Brändit luomun takana

Food Inc. oli dokumentti, joka sai monet siirtymään luomun kuluttajiksi Yhdysvalloissa. Jos katsomme vaikkapa luomukaupan jättiläisen Whole Foods Marketin pörssikurssia, niin se lähti rakettimaiseen nousuun pitkän laskun jälkeen juuri vuoden 2008 lopulla.

Samuel Fromatrz oli tehnyt kirjan Organic Inc. hieman aikaisemmin, jossa hän kävi läpi luomutuotantoa  menneisyydestä nykyisyyteen, eivätkä hänen havainnot poikenneet määrätyiltä osin juurikaan Food Inc:n vastaavista, mutta Fromatrzin Organic Inc. oli kirja ja Food Inc. oli elokuva, niin tiesihän sen että miten siinä kävi.

Samuel Fromatrz kirjoittaa niistä samoista asioista, joista luomuväki koettaa olla hiljaa: ne luomun alkuperäiset arvot, alkuperäiset pienviljelijät, jotka olivat luomun sielu ja sydän, on unohdettu ja heidät kelpuutetaan enää mainoksiin. Suuret toimijat ovat ajaneet pienviljelijät ahdinkoon myös luomussa, aivan kuten toisella puolella aitaa, jonka vaihtoehto luomu kertoo olevansa. 

Earthbound Farm on yksi paljon käytetty esimerkki. Heidän nettisivunsa ovat hienot ja siellä on paljon kaunista asiaa. Todellisuudessa Earthbound Farm on syypää satojen luomun pienviljelijöiden konkurssiin, sillä se valtasi agressiivisesti markkinat koko Yhdysvalloissa ja tuottaa melkein 30 000 hehtaarin voimin salaattia sellaiseen hintaan ja sellaisella volyymilla, että luomun pienviljelijä yksi toisensa jälkeen joutui toteamaan oman toimintansa kannattamattomaksi.

Nyt Earthbound Farmin muoviin pussitetut ja valmiiksi pestyt salaatit ovat vallanneet markkinat Kaliforniasta New Yorkiin, eikä muita toimijoita oikeastaan ole, pienten kylien torien toimintaa lukuunottamatta.

Philip H. Howard,  Michiganin Yliopiston professori, on tehnyt hyvin kattavan selvityksen brändeistä luomun takana ja luomuteollisuuden koukeroista.

Organic Processing Industry Structure

 

Samat Nestlet, Unileverit, Pepsit, Dolet ja Heinzit omistavat myös luomun, joita monet kuluttajat ajattelevat boikotoivansa suosimalla luomutuotteita.  

Tässä välissä huomautan, että tämä koskee nyt Yhdysvaltoja, enkä ole löytänyt vastaavia selvityksiä Euroopasta, tosin osa brändeistä on käytössä myös Euroopassa. EDIT -osio löytyy jutun lopusta!! Suomessa ruokateollisuus ei ole -toistaiseksi- luonut luomutuotteilleen eri brändejä, vaan Valio tekee Valion luomumaitoa tai Saarioinen luomuversiota makaronilaatikostaan, eivätkä nämä toimijat koeta muuttaa sitä mielikuvaa, etteivät olisi myös luomutuotteiden takana. Heillä ei ole myöskään tarvetta muuttaa sitä mielikuvaa, koska Valiolla ei ole "tehdasnavettoja", joilla harrastetaan maidon tehdastuotantoa Yhdysvaltojen tyylillä.

 
Onko asia sitten ongelma, että esimerkiksi Yhdysvaltojen kuudenneksi suurin ruokajätti ja maitojalosteiden markkinajohtaja Dean Foods omistaa brändejä, joiden takaa se tekee luomua, luomusta kiinnostuneille kuluttajille?

Luomussa on säännöt, joita noudatetaan ja valvotaan. Eläimillä on enemmän tilaa ja sääntöjen mukaan eläimet viettävät lajin mukaista elämää, nähden myös ulkoilmaa. Luomussa ei käytetä väkilannoitteita, eikä synteettisiä maatalouskemikaaleja, joten eihän tässä pitäisi ongelmia olla, voisi ajatella. 

Pari postausta sitten asiaa jo sivusin, mutta syvennytään nyt aiemmin sivuttuun aiheeseen. Dean Foods omistaa brändin Horizon Organic, joka tahkoaa rahaa Dean Foodsille, ja Horizon Organic on Yhdysvaltojen luomumaitobisneksen ylivoimainen ykkönen, tuottaen jopa 70 % markkinoiden luomumaidosta.

Dean Foodsin, Yhdysvaltain suurimman maitojalostajan liikevaihto oli vuonna 2010 12 miljardia dollaria, viisi kertaa enemmän kuin lähimmällä kilpailijalla. Liikevaihto pitää sisällään kaiken tuotannon, eli luomun ja tavanomaisen.

Horizon aloitti 1991 yhdellä ainoalla tuotteella, rasvattomalla luomujugurtilla. Se oli sellaista perhetoimintaa, jollaisena ruoan tuotanto halutaan mainoksissa nähdä.

Vuonna 2001 Horizonin myynti oli jo 150 miljoonan dollarin luokkaa ja yritys oli alkanut tuottaa voittoa, alituisten tappioiden sijaan. Ensimmäisellä kolmella neljänneksellä 2001 Horizon oli tuottanut voittoa 940 000 dollaria, edellisen vuoden vajaan puolen miljoonan tappion sijaan. Horizon oli saavuttanut luomukuluttajien suosion ja se oli jo pienestä toiminnastaan huolimatta suosittu merkki.

Tämä taisi olla ensimmäisiä merkkejä, kun Dean Foods alkoi luomusta kiinnostua. Luomulla voisi siis tehdä myös voittoa, eikä pelkkää tappiota, kuten oli vuosia ollut. Horizon väitti olevansa maailman johtava luomun maitojalosteiden valmistaja. Lisäksi Horizon oli saanut luomutuotteensa jo yli puoleen tavanomaisista ruokakaupoista tinkimättömällä työllä ja luomuun uskomalla. Horizonin jugurtti löytyi  Starbuckin valikoimista jne.

Vuonna 2003 Dean Foods oli jo suurin osakkeenomistaja yhtiössä ja vuonna 2004 koko toiminta siirtyi Dean Foodsille aika vaatimattomalla 216 miljoonalla dollarilla. Ja sen jälkeen alkoi tapahtua. Dean Foods oli jo tavanomaisen maidon markkinajohtaja, joten Dean Foods valjasti kanavansa nyt luomulle, jota se alkoi tuottaa omistamansa uuden, tunnetun luomubrändin kautta.

Mainitsemani luomun vahtikoira, Cornucopia Institute, alkoi pientuottajien puolustajana kiinnostua Horizonin toiminnasta uuden omistajan alaisuudessa, sillä firman liikevaihto oli ollut kuitenkin vaatimatonta ja äkkiä Horizonin myynti nousi räjähdysmäisesti ja jostain sen maidon oli markkinoille tultava, ei se taikomalla synny.

Cornucopia alkoi selvittää Horizon Organicin luomumaidon alkuperää ja tässä selvityksen todellisuutta:

Lisäksi Horizonin farmit myivät kaikki vasikat välittömästi syntymän jälkeen, jotta luomusääntöjen mukainen hyvin kallis kasvatuksen kustannuserä jää pois ja niin edelleen.

Mutta näillä eväillä Dean Foodsin luomubrändi Horizon Organic jatkoi alkuperäisten omistajien toimintaa ja osin samoilla eväillä se on pysynyt luomumaidon markkinajohtajana, ja tehnyt siitä huikeaa bisnestä.

Huomioitavaa tässä on se, että ei Horizonin toiminnan käsittämättömyys ole tullut ilmi vasta nyt, vaan jo 2005 Cornucopia toi asian julkisuuteen.  Cornucopia löysi Horizonin 5700 lehmän tehdasnavetan Coloradosta, 4000 lehmän tehdasnavetan Idahosta ja 10000 lehmän tehdasnavetan Kaliforniasta.

Dean Foods oli vain muuttanut omat tehdasnavettansa tuottamaan luomumaitoa, sillä ei Dean Foodsia kiinnostanut muutamien satojentuhansien dollareiden voitot, vaan jos tehdään bisnestä, niin sitten tehdään bisnestä isolla rahalla.

Vaikuttiko tämä hyvin negatiivinen julkisuus Dean Foodsin luomubrändin luomumaidon myyntiin ja hylkäsivätkö kuluttajat sen luomumaidon ja vaihtoivat sellaiseen, joka oikeasti toimii luomuaatteen ja sääntöjen mukaisesti?

Vuonna 2007 myynti notkahti ikävästä julkisuudesta, kun kuluttajajärjestöjen boikotit alkoivat purra, mutta  sitten Dean Foods ryhtyi toimeen kiillottaakseen luomubrändinsä kilven.

Mittavat mainoskampanjat purivat boikottia paremmin ja Dean Foods alkoi käyttää myös paikallisia pientuottajia. Se lisäksi hajautti tuotemerkkejä niin, että nyt niitä on jo 50.

Tosin Dean Foodsin toimet katsottiin useilla tahoilla lähinnä kosmeettisiksi, sillä kuitenkin Horizon Organicin maidosta edelleen 75 % tuli kahdelta tilalta ja loput 25 % pientuottajilta, joista kaikki eivät kovin pieniä olleet.

Yhdysvaltojen luomumaitomarkkinoista 95 % on viiden yrityksen hallinnassa ja suurin maidon jatkojalostaja omistaa toiseksi suurimman luomumaidon jatkojalostajan, joten toiminta on erittäin keskittynyttä.

Tänä päivänä Horizon Organic on edelleen luomumaidon markkinajohtaja, joskin Stonyfield Farm puuskuttaa niskaan joissain osavaltioissa, jossa se on tutumpi brändi.

Tarinan juoni on Yhdysvalloissa sangen tuttu ja monet alkuperäisen luomuaatteen mukaiset yritykset, kuten Stonyfield Farm, joutuivat ylikansallisten ruokajättien haltuun ja Stonyfieldin osti ranskalainen Danone Group ja Danone alkoi harrastaa oman filosofiansa mukaista tuotantoa omistamansa luomubrändin alaisuudessa.

Brown Cow siirtyi Danonelle. Back To Nature siirtyi Kraftille. Seeds of Changen uudeksi omistajaksi tuli  M&M ja niin edelleen. M&M ei tule ensimmäisen mieleen, kun lukee Seeds of Changen nettisivuja, sillä sen verran eri bisneksissä M&M on totuttu näkemään.

Mutta luomumyynti tökki myös Yhdysvalloissa ja kuten Whole Foodsin pörssikurssista huomaa, raju lasku tapahtui vuonna 2005 ja ruokajätit alkoivat toden teolla hyötyä bisnesostoistaan vasta vuonna 2008, jolloin Food Inc. laukaisi valtaisan luomuhuuman ja myynti lähti rajuun nousuun, eikä se ole tasaantunut tai lähtenyt uudelleen laskuun, kuten Euroopassa on käynyt vaikkapa Britteinsaarilla.

Ruokajäteille on aivan yhdentekevää, että ostavatko ihmiset luomua vaiko tavanomaista, sillä he omistavat kummankin sektorin. Olipa trendi mikä hyvänsä, niin he hyötyvät.

Toki Yhdysvalloista löytyy myös alkuperäisen luomuaatteen mukaista toimintaa, mutta nämä pienet, vaatimattomat tilat eivät kykene toimittamaan luomua niin paljon kuin markkinat hamuavat. Ne ovat marginaali, joita tosin mainokset käyttävät hyväkseen ja mainokset koettavat saada kuluttajat uskomaan, että nämä pienet vaatimattomat tilat ovat niitä, joilta kauppojen luomutuotteet tulevat.

Suomalaistenkin luomukuluttajien kateellisuuden kohde Whole Foods Market ei kykenisi myymään luomumaitoa niille kuluttajille, joiden avulla se on nostanut markkinarvonsa pilviin, ilman Horizon Organic -tyyppisiä tuottajia, sillä massat tarvitsevat hamuamaansa tuotetta, eikä sitä, että hyllyt ovat tyhjillään ja siellä on vain lappu, jossa lukee että on tuotantovaikeuksia.

Whole Foods Market kertoo paljon kauniita asioita sivuillaan, mutta kyllä sille Horizon Organicin maito ja maitojalosteet kelpaavat myyntiin, kaikesta raadollisesta, tiedetystä todellisuudesta huolimatta.

Onko tilanne tämä tällä hetkellä juuri Suomessa, on seuraava kysymys ja vastaus on ei tietenkään. Ainakaan toistaiseksi, mutta sitten kun Euroopassa luomu on yhtä kova bisnes kuin Yhdysvalloissa, niin ollakseen markkinajohtaja, täytyy tavaraa toimittaa eniten, suurella tuotantovarmuudella ja halvimmalla.

Miksi minä sitten tuon tällaista törkyä luomusta esiin, jollaista ja jopa vielä pahempaa löytyy Yhdysvalloista tavanomaisen tuotannon puolelta?

No siihen on se syy, että luomujärjestöt kertovat luomumerkin takaavan sen, että tuotanto on luomusääntöjen mukaista, ostipa sitten vaikka Antarktiksen luomutuotantoa. Luomumerkki takaa, että saat eettisesti ja kaikkien muiden kauniiden termien mukaista ruokaa, aivan kuten ostaisit suomalaista luomua.

Olipa luomutuotteessa sitten  Eurolehti ja USDA organics -logo, niin sinun pitäisi saada juuri samojen sääntöjen mukaista ruokaa ja samojen arvojen mukaista ruokaa.

Näin kotoinen luomuliittokin asian ilmaisee ja näin sen olisi oltava. Suurin syy tälle materiaalille Yhdysvalloista on se, että Euroopassa ei ole moista tutkivaa journalismia luomuteollisuudesta vielä harrastettu, joten materiaalia ei ole. Ainoastaan muutamia epäkohtia on tuotu esiin, kuten mainitsemani Espanjan luomumansikkatilat, joissa halpatyövoima jostain kaukaa asuu teltoissa, muovimeren keskellä, jotta Euroopan luomumarkkinoille saadaan kuluttajien toivomaa halpaa luomumansikkaa.

Suomalaiset kuluttajat ostavat paljon luomua myös amerikkalaisista nettikaupoista, ei tietenkään maitoa, mutta on kovin vaikea uskoa, että niitä huomattavan halpoja hintoja on saatu aikaan millään muulla tavalla, kuin raa'an teollisen tuotannon keinoin.

EDIT! Pieni lisäys, sillä kun tarkistelin asioita, niin on näillä ylikansallisilla ruokajäteillä näppinsä myös Euroopan luomuruokamarkkinoilla, joten tässä yksi esimerkki:
 
Rachel's Organic -tuotemerkin juuret olivat ensimmäinen luomusertifioitu luomumaitotila Ison-Britannian alueella (Brynllys farm Walesissa), ja sen sekä meijerin perusti Rachel Rowlandin äiti  Dinah Williams vuonna 1952. Dinah oli myös brittiläisen Soil Association järjestön perustajia, joka on ehkä merkittävin luomualan järjestö maailmassa. 

Tuotemerkki Rachel's Organic perustettiin jo vuonna 1966 ja se on aina markkinoinut itseään perheyrityksenä. Tämä koki kolauksen kun paljastui, että Dean Foods omistaa sen yritysostojensa kautta. Rachel's Organic tuli osaksi Horizon Organic -organisaatiota vuonna 1999 ja Dean Foodsin ostaessa Horizonin, Rachel's ajautui Dean Foodsin omistukseen. Vuonna 2010 Dean Foods möi yhtiön, saarivaltion toiseksi suurimman luomumaidon tuotemerkin Lactalikselle. 

Koko aikana, kun Rachel's oli Dean Foodsin omistuksessa, ei sitä mainittu yhtään missään ja asia tuli ilmi joidenkin ihmisten sattumalta luettua yritysostoista ja laskiessaan yhteen yksi plus yksi. 


Ja kun tutkii Dean Foodsin suurimpia osakkaita, niin sieltä löytyvät niin Philip Morris, Pfizer, Exxon, CocaCola kuin WalMart ja monia muita, kertoo kaiken vahtikoira USA:sta, joten jos markkinoi itseään pienenä perheyrityksenä, nuo firmat eivät oikein sovi imagoon.


Paljon on luomualalla muuttunut, kun Rachel's möi riippumattomuutensa Horizonille vain 1.5 miljoonalla punnalla ja nyt se on toiseksi suurin luomumaitobrändi saarivaltiossa. Tosin Dean Foods oli nostanut hinnan jo 20 miljoonaan puntaan.

Groupe Lactalis "committed" to Rachel's Welsh dairy, says supplier 

No voimme vain toivoa, että meidän luomulle ei käy samoin ja jos käy, niin rahat pysyisivät Suomen rajojen sisäpuolella tällä kertaa.

Luomumerkki vaihtuu

Huomenna on viimeinen päivä vanhalle luomumerkille ja sen jälkeen on uusi "Eurolehti" löydyttävä luomutuotteesta.

Viikon kysymys - Mikä ihmeen Eurolehti?

 

Jutussa haastatellaan luomuliiton toiminnanjohtaja  Elisa Niemeä ja hän tyylikkäästi saa mainostettua luomua sellaisilla argumenteilla, jota ei oikeassa mainoksessa saisi käyttää, koska mitään todisteita ei ole. Lehtihaastattelua nämä mainonnan säädökset eivät koske.

Luomutuotteiden menekki on ollut myötätuulessa, mutta näkyykö eurooppalainen talouskriisi luomutuotteiden kysynnässä?

– Viime vuonna luomutuotteiden kysyntä kasvoi merkittävästi – jopa 46 prosenttia. Kasvu on jatkunut nopeana tänäkin vuonna.  

Siis Suomessa myynti kasvoi tuon 46 prosenttia, ei koko Euroopassa. Esimerkiksi S-ryhmä ei ole kyllä omissa raporteissaan nopeaa kasvua maininnut, vaan etelän suuret kaupungit myyvät, muualla prosenteissa ollaan asemasotavaiheessa.

– Nykyisellä kasvuvauhdilla suomalaiset saavat hyvin kiinni etumatkaa, joka Keski-Euroopalla on luomukehityksessä. Se kertoo myös siitä, että ravinnon terveellisyys ja ekologisuus kiinnostavat suomalaisia. 

Hänen olisi vielä pitänyt hiukan täsmentää, eli mainita Saksa ja Itävalta, sillä se on se Keski-Eurooppa, jota hän tarkoitti. Kieltämättä Keski-Euroopalla on aavistuksen komealta kalskahtavampi mainosarvo.

Nyt näimme myös huterat perustelut, joilla luomua koetetaan tehdä terveelliseksi ja ekologiseksi. Luomu ei ole sen terveellisempää kuin tavanomainenkaan ruoka, eikä ekologisempaa. Osa kuluttajista tosin ajattelee näin, mutta se ei todista valitettavasti luomun terveellisyyttä.

Jos ihmisiä kiinnostaa ruoan terveellisyys ja ekologisuus, ja kuluttajat luulevat luomun tarjoavan näihin kiinnostuksenkohteisiin vastauksen, niin se luulo ei tarkoita sitä, että näin olisi oikeasti.

Entäpä paljon puhuttu lähiruoka, onko se luomua?
 
– Luomutuotanto on aina sertifioitu, ja tuotantoketju tarkastetaan vuosittain. Sen sijaan lähiruuasta ei ole olemassa yhtenäistä määritelmää.

Tämä onkin ollut kompastuskivi, sillä useissa maissa kansalaiset ovat heränneet siihen, että kaikki heidän ostamansa luomu on ollutkin ulkomaista tuotantoa. Esimerkiksi Saksassa kuluttajat ovat alkaneet siirtyä luomusta oman maan lähiruokaan ja se on luomuväelle katkera takaisku.

Samaan aikaan kehittyi yhä voimakkaammaksi trendiksi kiinnostus ruuan alkuperästä. Myös Saksassa tuontiluomu alkoi menettää osuuttaan paikallisille, tavanomaisille tuotteille.

Ja kuten jutusta selviää, vuonna 2010 Saksan luomumarkkinoiden kasvu jäi aika vaatimattomaan kahteen prosenttiin. Mutta takaisin Niemen ajatuksiin:

Onko luomutuote hintansa väärti?
 
– Luomussa on tutkitusti enemmän ravintoaineita kuin muissa tuotteissa.

Voi tietenkin taas kysyä, että jos luomua pitää mainostaa tiedettyjen tosiasiden vastaisesti, niin mitä kaikkea muuta luomutuotannosta meille vääristellään?

Ei hyvä juttu ollenkaan. Luomussa on tutkitusti aivan saman verran ravintoaineita, kuin missä tahansa tuotteissa. Eikä Niemen mainitsemasta rehevöitymisen vähenemisestä ole kunnon tutkimuksia, vaan arvailuja.

Luomuhehtaari kyllä tuottaa vähemmän päästöjä vesistöihin, mutta kun asiaa tarkastellaan per tuotettu elintarvikekilo, edut häviävät, tai jopa kääntyvät päinvastaisiksi. (tutkija, professori Jyrki Niemi Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksesta)

Mahtaako luomutuotteiden kysynnän kasvu jatkua?
 
– Minusta se näyttää hyvinkin pysyvältä trendiltä. Terveys ja ympäristö kiinnostavat jatkossakin suomalaisia.

Näin sen piti olla Isossa-Britanniassakin, mutta toisin kävi, kun kuluttajat saivat selville, että terveys- ja ympäristösloganit olivat tuulesta temmattuja.

Kasvihuonetomaattien mauttomuuden syy selvisi

Hesari uutisoi mielenkiintoisesta löydöstä:

Kasvihuonetomaattien mauttomuuden syy selvisi

 

Kasvihuonetomaatin mauttomuus on seurausta tomaatinviljelijöiden tietämättään tekemästä virheestä lähes sata vuotta sitten, osoittaa tuore amerikkalaistutkimus. Viljelyyn valittu lajike ei tuota geenimutaation vuoksi sokereita, hiilihydraattia ja karotenoideja yhtä paljon kuin kotipuutarhan tomaatit.

Cornellin yliopiston, Kalifornian yliopiston ja Yhdysvaltain maatalousministeriön tutkijat raportoivat tomaatin kypsymistä ohjaavan geenin löytymisestä tuoreessa Science-lehdessä.

Normaalisti tomaatit kypsyvät epätasaisesti, ja kypsissäkin tomaateissa voi olla vihreitä laikkuja. 1920-luvulla tomaatinviljelijät törmäsivät kuitenkin mutaatioon, joka sai tomaatin kypsymään tasaisesti, eli kypsyvä tomaatti sai ylleen kauniin tasaisen punavärin. Koska tasaisen punainen tomaatti on ollut kuluttajille houkuttelevin vaihtoehto, sitä viljellään nykyään lähes kaikilla kaupallisilla tomaattiviljelmillä.

Amerikkalaistutkijat osoittavat kuitenkin tuoreessa tutkimuksessaan, että geenimutaatiolla on hintansa. Se vaimentaa toista geeniä, joka säätelee hedelmässä tapahtuvaa fotosynteesiä.

Vaikka suurin osa kasvin fotosynteesistä tapahtuu lehdissä, tomaatissa jopa 20 prosenttia tapahtuu itse hedelmässä, ja tämä lisää kasvin sokeri- ja ravinnepitoisuutta. Koska fotosynteesiä säätelevä proteiini ei toimi normaalisti tasaisesti kypsyvissä lajikkeissa, ne jäävät mauttomiksi eivätkä ole yhtä ravitsevia kuin maatiaislajikkeet.

Tutkijoiden mukaan geenilöytö mahdollistaa sen, että tomaatinviljelijät voivat jatkossa testata taimien dna-näytteellä millaista lajiketta he aikovat tuottaa. Jos kuluttajat ovat halukkaampia syömään maukasta, mutta laikukasta tomaattia, viljelijät voivat valita lajikkeen, jossa ei ole "punaposkimutaatiota".

Koska ruoan ulkonäkö on ehkä merkitsevin tekijä kuluttajan valinnoissa, ohjasi se tieto myös tomaatin jalostusta ja tuottajat valitsivat ulkonäöllisesti parhaan vaihtoehdon maun kustannuksella. Silloiset tuottajat taatusti maistoivat eron, mutta jostain syystä he halusivat tuotteiden olevan tasaisen punaisia.

Kuluttajat saavat sitä, mitä he haluavat ostaa ja jos he haluavat mieluummin tasaisen punaisia kuin maistuvia tomaatteja, niin sitä heille tarjotaan.

 

Hintahuijaus luomussa, kuinka se tehdään

Nykyään kaupan täytyy ilmoittaa myytävän tuotteen yksikkö- ja myyntihinta. Yksikköhinta tarkoittaa kilo-, litra-, metri-, neliömetri- tai kuutiometrihintaa.

Huomasin äsken  hämmästyttävän asian paikallisessa supermarketissa, jolle on vain yksi looginen selitys, joka on kuluttajan huijaaminen.

Kävelin espanjalaisten tavanomaisten kesäkurpitsojen ohitse ja niiden yläpuolella hintalapussa loisti isolla 2.15, josta kuluttaja tietää heti, että kilo kesäkurpitsaa maksaa 2 euroa ja 15 senttiä. Ostoskoriini sujahti kaksi kappaletta.

Jatkoin ostoksiani ja luomuosaston kohdalla vilkaisin kesäkurpitsaa, espanjalaisia nekin  ja niistä loisti kauas 1.59.  Kyllä minulle luomu kelpaa, etenkin jos sitä suosimalla kevennän ostoskorini hintaa ja lisäksi tiedän, että luomutuotanto ei ole sen ihmeellisempää kuin muukaan, tosin tuottamatonta, eikä minulla ole siitä mitään maailmaaparantavia odotuksia, enää. Jos espanjalaiset veronmaksajat haluavat antaa minulle halpaa espanjalaista luomua, niin omapa on häpeänsä.

Niinpä palautin tavanomaiset kesäkurpitsat paikoilleen ja otin kaksi luomuversiota, mutta sitten tulikin yllätys, kun vilkaisin vaa'an syöttämää hintalappua, sillä hinta oli moninkertainen siihen, minkä vaaka antoi minulle tavanomaisen kahden kesäkurpitsan kohdalta. Hämmästys oli sitäkin isompi, koska luomuversiot olivat jonkin verran pienikokoisempia.

Katsoin hintalappua ja siinä möllötti kilohinnan kohdalla 15.90. Viisitoista euroa, yhdeksänkymmentä senttiä kilolta kesäkurpitsasta ja se ei kyllä vetele, sillä se on jo aivan käsittämätön hinta.

Seuraavaksi menin katsomaan uudelleen sitä 1.59 hintaa ja kas kummaa, kun sitä luki lähempää, sieltä alanurkasta löysin seuraavan ilmoituksen. 1.59 / 0.1 kg. Sitten hieman alempana pienellä 15.90 / kg.

 
 Olenko ainoa, joka näkee tässä hyvin kyseenalaista toimintaa, sillä jos kuluttaja ei katso vaa'an suoltamaa hintalappua, hän on todellakin siinä uskossa, että osti 1.59 euroa per kilo maksavaa kesäkurpitsaa, sillä niin yksikköhinta on totuttu näkemään ja se lain mukaan pitäisi olla kilon määrästä kyseistä tuotetta ja se pitäisi ilmoittaa selkeästi kilohintana.

Ymmärrän kauppiasta, sillä hän on saanut hyllyynsä luomutuotetta, jonka hinta on niin törkeä, että jos hän laittaa esille oikean kilohinnan, eikä muuta sitä muotoon per sata grammaa, ei sitä tuotetta osta edes paatunein luomukuluttaja.

Tosin luomun erikoiskaupat, mm. Ruohonjuuri, käyttävät tätä samaa metodia saadakseen luomun hinnan näyttämään pienemmältä, mutta luomukuluttajia tämä ei ilmeisesti häiritse, koska kukaan ei ole vaatinut hintoja esitettävän lain vaatimassa yksikössä.

Minun olisi pitänyt luonnollisesti valittaa asiasta, mutta valitettavasti en nähnyt myyjää lähialueella, enkä jaksanut  lähteä asian takia sellaista etsimään, mutta mieleni tekisi kirjoittaa kyseisen ketjun päivittäistavarakaupan valikoimajohtajalle sähköpostia ja tiedustella, että onko tuosta tulossa pysyvämpikin käytäntö.


Jos teillä on samanlaisia kokemuksia, niin kertokaa kommenttiosiossa. Minusta huijausta, jostain toisesta normaalia luomumyynnin edistämistä.

Luomun ongelmat muualla

EU:ssa ollaan huolissaan siitä, että luomu ei olekaan luomua, koska valvonta tökkii. Huolia on myös muualla ja esimerkiksi Yhdysvalloissa käydään keskustelua siitä, millä säännöillä ja missä olosuhteissa tuotetuilla maataloustuotteilla kuluttaja saa sellaista luomua, jota hän mainoksien perusteella luulee ostavansa:

USDA asked to decide: Does organic mean outdoor? 

 

When the doors to the hen house open, the 14,000 chickens on Edwin Blosser's organic egg farm make a mad dash for the pasture outside, where they can scratch and peck in the dirt. "It's just like an ocean of birds going out the doors - zoom!" Blosser said.

Näin sen pitäisi olla mainosten mukaan, mutta valitettavasti Yhdysvalloissa on herätty siihen, että tämä tilanne alkaakin olla poikkeus eikä sääntö.

Greg Herbruck says his organic laying hens also love the outdoors - but they spend their time in the fresh air on concrete patios and in other enclosures.

Yhä suurempi osa tuottajista keksii keinot kiertää sääntöjä ja kanojen ulkoilu tapahtuukin vain tuotantolaitoksessa, jossa ei ole kattoa, tai on katto, mutta verkkoseinät ja betonilattia.

Mutta kuten jutusta selviää, mielipide erot ovat suuret heidän kesken, jotka istuvat joko toimistossa laatimassa papereita tai toimivat tuottajina elävässä elämässä.

On helppo laatia kauniita mainoksia mudassa rypevistä kanoista, jotka tonkivat ja kuopivat maata, mutta kun sinulla on 90000 kanaa, niin joudut konkreettisesti kokemaan sen luonnonmukaisen elämän aiheuttamat ongelmat tauteineen kaikkineen. Myös Suomessa on luomukanaloilla ollut osin suuria ongelmia ja kuolleisuus on noussut paikoin niin korkeaksi, että se on tehnyt toiminnan kannattamattomaksi.

Sitten voi kysyä, että onko siellä tilalla oltava 90000 kanaa? Miksi siellä ei voisi olla 500 kanaa tai 100?

Valitettavasti ne ihmiset, jotka haluavat ruokaa tuotettavan sellaisella tavalla, että luomukanalassa olisi vain 500 kanaa, eivät ole itse valmiita sitä työtä tekemään sillä maatalous on raskasta, vaativaa työtä, joka kiinnostaa yhä vähemmän ja vähemmän kansalaisia. Tämä tarkoittaa sitä, että yhä pienenevä joukko ihmisiä tuottaa ruokaa yhä suurenevalle osalle ihmisiä.

Jutussa mainittiin Cornucopia Institute, joka on noussut luomun vahtikoiraksi Yhdysvalloissa.

Se on paljastanut lukuisten luomtilojen todellisuuden ja harrastaa luomutuotannon epäkohtien tuomista esiin. Cornucopia ei ole kuitenkaan pelkkää "eläinkärsimyspornoa" tuottavaa julkisuudenhakuisuutta, eikä heidän tarkoituksenaan ole lopettaa esimerkiksi kotieläintuotantoa, eikä lihansyöntiä,  vaan he puolustavat luomun pientuottajia, eli heitä, joiden avulla luomua Yhdysvalloissakin myydään, mutta rahat valuvat luomun tehotuottajille.

Cornucopia

 

Luomua tuotetaan Yhdysvalloissa yhä enemmän "Factory farming" menetelmällä, joka on sitä tehotuotantoa, teollista maataloutta, jota uhkakuvissa ja mustamaalauksessa kerrotaan Suomen tavanomaisen maatalouden olevan.

Tällaisia kuvia meille myydään, jotta meidän tulisi ostaa luomua, mutta valitettavasti tämä kuva on tehdasfarmilta Yhdysvalloista, joka tuottaa luomua. Missä ruoho, voisi kysyä?

Cornucopian kuvagalleria avaa todellisuuden siitä, mitä tarkoittaa viherpesu maataloudessa.

Entäpä ne pientuottajat? Ne luomumainoksien sympaattiset, kauhtuneissa villapaidoissa esiintyvät heinähatut, jotka omien lapsiensa kanssa ajavat kahta lehmää laitumelle ja näpertävät myymiensä perunoiden ympärille nauhoja, joissa on runoja perunan siihen astisesta elämästä?

Eipä heitä taida olla kuin niiden mainoksien keinomaailmassa, ainakaan Yhdysvalloissa. Täällä Suomessa heitä ajetaan hyvin ahtaalle, kiitos sen rummutuksen jolla luomusta tehtiin trendi, vaikka kotimaista tuotantoa ei ollut, sillä se vaje paikataan nyt ulkomaisella halpaluomulla.


Mainokset ovat mainoksia. Mielikuvat ovat mielikuvia. Säännöt ovat sääntöjä ja todellisuus voi olla jotain aivan muuta.

Yläkuvassa on luomukanala Yhdysvalloissa ja alakuvassa kuva mainoksesta, jolla luomumunia myydään:

Se suurin kysymys tietenkin on, että kumpi kuva on sitten enemmän todellisuutta?

Ovatko luomun tehdasfarmit enemmän todellisuutta kuin vapaana tepastelevat kanat pienessä söpössä  luomukanalassa, vaiko toisinpäin?

Asiaa voi kukin lähteä pohtimaan siitä suunnasta, että luomu on tällä hetkellä Yhdysvalloissa hurja bisnes ja rahakasat mitataan kymmenissä miljardeissa. Euroopassa vain uneksitaan niistä rahakasoista, joilla USA:ssa luomua myydään ja sitten jokainen voi kysyä itseltään, että mistä ne raaka-aineet saadaan siihen miljardibisnekseen?

Esimerkiksi luomumunien myynti tuplaantui Yhdysvalloissa vuodesta 2010 vuoteen 2011. Kumpi tuotantotapa kykenee vastaamaan paremmin kysyntään?

Tehdasfarmi vaiko mainoksien luomukanala, jossa muutama hassu kana tepastelee laitumella tuottajan lapsien pyöriessä pyhämekoissaan ympärillä?

Tilastoista, joita luomuväki esittelee mielellään, selviää, että myyntikäyrät nousevat raketin tavoin ylöspäin. Sitten kun menemme tilastoihin vaikkapa tuottajien määrässä, voisi joku havaita pienen epäsuhdan, joka tukee hyvin vahvasti juuri luomun tehdasfarmeja.

Vuonna 2005 Yhdysvaltojen kokonaistuotannosta oli luomutuotannossa kokonaista 0.51 %. Vuonna 2010 kokonaistuotannosta oli varattu luomuun 0.60 %. Se ala taitaa olla äärettömän tehokkaassa käytössä.

Näitä kysymyksiä miettiessä saattaa jopa oikea vastaus käydä jossain välissä mielensopukoissa. Sitten eri asia on, että suostuuko sen vastauksen hyväksymään, vai haluaako luottaa ennemmin mainoksiin.

 

Onko luomu aina luomua?

Jokin aika sitten paljastui suuri ruokapetos, kun Italian poliisi nappasi rikollisliigan, joka oli tuottanut Eurooppaan luomua, joka ei ollut luomua nähnytkään.

Petos lautasella saattaa siis olla muutakin kuin lisäaineita. Asiasta ollaan edelleen huolissaan, sillä valvonta tökkii ja koska luomu perustuu suurelta osin mielikuviin, olisi niiden syytä olla kunnossa:

Luomu ei välttämättä aina ole luomua

 

Kaikissa unionin jäsenmaissa ei voi olla varma, että ostaa todella luomua, luomutuotantoa valvova viranomainen kertoo. Euroopan tilintarkastustuomioistuin löysi jäsenmaiden ja komission luomuvalvonnasta puutteita. 

Tämän voisi päätellä myös siitä, että vaikka luomua ostetaan kuitenkin jokaisessa maassa suhteellisen vähän, niin sitä tuotetaan samaisissa maissa viellä vähemmän, Euroopassakin aivan minimaalisesti ja suurissa luomumaissa, kuten Australiassa, jossa on kokonaista 12 miljoonaa hehtaaria luomussa, ne ovat laitumia.

Jossain ostetaan ja missään ei tuoteta, niin jostain se luomu kuitenkin markkinoille tupsahtaa.

Se voisi todellakin olla silloin ei-luomua, joka vain myydään luomuna, kuten Italian rikollisliigoiltakin vuosia onnistui.

Luonnonmukaisesti tuotetun ruoan imago ei synny itsestään, vaan luomuperiaatteiden toteutuminen pyritään varmistamaan Euroopan unionin lainsäädännöllä.

Ja valitettavasti säännöt eivät auta yhtään mitään, jos niitä sääntöjä ei kukaan valvo:

Luomutuotantoa valvovan unionin tilintarkastustuomioistuimen mukaan jäsenmaiden kansallisten valvontaviranomaisten toiminnassa on kuitenkin puutteita. Siksi aina ei voi olla varma, että luomuna myyty on todella tuotettu luonnonmukaisilla periaatteilla.

Eikä tässä vielä kaikki, sanoisi Ostos-TV:n juontaja:

Lisäksi EU:n komissio ei ole 2000-luvulla tarkastanut jäsenmaiden valvontajärjestelmiä, vaikka se kuuluu komission velvollisuuksiin.

Tietenkin sen ymmärtää, sillä jos jokin on byrokraattista niin luomutuotanto on ja kun niillä ihmisillä on siellä ehkä parempaakin tekemistä, kuin pyöritellä papereita vajaan 2 % markkinaosuuden ruokatrendin takia.

Suomessa luomua valvovia viranomaisia on useita. Alueelliset elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (ELYt) valvovat luonnonmukaista maataloustuotantoa, Elintarvikevirasto Evira taas elintarvikkeiden tuotantoa ja kauppaa. Lisäksi sosiaali- ja terveysministeriön valvontaviraston vastuulla on varmistaa, että luomuna myytävät alkoholijuomat ovat todella luomua.

Suomessa asiat lienevät kunnossa, mutta olisipa hauskaa tietää, että kuinka paljon me tuhlaamme verorahoja tuohon byrokratiaan ja valvontaan, jotta hyvin pieni osa uudesta ruokatrendistä innostuneista kuluttajista ehkä saa sitä, mitä kaupasta ostavat.

Olisiko niille sadoilletuhansille euroille, ehkäpä jopa miljoonille euroille jotain parempaakin käyttöä, kuin vahtia jonkin tuottamattoman tuotantotavan sääntöjen noudattamista?

Opettajia kouluihin? Ohjaajia päiväkoteihin? Hoitajia vanhustentaloihin?

Ei rahaa sinne löydy tietenkään, vaan rahaa pistetään siihen, että pari prosenttia kuluttajista saa kaupasta mieleisiään herkkuja.

Miksi emme antaisi luomuliiton itsensä hoitaa sitä valvontaa ja he ottaisivat tuottajilta sen hinnan, jota sen byrokratian noudattaminen maksaa?

Nyt me olemme valjasteneet jopa ministeriötasolla ihmisiä sellaiseen työhön, joka on kuitenkin vain osa ruokatrendiä ja se saattaa loppua hyvin nopeasti, kun kuluttajat keksivät jotain muuta trendikästä.

Raakamaidon riskit

Nyt se on totta sitten myös meillä:

Kuralan kylämäestä ostetusta raakamaidosta EHEC-infektio

 

Kahden varsinaissuomalaisen lapsen epäillään saaneen EHEC-infektion pastöroimattomasta maidosta. EHEC-bakteerin tartuntalähteeksi epäillään Kuralan Kylämäen navetasta ostettua raakamaitoa. 4-vuotias lapsi tuotiin viikko sitten maanantaina Tyksiin, missä hänellä todettiin infektio. Lapsi joutui teho-osastohoitoon, mutta hän on jo toipumassa vakavasta sairaudestaan.

Hyvin valitettavaa ja toivottavasti nämä tapahtumat eivät yleistyisi meillä, kuten on käynyt Yhdysvalloissa raakamaitobuumin myötä ja siellä ihmisiä on myös kuollut raakamaidosta saamiinsa myrkytyksiin.

Kuten aiemmin postasin, niin maidon pastörointia ei ole keksitty kiusaamaan kuluttajia, vaan sille toimenpiteelle on hyvin pätevät terveydelliset syyt.

Koska kesä on iltapäivälehdille hyvin uutisköyhää aikaa, taidamme nähdä tästä huomenna isot otsikot.

Nelivuotias tehohoitoon - syynä pastöroimaton maito?

 

 Tilanne elää ja muuttuu:

EHEC-maidon sairastuttamia lapsia jopa viisi 

 

Lapsista kaksi on ollut hoidettavana Turun yliopistollisen keskussairaalan teho-osastolla. Yksi on jo toipumassa ja toinen yhä hoidossa. Potilaan tila ei ole kriittinen. 

 

Ruokatrendien ylä- ja alamäet voivat olla hyvin pienestä kiinni ja kun kuluttajille jää jostain mielikuva, sen muuttaminen voi olla hyvin työlästä.

YLE tarjoaa hieman kattavamman jutun aiheesta:

Raakamaidosta vaarallinen infektio kahdelle lapselle

 

- EHEC-bakteerista eroon pääseminen on valitettavasti vaikeaa. Ei ole helppoa todeta luotettavasti ettei bakteeria enää ole, tietää Korpela

Ennen tilan puhtaaksi toteamista pitää löytyä monen kuukauden välein otetut bakteerittomat näytteet.

-  Suomessa on raakamaitotiloja, jotka ovat käytännössä ikuisessa raakamaidon myyntikiellossa juuri näiden näytteiden takia, kertoo Pirjo Korpela.

Ja sitten se ongelmallisin asia näissä tapauksissa:

Eläimistä ei pysty näkemään millään lailla, että ne ovat sairaita, miettii Korpela.

Jos maito on saastunut, se tulee ilmi vasta pahimman kautta kuten nyt kävi ja onneksi mitään todella peruuttamatonta ei tapahtunut.

 

Ruoan haaskaaminen

Ruoan haaskaamiseen puuttuminen lienee yksi keino, jolla nopeimmin ja ehkä jopa helpoimmin puututaan siihen, miten paljon ruokaa on käytettävissä ihmisille ja miten paljon se maksaa.

Käsitykset siitä, paljonko syömäkelpoista ruokaa heitetään pois, vaihtelee jonkin verran. Useat eurooppalaiset tutkimukset päätyvät noin 50-65 kiloon henkeä kohti vuodessa, eli noin reilu 10 % ruoan kokonaisostoista. Yksi brittitutkimus on päätynyt 75 kiloon, eli noin 16 prosenttiin ostoista. Yhdysvalloissa lukema on noin 14 prosenttia, mutta koska he ostavat huomattavasti paljon enemmän ruokaa kuin me eurooppalaiset, niin kiloissa se on noin 80.

Suomessa viimeisimmät tutkimukset ovat antaneet noin viiden prosentin lukuja kokonaisostoista, joten meillä ruoan arvostus on vielä paremmassa asemassa kuin monessa muussa maassa, joskin eroja löytyy yksittäisten talouksien tasolle mentäessä.

Mutta Maapallon mittakaavassa jopa puolet tuotetusta ruoasta menee hävikkiin joidenkin arvioiden mukaan.

FAO on arvioinut, että tuotannon tulisi kasvaa 70 % vuoteen 2050 mennessä, kehitysmaissa jopa 100 %, jotta maapallon kasvava väestö saadaan ruokittua, joten jokaiseen kohtaan ruokaketjun ongelmista olisi puututtava, mieluiten nopeasti.

Ensimmäinen keino on lisätä tietoa, sillä kuluttajilla on hyvin suuria vaikeuksia hahmottaa sellaisia termejä kuin "viimeinen myyntipäivä" tai "parasta ennen". Useat käsittävät sen päiväksi, jona tuote hädin tuskin kelpaa syötäväksi ja ihmiset heittävät jopa suoraan roskiin sellaisen pakkauksen kaupasta kotiin saavuttuaan kun  huomaavat ostaneen "viimeisen myyntipäivän" tuotteen.

Erot kehitysmaihin ovat huomattavat, sillä kehitysmaissa kotona ruokaa ei haaskata juuri ollenkaan, vaan siellä ruoan hävikki tapahtuu ruokaketjun alkupäässä, eli ruoka pilaantuu vaikkapa pelloille tai varastoihin puutteellisen tekniikan ansiosta.

EU onkin aloittanut toimet ruoan haaskaamisen vähentämiseksi ja ensimmäiset päätökset sekä mietinnöt tulivat ulos alkuvuodesta.

Ruoan haaskauksen välttäminen - hyväksytyt tekstit 

 

 Pakkauskoot ovat myös merkittävässä asemassa, sillä usein pakkaus on valittavissa joko suuressa koossa tai erittäin suuressa, joten yksineläjät joutuvat ostamaan ylisuuria määriä ja jos taloudesta uupuu vaikkapa pakastin, voi hävikkiä tulla. Tietenkin hinnoittelu vielä tukee jättikokoisia pakkauksia, jolloin saattaa mahdollisen säästön harha pistää kuluttajan ostamaan liian ison pakkauksen, jolloin parin päivän päästä "säästö" menee biojäteastiaan.

Tämä EU:n mietintö ei jostain syystä ole saanut yhtään huomiota yksittäisiä tapauksia lukuunottamatta ja siihen mietin syitä. Ongelma on kuitenkin konkreettinen ja se olisi yksi helpommista tavoista kitkeä koko ruokaketjun hävikkiä ja tehostaa ruoan tuotantoa ilman ensimmäisenkään lannoitehippusen tai millilitran maatalouskemikaalin käyttämistä.

Lisäksi turhaan tuotettu ruoka aiheuttaa turhia kasvihuonepäästöjä sekä se on todellista luonnonvarojen väärinkäyttöä. Lisäksi ilmastonmuutoksen mukanaan tuoma kuivuus poistaa maailmanlaajuisesti paljon maatalousmaata pois käytöstä, vaikka sillä voikin olla Suomen maatalouteen positiivisia vaikutuksia, joten kaiken tämän kompensoiminen olisi helpointa aloittaa ruokahävikkiin tarttumalla.

Asiaa on varmaan hankala nostaa nyt tapetille, sillä ruokahävikin saaminen kuriin tarvitsee asioita, joita nyt vastustetaan kiivaasti määrätyillä tahoilla. Aihe on poliitikoille hyvin epämiellyttävä, koska kuluttajat ovat nyt mieltyneet luonnolliseen ja luonnonmukaiseen ja keinot ruoan säilymisen parantamiseksi ovat lähinnä teollisia, niin asioista joista ei voi puhua, on vaiettava.

EU:ssa kaavaillaan, että ruoan säilyvyysaikoja tulisi pidentää useista päivistä viikkoon nykyisestä ja kun alamme miettiä keinoja, joilla pakattu ruoka saadaan säilymään kauemmin, ei tarvinne kauaa odottaa vihaisia kuluttajia barrikaadeille heiluttelemassa "lisäaineet myrkyttävät lapsemme" -kylttejä.

Myös tuoretuotteiden säilyvyysaikoja tulisi pidentää ja mitähän siitä tuumaavat bloggarit, jotka pelottelevat kuluttajia omilla testeillään, joissa omenaa tai tomaattia on kuvattu muutama päivä ja kauhistuttava havainto on, että niiden ulkonäkö ei ole muuttunut yhtään. Ne ovat siis säilyneet hyvin ja niiden ulkomuoto ei aiheuta kuluttajalle tarvetta tuotteen hävittämiseen, mutta bloggarit ovatkin huolissaan aivan toisista asioista tässä tilanteessa.

Ihmiset heittävät paljon syömäkelpoista ruokaa pois siksi, että tuotteen ulkonäkö ei enää miellytä kuluttajaa ja kun alamme miettiä keinoja siihen, kuinka ruoan ulkonäkö saadaan pysymään houkuttelevana kuluttajalla kauemmin, kykenen jo näkemään samat kyltit barrikaadeilla.

Prisman tiededokumenteissa tuli mainio "Lisäaineet lautasellamme" -sarja, jonka kolmessa osassa Stefan Gates pureutui esimerkiksi ruoan säilyvyyden saloihin. Siinä myös testattiin niitä seikkoja, jotka vaikuttavat kuluttajan mielikuviin ruoasta. Yksi oli hyvin mielenkiintoinen, sillä siinä annettiin kuluttajille herneitä maisteltaviksi. Herneet olivat tismalleen samanlaisia, samasta valmistuserästä, mutta kun herneet säilöttiin, niin toiset herneet värjättiin, jotta ne näyttivät säilömisen jälkeenkin tuoreilta, mutta toisista herneistä jätettiin värjäys pois, joten ne "haalistuivat" säilytyksen aikana, tosin se on luonnollinen prosessi. Värjäys ei vaikuttanut mitenkään makuun, eikä mihinkään muuhun ominaisuuteen kuin herneen väriin.

Herneitä maistelleet kuluttajat pitivät värjäämättömiä herneitä vastenmielisinä, huonomman makuisina sekä sellaisina, että ne menisivät roskiin, jos sellaisia jääkaapista löytyisi. Täysin samat, tosin tuoreen näköiset, kiitos värjäyksen, maistuivat tuoreilta, hyviltä, makoisilta, herkullisilta ja vaikuttivat kuluttajista muutenkin kelpo tuotteilta. Tismalleen samoja herneitä, samasta erästä, samana päivänä säilötty ja täysin samanlaiseen pakkaukseen, mutta värjättyjä.

Ruoan ulkonäön merkitys siihen, syökö kuluttaja ruoan jääkaapista vai ei, on hyvin suuri ja yksittäisen kuluttajan kohdalla epäilemättä suurimpia syitä ruoan hävikkiin. Vaikka ruokapakkaksen mukaan käyttäminen on turvallista ja kuluttaja on sen oikein viileässä säilyttänyt, niin epämiellyttävä ulkonäkö saa kuluttajan heittämään kelvollisen ruoan pois. Jos tuotetta maistaa, niin epämiellyttävä ulkonäkö vaikuttaa makuaistiimme niin, että me maistamme mitä näemme.

Lueskelin kirjaa Suomen maatalouden historiasta ja 1900-luvun alkupuolella maatalon emännät pitivät teollista makkaraa ja juustoa parempana kuin itse tehtyä ja emännät arvostivat etenkin teollisen makkaran parempaa säilyvyyttä. Paljon on vettä virrannut Vuoksessa sen jälkeen ja ajat trendeineen muuttuvat. 1930-luvulla haikailtiin teollista makkaraa mutta nyt luullaan, että 1930-luvulla elettiin luonnollisesti ja arvostettiin luonnollisuutta ja siispä mekin arvostamme nyt luonnollisuutta.

