia.
Saanon mukaan kyseessä on varsin tyypillinen uskomuslääkintä, jossa kuluttajaa harhautetaan näennäistieteellisillä väittämillä.
Dosentti käyttää termiä näennäistiede, mutta oikea termi, jota käytetään luomun, biodynaamisen ja muun hömpän kera on tietenkin jo aiemmin mainitsemani laajennetun luonnontieteen väittämät.
Pakurikäävällä on laajennetun luonnontieteen mukaisia ihmevoimia parantaa syöpä tsaarilta 1200-luvulla ja moderni tiede ei vain kykene sitä ahdasmielisyydessään ymmärtämään, mutta laajennettu luonnontiede ymmärtää. Pitää osata oikea termistö, jotta voi pelata oikeilla säännöillä.
– On mielenkiintoista, jos aineella todetaan antituumorivaikutus
koeputkessa tai koe-eläinmallissa. Tällaisia aineita on tuhansittain.
Niistä ehkä joka kymmenes tuhannes saadaan kovalla kehitystyöllä
kelvolliseksi ihmisen hoitoon.
Luonnossa on todellakin tuhansittain molekyylejä, joilla on koeputkessa ties mitä vaikutuksia ja tuhansittain on vielä löytymättä. Sitten täysin toinen tarina on se, että saadaanko se vaikutus myös koeputken ulkopuolelle ja onko se molekyyli sitten enää ollenkaan luonnollisuushömpästä innostuneiden mieleen.
Saano huomauttaa, että terveyttä ei voi parantaa syömällä
antioksidanttia sisältäviä ravintolisiä. Asiaa on tutkittu paljon.
Samoin väite immuniteetin parantamisesta on Saanon mukaan kansanomainen,
epätieteellinen käsitys.
– Immuniteettia ei voi laittaa yhdelle
akselille, että se olisi parempi tai huonompi. Sen täytyy olla
oikeanlaista. Autoimmuunitaudit ovat hyvin voimakkaan immuniteetin
seurausta, hän sanoo.
Nämä epätieteelliset nykyajan gurut ja shamaanit ovat todellakin täysin pihalla itse luomiensa käsitteiden keskellä, sillä kuten Saano kertoo, esimerkiksi autoimmuunisairaudet ovat todellakin liian herkäksi virittyneen immuunivasteen seurausta, jolloin ihmisen oma elimistö käy voimalla sellaisen toiminnan kimppuun, jota se pitää keholle haitallisena, mutta se ei sitä ole.
Autoimmuunisairaudet Lääkärikirja Duodecim
– Jos kaikki pakurikäävästä väitetyt hyvät vaikutukset olisivat totta, emme tarvitsisikaan muita lääkkeitä, hän toteaa.
Nykyajan terveysgurut voivat ohittaa tällaiset huomautukset sillä, että kyseessä on vain lääketeolllisuuden salaliitto pakurikääpää vastaan, sillä pakurikääpä tuhoaisi koko mahtavan lääkebisneksen, jos sen taikavoimat tulisivat yleiseen tietoisuuteen.
18 kommenttia:
Olet mennyt vissiin luomuasiassa ääripäästä toiseen.
Suomessahan "tavanomainen" viljely on jo melekin luomua.
On luomussa sellasia asioita jotka on hyviä ja voisi ottaa laajemmaltikin käyttöön viljelyssä, kuten villjelykierto ja apilakasvien käyttö, länsisuomessa on peltoja jotka ovat niin tiivistyneitä jatkuvasta pelkästä viljanviljelystä, että niistä ei taho saada satoa vaikka tekis mitä, maa on yksinkertasesti mennyt sellaseen kntoon, että kasvinviljelyagronomi anoi ohjeeksi sellasen 10v nurmikesännon ja mielummin syväjuurisilla apilakasveilla.
Apilalla on se hyvä ominaisuus että se sitoo sitä samaa typpeä ilmasta, mitä lannoitteessa kylvetään maahan ja suurinosa apilan typestä on ns. hidasliukoista.
Itse laittanut peltolohkon tai kaksi vuoroolaan apila, nurmi, palkokasvikesannolle ja huomaa seuraavina suosina apulannan käyttömäärissä...
Olet aivan oikeassa, että Suomen maanviljelys on jo nyt melkein luomua ja hyvinkin ympäristöä kunnioittavaa, jos vertaamme sitä niihin katteettomiin uhkakuviin, joilla luomua koetetaan meille kaupata.
Mainitsemasi keinot ovat käytössä tavanomaisella puolella, eivätkä ne ole luomun omaisuutta tai kielletty luomun ulkopuolella. Toki niiden käyttämistä olisi syytä lisätä, jos se on järkevää kulloisessakin tilanteessa.
Tietenkin on peltoja, jotka ovat menneet huonoon kuntoon, jos viljelijän ammattitaito ei ole tehtävien tasalla, mutta niin voi käydä missä tuotantotavassa tahansa.
Luomu on aivan loistava tapa saada lisäarvoa pienviljelijän tuotteille ja luksusruokaa heille, jotka ovat sen lisähinnan valmiita maksamaan. Mutta luomun keinot yhtään suuremman ihmismäärän ruokkimiseksi ovat erittäin rajalliset ja se tulisi rehellisesti myöntää.
yksi pieni kysymys oletko itse viljelijä vai kuluttaja ..
En ole koskaan itse omistanut maatilaa, mutta noin 18 ensimmäistä elinvuottani olin joka kesä isovanhempieni apuna heidän n. 70 hehtaarin tilallaan, jossa oli myös lypsykarjaa. Osallistuin vanhempieni ja isovanhempieni mukana kaikkiin viljelytoimiin sekä eläinten hoitamiseen, joten minulla on kuitenkin edes hatara mielikuva siitä, mitä maanviljelys käytännössä on. Kyseessä oli hyvin tyypillinen pientila, jossa ulkopuolista työvoimaa ei käytetä, vaan tarvittaessa suku tulee apuun, esimerkiksi puintien ajaksi.
Mielestäni sekä blogin kirjoittaja, että Lääkärilehden dosentti sortuvat samaan pinnallisuuteen, kun mitä artikkelissa kritisoidaan.
Pakurikääpä sisältää useita bioaktiivisia yhdisteitä, joita lääketiede nimen omaan on vuosikymmenien saatossa eristänyt ja syntentisoinut mm. osaksi syöpähoitoja.
Betuliini ja betuliinihappo tulevat ensimmäisenä mieleen, jos tarkastelen farmakologisesti noita Inonotus obliquus -analyysejä.
Se, että jostain kasvista, rohdoksesta tai sienestä ei ole riittävästi kliinistä tutkimusta ei tee siitä uskomushoitoa. Hoitmuodot, joiden käytön efektiiviseyydestä kyetään näyttämään, etteivät ne ole tehokkaita ovat uskomushoitoja (homeopatia jne.).
Pakurikäävän kohdalla tätä ei kyetä osoittamaan, joten sen mahdolliset vaikutuksista ei voida todeta juuta eikä jaata nykyisiin tutkimuksiin vedoten. Toisaalta koeputki- ja eläinoetutkimukset eri fraktioilla näyttävät poikkeuksellisen lupaavilta verrattuna moniin muihin "perinteisiin rohdoksiin". Tarkemmat väitteet vaativat kuitenkin vielä vuosien laajija tutkimuksia, joita toisaalta vastaavien aiheiden tiimoilta tullaan tuskin koskaan tekemään.
Lopettakaa skeptismi skeptismin vuoksi ja keskittykää tieteeseen.
Kritiikki on aina tervetullutta, mutta jos puhumme vaikkapa betuliinista, jota on muuten koivun tuohessa paljon enemmän kuin pakurissa, on muistettava pari asiaa, joka humpuukiguruilta tahtoo aina unohtua.
Kyseessä ei ole betuliinin parantava voima, vaan betuliinin syntetisoitujen johdosten mahdollinen positiivinen vaikutus terveyteen. Batuliinista on esimerkiksi syntetisoitu johdoksia, joissa b:n alkoholeja on hapetettu karbonyyleiksi ja joihin on liitetty typpiheterorengas. Tämän yhdisteen on alustavasti huomattu olevan lupaava joitain alkueläimiä vastaan tai bakteereja, mutta onko tällä syntetisoidulla johdoksella mitään muuta tekemistä pakurikäävän kanssa, kuin pieni kytkös betuliiniin?
Ja kun pakuria nauttii, ei voi olla edes varma siitä, että onko siinä yhtään yhdistettä sellaisia määriä, että sillä on jotain merkitystä? Kilometrin päässä olevalla taas voi olla, tai voi olla olematta.
Siksi vaikuttavia aineita syntetisoidaan, eli tehdään niistä kaikkea muuta kuin luonnollisia, että yhdistettä varmasti on ja se määrä, mitä kaivataan.
Totta turiset. En kuitenkaan kykene olemaan samaa mieltä siitä, että yhdisteitä tulisi irroittaa aina niin vahvasti lähtöympöristöstä tai muokata, jotta tehoja saataisiin irti.
Samalla lailla monia rohdoksia standardoidaan vaikuttavien aineosioien tiimoilta, jotta voidaa varmistua tehosta. Tästä ajauksesta koko lääketieteemme sai alkunsa ja siirryimme standardoimattomien ja epävarmojen luonnonlääkkeiden piiristä analyysimenetelmien kautta ainesosien vakiontiin. Myös näillä "alkeellisemmilla ja luonnollisilla" yhdistekokonaisuuksilla on kuitenkin hoidettu pitkään tuloksekkaasti monia vaivoja. Ja hoidetaan edelleen.
On hyvä muistaa, että monissa tapauksissa vaikutuksen teho on myös selkeästi laskenut, kun yhdistettä on syntensoitu lisää ja pyritty tuottamaan se nopeampia menetelmiä ja ekologisempia lähtöaineita käyttäen.
Vaikka vallitseva linja viekin tällä sektorilla hyvään suuntaan, ei se aina tuo parempia vaikutuksia. Riippuu erittäin paljon yhdisteiden kemiallisesta luonteesta ja käyttötarkoituksesta.
Samasta syystä en nää syytä epäillä etteikö pakurikäävästä tehdyllä standardoidulla uutoksella voisi olla selkeitä lääkkeellisiä vaikutuksia myös kliinisesti, jos aktiivisten ainesosien pitoisuudet saadaan nostettua riittävän korkeiksi.
Tässä tapauksessa kiehtovaa on se, että kyseinen sieni sisältää analyysien pohjalta arvioituna ison määrän aktiivisia ainesosia, joiden yhteisvaikutsta elimistöömme on haastava tutkia mekaniikaltaan spesifisti (betuliinin lisäksi esimerkiksi 1.3-1.6 beetaglukaanit ja germanium omaavat yksittäisinä yhdisteinä paljon tutkimustietoa takanaan). Kun rohdoksesta tehdään uute, jossa näiden ainesosien pitoisuudet nousevat järestään, saadaan monipuolinen kombinaaitio aktiivisia yhdisteitä, joiden interaktiot voivat olla huomattavasti tehokkaampia, kuin ainesten nauttiminen erikseen.
Kritisoin lähinnä suhtautumista aihetta kohtaan, koska sienet ovat farmakologian näkökulmasta vahvistuneet koko ajan keskeisempään asemaan, koska eliökunnasta eristettään jatkuvasti erittäin aktiivisia yhdisteitä etenkin viruskantoja vastaan. Toisaalta lukuisat näistä tutkimuksita osoittavat että laajemmat fraktiot käyttäytyvät viruskantoja vastaan tehokkaammin kuin konsertaviivinen lähestyminen yksittäistä molekyyliä ja johdannaisia pyörittämällä.
Olisi mielenkiintoista nähdä kliinisiä tutkimuksia, joissa seurattaisiin keskeisiä esimerkiksi keskeisiä tulehdusmarkkereita standardoitua pakurikääpäuutosta nauttivilla henkilöillä.
ehkä pitäs kuitenki sanoa että elämä on ihmisen suurin kuolinsyy :P
Söitpä mitä tahansa kuolet kuitenki jossain vaiheessa..
Mikäli pakurikäävän kerrotaan olevan ihmisen terveydelle hyväksi, niin pitäisi kertoa, että miksi.
Mikä mekanismi sen aiheuttaa ja miksi ja koska tästä ei ole selvyyttä, kuuluu pakurikääpä siihen päivään asti, jolloin asia selviää, uskomuslääkinnän piiriin.
Jos me emme tiedä mekanismia, eli mikä ihmisen elimistöön vaikuttaa ja millä tavoin, spekulointi vahvoilla pakuriuutteilla ja sen mahdollisilla terveysvaikutuksilla on vain pelkkää sanahelinää.
Jos joku sellaista haluaa litkiä ja siihen eurojaan tuhlata, niin sitä taas ei kukaan estä.
Jos koet sellaisen uutteen vaikuttavan itseesi positiivisesti, niin aina parempi.
Mutta on turha väittää, että se oikeasti tekee jotain, jos mekanismi ja molekyyli ei ole pomminvarmasti selvillä.
Nämä ovat pelisäännöt lääketieteen puolella, mutta uskomuslääkintä pelaa hieman eri säännöillä.
Tosiasiat ovat tosiasioita ja toiveet toiveita, sekä uskomukset uskomuksia. Mahdollinen toive pakurikäävän terveysvaikutuksista tai uskomus niistä ei tee niistä kuitenkaan faktoja, joita minä kaipaan.
Se, että ruoan tai rohdoksen vaikutusmekanismeja ei tiedetä, ei tee siitä uskomuslääkettä.
Uskotko itse esimerkiksi että kotimaisilla metsämarjoilla on terveyttä edistäviä ja ylläpitäviä vaikutuksia, vaikka kliininen tutkimusnäyttö on äärimmäisen niukkaa?
Et syö marjoja, koska vaikutusmekanismeja ei vielä tiedetä tai niitä löydetään kovin hitaasti lisaa?
Samalla logiikalla joku skeptikko on jättänyt marjat metsään vuosikymmeniä sitten ja elänyt läpi elämänsä heikommalla terveydentilalla, kun mitä olisi voinut kokea.
Et syö marjoja, vaikka ympäri maailmaa joka kulttuurissa marjojen terveellisyyden nimiin on vannottu pitään ilman, että heillä on ollut ymmärrystä biokemiallisista mekanismeista, jotka ovat selkeytyneet vasta myöhemmin?
En saa kiinni logiikkaasi.
Jos jokainen kommentoisi jokaista ruokaa, jolla ei ole taustallaan vahvaa kliinistä tutkimusnäyttöä, "ei tästä tiedetä tekeekö se mitään - se on uskomuslääkintää", niin voit kuvitella kuinka väärään suuntaan kehitys menisi.
Marjat ovat ruokaa, pakurikääpää ym. taas kaupataan "lääkkeeksi". En rinnastaisi näitä toisiinsa.
Terveellinen elämä ei ole rakettitiedettä, vaikka netin uusgurut siitä sellaista haluavat tehdä.
Monipuolinen ruokavalio yhdistettynä säännöllliseen liikuntaan ja lepoon riittää vallan mainiosti.
Monipuolinen ruokavalio sisältää hedelmiä, marjoja, kasviksia, ehkä lihaa, jos sitä haluaa jne jne jne ja kannattaa välttää sokereita, valkoisia jauhoja yms, mutta jos syöt tehdaspullan silloin tällöin, ei siihen kuole.
Se on ruokaa, eikä niillä ravintoaineilla ole mitään taikavoimia, oli ne sitten hedelmiä, marjoja tai mitä tahansa. Monipuolisesti ruokaa ja liikuntaa.
Mutta jos joku väittää, että jokin kääpä parantaa syöpää, niin sitten tarvitaan hyvin vahvoja näyttöjä asiasta ja tarinat 1200-luvun tsaareista voi vetää vessasta alas. Ne eivät ole näyttöjä yhtään mistään, vaikka niihin uskoisi miten palavasti tahansa.
Laittaisitko viittauksen tai lainauksen sivustosta, jossa joku väittää käävän parantavan syöpää? Itse olen lähinnä törmännyt viittauksiin perinteisistä käyttötavoista, jotka ovat suhteellisen vahvasti eri asia.
Ei kukaan taida sellaista suoraan kehdata väittää ja vaarallista se olisikin, sillä joku onneton sen saattaisi jopa uskoa.
Jutussa linkki J. Halmetojan sivulle, jossa kyllä esitellään mitä uskomattomampia väitteitä jonkin 'herbalistin' väittäneen pakurikäävän sisältävän anti-syöpä-ominaisuuksia, mitä sillä sitten halutaan tarkoittaa.
Jos jotain tuotetta mainostetaan sillä, että jo 1999 vuotta sitten aineen parantavat ominaisuudet tunnettiin Intiassa (tai missä tahansa), niin se on varmin merkki siitä, että kyseessä on vain kusetus rahojen saamiseksi pois hölmöiltä.
Lääkkeiden teho mitataan ihmisille tehdyissä kliinisissä plasebokontrolloiduissa kaksoissokkokokeissa. Jos niistä ei ole osoittaa tuloksia, tuotteen teho on oman uskon varassa ja kyse on uskomuslääkinnästä, luultavimmin huijauksesta.
Tunnettiinkohan 1200-luvulla edes syöpää? Ehkä sitä saattoi esiintyä, mutta kun joku siihen kuoli, kaipa se oli vain kirous tai jumalan tahto.
Venäjällä pakurikääpää käytetään yhtenä syövän hoitomuotona ihan yleisesti.
>>> Venäjällä pakurikääpää käytetään yhtenä syövän hoitomuotona ihan yleisesti. >>>
Näin varmaan on. Elohopeaa on käytetty menneinä aikoina vaikka minkä sairauksien hoidossa, joten kommenttisi ei siinä mielessä ole todiste siitä, että pakurikääpä auttaisi yhtään mihinkään.
Olennaisempi kysymys on se, että auttaako se yhtään mihinkään ja onko meillä siitä tieteellistä materiaalia?
Ainakaan venäläisten keski-ikä suhteessa vaikkapa enemmän näyttöön perustuvaa lääketiedettä harrastaviin suomalaisiin verrattuna kertoisi, että venäläisten humpuukiuskomushoidot eivät ole kauhean tehokkaita.
Tämän hetkisen tiedon mukaan pakurikääpä ei auta, koska yhtään pätevää kliinistä tutkimusta pakurikäävästä ei ole, mutta urbaaneja huhuja, sekä roskatiedettä sitäkin enemmän.
Ei mitään syytä jättää ilmaista ja monipuolista teetä pois ravinnostani tämän artikkelin perusteella.
Lähetä kommentti