Mitä luomu maksaa?

Luomuväellä on suuri ongelma siinä, että ihmiset eivät osta luomua. Vaikka luomun suosio on kovassa kasvussa, se kasvu hyytyy joskus ja silloinkin luomu on todennäköisesti vielä marginaalista huvia rikkaille. Tanskassa on luomulla Euroopan suurin osuus ruuan myynnin kokonaispotista ja sielläkin se on noin 7 %. Koska Tanskan tuotannosta on vain noin 5 % luomussa, tanskalaiset syövät siis tuontiluomua, kuten muutkin.

Koska kansalaisia ei saada ostamaan riittävästi luomua, luomu koettaa päästä veronmaksajien rahoihin käsiksi toista kautta, eli kaupunkien suurkeittiöiden kautta. Kun luomu pääsee kouluihin ja työpaikkaruokaloihin, avautuvat täysin uudenlaiset markkinat, jotka tuottavat sammon lailla rahaa, jonka maksamme me, veronmaksajat.

Ensimmäisen kerran ajattelin näitä asioita lukiessani uutisia Mikkelistä:

Rahanpuute estää luomuruuan tarjoamisen kouluissa 

 

Mikkelin ruokapalveluista kerrotaan, että luomun vuoksi on säästettävä jostain muualta.

"Meillä säästetään henkilöstökustannuksista", sanoo palvelujohtaja Marjut Kuosma.

Tuosta lainauksesta selviää se, kuinka kaupungit toimivat kun jokin asia korvataan kalliimmalla versiolla. Valtion tai kaupunkien taloudessa raha ei kasva puussa, kuten ei muuallakaan, vaan jotta mikkeliläisille saatiin luomua pöytään, tuli säästää jostain muualta ja se jokin muu oli henkilöstökustannukset.

Mahtoivatko ne Mikkelin kaupungin henkilöstön edustajat olla tyytyväisiä, jotka joutuivat näiden säästötoimien kohteiksi?

Kaikkialla valitetaan siitä, että on liian vähän henkilöstöä, resurssipula ja Mikkelin ruokahuolto pistää henkilöstönsä vielä kovemmille vain sen takia, että saatiin kallista luomua pöytään. Ehkäpä olisi kannattanut pitää ne työntekijät rivissä, jotta olisi enemmän aikaa ruuan valmistamiseen, eikä niin, että yhä pienenevän henkilöstön ylle ladataan yhä enemmän työtä.

Sitten matkaamme Helsinkiin, jossa punakynä viuhuu siellä täällä etsien säätökohteita, mutta rahasta ei tunnu olevan pula:

Päiväkotien lautasille lisää luomua

 

Lapsille tarjotaan tammikuun lopusta aamupalalla luomupuuroa tai -velliä  ja maaliskuusta alkaen lounaalla on kerran viikossa pääruoka, jossa osana on viljapohjainen luomuraaka-aine. Kaupunginvaltuusto on myöntänyt kuluvalle vuodelle 400 000 euron määrärahan toimenpideohjelman toteuttamista varten.

400 000 eurolla voisi saada myös muutaman lastentarhanopettajan päiväkoteihin, eli voisi pienentää ylisuuria ryhmäkokoja. Rahalla saisi myös muutaman opettajan pienentämään ylisuuria koululuokkia ja sillä saisi vaikka mitä asioista, joilla oikeasti parannettaisiin kaupunkilaisten elämänlaatua, mutta se raha päätettiin pistää hyvin kalliisiin luomuhiutalaisiin, jotta saatiin hyvän tavallisen puuron tilalle sen kallis luomuversio.

Entäpä Turussa, joka painii myös melkoisten talousongelmien kanssa, jotka eivät ota laantuakseen:

Luomu on hiipinyt tuhansille lautasille

 

Juvosen laskujen mukaan lähi- ja luomutuotteiden lisääminen ruokalistaan vuonna 2012 maksaa kaksi senttiä enemmän per ateria. Kun vuodessa aterioita tuotetaan yhdeksän miljoonaa, ero tuntuu. 

Kysyttiinkö turkulaisilta sitä, että haluavatko he käyttää vajaat 200 000 luomuun, vai olisiko rahalle parempaakin käyttöä?

Tämän päivän Hesari (11.05.2012) kertoi Vantaan kurjasta tilanteesta, jossa leikkuri uhkaa kouluja, lääkäreitä, oppitunteja, ulkoilualueita ja lähes kaikkea mahdollista, mutta ihan kaikkeen leikkuri ei yllä:

Vantaalaiset lapset herkuttelevat kohta luomulla

 

Luomupuuroja varten Vantaan kaupungin talousarvioon kirjattiin 50 000 euron suuruinen määräraha.

Vantaa on konkurssin partaalla, mutta luomupuuroon on varaa laittaa 50 000 euroa, vaikka juuri Hesarin mukaan koulujen A2-kielen ryhmäkokoja suurennetaan 12:sta oppilaasta 18:aan, jolloin saadaan 300 000 säästö.

Ja toinen lainaus samasta jutusta:

Luomumaitoon siirtyminen tulee maksamaan Vantaalle vuosittain noin 500 000 euroa.

Jos Vantaa tarjoaisikin lapsille aivan tavallista maitoa, jossa ei ole mitään vikaa, niin lukioiden 200:aa kurssia ei tarvitsisi vähentää, vaan Vantaan lukiolaiset saisivat opiskella laaja-alaisesti tullakseen hyviksi veronmaksajiksi Vantaalle.

Noiden luomusta kertovien juttujen jälkeen palataan hetkeksi siihen todellisuuteen, joka ei luomuun törsätyistä rahoista heti tulisi mieleen:

Vantaan velkaleikkuri karsii kouluista, vanhuksista ja kodeista

 Toiseksi suurin on sivistystoimi, joka huolehtii päiväkodeista ja kouluista. Jos sen säästöt toteutettaisiin, perusopetuksen ryhmäkoot kasvaisivat. Opettajia olisi 110 vähemmän luonnollisen poistuman kautta: silloin riski olisi esimerkiksi, että muut opettajat vaihtaisivat koulua.

Vantaan kouluissa A2-kielen saksan, ranskan ja ruotsin ryhmäkoko nousisi 12:sta 18:aan. Eka- ja tokaluokkalaisilla olisi minimituntimäärä 19–20 tuntia. Sivistystoimi ei enää avustaisi Metropolia-ammattikorkeakoulua, kesäyliopistoa, luontokoulua. Päiväkotien siivouksesta karsittaisiin, ja liinavaatteet alkaisi pestä kuntouttava työtoiminta, malli on Espoosta.

Päiväkotien siivouksesta kannattaakin karsia, jotta ruokaloihin saadaan luomumaitoa, vai mitä?

Tässäpä taas muutama ajatus siitä, mitä luomu on. Ottaen huomioon vaikkapa aikaisemman kirjoitukseni asiat luomun terveellisyydesta tieteellisen tutkimuksen kautta, kannattaako Vantaalla pistää puoli miljoonaa siihen, että tavallinen maito korvataan sen luomulla versiolla, vai voisiko sen puoli miljoonaa käyttää myös toisin, joka oikeasti vaikuttaisi ihmisten elämään tai vaikkapa terveyteen?