25. syyskuuta 2012

Luomun myrkyt vs. synteettiset myrkyt

Scientific American -lehden tiedesivusto tarjoaa monia hyviä blogeja, joissa tieteen tekijät kirjoittavat selkeitä kirjoituksia, perustellen asiansa asiaan kuuluvin linkein ja tässä hyvin tuore sellainen kirjoitus:

Are lower pesticide residues a good reason to buy organic? Probably not.


Ovatko alhaisemmat torjunta-ainejäämät hyvä syy ostaa luomua? Luultavasti ei.

Ja sitten tuleekin hyvin vankkaa asiatekstiä, joka valottaa jälleen kerran niitä keinoja, joita käytetään, kun ihmisiä koetetaan saada ostamaan luomutuotteita ja aloitetaan tästä:


A lot of organic supporters are up in arms about the recent Stanford study that found no nutritional benefit to organic foods. Stanford missed the point, they say—it’s not about what organic foods have in them, it’s what they don’t. After all, avoidance of pesticide residues is the #1 reason why people buy organic foods.

Luomun tukijat ovat "sotajalalla" äskettäisestä Stanfordin tutkimuksesta, joka ilmoitti, että luomuruuassa ei ole terveysvaikutuksia. Luomun kannattajat kertovat tutkimuksen missaneen olennaisen eli sen, että luomussa ei olekaan kysymys siitä, mitä se sisältää vaan siitä, mitä se ei sisällä. Eli suurin syy luomun oikeutukseen on se, että se ei sisällä synteettisiä torjunta-ainejäämiä kuten tavanomainen ruoka.

Sitten kerrotaan, että synteettiset torjunta-aineet ovat myrkkyä ja että luomusta niiden jäämiä löydetään vähemmän, keskimäärin.

Sitten alamme päästä asian ytimeen:

I’ve said it before and I’ll say it again: there is nothing safe about the chemicals used in organic agriculture.

Luomun käyttämissä kemikaaleissa ei ole mitään turvallista. Torjunta-aine on torjunta-aine, vaikka voissa paistaisi. Lähes kaikki kemikaalit voidaan osoittaa myrkyllisiksi suurina annoksina,  ja tähän nojaa pitkälle erilaiset hysteriat, joita nostetaan pintaan milloin mistäkin aiheesta.



There’s a reason we have an abundance of natural pesticides: plants and animals produce tens of thousands of chemicals to try and deter insects and herbivores from eating them. Most of these haven’t been tested for their toxic potential, as the Reduced Risk Program of the US Environmental Protection Agency (EPA) applies to synthetic pesticides only. As more research is done into their toxicity, however, we find they are just as bad as synthetic pesticides, sometimes worse. Many natural pesticides have been found to be potential – or serious – health risks, including those used commonly in organic farming.

Kasvit ja eläimet tuottavat kymmeniä tuhansia kemikaaleja, joilla ne koettavat estää itseään tulemasta syödyksi. Useimpia näistä kymmenistä tuhansista kemikaaleista ei ole testattu niiden myrkyllisyyden osalta, koska esim. mainittu EPA koskee vain synteettisiä kemikaaleja. Mutta mitä enemmän niitä on tutkittu, niin on huomattu, että ne ovat aivan yhtä vaarallisia kuin synteettiset vastineensa, joskus jopa pahempia. Monilla luonnon torjunta-aineilla on huomattu olevan potentiaalisia tai jopa vakavia terveysriskejä, mukaan lukien ne, joita käytetään luomutuotannossa.

In head-to-head comparisons, natural pesticides don’t fare any better than synthetic ones. When I compared the organic chemicals copper sulfate and pyrethrum to the top synthetics, chlorpyrifos and chlorothalonil, I found that not only were the organic ones more acutely toxic, studies have found that they are more chronically toxic as well, and have higher negative impacts on non-target species.

Pareittain verratessa luonnon torjunta-aineet eivät eroa mitenkään synteettisistä. Kun Wilcox vertasi luomun käyttämää kuparisulfaattia ja pyretriiniä niiden vastaaviin synteettisiin versioihin, niin hän huomasi, että ne eivät olleet ainoastaan akuutisti myrkyllisempiä vaan myös kroonisesti myrkyllisempiä ja lisäksi paljon laajakirjoisempia, eli olivat haitallisia myös niille lajeille, joita ei tarvitsisi torjua.

My results match with other scientific comparisons. In their recommendations to Parliament in 1999, the Committee on European Communities noted that copper sulfate, in particular, was far more dangerous than the synthetic alternative. 

Hänen tutkimuksensa vastasivat muita tieteellisiä löydöksiä. Lisäksi Euroopan komissio on huomauttanut jo aikoja sitten, että luomun sallima kuparisulfaatti on paljon vaarallisempi torjunta-aine kuin sen synteettinen vaihtoehto.

Organic pesticides pose the same health risks as non-organic ones. No matter what anyone tells you, organic pesticides don’t just disappear. Rotenone is notorious for its lack of degradation, and copper sticks around for a long, long time.

Luomun torjunta-aineet aiheuttavat samoja terveysriskejä kuin ei-luomut vaihtoehdot. On aivan sama mitä sinulle on kerrottu, mutta luomun käyttämät torjunta-aineet eivät vain katoa jonnekin. Rotenoni on tunnettu sen huonosta hajoamisesta ja kuparikin pysyy maaperässä pitkään.

Studies have shown that copper sulfate, pyrethrins, and rotenone all can be detected on plants after harvest—for copper sulfate and rotenone, those levels exceeded safe limits.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että kuparijohdannaiset, pyretriinit ja rotenoni voivat löytyä tuotteesta sadonkorjuun jälkeen, ja kuparia sekä rotenonia voi olla myös turvarajojen ylittävinä pitoisuuksina.

Sitten kerrotaan, että joistain tuotteista (oliivi, oliiviöljy) on löydetty huolestuttavan korkeita jäämiä rotenonia ja että se löydös tarkoittaa jopa terveysriskiä, sillä rotenoni on vahvasti kytketty mm. Parkinsonin tautiin. Luomun salliman rotenonin riskin on havaittu olevan jopa viisi kertaa suurempi kuin sen synteettisen vaihtoehdon. Kroonisen altistumisen kuparisulfaatille on havaittu altistavan anemiaan ja maksasairauksiin.

Sitten kerrottiin, että luomun sallimat aineet, mm. rotenoni ja kuparijohdannaiset eivät enää kuulu yleisimpien etsittävien torjunta-aineiden listoille, joten meillä on hyvin hämärä kuva siitä, miten paljon niitä tuotteissa on. Kaikki tutkimus on keskittynyt synteettisiin aineisiin.

And, since there isn’t any public data on the use of organic pesticides in organic farming (like there is for conventional farms), we’re left guessing what levels of organic pesticides are on and in organic foods.

Tämä on taas hyvin outo luomun erityispiirre, josta olen kirjoittanut jo aikaisemminkin.

Meillä ei ole mitään tilastoja missään siitä, miten paljon luomutuotannossa käytetään kemikaaleja ja mitä kemikaaleja käytetään. Tavanomaisesta tuotannossa kaikki löytyy vaikkapa Suomen osalta maatilatilastollisesta vuosikirjasta, mutta luomutuotannosta ei ole mitään.

Uutisista tiedämme sen, että esimerkiksi Suomessa pyretriini on loppunut ja se on ajanut luomutuottajia ahtaalle, mutta paljonko pyretriiniä luomu käyttää vuodessa Suomen maaperällä, se ei selviä mistään tilastoista, sillä niitä ei julkaista.

Kirjoitus on laaja ja se kannattaa lukea ajatuksella loppuun ja nyt vain tiivistän lopun sanoman:

- jos murehdit torjunta-aineista, niin kannattaa murehtia niistä kaikista, ei vain toisen tuotantomuodon käyttämistä.

- jäämät ovat hyvin pieniä ja alle kaikkien turvarajojen tavanomaisessa viljelyssä (alle 1 % sallitusta päivittäisestä saannista)

- negatiiviset terveysvaikutukset myrkyistä eivät tule ruuasta, vaan aivan muualta. Muovit ja maalit sisältävät sienitautien kasvua estäviä aineita jne jne jne...

- hedelmät ja vihannekset sisältävät eniten torjunta-ainejäämiä, joten niitä paljon käyttäviltä pitäisi löytyä eniten syöpiä yms sairauksia, mutta eipä löydy vaan kaikkein vähiten. Syöpiä löytyykin eniten niiltä, jotka syövät vähiten hedelmiä ja vihanneksia.

- viljelijöitä on tutkittu, sillä he jos ketkä altistuvat torjunta-aineille ja se pitäisi näkyä heidän terveydessään. Luomutuottajat ja tavanomaiset viljeljät olivat Britanniassa yhtä terveitä, tosin luomutuottajat pitivät itseään hieman onnellisempana.

- myös viljelijöiden siemennestettä on tutkittu, eikä siinäkään havaittu tuotantomuotojen tuomaa eroa.

- tutkijat pitävät erittäin haitallisena kuluttajien pelottelua, jota harrastetaan valikoivilla otteilla tutkimuksista yms asioilla. Se ei hyödytä kansanterveyttä vaan päinvastoin se herättää turhia pelkoja vaarallisesta ruuasta, jota ei ole.

- tutkijoiden mukaan media tekee ikävää työtä kauhistellessaan kemikaaleja, eli lähinnä liioitellen riskejä.

In the meantime, buy fresh, locally farmed produce, whether it’s organic or not; if you can talk to the farmers, you’ll know exactly what is and isn’t on your food. Wash it well, and you’ll get rid of most of whatever pesticides are on there, organic or synthetic. And eat lots and lots of fruits and vegetables—if there is anything that will improve your health, it’s that. 

Osta tuoretta, paikallisesti viljeltyä ruokaa, olipa se luomua tai ei. Jos voit, jututa maanviljelijää, jotta tiedät tarkasti sen, mitä ruuassasi on, tai mitä ei ole. Pese hyvin ja pääset eroon suurimmasta osasta jäämiä, mitä siinä vain voi olla. Syö paljon hedelmiä ja kasviksia, sillä se jos jokin on hyväksi terveydellesi.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hauska käännösvirhe: copper sticks around tarkoittaa, että kupari säilyy tai viipyy. Keppejä se ei tarkoita. :)

Kuluttaja mielikuvien syövereissä kirjoitti...

No niinpäs oli, kiitos huomiosta, niin korjataan. Kuparikeppejä, vähän noloa... ;)

Nopeasti tekstiä vääntäen ei aina ajatus pysy mukana.

Anonyymi kirjoitti...

Lue myös Amesin ja Goldin klassikkojuttu:
Paracelsus to parascience: the environmental cancer distraction

Tuon saa mm. Tammisolan sivuilta:
http://www.mv.helsinki.fi/home/tammisol/amesgold.pdf

Abstraktista:
a. Paracelsus or parascience: the dose
(trace) makes the poison. Half of all chemicals, whether natural or synthetic, are positive in high-dose rodent cancer tests.
These results are unlikely to be relevant at the low doses of human exposure. b. EÍen Rachel Carson was made of
chemicals: natural Ís. synthetic chemicals. Human exposure to naturally occurring rodent carcinogens is ubiquitous, and
dwarfs the general public’s exposure to synthetic rodent carcinogens. c. Errors of omission: micronutrient inadequacy is
genotoxic. The major causes of cancer other than smoking. do not involve exogenous carcinogenic chemicals: dietary
imbalances, hormonal factors, infection and inflammation, and genetic factors. Insufficiency of many micronutrients, which
appears to mimic radiation, is a preventable source of DNA damage. d. Damage by distraction: regulating low hypothetical
risks. Putting huge amounts of money into minuscule hypothetical risks damages public health by diverting resources and
distracting the public from major risks.

t. Jarrumies