Eläintilojen terveydenhuoltokäynnit

Puolivirallista ruokaa -blogissa virkamies, entinen Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelman pääsihteeri Marja Innanen kirjoittaa kokemuksistaan, joista tuorein on tässä:

Sikatilalla terveydenhuoltokäynnillä

Eilen kirjoitin syötäväksi kasvatetut -blogista, jossa Elina Lappalainen käsittelee eläintuotannon ongelmia ja nyt otamme toisen katsauksen rinnalle.

Kuten Marja Innasen kirjoituksesta selviää, asioille koetetaan tehdä jotain, eikä vain koeteta, vaan todella tehdään, joten asiat eivät välttämättä ole niin huonosti, kuin pahimmissa skenaarioissa annetaan ymmärtää. Pahimmilla skenaarioilla en tarkoita Elina Lappalaisen mielipiteitä ja havaintoja todellisesta elämästä.

Tilakäynnillä demonstroitiin sikojen terveydenhuoltojärjestelmän ydintä eli terveydenhuoltokäyntiä. Suomalaisille sikatiloille tehdään vuodessa noin 7700 terveydenhuoltokäyntiä. Eli noin neljä käyntiä jokaiselle tilalle vuodessa. Sikatiloista melkein kaikki kuuluvat terveydenhuoltojärjestelmän piiriin. Terveydenhuoltokäyntien lisäksi tehdään normaalit eläinkäärin käynnit ja kunnan eläinlääkärin tarkastuskäynnit (eläinsuojelutarkastuksia).

Toivottavasti läheisessä tulevaisuudessa kaikki tilat kuuluvat järjestelmän piiriin.

Ennakoiva terveydenhuoltotyö on yksi tekijä kannattavuudessa; monet sairaudet on pystytty saneeraamaan kokonaan pois - terve eläin tuottaa paremmin. Hyvän terveystilanteen ansiosta eläinten lääkitsemistarve on saatu pidettyä kohtuullisena. Suomessa lääkkeitä ei käytetä rehun seassa varmuuden vuoksi vaan lääkintä on aina eläin ja tapauskohtaista, tässäkin on siis kustannusten säästöä. Eläinlääkkeiden käyttömme onkin maailman mittakaavassa erittäin vähäistä. 

Ja terve eläin voi hyvin. Lisäksi muistutetaan siitä, miten asiat ovat Suomessa eläinlääkinnän osalta, eli eläinlääkintä on aina tapauskohtaista ja eläinkohtaista ja siitä huolehtii eläinlääkäri.

Kuten aiemmasta uutisoinnista on selvinnyt, esimerkiksi broileritiloilla ei ole jouduttu antamaan yhtään antibioottikuuria koko viime vuoden aikana ja se on sellainen saavutus, jota Euroopassa harvoin nähdään.

 Terveydenhuoltokäynnin aikana sikatilalta katsotaan läpi monta asiaa. Käynti kestää noin 2 tuntia. Jokaisella terveydenhuoltokäynnillä kertyy tietojärjestelmään noin 170 havaintoa tilan ja eläinten olosuhteista.

 Terveydenhuoltokäynnillä katsastetaan eläinten hyvinvointia laajasti. Koko hyvinvoinnin käsite on itse asiassa melko mutkikas. Eläinsuojelulain täyttyminen ei automaattisesti ole tae eläimen hyvinvoinnille, sillä eläinsuojelulaki antaa raamit eläimen rakennetulle lähiympäristölle eikä mittaa varsinaisesti eläimen hyvinvointia.

Tämä on juuri se asia, johon myös Elina Lappalainen puuttui kirjoittaessaan näkemyksistään.

Tämän vuoksi EU eläinten hyvinvointistrategia -prosessin yhteydessä on kehitetty eläintä mittaavat hyvinvoinnin indikaattorit (Welfare Qality). Nämä ovat 1) lajille ominainen käyttäytyminen, 2) oikea ruokinta, 3) hyvät olosuhteet, 4) hyvä terveys. Nyt näitä neljää indikaattoria seurataan myös jokaisella terveydenhuoltokäynnillä. 

Welfare Quality® tuli sikalaan

 

Tuolla oiotaan myös niitä harhakäsityksiä, joita Welfare Quality -järjestelmästä on ehtinyt syntyä. Kannattaa lukea ja tutustua.

Takaisin Innasen blogiin:

Suomessa tuotantosika voi hyvin, ainakin Helsingin yliopiston tutkimuksen mukaan. Tutkimuksessa selvisi, että teuraaksi kasvatettavien sikojen hyvinvoinnin taso on Suomessa selkeästi korkeampi kuin vertailumaissa. 

Mutta valitettavasti tilanne on kaupassa se, että suurin osa kuluttajista ei välitä mistään muusta kuin hinnasta ja käsi tarttuu siihen halpaan tanskalaiseen kinkkuun ja mahdollisesti paremmin kasvatettu kotimainen kinkku jää hyllyyn.

Olisiko vihdoin syytä kertoa kuluttajille, meille tavallisille makkaranpurijoille, mitä suomalaisella sikatilalla ja sikaketjussa tehdään, jotta eläin voi hyvin, tuotteet ovat turvallisia ja miten ympäristöasiat hoidetaan?

Olen samaa mieltä.