Ekoshoppaaminen

Virpi Niemi kirjoitti taas oivallisen nasevasti kolumnissaan, joka on luettavissa Hesarin verkkosivuilta:

Ekoshoppaaminen, ihanan oikein

 

Sitä paitsi koulutettu länsimainen ekoajattelija on superlahjakas etenkin yhdessä asiassa: keksimään pätevänkuuloisia selityksiä omalla toiminnalleen.

Hän voi ostaa auton, jos ajaa sillä "vain vähän". Hän voi lentää joka toinen vuosi Thaimaahan, koska on ansainnut välillä lepoa, ja maksoihan hän matkastaan anerahan ilmastojeesukselle. Hän voi shoppailla vaatteita, kosmetiikkaa, laukkuja, koruja, kippoja ja sisustustavaraa, kunhan ne vain ovat eko, luomu, design tai lähi, tai sinne päin.

Ekokuluttaminen ei oikeastaan ole kuluttamista lainkaan, vaan arkipäivän laupiaita, hyviä tekoja.

En voisi olla enempää samaa mieltä. Ja tähän juuri mainostoimistot keskittyvät luodessaan uusia trendejä eri kuluttajasegmentteihin.

Kuluttajien tarpeet ovat se juttu, johon pitää keskittyä ja jos taviskuluttaminen ei nappaa rahoissa pyöriskelevää hipsteriä, niin sitten hänelle pitää luoda jotain sellaista, että hän kokee erottuvansa tavismäntistä, joka ei ymmärrä mistään mitään.

Sen kulmakivi on, että on valmis näkemään vähän vaivaa, joka tarkoittaa vaihtelevasti sitä, että ajaa Jopolla ekokauppaan tai sitä, että lukee pakkauksesta, mainitaanko siinä joku ekokuluttamisen edellämainituista tunnussanoista.

Auts.

Toinen tärkeä määre on, että haluaa maksaa vähän enemmän.

Haluaa maksaa ja etenkin on varaa maksaa enemmän. Ja rahalla vauras on aina erottunut rahvaasta, eikä tämä aika eroa menneistä mitenkään.

Ekoshoppaaja ostaa laatua, joka tarkoittaa sitä, että kengät maksavat 350 euroa, niillä on jokin sertifikaatti ja ne ovat puuta. Sellaisia on ekokuluttajan eteisessä kahdeksan paria.

Hän ottaa niistä kuvan blogiinsa ja kertoo, että ne ovat aluksi vähän epämukavat jalassa, ne eivät kestä kastumista eivätkä kävelyä hiekkateillä, ja niitä huoltaakseen on oltava puoli päivää töistä vapaalla kerran viikossa. Mutta ne ovat ihanat ja halatusta puusta tehdyt.

Ja ihan pian voi ostaa jotain muuta ekoa ja lähitarpeellista.

Kuinkahan moni ekobloggari linkittää Niemen kirjoituksen omille sivuilleen?

Taitaisi omatuntoa kirpaista niin paljon, että suljetaan mieluummin silmät ja otetaan lisää kuvia juuri postilaatikoon tipahtaneista luonnonkosmetiikan uusimmista ihmetuotteista ja kehutaan lukijoille, että juuri minun tilauskoodillani saatte näistä ekomeikeistä 10 % enemmän alennusta kuin tuon toisen ekoblogin koodilla.

Ja pistetäänpä vielä linkki toiseen hyvään Virpi Niemen kolumniin:

Kyytönsyöjät, keskittykää 

 

Mutta hinta ei ole kyyttöhörhöille kynnyskysymys ja toisaalta tehokkuus on yhtä ruma ja vastustettava sana kuin kemikaali, prosessointi tai einesruoka. 

Heidän luksusruokaideologiassaan ei ole kyse siitä, että massat alkaisivat heidän laillaan vetää aikuista luomukaritsaa ja muinaisruista, koska silloin ruoka loppuisi kesken. 

Siinä on kyse erottautumisesta, henkisestä paremmuudesta ja siitä, että on varaa.

Voisiko näitä nykyajan trendejä paremmin kuvata!