Nykyään kaupan täytyy ilmoittaa myytävän tuotteen yksikkö- ja myyntihinta. Yksikköhinta tarkoittaa kilo-, litra-, metri-, neliömetri- tai kuutiometrihintaa.
Huomasin äsken hämmästyttävän asian paikallisessa supermarketissa, jolle on vain yksi looginen selitys, joka on kuluttajan huijaaminen.
Kävelin espanjalaisten tavanomaisten kesäkurpitsojen ohitse ja niiden yläpuolella hintalapussa loisti isolla 2.15, josta kuluttaja tietää heti, että kilo kesäkurpitsaa maksaa 2 euroa ja 15 senttiä. Ostoskoriini sujahti kaksi kappaletta.
Jatkoin ostoksiani ja luomuosaston kohdalla vilkaisin kesäkurpitsaa, espanjalaisia nekin ja niistä loisti kauas 1.59. Kyllä minulle luomu kelpaa, etenkin jos sitä suosimalla kevennän ostoskorini hintaa ja lisäksi tiedän, että luomutuotanto ei ole sen ihmeellisempää kuin muukaan, tosin tuottamatonta, eikä minulla ole siitä mitään maailmaaparantavia odotuksia, enää. Jos espanjalaiset veronmaksajat haluavat antaa minulle halpaa espanjalaista luomua, niin omapa on häpeänsä.
Niinpä palautin tavanomaiset kesäkurpitsat paikoilleen ja otin kaksi luomuversiota, mutta sitten tulikin yllätys, kun vilkaisin vaa'an syöttämää hintalappua, sillä hinta oli moninkertainen siihen, minkä vaaka antoi minulle tavanomaisen kahden kesäkurpitsan kohdalta. Hämmästys oli sitäkin isompi, koska luomuversiot olivat jonkin verran pienikokoisempia.
Katsoin hintalappua ja siinä möllötti kilohinnan kohdalla 15.90. Viisitoista euroa, yhdeksänkymmentä senttiä kilolta kesäkurpitsasta ja se ei kyllä vetele, sillä se on jo aivan käsittämätön hinta.
Seuraavaksi menin katsomaan uudelleen sitä 1.59 hintaa ja kas kummaa, kun sitä luki lähempää, sieltä alanurkasta löysin seuraavan ilmoituksen. 1.59 / 0.1 kg. Sitten hieman alempana pienellä 15.90 / kg.
Olenko ainoa, joka näkee tässä hyvin kyseenalaista toimintaa, sillä jos kuluttaja ei katso vaa'an suoltamaa hintalappua, hän on todellakin siinä uskossa, että osti 1.59 euroa per kilo maksavaa kesäkurpitsaa, sillä niin yksikköhinta on totuttu näkemään ja se lain mukaan pitäisi olla kilon määrästä kyseistä tuotetta ja se pitäisi ilmoittaa selkeästi kilohintana.
Ymmärrän kauppiasta, sillä hän on saanut hyllyynsä luomutuotetta, jonka hinta on niin törkeä, että jos hän laittaa esille oikean kilohinnan, eikä muuta sitä muotoon per sata grammaa, ei sitä tuotetta osta edes paatunein luomukuluttaja.
Tosin luomun erikoiskaupat, mm. Ruohonjuuri, käyttävät tätä samaa metodia saadakseen luomun hinnan näyttämään pienemmältä, mutta luomukuluttajia tämä ei ilmeisesti häiritse, koska kukaan ei ole vaatinut hintoja esitettävän lain vaatimassa yksikössä.
Minun olisi pitänyt luonnollisesti valittaa asiasta, mutta valitettavasti en nähnyt myyjää lähialueella, enkä jaksanut lähteä asian takia sellaista etsimään, mutta mieleni tekisi kirjoittaa kyseisen ketjun päivittäistavarakaupan valikoimajohtajalle sähköpostia ja tiedustella, että onko tuosta tulossa pysyvämpikin käytäntö.
Jos teillä on samanlaisia kokemuksia, niin kertokaa kommenttiosiossa. Minusta huijausta, jostain toisesta normaalia luomumyynnin edistämistä.
LUOMULAKKO - Blogi ruuasta, sen tuottamisesta ja tuottamisen eri trendeistä.
1 kommentti:
Hurjaa, mutta tuotahan se on. En ole luomuun hurahtanut ja yleensä vain kuljen niiden hyllyjen ohi. On myyjillä silti keinot saada asiakas vaikka vahingossa ostamaan luomua. Äskettäin koin ahaa-elämyksen siitä, miksi marketin tofu on niin kallista. No kun luomutonta myydään vain etnisissä kaupoissa.
Lähetä kommentti