Luomujärjestöt puhuvat paljon luomumyynnin kasvuprosenteista, mutta se tärkeämpi, eli kuinka kysynnän kasvuprosentteja vastaavaa tarjontaa on kokonaisuudesta, jää usein vähemmälle mainostamiselle. Siitä onkin parempi olla hyvin hiljaa, sillä muuten voisi paljastua se, että luomuruoka on kaukoruokaa, eli tuotettu jossain aivan muualla kuin maassa, jossa sitä kulutetaan.
Luomujärjestöt ovat tehneet kovasti töitä saadakseen kuluttajat luulemaan, että luomuruoka on sama asia kuin lähiruoka ja tätä illuusiota ei haluta tietenkään rikkoa. Siksi luomujärjestöjen edustajat eivät puhu pelkästään luomuruoasta, vaan lause muotoillaan aina "luomu- ja lähiruokaa on suosittava" jne. Luomuruoka on näin muodostunut kätevästi synonyymiksi lähiruoalle, eikä kukaan ole kyseenalaistanut asiaa, sillä kun asiaa tarpeeksi kauan hokee, se muuttuu todeksi, on vanha markkinointitotuus.
Suomen tilanne on se, että etenkin luomuvihanneksia menisi kaupaksi, kaupan itsensä mukaan, niin paljon kuin niitä hyllyyn saadaan, joten markkinatalouden lakien mukaan voisi olettaa, että juuri luomuvihanneksiin siirtyisi paljon tuottajia tavanomaiselta puolelta. Näin ei ole, vaan tilanne on päinvastoin.
Maatilatilastollinen vuosikirja 2010 kertoo sivulla 146, että luomuvihannesten viljely supistuu vuosi vuodelta.
Luomuporkkanan viljely oli suurimmillaan vuonna 2003, jolloin 59 hehtaaria oli valjastettu ammattimaiseen luomuporkkanan viljelyyn. Vuonna 2009 on 51 hehtaaria käytössä.
Luomusipulia viljeltiin vuonna 2003 peräti 80:llä hehtaarilla ja vuonna 2009 enää 40 hehtaaria on luomussa.
Punajuurella luvut ovat v. 2003 13 hehtaaria ja nyt 4 (neljä) hehtaaria. Luomupunajuurta menisi niin paljon kuin sitä ehtisi kauppoihin toimittaa ja viljelyala on kutistunut jo vaivaiseen neljään hehtaariin.
Ainoastaan naurista viljellään laajemmalla alalla nyt kuin vuonna 2003. 12:sta -> 16:a hehtaariin.
Jotta saatte jotain käsitystä hehtaarimääristä, niin tavanomaisella puolella on vihannesviljelyssä 8245 hehtaaria ja tämän takia esimerkiksi porkkanaa on tarjolla kotimaisena läpi vuoden, kun taas luomuun mieltyneet joutuvat vaihtamaan italialaisiin hyvin aikaisessa vaiheessa.
Miksi ihmeessä tuottajat eivät siirry luomuun, vaan vihannestenkin osalta luomuun mieltyneet kuluttajat joutuvat valitsemaan ulkomaisen vaihtoehdon?
Yksi syy on luomutuotannon työvoimavaltaisuus, koska kun esimerkiksi rikkaruohot, jotka ovat suuri ongelma luomuvihannesten tuottamisessa, joudutaan kitkemään käsin ja luomuporkkanalla menee hehtaarille kitkemiseen MTT:n mukaan 120-420 tuntia, niin kustannukset ovat hyvin suuret.
Luomuporkkanat kannattaa tuottaa siellä, missä työvoima on halpaa ja josta löytyy ihmisiä, jotka eivät vieroksu raskasta ruumiillista työtä.
Seuraava linkki oli jo toisessa blogauksessa, mutta siitä selviää paljon asioita. Sivulta viisi:
Figure 5: Share of total organic area (fully converted and under conversion) in Total UtilisedAgricultural Area (UAA), 2005 (1) and 2007 (2)(%)
Kaaviosta selviää luomutuotannossa olevan maatalousmaan osuus koko käytettävissä olevan maatalousmaan potista. Kaavio on vuodelta 2010 ja pitää sisällään vuodet 2005 ja 2007, mutta uudempaa ei ole vielä käytössä.
Kuten näkyy, niin Euroopan luomumyynnin suurmaat Saksa (DE) ja Tanska (DK) ovat reilusti Suomen takana siinä pinta-alassa, jolla luomua tuotetaan sitä suosiville kuluttajille. Tiedämme, että Suomen pinta-ala on noussut jo kahdeksaan prosenttiin, mutta Saksan ja Tanskan kohdalla tilanne on säilynyt suunnilleen ennallaan.
Tanskassa on luomutilojen määrä vähentynyt jo vuosia, joka sekin selviää maatilojen tilastokirjasta sivulta 247, jota asiaa ei Tanskaa koskevassa luomu-uutisoinnissa jostain syystä mainita koskaan.
Vuonna 2004 3 166 tilaa, vuonna 2005 3 036 tilaa, vuonna 2006 2 794 tilaa, vuonna 2007 2 841 tilaa, vuonna 2008 2 754 tilaa ja vuonna 2009 2 694 tilaa. Asialla on toinenkin puoli, eli se, että vaikka tilojen määrä on supistunut voimakkaasti, on tuotantoala kasvanut hiukan, joten se tarkoittaa sitä, että aivan kuten Suomessakin, myös Tanskassa luomutilat kasvavat kasvamistaan, vaikka mainoksissa koetetaan yhdistää juuri pientuotanto ja luomu, eikä suinkaan suuret tilat ja luomu. Tanskassa on luomuun tullut tuona aikana lisää vain 1500 hehtaaria, joten maa-alan lisäys on sangen vaatimaton, koska Tanskan maatalouden käytössä oleva kokonaisala on noin 2.6 miljoonaa hehtaaria.
Kuinka voi olla mahdollista, että vaikka Tanska on luomukulutuksen suurmaa, jossa luomua menee huimasti Suomea enemmän, luomua tuottavien tilojen määrä supistuu supistumistaan?
Mutta mistä Saksan vaativille ekologisille kuluttajille sitten tuodaan heidän janoamansa luomu ja missä ihmeessä se tuotetaan, sillä ei Saksan isoja luomumarkkinoita kyetä pitämään yllä viiden prosentin tuotantoalalla kokonaispinta-alasta, jos kerran Suomen 1.7 prosentin kysyntää ei kyetä tyydyttämään kahdeksan prosentin pinta-alalla, vaan yhä enemmän ja enemmän Suomeen tuodaan ulkomaista luomua.
Luomussa pätevät aivan samat säännöt kuin muussakin luksusbisneksessä, eli luomu tuotetaan siellä, missä se on halvinta tuottaa ja viedään sinne, mistä siitä saa parhaat rahat, josta esimerkin antaa seuraava uutinen vuodelta 2009.
Euroopan suurin luomumaitotila Kroatiaan
Euroopan suurimmalla luomumaitotilalla tulee olemaan 2500 lypsylehmää ja 4000 ha peltoa. Suurtilaa Kroatiaan on perustamassa tanskalaisyritys Ansoe Holding. Yritys suunnittelee markkinoivansa tilan luomumaidon itävaltaan ja itäiseen Saksaan. Tarkoitus on rakentaa myös oma meijeri. Luomutuotantoa puoltaa myös eurooppalaisittain korkea luomutuki. Näin sekä edullinen rehuntuotanto, hyvät markkinanäkymät ja korkea luomutuki varmentavat tilan taloudellista kannattavuutta.
Tämä uutinen valottaa hyvin paljon luomuviljelyn korkeaa eettisyyttä, jossa otetaan huomioon sitä sun tätä, kuten luomutuotannon kauniit mainokset meille kertovat ja sen, miksi se on jossain suosittua ja jossain ei. Yleisesti luomuviljely ei ole suosittua siellä, missä sitä kulutetaan ja taas missä sitä tuotetaan, sitä ei juurikaan osteta.
Oikeudenmukaisuusperiaatteen mukaan luomumaatalouden tulee rakentua vuorovaikutussuhteille, jotka turvaavat oikeudenmukaisuuden suhteessa yhteiseen ympäristöön ja elinmahdollisuuksiin.
Uutinen romahduttaa tietenkin myös illuusion siitä, että luomutuotanto on synonyymi sympaattiselle pientuotannolle, jolla pidetään maaseutu elävänä, vai pitääkö meidän venyttää pientuotannon käsityksiä niin, että siihen voidaan sisällyttää myös tila, jolla on 2500 lypsylehmää ja 4000 hehtaaria peltoa?
Mitä mahtavat itäisen Saksan tai Itävallan luomutuottajat olla mieltä tanskalaisen yrityksen suurtilasta, joka todennäköisesti sotkee hyvin pahasti Saksan ja Itävallan omien luomutuottajien elämää? Saksan ja Itävallan omat tuottajat, pientuottajista puhumattakaan, eivät mitenkään kykene kilpailemaan hinnassa tanskalaisen yrityksen kanssa, joka hyödyntää markkinoiden valtaamisessa toisen maan korkeita tukia sekä halpaa työvoimaa.
Tämä on se syy, miksi Saksassa ja monissa muissa maissa luomu on paljon halvempaa kuin meillä, mutta kuitenkin huomattavasti kalliimpaa kuin sen kyseisen maan tavanomainen elintarvike. Se tuotetaan halvalla jättimäisissä tuotantokeskuksissa ottaen kaikki tuotantomaan edut irti ja kiikutetaan sinne, missä ihmisillä on varaa maksaa siitä paljon tavanomaista ruokaa enemmän.
Jos esimerkiksi Arla perustaa itärajan taakse jättimäisen luomumaitotilan meijereineen ja se alkaa tuottaa luomumaitoa päivässä yhtä paljon kuin tällä hetkellä Suomen luomutilat tuottavat kuukaudessa, niin Suomen kuluttajat saavat varmasti hyvin halpaa luomumaitoa ja sitä riittää hyllyissä koko ajan, mutta olisiko se oman maamme luomutuotannon tai edes tavanomaisen tuotannon terveen kehityksen kannalta kovin suotavaa?
Luomutuotannossa on paljon asioita, joista koetetaan olla hyvin hiljaa, jotta kuluttajat eivät huomaisi sitä, että mainoksien luomat mielikuvat eivät kovinkaan paljoa kerro todellisuudesta. Lähiruokaako? Pientuotantoako? Luomu mainostaa olevansa oikein eettinen ruokajärjestelmä, joka ei perustu tällä hetkellä voimassa oleviin sääntöihin, vaan on jotain jaloa ja ylevää, mutta miten on käytäntö?
Sitä voi jokainen annettujen esimerkkien valossa miettiä ja tulla siihen johtopäätökseen, joka omassa mielessä parhaimmalta tuntuu.
EDIT. Aamun (5.3) Helsingin Sanomat kertoi Eat&Joyn henkilöstön irtisanomisista ja juttu päättyi siihen, että kotimaiseen lähiruokaan painottunut maatilatori ottaa valikoimaansa täydennystä ulkomaisista luomuhedelmistä ja ulkomaisista luomuvihanneksista. Markkinoille sitä mitä markkinat haluavat. Halvemmalla tuotettua ja halvemmalla hinnalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti