Unelmien ruokakauppa?

Taloussanomien Elina Ranta on kirjoittanut luomusta jutun, jota tarkastelemme lähempää:

Tällainen olisi unelmien ruokakauppa

 

Tätä on suomalainen luomu- ja lähiruoka: perusostokset ruokamarketeista, muutama kallis erikoisherkku maatilatoreilta tai erikoisliikkeistä. Pakataan tiedostavan kaupunkilaisen kangaskassiin.

Tämä menee yksiin tosiasioiden kanssa. Marketista myös ostetaan se italialainen tai espanjalainen bulkkiluomu, jonka tiedostava kaupunkilainen saa sieltä paljon kotimaista halvemmalla ja maailma pelastuu.

Suomalaisten kuluttajien kiinnostus luomuun, lähiruokaan ja erikoisvalikoimiin onkin ollut nousevana megatrendinä jo 1990-luvulta. 

Megatrendi? Meillä lienee hiukan eri käsitys tästä termistä. 90-luvulla luomua myytiin 0-0.7 % kaikista ruokaostoista ja nyt noin 1.5-1.7 %, pois lukien etelän suuret kaupungit, joissa myydään reilulla kahdella prosentilla kokonaisostoista.

Megatrendi on sen sijaan ollut rakentaa kalliita ja loisteliaita erikoiskauppoja erikoistuotteille, mutta sitten täysin eri asia on se, onko niissä myyty yhtään mitään.

– Suomessa luomutuotannossa oltiin vielä kärkimaita 1990-luvulla, mutta nyt on jääty jälkeen. 

Eipä juuri ole jääty. Luomun osuus kokonaispinta-alasta on hyvää tasoa ja monissa luomun suurmaissa, mm. Tanskassa luomun osuus tuotannossa olevasta maatalousalasta on paljon pienempi. Eläintuotannossa olemme jäljessä, mutta kunhan meilläkin tuottajat keksivät sen, että omavaraisuus on luomussa pelkkä mielikuva, eivätkä he kärvistele ravinteiden kierrätyksen ja rehun omavaraisuuden vaatimuksissa, vaan ostavat reilusti kaiken ulkoa, niin sekin puoli alkaa nousta, kuten Tanskassa ja Hollannissa.

Uutta kuhinaa luomu- ja lähiruokabisneksessä on nyt poikkeuksellisen paljon: ruokapiirejä, kaupunkiviljelmiä ja lukuisia palvelevia pienkauppoja. Pääkaupunkiseudulla on Anton & Antoneita, Schönberg’siä, Saaripuotia, Liike51:tä ja Omamaata.  Tampereella on Armas Maitokauppa, Turussa Ruokakauppa Finska ja Heinolassa Heila. Ja tietysti vahvimman ekoleiman Ruohonjuuri-ketju. Maatilatori Eat & Joy on raivannut tietä lähiruokabisnekselle, mutta tiellä on töyssyjä.

Ja kun noissa liikkeissä käy sisällä ja hetken katselee hintoja, niin onhan se hienoa, juu.

– Näkyvyyden lisääntyminen on hyvä. Konsepti toimii ehkä Helsingin keskustassa. Mutta jos volyymia katsotaan, täytyisi saada koko kansalle suunnattuja myymälöitä, jossa hinnoittelu on kohdallaan. 

Luomun perusajatus oli tuoda maaseudun pientuottajille lisäarvoa ja se onnistuikin ihmeen hyvin, ennen kuin halvan bulkkiluomun ajatus saatiin läpi ja lisäarvo meni viemäristä alas sekä ulkomainen halpaluomu pääsi sisälle meidänkin bisnekseen.

Jos massoille pitää tuottaa halvalla ja paljon, se tarvitsee suuria yksiköitä ja tuotantovarmuutta. Se luomumainoksen viiden lehmän ja kahden hehtaarin tila ei siihen pysty. Ei pysty vaikka niitä olisi tuhat.

Ottaen huomioon luomun tuoman tappion sadoissa yms asioissa, niin tullakseen massojen lautasille kohtuulliseen hintaan, kaikki luomun arvot on hylättävä ja siirryttävä suuriin yksiköihin, vielä suurempiin kuin tavanomaisella puolella, kuten on jo käymässä. Luomun puolella tilojen keskikoko on jo paljon tavanomaisia suurempi, mutta sekään ei riitä.

Uusi tulokas on Aitokauppa, joka viime syksynä aloitti Helsingin Eirassa. Varakkaan väestön kaupunginosa on hyvä pilottipaikka kaupalle, joka yrittää tosissaan laajentua jopa valtakunnalliseksi.

Onko todellakin Eira hyvä pilottikohdella luksusherkkuja myyvälle kaupalle, joka koettaa laajentua valtakunnalliseksi. Mitä jutussa sanottiin juuri ennen tuota:

En hirveän paljon liputa näiden myymälöiden puolesta, jos [niissä käydäkseen] pitää olla kaupunkimaasturilla elävä kaupunkilainen mainospäällikkö, jolla on varaa elää ja syödä hyvin. 

Toimittajan olisi kannattanut käydä siellä Aitokaupassa hieman katselemassa hintoja ja sitten vasta pohtia sitä, että onnistuuko sen hintaisen ruoan myyminen valtakunnallisesti. Aitokauppa kertoo olevansa kohtuuhintainen, mutta se on hyvin suhteellinen käsitys. Onhan Aitokauppa Eat&Joyhin verrattuna joiltain hinnoiltaan jopa huokea, mutta en minä sitä kohtuuhintaisena ruokakauppana pitäisi.

– Whole Foods Market [luomuruokaketju] on hyvä esimerkki siitä, että se saattaa olla tavallisen keskiluokkaisen alueen ostoskeskuksessa ainoa ruokakauppa, Aitokaupan toimitusjohtaja Juha Sulkakoski jatkaa.

Näin on. Kun Whole Foods Market avasi esimerkiksi Lontooseen jättimäisiä tuhansien neliöiden ruokakauppojaan ja kun se myy siellä halvalla tuotettua bulkkiluomua, tai espanjassa tuotettua halpaa "lähiruokaa" niin se tappoi hyvin nopeasti kaikki pienet kivijalkakaupat ja ruokakaupat alueeltaan.

En usko, että yksikään tämän jutun mainituista kotimaisista luomukaupoista haluaisi Whole Foods Marketia edes sadan kilometrin päähän omasta liikkeestään.

 

 

Syö oikein oman tyyppisi mukaan

 Jostain syystä erilaiset vaihtoehtodieetit kulkevat käsi kädessä erilaisten ruoan vaihtoehtoisten tuottamismenetelmien kanssa. Ihmiset, jotka ovat innostuneet luomusta, biodynaamisesta ruoasta tai muusta kovin erilaisesta tavasta tuottaa ruokaa lautasellemme, ovat usein kiinnostuneet myös sangen radikaaleista vaihtoehtodieeteistä.

Nyt käsittelen hetken veriryhmädieettiä, syö oikein oman verityyppisi mukaan tai millä nimellä sitä nyt kukin kutsuu.

Tohtori D'Adamo Yhdysvalloista teki mullistavan löydön, kun hän havaitsi, että ihmisen veriryhmä vaikuttaa paljon siihen, mitä ihmisen kannattaisi suuhunsa pistää. Hän kirjoitti asiasta kirjan, jolla tienasi miljoonia miljoonien perään. Hän jatkoi kirjasarjaansa jatko-osilla, jossa veriryhmä vaikuttaa myös siihen, miten kannattaa elää ja niin edelleen. Veriryhmäsi vaikuttaa siihenkin, mitä urheilulajeja sinun kannattaisi harrastaa tai olla harrastamatta, väittää tohtori D'Adamo.

D'Adamon käyttämä titteli "tohtori" on myös hiukan kyseenalainen, sillä hän ei ole lääkäri, kuten antaa ymmärtää, vaan hän on naturopaatti, eli hänen tieteenalansa on aika pitkälle uskomusta ruoan yliluonnollisista voimista. Lisäksi herralla ei ole yhtään tieteellistä julkaisua yhtään missään. Tosin hän ei ole ensimmäinen sellainen henkilö vaihtoehtoisten dieettien yms puolella, joka koettaa esiintyä titteleillä, joihin ei olisi mitään koulutusta. Mutta asia ei ole taaskaan ongelma, sillä kyse on jälleen laajennetusta luonnontieteestä. Laajennetun luonnontieteen puolella on aivan omat kriteerinsä titteleille ja tieteellisille artikkeleille.

Tieteellisesti ja ihmisen tiedetystä fysiologiasta katsoen veriryhmädieetti on pelkkää humpuukia alusta loppuun, mutta silti se on hyvin suosittu vaihtoehtodieetti. Ei tarvitse olla kovin monen viikon opinnot takana biokemiasta, kun kaikki veriryhmädieetin perusosat on kumottu, mutta silti se kiehtoo ihmisiä.

Ihmisen veriryhmän määrittää yksi ainoa geeni ja sen muuntelu, eli tämä kyseinen geeni muunnelmineen tuottaa verisolujen pinnalle itselleen ominaista antigeeniä.Se antigeeni verisolun pinnalla määrää ihmisen veriryhmän. A-veriryhmän henkilöiden punasolujen pinnalla on antigeeni A:ta, ja heidän veressään on antigeeni B:n vasta-aineita.

ABO-veriryhmäjärjestelmä

 

Tällä yksittäisellä veriryhmän määrittävällä geenillä ei ole mitään tekemistä niiden geenien kanssa, jotka liittyvät ihmisen ruoansulatuksen entsyymistöön. Ruoansulatuksen entisyymien geenien koodistosta vastaavat aivan omat geeninsä.

D'Adamon kirja pitää sisällään lähinnä anekdootteja, kuten vaihtoehtotieteissä tapana on,  joita hän tosin käsittelee uskottavasti, mutta se ei tee niistä anekdooteista yhtään sen pätevämpiä tosiasioiden valossa.

Veriryhmädieetti perustuu samaan kuin kaikki muutkin hömpät, eli hyvin suuri joukko tutkijoita on totaalisen väärässä ja sitten saapuu messias, joka kertoo kuinka asiat oikeasti ovat.

Tosiasiassa kyse on siitä, että markkinoilla on paljon epätoivoisia ihmisiä, jotka ovat kokeilleet kaikkea mahdollista dieettiä maan ja taivaan väliltä ja he ovat aina valmiita kokeilemaan vielä yhtä, joka lupaa Kuun taivaalta ja kymmenen kaunista muuta asiaa.

Tänään ruoasta terveyttä, huomenna sairautta. Mihin terveysviesteihin voi enää uskoa?

 

Kaikkein huikeinta mielikuvitusta edustavat ”Veriryhmädieetti” -kirjan (D’Adamo & Whitney 2002) tapaiset vaihtoruokavaliot. Tässä kirjassa on lähtökohtana se, että jos on eri veriryhmä, pitää myös olla erilainen ruokavalio. Kirjassa annetaan listoja ruoista, joita voi syödä ja niistä joita pitää välttää. Kirjassa on aivan yhtä vahva tiedepohja, kuin jos esittäisi että ruokavalion tulisi perustua kengännumeroon, silmien väriin tai etusormen pituuteen.

From Abracadabra to Zombies - blood type diet

 

Peter D'Adamo's reasoning is based on speculative inferences from such "facts" as that type O is the oldest blood type. It isn't.

Kun tällaiseen ihmedieettiin hurahtaa, ei kannata olla kovin tarkka tiedettyjen tosiasioiden suhteesta ihmedieetin kehittelemiin päätelmiin.

 

Eat Right 4 Your Type (1996)

 

Mutta miksi tämä humpuuki vetoaa erityisesti heihin, joihin vetoavat myös vaihtoehtoiset tavat tuottaa ruokaa ja jotka tavat ovat kaikkien tosiasioiden valossa hyvin huteralla pohjalla?

Miksi luomutuotanto, biodynaaminen tuotanto ja muut kovin tuottamattomat ja tieteeseen perustumattomat tuotantotavat kulkevat käsi kädessä veriryhmädieettien ja muiden täydellisten humpuukien kanssa?

Sillä myös veriryhmädieettiin kuuluu se, että veriryhmän mukaiset ruoka-aineet tulisi syödä luomulaatuisina, jotta saataisiin täysi teho veriryhmädieetin vaikutuksista, väittää useakin blogisti kertoessaan ajatuksiaan tästä mullistavasta dieetistä, joka on maailmalla jo vanha juttu, mutta Suomeen vasta kunnolla tulossa.

 

 

Luomu-uutisia Argentiinasta

Latinalaisen Amerikan luomujätti Argentiina on julkaissut nyt myös englanniksi tilastot luomutuotannostaan.

Argentina: Organic data for 2011 released: Decrease of area, increase of exports 

 

Minä en oikein ymmärrä sitä, miksi luomuviljely vähenee vähenemistään sellaisissa maissa, jotka vielä muutamia vuosia sitten olivat luomutuotannon kiistattomia vetureita, vaikka markkinat vetävät yhä enemmän ja enemmän? Jokin tässä touhussa ei oikein täsmää, tarkasteltaessa asiaa markkinatalouden lakien suhteen.

Luulisi, että Argentiinan luomutuotanto kasvaisi kasvamistaan, sillä Euroopassa ja Yhdysvalloissa on heidän tuotteilleen pohjattomat markkinat, joita vielä rummutetaan rummuttamasta päästyä.

6. Domestic market
As in previous years, the domestic market offered a variety of different types of fresh products (vegetables and fruits) but had little relevance as a destination for the products.

Joten luomu ei ole Argentiinassakaan lähiruokaa, mutta kun mennään vientiin, niin se vetää:

The main destination for certified organic products continued being foreign markets, particularly the European Union, United States and Switzerland although other markets such as Russia, Canada, Ecuador, Norway and Dutch Antilles, gained importance.  ... Switzerland increased its relative participation since exported volumes doubled
(128%)

Yksityiskohtaisempi selvitys täältä!

Näitä uutisia lukiessa tulee tietenkin mieleen se vanha totuus, eli markkinaosuuden kasvu on seuraus, ei suinkaan tavoite.

Luomutuotanto on hyvin keinotekoista maanviljelyä, jossa tuottaja pakotetaan keinotekoisiin ja viljelijä sitoutetaan jopa täysin järjenvastaisiin sääntöihin tuottamaan ylihintaista elintarviketta markkinoille, joita ostavat rikkaat kaupunkilaiset Maapallon rikkaimmassa osassa mm. kohottaakseen omaa statustaan yhteisössään.

Luomutuotannon tärkein kriteeri on se, miltä touhu näyttää ulospäin ja millaisia mielikuvia se tuottaa, eikä suinkaan se, että se tuottaisi jotain tuotetta kauppojen hyllyille.

Mutta miksi Argentiinan luomutuotanto vähenee, vaikka tuottajilla olisi kaiken järjen mukaan mahtava tilanne, sillä tuotetta menee enemmän kaupaksi kuin sitä ehditään tuottaa, joka pitää myös hinnat vakaan korkeina?

Syitä on varmaan useita ja ne liittyvät luomun kieltämiin asioihin. Lantaa tarvitaan paljon ja kuitenkin se on huonoa lannoitetta, jonka fosforipitoisuus voi olla lähes mitä tahansa. Maat ovat köyhtyneet niin että eivät enää tuota ja viljelijä on vaihtanut takaisin tavanomaiseen.

Tuholaisongelma, sekä jatkuva, lähes voimaton taistelu rikkaruohoja vastaan on vienyt tuottajan uskon ja sadot. Suomen peltopinta-ala on luomussa pienillä tiloilla ja jopa suuremmillakin vielä sangen vaatimaton ja mekaaninen rikkaruohontorjunta on mahdollista, mutta jos peltoa on vaikkapa 5000 hehtaaria, voi luomusääntöjen rajoitukset tuottaa niin pahan rikkaongelman muutaman hankalan kesän seuratessa toisiaan, että peltoon ei pysty enää mikään.

Hyvin mielenkiintoista se kuitenkin on, että useissa luomutuotannon entisissä vetureissa tuotantoalat ovat lähteneet laskuun, vaikka tuotteelle olisi huikeat markkinat rikkaissa osissa Maapalloa.

Ideologista statuskuluttamista

Yle uutisoi jo aiemmin postaamastani tutkimuksesta, jossa aletaan tutkia luomun arvostusta:

Luomun arvostusta tutkitaan kolmen yliopiston voimin

 

Tutkimuksessa puretaan luomusta käytyä julkista keskustelua ja luomutuottajan indentiteetin muutosta siirtymisessä perinteisestä tuotannosta luomuun. Kolmantena tutkitaan luomun kuluttamisen syitä ja seurauksia. 

Julkista keskustelua ei ole juurikaan käyty, vaan se on ollut lähinnä luomuliiton sivuilta luettujen fraasien hokemista.

Suurin osa viljelijöistä vaihtaa tuotantomuotoa tukien johdosta ja epäilisin ideologisia syitä olevan vain murto-osalla.

Toivottavasti syyt ja seuraukset käydään rehellisesti läpi, eikä mielikuvien muodossa.

Luomua kulutetaan enemmän -> enemmän tuottajia luomuun -> satoa saadaan yhä vähemmän -> ruoan hinta nousee.

Lisäksi luomu on täydellisen riippuvainen lannasta, joten luomutuotannon pinta-alan suuri lisäys pakottaisi lisäämään myös karjan määrää, jotta luomutuotanto saisi tarvitsemaansa lannoitetta ja taas yhä enemmän pinta-alaa tarvittaisiin myös sen karjan ruokkimiseen. Lanta ei tule eläimestä ilman ravintoa.

Tutkimusryhmä uskoo, että myös Suomeen on luomun myötä juurtunut ns. ideologinen statuskuluttaminen sanoo professori Harri Luomala Vaasan Yliopistosta.

Statuskuluttaminen! Enpä olisi keksinyt parempaa termiä kuvaamaan asiaa luomun osalta.

Kuinka luoda markkinoille luomutuote

Luin ohimennen eräästä blogista juttua ja onneksi katsoin myös kuvat, sillä kuvista ilmeni se, miten helppoa on luoda luomutuote markkinoille.

Harrastuksesta saippuayritykseksi

 

Yrittäjyys on erittäin kannustettavaa toimintaa, joten sitä en tässä kritisoi, vaan sitä, kuinka nämä urheat yrittäjät tulkitsevat vallalla olevia luomusääntöjä. He ovat kuitenkin perusrehellisiä, sillä he kertovat tuotteistaan näin:

Kaikki Doftin tuotteet täyttävät luonnonkosmetiikan kriteerit vaikka niillä ei sertifikaattia vielä olekaan. Syy siihen on ainoastaan taloudellinen.

Luomusertifiointi on luotu siksi, että ihmisen sanaan emme voi luottaa, vaan tarvitsemme valvontaa, jotta tuote on oikeasti sellainen kuin väitetään.

Heidän tuotteillaan ei siis ole luomusertifikaattia, kuten he rehellisesti ilmoittavat, mutta hetken päästä tulee kuva heidän tuotteestaan omassa pakkauksessaan:

Valitettavasti nyt mennään vahvasti sille puolelle aitaa, jolla ei saisi olla.

Luomu, organic yms sellainen luomuun viittaava virallinen termi saa olla vain virallisesti luomusertifioidussa tuotteessa, eikä sitä saa mennä käyttämään, vaikka itse kuinka vilpittömästi tahansa kertoo ja uskoo kriteerien täyttyvän.



Kuitenkin tämä on erittäin hyvä esimerkki siitä, kuinka helppoa on tuoda luomutuote markkinoille ja kuinka homma toimii. 

Kyseisillä yrittäjillä ei ole rahaa hankkia tuotteilleen luomusertifikaattia, mutta silti he myyvät tuotteitaan pakkauksessa, jossa lukee "organic". Voisiko syy siihenkin olla taloudellinen, sillä "organic" luo mielikuvan jostain sellaisesta, josta pitääkin maksaa paljon normaalia kalliimpi hinta?

Jos he haluavat korostaa tuotteensa luonnonmukaisuutta ilman luomusertifikaattia, heidän kannattaisi mainostaa tuotteen olevan "natural", sillä siihen ei ole sertifiointia ja sitä saa käyttää kuka tahansa, missä tahansa tuotteessa.

Natural vs. Organic

 

Organic is the most heavily regulated food system. Only organic guarantees no toxic synthetic pesticides, toxic synthetic herbicides, or chemical NPK fertilizers are used in production, and no antibiotics or growth hormones are given to animals. Organic producers and processors also are subject to rigorous announced - and unannounced - certification inspections by third-party inspectors to ensure that they are producing and processing organic products in a manner you and your family can trust.

Tuomani esimerkin valossa tämä teksti saa hieman uuden merkityksen. Sanahelinää.

Onkohan ruokapuolella sama meno?

Luomuruokapäivä kouluihin

Kansanedustaja Mikko Savola (kesk.) ehdottaa kouluihin luomuruokapäivää ja innoituksen hän on saanut kasvisruokapäivästä.

Ähtäriläinen kansanedustaja ehdottaa luomuruokapäivää kouluihin

 

Kerran viikossa pelkkää luomua sisältävä kouluateria tosin maksaisi niin paljon ylimääräistä, että kunnan/kaupungin koulutoimi joutuisi raapimaan sen rahan jostain muualta, sillä kansaedustajan harmiksi raha ei kasva puussa, ei edes luomuraha, mikäli sellaista on.

Kuten jo aiemmin uutisoin Mikkelistä, jossa luomu kaupungin henkilöstöruokaloissa aiheutti säästöjä henkilöstömenoissa, niin tätäkö kansanedustaja haluaa? Pistetään joka koulusta 2-3 opettajaa pihalle ja hieman suurennetaan ryhmäkokoja, niin saamme lapsille luomua kerran viikossa tarjoiltua, vai mistä se raha otettaisiin?

Mallia voisi näyttää Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin hankintarengas. Savola uskoo, että luomuelintarvikkeiden kuluttajahinnat todennäköisesti laskivat, jos luomuun kohdistuva kysyntä kasvaisi. 

En usko, että he vapaaehtoisesti sitä haluaisivat, mutta onneksi päättäjät voivat vain päättää ja jättää päätöksestä syntyneet kustannukset ja ongelmat muiden ratkottaviksi.

Kansanedustajalla on myös hieman puutteellinen näkemys siitä, mikä saisi luomun hinnan alas, sillä pelkkä kysyntäpaine ei sitä tee, vaan kysynnälle tarvittaisiin myös tarjontaa ja tarjontaa pitäisi olla enemmän kuin kysyntää, niin silloin hinta varmasti laskisi. 

Kysyntäpaine nostaa hintoja kysynnän ja tarjonnan lakien mukaisesti. Ajatellaanpa asiaa esimerkiksi vuokrattavien kesämökkien muodossa. Jos lähdet nyt etsimään itsellesi heinäkuun lopuksi kesämökkiä, et tule sitä kovin pienellä rahalla löytämään, sillä suomalaisten tärkeimmän lomakuukauden aiheuttama kysyntäpaine on nostanut hinnat pilviin. Mutta kun vuokraat saman mökin itsellesi lokakuussa, saat sen murto-osalla tämän päivän hinnasta, sillä kysyntäpaine pitää kesämökkien vuokraushinnat aika kohtuullisella tasolla lokakuussa.

Tosin voi olla, että luomupuolella on omat kysynnän ja tarjonnan säännöt voimassa, mutta yleisesti ruoan hinta laskee silloin, kun saadaan tuotetta markkinoille hyvän sadon muodossa ja ostajia on vähemmän kuin tuotetta. Hinta taas nousee silloin, kun kysyntäpainetta täyttämässä ei ole tuotetta.

Kansanedustajilla on kuitenkin oikeus ehdottaa aivan mitä tahansa, kuten kaikilla meillä muillakin.

Tosin kansanedustaja ei kertonut meille syytä sille, miksi kouluissa pitäisi tarjota yhtenä päivänä luomuruokaa? Onko kunnissa liikaa rahaa, vai mikä syy mahtaisi olla?

Biodynaamista mansikkaa

Törmäsin juuri ilmoitukseen, jossa kaupattiin biodynaamista mansikkaa. Koska en kuitenkaan halua moista humpuukia sen enempää mainostaa, kerron vain sen hinnan, joka oli aika uskomaton.

Viiden kilon laatikko biodynaamista mansikkaa maksaa 67 euroa.

Ero luomumansikkaankin on melkoinen, koska lähikaupan ilmoitustaululla joku kauppasi 2. laadun luomumansikkaa hintaan 30 euroa / 5 kiloa. Miksi hänellä ei ollut ykköslaatua ollenkaan?

Jos joku haluaa enemmän tietää tästä kauniista nimetystä tuotantotavasta, joka tunnetaan ehkäpä vanhimpana taikauskoisena viljelymetodina, niin tuolta lisää:


MAANVILJELYSTÄ TÄHTIEN ALLA

Jos nyt ajattelet kylvää salaattia tai persiljaa, sinun on varmistettava, että teet sen silloin, kun kuu on jossakin ns. vesimerkissä, sillä ne edistävät lehtien kasvua. Retiisit ja porkkanat sinun pitää kylvää silloin, kun kuu kulkee jossakin maaelementtiin liittyvässä tähtimerkissä – niillä kun on suotuisa vaikutus juuriin. Ja lehtipäivien ja juuripäivien lisäksi on myös kukkapäiviä ja hedelmäpäiviä, joista pitää olla selvillä. 

Jos kuulut niihin, jotka uskovat horoskooppeihin, ehkä ihastut. Mutta valitettavasti joudun aiheuttamaan sinulle pettymyksen. Sinähän tiedät, että se, jolla on syntymäpäivä tänään, 23. huhtikuuta, on Härkä – sillä astrologien mukaan aurinko on juuri siirtynyt Härän merkkiin. Mutta jos avaat biodynaamisen kalenterin, siinä sanotaan, että aurinko on juuri siirtynyt Oinaaseen. Ja aivan yhtä hullusti on kuun ja planeetojenkin laita. 

Kaikista uskomattominta on se, että tätä toimintaa tuetaan valtion varoista, samoin kuin luomuviljelyäkin, eli biodynaaminen viljely luetaan samaan valtiontuen piiriin.

Biodynaaminen viljely on puhdasta humpuukia alusta loppuun, mutta sen sisälle vihkiytyneet kertovat sen olevan laajennetun luonnontieteen mukaista toimintaa ja se "laajennettu" tuossa tarkoittaa sitä, että sitä ei vielä ymmäretä, mutta kunhan tietoisuutemme kasvaa, ymmärretään.

No ymmärrys varmaan kasvaa kun syö biodynaamista mansikkaa, etenkin tuolla hinnalla. Mutta ei se ole tyhmä joka pyytää, vaan...

Ruokakatastrofi lähellä?

Parin viime päivän aikana ovat uutiset maailman ruokatuotannon kurjimuksesta vain syventyneet.

Ruokakatastrofi käsillä - USA:n sadon tuhoutuminen voi tuoda 2007-2008 ruokamellakat takaisin

 

Maailmaa uhkaa uusi ruokakriisi. Yhdysvalloissa pahin kuivuus 50 vuoteen on singonnut viljojen hinnat ennätyksellisen korkealle. Torstaina maissin ja soijan hinnat raaka-ainepörssissä kohosivat uuteen ennätykseen ylittäen vuosien 2007-2008 kriisin hintapiikit. Tuolloin kallis ruoka lietsoi levottomuuksia yli 30 valtiossa, Financial Times kirjoittaa.

Jos joku on unohtanut kyseiset levottomuudet, niin aiheesta kertovien uutisten lukeminen palauttanee asian mieleen.

Ruokamellakat leviävät ympäri maailmaa (7.4.2008)

 

Tulilinjalla ovat Abbassianin mukaan erityisesti maat, jotka ovat vahvasti riippuvaisia ruoan tuonnista. Kansa lähtee kaduille köyhissä maissa, joissa vähäinenkin kallistuminen näkyy ruokalaskussa välittömästi.

"Köyhissä maissa perheen tuloista ruokaan voi kulua 70–80 prosenttia. Hintojen noustessa ruokaa on syötävä vähemmän tai rahaa säästettävä muualta", Abbassian kuvaa.

 

 Asia liittyy luomutuotantoon siinä mielessä, että kun siirrämme tehokasta tuotantoamme luomutuotannoksi, joka romahduttaa sadot, mutta tosin tuottaa rikkaille heidän hamuamiaan luksusherkkuja, niin se nostaa ruoan hintaa väistämättä myös köyhille. 


Mitä enemmän pinta-alaa siirtyy luomutuotantoon, sitä vähemmän ruokaa tulee markkinoille ja sitä kalliimmaksi käy ruoka, myös se ruoka, jota ei tuoteta luomuna. Sillä jokainen luomuhehtaari on pois järkevästä, tehokkaasta maataloudesta.

Otetaan pienen mittakaavan esimerkki. Meillä on sata hehtaaria peltoa, josta vehnää saadaan kohtuullisella 4400 kg/ha keskisadolla. Pelto tuottaa siis 440 000 kiloa vehnää. Luvut Matildan satotilastoista.

Nyt siirrämme 50 hehtaaria luomutuotantoon. 50 hehtaaria tuottaa edelleen hyvällä keskisadolla 220 000 kg vehnää, mutta luomun 50 hehtaaria tuottaa enään luomun 1910 kg/ha keskisadolla vain 95 500 kiloa vehnää.

Alunperin saatu 440 000 kiloa tipahti nyt 315 500 kiloon, kun siirsimme peltoalasta puolet luomutuotantoon.

Mitäpä luulette käyvän vehnän hinnalle, kun kuitenkin sama määrä ihmisiä olisi kiinnostunut ostamaan sen ruoaksi perheelleen? Halpeneeko se vehnä vai kallistuuko?

Ruokaa on samalle ihmismäärälle tarjolla dramaattisesti vähemmän ja se vieläpä kallistuu kaiken kruunuksi. Tietenkin rikkaille asia ei ole merkittävä, sillä he voivat ostaa sitä luultavasti saman määrän kuin ennenkin, vaikka se kallistuisi kuinka törkeästi tahansa, mutta ne jäljelle jäävät köyhät jakaisivat entistä pienemmän ruokamäärän, jolla koettaa ruokkia lapsensa ja perheensä.

Elämme globaalissa maailmassa ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Vaikka meillä on resursseja ja maata tuhlata tuottamattomaan luomutuotantoon, valitettavasti se toiminta nostaa ruoan hintaa muualla. Tietenkään Suomen 8 % luomupinta-ala ei todellisuudessa vaikuta juuta eikä jaata maailman mittakaavassa ruoan hintaan, mutta Euroopassa on jo miljoonia hehtaareita luomussa ja se vaikuttaa. Jos ne miljoonat hehtaarit olisivat tavanomaisessa tehokkaassa käytössä, ne hehtaarit tuottaisivat hirvittävän paljon enemmän ruokaa markkinoille, joka laskiksi ruoan hintaa siellä, missä ihmisillä ei ole rahaa tuhlattavaksi asti kuten meillä on.

Mutta mitäpä me niistä muista, kun meillä menee hyvin. Meidän pitää huolehtia imagostamme, maabrändistä, sillä se on paljon tärkeämpi kuin maailman nälkäiset, eikös niin?

Ruoan tuotannon todellisuutta

Uusimmat uutiset puhuvat karua kieltään tulevasta satokaudesta ja se rokottaa meitä ruoan hinnan nousun myötä.

Sateet uhkaavat korottaa lihan ja viljan hintaa Suomessa

 

Pitkään jatkuneet rankkasateet uhkaavat vilja- ja perunasatoa Suomessa ja muualla Skandinaviassa. Samaan aikaan kuivuus näivettää muun muassa vehnä-, maissi- ja soijasatoja Pohjois-Amerikassa.

Yksi myytti luomutuotannon ympärillä on ollut se, että luomutuotantoon voidaan mainosti siirtyä luomun tuottamista järkyttävän pienistä sadoista huolimatta, koska ruokaa tuotetaan aivan liikaa muutenkin. No jaa, voisi taas sanoa:

Schulmanin mukaan viljantuotannossa eletään nykyään yllättävän paljon kädestä suuhun. Viljan kulutus on suurempaa kuin tämänhetkinen sato.

"Kukaan ei halua enää ottaa vastuulleen suuria kustannuksia isoista viljavarastoista, ja väestönkasvu on päällä koko ajan. Ei siellä ole kauheasti pelivaraa."

Onko luomun ympärillä yhtään mitään todellista, johon se perustuisi tai jolla sitä voitaisiin perustella?

Väestönkasvu on päällä, pelivaraa ei ole, mutta Suomi on onneksi varautunut tilanteeseen päättämällä siirtää puolet maataloudesta tuotantomuotoon, joka romahduttaa sadot.

Palveluryhmäpäällikkö Sari Peltonen Pro Agriasta on niin ikään huolissaan sateen runtelemista peruna- ja viljapelloista.

"Kasvitaudit leviävät tällaisessa säässä tosi rajusti. Esimerkiksi perunarutto voi pahimmassa tapauksessa pilata koko sadon. Erityisesti ne lohkot, joissa vesi on noussut pellolle, ovat kriittisessä vaiheessa." Tautien torjuntaan ei päästä märällä pellolla.

 Entäpä luomussa? No jos sinne pelloille pääsisikin jossain välissä, mitään keinoja ei ole tautitorjuntaan, sillä ne ovat kiellettyjä luomusäännöstössä.

Kasvitaudeille herkulliset olosuhteet

 

Luomun ympärillä pyörii erilaisia myyttejä siitä, että luomu näyttää kyntensä erityisesti vaikeissa oloissa, joten nyt on luomulla näytön paikka. Ei voisi paljon vaikeammaksi mennä.

Voiko luomueläin paremmin

Mielikuva siitä, että luomueläin voi paremmin, luomueläintä kohdellaan paremmin ja luomueläimen tuotantotilat ovat paremmat on yksi syy sille, miksi moni suosii luomua tavanomaisen tuotannon sijaan.

Uusin Tiede-lehti käsitteli asiaa ja lainaan lehteä pääosiltaan tämän asian selventämiseksi.

Kuten artikkelissa todettiin, eläimen hyvinvointi riippuu eniten hoitajasta, ihmisestä, joka pitää eläimistä huolta. Tuotantotapa ei siihen vaikuta, eli jos hoitaja on ollut piittaamaton eläimien hyvinvoinnista ollessaan tavanomainen tuottaja, on kovin vähän syitä uskoa siihen, että hän muuttaisi tapojaan ryhtyessään luomutuottajaksi.

Luomussa ei sallita esimerkiksi loistautien ehkäisyyn ennakoivaa lääkitystä, joten se tosiasia yhdistettynä jokaisen tuotantoeläimen ulkoilutuspakkoon aiheuttaa suurta sairastumispainetta luomutuotannon eläimiin.

Ulkoilutuspakko ei ole myöskään automaattinen hyvä asia, jos eläin on arka tai ei osaa käyttää sitä hyväkseen. Kovalla helteelle, pahimpaan paarma-aikaan lehmän saaminen navetasta ulos voi viedä hermot sekä eläimeltä että tuottajalta, jos halutaan noudattaa luomun sääntöjä, kuten niitä tulisi noudattaakin.

Ulkoilutusmahdollisuus on hyvä asia, jos eläin suoriutuu siitä luontevasti. Se ei ole todellakaan automaatio nykyisten, pitkälle jalostettujen rotujen kanssa, joita käytetään luomussakin. Nykyiset rodut on jalostettu silmälläpitäen nykyisiä hygieenisiä tuotantotiloja ja usein nämä eläimet siirrettynä luomutuotantoon on tuottanut aivan uusia ongelmia esimerkiksi sairauksien muodossa, jotka eivät ainakaan paranna eläinten hyvinvointia.

Luomueläimillä on enemmän tilaa käytössään, jos vertailukohtana on tavanomaisen tuotannon eläinsuojelulain mukaiset minimivaatimukset. Tässä aiheuttaa ongelmia lähinnä se, että sellaisia minimitiloja on kovin vaikea löytää yhtään mistään. Jos vertaamme luomueläimen tilaa siihen, joka se  käytännössä on tavanomaisilla tiloilla, eroa on tuskin yhtään. Kuten useat luomutuottajat sanovatkin, tilat olivat jo paljon ennen luomuun siirtymistä luomun vaatimusten mukaiset, joten tämäkään argumentti ei oikein pure.

Kuten eräs ystäväni kertoi, joka tarhasi villisikoja, että niillä on siellä neliökilometrejä tilaa olla, mutta ne makaavat siellä päällekäin yhdessä kasassa koko porukka. Jos siitä kuvan ottaisi oikeasta kulmasta, niin jo olisi eläimillä hirveät oltavat ja ahdasta, kuvan mukaan.

Kanaloissa luomussa on kuusi kanaa neliömetrillä ja tavanomaisessa yhdeksän. Tämä ero tietenkin tuntuu paperilla melkoiselta, mutta jos kukaan on koskaan kanalassa käynyt, niin kana laumaeläimenä ei ikävä kyllä noudata sellaista järjestystä, että ne siellä kiltisti ovat toinen toisestaan tasaisen välimatkan päässä niin, että jokaisen kanan välissä on paljon tilaa, vaan jossain on hyvin paljon tyhjää tilaa ja jossain kanoja kyhnöttää toinen toisissaan kiinni. Kanalauman luontainen koko on noin 5-20 kanaa, joten luomun maksimiraja 3000 kanan pitämisestä samassa tilassa on käytännössä aivan yhtä luonnoton kuin tavanomaisenkin.

Broilerituotantoa kauhistellaan siitä, että broilerit joutuvat teuraaksi reilun 30 päivän jälkeen. Luomubroilerissa raja on nostettu kokonaiseen 81 päivään. Kun vertaamme sitä siihen, että kana elää luonnossa jopa noin 10 vuotta, jos ei päädy ravintoketjussa ylempänä olevan ruoaksi, niin mitä eroa tuolla rajalla on? Se on yhtä luonnoton ja teennäinen kuin 30 päivää, jos sitä vertaa kanan mahdolliseen elinikään ilman ihmisen väliintuloa.


Euroopassa eläinten hyvinvointia on tutkittu yksittäisissä tutkimuksissa ja ne ovat päätyneet yleensä siihen tulokseen, että luomussa eläin voi ainakin yhtä hyvin kuin tavanomaisessa tuotannossa, tai ei ainakaan huonommin. Joissain tutkimuksissa eläinten on nähty voivan paremmin, mutta on tutkimustuloksia, joissa on päädytty vastakkaiseen näkemykseen.

EU:n monivuotisessa Safo-hankkeessa on päädytty siihen, että yksittäisten tilojen välillä on suurempia eroja kuin tuotantomuotojen välillä.

Voiko siis luomueläin paremmin kuin tehoeläin tai tavanomaisen tuotannon eläin? Vastaus Tiede-lehdessä oli kyllä ja ei.

Sitten jos vertaamme kotimaisen luomueläimen hyvinvointia amerikkalaisen tehdastuotannon eläimen hyvinvointiin, vastaus on tietenkin että kotimainen luomueläin voi luultavasti paremmin, mutta onko sellainen vertailu sitten ollenkaan mielekästä, koska sellaista tuotantoa ei meillä, saatikka Euroopassa edes ole.

Hyvinvointi on hyvin monisäikeinen asia, jossa jälleen kerran totuus on jossain aivan muualla kuin mielikuvat ja mainokset antavat ymmärtää. Esimerkiksi Ruotsissa on huomattu, että luomusioilla on paljon jalkaongelmia, koska luomutuotantoon siirretty tavanomaisen tuotannon rotu ei ole tottunut ulkoiluun, eikä jalostuksessa ole sellaista piirrettä suosittu. Eläimien hyvinvointi ei siis olekaan parantunut luomun myötä, vaan luomu vaatisi myös aivan omat rotunsa, joissa on otettu luomun vaatimukset huomioon. Samoin luomurehut ovat ravitsemukseltaan nykyisille roduille liian heikkoa sapuskaa ja siinäkin on ollut luomussa paljon ongelmia, joka näkyy eläimen hyvinvoinnissa esimerkiksi suuremman sairastelun myötä.

Lisääntyykö luomuviljely Suomessa?

Tämän kesän jälkeen on mielenkiintoista seurata, kuinka luomuviljelyn suosio tulee säilymään. Tänä vuonna luomutuotantoala on kasvanut paljon, jos sitä vertaa pariin viime vuoteen. Voisin epäillä sen johtuneen parista edellisestä luomuviljelyä suosineesta kesästä, sillä kuumat ja kuivat kesät pitivät kasvitaudit hyvin kurissa ilman tavanomaisen tuotannon maatalouskemikaaleja. Tosin sellaisina kesinä kasvinsuojelulle ei ole suurta tarvetta tavanomaisellakaan puolella, vaan tuottajat ovat saaneet kasvinsuojelun kustannukset hyvin alas.

Parina viime kesänä esimerkiksi luomuvehnän sato on saatu  pääosiltaan myllylaatuisena, joka ei ole kovinkaan tavanomaista. Nyt elettävän vaikean ja märän kesän selvittämisestä helpottaa tieto siitä, että myös rehulaatuiselle luomulle on kysyntää, joten sadon ei tarvitse olla huippulaatuinen tuottaakseen viljelijälle tuloa.

Ongelmia luomupuolella aiheuttaa nyt se, että esimerkiksi rukiilla kysyntä on 2-3-kertainen tuotantoon nähden Vehnällä tilanne ei ole noin paha, mutta kotimaan tuotanto ei riitä vehnälläkään. Tämä hyvin vaikea kesä ei taatusti paranna tilannetta kasvaneesta tuotantoalasta huolimatta.

Luomuviljan hinnat ovat nyt tapissa, mutta moni vielä odottaa mahdollista hintojen nousua. Tämä on hyvin riskialtista puuhaa, sillä hintojen nousulle ei ole oikeastaan mitään edellytyksiä, vaan hinnoissa on lähinnä laskupainetta, joka johtuu juuri siitä, että viljaa joudutaan tuomaan ulkomailta kotimaisen tarjonnan vähyyden takia.

Suomen luomumarkkinat ovat kuitenkin niin valitettavan pienet, että jos jokin suuri mylly kyllästyy jatkuvaan luomupulaan ja päättää tilata laivalastillisen luomuviljaa ulkomailta, se romahduttaa markkinat meillä, eikä kotimaiselle luomuviljalle ole enää kysyntää.

Isot leipomot ovat tuoneet paljon uusia luomutuotteita markkinoille, joten jos ne menevät kaupaksi, niin se luomuviljalaiva voi seilata johonkin satamaamme hyvinkin nopeasti. Sitten ne kotimaiset tuottajat, jotka ovat pitäneet jyviään vakan alla, ovat ihmeissään, kun kukaan ei halua ostaa, ainakaan sillä hinnalla, jolla he haluaisivat myydä.

Britteinsaarten luomutuotanto syöksykierteessä, Ranskan ei.

Englanti oli pitkään Euroopan luomutuotannon ja luomumyynnin veturi ja ylpeyden aihe. Tuulet kääntyivät jokin vuosi sitten ja tuoreet tilastot eivät puhu paremmasta. Uppoavalle laivalle on koetettu heittää jo monta pelastuslauttaa, mutta ne ovat syttyneet tuleen ennen uppoavan laivan kohtaamista.

UK: Organic statistics 2011 for land area, livestock and operators released

 

Yksityiskohtaisempi tilasto paljastaa koko tilanteen

Asia on hyvin ihmeellinen jo senkin takia, että Whole Foods Marketin, tuon luomukaupan jättiläisen useiden myymälöiden  luulisi piristävän Englannin omaa tuotantoa. Tosin Englannissa ollaan vakavasti sitä mieltä, että Whole Foodsin kauniit puheet siitä, että sen kaupoissa myytävä luomuruoka tulee 100 mailin säteeltä myymälästä, tarkoittaa lähinnä Ranskaa.

Ja se voisi tarkoittaakin, sillä uusimpien tilastojen mukaan luomulla menee Ranskassa paremmin kuin koskaan.

Toisen onni on toisen epäonni, sillä onnen määrä on vakio, niinhän sitä sanotaan.

Luomuvalvonta retuperällä EU:ssa

Kirjoitin aiemmin luomuvalvonnan puutteista, mutta otetaan rinnalle toinen näkemys, jonka tarjoaa tiedebasaari -blogi:

Luomuelintarvikkeiden jäljitettävyydessä ja valvonnassa suuria puutteita EU-alueella

 

Useilla Euroopan unionin jäsenmailla luonnonmukaisten elintarvikkeiden lakisääteiset tarkastukset ja valvontatodistuskäytännöt ovat pahasti retuperällä. Erityisesti luomuelintarvikkeiden tarkan jäljitettävyyden vaatimus ei toteudu tuotteiden kansainvälisessä kaupassa. Laki vaatii, että luomutuotteen alkuperä ja myöhemmät kohtalot ovat yksiselitteisesti jäljitettävissä. Samoja puutteita on monilla mailla jo kotimaistenkin luomutuotteiden valvonnassa ja jäljitettävyydessä, tuomioistuin totesi.

• Erilaisiin luomutuotannon tukiin käytetään Euroopan unionin maatalousbudjetista suuri osa. Vuonna 2010 luomusektorin saamien tukien kokonaismäärä nousi yli 690 miljoonaan euroon.

Ne rahat ovat peräisin myös sinun maksamistasi veroista.

Voiko tiede tehdä ruoasta paremman makuista?

The Telegraph -lehti julkaisi mielenkiintoisen artikkelin:

Can science make food taste better?

 

Pureksittavaa riittää ja nykyinen trendi ei aivan vielä ole kypsä jutun viestiä vastaanottamaan. Mutta kuluttajat saadaan hyvin helposti innostumaan uusista aiheista ja entiset trendit unohtuvat nopeammin kuin ehdit kissan sanoa.

Myrkky loppunut, luomutuotanto pulassa

Edellinen juttu käsitteli luomutuottajan väitteitä siitä, että luomutuotanto on jotain ihmeellistä ja mystistä, ja se pitää itse itsestään huolta, ilmeisesti joillakin ihmeellisillä taikavoimilla.

No tässä on vähän toisenlaista näkemystä:

Pyretriini loppunut!! - Luomuliitto hakee rinnalle pikaisesti koetoimintalupaa korvaavalle NeemaZaal - valmisteelle

- vihannes- ja marjatilojen kannalta huolestuttava oli Bernerin ilmoitus, että yksi luomun keskeisiä torjunta-aineita, luonnon pyretriini on loppunut markkinoilta päivänkakkaran huonon sadon ja lisääntyneen kysynnän vuoksi. Eniten pyretriiniä ovat käyttäneet kaalin ja marjonen viljelijät, mutta yleistorjunta-aineena se on ollut hyvä sadonvakuutus kaikessa luomupuutarhatuotannossa.

Tämä nyt ei oikein tue sitä väitettä, että luomutuotanto on jotain ihmeellistä ja mystistä, jossa ei ole mitään tuholaisongelmia yms, koska luomupelto omaa "taikavoimia", joilla se pitää tuholaiset poissa.

Luonnon pyretriini on hyvin herkistävä aine, joka aiheuttaa paljon allergisia reaktioita, ihottumia, astmaa ja jopa asafylaktisia reaktioita (farmakologia & toksikologia, Koulu, Tuomisto, KustannusOY Medicina, 2001). Sen takia pyretriinin johdoksia on syntetisoitu, jotta ongelmista on päästy eroon. Tiivistäen voisi sanoa, että pyretroidi on ihmisille aiheuttamista haitoista puhdistettua pyretriiniä, mutta luomu ei sitä salli, vaan sallii pyretriinin, puhdistamattoman version, vaikka se on kemikaalille altistuvalle paljon haitallisempi kuin pyretroidi.

Luomuparsakaali parantaa syövänkin!

Jälleen saamme lukea uutisia luomun mystisistä voimista, jotka saavat eräät muinaisetkin ihmeteot kalpenemaan:

Luomuviljelyn hiljainen tieto siirtyy konkarilta kisällille 

 

 Tämä uutinen kaipaa hieman kommentointia, etenkin kun sen tuo julki Yleisradio, jolta odottaisi edes jotain kritiikkiä julkaisemissaan uutisissa.

- Minun oma peltoni on ihan huippuhyvä, se on ollut isällä luomuviljelyssä vuodesta 1995 ja sen kyllä huomaa. Isä sanookin, että pelto muuttui lecasoraharkoista kukkamullaksi. Luomu on maanviljelyä kun tavanomainen on kasvinviljelyä, sanoo Matero.

Luomussa viljellään maata ja maa viljelee kasvia, tavanomaisessa viljellään kasvia välittämättä maan kunnosta, ja se kostautuu ennemmin tai myöhemmin, hän tarkentaa.

Onko todellakin näin? Tavallisessa maanviljelyssä ei välitetä maan kunnosta, niinkö? Mistä näitä tällaisia luomuviljelijöitä väitteineen oikein sikiää?

Valitettavasti MTT:n tutkimuksesta eivät tue näitä väitteitä, vaan nämä väitteet ovat aivan käsittämätöntä humpuukia. Sitten ihmetyttää se, että tämä henkilö oikein julkisesti tunnustaa viljelleensä maata piittaamattomasti ennen kuin hän koki luomuherätyksen.

MTT - luomuviljelyn ja tavanomaisen viljelyn vaikutukset maaperään 

MTT:n tutkimusten mukaan luomuviljeltyjen ja tavanomaisten lohkojen välillä ei ollut mitään eroa, joten Iita Materon väitteet ovat täysin hänen omia keksimiään ja pitää kysyä sitä, että mikä on hänen motiivinsa mustamaalata tavallista viljelyä?

- Maa kasvaa luonnonmukaisesti vuoroviljelyssä ja viherlannoituksella, hivenaineet jää maahan ja kasvi ottaa ne mitä se tarvitsee, on rehevämpi, vastustuskykyisempi, eikä tarvitse pelätä mansikankaan kanssa ötököitä, sanoo puolestaan Ulla Lindroos.

Tällekään väitteelle ei ole tieteellistä pohjaa, vaan tuotantotapa ei vaikuta kyseisiin asioihin. Sekä tavanomainen viljely että luomuviljely mahdollistavat niin hyvän kuin huononkin maaperän kunnon ja tämä asia riippuu viljelijästä ja hänen ammattitaidostaan. Tosin uusin Ylen uutinen kertoi, että etenkin luomumansikka on nyt hätää kärsimässä, sillä sato uhkaa homehtua peltoon sateiden takia.

- Oikein kun hoitaa maan, niin se on aivan yhtä tuottoisaa luomussa ja tavanomaisessa, kaikki riippuu ihmisen taidosta ja siitä, että perehtyy viljelyyn, hän väittää.

Satotilastot eivät anna tukea näillekään väitteille.

Lisäksi Ulla Lindroosin harrastama luomuvihannesten viljely on Suomessa kuoleva suuntaus ja sen aiheuttaa viljelyn tuottamattomuus, joka johtuu esimerkiksi hyvin vaikeasta rikkakasvien ja kasvitautien hallinnasta.

Joten hänen juttunsa siitä, että luomupelto itse huolehtii ongelmistaan, on vastuskykyinen yms voi jättää aivan omaan arvoonsa.

Mutta sitten luomu alkaa osoittaa ihmevoimiaan:

Ulla vannoo luomun nimeen jopa siinä määrin, että kertoo luomuruokavalion auttaneen häntä paranemaan syövästä.

- Olen sairastanut useampia syöpiä. Parsakaali on minulle tärkeä sairauksieni kohdalla, se on syöpää parantava, parsakaali ja kaalituotteet, hän uskoo.

Tämä on tosin hieman ristiriidassa sen kanssa, mitä hän kertoi juuri ennen tuota:

- Ei oikein terveys ole ollut kunnossa koko aikanakaan ja aina vaan huonommaksi menee kun ikää tulee. 

Joten onko luomulla taikavoimia vai eikö ole? Ota tuosta nyt sitten selvä.

Luomun tuotantoon Hämeenlinnan seudulla on siis tulossa iso kolo. Ulla onkin koettanut saada muita viljelijöitä innostumaan luomusta.

Tämä se on ihmeellisin asia, että vaikka on niin hieno menetelmä, joka itse huolehtii omista ongelmistaan, ei siitä kuitenkaan viljelijät ole kovin innoissaan.

Tässä lienee vähän samaa kuin jos jokin kunta koettaisi palkata lääkäreitä töihin sillä, että kunta on päättänyt rajoittaa lääkärien työmenetelmiä vain sellaisiin, jotka olivat käytössä ennen vuotta 1945, eikä mitään muuta sallita.

Lääkärit saisivat diagnosoida potilaita menetelmillä, jotka tunnettiin ennen vuotta 1945. Lääkärit saisivat määrätä lääkkeitä, jotka olivat käytössä ennen vuotta 1944. Sairaalan röntgenit yms välineet olisivat hankitut museoista ja kaikki sellaisia, jotka ovat olleet käytössä ennen vuotta 1945.

Miten kävisi?

Luonto hyvis, keinotekoinen pahis

Tässäpä uutinen heille, joilla on tarve nähdä luonnon omat tuotteet aina hyviksi ja kun ihminen pääsee niitä räpläämään, syntyykin jotain pahaa, jota täytyy vastustaa:

Myrkyllisestä porkkanan sukulaisesta valmistettu lääkeaine tuhoaa syövän

 

Thapsia garganica on erittäin myrkyllinen, Välimerenalueella kasvava sarjakukkaiskasvi. Samaan heimoon kuuluu monia hyötykasveja, kuten porkkana ja kumina sekä muun muassa yleinen rikkaruoho ja salaatin ainesosa vuohenputki – mutta myös monia äärimmäisen myrkyllisiä kasveja. Näistä esimerkiksi myrkkykeiso kasvaa Suomessakin.

T. garganica on tunnettu myrkylliseksi ainakin antiikin Kreikasta saakka. Karavaaneissa vaeltavat arabiheimot kutsuivat sitä vuosisatojen ajan ”kuolemanporkkanaksi”, koska kamelit, jotka söivät sitä, usein kuolivat pian.

Mutta sitten ihminen pisti näppinsä väliin:

Tutkijat itse asiassa onnistuivat muuttamaan myrkyn lääkkeeksi, sillä G202 on laboratoriossa kemiallisesti muunneltu versio T. garganican myrkystä, thapsigargiinista. G202:ta voidaan injektoida verenkiertoon, missä kulkiessaan se ei lainkaan vahingoita terveitä verisuonia ja solukoita. 

Syöpäsolujen erittämä tietty proteiini kuitenkin aktivoi G202:n tappamaan syöpäkasvaimen soluja, verisoluja jotka ruokkivat kasvainta sekä muita aivan lähietäisyydellä olevia soluja. G202 estää toisen, solujen elämälle välttämättömän SERCA-pumpuksi kutsutun proteiinin tuotannon.

Milloin tämä lääke on käytössä kaikille, on tietenkin toinen tarina.

Vaikka uutinen ei liity ruoan tuotantoon, on se kuitenkin esimerkki siitä, että luonnonmukainen ei todellakaan tarkoita pelkkää hyvää ja synteettinen pelkkää pahaa.

Lääkkeet kelpaavat synteettisenäkin, mutta kun menemme maatalouden puolelle, meidän pitäisi unohtaa kaikki vuosikymmenien aikana kertynyt tieto maataloudesta ja viljellä jotenkin "vanhojen hyvien aikojen" malliin?

Tietenkin meillä se on helppoa, koska meillä on niin maata kuin resursseja tuhlattavaksi myös tuottamattomaan viljelyyn. Kaikilla eivät asiat ole niin hyvin.

Mutta miksi moderneja lääkkeitä ei vastuteta niin suurella tarmolla kuin modernia maataloutta? On tietenkin sitäkin, esimerkiksi rokotevastustajat, mutta vastustus on kuitenkin aika marginaalisten piirien toimintaa.

Sen sijaan modernia, tuottavaa ja tehokasta maataloutta vastustetaan aivan eduskunnan tasolla saakka.

Pari päivää sitten Vihreiden Osmo Soininvaara kirjoitti Hesarin kolumnissaan oikeita asioita ja hän oli huolissaan esimerkiksi maatalousmaan vähenemisestä. Kuitenkin hänen puolueensa avoimesti kannattaa sellaista menetelmää viljelyyn, joka vaatii suunnattomasti lisää maatalousmaata, jotta ruokaa saadaan kaikille tuotettua. Hyvin ristiriitaista.

Miksi maabrändityöryhmä ei esittänyt meille sellaista maabrändiä, että me muutamme puolet terveydenhuollostamme luontaislääkinnäksi, koska pehmeät arvot ovat nyt pop?

Yrttejä ja kukkaterapiaa kansalle, niin asiat tuntuvat luistavan.

 

Onko luomu parempaa?

Tänään ilmestynyt Tiede-lehti julkaisi laajan jutun luomusta:

Aiheet tässä:

- Luomuruoka on terveellisempää ja maukkaampaa. Onko se?
- Luomueläin voi paremmin. Voiko se?
- luomupelto säästää luontoa. Säästääkö se?

Tämän blogin lukijoille tuttua juttua, mutta jos minun näkemykseni tuntuu sinusta väärältä ja kaipaat toista näkemystä, lue uusin Tiede-lehti.

Valitettavasti siellä päädyttiin aika samoihin näkemyksiin. Jutusta lisää myöhemmin, mutta bonuksena siellä on hyvä ja kattava kokoelma lähteitä uusista ja hieman vanhemmista tutkimuksista, joihin juttukokonaisuus perustui. Osa oli itselleni tuntemattomia, mutta nytpä niistä tiedän.

Market-sika myy, tilasika ei.

Tuore uutinen siitä ristiriidasta, joka vallitsee kuluttajan halujen ja todellisen käyttäytymisen välillä:

Market-sika käy tilasikaa paremmin kaupaksi 

 

Kuluttajista neljäsosa vastasi haluavansa tehdä ostoksia suorassa vuorovaikutuksessa tuottajan kanssa. Kuitenkin vain kaksi prosenttia hankkii lihansa suoraan tilalta ja kolme prosenttia kauppahalleista ja pientuottajien tuotteita myyvistä ruokakaupoista.

Sellaista se on.

 MTT:n tutkija Katriina Penttilä pohtii, että tuloksen taustalla saattaa olla kuluttajien toive saada nähdä ja ymmärtää entistä paremmin mistä liha tulee heidän lautaselleen. Hän ei usko, että käytännössä moni olisi valmis vaihtamaan ostopaikkaansa ja matkustamaan suoraan tilalle ostoksille.

 Työpäivän jälkeen maaseudulle on pitkä matka, kun kakarat huutaa takapenkillä. Viikonloppunakin voi olla muuta tekemistä. Market = lähellä ja helppo.

Yhdysvalloille ja EU:lle yhtenäiset luomusäännöt

15.02.2012 tapahtui jotain hyvin merkillistä, josta ei ole Suomessa tiedotettu ollenkaan. Otsikko kertoo asian, mutta ensin katsaus faktoihin ja historiaan, joka on tässä tilanteessa tärkeää tietää.

Yhdysvallat ja EU ovat maailman suurimmat luomuruoan markkinat. Yli 90 % kaikesta luomusta myydään näillä kahdella markkina-alueella. Asiassa on ollut yksi huomattava ongelma, eli se, että Yhdysvalloissa tuotettu, USDA:n luomustandardien luomu ei ole kelvannut luomuna EU:n markkinoille ja sama toisinpäin. Tosin hyväksyttämällä jokainen tuote erikseen, on luomu voinut vaihtaa markkina-aluetta, mutta byrokratiaa on niin paljon, että se on käytännössä estänyt luomutuotteiden kaupankäynnin markkina-alueiden kesken.

Tämä on ollut erittäin huomattava kaupankäyntiä haittaava ja estävä asia. Ja luulen, että asia on ollut ongelma etenkin Yhdysvaltojen päässä, sillä siellä osataan tuottaa halvalla ja myydä kalliilla, ja EU:n kasvaville markkinoille ei ole päässyt jylläämään.

Edellinen postaukseni käsitteli sitä, kuinka New York Timesin mukaan Iso Paha Ruokateollisuus on ottanut Yhdysvaltain luomun haltuunsa, pilannut sen ja heittänyt kaikki luomun arvot roskakoriin, tehden siitä ruokatuotannon miljardibisnestä.

Eräs uutinen on jäänyt huomaamatta ja josta ei ole esimerkiksi Suomessa uutisoitu ollenkaan ja tämän jälkeen jokainen voi miettiä, että miksi ei ole uutisoitu, vaikka kyse on vallan merkittävästä asiasta:

Historic signing finalizes organic equivalence arrangement between EU and U.S.

  

Euroopan unioni ja Yhdysvallat ovat lyöneet kättä päälle ja sopineet, että luomut ovat samalla viivalla kaikissa suhteissa. Jos tuote on sertifioitua luomua omalla alueellaan, se on sitä automaattisesti myös toisella.

Nyt USDA:n luomun pääsyä EU:n markkinoille ei estä mikään, eikä EU:n luomua USDA:n hallitsemalle alueelle. Kotoinen Luomuliitto ei ole tätä sopimusta uutisoinut, eikä myöskään Evira ole tiedottanut asiasta millään tavalla, vaikka sopimus pitää sisällään erään hyvin merkillisen kohdan. Kiista on koskenut lähinnä antibioottien käyttöä näillä kahdella luomun markkina-alueella.

Yhdysvalloissa on saanut käyttää antibiootteja bakteeritautien sairastuttamien luomutuotannossa olevien omena- ja päärynäpuiden hoidossa. Euroopassa on saanut käyttää antibiootteja eläinten tulehdustautien hoidossa, mutta nyt on sovittu, että antibiootteja ei käytetä enää ollenkaan luomutuotannossa, kummankaan alueella.

Eikö Suomessakaan saa enää hoitaa luomueläimien tulehduksia antibiooteilla?

Additionally, producers must attest that:

(1) no antibiotics were administered to animals;
(2) the antibiotics tetracycline and streptomycin were not used to control fire blight in apples and pears.

Jos eläimien tulehdussairauksia ei saa enää luomutuotannossa hoitaa antibiooteilla, alkaa toiminta mennä vahvasti jo eläinrääkkäyksen puolelle!

Evira vastasi tiedusteluuni, että vain jos luomueläimestä peräisin olevaa tuotetta viedään Yhdysvaltoihin, ei antibioottilääkitystä sallita käytetyn. 


Jos tuote on EU:n alueelle, siis Suomen omille markkinoille yms, niin normaalit luomusäännöt ovat voimassa.

Lehdistötiedote


Tämä oli myös mielenkiintoinen kohta:

“100 % Organic”

• No “100% Organic” Labeling
• Labeled as “Organic” only

Miksi luomutuotetta ei saa mainostaa että se on 100 % luomua, jos se on?

Olisiko tässä pieni mielikuvajuttu takana, että kun markkinoilla on hyvin paljon tuotteita, joita saa myydä luomuna, vaikka tuote ei ole 100 % luomua, niin kuluttajat voisivat havahtua tähän pienoiseen seikkaan, jos joku saisi mainostaa olevansa 100 % luomua? Siksi varmaan sopimuksessa päätettiin, että 100 % luomua ei saa mainostaa, vaan saa mainostaa  tuotteen olevan pelkästään luomua, ilman luomun osuutta prosentteina.

Nyt jos tilanne vaatii, voidaan muuttaa sääntöä luomun vaadittavasta osuudesta, mutta kun tuotetta ei saa mainostaa sen sisältämän luomun määrällä, ei tällaisia asioita sitten kukaan huomaa. Nerokasta, sanoisin.

Mutta onpas taas mielenkiintoista nähdä, että mitä tapahtuu, kun Yhdysvaltain mammuttimainen luomukoneisto pääsee EU:n alueella kunnolla vauhtiin ja mitäpä tapahtuu vaikkapa suomalaisille pientuottajille? Varmasti luomumyynti tulee kasvamaan, sillä Yhdysvalloissa riittää tuotantopotentiaalia tyydyttämään myös eurooppalaisten vaativien kuluttajien luomunälkä.

Muuttuuko luomuruoka nyt enemmän lähellä tuotetuksi, joka ottaa ympäristön paremmin huomioon kuin tavanomainen tuotanto, kun sitä aletaan roijata Atlantin toiselta puolelta toiselle? No onneksi ne mielikuvat ovat tärkeämpiä kuin todellisuus. Luomuhan kuitenkin on lähellä tuotettua ja koska se mainoksessa lukee, on sen oltava totta.

Kannattaa lukea New York Timesin juttu uudelleen Yhdysvaltojen luomubisneksestä ja sen jälkeen yhdistää siihen tietoon tämän postauksen aihe, niin herättääkö nämä kyseiset asiat yhdessä mitään ajatuksia?

Minulla herätti.

Tarkoittaako "luomu" yhtään mitään?

New York Times käsitteli luomua laajasti tuoreessa jutussaan, joka on twitterissä puhuttanut ihmisiä paljon:

Has ‘Organic’ Been Oversized?

 

Juttu piti sisällään samoja aineksia, joita toin esille aiemmassa postauksessani. Se jokin menneisyyden luomu, jonka aatteelliset hipit aloittivat vuosikymmeniä sitten muuttaakseen maailman ruoan tuotantoa, onkin muuttunut heidän vastustamansa jättimäisen teollisen ruoantuotannon luksusbrändiksi. Niin se maailma muuttuu, Eskoseni.

The fact is, organic food has become a wildly lucrative business for Big Food and a premium-price-means-premium-profit section of the grocery store.

Luomusta on tullut hyvin tuottoisaa liiketoimintaa "Isolle Ruoalle (lue: iso paha ruokateollisuus)" ja premium-hinta tarkoittaa premium-voittoa.

The industry’s image — contented cows grazing on the green hills of family-owned farms — is mostly pure fantasy. Or rather, pure marketing.

Luomualan imago - tyytyväiset lehmät käyskentelemässä perheomisteisen pientilan vihreillä niityillä - on lähinnä pelkkää fantasiaa, tai paremminkin puhdasta markkinointia.

Bear Naked, Wholesome & Hearty, Kashi: all three and more actually belong to the cereals giant Kellogg. Naked Juice? That would be PepsiCo, of Pepsi and Fritos fame. And behind the pastoral-sounding Walnut Acres, Healthy Valley and Spectrum Organics is none other than Hain Celestial, once affiliated with Heinz, the grand old name in ketchup.

Nämä asiat selvitin yleisellä tasolla jo aiemmassa postauksessani. Isot firmat haistoivat mahdollisen potentiaalisen rahan ja ostivat nuo luomubrändit pienellä rahalla pois kuleksimasta ja nyt he sitten niittävät kaukonäköisten visioittensa satoa. Tosin niillä jättiyrityksillä oli rahaa luoda luomun imago ja myydä se ihmisille.

Two days later, the board voted 10 to 5 to keep carrageenan on the growing list of nonorganic ingredients that can be used in products with the coveted “certified organic” label.

Hyvin epäluomumaisesta karrageenistä tuli USA:ssa aine, jota saa lisätä luomustatuksen alla myytävään tuotteeseen. Mutta eipä hätää, sillä karrageeni on ollut Euroopan luomussa sallittu jo pitkään, joten ei se voi kauheaa myrkkyä olla Yhdysvalloissakaan. E407.

Euroopassa ollaan siinä mielessä nokkelampia, että kunhan tuote sisältää 95 % luomua, saa sitten se 5 % olla vähän sitä sun tätä, mutta luomua se on edelleen. Kauanko menee, että 90 % vaaditaan olemaan luomua ja 10 % saa olla jotain muuta? Entäpä 80/20? Tai 50/50? No aika näyttää.

“In some ways, organic is a victim of its own success,” says Philip H. Howard, an assistant professor at Michigan State University, who has documented the remarkable consolidation of the organic industry.

Yhdysvallat on nyt monta vuotta edellä kilpailussa siinä, kuinka luomusta tehdään miljardibisnes, niin mitenkähän tilanne on sitten meillä muutaman vuoden päästä?

BIG FOOD has also assumed a powerful role in setting the standards for organic foods. Major corporations have come to dominate the board that sets these standards. 

Tätäpä ei tule moni ajatelleeksi. Miten meillä? No kunhan joku tekee selvityksen, niin sitten se selviää. Kuitenkin esimerkiksi S-ryhmällä taitaa olla jo edustajia luomuliitossa, joten kun nämä ihmiset pääsevät vauhtiin, voi luomun kauniit ideologiset haaveet lentää samalla sekunnilla ikkunasta pihalle ja kansalle sitä, mitä kansa haluaa, luomubrändin alaisuudessa tottahan toki.

Jos kansa haluaa pitkälle jalostettuja eineksiä luomustatuksen alla, jonka voi työpäivän jälkeen sujauttaa mikroon, niin sellaisia pitää tuottaa ja jos nykyiset säännöt eivät niitä mahdollista, sääntöjä on muutettava sellaisiksi, että niitä kuluttajille saadaan.

New York Timesin juttu on neljä sivua yhteensä, joten huomatkaa lukea joka sivu.

Mutta onko tämä sitten luomun tulevaisuus myös meillä? Miksipä ei olisi, sillä kuten markkinoiden todellisuus kertoo, niin jos luomusta kuluttajat innostuvat meilläkin yli sen muutaman prosentin, ei se luomu sinne hyllyille taikomalla synny. Maanviljelys kiinnostaa yhä harvempia ja tilakoot suurenevat. Jos kauppaan täytyy saada jotain suurella tuotantovarmuudella, niin eivät ne luomumainosten idylliset perhetilat siinä kilpailussa pärjää, vaan suuret yksiköt tuottavat sen sapuskan. Kehitys on jo siihen suuntaan, eli luomutuotannon tilakoot suurenevat Suomessakin suurenemistaan ja kehitys ei missään mitään muuta osoita.

Mielenkiintoista on nähdä, että miten luomun nyt tulee Yhdysvalloissa käymään, kun siellä on alkanut avoin, rehellinen keskustelu luomun taustoista. Me tiedämme jo, että mitä tämä aiheutti Euroopassa, sillä kun Britanniassa alkoi julkinen avoin keskustelu luomusta ja sen todellisuudesta vuonna 2009, niin luomumyynti tipahti kuin lehmän häntä, eikä sitä häntää ole nostaneet takaisin ylös edes miljoonien eurojen laajat mainoskampanjat.Tosin se lasku oli alkanut loivana vuotta aiemmin, mutta avoin keskustelu luomun ympärillä pyörivistä mielikuvista pisti luisun vauhtiin.

Jo nyt USA:n gallupit kertovat, että yli puolet kuluttajista asettaa lähellä tuotetun ruoan luomustatuksen edelle ruokakaupassa, kuten aiemmin postasin.

Twitterissä kaikki olisvat sitä mieltä, että no arvasinhan tuon ja jälleen yksi hyvä syy lisää suosia paikallista ja unohtaa luomu.

Pohjois-Korea keksi superjuoman!

Osataan sitä muuallakin mainonnan salat, joten vapiskaa Superfoodit:

Pohjois-Korea keksi superjuoman - moninkertaistaa aivosolujen määrän!

 

Pohjois-Korea on kehittänyt superjuoman, joka voi moninkertaistaa aivosolujen määrän ja estää ihon vanhenemisen, kertoi Pohjois-Korean virallinen uutistoimisto KCNA perjantaina.

Maan propagandakoneisto jätti hetkeksi Etelä-Korean uhkailemisen sodalla ja keskittyi ihmejuoman ylistämiseen.

Vanhenemista ehkäisevä juoma sisältää 60:tä erilaista hivenainetta, jotka on uutettu yli 30 erilaisesta kasvista, kertoi KCNA.

Uutistoimiston mukaan juoma edistää henkisiä kykyjä ja parantaa muistia lisäämällä aivosoluja. Vaikutukset ovat sekä ennaltaehkäiseviä että parantavia. Lisäksi juoma voi suojella ihoa rypyiltä ja mustapäiltä.

Juoma voi myös ehkäistä yleisiä sairauksia, kuten sydäntautia. Se tekee ihosta kauniin vaalean, KCNA kuvaili.

Juoman kehitti valtionyritys Moranbong Carbonated Fruit Juice Joint Venture.

Uutinen on parin vuoden takaa, niin jospa olisi tullut jo superjuoma II, tai peräti luomuversio.

 

Riista ei ole luomua

Vapaana villissä luonnossa kulkevan eläimen luulisi olevan luomua tai luonnonmukaista, mutta se ei ole.

Kun lohi ui villinä ja vapaana Tenojoessa, se lohi ei ole luomua nähnytkään, vaan siitä lohesta tulisi luomua vasta sitten, kun se pistetään kasvatuspussiin ja sille aletaan syöttää luonnonmukaisen säännöstön mukaista rehua, jota se Tenon lohi ei ikipäivänä söisi vapaana eläessään.

Jos riista ei ole luomua, niin mikä on?

 

Tulkinnan takana ovat luomutuotantoa ja -sertifiointia säätelevät EU-direktiivit. Taskisen mukaan kukaan ei pysty metsässä valvomaan tai vahvistamaan mitä ravintoa riistaeläin syö: Eläin on voinut vaikka syödä retkeilijöiden metsään jättämiä eväitä tai eineksiä, puutarhasta kotikasvatettua omenaa, tai vaikka pelloilla tehokasvatettua viljaa.

EU-direktiivit säätelevät luomua ja villieläin ei niistä direktiiveistä pahemmin perusta, joten villieläin ei voi missään tilanteessa olla luonnonmukaista tuotantoa, joten se kertoo tästä luonnonmukaisesta luomusta jo aika paljon. Voisi tietenkin kysyä, että miksi jokin tuotantotapa saa mainostaa itseään termillä "luonnonmukainen", jos luonnossa vapaana elävä ei voi koskaan sitä olla?

Mutta onhan meillä täysin synteettisiä makuaineita, joiden sanotaan olevan täysin sen luonnollisen vastineensa mukaisia maultaan, joten ehkäpä noissa on jotain samaa. Koetetaan olla jotain, jota ei kuitenkaan olla. Luomu koettaa olla luonnonmukainen ja synteettinen makuaromi koettaa olla luonnollisen makuinen.

Viranomainen kieltää: Älä sano tätä luomuksi

 

Evira ei luokittele riistaa epäluomulliseksi huvikseen, vaan tulkinnan takana ovat luomutuotantoa ja -sertifiointia säätelevät EU-direktiivit. 

Lakiin kirjatut luomulihan määritelmät ovat ehdottomia: luomupaisteja tulee eläimestä, jota on ruokittu valvotusti ja tarkistetusti ainoastaan luomurehulla tai -ravinnolla.

Luomu on vain tuotantotapa, ei yhtään mitään muuta. Se on tuotantotapa, jossa pitää noudattaa tuotantomuodon sääntöjä ja jos niitä ei noudata, tuote ei ole luomua.
 
Luomuväellä ei ole tietenkään mitään sitä vastaan, jos sanaa "luomu" käytetään paljon kaikkialla, jossa vain vähääkään viitataan luontoon, sillä niin mielikuvia luodaan.

Luomutuotanto on hyvin byrokraattinen tuotantomenetelmä, jossa on tarkkaan noudatettava viranomaisten luomia sääntöjä, joille he rajoittavat esimerkiksi keinoja saada pellosta satoa poikkeavissa olosuhteissa.

Säännöillä rajoitetaan työmenetelmiä, joiden avulla rehua on tuotettava, jotta sitä syövä eläin olisi luomueläin.

Villi eläin ei näistä säännöistä piittaa, eikä sen tarvitse piitata, joten se käyttäytyy kuten luonnossa eläimet käyttäytyvät ja se saattaa vahingossa syödä omenan, jota ei ole kasvatettu luomusääntöjen mukaan. Jos menet antamaan tavallisen omenan luomutuotannon sääntöjen alla olevalle eläimelle, niin jos toimimme sääntöjen mukaan, eläin tästä kauheasta teosta johtuen muuttuu siirtymäkauden eläimeksi, eikä sitä saa enää myydä luomuna.

Luomu on brändi, jonka takana on markkinointikoneisto, joka koettaa saada kuluttajat uskomaan, että luomun säännöin tuotettu ruoka olisi parempaa, kuluttaisi vähemmän luonnonvaroja, olisi eettistä ja Maapallon tulevaisuuden kannalta jotenkin parempi asia ja millään muulla tavalla parempaan tulevaisuuteen ei päästä.

Luonnossa vapaana oleva eläin on sitä luonnonmukaista ruokaa, jota luomun takana oleva markkinointikoneisto koettaa uskotella luomutuotannon sääntöjen mukaan tuotetun eläimen olevan, mutta se ei ole, joten mitä ihmeen luonnonmukaista on luomussa?

Luonnossa eläviä kaloja:

 Nuo kalat eivät ole luomua, mutta kun ne laitetaan seuraavan kuvan kaltaiseen ympäristöön (lue: kalankasvatuspussiin) ja niille aletaan syöttää luomudirektiivien mukaista rehua, niistä tulee luonnonmukaisia lohia ja niitä saa kaupata laillisesti luomulohina:

                                   Kalankasvatuskasseja Vironlahdella itäisellä Suomenlahdella. Kuva Riku Lumiaro.

Myöskään tunturijoesta tai merestä kalastettu vapaa lohi ei ole luomua, mutta Suomessa on tänä jouluna myyty ainakin norjalaista luomulohta. Se on altaassa kasvanutta, viranomaisten hyväksymällä luomurehulla ruokittua kalaa.

Jalostus- ja kasvatustavan epäluonnollisuudesta huolimatta sitä saa sanoa luomuksi.

Luomuksi saa sanoa kaikkea sellaista, joka on tuotettu virallisten luomusääntöjen mukaan. Luonnonmukaisuuden kanssa sillä ei välttämättä ole yhtään mitään tekemistä, tai luonnon, tai minkään niiden mielikuvien, jonka avulla virallista luomua myydään. Se on vain tuotantotapa, jonka sääntöjä noudattamalla luomua syntyy.

Kiitos tästä jutusta Terveiset ravinroketjun huipulta -blogin Jaska Jokuselle, joka vinkkasi minulle tästä toisen viestin kommenttiosiossa.

Ps. uudistan sivujeni ilmettä kunhan ehdin ja silloin tulee myös uusi linkkiosio niistä sivustoista, joiden kautta luomulakkoon tullaan ja muutakin sellaista, joka minusta kaipaa kuluttajien mielenkiintoa, kun he koettavat selvittää tosiasioita päätöstensä tueksi.

Luomutomaatit sittenkin terveellisempiä?

Tomaatit olivat luomuväen lempilapsia ainakin siihen saakka, kunnes saapui Dangour et al. systemaattinen kirjallisuuskatsaus, joka romutti luomun terveysväitteet tyystin.

Luomutomaatit olivat juuri ne, joiden avulla luomun terveellisyyttä oli koetettu todistella vuosia ja sitten ilmestyi laaja systemaattinen kirjallisuuskatsaus, jossa todettiin, että luomusta tehdyt tutkimukset ovat luvattoman heikkolaatuisia, eivätkä ne täytä tieteellisiä kriteereitä, joten tulokset terveellisyydestä ovat vailla luottoa. Uskokoon luomun terveellisyyteen ken tahtoo, mutta tieteen kriteerit eivät anna uskolle tukea.

Nyt sitten Espanjasta kajahtaa ja taas ovat luomutomaatit tie onnelliseen, sairauksista vapaaseen elämään:

Tutkimus: Tätä terveellistä ainetta löydät vain luomutuotteista

 

Keskustelu luomutuotteiden ympärillä pyörii kiivaana, ja nyt mietitäänkin, onko ympäristölle ystävällisempi luomutomaatti todella terveellisempi myös sinulle. 

 Mistäs tämä ympäristölle parempi mukaan taas vedettiin? Mutta näin mielikuvamainonta toimii.

Polyfenoli-nimiset kemikaaliyhdisteet ovat tomaatissa luonnostaan, ja ne suojaavat itse kasvia erilaisilta sitä uhkaavilta sairauksilta. Luomutomaattien sisältämät polyfenolit voivat mahdollisesti myös hyödyttää ihmisiä niiden tauteja torjuvilla vaikutuksilla.

Tämä on sitten se toinen ongelma, koska polyfenolien terveysvaikutukset ovat vielä pitkälle teorioiden tasolla.

Ongelmia tämän tutkimuksen tuottaman tiedon käsittelemisessä aiheuttaa myös se, että polyfenolien yhteismäärä on kotoisessa mustikassa huomattavan suuri verrattuna tomaattiin, kuten kotimaisesta tutkimuksesta voi päätellä, sivu 18. Myös appelsiinissa, banaanissa sekä omenassa niitä on paljon runsaammin kuin tomaatissa.  Ja kaikki kyseiset terveellisyyden lähteet ovat huomattavan kalliita luomuversioina, joten niitä suosiva kuluttaja voi kompensoida hintaa syömällä niitä vähemmän. Ei hyvä.

Mutta uutinen luomutomaatista kuitenkin ylitti uutiskynnyksen. Jostain syystä vastaava uutinen muutaman kuukauden takaa ei ylittänyt, vaikka siinäkin tutkittiin luomutomaattien eroa tavanomaisiin:

Tavanomaisesti viljelty ja luomutomaatti ravintoarvoltaan yhtä hyviä

 

Tiedebasaari -blogi uutisoi Universidad Nacional de Columbia -yliopiston tekemästä tutkimuksesta, jossa mitään eroja luomu vs. tavanomainen tomaatti ei löytynyt.

Sama lajike, sama kasvuympäristö, samat kasvukauden olosuhteet ja kappas vain, luomutomaatti ei eroa tavanomaisesta muuten kuin hinnaltaan.

Tutkimuksessa analysoitiin kivennäisaineista kalium, kalsium, natrium, rauta, mangaani ja kupari sekä orgaanisista yhdisteistä lykopeeni, beetakaroteeni, askorbiinihappo eli C-vitamiini, omenahappo, sitruunahappo sekä fenoliyhdisteiden kokonaismäärä. Yleistäen tuloksista voi sanoa, analyysitulosten perusteella ei voi erottaa kasvatustapojen vaikutusta tomaatin ravintoarvoihin. Yksittäisissä ravinteissa kyllä löytyi vähäisiä eroja. Viljelytavan vaikutus havaittiin vain mangaanin ja askorbiinihapon pitoisuuksissa, ja tämäkin ero havaittiin vain toisessa tutkitussa lajikkeessa.

Ja se hinta. Se on suurin kompastuskivi, sillä luomutomaatista pitäisi löytyä todistetusti ihmisen terveyteen vaikuttavaa yhdistettä huomattavat määrät, jotta luomun suhteettoman korkea hinta kompensoituisi.

Lisäksi tällainen yhteen yhdisteeseen tuijottaminen on jo hiukan pois muodista, eikä varmaan vakuuta enää kuin vannoutuneimpia luomufaneja.

Jos tavallinen tomaatti maksaa jo nyt alle 2 euroa kilo ja luomusta sai lähikaupassa pulittaa 400 gramman rasiasta melkein neljä euroa, niin kyllä siellä paketissa pitää olla jo melkoisia terveyden ihmekemikaaleja ja paljon, jotta hintaeron hyväksyy.

Jos saat huomattavasti pienemmällä rahalla julmetun kasan tavanomaisia tomaatteja, niin luultavasti saat enemmän terveyshyötyä syödessäsi kolme tavanomaista päivässä verrattuna yhteen luomuun ja siltikin kolme tavanomaista tulee yhtä luomutomaattia halvemmaksi.

Lisäksi saat niitä muita tomaatin yhdisteitä myös rutkat määrät, joten?

Mutta jos raha polttelee taskussa, niin nämä asiat ovat henkilökohtaisia valintoja.

Tässä vielä molempien tutkimusten tiivistelmät, jos jotakuta kiinnostaa:

Micronutrient contents in organic and conventional tomatoes (Solanum lycopersicum L.)

 

Ja uusin:

Evaluation of a method to characterize the phenolic profile of organic and conventional tomatoes.

 

Tuosta ei käynyt selville sitä, että viljeltiinkö identtisiä lajikkeita identtisissä olosuhteissa, vai mitkä olivat tutkimuksen olosuhteet tällä kertaa.

 

 

Mitä Suomi syö?

Matildan maataloustilastoissa julkaistiin 29.6.2012 jälleen tilasto siitä, mitä Suomi syö.

Joten näin Suomi syö:

Ravintotase 2011 ennakko ja 2010 lopulliset tiedot

Lihan ja kananmunien kulutus vuosina 1975–2011:

Maidon, piimän ja jogurtin kulutus vuosina 1985-2011:

  Viljan kulutus vuosina 1975–2011:

Voin, margariinin ja rasvaseosten kulutus 1970-2011:

 

Ja sieltäpä sitä klikkailtavaa löytyy sitten paljon enemmänkin ja jos kiinnostaa se, että kuinka paljon suomalainen kulutti perunajauhoa vuonna 2005, niin sekin tieto kyllä löytyy. Ja monta muuta.

Tuottajan puheenvuoro

Twitterissä tuli vastaan twiitti, joka johdatti minut Vastuulllinen Sikatalous -sivustolle.

Siellä on kaikenlaista asiaa ja vastuullinen sikatalous –hanke on Varsinais-Suomen ja Satakunnan ELY  - keskuksen alueella toteutettava kehittämishanke, jonka kohderyhmänä ovat alueen siantuottajat.

Mielenkiintoisin on ehkä sivuston blogi, jossa ääneen pääsevät myös tuottajat.

Eka blogi - Martin Ylikännö

Kirjoitus puhuu hyvin puolestaan.  EU:n sisällä tuottajat ovat kovin eriarvoisessa asemassa, sillä eri mailla on hyvin erilaisia käsityksiä siitä, millä vauhdilla sovittuja määräaikoja pitää noudattaa.

Ruuan tuottaminen tuntuu kuitenkin olevan kovin vaikeaa, sillä kuluttajat vaativat gallupeissa eettistä ruokaa ja vastaavasti kaupassa ostavat halvinta mitä löytyy.

Tuottajat ovat kuitenkin valmiita tuottamaan niin eettistä possua, kuin kansa haluaa, mutta kansan pitäisi olla siitä valmis myös maksamaan, eikä niin, että gallupeissa halutaan, mutta tiskillä ostetaankin sitä halvinta tanskalaista.

Vastuullinen sianliha valitaan lompakolla 

 

Hyvään tuotantotapaan on sitouduttava lihaa ostamalla, ei vain asetuksia säätämällä.

Samaan aikaan, kun suomalaisia tuottajia pakotetaan parantamaan eläinten oloja, joka ei ole tietenkään väärin, niin samaiset päättäjät tuottavat sääntöjä, joiden avulla esimerkiksi laitoskeittiöt eivät sitten voi ostaa sitä kotimaista paremmin voivan eläimen lihaa, vaan se ostetaankin halvalla Tanskasta, jossa eläimillä on paljon kurjemmat olot kuin täällä

Ilmankos ruoan alkutuotanto ei enää ihmisiä juurikaan ammattina kiinnosta.

Mitä on tehomaatalous

Tehomaatalous on kansan keskuudessa muodostunut  synonyymiksi kaikelle vastenmieliselle, jota maatalous pitää sisällään. Tehomaatalous myös mielletään luomuviljelyn vastakohdaksi. Usein kuultu väite on, että tehomaatalous on tullut tiensä päähän ja on aika kokeilla jotain muuta, ja se "muuta" tarkoittaa luomuviljelyä. Näin ainakin luomuväen fraaseissa on tapana nähdä nykyisyys ja  tulevaisuus.

Suomen maaseudulla kulkiessa tehomaatalouden kauhukuvia ei tahdo löytää ja sille on syynsä.

Maatalous ja erityisesti viljanviljely voidaan toteuttaa kahdella tapaa. Toinen on intensiivinen maatalous ja toinen on ekstensiivinen maatalous. Niissä on eri lähtökohdat, eli käytössä on eri määrä maatalousmaata ja toinen asiaan vaikuttava tekijä on tarkasteltavan maan topografia, eli maan muodot, maisemarakenne.

Intensiivinen maatalous (intensive farming) on se, josta on kehitetty edelleen termi tehomaatalous.

Intensiivinen viljely perustuu pieneen tilakokoon ja voimaperäiseen viljelyyn. Intensiiviseen viljelyyn liitetään myös tehokas lannoitus, sekä tehokas kasvinsuojelu.

Tämä johtuu siitä, koska tilakoko on pieni, on pieneltä alueelta saatava paljon satoa, jotta toiminta kannattaa.

Intensiivistä viljelyä harrastetaan Länsi- ja Keski-Euroopassa ja myös vaikkapa Yhdysvaltain itäosissa. Myös Pohjoismaiden viljely on intensiivistä. Maan topografia vaikuttaa paljon siihen, kumpaa viljelyä siellä harrastetaan ja kumpi on järkevää. Suomen rikkonainen maisema tuottaa meille pieniä viljeltäviä maa-alueita, eli pieniä tiloja, joita on paljon. Käytetään paljon tuotantopanoksia pienelle alueelle, jolloin saadaan paljon myytävää.

Intensiivisen viljelyn vastakohta on ekstensiivinen viljely (extensive farming), jota harrastetaan siellä, missä on tasaista viljelysmaata silmänkantamattomiin, eli Yhdysvaltain preeria-alueella, Venäjän eteläisillä aroilla, Argentiinan pampalla ja niin edelleen.

Lannoitus on vähäistä, työ pitkälle koneistettua ja kasvinsuojelustakin voidaan tinkiä, sillä sadoissa ei tavoitella huippukiloja hehtaarilta, koska suunnaton viljeltävä pinta-ala tekee viljelystä kannattavaa myös pienemmillä keskisadoilla. Vähäiset tuotantopanokset yhdistetään suunnattomaan hehtaarimäärään maatalousmaata, jolloin saadaan paljon myytävää.

Mutta intensiivisellä maataloudella on myös rajoituksensa, eli Suomessa maanviljelyä säännöstelee liuta määräyksiä esimerkiksi lannoituksen ja kasvinsuojelun suhteen. Viljelijä ei voi toimia tilallaan mieltä vailla ja syytää lannoitteita kaksin käsin peltoon suuremman sadon toivossa. Suomessa liikaa intensiivisyyttä hillitsee myös hyvin lyhyt kasvukausi. Suomessa pellot ovat kuitenkin noin puolet vuodesta pois viljelykäytöstä ilmastomme takia. Pohjoisessa yli puolet vuodesta.

Maa- ja metsätalousministeriön asetus

täydentäviin ehtoihin liittyvistä hyvän maatalouden ja ympäristön vähimmäisvaatimuksista

 

Lisäksi ylipursuavaa intensiivisyyttä Suomessa rajoittaa hyvin tehokkaasti taskulaskin. Viljelijä ynnää menot ja jos tulot eivät kata menoja, yleensä keino saada tilanne tasapainoon löytyy kulujen karsimisesta. Lannoitteet maksavat, maatalouskemikaalit maksavat ja jos niitä käyttää suhteessa niin, että niihin sijoitetuilla rahoilla ei saada pellosta myytävää, ovat tuotantopanokset menneet harakoille.

Pieni viljeltävä maa-alue ei kuitenkaan tuota voittoa järjettömillä tuotantopanosten suhteilla.

Käytössä oleva pieni maa-ala yhdistettynä karuun maaperään aiheuttaa sen, että lannoituksellakaan ei saada ihmeitä aikaiseksi. Tuotantopanosten jatkuva lisäys ei tuota lisää myytävää samassa suhteessa.

Mutta tiivistettynä pienet tilat viljelevät voimaperäisesti, jotta toiminta kannattaa. Pieneltä alueelta pitää saada paljon myytävää.

Suuret tilat taas taas luottavat kokoon, eli viljellään laaja-alaisesti, joten suuri hehtaarisato ei ole niin tärkeä, vaan pienemmälläkin keskisadolla toiminta kannattaa suuren pinta-alan takia.

Kumpi on sitten luonnon moninaisuuden kannalta parempi, niin jääköön se henkilökohtaisen mielipiteen päätettäväksi. Mutta valitettavasti Suomen nykyinen maisemarakenne ei anna meille mahdollisuutta laaja-alaiseen viljelyyn, vaikka sitä joku sattuisi tänne toivomaan.

Sitten muutama sana eläimistä. Suomessa eläimien tehotuotantoa rajoittaa myös liuta säädöksiä, joista ylimpänä on eläinsuojelulaki. Se koskee Suomessa myös maataloutta. Eläinsuojelulain lisäksi maataloutta säädellään muillakin säädöksillä, esimerkiksi eläinsuojeluasetuksilla ja eläinsuojeluvaatimuksilla.

Näiden lisäksi on vielä valtioneuvoston asetuksia vaikkapa biisoneiden pitämisestä. Näissä asetuksissa ja päätöksissä asetetaan muun muassa yksityiskohtaisia pitopaikkojen kokoa ja ulkotarhoja sekä eläinten hoitoa, kohtelua ja käsittelyä koskevia vaatimuksia.

En väitä, etteikö ongelmiakin olisi, mutta pääsääntöisesti toiminta noudattaa hyvää tapaa ja eläimistä huolehditaan hyvin, sillä suomalaista ruokaa tuotetaan kuitenkin edelleen perhetiloilla, jotka ovat suhteellisen pieniä. Esimerkiksi suurimmalla osalla Suomen maitotiloista on vain vajaa 30 lypsylehmää. Perhe, joka omistaa tilan, myös pyörittää itse tilaa ja tilalla on hyvin harvoin ulkopuolista työvoimaa. Perhe lapsineen asuu tilalla omien tuotantoeläimiensä kanssa.

Sitten menemme rapakon taakse, jonka yli-intensiivisen maatalouden johdosta saimme termin "tehomaatalous", mutta jonka maatalouden syntien tähden ei välttämättä kannattaisi ristiinnaulita omia maanviljelijöitämme.

Yhdysvalloissa, josta saamme järkyttävää tehomaatalouden materiaalia, tilanne on täysin toinen. Yhdysvalloissa ei ole mitään yleistä eläinsuojelulakia, eikä mitään muitakaan eläintuotannon säädöksiä, vaan tuottajat päättävät itse säädöksensä joiden mukaan tuottavat ja kaiken huipuksi valvovat itse omia sääntöjään.

Yhdysvalloissa erilaiset kansalaisjärjestöt koettavat kitkeä pois pahimpia epäkohtia ja saada jotain rotia touhuun, mutta ei suuren maan valtavan maatalouden ongelmia saada oikaistua vapaaehtoistyön menetelmin.

Maatilat voivat olla jättimäisiä eläintehtaita, jotka omistaa jokin suuryritys. Maatilan omistaa joukko liikemiehiä, jotka itse voivat asua mantereen toisella reunalla, eivät ole koskaan edes nähneet omistamaansa tilaa. Työntekijöitä on kymmeniä, joilla ei ole mitään suhdetta eläimiin ja he tekevät tilalla vuorotyötä. Tilalla on kovat tulospaineet. Eläinsuojelulain puuttumisen takia tilan omistajat voivat päättää sen, miten paljon tuotantotiloihin  tungetaan eläimiä maksimaalisen tuloksen saamiseksi. Sielläkin taskulaskin on määräävä, mutta täysin toisella tavalla.

Yhdysvalloissa antibiootteja syötetään terveille eläimille ennaltaehkaisevästi eli kun uudet eläimet saapuvat lihakasvattamoon, ne pumpataan täyteen laajakirjoisia antibiootteja, jotta ne eivät sairastuisi likaisista tiloista ja edellisten eläimien jättämistä mikrobeista. Eläimille annetaan kasvuhormoneja kasvun vauhdittamiseksi.

Suomessa antibiootit ovat sairauksien hoitoon ja niitä käytetään eläinlääkärin määräyksestä. Suomessa kasvuhormonit ovat täysin kielletty ja asiaa myös valvotaan. Käsittelin asiaa laajemmin aiemmassa postauksessa, johon pääsette tästä.

Vaikka Suomenkin maataloudessa epäkohtia on havaittu, on maataloutemme kuitenkin jotain aivan muuta, kuin mihin tehoviljelyn tai tehomaatalouden mielikuvat viittaavat.

Epäkohtia ei tule hyväksyä, vähätellä, saatikka piilotella, mutta kun katsomme koko maatalouttamme, ei sitä tule missään nimessä verrata vaikkapa USA:ssa tapahtuvaan tehdastuotantoon.

Meillä maatalous on hyvin säänneltyä, joten jo se tekee intensiivisestäkin maataloudesta sellaista, että yli-intensiivisyydestä ei ole vaaraa.

Valitettavasti useissa maissa, kuten Yhdysvalloissa ja Argentiinassa, maanviljelyä ei kahlita millään säännöillä, ei eläimien tai ympäristön hyvinvoinnin suhteen. En keksi yhtään syytä joilla sitä maataloutta voisi verrata meidän maatalouteemme.