Sivu 26: Teollisesti tuotettuja elintarvikkeita kuten juustoja ja makkaroita alettiin jo 1920- ja 1930-luvuilla pitää maaseudullakin kankaiden ja kenkien tapaan kotitekoisia parempina.

Mutta kun mainostoimisto pääsee vauhtiin ja alkaa romantisoida menneisyyttä, tosiasiat unohdetaan tyystin ja tilalle tuodaan sellainen versio, jollaisena me haluaisimme menneisyyden nähdä. Me emme halua kuulla, että 1920-luvulla maatilan emännät ostivat mieluummin teollisen juuston tai makkaran, vaan me haluamme nähdä kuvan, jossa maatilan emäntä väkertää makkaraa itse ja kaikki hymyilevät, lehmiä myöten.

Kortit kertoo kohtalomme

Kortit kertoo kohtalomme, lauloi Lea Laven aikoinaan ja kortit kertovat nykypäivänäkin paljon, etenkin kauppiaalle.

Kauppa tuntee asiakkaan elämäntavat yhä paremmin

 

Kaupat seuraavat asiakkaidensa ostokäyttäytymistä entistä tarkemmin. Esimerkiksi Keskon plussakorttia käyttävien ruokailutapoja tarkastellaan ostosten perusteella. Tietoja hyödynnetään muun muassa markkinoinnissa ja tuotevalikoimien suunnittelussa.

Kauppa myy vain sitä, mitä joku ostaa, eikä suinkaan sitä, mitä joku sanoo ostavansa, mutta ei osta.

Ja tänä päivänä kauppa tietää hyvin tarkasi sen, mitä me ostamme, jopa yksittäisellä kauppakäynnillä. Kauppa tietää myös sen, mitä eri postinumeroalueilta tulevat ihmiset ostavat, miten paljon ja missä kaupoissa he käyvät arkena, missä viikonloppuisin. He tietävät sen, missä kaupassa käyt työpäivän jälkeen matkalla kotiin ja missä silloin, kun lähdet kotoa kauppaan.

Kauppias pystyy räätälöimään mainoksia kaupunginosan mukaan. Kauppias pystyy testaamaan mainoksen kohderyhmiä ensin pienessä mittakaavassa, ennen kuin siirtyy koko ketjun mittakaavaan ja niin edelleen. Etukortit ovat kaupalle järisyttävän mahtava koneisto, koska ne antavat meistä niin paljon yksityiskohtaista tietoa kauppiaalle ja täysin ilmaiseksi. Me jopa maksamme kauppiaalle siitä, että saamme sen kortin.

Lisäksi kauppias näkee jo paljon ennen trenditietoisia sen, mitä tulee markkinoilla tapahtumaan, sillä heillä on lähes reaaliaikaista tietoa meidän käyttäytymisestämme kaupan hyllyjen välissä.

 

Luomubuumi ohi?

Luomubuumin edelläkävijä Iso-Britannia ehkä kuvastaa luomun tulevaisuutta:

Organic sales fall in Britain for 3rd year

 

Luomun myynti laskee jo kolmatta vuotta putkeen, eikä mitään muutosta ole näköpiirissä. Ehkäpä tässä on yksi syy, miksi Suomen luomubuumi ei ota sen tärkeimmän osa-alueen, eli viljelijöiden keskuudessa oikein tulta alle. Trendi on trendi ja se loppuu joskus ja tilanne on hieman sama kuin erilaisissa pyramidihuijauksissa, eli jos et ole päässyt peliin mukaan avausvaiheessa, niin liian myöhään leikkiin hypätessä voi jäädä käteen pelkkä luu.

Iso-Britannia on ollut luomun veturi Euroopassa pitkään ja nyt siltä suunnalta on tullut jo vuosia sellaisia uutisia, joita ei pahemmin kotoisen luomuliiton sivuiltakaan löydy, vaan katse koetetaan pitää sieltä pois, ettei vain kuluttajat täällä saisi vääriä signaaleita.

Ison-Britannian luomumyynti on laskenut jo 18 % sitten huippuvuoden 2008 ja se ei taatusti siellä tuottajia paljoa naurata.

Saarivaltion luomuväki järjesti jopa hyvin mittavan ja etenkin kalliin Organic UK -mainoskampanjan  johon käytettiin myös EU:n rahoja, mutta sekään ei luomulaivan suuntaa kyennyt muuttamaan, joten rahallakaan ei aina saa kaikkea, jos kuluttajat kokevat jotain muuta.

Tavallinen ruoka, jonka tuotantotapa kuitenkin poikkeaa hiukan totutusta ja jonka harteille on asetettu suunnattomia väitteitä ja puolitotuuksia aina sen paremmasta terveellisyydestä lähtien, voi näköjään osoittautua pettymykseksi, kun kuluttaja ei huomaa mitään muuta kuin keventyneen lompakon. Tällaiset luksustrendit kokevat yleensä iskuja tällaisina hetkinä, kun olemme menossa kohti taloudellisesti kovia aikoja.

Pelko tuottaa rahaa

Ihmisten pelko jotain asiaa kohtaan on helppo muuttaa rahaksi. Yksi sellainen pelko on ollut lisäaineiden pelko, jonka avulla on saatu ihminen pelkäämään jopa C-vitamiinia, jos sen nimeksi on muutettu E300.

Tähän ovat ruokatehtailijat vastanneet niin, että jos E-koodin tilalle on ollut mahdollista laittaa lisäaineen "kooditon" nimi, niin sitä on käytetty. E410 tuotteessa saa taatusti tuotteen jäämään hyllyyn, jos lisäainepelkoinen kuluttaja siihen tarttuu, mutta jos sen tilalla lukeekin johannaksenleipäpuujauhe, niin tuote kelpaa jo lähes jokaiselle. Mielikuvat ovat ihmeellisiä.

Pelolla myyminen on laajentumassa kaikkialle, josta uusimpana esimerkkinä on luonnolla pelottelu:

Maksa tai luonto nitistää sinut

 

Suomalaisen kesäihmisen huolet ja tarpeet on onnistuttu kaupallistamaan pitkälle. Mökkituotteet laitetaan kaupoissa ja apteekeissa näyttävästi esille. Tavaraa on helppo kaupata, jos mökkimetsän eläjiin ei ole luontevaa suhdetta.

– Pelot liittyvät monesti eläimiin ja muuhun luontoon, josta on vieraantunut. Silloin myös erilaisia tuotteita on helpompi myydä, Repoveden kansallispuistossa toimiva eräopas Marika Hänninen sanoo.

Aikaisemmin ihmisten pelkoja on valjastettu lähinnä susien hävittämisen puolesta, vaikka susi on viimeksi käynyt ihmisten kimppuun Suomessa 1800-luvun loppupuolella. Nyt Kolmårdenin eläintarhassa tapahtunut valitettava asia on nostanut potentiaaliset susien vihaajat jälleen poteroistaan.

Yhdysvaltalaisille samoilijoille kaupataan myös pippurisumutetta, joka on tarkoitettu ärtyneen karhun taltuttamiseen.  

Toisaalta Yhdysvalloissa ihmiset retkeilevät paljon kansallispuistoissa, joiden villieläimet ovat osin tottuneet ihmisiin ja esimerkiksi karhut ovat yhdistäneet ihmisten tuoksun mahdolliseen ruokaan, jota ovat löytäneet retkeilijöiden jättämien roskien seasta, niin voihan tuo pippurisumute olla niissä maisemissa jopa jollain tavalla hyödyllinenkin.

Luontopelko on kaupallistettu taitavasti

 

Ihminen ahdistuu ja stressaantuu kaupungissa työtaakkansa alle, joten on pakko saada mökki erämaasta, mieluiten järven rannalta, kaukana kaupungin hälinästä. Siellä ihminen sitten stressaantuu hyttysen ininästä ja ajatellessaan sitä, että luonnon superfoodeja kerätessä vastaan tallusteleva karhu syökin keräilijän. Joten hän vie mukanaan hyttysimurin, joka tappaa hyttyset koko tontilta, pistää aidan ympärille ja ostaa marjat marketin pakastealtaasta.

Ihmisen vieraantuminen luonnosta ja sen normaalista elämästä voi saada myös hyvin ikäviä tulevaisuuden skenaarioita aikaiseksi, sillä ihmiset voivat osoittaa yhä vähäisempää halua huolehtia luonnosta, jos emme ymmärrä villiä luontoa ympärillämme. 

Villiä luontoa halutaan suojella villimmäksi

 

Maatalouden rakennemuutoksen odotetaan avaavan uusia mahdollisuuksia luonnonsuojelulle. Tuotantokäytöstä poistuvaa maatalousmaata voidaan käyttää luontomatkailussa jopa maataloutta tuottavammin, sanoo Rewilding Europe -luonnonsuojeluhankkeen toimitusjohtaja Frans Scheppers.

Tutustuttuani erilaisiin maatalousmenetelmiin ja siihen, kuinka niillä pystytään ruokaa meille tuottamaan, olen täydellisen vakuuttunut siitä, että meidän tulisi tehostaa maatalouttamme, jotta voisimme vapauttaa maatalousmaata takaisin villin luonnon tarpeisiin, eikä suinkaan suosia tuotantomuotoja, jotka vaativat maa-alaa rutkasti lisää. Niillä tuottamattomilla metodeilla voi olla paikkansa kuluttajan kukkaron sisällöstä taisteltaessa, mutta luonto kiittää mitä vähemmän luontoa joudutaan maatalousmaaksi raivaamaan.

 

 

 

 

Kuinka ruokatrendi luodaan

Tutustuin hieman Antti Heikkilän ajatuksiin ja ne ovat välillä sangen kummastuttavia, joita tosin hänen suhteellisen palavasieluiset faninsa poikkeuksetta jokaisella foorumilla kannattavat, mutta aktiiviliikuntako haitallista:

Antti Heikkilä: Bikinikuntoon ehtii vielä ilman liikuntaa

 

– Tärkein on ruokavalio. Liikunta ei laihduta merkittävästi, vaikka niin yritetään uskotella. Panosta ruokavalioon, niin muu tulee perässä.

Ruokavalio ja liikunta yhdessä ovat suuri stressi, Heikkilä sanoo. 

– Stressi lihottaa, se nostaa kortisonia, ja se taas verensokeria, hän selittää.

Heikkilä kuvailee, kuinka juoksemisesta ja syömisestä syntyy rasittava kierre, joka ei painoa pudota. 

– On tutkittu, että maratonjuoksijoiden verenkuva on samanlainen kuin sydänkohtauksen saaneilla, Heikkilä sanoo.

 

Hetkinen. Antti Heikkilä, koulutukseltaan lääkäri, selittää, että liikunta yhdistettynä ruokavalioon aiheuttaa stressiä ja koska stressi lihottaa, niin ei kannatta liikkua, vaan harrastaa vähähiilihydraattista ruokavaliota. Tosin hetken päästä arkiliikunta onkin vähemmän vaarallista, mutta kuitenkin hieman outoja ajatuksia.

Liikunta ei tosiaankaan yksin laihduta kovinkaan paljon, etenkään huonon ruokavalion kera, mutta liikunta yhdistettynä järkevään ruokavalioon kyllä laihduttaa ja liikunnan eduksi menee vielä se, että liikunta kuluttaa käytännössä lähinnä elimistön rasvaa ja etenkin sitä terveydelle haitallista sisäelinrasvaa. Kun yhdistää arkisen hyötyliikunnan, aktiiviliikunnan sekä ruokavalion, niin saadaan hyvin monta kärpästä pienillä määrillä iskuja.

Lisäksi Heikkilä väittää, että  pitkäkestoista kestävyysurheilua harrastavien verenkuva on samanlainen kuin sydänkohtauksen saaneilla! Harmi kun niitä tutkimuksia ei paljastettu millään tasolla, sillä vanha sananlasku kertoo, että hurjat väitteet tarvitsevat tuekseen vielä hurjemmat todisteet.


No nykypäivänä vastuu on kuulijalla, joten ei auttanut muu kuin avata google ja koetella sopivia hakusanayhdistelmiä ja löytyihän sieltä jotain:

New study cites link between marathon running and some heart-attack factors

 

Valitettavasti näyttää siltä, että Heikkilä oikoi hiukan mutkia ja ehkä jopa aavistuksen muutti tiedettyjä tosiasioita ja sitten sen muunnellun totuuden hän päästi suustaan, joka taatusti saa median huomion ja myös muutaman kuluttajan.

Liikunta ja ruokavalio ovat yhdessä suuri stressi joka lihottaa, väittää Heikkilä ja enpä yhtään ihmettele, että kuluttajat ovat täysin sekaisin, kun lääkäri suustaan tällaisia viisauksia päästelee.

Hetken googleteltuani löysin myös mainion videon, joka kertoo huumorin keinoin sen, kuinka erilaiset ruoka- ja terveystrendit syntyvät:

Vajaan kahden minuutin kohdalla on jokaisen mullistavan ravintotrendin salaisuus paljastettu:

IHMISET USKOVAT VAIKKA MITÄ TUUBAA, JOS SITÄ TARPEEKSI TOITOTTAA!

Ja hetken päästä toinen:

Vain kääntämällä asiat päälaelleen saadaan ihmisten ja median huomio.

Olisihan se hienoa, jos rantakuntoon pääsee ilman liikuntaa ja Ostos-TV on täynnä sellaisia vimpaimia, jotka jonkin expertin mukaan moisen mahdollistavat, mutta ei piikkareita kannata aivan jokaisen väitteen pohjalta naulaan laittaa, vaikka väitteen esittäjä olisi jopa lääkäri.

Haluatko litteän, seksikkään vatsan tarvitsematta kamppailla useissa laitteissa tai ilman hikoilua kuntosalilla? Haluatko uskomattomat, kivenkovat vatsalihakset ilman yhtäkään istumaannousua? Nyt voit muuttaa itseäsi tarvitsematta muuttaa elämääsi. Esittelemme sinulle nyt uuden AbtronicX2 -laitteen!

Ajatuksia herättää myös se, että luomu kävelee jostain syystä käsi kädessä näiden hyvin vaihtoehtoisia ja suorastaan valtavirrasta täysin poikkeavia mielipiteitä esittävien henkilöiden kanssa, sillä lääkäri Antti Heikkilä on erittäin luomumyönteinen mediapersoona ja hänen sivustollaan on erityinen osio varattu pelkästään luomulle.

Toivottavasti Antti Heikkilän käsitykset luomusta eivät perustu samanlaiseen mutkien oikomiseen kuin hänen käsityksenä pitkäkestoisen kestävyysharjoittelun mahdollisista vaaroista.

Eettinen valinta vaikeaa

Hybris tarjosi minulle mielenkiintoisen jutun eettisen kuluttamisen vaikeudesta ja juttu on niin mainio, että haluan jakaa sen kaikille muillekin, joten olkaa hyvä:

Kuluttajan eettisen valinnan vaikeus 

 

Juhannuksen kunniaksi en äidy selittelemään kirjoitusta, kuten itse näkisin siinä esitettyjä kohtia, vaan jokainen lukenee jutun itse ja käsittää sen aivan kuten omassa mielessä hyvältä tuntuu. Kuten jutusta hyvin selviää, on eettinen kuluttaminen hyvin vaikeaa ja suorastaan ristiriitaista, sillä eteen tulee valintoja, joiden seuraukset ovat hyvin moninaisia ja suorastaan ristiriitaisia, eli on hyvin vaikea kumartaa yhteen suuntaan, pyllistämättä toisaalle, kuten vanha sananlasku kertoo.

 

Puhtaan omatunnon markkinat

Yritykset ovat innoissaan eettisyydestä, koska ne ovat saaneet siitä uuden tehokkaan myyntiargumentin. Suurelle osalle yrityksistä on ilmestynyt kuin tyhjästä uudenlaisia ympäristöystävällisempiä toimintatapoja ja tuotteita, yritykset tukevat monenlaisia eettisesti tärkeitä kohteita ja myyvät monenlaisia hyviä arvoja.

Mistäpä yritykset eivät olisi innoissaan.

Josta hyvänä esimerkkinä on luonnonkosmetiikka, sillä siitähän yritykset vasta innoissaan ovatkin, sillä siinä on pohjattomat markkinat kemikaalikammoisille nykyihmisille ja pelkomarkkinoilla saadaan uusia asiakkaita jatkuvalla syötöllä. Mutta miten eettistä luonnonkosmetiikka sitten on, jos alamme pohtia sitä yhtään pintaa syvemmältä?

Mitä eettistä on siinä, että samaan aikaan kun miljardi ihmistä kärsii nälästä, me valjastamme kallista maatalousmaata vain siihen, että turhamaiset rikkaat länsimaissa saavat naamarasvaa, joka toimii tutkitusti täydellisen yhtä tehokkaasti kuin sen synteettinen versio?

Kun kehitysmaan köyhän viljelijän pitää päättää, että tuottaakko ruokaa oman maan hyvin köyhille ihmisille, vaiko kenties Simmondia Chinesis-pensaita, toki luomuna,  kansainvälisen kosmetiikkajätin uuden luonnollisen naamarasvan ainesosiksi, niin se köyhä maajussi taitaa tuottaa mieluummin naamarasvan aineita, kuin maissia oman maan kansalaisille. Korvaus naamarasvan ainesosien eroksi ei varmaan ole suuri, mutta sen maan tulotasossa luultavasti huomattava, joten oman maan nälkäiset jäävät kakkoseksi, kun raha puhuu ja rikkaille pitää saada heidän hamuamiaan tuotteita.

Mitä kemikaalikammoinen kuluttaja ajattelisi kun miettisi sitä, että luonnonkosmetiikan valmistaja ei voi millään tietää niiden kymmenien, jopa satojen eri kemikaalien vaikutuksista, joita yksittäinen kasviuute tai kasviyrtti voi sisällään pitää? Puhumattakaan dioksiinista, PAH-yhdisteistä, raskasmetallaista, DDT:stä ja muista maaperän myrkyllisistä aineista, joita myös biodynaaminen naamarasva voi pitää sisällään.

Mutta yritykset ovat niin kauan innoissaan kuin trendi kestää ja sen jälkeen ne tuottavat uuden trendin mukaisia tuotteita markkinoille ja ovat taas innoissaan. Ainoastaan kuluttaja on sekaisin ja hämmentynyt, mutta siihen vaivaan auttaa aina hyvä mainostoimisto.

Miksi Suomesta ei saa luomulihaa?

Miksi Suomesta ei saa luomulihaa, kysyy Taloussanomat ja jostain syystä tätä kysytään aina vain uudelleen.

Miksi Suomesta ei saa luomulihaa?

 

Kaupan lihalaareista löytyy lihaa joka lähtöön, mutta luomulihatiski ammottaa tyhjyyttään. Siitäkin huolimatta, että kuluttajat haluavat ostaa ja kauppa haluaa myydä. Miksi tilanne on tämä? Ja miksei se muutu? 

En tiedä sitä, mikä on tilanne muualla, mutta täällä pääkaupunkiseudun ulkopuolella oli ainakin eilen paikallisessa Prismassa luomulihaa tarjolla. Oli jauhelihaa sekä suikaleita ja jauhelihaa sai jopa 30 prosentin alennuksella, sillä viimeinen käyttöpäivä oli huomenna. Ei sitä vain kukaan näyttänyt kärryynsä pistävän, edes sitä halvennettua, joten nämä ongelmat taitavat olla lähinnä siellä rikkaassa etelässä.

Alle prosentti kaikesta tuotetusta lihasta on peräisin luonnonmukaisilta tiloilta, kun esimerkiksi kananmunista noin yhdeksän prosenttia on luomua. Eikä lihapulaan ole tulossa helpotusta.

Ja käsittääkseni sitäkin luomulihaksi kasvatettua lihaa pistetään myyntiin tavallisena lihana aivan surutta.

Suomen johtavan luomulihan valmistajan Pajuniemen toimitusjohtaja Arto Jokinen sanoo luomulihan tuotantovaatimusten olevan Suomessa poikkeuksellisen haastavia.

Siihen taitaa vaikuttaa sekin, kuten luomuraportissa luki, että sääntöjä ei saada sellaisiksi, että säännöt voisivat ottaa kaikkien alueiden olosuhteet huomioon ja lisäksi suomalaiset ovat vielä itse sotkeneet soppaan mausteita, joita ei soppaan kaivattaisi:

Suomessa on myös ihan omia keksintöjä, kuten että sikalan ikkunapinta-alan pitää olla viisi prosenttia lattiapinta-alasta. Betonielementeistä tehtävään sikalaan sellainen on erittäin hankalasti toteutettavissa. 

Luulisi, että jos maatalouden kanssa tekemisissä olevat näitä sääntöjä keksivät, niin ne olisivat sellaisia, että ne voidaan toteuttaa ja että ne ovat järkeviä, mutta näin ei siis ole.

Miksi ihmeessä? Kuka niitä sääntöjä oikein laatii ja millä perusteilla?

Luomussa tarvittavien tuotantotilojen säännöistä eivät ilmeisesti vastaa henkilöt, joilla olisi aiheesta kokemusta, koska jo pelkästään tilojen saaminen luomusääntöjen mukaisiksi on hyvin hankalaa, niin toivoa sopii, että luomutuotannon eläimiin keskittyvistä säännöistä ovat vastanneet henkilöt, joilla on edes jotain käsitystä eläimien pitämisestä.

Ainakaan eläinlääkärit eivät ole aivan jokaista luomusääntöä allekirjoittamassa, etenkin kun mennään sinne homeopaattiselle lääkintäosastolle, jota vaaditaan luomueläimiin ensimmäiseksi kokeitavan.

Maatalousyrittäjille neuvontaa ja koulutusta tarjoavan Pro Agrian luomuerikoisasiantuntija Marja Suutarla sanoo, etteivät tuottajat pysty reagoimaan kysynnän kasvuun niin nopeasti kuin haluaisivat. 

Montako vuosikymmentä sitä aikaa sitten pitäisi antaa, sillä tämä luomulihabuumi alkoi jo vuonna 2008-2009, paljon aiemmin kuin muiden luomutuotteiden buumi ja mitään ei ole tapahtunut.

Varsinaiset pullonkaulat löytyvät sianlihan tuotannossa toisaalta. – Suomessa on hirveä pula luomurehusta. Ennen kaikkea valkuaisaineiden löytäminen on vaikeaa. Ei niitä uusia luomutiloja vain voi tulla yks kaks hirveää määrää, kun ei ole rehua.

Niinpä niin. Tämä on ollut ongelma jo vuosia ja mitään ei ole tapahtunut tässäkään asiassa. Luomurehu tulee meille Brasiliasta, Kiinasta tai vaikka Romaniasta ja on myyjän markkinat, joten hinnat ovat kovat. Ongelma on ollut konkreettinen jo vuosia ja sama meno jatkuu.

Rehun osalta luomutuotanto ei eroa mitenkään tavanomaisesta, vaan ihan samoilla eväillä mennään.


Sitten me hyvin ihmeellisesti viemme Euroopasta vientitukien avulla sitä omien markkinoiden kipeästi tarvitsemaa luomurehua kolmansiin maihin ja sitten rahtaamme kolmansista maista sitä rehua takaisin, mutta se vain maksaa paljon enemmän kuin itse tuottamamme rehu. Järkevää ja vastuullista?

Kuitenkin mainokset puhuvat kauniita asioita luomutuotannon ravinteiden kierrätyksestä, jossa eläimet popsivat oman tilan rehua ja sitten eläimien lannalla lannoitetaan pellot, jotta sitä oman tilan rehua riittäisi, mutta ne ovatkin vain niitä mainoksia.

Pro Luomun toiminnanjohtaja Marja-Riitta Kottila korostaa alan tiedon ja osaamisen lisäämisen merkitystä. – Suomessa on paljon väärää ja vanhentunutta tietoa luomusta, osin aivan pelkkiä huhujakin. Mutta koko luomuala onkin Suomessa vielä aivan alkutekijöissään.

 Me olemme muutamassa puolet maataloudestamme luomutuotannoksi ja koko luomuala on aivan alkutekijöissään! Mitä ihmettä! Toivottavasti myös poliitikot tietävät tämän, sillä jos luomuala pitää sisällään vanhaa ja väärää tietoa, sekä suoranaisia huhuja, niin mihin tietoon perustuen ne päättäjät päättivät, että siirrämme puolet maataloudesta luomuun vain parissa vuosikymmenessä?

Lapsen ravitsemuksen kolme ensimmäistä vuotta

Ruokatiedon sivulla oli hyvin mielenkiintoinen uutinen:

Lapsen ravitsemuksessa ratkaisevat ensimmäiset tuhat vuorokautta

 

Aliravitsemus on syy 2,6 miljoonan lapsen kuolemaan joka vuosi. Lisäksi miljoonat lapset saavat elinikäisiä fyysisiä ja henkisiä vaurioita aliravitsemuksen seurauksena. Lapsen tulevaisuus riippuukin hyvin pitkälti siitä, millainen hänen ravitsemuksena on ensimmäisten tuhannen vuorokauden aikana.

Ratkaiseva tuhannen vuorokauden ajanjakso alkaa raskausajan alusta ja päättyy lapsen 2-vuotissyntymäpäivään. Elämän ensihetkinä sekä lapsen elimistö että aivot kehittyvät hyvin nopeasti. Jos lapsi ei tällä kehitysjaksolla saa riittävästi oikeanlaista ravintoa, seuraukset ovat usein peruuttamattomia.

Ihmisen elämän kortit jaetaan jo sikiönä ja kun kortit on jaettu, niitä on hyvin hankala vaihtaa, vaikka moni haluaisi.

Jos lapsi ei saa oikeanlaista ravintoa sikiöaikana ja ensimmäisinä elinvuosinaan, häntä uhkaa enneaikaisen kuoleman lisäksi koko loppuelämää haittaava vajaakehitys.

Yli 80:ssa maailman maista ainakin viidennes lapsista kärsii aliravitsemuksen vuoksi vajaaksi jääneestä ruumiillisesta ja henkisestä kehityksestä. Osassa maita vajaakehittyneiden lasten osuus on jopa yli 40 prosenttia kaikista lapsista.

Ja ne vajaakehittyneet lapset ovat niitä sen maan tulevaisuuden rakentajia. Hyvin masentavaa luettavaa.

Raportti paljastaa, että 73:stä kehitysmaasta vain neljässä lasten ravitsemuksen tilanne on erittäin hyvä. Nämä maat ovat Malawi, Madagaskar, Peru ja Solomonsaaret. Neljässä kärkimaassa valtaosa alle 2-vuotiaista ruokitaan suositusten mukaisesti.

On hyvin mielenkiintoista, että Afrikan maanosan maista ainoastaan Malawi on sellainen, jossa lasten ravitsemuksen tilanne on hyvä. Käytännössä koko Afrikka on kehitysmaata. Osa maista on tosin teollistuneita kehitysmaita, mutta suurin osa Afrikan maista kuuluu kategoriaan alikehittyneet maat tai heikommin kehittynet maat.

Malawi on yksi maailman köyhimmistä valtioista, YK:n listoilla aivan häntäpäässä. Eliniänodote on surkea (n. 52 vuotta) ja lapsikuolleisuus hurja. Lapsikuolleisuus on  79.02 lasta tuhatta elävänä syntynyttä kohti kun Suomessa luku on 3.4.

Kaikesta tästä kurjuudesta huolimatta Malawi onnistuu ruuantuotannossa niin, että se on Afrikan mantereen ainoa maa, joka kykenee ruokkimaan hyvin ne lapset, jotka selviävät synnytyksestä hengissä.

Miten se on mahdollista ja koska haluan että mahdolliset lukijani ottaisivat asioista myös itse selvää, eivätkä tyydy valmiiksi pureksittuihin ja syötettyihin vastauksiin, niin käyttäkää googlea, etsikää tietoa, suodattakaa sitä ja selvittäkää, että miten ihmeessä yksi maailman köyhimmistä valtioista kykenee siihen, mihin yksikään toinen Afrikan mantereen valtio ei kykene?


Asia liittyy luonnollisesti maatalouteen ja etenkin maatalouspolitiikkaan. Mutta jatketaan uutista:

Lasten vajaakehitys ei riipu vain maan matalasta bruttokansantuotteesta, vaan myös tulo- ja koulutuseroista väestönosien välillä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa arvioidaan, että alle 5-vuotiasta lapsista 10 prosenttia on ylipainoisia samaan aikaan kun 4 prosenttia nuorista lapsista on vajaakehittyneitä aliravitsemuksen vuoksi. Egyptissä 21 prosenttia alle 5-vuotiasta on ylipainoisia ja 31 prosenttia vajaakehittyneitä.

Pitäiskö tästä nyt sanoa jotain? En keksi mitään sanomista. Vetää hiljaiseksi.

Lapsi luetaan vajaakehittyneeksi, kun hänen pituuskasvunsa jää jälkeen ikätasosta ravinnon puutteen vuoksi. Lievempi puutostila on aliravitsemus, jolloin lapsen pituuskasvu on kunnossa, mutta painoa ei ole tullut pituuteen nähden riittävästi. 

4 prosenttia USA:n lapsista on vajaakehittyneitä ravinnon puutteen takia ja pitää muistaa, että se ei ole sama asia kuin pelkkä aliravitsemus, vaan paljon vakavampi asia.

Aliravitsemus aiheuttaa vuosittain valtavasti inhimillistä kärsimystä ja menetyksiä, mutta lisäksi se on yhteiskuntien tiedollisen ja taloudellisen kehityksen näkökulmasta vahingollista.

Terveet ja hyvin ravitut lapset jaksavat käydä koulua ja he oppivat vajaaravittuja lapsia paremmin. Lapsuusvuosinaan hyvin ravittu aikuinen tienaa keskimäärin paremmin kuin lapsuusajan aliravitsemuksen vuoksi vajaasti kehittynyt aikuinen.

Köyhyyden noidankehä alkaa jo sikiökaudella ja kun lapsen kehitys jää ensimmäisen tuhannen päivän aikana jälkeen muista ja lapsen kehitys jopa vahingoittuu pysyvästi, ei silloin voi odottaa kovin ruusuista aikuisuuttakaan, vaikka ihminen yrittäisi koko ajan suorituskykynsä rajoilla.

On lottovoitto syntyä ylempään yhteiskuntaluokkaan, sillä silloin kaikki on sinusta itsestäsi kiinni, eikä korttejasi ole pelattu pieleen jo ennen syntymääsi, syistä joihin kukaan sukulaisesi ei ole voinut edes vaikuttaa.

Ja niin monet asiat olisivat muutettavissa vain järkevällä politiikalla, tiedon välittämisellä ja pienillä ravintolisillä, joiden kustannukset olisivat aivan minimaalisia.

 

Kuluttajien kokemukset

Kuluttajien kokemukset ovat päivän trendi ja päättäjät voivat perustella lähes mitä tahansa päätöksiä sillä, että kun kuluttajat nyt ovat sitä mieltä, tosin syystä jota kukaan ei välttämättä edes ymmärrä.

Tähän on syynsä, sillä ne samaiset kuluttajat ovat heitä, jotka valitsevat päättäjät päättämään sen, mitkä kuluttajien kokemukset ovat sellaisia, että niitä suosimalla voi vallassa pysyä.

Hetki sitten oli suuri kohu natriumglutamaatista ja tomerat kuluttajat saivat jopa kokonaisten kaupunkien suurkeittiöt luopumaan natriumglutamaatin käyttämisestä. Asiantuntijat kertoivat, että ei hätää, sillä kyseinen natriumglutamaatti on aivan samaa jota on paljon vaikkapa parsakaalissa tai tomaatissa ja myös lähimetsien luonnonmukaisissa sienissä, mutta asiantuntijoiden lausunnot eivät paljoa paina, kun kuluttaja huolestuu jostain ja etsii vain sellaista tietoa, joka vahvistaa hänen huolestuneistuuttaan.

No nyt on natriumglutamaattihöyryt päästelty, eli se trendi on käyty loppuun ja uusia odotellaan.

Kuluttajien voima on kuitenkin suuri, kuten natriumglutamaattikohu osoitti ja miksipä ei olisi. Emme tarvitse kuin 10-20 ihmistä, jotka ottavat tähtäimeensä kaupungin virkamiehen joka asiasta voisi päättää ja he alkavat pommittaa häntä puhelinsoitoilla ja sähköpostilla, niin luultavaa on, että virkamies kyllästyy asiaan viimeistään muutamassa kuukaudessa ja antaa periksi. Hänellä on tärkeämpääkin tekemistä kuin vastata hysteerisiin puhelinsoittoihin, joten hän luovuttaa ja antaa periksi.

Joku voisi kutsua asiaa työpaikkakiusaamiseksi, mutta nykyään sitä kutsutaan kansalaisvaikuttamiseksi. Minä kutsuisin sitä työpaikkakiusaamiseksi sen johdosta, että virkamiehiä painostetaan tekemään päätöksiä vastoin tiedettyä tietoa.

Tämä kirjoitus sai alkunsa siitä, kun luin Koikkalaisen luomuraportin ja tein siitä postauksen huomioimieni asioiden pohjalta. Raportissa luomuun siirtymistä perusteltiin mm. kuluttajien kokemuksilla, mutta siihen ei puututtu ollenkaan, että ovatko kuluttajien kokemukset todellisuuteen perustuvia, vaiko kenties vain hyvän mainostoimiston luomien mielikuvien ansiota.

Toinen virike oli eilisen Turun Sanomien kolumni, jossa mainio Esko Valtaoja purki tuntojaan ja hyvin sen taas tekikin.

Viikate- ja valtiomiehiä

 

Olemme myös ajautumassa yhä suuremmassa määrin edustuksellisesta demokratiasta gallupdemokratiaan. Puolueitten kannatus mitataan kuukausittain, ja ministereille annetaan kouluarvosanoja.

 Yhteisten asioitten hoitaminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Monimutkaisessa maailmassa ei ole yksinkertaisia ratkaisuja, vaikka sellaisia onkin helppo suoltaa liukuhihnalta, ja niillä on helppo ylittää uutiskynnys.

Poliitikkojen ja poliittisten puolueiden tehtävä ei ole miellyttää kansaa ja nostaa omaa kannatustaan, vaan saada asioita tehdyksi. Siihen kansa loppujen lopuksi on heidät on valinnut, ei keräämään irtopisteitä ja kättentaputuksia.

Ei kuluttajien tuntemuksia ja kokemuksia pidä tietenkään vähätellä, mutta jos poliitikkomme alkavat tehdä hyvin suuria päätöksiä vain kuluttajien tuntoihin perustuen, joiden päätösten todelliset vaikutukset näkyvät vasta vuosikymmenien päästä, niin silloin soisi päätösten mielellään perustuvan tosiasioihin, ei siihen, mikä sattuu olemaan kuluttajien kokemus tai suosima trendi juuri nyt.

Maailman terveellisin ateria

Iloisia uutisia kaikille heille, joita ahdistaa kun ei tiedä miten pitäisi syödä, saatikka mitä, sillä tiede on ratkaissut tämänkin ongelman ja jälleen olemme saaneet vaikeaan kysymykseen helpon ratkaisun, joten olkaa hyvä:

Tässä on maailman terveellisin ateria, olkaa hyvä!

 

Alkuruoka:

Terriini tuoreesta savulohesta, vihreää salaattia neitsytoliiviöljyllä

Pääruoka:

Kanapataa linsseillä ja kasviksilla

Jälkiruoka:

Jogurttihyytelöä saksanpähkinöillä ja sokerittomalla karamellikastikkeella

Näin kun syö loppuelämänsä, niin saa pitkän ja terveen vanhuuden, ilman vaivoja ja kolotuksia.

Mutta mitähän tuo savulohi tuolla tekee, sillä savustus on hyvä tapa saada ruokaan oikeasti vaarallisia vierasaineita, nimittäin dioksiinia ja polysyklisiä aromaattisia hiilivetyjä (PAH-yhdisteet). Mutta jos savulohen savun maku tulee keinotekoisesta savuaromista, niin sitten tuota ongelmaa ei ole.

Ehkäpä tällaisen "Maailman terveellisin ateria" -uutisen rinnalle sopii myös toinen, joka toivottavasti selittää sitä, miksi tällaiset uutiset saattavat ahdistaa kuluttajaa, joka painii joka puolelta tuutattavan tiedon sekamelskassa:

Yksityiskohtainen ravitsemustieto voi hämärtää kokonaiskuvaa hyvin syömisestä

 

Ravitsemuksen yksityiskohtiin ja yksittäisiin ravintoaineisiin jumiutuminen voi sen sijaan hämärtää kuvaa ruokavaliosta monipuolisena kokonaisuutena.

 Pakkaa sotkee vielä se, että lehdet, uutiset ja netti vilisee toinen toistaan hienompia titteleitä, joita ihmiset saavat joko suoritettuaan opinnot yliopistossa, tai sitten he vain keksivät itselleen hienolta kuullostavan tittelin.

Ravitsemusterapeutti on harvoja laillistettuja ravintoon ja ravitsemukseen liittyviä ammattinimikkeitä ja se tarkoittaa sitä, että kuka tahansa ei saa kutsua itseään ravitsemusterapeutiksi.

Sitten on heitä, joille kelpaa titteli kuin titteli ja pistetään vain jonkin ravintoaineen perään asiantuntija, niin itse itselle myönnetty titteli on valmis ja sitten pitää vain löytää toimittaja ja lehti, joka tekee sinusta jutun ja käyttää sinusta itse keksimääsi titteliä. Superfood-asiantuntija Herra 47 sanoo, että ....

Korkein mahdollinen titteli on tietenkin guru, jota saavat käyttää vain harvat ja valitut, eli lähinnä he, joilla ei ole minkäänlaista kykyä tuntea häpeää. Ravintoguru, ahhh.

Alkuperäinen uutinen täällä:

Healthiest meal ever: After editing thousands of claims, scientists serve up a superdish

Kommentointi vapautettu

Blogissani tapahtuu noin sadan molemmin puolin vierailuja per päivä, joten haluaisin tietää, että mitä ajatuksia kirjoitukseni herättävät teissä.

Kommentteja on tullut toistaiseksi vain yksi, joten vaatimus jonkinlaisesta identifioinnista kommenteissa karkoittanee potentiaalisetkin kommentoijat tyystin, niin kokeillaanpa täysin vapaata kommentointia.

Mitä ajatuksia luomua kohtaan esittämäni kriittiset ajatukset teissä herättävät ja onko kenties jotain, josta haluaisitte minun kirjoittavan. Onko minulla kenties jotain täysin väärää ja tosiasioiden vastaista kirjoitusta postauksissani ja toivon mukaan kykenisitte perustelemaan väitteitänne, jos sellaisia haluatte esittää.

"Blogisi on paska ja luomu on tutkitusti hyvää" -tyyliset kommentit saattavat toisaalta poistua, koska minulla on ne oikeus poistaa, tai sitten jätän ne kaikkien luettavaksi, koska niistäkin voi päätellä jotain keskimääräisestä luomun kuluttajasta, joten toivoisin harkintaa siinä mitä haluatte kommentoida, jos koette sen tarpeelliseksi.

Suomesta luomumaa!

Suomesta luomumaa vuoteen 2030 mennessä, kuului brändityöryhmän visio pari vuotta sitten.

Vuonna 2030 maataloudestamme tulisi olla 50 % luomutuotannossa. Syyt tuotantotavan muutokseen ovat sellaisia, joita kovinkaan moni maatalouden ammattilainen ei voi käsittää.

Brändityöryhmän visioiden jälkeen valtion virkamiehet joutuivat kädet jo selän taakse sidottuina tekemään luomuraportin, jossa asia on suodatettu yltiöoptimististen lasien läpi niin, että se voisi jopa olla mahdollinen ja luomuraportti kannattaakin lukea, sillä se on selkeää tekstiä ja sieltä selviää hyvin paljon asioita:

Luomu 50 - mitä tarkoittaisi, jos 50 % Suomen viljelyalasta siirtyisi luomuun

 

Ensimmäinen huomio on tietenkin se, että on luotu kolme skenaariota, joissa joudutaan olettamaan asioita huomattavasti nykyistä todellisuutta vastaan. Kyse on lähinnä luomun sadoista, joita skenaarioissa joudutaan olettamaan huomattavasti nykyistä todellisuutta paremmiksi.

Miksi ihmeessä? Ennustaminen on tunnetusti vaikeaa, erityisesti tulevaisuuden ennustaminen ja nyt ennustetaan vieläpä nykyisyyden tosiasioita vastaan, joten se tekee touhusta vieläkin ihmeellisempää, mutta syyn ymmärtää: on pakko, jos "Suomesta luomumaa" aiotaan saada edes paperilla näyttämään järkevältä.

Lisäksi raportti viljelee hyvin paljon termejä "lienee, mahdollisesti, luultavasti" ja niin edelleen. Mitään varmaa ei pystytä kertomaan ja seuraava lause kuvannee asiaa hyvin:

Luomutuotannon merkittävin pitkän tähtäimen positiivinen vaikutus lienee kuitenkin siinä...

Olemme muuttamassa maatalouttamme joksikin muuksi vain sen takia, että jokin asia lienee pitkällä tähtäisellä eri tavalla kuin nyt! Eikö siitä kannattaisi olla edes jotain varmaa tietoa?


 Mitä ajatuksia herättää tämä:

Luomutuotannon suurimpana vahvuutena on totuttu pitämään ympäristöystävällisyyttä. Yksiselitteisiä tutkimustuloksia esim. siitä, kuinka paljon luomutuotanto vähentää ravinnepäästöjä on melko vähän.

Mutta onneksi on jotain saatu selville:

Mm. pitkäaikaisissa rikkakasviseurannoissa on luomutuotannossa todettu runsaampi lajidiversiteetti. Tämä on luonnon moninaisuuden kannalta hyvä asia, mutta samalla huono ominaisuus sadon tuoton kannalta.

Valitettavasti kun asia myydään mainostoimiston kehittelemänä ostavalle suurelle yleisölle, rikkakasvit unohdetaan tyystin ja puhutaan  kauniita sanoja luonnon lajidiversiteetin runsaudesta, joka tietenkin uppoaa kaupunkilaiseen, joka rakastaa kauniita sanoja.

Rikkakasvit eivät taatusti häviä Maapallolta, vaikka yhtään hehtaaria ei olisi luomutuotannossa, joten ei meidän rikkakasvien takia kannata luomutuotantoa suosia.

Entäpä tämä:

Heikkoutena voidaan pitää myös luomutuotannon määritelmää, joka perustuu sopimuksille ja on siten herkkä muutoksille, jotka kokonaistasolla eivät välttämättä merkitse kovin paljon, mutta voivat yksittäisten viljelijöiden kohdalla osoittautua varsin kriittisiksi. Näköpiirissä ei ole sellaista tilannetta, että luomutuotannon määrittely voitaisiin perustaa yleisesti hyväksyttyyn tieteelliseen tietoon, joka kohtelisi kaikkia alueita tasapuolisesti.

Olemmeko me todellakin muuttamassa maatalouttamme johonkin, joka ei perustu edes yleisesti hyväksyttyyn tieteelliseen tietoon?

Mitä tapahtuisi jos joku ehdottaisi, että muutamme puolet terveydenhuollostamme vaikkapa homeopatiaan, joka ei perustu yleisesti hyväksyttyyn tieteelliseen tietoon, vaan lähinnä taikauskoon?

Raportissa todetaan, että on äärimmäisen hankalaa kehittää edes EU:n tasolla luomusäännöstöä sellaiseksi, että paikalliset olosuhteet voitaisiin ottaa huomioon täysimääräisesti. Maatalous on hyvin riippuvainen paikallisista olosuhteista, joten on täysin käsittämätöntä edes harkita sellaista tuotantomuotoa, joka ei pysty niitä paikallisia olosuhteita huomioimaan, vaan olisimme sidottuja säännöstöön, jossa pakotetaan suomalainen viljelijä noudattamaan jotain, joka on tehty vaikkapa Italian olosuhteita silmällä pitäen.

Kun pääsemme niihin luomutuotannon ympäristövaikutuksiin, niin vastassa on lähes täystyrmäys:

Tutkimustietoa näistä osittain oletusten ja teorioiden tasolla olevista asioista varsinkaan Suomen olosuhteiden osalta on hyvin niukasti.

Olemme muuttamassa puolet maataloudestamme luomutuotantoon ja lähes kaikki on pelkkää teoriaa ja oletusta!

Siirrymme katsomaan sitten kotieläintuotantoa, josko siinä olisi selkeitä konkreettisia asioita tukemassa luomutuotantoon siirtymistä:

 Kuluttajat kokevat eläinten oikeuksien tulevan paremmin huomioon otetuksi luomutuotannossa kuin tavanomaisessa tuotannossa.

Pitääkö meidän siirtyä eläintuotannossa luomutuotantoon siksi, koska kuluttajat kokevat jotain?

Entäs ne eläimet? Voivatko eläimet yhtään sen paremmin, jos kuluttajat kokevat niiden voivan paremmin?

Tämä onkin luonnollista, sillä luomukotieläinsäännöissä määritellyt vähimmäisvaatimukset tuotantoeläinten olosuhteille ovat tiukemmat kuin tavanomaisessa tuotannossa vallitseva käytäntö, jonka säätelee eläinsuojelulaki. Luomutuotannon vahvuus onkin siinä, että se luo kuluttajille aiempaa selvästi myönteisemmän kuvan maatalouden harjoittamisesta ja kotieläinten hoidosta.

Vai sellaista. Että luomutuotannossa vähimmmäisvaatimukset ovat tiukemmat kuin tavanomaisessa vallitseva käytäntö. Asia pitänee edes jotenkin paikkaansa sikoloiden kohdalla, mutta muutoin erot ovat sangen minimaaliset, osin jopa suorastaan kosmeettiset, eli puhutaan ikkunapinta-alan koosta yms asioista.

Esimerkiksi lehmä makaa noin 12 tuntia päivässä, syö 8 tuntia päivässä ja lypsyyn menee pari tuntia, niin sitä aikaa lehmän lajityypilliseen sosiaaliseen elämään jää noin pari tuntia, joka on tietenkin tärkeää aikaa, mutta suhteet miten lehmä päivänsä käyttää, tulee pitää mielessä.

Mutta se tuossa ihmetyttää, että luomutuotantoa pitää suosia sen takia, että se luo paremman kuvan maataloudesta, mutta jälleen ei ole edes yhtä konkreettista tutkittua asiaa siitä, että onko luomun luoma kuva oikea myös käytännössä.

Kyllä hyvä mainostoimisto voi luoda vaikka millaisia kuvia ties mistä, mutta jos se ei ole todellisuutta, niin onko asialla jotain merkitystä oikeasti esimerkiksi eläinten hyvinvoinnin kannalta?

Suomessa on EU:n terveimmät lehmät, jotka lypsävät laadultaan ehdottomasti parasta maitoa, niin kyllä siitä aika paljon voi päätellä siitä, miten eläinten asiat ovat. Lehmä on hyvin arvokas eläin omistajalleen, joten on aivan omistajan edun mukaista, että hän pitää huolta eläimen hyvinvoinnista ihan taloudellisista syistä.

Suomessa on EU:n terveimmät broilerit, joista yksikään ei ole saanut yhtä ainoaa antibioottikuuria viime vuonna ja sekin kertoo paljon siitä, kuinka eläimet voivat.

Sikaloista meillä on sangen ikävää materiaalia ja epäkohtia ei tule piilotella, saatikka vähätellä, mutta pitää muistaa, että järjestö, jonka tavoite on lopettaa kotieläintuotanto Suomesta kokonaan, taatusti löytää agendalleen suotuisat kuvakulmat. Sairaskarsinaa yöllä salaa kuvatessaan on hyvät mahdollisuudet saada rajuakin materiaalia ihmisten tietoisuuteen, jotka haluavat sellaista nähdä.

Mutta valitettavasti maanviljelijätkin ovat ihmisiä, joille voi tulla ongelmia vaikkapa työssä uupumisen kautta, joka voi vaikuttaa eläinten hyvinvointiin dramaattisesti ja tähän eivät säännöt tai tuotantotapa vaikuta, vaan valvonta, jota olisi oltava mielellään enemmän kuin yhden kerran vuodessa.

Ja entäpä ammattietiikka koko brändityöryhmän sopassa. Tästä visiosta luomutuotantoon siirtymisestä vastasivat kuvataiteilija Osmo Rauhala, sekä Nokian entinen toimitusjohtaja Jorma Ollila.

Osmo Rauhala on erittäin arvostettu kuvataiteilija ja hänen ansionsa sillä saralla ovat kiistämättömät, mutta annamme hänelle vapaat kädet visioida sen, mihin tulevaisuutemme maatalous perustuu?

Miksi me emme antaneet tätä mahdollisuutta maatalouden ammattilaisille?

Osmo Rauhalan kunniaksi on kuitenkin sanottava se, että hän viljelee luomua Suomessa kesäisin, mutta se taas asettaa hänen mahdollisen neutraalin suhtautumisensa kovin kyseenalaiseksi tässä työryhmässä.

Jos me perustaisimme samanlaisen brändityöryhmän koskien terveydenhuoltoamme ja pistäisimme työryhmää vetämään homeopaatin ja vyöhyketerapeutin, niin ei tarvinne kovin paljoa mielikuvitusta arvatakseen sen,  mihin suuntaan työryhmä haluaisi terveydenhuoltoamme kehittää.

Lukekaa Koikkalaisen luomuraportti ajatuksen kanssa ja miettikää, onko luomutuotanto sellaista mitä mainokset antavat ymmärtää. Onko luomutuotanto todettu Suomessa tehdyillä tutkimuksilla  ympäristön kannalta paremmaksi? Onko tutkimusten mukaan tavanomainen tuotanto pilannut luontomme, tuhonnut luonnon moninaisuuden ja olisiko luomutuotanto nyt sitten maatalouden Messias, joka sovittaa syntimme ja pelastaa ihmiskunnan?

Loppuun vielä lainaus:

Suomessa tehdyissä tutkimuksissa luomuviljelyn positiiviset vaikutukset lajiston monimuotoisuuteen on selkemmin havaittu rikkakasveilla.

Ja tämän takiako kannattaa puolet maataloudestamme siirtää luomutuotantoon?

LISÄYS:

Komenttiosiossa annettiin linkki tutkimukseen, jossa kestävän ja hyvin tuottavan lehmän ominaisuuksia on selvitetty Suomen olosuhteissa:

KESTÄVÄ LEHMÄ - Lypsylehmien poiston syyt ja kestävyyden taloudellinen merkitys    Tosin luomutuotantoa ei tuossa ole mukana, joten emme voi verrata, että miten asiat ovat siellä. Asia olisi mielenkiintoinen, sillä kuten tiedettyä, luomun säännöt eläinten lääkinnästä ovat hieman oudot jo pelkästään kaksinkertaisen varoajan osalta, joten luomutuotannon säännöt voisivat toisaalta kohottaa poistojen määrää, sillä sairas eläin tulee luomussa maksamaan paljon tavanomaista enemmän. Puhumattakaan siitä, että kolmen antibioottikuurin jälkeen lehmä palaa siirtymäkaudelle ja sellaisen pitäminen luomunavetassa, luomueläimien kanssa ei tule kysymykseen.