22. kesäkuuta 2012

Miksi Suomesta ei saa luomulihaa?

Miksi Suomesta ei saa luomulihaa, kysyy Taloussanomat ja jostain syystä tätä kysytään aina vain uudelleen.

Miksi Suomesta ei saa luomulihaa?

 

Kaupan lihalaareista löytyy lihaa joka lähtöön, mutta luomulihatiski ammottaa tyhjyyttään. Siitäkin huolimatta, että kuluttajat haluavat ostaa ja kauppa haluaa myydä. Miksi tilanne on tämä? Ja miksei se muutu? 

En tiedä sitä, mikä on tilanne muualla, mutta täällä pääkaupunkiseudun ulkopuolella oli ainakin eilen paikallisessa Prismassa luomulihaa tarjolla. Oli jauhelihaa sekä suikaleita ja jauhelihaa sai jopa 30 prosentin alennuksella, sillä viimeinen käyttöpäivä oli huomenna. Ei sitä vain kukaan näyttänyt kärryynsä pistävän, edes sitä halvennettua, joten nämä ongelmat taitavat olla lähinnä siellä rikkaassa etelässä.

Alle prosentti kaikesta tuotetusta lihasta on peräisin luonnonmukaisilta tiloilta, kun esimerkiksi kananmunista noin yhdeksän prosenttia on luomua. Eikä lihapulaan ole tulossa helpotusta.

Ja käsittääkseni sitäkin luomulihaksi kasvatettua lihaa pistetään myyntiin tavallisena lihana aivan surutta.

Suomen johtavan luomulihan valmistajan Pajuniemen toimitusjohtaja Arto Jokinen sanoo luomulihan tuotantovaatimusten olevan Suomessa poikkeuksellisen haastavia.

Siihen taitaa vaikuttaa sekin, kuten luomuraportissa luki, että sääntöjä ei saada sellaisiksi, että säännöt voisivat ottaa kaikkien alueiden olosuhteet huomioon ja lisäksi suomalaiset ovat vielä itse sotkeneet soppaan mausteita, joita ei soppaan kaivattaisi:

Suomessa on myös ihan omia keksintöjä, kuten että sikalan ikkunapinta-alan pitää olla viisi prosenttia lattiapinta-alasta. Betonielementeistä tehtävään sikalaan sellainen on erittäin hankalasti toteutettavissa. 

Luulisi, että jos maatalouden kanssa tekemisissä olevat näitä sääntöjä keksivät, niin ne olisivat sellaisia, että ne voidaan toteuttaa ja että ne ovat järkeviä, mutta näin ei siis ole.

Miksi ihmeessä? Kuka niitä sääntöjä oikein laatii ja millä perusteilla?

Luomussa tarvittavien tuotantotilojen säännöistä eivät ilmeisesti vastaa henkilöt, joilla olisi aiheesta kokemusta, koska jo pelkästään tilojen saaminen luomusääntöjen mukaisiksi on hyvin hankalaa, niin toivoa sopii, että luomutuotannon eläimiin keskittyvistä säännöistä ovat vastanneet henkilöt, joilla on edes jotain käsitystä eläimien pitämisestä.

Ainakaan eläinlääkärit eivät ole aivan jokaista luomusääntöä allekirjoittamassa, etenkin kun mennään sinne homeopaattiselle lääkintäosastolle, jota vaaditaan luomueläimiin ensimmäiseksi kokeitavan.

Maatalousyrittäjille neuvontaa ja koulutusta tarjoavan Pro Agrian luomuerikoisasiantuntija Marja Suutarla sanoo, etteivät tuottajat pysty reagoimaan kysynnän kasvuun niin nopeasti kuin haluaisivat. 

Montako vuosikymmentä sitä aikaa sitten pitäisi antaa, sillä tämä luomulihabuumi alkoi jo vuonna 2008-2009, paljon aiemmin kuin muiden luomutuotteiden buumi ja mitään ei ole tapahtunut.

Varsinaiset pullonkaulat löytyvät sianlihan tuotannossa toisaalta. – Suomessa on hirveä pula luomurehusta. Ennen kaikkea valkuaisaineiden löytäminen on vaikeaa. Ei niitä uusia luomutiloja vain voi tulla yks kaks hirveää määrää, kun ei ole rehua.

Niinpä niin. Tämä on ollut ongelma jo vuosia ja mitään ei ole tapahtunut tässäkään asiassa. Luomurehu tulee meille Brasiliasta, Kiinasta tai vaikka Romaniasta ja on myyjän markkinat, joten hinnat ovat kovat. Ongelma on ollut konkreettinen jo vuosia ja sama meno jatkuu.

Rehun osalta luomutuotanto ei eroa mitenkään tavanomaisesta, vaan ihan samoilla eväillä mennään.


Sitten me hyvin ihmeellisesti viemme Euroopasta vientitukien avulla sitä omien markkinoiden kipeästi tarvitsemaa luomurehua kolmansiin maihin ja sitten rahtaamme kolmansista maista sitä rehua takaisin, mutta se vain maksaa paljon enemmän kuin itse tuottamamme rehu. Järkevää ja vastuullista?

Kuitenkin mainokset puhuvat kauniita asioita luomutuotannon ravinteiden kierrätyksestä, jossa eläimet popsivat oman tilan rehua ja sitten eläimien lannalla lannoitetaan pellot, jotta sitä oman tilan rehua riittäisi, mutta ne ovatkin vain niitä mainoksia.

Pro Luomun toiminnanjohtaja Marja-Riitta Kottila korostaa alan tiedon ja osaamisen lisäämisen merkitystä. – Suomessa on paljon väärää ja vanhentunutta tietoa luomusta, osin aivan pelkkiä huhujakin. Mutta koko luomuala onkin Suomessa vielä aivan alkutekijöissään.


 Me olemme muutamassa puolet maataloudestamme luomutuotannoksi ja koko luomuala on aivan alkutekijöissään! Mitä ihmettä! Toivottavasti myös poliitikot tietävät tämän, sillä jos luomuala pitää sisällään vanhaa ja väärää tietoa, sekä suoranaisia huhuja, niin mihin tietoon perustuen ne päättäjät päättivät, että siirrämme puolet maataloudesta luomuun vain parissa vuosikymmenessä?




Ei kommentteja: