Onko luomu arvostettu brändi?

M&M (Markkinointi&Mainonta) julkaisi vuosittaisen bränditutkimuksena ja jokohan luomu, tai jokin luomutuote on noussut brändiksi, joka luo kuluttajalle halun saada arvostettua tuotetta itselleen:

Valio voi räjäytti arvostuspankin

 

Valitettavasti luomu ei ole lyönyt itseään brändinä läpi, kaikesta hehkutuksesta huolimatta.

Brändi syntyy erityisesti määrätystä tunnesiteestä tuotteeseen, jonka kuluttaja kokee nähdessään luottamusta herättävän logon yms kaupan hyllyllä.

Valitettavasti 200 parhaaksi brändätyn tuotteen listalla ei ollut yhtään luomutuotetta, sillä kuitenkin sadan parhaan brändin listalla oli noin puolet ruokatuotteita (44 kpl), joten pitkä tie on kuljettavana.

Tietenkin pitää muistaa, että kaikesta hienosta medianäkyvyydestä ja luomun tapetilla olemisesta huolimatta luomun osuus kaikesta elintarvikemyynnistä on jossain 1.5-1.7 prosentin välillä.

Tuo mielessä pitäen täytyy kysyä, että miksi ihmeessä luomusta puhutaan suurenakin trendinä?

Ja kunhan uusimmat tieteelliset tutkimukset nostetaan esiin vaikkapa siitä, että luomu on todellisuudessa huonompi asia ympäristölle monissa asioissa verrattuna tavanomaiseen tuotantoon, voi luotetuksi brändiksi tuleminen olla työn ja tuskan takana.

Vantaan luomuohjelma vastatuulessa

Myös päättäjät ovat ymmärtämässä luomun aiheuttamat ylimääräiset kustannukset ja jopa hiukan uskalletaan kyseenalaistaa myös luomuruokaan siirtymisen syitäkin, kuten Helsingin Sanomat kertoo aamun numerossaan:

Vantaan velkaohjelma iskemässä päiväkotien luomuruokaan

 

Van­taan sääs­tö­kuu­ri su­pis­taa näil­lä nä­ky­min päi­vä­ko­tien luo­mu­ruo­ka­tar­jo­tin­ta. Myös luo­mu­ruo­ka­oh­jel­man laa­je­ne­mi­nen on tys­sää­mäs­sä.

Sille rahalle on luultavasti paljon parempaakin käyttöä, kuten selviää erilaisista uutisista koskien vanhuksille tarjottavia palveluita yms.

Tois­tai­sek­si vain päi­vä­ko­deis­sa on alet­tu tar­jo­ta tä­nä vuon­na luo­mu­puu­roa kol­mes­ti vii­kos­sa. Kou­lui­hin luo­mu­oh­jel­ma ei ole vie­lä eden­nyt, ker­too ti­laa­ja­pal­ve­lu­joh­ta­ja Ve­sa Urt­ti. 

Kolme luomupuuroa viikossa aamuisin tuli maksamaan mitä? Siihen oli varattu 50 000 euroa, mutta riittikö se, vai maksoiko vieläkin enemmän? Aika hyvää pitää puuron olla, jos kolme aamutarjoilua viikossa maksaa 50 000 ylimääräistä tavalliseen puuroon verrattuna.

Ti­laa­ja­pal­ve­lui­den las­kel­man mu­kaan luo­mu­lei­pä mak­sai­si vuo­des­sa 84 000 eu­roa enem­män kuin ta­val­li­nen peh­meä lei­pä.

Oliko leipää tarkoitus tarjota viitenä aamuna, vai kolmena, vai mistä tarjoilumäärästä tuo summa oli tarkoitus maksaa?

Tä­män vuo­den ta­lous­ar­vioon vih­rei­den aja­ma luo­mu oli en­sin saa­mas­sa 400 000 eu­roa, ...

Vihreät ovat kovin innoissaan pistämässä rahaa luomuun, joka uusimpien tutkimusten mukaan ei ole terveellistä saatikka ympäristöllekään parempi vaihtoehto, niin jospa Vihreät suuntaisivat mielenkiintoaan ylisuuriin opetusluokkiin, ylisuuriin päiväkotiryhmiin ja niin edelleen.

Vai eikö se ole riittävän trendikästä cityvihreille?

400 000 euroa on kuitenkin sellainen rahamäärä, että sillä saisi jo muutaman opettajankin tai päiväkotiohjaajan, ja niiden tuoma hyöty lasten (mielen)terveyteen olisi paljon suurempi ja konkreettisempi kuin luomuruuan, jonka hyödyt tuntuvat olevan henkilökohtaisen uskon varassa.

... mut­ta de­ma­rit ha­lu­si­vat mie­luum­min pa­ran­taa kou­lu­ruuan laa­tua ylei­ses­ti. Sii­hen suun­nat­tiin 200 000 eu­roa. Luo­mu­ryy­nei­hin va­rat­tiin lo­pul­ta 50 000 eu­roa.

Osa sentään vielä kykenee järkevään ajatteluun, mutta luomupuuroa lapset pääsevät vieläkin nauttimaan, ilmeisesti kolmena aamuna viikossa, kuten on ollut.

Ur­tin mu­kaan myös luo­mu­ruuan pa­rem­muus ta­val­li­seen ver­rat­tu­na täy­tyi­si tut­kia tar­kem­min.

"Jois­sa­kin tut­ki­muk­sis­sa on to­det­tu, et­tä se ai­heut­taa jo­pa enem­män kas­vi­huo­ne­kaa­su­pääs­tö­jä kuin ei-luo­mu­tuo­tan­to."

Näin ikävästi on päässyt käymään ja etenkin viljat ovat sellainen ryhmä, sillä luomun kurja satotaso on korvattava laajemmalla pinta-alalla saman määrän tuottamiseksi, joten miinukselle menee luonnon näkökulmasta katsoen.

Jos nyt välttämättä halutaan luomua suosia ympäristösyin, niin oliivit taisivat olla sellainen tuote, että ilmastovaikutukset olivat tavanomaista tuotantoa pienemmät, ainakin jossain päin maailmaa. Mutta kun Ruotsin kuluttajaviranomainen tutki luomuoliivit, niistä löytyikin vaikka mitä ihmeellistä, jota ei luomusta mainoksien mukaan pitäisi löytyä. 

Ja mikäli suositte luomuleipää ja luulette ostavanne kotimaista, niin katsokaapa seuraavan kerran leipäpussiin ja siihen, mitä sinne on pienellä printattu. Tekemäni hyvin vaatimattoman otoksen mukaan esimerkiksi S-ryhmän luomuleivät olivat tuotettu lähes kokonaan EU:ssa, joka tarkoittanee sitä, että luomuvilja leipään on tuotettu EU:ssa, vaikka itse leipä on leivottu vaikkapa Fazerin leipomossa Suomen maaperällä.

Mikäli tuote on täysin kotimainen, se pakkauksesta yleensä helposti selviää, mutta jos sitä ei selkeästi esillä lue, kannattaa pakkausta hetki käännellä ja pyöritellä asian selvittämiseksi.

Joten olkaa valppaina, jotta saatte kotimaista, jos sellaista kuvittelette ostavanne ja kotimaista tuotantoa haluatte tukea.

Raakamaito aiheutti Turun ehec-tartunnat

Nyt sitten varmistui Turussa tapahtunut raakamaidon aiheuttama sotku, josta oli aiemmin asiaa:

Raakamaito aiheutti Turun ehec-tartunnat

 

Raakamaito on varmistunut Turun kesäkuisten ehec-bakteeritartuntojen syyksi, kaupungin terveysvalvonta tiedottaa. Viisi 1–7-vuotiasta lasta joutui bakteerin vuoksi tehohoitoon. Lisäksi kymmenkunta tilalla käynyttä ilmoitti ripulista.

Raakamaito oli peräisin lehmistä, joita pidettiin Turun omistamalla museoalueella Kuralan Kylämäessä.

Lehmät ovat yksityishenkilön, nyt kaupunki on irtisanonut sopimuksen lehmien pidosta alueella.

Onneksi tällä kertaa selvittiin säikähdyksellä, eikä ilmeisesti vakavia jälkitauteja tullut.

 

Luomun myrkyt vs. synteettiset myrkyt

Scientific American -lehden tiedesivusto tarjoaa monia hyviä blogeja, joissa tieteen tekijät kirjoittavat selkeitä kirjoituksia, perustellen asiansa asiaan kuuluvin linkein ja tässä hyvin tuore sellainen kirjoitus:

Are lower pesticide residues a good reason to buy organic? Probably not.

Ovatko alhaisemmat torjunta-ainejäämät hyvä syy ostaa luomua? Luultavasti ei.

Ja sitten tuleekin hyvin vankkaa asiatekstiä, joka valottaa jälleen kerran niitä keinoja, joita käytetään, kun ihmisiä koetetaan saada ostamaan luomutuotteita ja aloitetaan tästä:

A lot of organic supporters are up in arms about the recent Stanford study that found no nutritional benefit to organic foods. Stanford missed the point, they say—it’s not about what organic foods have in them, it’s what they don’t. After all, avoidance of pesticide residues is the #1 reason why people buy organic foods.

Luomun tukijat ovat "sotajalalla" äskettäisestä Stanfordin tutkimuksesta, joka ilmoitti, että luomuruuassa ei ole terveysvaikutuksia. Luomun kannattajat kertovat tutkimuksen missaneen olennaisen eli sen, että luomussa ei olekaan kysymys siitä, mitä se sisältää vaan siitä, mitä se ei sisällä. Eli suurin syy luomun oikeutukseen on se, että se ei sisällä synteettisiä torjunta-ainejäämiä kuten tavanomainen ruoka.

Sitten kerrotaan, että synteettiset torjunta-aineet ovat myrkkyä ja että luomusta niiden jäämiä löydetään vähemmän, keskimäärin.

Sitten alamme päästä asian ytimeen:

I’ve said it before and I’ll say it again: there is nothing safe about the chemicals used in organic agriculture.

Luomun käyttämissä kemikaaleissa ei ole mitään turvallista. Torjunta-aine on torjunta-aine, vaikka voissa paistaisi. Lähes kaikki kemikaalit voidaan osoittaa myrkyllisiksi suurina annoksina,  ja tähän nojaa pitkälle erilaiset hysteriat, joita nostetaan pintaan milloin mistäkin aiheesta.

There’s a reason we have an abundance of natural pesticides: plants and animals produce tens of thousands of chemicals to try and deter insects and herbivores from eating them. Most of these haven’t been tested for their toxic potential, as the Reduced Risk Program of the US Environmental Protection Agency (EPA) applies to synthetic pesticides only. As more research is done into their toxicity, however, we find they are just as bad as synthetic pesticides, sometimes worse. Many natural pesticides have been found to be potential – or serious – health risks, including those used commonly in organic farming.

Kasvit ja eläimet tuottavat kymmeniä tuhansia kemikaaleja, joilla ne koettavat estää itseään tulemasta syödyksi. Useimpia näistä kymmenistä tuhansista kemikaaleista ei ole testattu niiden myrkyllisyyden osalta, koska esim. mainittu EPA koskee vain synteettisiä kemikaaleja. Mutta mitä enemmän niitä on tutkittu, niin on huomattu, että ne ovat aivan yhtä vaarallisia kuin synteettiset vastineensa, joskus jopa pahempia. Monilla luonnon torjunta-aineilla on huomattu olevan potentiaalisia tai jopa vakavia terveysriskejä, mukaan lukien ne, joita käytetään luomutuotannossa.

In head-to-head comparisons, natural pesticides don’t fare any better than synthetic ones. When I compared the organic chemicals copper sulfate and pyrethrum to the top synthetics, chlorpyrifos and chlorothalonil, I found that not only were the organic ones more acutely toxic, studies have found that they are more chronically toxic as well, and have higher negative impacts on non-target species.

Pareittain verratessa luonnon torjunta-aineet eivät eroa mitenkään synteettisistä. Kun Wilcox vertasi luomun käyttämää kuparisulfaattia ja pyretriiniä niiden vastaaviin synteettisiin versioihin, niin hän huomasi, että ne eivät olleet ainoastaan akuutisti myrkyllisempiä vaan myös kroonisesti myrkyllisempiä ja lisäksi paljon laajakirjoisempia, eli olivat haitallisia myös niille lajeille, joita ei tarvitsisi torjua.

My results match with other scientific comparisons. In their recommendations to Parliament in 1999, the Committee on European Communities noted that copper sulfate, in particular, was far more dangerous than the synthetic alternative. 

Hänen tutkimuksensa vastasivat muita tieteellisiä löydöksiä. Lisäksi Euroopan komissio on huomauttanut jo aikoja sitten, että luomun sallima kuparisulfaatti on paljon vaarallisempi torjunta-aine kuin sen synteettinen vaihtoehto.

Organic pesticides pose the same health risks as non-organic ones. No matter what anyone tells you, organic pesticides don’t just disappear. Rotenone is notorious for its lack of degradation, and copper sticks around for a long, long time.

Luomun torjunta-aineet aiheuttavat samoja terveysriskejä kuin ei-luomut vaihtoehdot. On aivan sama mitä sinulle on kerrottu, mutta luomun käyttämät torjunta-aineet eivät vain katoa jonnekin. Rotenoni on tunnettu sen huonosta hajoamisesta ja kuparikin pysyy maaperässä pitkään.

Studies have shown that copper sulfate, pyrethrins, and rotenone all can be detected on plants after harvest—for copper sulfate and rotenone, those levels exceeded safe limits.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että kuparijohdannaiset, pyretriinit ja rotenoni voivat löytyä tuotteesta sadonkorjuun jälkeen, ja kuparia sekä rotenonia voi olla myös turvarajojen ylittävinä pitoisuuksina.

Sitten kerrotaan, että joistain tuotteista (oliivi, oliiviöljy) on löydetty huolestuttavan korkeita jäämiä rotenonia ja että se löydös tarkoittaa jopa terveysriskiä, sillä rotenoni on vahvasti kytketty mm. Parkinsonin tautiin. Luomun salliman rotenonin riskin on havaittu olevan jopa viisi kertaa suurempi kuin sen synteettisen vaihtoehdon. Kroonisen altistumisen kuparisulfaatille on havaittu altistavan anemiaan ja maksasairauksiin.

Sitten kerrottiin, että luomun sallimat aineet, mm. rotenoni ja kuparijohdannaiset eivät enää kuulu yleisimpien etsittävien torjunta-aineiden listoille, joten meillä on hyvin hämärä kuva siitä, miten paljon niitä tuotteissa on. Kaikki tutkimus on keskittynyt synteettisiin aineisiin.

And, since there isn’t any public data on the use of organic pesticides in organic farming (like there is for conventional farms), we’re left guessing what levels of organic pesticides are on and in organic foods.

Tämä on taas hyvin outo luomun erityispiirre, josta olen kirjoittanut jo aikaisemminkin.

Meillä ei ole mitään tilastoja missään siitä, miten paljon luomutuotannossa käytetään kemikaaleja ja mitä kemikaaleja käytetään. Tavanomaisesta tuotannossa kaikki löytyy vaikkapa Suomen osalta maatilatilastollisesta vuosikirjasta, mutta luomutuotannosta ei ole mitään.

Uutisista tiedämme sen, että esimerkiksi Suomessa pyretriini on loppunut ja se on ajanut luomutuottajia ahtaalle, mutta paljonko pyretriiniä luomu käyttää vuodessa Suomen maaperällä, se ei selviä mistään tilastoista, sillä niitä ei julkaista.

Kirjoitus on laaja ja se kannattaa lukea ajatuksella loppuun ja nyt vain tiivistän lopun sanoman:

- jos murehdit torjunta-aineista, niin kannattaa murehtia niistä kaikista, ei vain toisen tuotantomuodon käyttämistä.

- jäämät ovat hyvin pieniä ja alle kaikkien turvarajojen tavanomaisessa viljelyssä (alle 1 % sallitusta päivittäisestä saannista)

- negatiiviset terveysvaikutukset myrkyistä eivät tule ruuasta, vaan aivan muualta. Muovit ja maalit sisältävät sienitautien kasvua estäviä aineita jne jne jne...

- hedelmät ja vihannekset sisältävät eniten torjunta-ainejäämiä, joten niitä paljon käyttäviltä pitäisi löytyä eniten syöpiä yms sairauksia, mutta eipä löydy vaan kaikkein vähiten. Syöpiä löytyykin eniten niiltä, jotka syövät vähiten hedelmiä ja vihanneksia.

- viljelijöitä on tutkittu, sillä he jos ketkä altistuvat torjunta-aineille ja se pitäisi näkyä heidän terveydessään. Luomutuottajat ja tavanomaiset viljeljät olivat Britanniassa yhtä terveitä, tosin luomutuottajat pitivät itseään hieman onnellisempana.

- myös viljelijöiden siemennestettä on tutkittu, eikä siinäkään havaittu tuotantomuotojen tuomaa eroa.

- tutkijat pitävät erittäin haitallisena kuluttajien pelottelua, jota harrastetaan valikoivilla otteilla tutkimuksista yms asioilla. Se ei hyödytä kansanterveyttä vaan päinvastoin se herättää turhia pelkoja vaarallisesta ruuasta, jota ei ole.

- tutkijoiden mukaan media tekee ikävää työtä kauhistellessaan kemikaaleja, eli lähinnä liioitellen riskejä.

In the meantime, buy fresh, locally farmed produce, whether it’s organic or not; if you can talk to the farmers, you’ll know exactly what is and isn’t on your food. Wash it well, and you’ll get rid of most of whatever pesticides are on there, organic or synthetic. And eat lots and lots of fruits and vegetables—if there is anything that will improve your health, it’s that. 

Osta tuoretta, paikallisesti viljeltyä ruokaa, olipa se luomua tai ei. Jos voit, jututa maanviljelijää, jotta tiedät tarkasti sen, mitä ruuassasi on, tai mitä ei ole. Pese hyvin ja pääset eroon suurimmasta osasta jäämiä, mitä siinä vain voi olla. Syö paljon hedelmiä ja kasviksia, sillä se jos jokin on hyväksi terveydellesi.

Mitä luomu maksaa, osa II

Kirjoitin aiemmin siitä, mitä luomu maksaa kaupungeille ja kunnille, niin nyt on aika kerrata vanhaa uusien uutisten myötä:

Säästöt uhkaavat Espoon kouluja ensi syksynä

 

Kir­peät sääs­töt ja ra­ha­pu­la. Ne odot­ta­vat Es­poon kou­lu­ja ja päi­vä­ko­te­ja en­si syk­sy­nä, jos ope­tus­toi­men ta­lous­ar­vio to­teu­tuu. Näin sa­noo var­hais­kas­va­tus- ja ope­tus­lau­ta­kun­nan pu­heen­joh­ta­ja Ma­ri­ka Nie­mi (kok).

Tämä ei ole uutta, sillä tämän kanssa jokainen kunta painii nykyään.

Nie­men mu­kaan ope­tuk­seen on li­sät­tä­vä 5,1 mil­joo­naa eu­roa ja var­hais­kas­va­tuk­seen 2,4 mil­joo­naa eu­roa. "Jos näi­tä li­säyk­siä ei bud­jet­tiin teh­dä, tar­koit­taa se vää­jää­mät­tä hen­ki­lö­kun­nan vä­hen­tä­mis­tä", Nie­mi sa­noo. Päi­vä­ko­deis­sa avus­ta­jien mää­rä vä­he­ni­si ta­lous­ar­vion mu­kaan puo­leen ny­kyi­ses­tä. On­gel­ma joh­tuu niin sa­not­tu­jen si­säis­ten erien kal­lis­tu­mi­ses­ta: sii­vous, kou­lu­ruo­kai­lu ja ti­la­vuok­rat nie­le­vät aiem­paa enem­män ra­haa.

No miksipä esimerkiksi Espoon kouluruokailu on kallistunut?

Siihen voisi vastauksen antaa Vihreät:

Espoon Vihreät - Lisää luomu- ja lähiruokaa

 

Luomu- ja lähiruoan käyttöä on vihreiden aloitteesta saatu lisättyä.

Ehkäpä Vihreätkin joskus oppivat sen, että kun mennään mukana muotitrendeissä, niin se raha sen muodin seuraamiseen otetaan jostain, eikä raha kasva puussa, ei edes luomupuussa.

Toinen uutinen:

Espoon kaupungin päiväkodeissa syödään luomupuuroa

Espoo otti kärkisijan Portaat luomuun keittiöiden lukumäärässä, kun Espoo Cateringin päiväkoti- ja vanhusruokailu liittyi ohjelmaan. Kaikkiaan 173 keittiötä nousi luomuhiutaleiden avulla portaalle 1. Tänä vuonna uudistettuun ohjelmaan on syyskuun loppuun mennessä liittynyt 310 keittiötä, joista julkisella sektorilla toimii 300. Lisäksi parhaillaan noin 100 keittiötä on liittymässä ohjelmaan.

Kuntavaalit ovat tulossa ja sitten voi kysyä tulevilta päättäjiltä, että onko luomuruoka tärkeämpi kuin koululuokan opettaja?

Luomuruoka ei ole terveellisempää, ei ympäristöystävällisempää, kuten uusimmat tutkimukset osoittavat, niin mikä on sen funktio viemässä rahaa pois jostain oikeasti tärkeästä, kuten koulujen opettajilta?

Etenkin kun mistään ei edes kunnolla selviä se rahamäärä, joka siihen upotetaan? On vain ympäripyöreitä lukuja, että luomumaito kustantaa 500 000 euroa vuodessa, mutta paljonko se oli oikeasti toteutuneena?


Montako päiväkodin ohjaajaa sillä rahalla saisi, tai montako opettajaa?

Vantaa maksaa 50 000 euroa vuodessa ylimääräistä siitä, että lapset saavat kolmena arkiaamuna luomupuuron, tavanomaisesti viljellyn viljan sijaan.

On totta, että jos rahaa tarvitaan 7 miljoonaa, eipä siellä 50 000 tunnu juuri missään, mutta näin se kuntien polttama rahakasa kasvaa. Hieman sinne, pikkuisen tänne, vähän lisää tuonne ja hups vaan, miljoona on mennyt.

Viimeisessä Espooa käsittelevässä linkissä puhutaan kauniita sanoja kestävästä kehityksestä yms luomuun mielikuvissa kytketyistä asioista, mutta kuten Oxfordin laaja kirjallisuuskatsaus hyvin selvitti, ei väitteillä ole juurikaan totuuspohjaa, vaan luomun ympäristövaikutukset ovat sanahelinää.

 

Likaista luomupeliä Suomessa

Yle uutisoi MTK:n nuorisojärjestöjen huolen siitä, että kauppa pelaa likaista luomupeliä ja siinä pelissä ulkomainen halpaluomu syrjäyttää kalliin kotimaisen:

Kauppaketjuja syytetään likaisesta luomupelistä

 

MTK:n itäsuomalaiset nuorisojärjestöt syyttävät kauppaketjuja ruuan alkuperän hämärtämisestä. Kannanotossa väitetään, että kauppaketjut haluavat heikentää kotimaisten tuotteiden saatavuutta kasvattamalla tuontia.

Kaupoilla on yksi tehtävä ja se on myydä ihmisille sitä, mitä he haluavat ja tehdä sen avulla voittoa. Kaupalla ei ole muuta motivaatiota toimia.

Luomu on vain yksi trendi, jonka kauppa haluaa hyödyntää viimeistä euroa myöten, niin kauan kuin se trendi on.

MTK-nuorten kannanoton mukaan yhdistyksen säännöt voidaan tulkita siten, että ne mahdollistavat vaikka koko suomalaisen luomuketjun rakentamisen tuonnin varaan.

Valitettavasti näin se homma toimii joka maassa. Kaikkialla luomua tuotetaan vähän, mutta ostetaan hiukan enemmän ja silloin se tulee jostain muualta. Tässä uutinen asiaa käsitellen:

Luomun kysyntä kasvaa

 

 Hyvä esimerkki ovat Saksan luomumarkkinat, jotka toimivat pitkälti ulkomailta tuodun luomuruuan varassa. Saksaan rahdataan luomutuotteita ympäri maailmaa Etelä-Amerikasta ja Uudesta Seelannista saakka.

 Kuten olen niin monta kertaa aiemmin jo kirjoittanut, luomu on pelkkää bisnestä aivan kuten kaikki muukin asia ja sitä koetetaan myydä mielikuvilla, joita luomun pioneerit ovat luoneet, mutta jotka mielikuvat eivät ole pitäneet todellisuuden kanssa yhtä enää vuosikausiin.

Luomukupla on puhkeamassa myös meillä, kuten esimerkiksi Saksassa on jo merkkejä näkyvissä ja joskus on pakko kysyä, että miksi me sitä tuemme enemmän kuin jotain toista tuotantomuotoa. Sillä ne tuet tuntuvat menevän vain kaupan taskuun.

Luomutuotannolla on etenkin paperilla kauniit puolensa, mutta todellisuudessa se taitaa olla vain kaupoille hyvä keino suurentaa voittojaan.

 

Eläintilojen terveydenhuoltokäynnit

Puolivirallista ruokaa -blogissa virkamies, entinen Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelman pääsihteeri Marja Innanen kirjoittaa kokemuksistaan, joista tuorein on tässä:

Sikatilalla terveydenhuoltokäynnillä

Eilen kirjoitin syötäväksi kasvatetut -blogista, jossa Elina Lappalainen käsittelee eläintuotannon ongelmia ja nyt otamme toisen katsauksen rinnalle.

Kuten Marja Innasen kirjoituksesta selviää, asioille koetetaan tehdä jotain, eikä vain koeteta, vaan todella tehdään, joten asiat eivät välttämättä ole niin huonosti, kuin pahimmissa skenaarioissa annetaan ymmärtää. Pahimmilla skenaarioilla en tarkoita Elina Lappalaisen mielipiteitä ja havaintoja todellisesta elämästä.

Tilakäynnillä demonstroitiin sikojen terveydenhuoltojärjestelmän ydintä eli terveydenhuoltokäyntiä. Suomalaisille sikatiloille tehdään vuodessa noin 7700 terveydenhuoltokäyntiä. Eli noin neljä käyntiä jokaiselle tilalle vuodessa. Sikatiloista melkein kaikki kuuluvat terveydenhuoltojärjestelmän piiriin. Terveydenhuoltokäyntien lisäksi tehdään normaalit eläinkäärin käynnit ja kunnan eläinlääkärin tarkastuskäynnit (eläinsuojelutarkastuksia).

Toivottavasti läheisessä tulevaisuudessa kaikki tilat kuuluvat järjestelmän piiriin.

Ennakoiva terveydenhuoltotyö on yksi tekijä kannattavuudessa; monet sairaudet on pystytty saneeraamaan kokonaan pois - terve eläin tuottaa paremmin. Hyvän terveystilanteen ansiosta eläinten lääkitsemistarve on saatu pidettyä kohtuullisena. Suomessa lääkkeitä ei käytetä rehun seassa varmuuden vuoksi vaan lääkintä on aina eläin ja tapauskohtaista, tässäkin on siis kustannusten säästöä. Eläinlääkkeiden käyttömme onkin maailman mittakaavassa erittäin vähäistä. 

Ja terve eläin voi hyvin. Lisäksi muistutetaan siitä, miten asiat ovat Suomessa eläinlääkinnän osalta, eli eläinlääkintä on aina tapauskohtaista ja eläinkohtaista ja siitä huolehtii eläinlääkäri.

Kuten aiemmasta uutisoinnista on selvinnyt, esimerkiksi broileritiloilla ei ole jouduttu antamaan yhtään antibioottikuuria koko viime vuoden aikana ja se on sellainen saavutus, jota Euroopassa harvoin nähdään.

 Terveydenhuoltokäynnin aikana sikatilalta katsotaan läpi monta asiaa. Käynti kestää noin 2 tuntia. Jokaisella terveydenhuoltokäynnillä kertyy tietojärjestelmään noin 170 havaintoa tilan ja eläinten olosuhteista.

 Terveydenhuoltokäynnillä katsastetaan eläinten hyvinvointia laajasti. Koko hyvinvoinnin käsite on itse asiassa melko mutkikas. Eläinsuojelulain täyttyminen ei automaattisesti ole tae eläimen hyvinvoinnille, sillä eläinsuojelulaki antaa raamit eläimen rakennetulle lähiympäristölle eikä mittaa varsinaisesti eläimen hyvinvointia.

Tämä on juuri se asia, johon myös Elina Lappalainen puuttui kirjoittaessaan näkemyksistään.

Tämän vuoksi EU eläinten hyvinvointistrategia -prosessin yhteydessä on kehitetty eläintä mittaavat hyvinvoinnin indikaattorit (Welfare Qality). Nämä ovat 1) lajille ominainen käyttäytyminen, 2) oikea ruokinta, 3) hyvät olosuhteet, 4) hyvä terveys. Nyt näitä neljää indikaattoria seurataan myös jokaisella terveydenhuoltokäynnillä. 

Welfare Quality® tuli sikalaan

 

Tuolla oiotaan myös niitä harhakäsityksiä, joita Welfare Quality -järjestelmästä on ehtinyt syntyä. Kannattaa lukea ja tutustua.

Takaisin Innasen blogiin:

Suomessa tuotantosika voi hyvin, ainakin Helsingin yliopiston tutkimuksen mukaan. Tutkimuksessa selvisi, että teuraaksi kasvatettavien sikojen hyvinvoinnin taso on Suomessa selkeästi korkeampi kuin vertailumaissa. 

Mutta valitettavasti tilanne on kaupassa se, että suurin osa kuluttajista ei välitä mistään muusta kuin hinnasta ja käsi tarttuu siihen halpaan tanskalaiseen kinkkuun ja mahdollisesti paremmin kasvatettu kotimainen kinkku jää hyllyyn.

Olisiko vihdoin syytä kertoa kuluttajille, meille tavallisille makkaranpurijoille, mitä suomalaisella sikatilalla ja sikaketjussa tehdään, jotta eläin voi hyvin, tuotteet ovat turvallisia ja miten ympäristöasiat hoidetaan?

Olen samaa mieltä.

 

 

Luomua landelta

Törmäsin uudehkoon blogiin, joka käsittelee luomua ammattilaisen näkökulmasta, sillä blogia pitää Erkki Vihonen, joka työskentelee ProAgrialla kasvintuotantoneuvojana.

Blogissa on asiaa ja varmasti jokaiselle luomusta kiinnostuneelle paljon asiaa myös tulevaisuudessa, kunhan kirjoituksia tulee eri aiheista.

Mutta siihenpä kiinnitin jo nyt huomioni, että mistä aiheista kirjoituksia on ja se selvinnee myös teille, kun laitan tähän mennessä ilmestyneiden kirjoitusten otsikot listaksi:

Luomusikaa tarvitaan markkinoille! Oletko miettinyt olisiko luomusika sinun juttusi?

Luomuviikolla 2.10.2012 opintomatka Jalasjärvelle

Ajankohtaista rikkakasveista, syksy 2012

Mennään tutustumaan Hämäläisiin luomulihakarjatiloihin…

Luomulla on vetovoimaa!=)

Ajankohtaista rikkakasveista, syksy 2012

Ajankohtaista rikkakasveista, syksy 2012

Ajankohtaista rikkakasveista, syksy 2012

Luomuternivasikoita tarvitaan yhä enemmän…

Öljypuristamot sekä kotieläintilat tarvitsevat luomurypsiä tai luomurapsia!

Ajankohtaista rikkakasveista, syksy 2012

Ajankohtaista rikkakasveista, syksy 2012

Ajankohtaista luomukasvintuotannosta

EU-arjessa tapahtuma perjantaina 31.8.2012 klo 11-14

Mistä on kysymys?

 

 Mahdatteko arvata, mitä ajan takaa?

Rikkakasvi, tuo luomun kompastuskivi, joka on hyvin suuri ongelma ja kuinka helppo rikkakasveista on päästä moderneilla menetelmillä eroon.

Nykyiset gramma-aineet ovat tehokkaita, sekä oikein käytettynä luontoystävällisiä, eli kemikaalien hyödyt suhteessa haittoihin ovat täysin kiistattomat.

Nyt täytyy painottaa kohtaa oikein käytettynä. Kasvinsuojeluaineet ovat myrkkyjä, joiden on tarkoitus olla haitallisia kohteelleen, mutta mikäli niitä käytetään käyttöohjeiden mukaan ja otetaan vaikkapa uusimmat ympäristöohjeet huomioon, mahdolliset haitat ovat hyvin minimaalisia hyötyihin nähden.

Otetaan taas esimerkki toisaalta, jotta asiani tulee selkeästi ymmärretyksi.

Jos sinulta löydetään syöpä ja haluat sen parantuvan, joudut kokemaan pahimmassa tapauksessa hyvin rankkoja hoitoja. Sädehoidot ovat elimistölle haitallisia ja etenkin väärin tehtyinä, mutta oikein tehtynä niiden hyödyt ovat haittoja suuremmat.

Sytostaattihoidot perustuvat myrkkyihin, joita elimistöön laitetaan salpaamaan syöpäsolujen toimintaa ja mikäli ohjeita ei noudateta, hoito on kohteelleen jopa kuolemaksi.

Sama peli on kasvinsuojelussa. Aineet ovat myrkkyjä, haitallisia, mutta mikäli niitä käytetään oikein ja käyttöohjeen mukaisesti, ne tuottavat niin paljon hyötyä parantuneen sadon muodossa, että se ylittää mahdolliset haitat, joita niiden käyttäminen voi aiheuttaa.

Myös syöpähoito, rankkakin, antaa oikein tehtynä paljon enemmän hyötyjä kuin haittoja.

Sen sijaan jos kasvinsuojelua käytetään väärin, ohjeiden vastaisesti tilanne muuttuu, kuten se muuttuu myös silloin, jos syöpähoito annetaan epäasianmukaisesti.

Pitää muistaa myös se, jonka olen aiemminkin maininnut, että tuottaja ei saa käyttämiään tuotantopanoksiaan ilmaiseksi, vaan hän maksaa ne omasta palkastaan, joten miksi ihmeessä hän käyttäisi niitä liikaa, varmuuden vuoksi tai vastoin ohjeita?

Jokainen euro, jonka tuottaja ruiskuttaa pellolleen, on pois hänen omasta palkastaan, tulostaan, jolla hän elättää itsensä ja perheensä.

Kannattaa lukea Erkki Vihosen blogia ja etenkin rikkaruohontorjuntaa käsitteleviä kirjoituksia ajatuksen kanssa ja miettiä sitä, onko luomu vaihtoehtona sittenkään oikeasti parempi kaiken, jopa kuukausia kestävän jatkuvan maanmuokkauksen johdosta, jota tehdään vain sen takia, että luomupelto on hieman vähemmän rikkaruohoja sisältävä, kuin ennen traktorirallia.

Kuten ammattilaisen kirjoituksista on havaittavissa, joutuu luomuviljelijä tekemään suunnitelmiaan hyvin pitkälle rikkakasvien näkökulmasta ajatellen, eikä suinkaan viljelykasvin suunnasta ajatellen. Karkeasti yleistäen voisi sanoa, että luomuviljely on viljelyä rikkakasvien ehdoilla ja se ei voi olla pitkällä tähtäimellä kovin hyvä asia.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Syötäväksi kasvatetut

Elina Lappalainen on kirjoittanut tietokirjan tuotantoeläimien hyvinvoinnista Suomessa ja se ilmestyy 4. lokakuuta.

Hänellä on myös sivusto, jossa on asiaa tuotantoeläimien tilanteesta:

Syötäväksi kasvatetut

 

Tutustuin sivustoon ja minusta se pitää sisällään asiatietoa sekä kiihkotonta suhtautumista asiaan, mutta on toki joitain asioita, joista olisin eri mieltä.

Elina Lappalainen on taloustoimittaja, jonka hän reilusti kertookin, mutta hän ei ole kirjoittanut kirjaansa kaupunkiasunnosta käsin, vaan on vieraillut niin tiloilla, kuin teurastamoissakin.

Ostan aina jos mahdollista luomua ja tilaan lihaa suoraan pientuottajilta.

Jälleen tulemme siihen, että luomu on jokin tae siitä, että eläimiä on kohdeltu hyvin ja näin ajattelee myös Elina Lappalainen.

Hän myös kirjoittaa, että eläinten hyvinvointi käsitetään yleensä senteiksi karsinassa tai joksikin muuksi selkeästi mitattavaksi asiaksi, mutta se on paljon monisyisempi kokonaisuus, jossa hän on aivan oikeassa.

Kuten vaikkapa Tiede-lehden laajasta luomua käsittelevästä artikkelista kävi ilmi, eläinten hyvinvointia ei ole kovin laajasti tutkittu ja jos on tutkittu, on johtopäätös ollut se, että luomussa eläin voi yhtä hyvin kuin tavanomaisessa tuotannossakin. Jossain on nähty luomueläimen voivan paremmin, jossain huonommin.

Kuitenkin luomu keskittyy lähinnä juuri niihin sentteihin, vaikka eläinten pitäjä on se tärkein linkki eläimen hyvinvointia tarkasteltaessa. Tietenkin olisi toivonut muutaman sanan myös homeopatiasta, jota luomu velvoittaa käyttämään ensisijaisena hoitokeinona ja onko se todellakin eläimien hyvinvointia lisäävä asia?

Ulkoilutus, eli mahdollisuus lajityypilliseen käyttäytymiseen tuotantotilojen ulkopuolella ei välttämättä ole hyvä asia, sillä silloin eläin altistuu loisille ja eri taudeille. Myös eläimen luonne vaikuttaa siihen, aiheuttaako ulkoilutus enemmän stressiä vaiko hyvää oloa eläimelle.

Nykyaikaiset rodut ovat valitettavasti jalostettu nykyaikaisia puhtaita tuotantotiloja ajatellen ja esimerkiksi Tanskassa tämä asia on tullut selkeästi ilmi luomutuotannon ongelmina kotieläintuotannossa.

Vaikka luomussa on ulkoilutuspakko, on alkanut kuulua soraääniä siitä, että useat tuottajat, etenkin isoilta maitotiloilta, käsittävät sen niin, että kunhan navetan ovet aukaistaan, on luomun säädöksistä pidetty kiinni. Sen ymmärtää, sillä nykyaikaiset navetat ovat eläimille varsin mieluisia paikkoja, josta ne eivät välttämättä ilman pakottamista ulos lähde.

Lisäksi luomun laidunnuspakko on hyvin ongelmallinen isoilla tiloilla, sillä laidunnus vaatii paljon maata ja eläin tarvitsee muutakin ruokaa kuin ruohon, jos sen aiotaan maitoa tuottavan. Joten ongelmaa kierretään sillä, että navetan ovat pidetään auki ja jos eläimet lähtevät ulos, niin menevät, jos jäävät sisälle, niin mahdollisuus ulkoiluun on kuitenkin ollut olemassa.

Millainen hyvinvointi sitten olisi tarpeeksi? ”Perusedellytyksiä ovat tietysti sellaiset asiat, kuin että eläimellä on hyvää ruokaa ja juomaa, puhdas ja mukava ympäristö, että se on terve, sillä on lajitovereiden seuraa, mahdollisuus sille lajityypilliseen käyttäytymiseen eikä olosuhteissa ole mitään sitä pelottavaa tai stressaavaa. Hyvinvointi kuitenkin riippuu eläinyksilön omasta kokemuksesta. Eläimille pitäisi voida tarjota myös miellyttäviä kokemuksia jotka ovat niille itselleen tärkeitä, kuten sioille mahdollisuus tonkimiseen ja vasikoille riittävästi tilaa leikkiä kavereiden kanssa.

Tämä kaikki pitää kuitenkin toteuttaa niin, että esimerkiksi se tärkein asia, eläimen terveys ei vaarannu. Tällaisten olosuhteiden järjestäminen ei liene ongelma, mutta kuluttajan olisi sitten maksettava se hinta tuotteessaan, eikä niin, että kun kotimaiset tuottajat tekevät kaiken juuri kuten vaaditaan ja eläimillä on asiat niin hienosti kuin ne vain voivat olla, kuluttaja ostaakin halpaa tanskalaista tai saksalaista tuotetta, joiden maiden eläimillä on vielä kurjemmat olot kuin kurjimmalla suomalaisella tilalla nyt.

Kauhea paljastus paistijauhelihasta!

Juuri kun luulin, että kaikki ruokahysteriat on koettu, on jo uusi skandaali muhimassa nurkan takana:

Paljastus kaupan jauhelihasta – tiedätkö, mitä sisältää oikeasti?

 

Kuluttaja saattaa yllättyä kaupan tiskillä ostaessaan paistijauhelihaa, sillä tuote ei välttämättä koostukaan pelkästään paistista, paljastaa Maaseudun Tulevaisuus.

Onko sinne kenties jauhettu mukaan sorkkia, nahkaa ja sarvet, vaiko edellisistä kunnallisvaaleista hylättyjä äänestyslippuja, vai mistä kaameasta skandaalista nyt on kysymys?

Paistin lisäksi jauheliha pitää sisällään muita ruhon osia, kuten naudan etuselkää tai lapaa.

Hyi hemmetti, naudan etuselkääkö? Kuka ihminen voi syödä eläimen selkää, kun lihan pitää olla paistia!

Keittotaito - Naudan ruhon tärkeimmät osat

 

2. Etuselkä Hyvää ja edullista, moniin ruokalajeihin sopivaa lihaa rasvamarmorointinsa vuoksi. Sopii jauhelihaksi ja moniin pataruokiin, kuten gulassiin, vatkuliin, häränkääryleisiin ja vastaavaan.

 4. Lapa Naudanlapaa myydään nykyään usein paloiteltuna ja luuttomana. Soveltuu gulassin ja muiden pataruokien tekoon, käärepaistiin ja muihin patapaisteihin sekä jauhelihaksi.

Joten missä ihmeessä se ongelma taas on? Kuten ruhon osat läpikäymällä selviää, paisti on aika laaja käsite ja jokainen ruokaa laittanut tietää, että ei esimerkiksi sisäpaisti ole mikään tae siitä, että liha on hyvää, sillä rotuja on monia, eläimen voi kasvattaa monella tavalla ja lisäksi lihan voi valmistaa eri tavoin, myös väärin.

Etuselkä ja lapa ovat aivan mainioita ruhon osia käytettäväksi jauhelihassa, vaikka sitä kutsuttaisiin laveasti paistijauhelihaksi.

Popcornin vaarat

Hesari tarjoilee tällaisen uutisen ruuan vaaroista ja se kertoo leffateatterien vakioherkusta:

"Popcorn-keuhkoon" sairastunut mies saa miljoonakorvaukset Yhdysvalloissa

 

Amerikkalainen mies saa oikeuden päätöksellä 5,5 miljoonaa euroa vastaavat korvaukset keuhkovaurioista, jotka johtuivat mikroaaltouunissa valmistettavan popcornin keinovoin kemikaalista.

Diasetyyli, joka eräs Louis Pasteur keksi muinoin, on nostettu otsikoihin mutta valitettavasti uutisista ei käy selkeästi ilmi se, että tuotetta ei enää lisätä elintarvikkeisiin havaittujen haittojen johdosta.

Hän on kertonut valmistaneensa joka päivä pari pussillista mikromaissia.

Hänellä lienee eri käsitys terveellisestä elämästä, kuin monella muulla.

Mutta asia jatkaa tietään ylempiin oikeusasteisiin, niin josko saamme vuosien päästä uutisia siitä, miten hässäkässä kävi. Diasetyyli on ollut otsikoissa ennenkin ja tässä yksi uutinen:

Popcornien keinotekoinen voin maku yhteydessä Alzheimerin tautiin?

Aluksi pyydän huomioimaan kysymysmerkin lauseen lopussa.

Sitä syntyy myös luonnollisesti fermentoiduissa juomissa, kuten oluessa, ja siitä johtuu joidenkin chardonnay-viinien voin kaltainen maku, tutkimuksessa kerrotaan.

Onko olut- tai viiniharrastajilta löydetty vastaavia oireita? Ilmeisesti ei, sillä haittoja on havaittu vain kaasuna.

Tutkimuksessa ei kuitenkaan osoitettu syy-seuraussuhdetta kemikaalin ja Alzheimerin välillä, eikä tuloksia ole testattu ihmisillä, vaan ainoastaan koeputkissa.

Olivatpa ongelmat todellisia tai hahmotelmia, niin minun mielipiteeni on se, että mikro-popcorn on yksi ehkäpä maailman turhimmista keksinnöistä ja mikään ei voita popcornin tekemistä tavallisessa kattilassa liedellä, jossa tosin siinäkin on terveyshaittansa mahdollisten karsinogeenien vuoksi. Popcornin tekeminen onnistuu jopa vähemmänkin ruuanlaittoon perehtyneeltä, kunhan ei poistu lieden äärestä turhan pitkäksi aikaa.

Perinteinen popcorn 

Vaikka kyseistä kemikaalia ei enää lisätä elintarvikkeisiin, teen silti omat paukkujyväni edelleen vanhalla hyvällä tavalla.

Asiasta lisätietoa täältä avautuvasta pdf-tiedostasta. Jutussa mainitaan, että diasetyyli on smetanan, maitorahkan, ranskankerman yms keskeinen aromiaine, niin sitä ei suinkaan lisätä niihin keinotekoisena aromiaineena, vaan sitä muodostuu niihin täysin luonnollisessa reaktiossa, eli glukoosin käymisen kautta.

Tuotantoeläimien ulkoilutuspakko

Tuotantoeläimien ulkoilutuspakko on kaunis ajatus, etenkin paperilla, mutta siihen liittyy myös paljon ongelmia, josta esimerkkinä tuore uutinen:

Ilmastonmuutos levittää tauteja pohjoisemmaksi - lintumalariaa jo Alaskassa

 

PLosONE-tiedelehden mukaan malariaa on löydetty linnuista Alaskassa. Tutkijoiden mukaan lämpenevä ilmasto levittää lämpimien maiden tauteja yhä pohjoisemmaksi.

Mikäli tuotantoeläin pääsee kosketuksiin villin eläimen kanssa tai vaikkapa vain villin lajitoverin ulosteiden kanssa, niin tauti voi levitä tuotantoeläimiin. Asian suhteen on ongelmia jo aivan naapurissa, sillä afrikkalaista sikaruttoa on havaittu Venäjän Karjalassa ja jos se pääsee Suomeen, on edessä mittavia sikojen hävitystoimia.

Venäjän Karjalassa afrikkalaista sikaruttoa

 

Afrikkalainen sikarutto on lakisääteisesti vastustettava, helposti leviävä, vakava viruksen aiheuttama eläintauti, jota esiintyy sioilla ja villisioilla. Tauti aiheuttaa kotisioissa yleensä korkean kuumeen, verenpurkaumia iholla, hengitysvaikeuksia ja suolisto-oireita sekä johtaa korkeaan kuolleisuuteen tiloilla

 

Sikaruttoa Atrian Venäjän-sikalassa

 

Atria on joutunut teurastamaan 15 000 sikaa Etelä-Venäjällä leviävän afrikkalaisen sikaruton takia. Atrian Krasnodarissa sijaitsevaan Dan-Kubin sikalaan on levinnyt afrikkalainen sikarutto. Sikalan kaikki 15 000 sikaa on jouduttu teurastamaan. Puhdistuksen ja desinfioinnin jälkeen sikala joutuu vuoden mittaiseen karanteeniin.

Kun erilaiset vaihtoehtoiset tuotantoideologiat kehittelevät sääntöjään, jotka perustuvat sinänsä kauniisiin asioihin eläimien hyvinvoinnista, olisi toisessa vaakakupissa kuitenkin hyvä olla myös se todellisuus siitä, mitä voi niiden sääntöjen noudattamisesta seurata ja onko se eläimien hyvinvoinnille ollenkaan niin hyvä asia.

 

 

 

 

Koulujen kasvisruokapäivän satoa

Turun Sanomat uutisoi, että koululaisten kielteinen kanta kasvisruokapäivään on lieventynyt:

Oppilaiden kielteinen kanta kasvisruokapäivään lieventynyt

 

Helsinkiläisten oppilaiden ensireaktio kasvisruokapäivään oli selvästi kielteinen, mutta kanta on nyttemmin siitä lieventynyt. Tämä selviää Helsingin yliopiston taloustieteen laitoksen selvityksestä, jossa tarkasteltiin, miten koululaisten suhtautuminen kasvisruokapäivään heijastui heidän kouluruokailuunsa.

Lihan syöntiä olisi vähennettävä ja kasvispainotteinen ruokavalio on selkeän positiivisesti terveysvaikutteinen, mutta kuinka nuori saadaan siitä innostumaan edes kerran viikossa?

Pakolla? Tekemällä koulujen kasvisruokapäivästä iso numero?

Tutkimuksen mukaan kouluruokailuun osallistuminen väheni kasvisruokapäivinä keskimäärin seitsemän prosenttia, ja ruokailuun osallistuvatkin ottivat yhdeksän prosenttia vähemmän ruokaa. Lisäksi ruokaa jätettiin 60 prosenttia enemmän.

Ja sitten lähikauppaan hakemaan karkkia ja energiajuoma, luulisin.

Etenkin tuo ruuan jättäminen on iso ongelma ja koska kuitenkin vain noin 7 % ruokailijoista jättää kasvisruokapäivänä ruuan väliin ja ruokaa jätetään 60 % normaalia enemmän, niin se kertonee siitä, että koulujen ruokabudjetilla ei kyetä maittavaa kasvisruokaa valmistamaan.

Jauhelihakastike, broileripasta yms koululaisten perusherkku onnistunee pienemmälläkin rahalla, mutta laadukas kasvisruoka ilmeisesti ei.

Ajan mittaan vastustus osittain lieveni. Kouluruokailuun osallistuminen ja jätetyn ruuan määrä palautuivat ennalleen. Sen sijaan ruokaa otettiin edelleen kasvisruokapäivänä vähemmän.

Joko kasvisruokaa opittiin tekemään pienemmällä rahalla, tai sitten on se vanha viisaus, että kaikkeen tottuu.

Luomu ei löydä ravintolaan

Yle uutisoi luomun suurimmasta ongelmasta, eli luomu ei tavoita asiakkaita kaikista ponnisteluista huolimatta:

Luomun tie ravintoloihin tökkii

 

 Suositut luomuraaka-aineet eivät vieläkään kulje ongelmitta tiloilta ravintoloihin. Erityisen paljon saatavuusongemia on luomulihalla, jonka hintakin hirvittää keittiöitä.

Miten tuon taas ymmärtäisi oikein? Saatavuus on huono, eli tuotetta ei ole markkinoilla, mutta jos sitä olisi, hinta olisi niin kova, että jäisi ostamatta. Menikö oikein?

Esimerkiksi kolmenkymmenen pihvin tilaus tulee kuitenkin luomuna ravintolalle kalliiksi, sanoo keittiömestari Jarkko Mattila.

Kun tuote on hyvin kallis tuottaa, kiitos luomun byrokratian ja välistä jopa outojen sääntöjen, näkyy se tietenkin jossain ja se on yleensä hinta.

- Lihaa menee meillä suuria määriä, joten sen hinta voisi olla kilpailukykyisempi. Laatu on luomussa hyvää, mutta tavallinen liha on silti kilpailukykyisempää.

Luomu joutuu siis kamppailemaan jopa keskenään ristiriitaisten ongelmien kanssa.

Hinnan pitäisi olla tuottajalle hyvä, kuten luomussa on tarkoitus olla, mutta hinnan pitäisi olla myös kuluttajalle kilpailukykyinen, jotta sillä olisi menestymisen mahdollisuus.

Luomulihan kysyntä kasvaa ravintoloissakin, mutta tuotanto on edelleen pienimuotoista. Lihan vaihteleva tarjonta ei haittaa pikkupaikkoja, jotka voivat muuttaa listaansa nopeasti, mutta suuremmat ravintolat eivät voi luomuun tukeutua - vaikka halua olisikin.

Tämä on toinen luomun suurista ongelmista. Tuotetta pitäisi pystyä toimittamaan suurella toimitusvarmuudella. Jos päivästä toiseen kuluttaja kävelee luomuhyllyn ohi, jossa lukee pahoittelut tavaratoimitusten viivästymisestä, hän saattaa jättää tulevaisuudessa sen hyllyn katsomisen väliin, silloinkin kun siellä sattumalta tavaraa olisi.

Kaikkialla Suomessa tuotantoketju ei vielä toimi yhtä sujuvasti, mutta kilpailun kiristyminen luomutuotannossakin muuttanee tilannetta väkisinkin.

Ja sitten se pahin tulevaisuuden skenaario. Kilpailun kiristyminen, joka tarkoittaa noin yleisesti, mutkat oikoen sitä, että joku tekee jossain asiat paremmin eli tuottaa enemmän ja halvemmalla, eli hinnat tipahtavat.

Yleensä se kilpailua kiristävä tuotanto tapahtuu Suomen ulkopuolella. Se, että joku tuottaa kaukana Suomesta luomulihan halvemmalla, ei valitettavasti laske luomutuotannon hintaa Suomessa, vaan se vain pistää tuottajat ahtaalle, sillä heidän pitää tinkiä silloin jostain, jotta he saavat hinnan alas ja jos se ei onnistu, on myytävä pienemmällä voitolla, joskus jopa tappiolla.

Eilen oli luomuvallankumouksen ruokamarssi Helsingissä ja siellä vaadittiin reilumpia hintoja niin kuluttajalle kuin tuottajallekin.

Tämä tarkoittaa ilmeisesti sitä, että luomutuotteen hinnan tulisi olla halpa kuluttajalle, mutta tuottajan pitäisi saada hyvä korvaus.

Miten nämä asiat voidaan yhdistää? Tai sitten joku huijaa.

Näe itse mistä sinun ruokasi tulee

MTK:n koordinoima tapahtumien sarja maatiloilla on osa ohjelmaa, jolla yritetään tuoda avoimmuutta ruokaketjuun, jotta jokaisella olisi mahdollisuus nähdä se, mistä oma ruoka tulee lautaselle:

Parikymmentä maatilaa pitää avoimia ovia

 

MTK:n koordinoimien tilaisuuksien kohderyhmänä ovat erityisesti lapsiperheet kaupungeissa ja niiden lähettyvillä.

Kaupunkilaiset ovat erittäin hyvä kohde, sillä kaupunkilaiset ovat ehkä eniten vieraantuneet siitä, mitä ruoan alkutuotanto todellisuudessa on.

Tuottajaväki tietää, että vastuullisuusasiat ja eläinten hyvinvointi kiinnostavat kuluttajia. Avoimet ovet -viikon tavoitteena onkin lisätä kuluttajien luottamusta kotimaisen ruoan tuotantoon sekä viestiä maatalouden vastuullisuudesta

Valitettavasti sellaiset ihmiset, joiden mielikuvissa kotimainen tuotanto on kauheaa eläinrääkkäystä, eli kanojen nokat katkaistaan, eläimiin pumpataan antibiootteja sekä kasvuhormoneja, eivät luultavasti vaivaudu maatiloilla vierailemaan.

Mutta jos asia kiinnostaa, niin MTK:n sivuilta lisätietoa asiasta:

Avoimet ovet tiloilla syksyllä 2012

 

Tiloja on niin tavanomaisesta kuin luomustakin, mutta yhtään biodynaamista tilaa en listassa huomannut mainituksi.

Valitettavasti kiirettä pitää ja voisin muutaman valitun sanan sanoa asian tiedottamisesta, sillä ensimmäiset tapahtumat ovat jo menneet ja huomenna lisää, eli ainakin nämä:

Valtimo

ke 19.9. klo 12-15
Katja Timosen luomulihakarjatila
Nurmeksentie 225, 75700 VALTIMO
Yhteyshenkilö: Katja Timonen, 050 576 0116, katja.timonen@suomi24.fiMuuta: Yhteistyökumppanina AtriaNauta, joka tarjoaa kotimaista grillimakkaraa
Järjestäjä: MTK-Valtimo ja MTK-Nurmes

Kalajoki

19.9.2012 klo 10-14
Päivi ja Jukka Rahjan tila
Kamusentie 14, 85140 Tynkä
Yhteyshenkilö: Päivi Rahja, paivi.rahja@kotinet.com
Järjestäjä: MTK-Kalajoki

 Karjalohja

ke 19.9.2012 klo 15-19
Katteluksen maatilatilalla
Kattelus 17, 10360 MUSTIO
Yhteyshenkilö: Terhi Haataja, 050 303 3625
Muuta: tarjolla kahvia, mehua ja tilan leivonnaisia 

Nyt kaikki katsomaan sitä, miten ruoka lautaselle tuotetaan!

Suu­ri nä­län­hä­tä Suo­mes­sa 1695–1697

Ennen tehokasta maataloutta, joka toi mukanaan nykyaikaiset mineraalilannoitteet ja kasvinsuojeluaineet, elämä oli romanttista, maaseutu puhdas sekä siellä asusti onnellisia, työteliäitä ihmisiä, on se mielikuva, jolla koetetaan moderneja menetelmiä saada syrjään ja tuoda sen tilalle menneisyyden romantiikkaa, myös maataloudessa.

Nälkä iski kuin vallankumous

Mirk­ka Lap­pa­lai­sen kirja Ju­ma­lan vi­han ruos­ka, Suu­ri nä­län­hä­tä Suo­mes­sa 1695–1697, lienee oivallista lukemista niille, joilla on asioista sellainen käsitys, että maataloudesta pitää viedä moderni osaaminen pois ja meidän täytyy taas tehdä kaikki kuten isämme, isoisämme ja isoisoisämme ovat asiat tehneet.

Menneisyyden unohtaminen on varmin tae tehdä samat virheet uudelleen.

Tietenkään asioita ei voi suoraan verrata, sillä jos maa on jäässä Juhannuksena, eikä maatöihin pääse, niin eipä siinä moderni tekniikkakaan pelasta, jos luonto ei anna mahdollisuutta.

Mielenkiintoinen detalji oli myös tämä:

Lap­pa­lai­nen nos­taa esiin Su­vi­vir­ren. Se otet­tiin vir­si­kir­jaan Suo­mes­sa 1701, kun näl­kä­vuo­sis­ta ol­tiin toi­pu­mas­sa. Au­rin­koa, läm­pöä ja vil­jan kas­vua ylis­ti­vät 300 vuot­ta sit­ten ih­mi­set, jot­ka tie­si­vät, mil­lais­ta on kun ke­sä ei tu­le.

Kun Suvivirren sanat käy läpi, on sanojen laatijalla varmasti ollut nuo kammottavat vuodet ajatuksissaan, kun hän virren sanat sai paperille.

Su­vi­vir­si on yhä ajan­koh­tai­nen. Lap­pa­lai­nen to­sin ar­vioi, et­tä "mo­der­nit, hy­vin jär­jes­täy­ty­neet yh­teis­kun­nat ovat im­muu­ne­ja nä­län­hä­däl­le". Mut­ta oli­han myös Ruot­sin yh­teis­kun­ta 300 vuot­ta sit­ten ai­kan­sa mo­der­ni, yl­peä luo­mus. 

 Kun mietimme sitä, että elämme ruuan suhteen tällä hetkellä kädestä suuhun, niin jopa hyvin laajat ruuan puutteesta aiheutuvat ongelmat voisivat pahimmissa skenaarioissa toteutua. Tietenkin nyt mahdollisuudet kuljettaa ruokaa maailman laidalta toiselle ovat aivan toiset, joten varmasti tuollaista hätää ei enää vauraaseen osaan maailmaa tule, mutta meillekin se voisi iskeä köyhimpään osaan väestöstä voimakkaana.

Ruokaa olisi, vaikka jokin koko maailmaa koetteleva sääilmiö heikentäisi satoja voimakkaasti, mutta sitten se pääkysymys olisi, kenellä on siihen ruokaan varaa. Aivan kuten Suuren nälänhädän aikana. Silloinkin rikkaat selvisivät vähemmällä kuin köyhät.

Nyt on jään­sär­ki­jät ja va­paa, glo­baa­li kaup­pa ym­pä­ri maa­pal­lon. Mut­ta mie­les­tä­ni oli­si sil­ti pa­rem­pi ke­hit­tää ai­na­kin meil­le Suo­meen vä­hin­tään seit­se­män vuo­den huol­to­var­muus­va­ras­tot.

Varmuusvarastoja ei todellakaan enää ole, vaan ruokaturvaamme on vahvistettava muilla keinoin.

Biopolttoaineet todellisessa vastatuulessa

Biopolttoaineet ovat kokeneet täydellisen vastareaktion, vaikka vain pieni hetki sitten biopolttoaineet olivat trendikäs ekoteko, jota suosimalla maailma on parempi paikka. Jopa Vihreät alkavat tosiasioiden edessä muuttaa näkemystään biopolttoaineisiin, vaikka he ovat olleet niiden äänekkäimpiä kannattajia. Vihreä Lanka uutisoi asiasta näin:



Oxfam: Biopolttoaineet vievät ruuan miljoonien suusta

 

Kehitysapujärjestö Oxfamin tuoreen raportin mukaan vuonna 2008 EU:ssa biopolttoainetuotantoon käytetyillä pelloilla olisi voinut viljellä ruokaa 127 miljoonalle ihmiselle vuodeksi.

The Hunger Grains -raportissa arvioidaan, että EU:n velvoitteet käyttää biopolttoaineita liikenteessä nostavat ruuan hintaa kaikkialla maailmassa. Sen mukaan vuoteen 2020 mennessä pelkkä EU:n biopolttoainepolitiikka voi nostaa joidenkin ruoka-aineiden hintaa jopa 36 prosenttia.

Viime viikolla tulleiden ennakkotietojen mukaan EU olisi lieventämässä biopolttoaineita koskevia tavoitteita. Asiaa käsitellään tänään maanantaina Kyproksella järjestettävässä ministeritapaamisessa.

Biopolttoaineet ovat erittäin hyvä esimerkki siitä, että päätöksiä asian suhteen on tehty vuosia vain ja ainoastaan biopolttoaineista syntyneiden mielikuvien pohjalta ja päättäjät eivät ole edes ymmärtäneet sitä, mistä koko asiassa on kysymys.

Nyt kun he ovat saaneet tosiasioita eteensä, raportteja, jotka perustuvat faktoihin, eivät mielikuviin, on aika muuttaa kurssia ja mitä nopeammin, sen parempi.

Pitäisikö nyt Vihreitä pilkata takinkääntämisestä, vai miten asiaan pitäisi suhtautua?

Minusta on hienoa, jos vääriksi katsottuja päätöksiä kyetään tunnustamaan, näkemään asiat uudessa valossa ja hyväksymään tosiasiat. Takinkääntö ei ole suinkaan ikävä asia, vaan jos tunnustetaan rehellisesti, että pieleen on mennyt ja uusi kurssi on edessä, niin silloin pitää mieluummin nostaa hattua rehellisyydestä.

Usein on kuitenkin niin, että virheitä ei haluta tunnustaa, eikä tosiasioita kohdata, vaan jääräpäisesti pysytään aikaisemmassa päätöksessä, tosiasioista välittämättä.

Myös Greenpeace kirjoitti asiasta muutama päivä sitten:

Puhkaiseeko ruokakriisi biopolttoainekuplan?

 

Mikä trendikäs tämän päivän juttu voisi kokea seuraavaksi saman, kun päättäjät alkavat saada tosiasioita eteensä, ainaisten mainoslauseiden ja mielikuvien sijaan?

Kuten biopolttoaineet osoittavat, eilisen ekotrendi voi muuttua pienessä hetkessä nykyisyyden ekokatastrofiksi, kun päättäjät näkevät muutakin kuin mainoksia erilaisilta lobbausjärjestöiltä.

 

Ranska sanoo yhä ei gmo-viljelylle

Yle uutisoi asiasta näin:

Ranska sanoo yhä ei gmo-viljelylle

 

Ranska aikoo pitää voimassa geenimuunnelluille kasveille asetetun väliaikaisen viljelykiellon. Asiasta kertoi Ranskan pääministeri Jean-Marc Ayrault lauantaina. Ilmoitus otettiin vastaan ristiriitaisin tuntein, sillä sekä ranskalaiset viljelijät ja siemenkauppiaat että EU vastustavat kieltoa.

Mutta se tärkein syy on tässä:

Kansalaisten mielipide on gmo-viljelyä vastaan

Kansalaisten mielipide, se poliitikkojen tärkein ohjenuora, olipa kyseessä mikä tahansa asia, sillä kansalaiset ovat heitä, jotka pitävät poliitikot vallassa ja heitä on parasta kuunnella, jos aikoo vallassa pysyä.

Entäpä jo kansalaiset saavat päähänsä vastustaa syöpähoitoja, yleisiä nopeusrajoituksia, tupakan käyttämisen rajoituksia ja heitä ilmestyy vain tarpeeksi suuri määrä ja he ovat tarpeeksi äänekkäitä?

Veikkaan, että löytyy poliitikkoja, jotka haluavat heidän viestinsä kuunnella, jos se takaa heille pari vuotta lisää vallassa.

Syksyisiä luomuhintoja iloksenne

Vastaako kysyntä tarjontaa, vai onko puutetta markkinoilla luomusta?

Pikainen katsaus paikallisen KKK-marketin valikoimiin kertoi, että niitä luomutuotteita joita oli, oli varmasti halukkaille. Tosin voisin kuvitella, että pyydetyillä luomuhinnoilla kovin moni ei luomuun koske, vaan pitää olla asiaan vihkiytynyt, jotta luomu ostoskoriin vilahtaa, tai sitten rahaa pitää olla paljon yli tarvittavan:

Luomupurjo, kotimainen 14.95 € kilo. Kotimainen purjo 3.19 € kilo.

Luomulanttu, kotimainen 7.95 € kiloa. Lanttu, kotimainen 1,40 € kilo

Luomuporkkana, kotimainen 2,49 € kilo. Porkkana, kotimainen 1,45 € kilo.

Nuo kolme olivat ainoat luomut kotimaista satoa ja sitten loput oli USA:sta jne ja niissäkin ero tavanomaiseen oli merkittävä. Mutta niiden kustannukset maksaa jonkin muun maan veronmaksaja, joten itseäni kiinnosti vain kotimaisen luomun hinta verrattuna kotimaiseen tavanomaiseen.

Mikä on purjon luomutuotannossa mennyt pieleen, jotta hinta on noussut tuollaiseksi?

Miten käy kansalaisten vihannesten syöminen, kun puolet tuotannosta halutaan luomuun ja hintataso on tuollainen?

Omia havaintojanne luomuhinnoista voitte laittaa kommentteihin.

Luonnollinen tapa valmistaa ruokaa on terveellisin?

Seuraamani blogi, tiedebasaari, jonka sisällöstä vastaa Turun Sanomien ympäristötoimittaja Kai Aulio, kirjoitti ajatuksia herättävän kirjoituksen, jonka haluan jakaa muillekin:

Kehitysmaiden lasten henkinen kehitys hidastuu puun polton savujen takia

 

Meillä Suomessa keskustellaan milloin mistäkin ongelmasta, joka tuhoaa meidän tulevaisuutemme ja etenkin lastemme elämän. Välillä se on ollut deodoranttien alumiini ja joskus jokin ruuan lisäaine, joista viimeisin mörkö ja kauhistus on ollut natriumglutamaatti. Asiaa vatvotaan aikansa ja kun myrsky laantuu, keksitään jokin uusi mörkö, josta alkaa samanlainen kauhistelu. Joskus se saattaa olla jopa tarkoituksenmukaista, mutta hyvin monet hudit saattavat syödä siltä kauhistelulta terää.

Mikäli yhtään osaan trendejä ennustaa, seuraava kauhistelun aihe voisi olla hammastahnojen fluori tai sitten parabeenit nostetaan tapetille pienen hiljaiselon jälkeen.

Kehitysmaissa on taas täysin toisenlaiset ongelmat. Me yhdistämme puun polttamisen erilaisiin romanttisiin tilanteisiin, kuten makkaran paistamiseen juhannuksena tai kesämökin saunan lämmittämiseen. Kehitysmaissa sähköliesi voisi olla monien ongelmien poistaja, mitkä ongelmat koskettavat lapsien kehittymistä terveiksi aikuisiksi.

Puun polttaminen jos mikä, on luonnollista, luonnonmukaista toimintaa lämmittää asunto tai tehdä ruokaa. Jos pistämme mukaan hieman kaukaista romantiikkaa, voisimme sanoa, että jo kaukaiset esi-isämme käyttivät tulta jokapäiväisissä askareissaan ja valmistivat luonnollisen ruokansa tulen ääressä, vaikkapa jonkin kauniin, kuvauksellisen luolan uumenissa.

Onko se ollut sittenkään niin hieno asia, kuin miltä se nykyään saattaa kuullostaa?

Aamulehti: tutkimus yllätti luomuilijat

Aamulehti kirjoitti laajan jutun luomusta uusimpien kirjallisuuskatsauksien valossa ja juttu löytyy netistä, kuten jo toisen ketjun kommenteissa tuli ilmi:

Tutkimus yllättää luomun ystävät - ”Pilaa enemmän ympäristöä eikä ole sen terveellisempää”

 

Uutisen kommenttiosio on sellaista luettavaa, että luomu ja luonnonmukaisuus todellakin jakaa kansan kahtia. Ei ole sekä että, vaan on joko tai. Mustaa ja valkoista.

Luomulakon kanta on se, että luomulla on puolensa. Vaikka sen suurin ongelma ja samalla pahin on huono satoisuus, eli tuottamattomuus, on luomulle paikkansa ja se on tuoda pienviljelijöille lisäarvoa työlleen. Siis se luomun perussanoma, joka on kuollut ja kuopattu suuren bisneksen tieltä.

Tällaisia olivat kommenttiosion kuluttajien huomiot:'

Moni tehoviljelijä on täysin riippuvainen esim. USA:ssa tuotetuita kasvimyrkyistä ja lannoitteista, joita ilman heikon perimän kasvit ja eläimet kuolisivat sairauksiinsa.

Tämän kirjoittajan harmiksi on kerrottava, että ei ole olemassa luomukasveja tai luomueläimiä, joilla olisi parempi perimä, vaan luomussa käytetään aivan samoja lajikkeita niin eläimissä kuin kasveissa.

Mutta tällaisia tarinoita luomun puolustajat viljelevät eri palstoilla ja ne jatkavat elämäänsä, muuttuen samalla välittäjiensä keskuudessa todeksi.

Kanojen nokat (elävä osa) leikataan ja ne ajetaan hulluiksi manipuloidulla päivärytmillä, melulla, pölyllä ja liian isoilla ryhmillä. Elävien eläinten luut katkeilevat heikon ravinnon ja kasvuhormonien takia.

Kanojen nokkia ei leikata, koska se kielletään jo eläinsuojelulaissa. Myös luomukanalassa kanojen saamaa valoa joudutaan keinotekoisesti muokkaamaan, sillä talvi on hyvin pimeä ja valoa on pakko tuottaa, tai muuten kanat eivät tuota ja taas kesällä valoa on pakko rajoittaa, tai muuten ne kanat tulevat "hulluiksi".

Kasvuhormonia ei Euroopan unionin alueella taatusti käytetä koskaan, ja antibiootteja vain ja ainoastaan eläinlääkärin määräyksestä. Mutta yllä oleva mielipide on hyvin yleinen luomuun ihastuneiden keskuudessa ja täysi vale.

Oxfordin yliopiston tutkimus, joten kai Great Britain maksaa viulut.

Helppo tapa lytätä tutkimus "uskovaisten" keskuudessa. Mutta jos tuleekin omaan ideologiaan sopiva tutkimustulos, niin se ei tietenkään ole maksettu.

Ei-luomukasvit saattavat olla kaikki klooneja ja siten erittäin arkoja taudeille. Kun nuo tehotuotantokasvit kuolevat tauteihin, vain luomu jää.

 Aiemman kirjoituksen pieni variaatio. Luomu käyttää täsmälleen samoja lajikkeita kuin tavanomainen viljelijä.

Perusongelma, joka ainakin minua häiritsee on se, että jos jotain asiaa myydään meille luontoystävällisenä ja terveellisenä, niin sen pitäisi silloin olla oikeasti sellaista, eikä vain mielikuvissa ja mainoksissa.

Luultavasti kaikki haluaisivat syödä terveellistä ja ympäristölle hyväksi olevaa ruokaa, mutta myytävän tuotteen pitäisi olla sellaista oikeasti, että sillä olisi jotain merkitystä.

Minä en halua maksaa pelkästä fiilistelystä ja leimasta tuotteen etiketissä, vaan tuotteen pitäisi olla sitä, juuri sitä, mitä se ilmoittaa olevansa.

Ei luomu saa olla Pyhä Lehmä, jota ei saa arvostella tai esittää epäkohtia, jos niitä oikeasti on, vaan jos luomu haluaa olla tulevaisuudessa jotakin muuta kuin vaihtoehtoväen outo maanviljelysideologia, niin kritiikki pitää ottaa vastaan ja asioille pitää tehdä jotain, jos epäkohtia on oikeasti olemassa.

Jos jokin tunnettu suuryritys (esim Nestle) toisi markkinoille tuotteen, jonka se väittää olevan ympäristöystävällinen ja terveydelle eduksi, niin jokainen itseään ekologisena pitävä olisi nyrkki pystyssä vaatimassa todisteita asiasta ja jos niitä ei 5 minuutin sisällä olisi esitettyinä, he ottaisivat itse asioista selvää ja tonkisivat jokaisen kiven Nestlen väitteiden ympäriltä auki.

Kun jokin yritys, jonka nimessä on jotain vihreää, tuo luomutuotteen markkinoille, samaiset ekologiset ihmiset nielevät koko siiman koukkuineen päivineen, eikä ensimmäistäkään todistetta vaadita, saatikka epäilevää kysymystä esitetä, jos on luomusta kysymys. Vaikka se sama ilkeä ja ikävä suuryritys saattaa omistaa sen muka-ekologisen pikkufirman, joka luomuaan markkinoi.

Suomessa tilanne on niin ihmeellinen, että jos vaikkapa Valio tuo terveysväittämin varustetun tavanomaisen tuotteen markkinoille, sitä pilkataan ekoihmisten blogeissa säälimättä humpuukiksi, mutta kun Valio tuo uuden terveysväitteisen luomutuotteen markkinoille, samat blogit kilpaa kehuvat Valiota terveellisistä ja ympäristöystävällisitä luomutuotteista ja sen laajoja luomuvalikoimia yleisestikin.

Kritiikki ja sen vastaanottaminen on kaiken kehittymisen edellytys. Jos kritiikki on aiheellista, on siitä otettava opiksi ja koetettava saada asiat kuntoon. Jos se on aiheetonta, ei se aiheuta kuin ehkä pahaa mieltä ja siihen ei kuole.

 

Miten halpaa voi luomu olla?

Saksalainen ARD-kanava esitti syyskuun alussa Saksassa suurta kohua aiheuttaneen reportaasin siitä, miten halpa luomu tuotetaan. Tämän reportaasin sisältö ei sitten oikein sovi heille, joilla on luomusta yleviä, maatasyleileviä mielikuvia, sillä jotenkin se halpuus saadaan aikaan ja se on aika karua kaikin tavoin.

Kuten olen jo aiemmin kirjoittanut, olen ollut ihmeissäni siitä, miten saksalainen luomutuottaja voi tuottaa juustoa, joka Suomeen kuljetettuna maksaa alle tavanomaisen suomalaisen juuston hinnan. Olen ollut ihmeissäni myös siitä, miten Saksassa tuotettu luomumaito Suomeen tuotuna on 30 % halvempaa kuin kotimainen luomumaito.

Kuten S-ryhmän valikoimajohtaja Ilkka Alarotu sanoi, kuluttajille tuodaan sellaista, jota he haluavat, eli edullista luomumaitoa. Seuraava video paljastaa karulla tavalla sen, miten saksalainen luomu saadaan niin edulliseksi kuin mitä se kaupan hyllyllä on:

Wie billig kann Bio sein?:

(Mikäli tulee ilmoitus, että video on poistettu, mene youtubeen ja pistä hakuun "wie billig kann bio sein", niin saat vaihtoehtoja, joista valita katsottava reportaasi)

Kuluttajat haluavat ja ostavat halpaa ja sitä heille tuotetaan, olipa kyse luomusta ja tai jostain muusta. Sellaista on peli, kun elintarviketeollisuus keksii trendejä ja koettaa löytää keinot maksimoida voitot.


Luomu ei näytä olevan kaikesta mainostetusta valvonnasta ja tiukoista säännöistään huolimatta ratkaisu yhtään mihinkään. Asia lienee kiusallinen myös kotimaisille luomujärjestöille, sillä niin tomerasti he kertovat, että luomu on samaa kaikkialla juuri sääntöjen ja valvonnan ansiosta.

Toivottavasti myös S-ryhmässä joku näkee tämän videon ja videon pohjalta miettii sitä, vastaako saksalainen ylihalpa luomumaito sittenkään kuluttajien toiveita, jos kuluttajille annetaan video maitopurkin mukana käteen, josta se saksalaisen luomun halpuus selviää?

Myös Maaseudun tulevaisuus kommentoi sitä, onko saksalainen luomu reilua lähiruokaa ja he ovat sen tehneet ilman tuota videota. Mikä olisi viesti, jos toimittaja olisi nähnyt tuon reportaasin alle:

Saksalainen luomu- Rainbow ei ole reilua lähiruokaa.

Hyvä bisnes ei kuitenkaan riittänyt ruokakauppias SOK:lle. Se haistoi luomukaupassa mahdollisuuden vieläkin parempaan bisnekseen.

Luomu on trendi, jonka avulla jonkun on tarkoitus rikastua. Siksi pitää tuottaa mahdollisimman halvalla ja myydä mahdollisimman kalliilla.


PS. Jos haluat nähdä videon isompana omassa ikkunassa, klikkaa tuon videon kohtaa youTube, joka on punaisella oikeassa alanurkassa tai vieressä olevaa full screen -merkkiä. Kun katsot sen youtubessa, voit myös muuttaa laatua mieleiseksesi.

Luomun ympäristövaikutukset

Muutama sana luomun ympäristövaikutuksista, jotka ovat Oxfordin yliopiston tekemässä tuoreessa systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa katsattu sangen vähäisiksi, jopa luomua vastaan kääntyviksi useissa tilanteissa.

Organic farms not necessarily better for environment

 

This literature revealed that whilst organic farming almost always supports more biodiversity and generally has a positive wider environmental impact per unit of land, it does not necessarily have a positive impact per unit of production.

Olen seurannut keskustelua tämän tutkimuksen pohjalta ja monilla ihmisillä on suuria vaikeuksia käsittää mitä eroa on verrata per hehtaari tai per tuotettu tuote.

Luomuun positiivisesti suhtautuvat eivät millään kykene irtautumaan ajattelusta, että koska luomu tuottaa pienemmät päästöt per hehtaari, luomun on siis pakko olla ympäristöystävällisempää.

Organic milk, cereals, and pork all generated higher greenhouse gas emissions per unit of product than their conventionally farmed counterparts

Maidolla päästöt ovat jopa 30 % suuremmat luomutuotannossa, joten jos ajattelet yhtään sitä, mahtaako Maapallo olla lapsillesi tai heidän lapsilleen asuttavassa kunnossa tulevaisuudessa, jätät ilman muuta luomumaidon kauppaan tai sitten vähennät maitoa lapsiesi lasista yli 30 % joka aterialla, niin peli on tasan.

Katsotaan asiaa aamupuuron kautta ja kuvitellaan vertailun ero sen avulla.

Sinulla on kaksi lautasta edessäsi, joista toisessa on kaksi desiä luomuviljasta tehtyä puuroa ja toisessa kaksi desiä tavanomaisesta viljasta tehtyä puuroa.

Kun luomuvilja puuroosi on tuotettu, sen päästöt per hehtaari ovat olleet pienemmät, mutta kun katsot lautastasi, näetkö siinä viljaa vaiko hehtaareja?

Sinä taidat nähdä siinä viljaa ja jos sinä haluat, että ruokasi päästöt ovat pienemmät luomun avulla, sinun on poistettava sen lautasen sisältämästä puurosta aika paljon, jotta sen lautasen sisällön tuottamiseksi tapahtuneet päästöt muuttuvat tavanomaista tuotantoa pienemmäksi. Ainoastaan sillä tavoin sinä voit vähentää ruuan tuotannon aiheuttamia vaikutuksia ilmastoomme.

Mikäli sinä haluat syödä yhtä ison puuron kuin aina ennenkin ja ajatella ympäristömme parasta, niin silloin sinun vaihtoehtosi on tavanomaisesti tuotettu vilja.

Jos haluat syödä lounaallasi kolme perunaa, niin kolme perunaa luomuna tuottaa suuremmat päästöt kuin kolme perunaa tavanomaisena.

Ehkäpä olet sitä mieltä, että asiaa pitää ajatella per hehtaari, niin sitten sinun pitää vähentää huomattavasti perunoiden määrää lautasellasi, jotta touhu kääntyy luomun eduksi. Joinain vuosina luomu on tuottanut per hehtaari jopa 50 % vähemmän perunoita kuin tavanomainen perunantuotanto, joten tietenkin päästöt ovat huomattavasti pienemmät per hehtaari ajateltuna.

Kuvittele eteesi pelto ja sen ympärillä oleva villi luonto. Jos haluat syödä luomuperunaa yhtä paljon kuin söit tavanomaisesti tuotettua perunaa, peltoa on raivattava hyvin paljon lisää, jotta luomuperunaa riittää kaupassa yhtä paljon kuin tavanomaisesti tuotettua. Kumpaa katsot mieluummin, peltoa vaiko sitä vapaata luontoa pellon ympärillä ja kumpi tuottaa sinulle iloa enemmän? Jos haluat nähdä ympärilläsi enemmän peltoa, tasaiseksi raivattua maata, niin silloin valintasi on luomuperuna.

Jos olet valmis pienentämään ruoka-annoksiesi kokoa jopa useita kymmeniä prosentteja, niin silloin luomu on vaikkapa ilmaston kannalta hyvä vaihtoehto ja ruokasi tuottamisesta aiheutuvat päästöt pienenevät. Jos taas et koe, että syöt tällä hetkellä liikaa, vaan annoksesi ovat sopivia kulutukseesi nähden, niin silloin luomua suosimalla teet ympäristölle karhunpalveluksen.

Ekoshoppaaminen

Virpi Niemi kirjoitti taas oivallisen nasevasti kolumnissaan, joka on luettavissa Hesarin verkkosivuilta:

Ekoshoppaaminen, ihanan oikein

 

Sitä paitsi koulutettu länsimainen ekoajattelija on superlahjakas etenkin yhdessä asiassa: keksimään pätevänkuuloisia selityksiä omalla toiminnalleen.

Hän voi ostaa auton, jos ajaa sillä "vain vähän". Hän voi lentää joka toinen vuosi Thaimaahan, koska on ansainnut välillä lepoa, ja maksoihan hän matkastaan anerahan ilmastojeesukselle. Hän voi shoppailla vaatteita, kosmetiikkaa, laukkuja, koruja, kippoja ja sisustustavaraa, kunhan ne vain ovat eko, luomu, design tai lähi, tai sinne päin.

Ekokuluttaminen ei oikeastaan ole kuluttamista lainkaan, vaan arkipäivän laupiaita, hyviä tekoja.

En voisi olla enempää samaa mieltä. Ja tähän juuri mainostoimistot keskittyvät luodessaan uusia trendejä eri kuluttajasegmentteihin.

Kuluttajien tarpeet ovat se juttu, johon pitää keskittyä ja jos taviskuluttaminen ei nappaa rahoissa pyöriskelevää hipsteriä, niin sitten hänelle pitää luoda jotain sellaista, että hän kokee erottuvansa tavismäntistä, joka ei ymmärrä mistään mitään.

Sen kulmakivi on, että on valmis näkemään vähän vaivaa, joka tarkoittaa vaihtelevasti sitä, että ajaa Jopolla ekokauppaan tai sitä, että lukee pakkauksesta, mainitaanko siinä joku ekokuluttamisen edellämainituista tunnussanoista.

Auts.

Toinen tärkeä määre on, että haluaa maksaa vähän enemmän.

Haluaa maksaa ja etenkin on varaa maksaa enemmän. Ja rahalla vauras on aina erottunut rahvaasta, eikä tämä aika eroa menneistä mitenkään.

Ekoshoppaaja ostaa laatua, joka tarkoittaa sitä, että kengät maksavat 350 euroa, niillä on jokin sertifikaatti ja ne ovat puuta. Sellaisia on ekokuluttajan eteisessä kahdeksan paria.

Hän ottaa niistä kuvan blogiinsa ja kertoo, että ne ovat aluksi vähän epämukavat jalassa, ne eivät kestä kastumista eivätkä kävelyä hiekkateillä, ja niitä huoltaakseen on oltava puoli päivää töistä vapaalla kerran viikossa. Mutta ne ovat ihanat ja halatusta puusta tehdyt.

Ja ihan pian voi ostaa jotain muuta ekoa ja lähitarpeellista.

Kuinkahan moni ekobloggari linkittää Niemen kirjoituksen omille sivuilleen?

Taitaisi omatuntoa kirpaista niin paljon, että suljetaan mieluummin silmät ja otetaan lisää kuvia juuri postilaatikoon tipahtaneista luonnonkosmetiikan uusimmista ihmetuotteista ja kehutaan lukijoille, että juuri minun tilauskoodillani saatte näistä ekomeikeistä 10 % enemmän alennusta kuin tuon toisen ekoblogin koodilla.

Ja pistetäänpä vielä linkki toiseen hyvään Virpi Niemen kolumniin:

Kyytönsyöjät, keskittykää 

 

Mutta hinta ei ole kyyttöhörhöille kynnyskysymys ja toisaalta tehokkuus on yhtä ruma ja vastustettava sana kuin kemikaali, prosessointi tai einesruoka. 

Heidän luksusruokaideologiassaan ei ole kyse siitä, että massat alkaisivat heidän laillaan vetää aikuista luomukaritsaa ja muinaisruista, koska silloin ruoka loppuisi kesken. 

Siinä on kyse erottautumisesta, henkisestä paremmuudesta ja siitä, että on varaa.

Voisiko näitä nykyajan trendejä paremmin kuvata!

 

 

 

Luomumaito riittää, vai eikö riitä?

Nyt on ollut melkoista nokittelua S-ryhmän ja Valion kesken siitä, tarvitsisiko S-ryhmän tuoda tänne halpaa saksalaista luomumaitoa markkinoita sotkemaan.

Valio luomun brändipäällikkö Mary Petri sanoo Maaseudun Tulevaisuudessa, että Valiolla ei ole mitään ongelmia toimittaa sitä määrää, mitä pyydetään ja kotimaista on aivan riittävästi. Hänen mukaan Valio voisi toimittaa enemmänkin, jos pyydetään.

Ilkka Alarotu, S-ryhmän valikoimajohtaja, taas kertoo Hesarin verkkolehdessä, että kotimaista luomumaitoa ei ole tarvittavia määriä ja siksi he tuovat halpaa saksalaista, joka on vieläpä hyvin käsiteltyä, eli iskukuumennettua, koska se säilyy kuukauden purkissaan.

Alarodun mukaan kotimaista tuotantoa pitäisi lisätä tuntuvasti, jotta maito riittäisi, joka on ristiriidassa Valion ilmoituksen kanssa.

Sitten Alarotu kertoi, että Saksan huikeat luomumarkkinat ovat kolminkertaiset Suomeen nähden, eli 3.5 % kokonaismarkkinoista. Kolme ja puoli prosenttia luomun osuus kokonaispotista Euroopan luomun suurmaassa!

Oman mausteen soppaan tuo Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kimmo Tiilikainen, joka uhkaa S-ryhmää boikotilla saksalaisen luomumaidon johdosta. Hän oli asioinut S-ryhmän Alepassa, josta oli löytynyt vaivaiset 3 purkkia kotimaista luomumaitoa ja hyllyt olivat notkuneet saksalaista halpaa luomua.

Joten mitä ihmettä? Eikö luomu olekaan yhtä onnellista suurta luomuperhettä?

Luomuun siirtynyt ennätysmäärä tuottajia

Uutiset luomun olemattomista ympäristö- tai terveysvaikutuksista eivät saaneet uutisissa tilaa kotimaassa juuri yhtään, mutta kun tähän viljelymuotoon on hurahtanut ennätysmäärä viljelijöitä, jokainen media kertoo sen ja toki myös luomulakko:

Luomuun siirtynyt ennätysmäärä alkutuottajia ja ruokayrityksiä

 

Sen mukaan tänä vuonna valvontaan on liittynyt 365 luomutilaa, mikä on enemmän kuin yhtenäkään vuonna 2000-luvulla. Eläintuotannon luomuvalvontaan on hakenut jo 113 eläintilaa, mikä on lähes yhtä paljon kuin kolmena edellisenä vuotena yhteensä. 

Toivottavasti eivät hyppää luomujunaan liian myöhään, kun kuluttajat ovat alkaneet jo tottua halpaan ulkomaiseen bulkkiluomuun.

Tosin luomuviljelijöiden määrä ei ole tälläkään hetkellä lähelläkään sitä, mitä se olisi edellisen luomutrendin kiihkeimmässä vaiheessa josta esimerkkinä yksi uutinen vuodelta 2002:

Luomutilojen määrä pienessä laskussa 11.08.2002

 

Kaikkiaan luomutuotannon piirissä oli viime vuoden lopulla 4 894 tilaa. Uusia luomutiloja tuli vain 165 kappaletta, kun vuotta aiemmin niitä oli yli kaksinkertainen määrä. Luomutuotannon lopettaneiden tilojen määrä nousi 415:een.

Kuten näemme, vuonna 2001 luomun lopetti 415 tilaa, kun trendi alkoi hiipua, tai oli jo hiipunut.

Tuottajat kyllä reagoivat hyvin nopeasti ja kun luomutuotteita ei enää mennyt kaupaksi, viljelijät vaihtoivat takaisin tavanomaiseen viljelyyn, eikä siinä ideologiat tai muu vouhkaaminen vihreistä arvoista, joita ei tutkimusten mukaan kuitenkaan ole, auta ollenkaan.

Mielenkiintoinen on verrata tilakokoja noista kahdesta uutisesta, eli tuoreesta ja vuodelta 2002:

Nyt:

Nyt keskikokoisella luomutilalla on peltoa noin 48 hehtaaria, mikä on 10 hehtaaria enemmän kuin tavanomaisilla tiloilla keskimäärin.

Vuonna 2002:

Keskimäärin jokaisella tilalla oli luomuviljeltynä tai siirtymävaiheessa lähes 30 hehtaaria peltoa. Keskimääräinen luomupeltoala kasvoi edellisvuotisesta vajaalla kahdella hehtaarilla.

Surkeat sadot on jotenkin kompensoitava ja koko on ainut tapa tehdä se, eli pitää olla enemmän pinta-alaa, jotta saa edes jotakin maasta irti.

Mutta seuraamme tilannetta ja nyt kun on ennätyshehtaarit luomussa, onkin mainio tilanne seurata sadon määrää. Jotenkin luulen, että kun ensi vuonna näemme satotilastot, niin luomun osuus on se tuttu 0-2 prosenttia kokonaissadosta, kuten aina ennenkin, olipa tuottajien tai pellon määrä mikä tahansa.

Missä uutiset uusimmista luomututkimuksista?

Olen vähän ihmeissäni siitä, että tämä maailmalla hyvin laajasti uutisoitu tutkimus, tai oikeastaan molemmat tutkimukset (Stanford ja Oxford) eivät ole päässeet esimerkiksi Helsingin Sanomien paperiversioon ollenkaan.

Helsingin Sanomat julkaisi nettisivuilla hyvin vaatimattoman uutisen asiasta ja sen jälkeen ei yhtään mitään.

Onko luomu niin Pyhä lehmä Suomessa, että tällaisia uutisia ei julkaista edes valtakunnan päälehdessä? Jorma Ollilanko Hesari pelkää suututtavansa, vai miksi maailmalla paljon keskustelua luomusta aiheuttaneet uutiset eivät meillä ylitä uutiskynnystä?

Sitten tuo onneton guacamole pääsee joka mediaan, kun joku myy tuotetta, joka on sellaista kuin purkin kyljessä lukee, niin sitä kauhistellaan kyllä jopa lööpeissä! Nyt vähän rotia siihen tiedottamiseen, arvoisat uutisten tuottajat!

Sitten tein erään huomion, josta voi päätellä yhtä sun toista luomun hengestä. Organic Worldin nettisivuille uutinen pääsi päivä sen julkaisun jälkeen ja se oli siellä yhden aamupäivän, jonka jälkeen se oli poistettu, eikä siitä ole enää edes vihjettä:

 Organic World - Home / News

 

Ymmärrän toki luomuväen tuskan, kun he haluaisivat uskoa luomusta muuta ja uskoa kuten mainostavat, mutta eipä se luomun tulevaisuudelle kovin hyvää lupaa, jos he joutuvat piilottamaan ja kieltämään tieteelliset tutkimustulokset kuin jokin uskonnollinen kultti pitääkseen huteraa filosofiaansa edes jotenkin kasassa.

Joka paikassa luomuväki valittaa, että luomu joutuu syrjityksi kun ei ole tutkimusta ja sitä pitäisi olla, jotta sen kautta luomu saisi kaipaamaansa huomiota ja sen hyödyt nähtäisiin mustaa valkoisella.

He ovat siis uskotelleet itselleen, että luomu on kyllä sellaista kuin he uskottelevat itselleen ja  muillekin, mutta kun ei ole tutkimusta, niin muita ei saada mukaan hurraamaan luomun puolesta.

No nyt sitä tutkimusta tuli oikein kunnolla, sekä luomuviljelyn vaikutuksista ympäristöön, että luomutuotteiden vaikutuksesta ihmisten terveyteen, sekä itse luomutuotteiden sisällöstä verrattuna tavanomaiseen ja mitäpä tekee luomuväki?

On hiljaa ja toivoo, että nämä uutiset unohdettaisiin mahdollisimman nopeasti ja toivovat, että niiden sisältöä ei suomeksi julkaistaisi missään, jotta taas hetken päästä päästäisiin kertomaan, että luomua pitäisi tutkia, jotta muutkin ymmärtäisivät sen, miten hieno juttu se on.

Kuinka ihmeessä luomu voi kehittyä tai sen voisi edes olettaa kehittyvän tosiasiat huomioivaksi viljelymenetelmäksi, jos he eivät voi edes rehellisesti käsitellä tai edes tuoda omilla sivuillaan julki luotettavia tieteellisiä systemaattisia kirjallisuuskatsauksia ja niiden tuottamaa tietoa luomuviljelystä?

Samoin kotimainen luomuliitto ei ole noteerannut uutista mitenkään.

Keskustelu ja avoimmuus, myös epäkohdista, on jokaisen vähänkään tieteellisenä itseään pitävän metodin taustalta löydyttävä, tai muuten kyse on taikauskosta.

Maanviljelys on tänä päivänä tieteeseen pohjautuva, joten me saamme siitä tarkkaa tietoa. Toki se on osaltaan myös haasteellista, koska vaikkapa viljelykokeessa voi viljelyolosuhteet vaihdella dramaattisesti jopa muutaman kilometrin tai puolen kilometrin päässä toisistaan, mutta silti pääkohdat varmasti tulevat selville.

Me tiedämme kasvien biologiasta kaikki viljelyyn liittyvät pääkohdat erittäin hyvin. Tiedämme ravinteiden merkityksen ja niin edelleen. Tiedämme kasvitautien ja tuholaisten haitat yms.

Nyt tuli kaksi laajaa systemaattista kirjallisuuskatsausta luomusta ja mitä tapahtui luomuväen keskuudessa?

Hiljaisuus, syvä hiljaisuus ja sen jälkeen he odottavat aaltojen vaimenemista, jotta vanha levy voidaan laittaa soimaan: luomu on terveellista, luomu on ympäristölle parempaa ja se tulisi ilmi, jos sitä vain tutkittaisiin.

Yhä enemmän näyttää siltä, että se on ruokateollisuuden luoma trendi, jonka avulla kuluttajille pystytään myymään ylihintaisia elintarvikkkeita.

Raakamaidon riskit osa 2

Kirjoitin aiemmin ensimmäisestä suomalaisesta raakamaidon aiheuttamasta epidemiasta ja nyt niitä uutisia tulee lisää, tosin ulkomailta.

Ensin menemme Ranskaan, jossa raakamaidosta tehdystä juustosta on tähän mennessä sairastunut 48 ihmistä:

48 personnes intoxiquées à la salmonelle en mangeant du saint nectaire fermier

 

Actu alertes Rappel de Saint Nectaire 

 

Ja sitten menemme Yhdysvaltoihin, jossa jo aiemmin murheenkryyniksi osoittautunut tila on jälleen paljastunut saastuneen raakamaidon lähteeksi:

CDFA ANNOUNCES RECALL OF RAW MILK PRODUCTS AT ORGANIC PASTURES OF FRESNO COUNTY

 

Viimeksi toukokuussa oli samoja ongelmia:

CDFA ANNOUNCES RECALL OF RAW MILK PRODUCTS AT ORGANIC PASTURES OF FRESNO COUNTY - Ten illnesses reported

 

From January through April 30, 2012, the California Department of Public Health (CDPH) reports that at least 10 people with campylobacter infection were identified throughout California and reported consuming Organic Pastures raw milk prior to illness onset. Their median age is 11.5 years, with six under 18. The age range is nine months to 38 years. They are residents of Fresno, Los Angeles, San Diego, San Luis Obispo and Santa Clara counties. None of the patients have been hospitalized, and there have been no deaths.     

 

Ja kaikki nämä uutiset luonnonmukaisuudesta innostuneet haluavat saada myös Suomeen, sillä raakamaitotuotteet ovat nyt trendi, niin pitäisi olla joustava ja höllätä sääntöjä, jotta jokainen kynnellekykenevä  saisi raakamaitotuotteita trenditietoisille myydä.

Maito ei pastöroida turhan takia tai kiusallaan. Sille on hyvin pätevät tieteelliset sekä terveydelliset syyt.

Organic Pastures Raw Milk Products Recalled – Again

 Organic Pastures products were recalled for pathogens in 2006, 2007 and 2008. It was tied to a 2007 outbreak of Campylobacter. Most notably, it was quarantined in 2006 after six children became ill with E. coli infections – two with hemolytic uremic syndrome.

Mutta valitettavasti valveutuneita kuluttajia luonnonmukaisuuden todelliset riskit eivät huoleta ollenkaan, sillä paljon tärkeämpää on valittaa siitä, että Pirkka myy guocamolea, joka on juuri sellaista, kuin tuoteselosteessa lukee, vaikka siitä ei pysty sairastumaan edes syömällä useita purkkeja päivässä.