Kuka päättää, miten minä syön?

Noora Shinglerin Kemikaalicocktailissa oli jälleen kerran kirjoitus, joka vaatii hieman lähempää tarkastelua, sillä blogissa asiaa käsiteltiin sangen yksipuolisesta suunnasta ja tosiasioita enemmän tai vähemmän unohtaen.

Kuka päättää, miten Suomi syö?

 

Viralliset ravitsemussuositukset ovat hämmentävät. Kuka oikeasti syö esimerkiksi Leipätiedotuksenkin suositteleman 6-9 palaa leipää joka päivä?

No tässä tuli jo heti ensimmäinen lapsus, sillä Leipätiedotuksen suositukset leivän syömisestä eivät liity mitenkään virallisiin ravitsemussuosituksiin, joka olisi Nooralle selvinnyt, mikäli hän olisi vaivautunut käymään Valtion ravitsemusneuvottelukunnan (VRN) nettisivuilla.

Kirjassani on paljon sellaista, mitä en ole avannut blogin puolella. Eräs luentokeikoilla puhuttava aihe on se, kuka oikeastaan päättää siitä, miltä ruokaympyrämme tulisi näyttää? Käytännössä kyseessä on 17 ihmistä, joista kaikki eivät suinkaan ole ravitsemusalan ammattilaisia. Sisennetty teksti on suoraan kirjastani.

Sitten alkaakin mielenkiintoinen osuus, jossa Noora käyttää lähteenään itseään, mutta mielestäni hänen olisi kannattanut käydä VRN:n nettisivuilla ja katsoa sieltä miten homma toimii, mutta kaikkea ei voi vaatia edes toimittajalta. Vaikka omat ajatuksensa pistää paperille ja myyntiin kirjakauppaan, eivät ne välttämättä muutu sen takia yhtään enemmän oikeassa olevammaksi tiedoksi.

Mutta päättääkö todellakin 17 ihmistä sen miten me syömme ja se on sitten siinä? Onko todellakin niin, että meidän ravitsemussuosituksemme perustuvat jopa kadunmiesten ja kadunnaisten päähänpistoihin, joilla ei ole edes ravitsemusalan koulutusta?

No ei todellakaan ole, vaan mikäli Noora olisi vaivautunut ottamaan asioista selvää, olisi moni häntä hämmentänyt seikka saattanut saada oikean vastauksen.

Ravitsemussuositukset

 

Ravitsemussuosituksia laaditaan niin maailmanlaajuiseen käyttöön kuin kansallisestikin. Ne perustuvat tutkimuksiin eri ravintoaineiden tarpeesta koko elinkaaren aikana. Lisäksi niissä on otettu huomioon laaja tutkimustieto ravintoaineiden vaikutuksesta sairauksien ehkäisyssä ja terveyden edistämisessä. Ravitsemussuositukset eivät ole pysyvästi samanlaisia, vaan muuttuvat elintapojen ja kansanterveystilanteen muuttuessa sekä uuden tutkimustiedon karttuessa.

POHJOISMAISET JA KANSALLISET RAVITSEMUSSUOSITUKSET UUDISTUVAT

 

Uutta työssä on se, että nyt tehdään tavallista tarkempi arviointi niistä ravitsemustekijöistä, joista on tullut uutta tutkimustietoa ja jotka ovat pohjoismaalaisten kansanterveyden kannalta keskeisiä. Niitä ovat rasva, hiilihydraatit, proteiini, alkoholi, D-vitamiini, kalsium, jodi, rauta sekä folaatti. Lisäksi arvioidaan erityisryhmien (lapset, ylipainoiset sekä raskaana olevat ja imettävät) ravitsemus sekä vaihtoehtoruokavaliot. Ravintoainekohtaisia arviointeja varten on nimetty erilliset, kyseisiin ravintoaineisiin perehtyneet asiantuntijaryhmät.

Viimeisin tutkimusnäyttö edellä mainituista ravintotekijöistä seulotaan systemaattisella kirjallisuusarvioinnilla, jonka tekemiseen kaikki työryhmien asiantuntijat on koulutettu. Tutkimusten laatu arvioidaan ja mukaan tieteellisen näytön asteen arviointiin kelpuutetaan vain tutkimukset, jotka täyttävät sovitut kriteerit. Niiden perusteella asiantuntijaryhmät kirjoittavat yhteenvedot, jotka menevät ulkopuolisten arvioijien kommentoitaviksi. Sen jälkeen koosteet viedään projektiryhmälle, joka tekee niiden perusteella suositusten kirjoitustyön. Muut ravintoaineet käydään läpi katsomalla uusin tutkimusnäyttö ilman systemaattista kirjallisuuskatsausta. Muilta osin prosessi on sama. Koko prosessi on äärimmäisen läpinäkyvä ja mm. jokaisen työhön osallistuvan asiantuntijan meriitit ja mahdolliset sidonnaisuudet on tarkistettu ja hyväksytty johtoryhmässä.

Ravitsemussuositukset pohjaavat tämän hetkiseen tutkimustietoon ravitsemuksesta ja VRN julkaisee suositukset tieteellisen tiedon pohjalta.

Kansanomaisesti voisi asian esittää niin, että VRN muuttaa tieteellisen kielen sellaiseen muotoon, että kansa ymmärtää sen, mistä on kysymys.

Noora jatkaa:

Vuonna 2005 raadissa istui ihmisiä jotka ajavat myös teollisuuden etua, vaikka Evirasta sanotaan, että elintarviketeollisuus ei ole päättämässä ruokaympyrämme sisällöstä.

Kuten sivustolta selviää, VRN edustaa koko elintarvikeketjua. Asia ei ole salaisuus, koska se lukee hyvin selkeästi VRN:n sivuilla.

Sen jäsenet ovat ravitsemusasioita käsittelevien viranomaisten, kuluttaja-, neuvonta- ja terveydenedistämisjärjestöjen, sekä teollisuuden, kaupan ja maatalouden järjestöjen edustajia.

Miksi VRN ei saisi edustaa koko suomalaista elintarvikeketjua?

Lisäksi kyseinen lautakunta valitaan kolmeksi vuodeksi kerrallaan, joten sen jäsenyys ei ole mikään eläkevirka tai että sinne päässyt voisi loppuelämänsä ajaa omaa etuaan, mikäli tällaisia kauhukuvia halutaan maalailla.

Tämän hetkisen lautakunnan kokoonpano, joka ei ole ollut julkaisemassa edellisiä suosituksia, on seuraava:

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan jäsenet 4.10.2011-3.10.2014

 
Yksikään lautakunnan jäsenistä ei itse päätä sitä, mitkä ovat viralliset ravitsemussuositukset. He ovat ryhmä ihmisiä koko elintarvikeketjusta, jotka julkaisevat ravitsemussuositukset, jotka pohjautuvat tieteelliseen tietoon.

To-del-la kiinnostavaa nähdä, miltä uudistuva pyrämidi näyttää. Ja onkohan sitä laadittaessa konsultoitu karppaajia? Tai superfoodisteja? Tai WWF:ää? Vai niitä suurten elintarvikefirmojen edustajia? Aika näyttää.

Ravitsemussuositukset perustuvat tieteelliseen tutkimustietoon, eikä asiasssa konsultoida yksittäisiä ihmisiä, vaikka he olisivat kuinka innostuneita omasta ruokailutrendistään, mistä nyt ovat sen ikinä keksineetkään.

Voisimme tietenkin konsultoida myös heitä, jotka syövät oman veriryhmänsä mukaan, joka on myöskin suosittu ravitsemustrendi määrätyissä piireissä, tai heitä, jotka koettavat syödä pH-ruokavalion mukaisella tavalla ja koettavat vaikuttaa elimistönsä happo-emästasapainoon. Voisimme myös konsultoida eri uskontojen edustajia, sillä monien uskontojen kannattajille on jokin jumala ilmoittanut hyväksyttyjä, terveellisiä ja vähemmän terveellisiä elintarvikkeita, mutta sekään ei ole vielä ajankohtaista.

Luulisin, että ovatpa viralliset yleiset ravitsemussuositukset mitä tahansa, aina löytyy arvostelijoita, jotka löytävät joko henkilökohtaisista mielipiteistään todisteita suosituksia vastaan tai sitten yksittäisistä tutkimuksista, joita etenkin ravitsemuksessa tuntuu nykyisin riittävän.

Tällä hetkellä suurin ongelma lienee siinä, että ihmiset eivät noudata edes pieneltä osin ravitsemussuosituksia, eivätkä ota huomioon sitäkään, että ne eivät koske pelkkää syömistä, vaan mukana on myös liikunta, joka liittyy terveyteen olennaisella tavalla.

Tuossa on kuva tällä hetkellä voimassa olevasta lautasmallista ja ei tuo minusta mitenkään erityisen epäterveelliseltä vaikuta ja lisäksi on muistettava se, että kukaan ei pakota sinua syömään suositusten mukaan, vaan jos haluat syödä oman veriryhmäsi tai jumalasi antamien ohjeiden mukaan, se on täysin sallittua.

Sosiaalisen median puolelta löytyy myös laadukasta ja aiheeseen perehtynyttä journalismia, joista henkilökohtaisesti arvostan vaikkapa Reijo Laatikaisen kirjoituksia Pronutritionist -sivustolla ja seuraavan linkin takana hänen selkeästi asiaan perehtynyt kirjoitus VHH:sta, jossa asiaa käsitellään kiihkottoman asiallisesti, joka monilta tuntuu somessa unohtuvan:

Yhteenveto vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta

 

Sosiaalinen media mahdollistaa myös asiallisen tiedon välittämisen, mutta valitettavasti tuntuu, että se usein valjastetaan lähinnä pelkojen ja epäluulojen levittämiseen.