Luksusta rikkaille

S-ryhmä ilmoitti juuri, että luomun suosio jatkuu ja luomun osuus myynnistä ensimmäisellä kolmanneksella oli 1,6 %, mutta pääkaupunkiseudulla ja muissa suurissa kaupungeissa kokonaista 2,6 %.

Miksi ihmeessä luomu vetoaa juuri kaupunkien varakkaisiin ihmisiin?

Syynä lienee se vanha tuttu, eli vauras haluaa erottautua rahvaasta ja ruoka on ollut aina yksi niistä keinoista, joilla vedetään hajurakoa vähemmän vauraisiin. Sitten kun vähemmän vauraat pääsevät kiinni samaan trendiin, vauraiden pitää keksiä jotain muuta.

Toinen syy voi olla sekin, että tavanomaisella maataloudella pelottelu vetoaa heihin, jotka ovat siitä vieraantuneet, kun taas he, jotka asuvat maaseudulla ja näkevät ympärillään maataloutta, eivät kykene ymmärtämään kaupunkilaisille suunnattuja argumentteja myrkyistä ja kuolevasta ympäristöstä.

Mutta voiko tässä olla kyseessä myös se, että koska Suomi kuitenkin on puhdas maa ja meillä ongelmia ei esiinny, niin onko luomu sellaisissa maissa suosittua kaupunkien ulkopuolella, jotka eivät ole tunnettuja puhtaasta ympäristöstä, vaan saastuneisuutta ja ongelmia esiintyy myös kaupunkien ulkopuolella:

Country Reports and Country Information on Organic Farming in Europe

 

Katsaus Italiaan, joka on hehtaarien perusteella yksi luomuviljelyn suurmaista, vaikkakin luomupeltojen osuus koko Italian maatalousmaasta on kovin vaivainen, eli noin 2 %. Mutta hehtaarit ovat hurjia, sillä Italian pelloista yli miljoona hehtaaria on luomussa ja vertailuna Suomessa koko käytössä oleva maatalousmaa on 2.3 miljoonaa hehtaaria.

Suomessa tuskaillaan sitä, että emme kuluta luomuun riittävästi, mutta eipä se tunnu olevan suosittua Italiassakaan, sillä luomuun käytetään noin 25 euroa vuodessa per asukas. On se tosin huomattavasti enemmän kuin meillä, mutta silti.

Vienti näyttelee suurta osaa luomutuotannossa ja miksipä ei näyttelisi, kun Italia on maita, jossa lähes ilmaista työvoimaa riittää (laittomia siirtolaisia yms), jotta luomun tuotantokustannukset saadaan painettua minimiin, niin sitten se on hyvä rahdata vaikkapa Suomeen ja myydä kalliilla vauraille kaupunkilaisille. Italia sai myös julkisuutta silloin, kun paljastui suuri väärennetyn luomun skandaali.


Ja sitten se tyypillinen luomun kuluttaja:

Organic consumers are similar to the typical European organic consumer: between 25 and 50 years of age with a medium or high income, a high school or university degree, and they live in large cities, mostly in northern and central Italy (Pinton 2010). 

Luksusta rikkaille, halvalla tuotettuna ja kalliilla myytynä.

Sitten menemme Espanjaan, jossa on huimaavat lähes 1.5 miljoonaa hehtaaria luomutuotannossa ja laulamme edelleen samaa virttä:

Export plays a major role.

Ja espanjalaiset kuluttavat luomuun suhteellisen vaatimattomat 19.5 euroa vuodessa per kuluttaja ja luomun osuus on kokonaisostoista 1 %.

Le Monde Diplomatique -lehti julkaisi laajan jutun Espanjan luomutuotannosta, kun paljastui, että luomumansikkaa viljeltiin satojen hehtaarien suuruisilla kasvimailla ja työntekijät tulivat köyhistä oloista Romaniasta ja Filippiineiltä ja käytännössä asuivat hyvin alkeellisissa oloissa ja eristyksissä kasvihuonemeren keskellä.

Florissante industrie de l’agriculture biologique

Espanja ja Italia olivat mukana esimerkkinä kahdesta syystä, joista toinen on se, että tehtyäni katsauksen lähisupermarketin luomuosastoon, suurin osa tuotteista oli saapunut meille kyseisistä maista ja toinen syy tuli mieleeni siitä myllerryksestä, jota Euroopassa käydään, joka koskettaa tai tulee koskettamaan myös meitä suomalaisia:

Euroopan velkakriisi

 

Ei näillä asioilla (luomutuotanto vs. talouskriisi) tietenkään mitään yhteistä ole, mutta jos siellä ei kyetä hoitamaan taloutta järkevästi, niin ehkäpä se koskee yleisesti laajempaakin kokonaisuutta ja maataloupolitiikka on yksi niistä asioista, johon  saadaan järjettömän paljon rahaa upotettua tekemällä huonoja sijoituksia mm. tuottamattomaan tuotantotapaan.