Suomesta luomumaa!

Suomesta luomumaa vuoteen 2030 mennessä, kuului brändityöryhmän visio pari vuotta sitten.

Vuonna 2030 maataloudestamme tulisi olla 50 % luomutuotannossa. Syyt tuotantotavan muutokseen ovat sellaisia, joita kovinkaan moni maatalouden ammattilainen ei voi käsittää.

Brändityöryhmän visioiden jälkeen valtion virkamiehet joutuivat kädet jo selän taakse sidottuina tekemään luomuraportin, jossa asia on suodatettu yltiöoptimististen lasien läpi niin, että se voisi jopa olla mahdollinen ja luomuraportti kannattaakin lukea, sillä se on selkeää tekstiä ja sieltä selviää hyvin paljon asioita:

Luomu 50 - mitä tarkoittaisi, jos 50 % Suomen viljelyalasta siirtyisi luomuun

 

Ensimmäinen huomio on tietenkin se, että on luotu kolme skenaariota, joissa joudutaan olettamaan asioita huomattavasti nykyistä todellisuutta vastaan. Kyse on lähinnä luomun sadoista, joita skenaarioissa joudutaan olettamaan huomattavasti nykyistä todellisuutta paremmiksi.

Miksi ihmeessä? Ennustaminen on tunnetusti vaikeaa, erityisesti tulevaisuuden ennustaminen ja nyt ennustetaan vieläpä nykyisyyden tosiasioita vastaan, joten se tekee touhusta vieläkin ihmeellisempää, mutta syyn ymmärtää: on pakko, jos "Suomesta luomumaa" aiotaan saada edes paperilla näyttämään järkevältä.

Lisäksi raportti viljelee hyvin paljon termejä "lienee, mahdollisesti, luultavasti" ja niin edelleen. Mitään varmaa ei pystytä kertomaan ja seuraava lause kuvannee asiaa hyvin:

Luomutuotannon merkittävin pitkän tähtäimen positiivinen vaikutus lienee kuitenkin siinä...

Olemme muuttamassa maatalouttamme joksikin muuksi vain sen takia, että jokin asia lienee pitkällä tähtäisellä eri tavalla kuin nyt! Eikö siitä kannattaisi olla edes jotain varmaa tietoa?


 Mitä ajatuksia herättää tämä:

Luomutuotannon suurimpana vahvuutena on totuttu pitämään ympäristöystävällisyyttä. Yksiselitteisiä tutkimustuloksia esim. siitä, kuinka paljon luomutuotanto vähentää ravinnepäästöjä on melko vähän.

Mutta onneksi on jotain saatu selville:

Mm. pitkäaikaisissa rikkakasviseurannoissa on luomutuotannossa todettu runsaampi lajidiversiteetti. Tämä on luonnon moninaisuuden kannalta hyvä asia, mutta samalla huono ominaisuus sadon tuoton kannalta.

Valitettavasti kun asia myydään mainostoimiston kehittelemänä ostavalle suurelle yleisölle, rikkakasvit unohdetaan tyystin ja puhutaan  kauniita sanoja luonnon lajidiversiteetin runsaudesta, joka tietenkin uppoaa kaupunkilaiseen, joka rakastaa kauniita sanoja.

Rikkakasvit eivät taatusti häviä Maapallolta, vaikka yhtään hehtaaria ei olisi luomutuotannossa, joten ei meidän rikkakasvien takia kannata luomutuotantoa suosia.

Entäpä tämä:

Heikkoutena voidaan pitää myös luomutuotannon määritelmää, joka perustuu sopimuksille ja on siten herkkä muutoksille, jotka kokonaistasolla eivät välttämättä merkitse kovin paljon, mutta voivat yksittäisten viljelijöiden kohdalla osoittautua varsin kriittisiksi. Näköpiirissä ei ole sellaista tilannetta, että luomutuotannon määrittely voitaisiin perustaa yleisesti hyväksyttyyn tieteelliseen tietoon, joka kohtelisi kaikkia alueita tasapuolisesti.

Olemmeko me todellakin muuttamassa maatalouttamme johonkin, joka ei perustu edes yleisesti hyväksyttyyn tieteelliseen tietoon?

Mitä tapahtuisi jos joku ehdottaisi, että muutamme puolet terveydenhuollostamme vaikkapa homeopatiaan, joka ei perustu yleisesti hyväksyttyyn tieteelliseen tietoon, vaan lähinnä taikauskoon?

Raportissa todetaan, että on äärimmäisen hankalaa kehittää edes EU:n tasolla luomusäännöstöä sellaiseksi, että paikalliset olosuhteet voitaisiin ottaa huomioon täysimääräisesti. Maatalous on hyvin riippuvainen paikallisista olosuhteista, joten on täysin käsittämätöntä edes harkita sellaista tuotantomuotoa, joka ei pysty niitä paikallisia olosuhteita huomioimaan, vaan olisimme sidottuja säännöstöön, jossa pakotetaan suomalainen viljelijä noudattamaan jotain, joka on tehty vaikkapa Italian olosuhteita silmällä pitäen.

Kun pääsemme niihin luomutuotannon ympäristövaikutuksiin, niin vastassa on lähes täystyrmäys:

Tutkimustietoa näistä osittain oletusten ja teorioiden tasolla olevista asioista varsinkaan Suomen olosuhteiden osalta on hyvin niukasti.

Olemme muuttamassa puolet maataloudestamme luomutuotantoon ja lähes kaikki on pelkkää teoriaa ja oletusta!

Siirrymme katsomaan sitten kotieläintuotantoa, josko siinä olisi selkeitä konkreettisia asioita tukemassa luomutuotantoon siirtymistä:

 Kuluttajat kokevat eläinten oikeuksien tulevan paremmin huomioon otetuksi luomutuotannossa kuin tavanomaisessa tuotannossa.

Pitääkö meidän siirtyä eläintuotannossa luomutuotantoon siksi, koska kuluttajat kokevat jotain?

Entäs ne eläimet? Voivatko eläimet yhtään sen paremmin, jos kuluttajat kokevat niiden voivan paremmin?

Tämä onkin luonnollista, sillä luomukotieläinsäännöissä määritellyt vähimmäisvaatimukset tuotantoeläinten olosuhteille ovat tiukemmat kuin tavanomaisessa tuotannossa vallitseva käytäntö, jonka säätelee eläinsuojelulaki. Luomutuotannon vahvuus onkin siinä, että se luo kuluttajille aiempaa selvästi myönteisemmän kuvan maatalouden harjoittamisesta ja kotieläinten hoidosta.

Vai sellaista. Että luomutuotannossa vähimmmäisvaatimukset ovat tiukemmat kuin tavanomaisessa vallitseva käytäntö. Asia pitänee edes jotenkin paikkaansa sikoloiden kohdalla, mutta muutoin erot ovat sangen minimaaliset, osin jopa suorastaan kosmeettiset, eli puhutaan ikkunapinta-alan koosta yms asioista.

Esimerkiksi lehmä makaa noin 12 tuntia päivässä, syö 8 tuntia päivässä ja lypsyyn menee pari tuntia, niin sitä aikaa lehmän lajityypilliseen sosiaaliseen elämään jää noin pari tuntia, joka on tietenkin tärkeää aikaa, mutta suhteet miten lehmä päivänsä käyttää, tulee pitää mielessä.

Mutta se tuossa ihmetyttää, että luomutuotantoa pitää suosia sen takia, että se luo paremman kuvan maataloudesta, mutta jälleen ei ole edes yhtä konkreettista tutkittua asiaa siitä, että onko luomun luoma kuva oikea myös käytännössä.

Kyllä hyvä mainostoimisto voi luoda vaikka millaisia kuvia ties mistä, mutta jos se ei ole todellisuutta, niin onko asialla jotain merkitystä oikeasti esimerkiksi eläinten hyvinvoinnin kannalta?

Suomessa on EU:n terveimmät lehmät, jotka lypsävät laadultaan ehdottomasti parasta maitoa, niin kyllä siitä aika paljon voi päätellä siitä, miten eläinten asiat ovat. Lehmä on hyvin arvokas eläin omistajalleen, joten on aivan omistajan edun mukaista, että hän pitää huolta eläimen hyvinvoinnista ihan taloudellisista syistä.

Suomessa on EU:n terveimmät broilerit, joista yksikään ei ole saanut yhtä ainoaa antibioottikuuria viime vuonna ja sekin kertoo paljon siitä, kuinka eläimet voivat.

Sikaloista meillä on sangen ikävää materiaalia ja epäkohtia ei tule piilotella, saatikka vähätellä, mutta pitää muistaa, että järjestö, jonka tavoite on lopettaa kotieläintuotanto Suomesta kokonaan, taatusti löytää agendalleen suotuisat kuvakulmat. Sairaskarsinaa yöllä salaa kuvatessaan on hyvät mahdollisuudet saada rajuakin materiaalia ihmisten tietoisuuteen, jotka haluavat sellaista nähdä.

Mutta valitettavasti maanviljelijätkin ovat ihmisiä, joille voi tulla ongelmia vaikkapa työssä uupumisen kautta, joka voi vaikuttaa eläinten hyvinvointiin dramaattisesti ja tähän eivät säännöt tai tuotantotapa vaikuta, vaan valvonta, jota olisi oltava mielellään enemmän kuin yhden kerran vuodessa.

Ja entäpä ammattietiikka koko brändityöryhmän sopassa. Tästä visiosta luomutuotantoon siirtymisestä vastasivat kuvataiteilija Osmo Rauhala, sekä Nokian entinen toimitusjohtaja Jorma Ollila.

Osmo Rauhala on erittäin arvostettu kuvataiteilija ja hänen ansionsa sillä saralla ovat kiistämättömät, mutta annamme hänelle vapaat kädet visioida sen, mihin tulevaisuutemme maatalous perustuu?

Miksi me emme antaneet tätä mahdollisuutta maatalouden ammattilaisille?

Osmo Rauhalan kunniaksi on kuitenkin sanottava se, että hän viljelee luomua Suomessa kesäisin, mutta se taas asettaa hänen mahdollisen neutraalin suhtautumisensa kovin kyseenalaiseksi tässä työryhmässä.

Jos me perustaisimme samanlaisen brändityöryhmän koskien terveydenhuoltoamme ja pistäisimme työryhmää vetämään homeopaatin ja vyöhyketerapeutin, niin ei tarvinne kovin paljoa mielikuvitusta arvatakseen sen,  mihin suuntaan työryhmä haluaisi terveydenhuoltoamme kehittää.

Lukekaa Koikkalaisen luomuraportti ajatuksen kanssa ja miettikää, onko luomutuotanto sellaista mitä mainokset antavat ymmärtää. Onko luomutuotanto todettu Suomessa tehdyillä tutkimuksilla  ympäristön kannalta paremmaksi? Onko tutkimusten mukaan tavanomainen tuotanto pilannut luontomme, tuhonnut luonnon moninaisuuden ja olisiko luomutuotanto nyt sitten maatalouden Messias, joka sovittaa syntimme ja pelastaa ihmiskunnan?

Loppuun vielä lainaus:

Suomessa tehdyissä tutkimuksissa luomuviljelyn positiiviset vaikutukset lajiston monimuotoisuuteen on selkemmin havaittu rikkakasveilla.

Ja tämän takiako kannattaa puolet maataloudestamme siirtää luomutuotantoon?

LISÄYS:

Komenttiosiossa annettiin linkki tutkimukseen, jossa kestävän ja hyvin tuottavan lehmän ominaisuuksia on selvitetty Suomen olosuhteissa:

KESTÄVÄ LEHMÄ - Lypsylehmien poiston syyt ja kestävyyden taloudellinen merkitys    Tosin luomutuotantoa ei tuossa ole mukana, joten emme voi verrata, että miten asiat ovat siellä. Asia olisi mielenkiintoinen, sillä kuten tiedettyä, luomun säännöt eläinten lääkinnästä ovat hieman oudot jo pelkästään kaksinkertaisen varoajan osalta, joten luomutuotannon säännöt voisivat toisaalta kohottaa poistojen määrää, sillä sairas eläin tulee luomussa maksamaan paljon tavanomaista enemmän. Puhumattakaan siitä, että kolmen antibioottikuurin jälkeen lehmä palaa siirtymäkaudelle ja sellaisen pitäminen luomunavetassa, luomueläimien kanssa ei tule kysymykseen.