Miksi luomun terveellisyyttä ei tutkita perusteellisesti
Luomuruoalla on ympäristönäkökulmasta monia etuja tavanomaiseen maataloustuotantoon verrattuna. Typen hyödyntäminen on tehokkaampaa ja fossiilisia polttoaineita kuluu vähemmän. Kun luomuun yhdistää vielä lähiruoka-ajattelun, puhutaan jo merkittävästi pienemmistä kasvihuonepäästöistä ja ravinnekuormituksesta ruokakiloa kohti.
Viitaten aiempiin kirjoituksiini, joissa tukeudutaan MTT:n tutkimuksiin tai satotilastoihin, niin väitteet eivät kestä lähempää tarkastelua. Luomun sadot tipahtavat niin rajusti, että saadaksamme tuotettua saman määrän ruokaa lautaselle, etuja ei ole.
Jokainen ymmärtää, että jos tuotteen X sato tipahtaa luomussa puoleen, niin saadaksemme ruokaa saman verran kuin ennenkin, on viljelyala tuplattava. Iso viljelyala taas vaatii työtä ja lannoitteita huomattavasti enemmän. Jotta saamme isolle viljelyalalle lantaa tarpeeksi, on lisättävä karjan määrää ja niin edelleen. Joten erot ovat plus miinus nolla.
Luomun terveellisyys taas leimataan usein viherpiipertäjien uskomukseksi.
Toimittajan harmiksi näin on, ennen kuin luotettavat tieteelliset tutkimukset toisin todistavat.
Sitten esiin vedetään sanomalehtiartikkeli vuodelta 2007, jossa sensaatiomaisesti uutisoitiin, että vuoden päästä julkaistaan tutkimus, jossa luomun terveellisyys todetaan vedenpitävästi.
Uutisoinnissa on jotain samaa kuin siinä, että määrättyihin salaliittoihin uskova ihminen kertoo kädessä pitämässään salkussa olevan vedenpitävät todisteet UFO:jen vierailusta Maapallolla ja heidän salaisista ihmiskokeista ja salkun sisältö julkaistaan kuukauden sisällä. Kuukauden kuluttua valitettavasti jonkin vielä salaisemman järjestön agentit saivat salkun haltuunsa ja kaikki meni. Sitten jäivät jäljelle vain puheet salkun vedenpitävistä todisteista, jotka jatkavat omaa elämäänsä internetin ihmeellisessä maailmassa. Tämä tosin ei ollut keksitty tarina, vaan näin on oikeasti käynyt, joiden pääosissa on Suomessa ollut Rauni-Leena Luukanen-Kilde ja kumppanit.
Yleisesti ottaen kannattaa suhtautua hyvin skeptisesti sellaisiin julkaisemattomiin tieteellisiin tutkimuksiin, joiden sanotaan sisältävän jotain mullistavaa tietoa jostain asiasta, joka paljastuu tarkemmin hämärästi määritellyn ajan sisällä. Mieluummin kannattaa odottaa itse tutkimusta ja sen sisältöä, sillä usein nämä ennakkoon suuresti hypetetyt mullistavat tutkimukset ovat silkkoa sisältä, josko niitä edes koskaan julkaistaan.
Selvimmät erot olivat karjataloustuotteissa. Mitään kovin mullistavaa tutkimuksessa ei kuitenkaan tullut ilmi (eikä toisaalta ollut tutkittukaan).
Varmasti näin on, jos valitsemme tutkimukseen täysin eri karjarodut, joita pidetään täysin eri olosuhteissa. Suomessa tilanne on se, että Valio kertoo tavanomaisten ja luomutuotteiden olevan ravintosisällöltään identtiset, eikä mitään eroja ole. Ainoa ero on hinnassa.
Tämä on ymmärrettävää, sillä Suomessa myös tavanomaiset eläimet laiduntavat, sekä pääravinto on laidunnuksen ulkopuolella hyvin lajityypillistä, eli nurmirehua. Joten jos jossain maassa on saatu eroja tutkimuksessa, niin jos et käytä juuri sen maan tuotteita, et tule saamaan määrätyn tuotantotavan suosimisella mitään hyötyjä.
Mikäli vertaamme vaikkapa lihaa, joista toinen on lypsylehmästä ja toinen pihvikarjaksi jalostetusta rodusta, niin ei niiden erojen havaitsemiseen tieteellistä tutkimusta tarvita. Jos vertaamme pihvikarjarotuja toisiinsa ja ainoa erottava tekijä on luomurehu tai tavanomainen rehu, ei eroja taatusti ole.
Luonnonmukaisesti tuotetuilla kasvikunnan tuotteilla sekä maidolla on myös osoitettu olevan korkeampi antioksidanttikapasiteetti useissa tutkimuksissa. Tämä tarkoittaa, että ne sisältävät enemmän antioksidantteja kuin tehoviljelty muuten identtinen tuote.
Tässä viitattiin tutkimukseen vuodelta 2007, jota en sen tarkemmin lukenut. Luulisin, että kyseinen tutkimus sisältyi Dangour et al. systemaattiseen kirjallisuuskatsaukseen vuodelta 2009 ja mikäli antioksidanttikapasiteetti olisi luotettavasti havaittu, kirjallisuuskatsaus olisi sen meille kertonut. Kuten Valio ilmoittaa, Suomessa maito on identtistä ravinnesisällöltään ja ainoa ero on hinta.
Luotettavissa tieteellisissä tutkimuksissa ei ole Uuden Mustan toimittajan mainitsemia eroja havaittu.
Luomuruoka on kiistatta puhtaampaa torjunta-aineista. Ja tällä on merkitystä, sillä esimerkiksi tuholaisten torjunnassa käytettyjen organofosfaattien on osoitettu häviävän mittausrajan alapuolelle lasten virtsasta vain 5 päivän luomuruokavaliolla. Ja nousevan takaisin tavanomaisella maataloudella tuotettuun ruokaan palattaessa.
Nyt mennään taas vahvasti pelottelun puolelle. Kyseinen tutkimus oli Yhdysvalloissa suoritettu ja Yhdysvaltain politiikka on hyvin erilainen maatalouskemikaalien suhteen kuin meidän eurooppalaisten.
Kyseisiä organofosfaatteja ei ole Euroopassa käytetty pitkiin aikoihin ja Suomessa ei ole käytössä kuin yksi ainoa organofosfaatti (dimetoaatti) ja meillä ongelmat tuholaisten suhteen ovat hyvin vaatimattomia, joista pitää huolen ilmastomme, eli talvi.
Ravinnon kasvinsuojeluainejäämät – Kumulatiivinen riskinarviointi
Suomessa on havaittu tutkimuksissa lyhytaikaisia ylityksiä mm. organofosfaattien ja karbamaattien kohdalla, mutta kuten Eviran selvitys kertoo, näitä ei käytetä Suomessa, vaan altistukset ovat tulleet tuontituotteista. Suosi siis kotimaista, jos haluat olla varma.
Miksi Uuden Mustan toimittaja ei kertonut Eviran selvityksestä, vaan pelotteli meitä tutkimuksella, joka ei suomalaisiin kuluttajiin vaikuta?
EU:n sisäinen riskinarviointi on vähentänyt torjunta-aineiden määrää huomattavasti ja kaikki uudet tuotteet joutuvat läpikäymään huolelliset selvitykset vaikuttavien kemikaalien turvallisuudesta.
Joten mikäli et osta säännöllisesti maataloustuotteita jotka on tuotettu Yhdysvalloissa, ei sinun kannata pelästyä tuon tutkimuksen sisältöä.
Suosimalla kotimaisia elintarvikkeita tai ainakin EU:n sisällä tuotettuja, olet hyvin turvassa erilaisten ympäristömyrkkyjen ja muiden kemikaalien aiheuttamalta uhalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti