Suu­ri nä­län­hä­tä Suo­mes­sa 1695–1697

Ennen tehokasta maataloutta, joka toi mukanaan nykyaikaiset mineraalilannoitteet ja kasvinsuojeluaineet, elämä oli romanttista, maaseutu puhdas sekä siellä asusti onnellisia, työteliäitä ihmisiä, on se mielikuva, jolla koetetaan moderneja menetelmiä saada syrjään ja tuoda sen tilalle menneisyyden romantiikkaa, myös maataloudessa.

Nälkä iski kuin vallankumous

Mirk­ka Lap­pa­lai­sen kirja Ju­ma­lan vi­han ruos­ka, Suu­ri nä­län­hä­tä Suo­mes­sa 1695–1697, lienee oivallista lukemista niille, joilla on asioista sellainen käsitys, että maataloudesta pitää viedä moderni osaaminen pois ja meidän täytyy taas tehdä kaikki kuten isämme, isoisämme ja isoisoisämme ovat asiat tehneet.

Menneisyyden unohtaminen on varmin tae tehdä samat virheet uudelleen.

Tietenkään asioita ei voi suoraan verrata, sillä jos maa on jäässä Juhannuksena, eikä maatöihin pääse, niin eipä siinä moderni tekniikkakaan pelasta, jos luonto ei anna mahdollisuutta.

Mielenkiintoinen detalji oli myös tämä:

Lap­pa­lai­nen nos­taa esiin Su­vi­vir­ren. Se otet­tiin vir­si­kir­jaan Suo­mes­sa 1701, kun näl­kä­vuo­sis­ta ol­tiin toi­pu­mas­sa. Au­rin­koa, läm­pöä ja vil­jan kas­vua ylis­ti­vät 300 vuot­ta sit­ten ih­mi­set, jot­ka tie­si­vät, mil­lais­ta on kun ke­sä ei tu­le.

Kun Suvivirren sanat käy läpi, on sanojen laatijalla varmasti ollut nuo kammottavat vuodet ajatuksissaan, kun hän virren sanat sai paperille.

Su­vi­vir­si on yhä ajan­koh­tai­nen. Lap­pa­lai­nen to­sin ar­vioi, et­tä "mo­der­nit, hy­vin jär­jes­täy­ty­neet yh­teis­kun­nat ovat im­muu­ne­ja nä­län­hä­däl­le". Mut­ta oli­han myös Ruot­sin yh­teis­kun­ta 300 vuot­ta sit­ten ai­kan­sa mo­der­ni, yl­peä luo­mus. 

 Kun mietimme sitä, että elämme ruuan suhteen tällä hetkellä kädestä suuhun, niin jopa hyvin laajat ruuan puutteesta aiheutuvat ongelmat voisivat pahimmissa skenaarioissa toteutua. Tietenkin nyt mahdollisuudet kuljettaa ruokaa maailman laidalta toiselle ovat aivan toiset, joten varmasti tuollaista hätää ei enää vauraaseen osaan maailmaa tule, mutta meillekin se voisi iskeä köyhimpään osaan väestöstä voimakkaana.

Ruokaa olisi, vaikka jokin koko maailmaa koetteleva sääilmiö heikentäisi satoja voimakkaasti, mutta sitten se pääkysymys olisi, kenellä on siihen ruokaan varaa. Aivan kuten Suuren nälänhädän aikana. Silloinkin rikkaat selvisivät vähemmällä kuin köyhät.

Nyt on jään­sär­ki­jät ja va­paa, glo­baa­li kaup­pa ym­pä­ri maa­pal­lon. Mut­ta mie­les­tä­ni oli­si sil­ti pa­rem­pi ke­hit­tää ai­na­kin meil­le Suo­meen vä­hin­tään seit­se­män vuo­den huol­to­var­muus­va­ras­tot.

Varmuusvarastoja ei todellakaan enää ole, vaan ruokaturvaamme on vahvistettava muilla keinoin.