Kuluttajan eettisen valinnan vaikeus
Juhannuksen kunniaksi en äidy selittelemään kirjoitusta, kuten itse näkisin siinä esitettyjä kohtia, vaan jokainen lukenee jutun itse ja käsittää sen aivan kuten omassa mielessä hyvältä tuntuu. Kuten jutusta hyvin selviää, on eettinen kuluttaminen hyvin vaikeaa ja suorastaan ristiriitaista, sillä eteen tulee valintoja, joiden seuraukset ovat hyvin moninaisia ja suorastaan ristiriitaisia, eli on hyvin vaikea kumartaa yhteen suuntaan, pyllistämättä toisaalle, kuten vanha sananlasku kertoo.
Puhtaan omatunnon markkinat
Yritykset ovat innoissaan eettisyydestä, koska ne ovat saaneet siitä uuden tehokkaan myyntiargumentin. Suurelle osalle yrityksistä on ilmestynyt kuin tyhjästä uudenlaisia ympäristöystävällisempiä toimintatapoja ja tuotteita, yritykset tukevat monenlaisia eettisesti tärkeitä kohteita ja myyvät monenlaisia hyviä arvoja.
Mistäpä yritykset eivät olisi innoissaan.
Josta hyvänä esimerkkinä on luonnonkosmetiikka, sillä siitähän yritykset vasta innoissaan ovatkin, sillä siinä on pohjattomat markkinat kemikaalikammoisille nykyihmisille ja pelkomarkkinoilla saadaan uusia asiakkaita jatkuvalla syötöllä. Mutta miten eettistä luonnonkosmetiikka sitten on, jos alamme pohtia sitä yhtään pintaa syvemmältä?
Mitä eettistä on siinä, että samaan aikaan kun miljardi ihmistä kärsii nälästä, me valjastamme kallista maatalousmaata vain siihen, että turhamaiset rikkaat länsimaissa saavat naamarasvaa, joka toimii tutkitusti täydellisen yhtä tehokkaasti kuin sen synteettinen versio?
Kun kehitysmaan köyhän viljelijän pitää päättää, että tuottaakko ruokaa oman maan hyvin köyhille ihmisille, vaiko kenties Simmondia Chinesis-pensaita, toki luomuna, kansainvälisen kosmetiikkajätin uuden luonnollisen naamarasvan ainesosiksi, niin se köyhä maajussi taitaa tuottaa mieluummin naamarasvan aineita, kuin maissia oman maan kansalaisille. Korvaus naamarasvan ainesosien eroksi ei varmaan ole suuri, mutta sen maan tulotasossa luultavasti huomattava, joten oman maan nälkäiset jäävät kakkoseksi, kun raha puhuu ja rikkaille pitää saada heidän hamuamiaan tuotteita.
Mitä kemikaalikammoinen kuluttaja ajattelisi kun miettisi sitä, että luonnonkosmetiikan valmistaja ei voi millään tietää niiden kymmenien, jopa satojen eri kemikaalien vaikutuksista, joita yksittäinen kasviuute tai kasviyrtti voi sisällään pitää? Puhumattakaan dioksiinista, PAH-yhdisteistä, raskasmetallaista, DDT:stä ja muista maaperän myrkyllisistä aineista, joita myös biodynaaminen naamarasva voi pitää sisällään.
Mutta yritykset ovat niin kauan innoissaan kuin trendi kestää ja sen jälkeen ne tuottavat uuden trendin mukaisia tuotteita markkinoille ja ovat taas innoissaan. Ainoastaan kuluttaja on sekaisin ja hämmentynyt, mutta siihen vaivaan auttaa aina hyvä mainostoimisto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti