Maapallon elonkehä muuttuu
Ihmiskunta käyttää nyt 20-40 prosenttia maapallon perustuotannosta omiin tarpeisiinsa. Noin 43 prosenttia maapallon maa-pinta-alasta on maanviljelyskäytössä tai rakennettua aluetta, suuri osa jäljelle jäävästä on tieverkostojen läpäisemää. Joidenkin arvioiden mukaan yli 80 prosenttia viljelykelpoisesta pinta-alasta on jo käytössä.
Arviot maatalousmaana olevasta alueesta lienevät oikean suuntaisia, mutta ongelmia asiassa aiheuttaa se, että parhaimmat ja maatalouskäyttöön soveliaimmat maat on jo valjastettu maatalouden käyttöön ja ne maa-alueet, mitä joko nyt tai tulevaisuudessa koetetaan saada maatalousmaaksi, ovat siihen yleensä huonosti sopivia.
Viljavat ja hyvin tuottavat, sekä helposti hyödynnettävät maa-alueet on jo otettu käyttöön ja yhä vaikeammin hyödynnettävää maa-alaa on enää jäljellä maatalousmaaksi.
Ongelmia aiheuttaa lisäksi se, että hyvää maatalousmaata on lähes pakko luovuttaa maatalouskäytöstä pois mm. kaupunkien levittyessä yhä laajemmille alueille ja kaupunkien kasvaessa esikaupunkialueineen yhä suuremmiksi ja suuremmiksi. Tämä ei ole ongelma tietenkään juuri Suomessa, mutta esimerkiksi Kiinassa ongelmia on jo hyvin paljon.
Mitä huonommin maatalouskäyttöön soveltuvaa maata joudutaan ottamaan käyttöön, sitä enemmän muokkausta ja muita ympäristön rakenteeseen vaikuttavia asioita joudutaan tekemään ja sitä enemmän se maa-alue tarvitsee vaikkapa lannoitteita, jotta se tuottaisi edes jotain.
Katsauksessa ei esitetä toimintaohjeita, mutta tutkijoiden mukaan keskeisiä tavoitteita ovat väestönkasvun ja resurssien käytön hillitseminen, nopea siirtyminen muihin kuin fossiilisiin energialähteisiin, ravinnontuotannon tehostaminen ja biodiversiteetistä huolehtiminen maalla ja merissä.
Tehostaminen, se suuri kirosana, mutta jälleen pitää muistuttaa siitä mitä tehostaminen on. Maatalouden tehostaminen ja ravinnontuotannon tehostaminen ei tarkoita sitä, että maatalouskemikaaleja ja lannoitteita syydetään peltoihin ilman mitään rajaa.
Tehostaminen tarkoittaa sitä, että samoilla tuotantopanoksilla kuin nyt saadaan tulevaisuudessa enemmän ruokaa, tai vähemmillä tuotantopanoksilla saadaan sama määrä kuin tällä hetkellä. Sitä on tehostaminen.
Onko luomutuotanto tehostamista? Se selviää ainakin Suomen osalta ensimmäisestä postauksestani:
Luomun sadot
Joutuisimme raivaamaan villiä luontoa hyvin paljon enemmän maatalousmaaksi, jos tekisimme luomutuotannosta päämenetelmän. Olisiko parempi antaa luomutuotannon olla siinä roolissa, mihin se parhaiten soveltuu, eli tuottaa ruokaelämyksiä niille, joilla on siihen varaa?
Pääministerimme runoili juuri ruoasta ja siitä, miten ruoka on tärkeää ja ruoan odotetaan tuottavan meille elämyksiä sekä tarinoita. Jostain syystä juuri luomuruoka tuottaa Kataiselle tarinoita ja elämyksiä.
Miljardi ihmistä tällä hetkellä ei välitä niistä elämyksistä saati ruoan tarinoista, vaan he olisivat iloisia pelkästä ruoasta, tavallisesta tylsästä ruoasta ilman tarinoita ja elämyksiä. Jätetään ne tarinat ja elämykset heille, joilla on niistä varaa maksaa, mutta ei pakoteta sellaisia rikkaiden elämysiloihin, joilla ei ole niihin varaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti