Greeanpeace ja luomu

Greenpeace suhtautuu luomuviljelyyn jostain mystisestä syystä sangen positiivisesti, vaikka koko maailman luonnon paremman tulevaisuuden kannalta olisi suotavaa, että ruoka kyettäisiin tuottamaan pienemmällä pinta-alalla kuin nykyään ja villi luonto saisi olla villiä luontoa, eikä sitä tarvitsisi valjastaa maatalousmaaksi.

Sampo Rouhiainen kirjoitti blogissaan maanviljelystä ja kirjoituksessa oli monta positiivista asiaa, mutta sitten mentiin luomumetsään jotta karahti.

Pellot päästölähteistä hiilinieluiksi

 

Ruoantuotanto on yksi suurimmista ihmisen aiheuttamista ilmastopäästölähteistä. Ilmastoa lämmittävät varsinkin karjatalouden tuottama metaani ja metsien raivaaminen maatalousmaaksi. 

Jos tietää tosiasiat, niin sitten voisi kysyä itseltään, että pitäiskö maataloutta nykyisestä tehostaa, jotta metsiä ei tarvitsisi enää muuttaa maatalousmaaksi, vai pitäisikö maataloutta muuttaa sellaiseen tuotantomuotoon, joka romahduttaa sadot ja sitten sitä metsää on raivattava pelloksi entistä tarmokkaammin, jotta nälkäiset suut saavat ruokaa?

Valitettavasti, kuten aikaisemmassa kirjoituksessani jo mainitsin, tehokkuus mielletään maataloudessa usein väärin ja sen luullaan tarkoittavan jotain kauhistuttavaa myrkkyjen ja kemikaalien syytämistä kaksin käsin luontoon, vaikka tehostaminen tarkoittaa vain sitä, että samoilla tuotantopanoksilla kuin ennenkin saadaan hiukan enemmän syötävää.

Pelloista vapautuu varsinkin muokattaessa suuria määriä hiiltä ja myös dityppioksidia, joka on hiilidioksidia moninkertaisesti vahvempi kasvihuonekaasu. Sitä muodostuu varsinkin typpilannoitteiden hajotessa. Pellot voitaisiin kuitenkin muuttaa päästölähteistä hiilinieluiksi. Keinot siihen ovat jo olemassa.

Peltojen muokkaaminen on todellakin ikävä asia, josta tulisi mahdollisuuksien mukaan pidättäytyä, mutta aina se ei ole mahdollista ja siitä lisää tuonnempana. Typpeä lannoitteen muodossa on monenlaista ja typpeä voidaan kasveille tarjota monella tapaa. Modernit kemialliset -kauhistuttavan keinotekoiset- typpilannoitteet ovat nopealiukoisia, eli niiden typpi on kasvien käytössä heti, eikä viidestoista päivä. Sen sijaan lietelanta sisältää vain puolet typestään kasveille heti käytössä olevana nopealiukoisena typpenä ja loppu lietelannan typestä onkin sitten sellaista, joka saattaa haihtua taivaan tuuliin tai valua vesistöön, jos huonosti käy. Pisteet keinotekoiselle typelle.

Yksi keinoista on suorakylvö, jossa vilja kylvetään maata muokkaamatta edellisen vuoden kasvuston sänkeen. Kun maata ei muokata, hiilidioksidi ei vapaudu ilmaan, vaan se jää peltoon parantamaan maan rakennetta. 

 ......

Siirtymällä muokkaamattomaan viljelyyn, kierrättämällä kasvilajeja ja vähentämällä keinotekoisten lannoitteiden käyttöä, ei ainoastaan paranneta luonnon monimuotoisuutta pellolla ja sen ympäristössä, vaan voidaan hillitä ilmastonmuutosta.

Lähes oikein. "Keinotekoinen" kuullostaa taas kauhistuttavalta asialta, mutta kuten tosiasiat kertovat, "keinotekoinen" typpi on nopealiukoista ja kasvi käyttää sen tehokkaasti, kun taas esimerkiksi lietelannan typpi on puolet hidasta typpeä, joka valuu tai haihtuu minne sattuu ja voi aiheuttaa ongelmia mm. ympäristölle. Mutta sitten kirjoittaja hyppää täysin uusiin sfääreihin, joka ei sovi entiseen millään tavalla:

Luonnonmukaisessa viljelyssä piilee suuri ilmastopäästöjen säästömahdollisuus. Brittiläinen Soil Association on laskenut, että siirtymällä laajamittaiseen luomuviljelyyn Britanniassa, maatalouden päästöt vähenisivät 23 prosenttia. Määrä vastaa miljoonan henkilöauton poistumista liikenteestä. Tämä kaikki tapahtuisi pelkästään maahan sitoutuvan hiilen ansiosta. Päälle tulisivat vielä viljelijöiden polttoainesäästöt ja lannoitteiden tuotannosta aiheutuvien päästöjen väheneminen.

Alkuun kommentti päästöjen vähenemisestä. Vaikka tuo 23 % pitäisi paikkaansa, jota en lähtenyt tarkistamaan sillä se ei ole oleellista, koska kuten Suomen luomusatotilastot kertovat, niin sadot luomuun siirryttyä tippuvat reippaasti yli tuon 23 %, joten silloin sillä ei ole käytännössä mitään merkitystä. Jos pellon päästöt tippuvat 23 % ja sato vaikkapa vehnän osalta tippuu luomussa jopa 50 %, niin eipä tuo ihan maalaisjärjelläkään kannata. Sitten jos päästöt tippuvat 23 % ja sadot vain 5 %, niin vaihtokauppa on loistava. Sitä odotellessa emme anna noiden prosenttien hämätä itseämme.

Ensin Sampo kirjoittaa blogissaan pitkään ja  kauniisti muokkaamattomasta viljelystä, suorakylvöstä ja sitten hypätään luomuviljelyyn, joka on muokkaamattoman viljelyn täydellinen vastakohta, sillä mm. rikkaruohojen vastustaminen luomussa perustuu lähes vain ja ainoastaan rajuun maanmuokkaukseen aina silloin, kun se on suinkin mahdollista. Luomupeltoa kynnetään, äestetään, kultivoidaan ja muokataan muokkaamasta päästyä syksyt ja keväät, jotta rikkaruohot saataisiin pidettyä edes jotenkin kurissa. Asiasta antaa meille esimerkin Wejjon blogi ja kyseinen blogin pitäjä on vielä vuoden luomuviljelijä muutaman vuoden takaa, vuodelta 2009:

Juolavehnän torjuntaa

Luomuviljelyssä hankalan kestorikkakasvin, juolavehnän torjunta perustuu mekaaniseen muokkaamiseen. Kuvissa näkyvä lohko on karkeaa hietamaata, jossa juolavehnä viihtyy hyvin.

Torjunta aloitettiin syksyllä sadonkorjuun jälkeen kultivoimalla lohko, jolloin jo talvea varten tuleentunut juola lähti uudelleen kasvuun ja hukkasi näin juuriinsa varastoitunutta vararavintoaan. Kun juurissa näkyi 2-3cm uutta kasvua, kasvusto rikottiin vielä kerran talven alle lapiorullaäkeellä.

Nyt keväällä maan kuivuttua muokkausta jatkettiin, aina kun juuriin tulee uudet 2-3cm alut. Keväällä kasvuunlähtö on nopeaa, joten tähän mennessä olen ehtinyt muokata sen s-piikkiäkeellä 3 kertaa.

Nyt lohko vielä kynnettiin huolellisesti, jolloin saamme puhtaan maan kylvöalustaksi, ja siihen kylvetään vilja-virna-raiheinä-apila seos viherlannoitukseksi seuraavan vuoden rypsiä varten. Viherlannoitusseos on erinomainen kilpailemaan vielä mahdollisesti muokkauksesta selvinneiden juolavehnien kanssa.

Tällainen operaatio yhden ainoan rikkakasvin takia, joka on juolavehnä. Miten me saamme tämän luomuviljelyn todellisuuden sopimaan yhteen Greenpeacen blogistin Sampo Rouhiaisen tekstin kanssa?

Kuinka se hiili sitoutuu luomuviljelyssä maahan, kun sitä luomupeltoa pitää muokata muokkaamasta päästyä, jotta rikkaruohot saadaan pidettyä edes jotenkin kurissa?

Mitä polttoainesäästöjä viljelijälle mahtaa tuosta rikkarallista syntyä?

Tällaisten tosiasioiden selville saaminen luomuviljelystä sai ainakin omat mielipiteeni siihen suuntaan, että kaikki eivät nyt täsmää siinä, mitä luomuviljelyn sanotaan olevan ja mitä se todellisuudessa on.