Asiat eivät kuitenkaan ole näin mustavalkoisia tässäkään kohdin, vaan luomulla on omat mahdollisuutensa ja luomulle on paikkansa maataloudessa.
Mikäli olen oikein päätellyt lukiessani esimerkiksi maanviljelijöiden keskustelupalstoja, suurin osa luomuviljelijöistä oli erittäin tyytyväisiä tilanteeseen ennen kuin luomu rummutettiin jälleen kerran trendiksi. Nyt luomutrendin myötä he ovat huomanneet hintojen laskeneen mm. vahvan ulkomaisen kilpailun myötä. Silmäily vaikkapa Prisman luomutuotteisiin kertoo karua kieltään siitä, että noin 40-50 % luomutuotteista on Suomen ulkopuolelta. Kun menemme Ruohonjuureen tai muihin erikoiskauppoihin, taitaa ero olla vielä murskaavampi.
Peruskuluttaja, eli suuret massat haluavat aina halvinta, vaikka ostaisivat sitten luomua. Suomalainen luomutuottaja ei kykene kilpailemaan hinnassa espanjalaisen tai hollantilaisen teholuomutilan kanssa. Kuten ei tavanomainenkaan tuottaja vastaavan ulkomaisen tilan kanssa. Meidän maataloutemme on kuitenkin jopa suurimpien tilojemme mittakaavassa täydellisen pientä piperrystä verrattuna "suureen maailmaan".
Useat luomutilat saivat työlleen luomusta lisäarvoa myymällä tuotteensa suoraan ruokapiireille. Heillä ei ollut oikeastaan kilpailijoita, vaan jos kuluttaja halusi luomuporkkanaa ja hänellä oli varaa siihen, hän sai suomalaista sellaista ja usein juuri nykyisten mielikuvien mukaisesti, suoraan maatilalta, tuottajalta.
Ruokapiirit pääsivät siihen ekolokeroon, jossa ei ollut tarjontaa, mutta kysyntää hiukan. He myivät tuotteita halvemmalla, kuin jos jokainen luomusta innostunut olisi itse käynyt maatilalta hakemassa tuotteensa joka viikko. Ruokapiirit alkoivat lähinnä opiskelijoiden toimesta, joilla ei rahaa muutenkaan ole ylimääräistä. No sitten tulivat marketit mukaan markkinoille ja ruokapiirien tilanne taitaa olla aika tukala tällä hetkellä ja kaikkein vannoutuneimmat ideologit ovat enää mukana ja kaikki muut ovat siirtyneet halvemmille markkinoille.
Tuotanto oli kuitenkin kysyntää vastaavaa ja kaikki saivat mitä halusivat. Tuottaja lisäarvoa, kuluttaja tarpeensa mukaisia tuotteita siihen hintaan, joka tuntui mukavalta.
Marketit eivät olleet vielä jokin aika sitten kiinnostuneita luomutuotteista, sillä ne eivät menneet kaupaksi, ja tuotteiden saatavuus oli mitä sattuu sekä laatu heitteli liikaa marketin näkökulmasta ajatellen. Kuitenkin pienellä määrällä luomutuottajia olivat asiat hyvin: uskollinen asiakasjoukko, joka oli sen kokoinen, jonka luomutuottajat pystyivät pitämään tyytyväisenä.
Nyt pitää ottaa vielä sellainen asia huomioon, että luomutrendi ei ole meillä ensimmäistä kertaa, vaan 2000-luvun alkuvuosina luomua koetettiin rummuttaa trendiksi oikeastaan vielä kovemmin kuin nyt. Valio panosti luomumaitoon suunnattomasti, luomumaitotiloja oli paljon enemmän, mutta kun ostajat eivät innostuneetkaan, luomumaito meni tavanomaisen joukkoon. Luomun vihannespuoli kukoisti verrattuna tähän päivään, kun nyt lomukasvisten viljely kutistuu kutistumistaan. Luomun suuri romahdus koettiin edellisen kerran vuonna 2004, jolloin esimerkiksi kotimaisten luomuvihannesten myynti romahti puoleen edellisestä vuodesta.
Ja nyt alkoi sitten se suunnaton rummutus, koska viimeksi esimerkiksi sosiaalisen median mahdollisuudet eivät olleet lähelläkään nykypäivää.
Nyt kuulemme jokaiselta suunnalta, että luomu on trendi, luomuviljely lisääntyy lisääntymistään, mutta miksi kuitenkin saamme lukea uutisista, että kysyntää ei saada tyydytettyä, vaan ulkomainen luomu valtaa markkinamme?
Syy taitaa olla siinä, että suurin osa viljelijöistä ei ole unohtanut edellistä trendikautta, sillä ei siitä kovin pitkä aika ole. Luomutuotannon kasvu kohdistuu lähinnä nurmeen, koska viljelijät pistävät nurmihehtaarinsa luomuun ja syöttävät sen nurmen sitten tavanomaisille eläimille, eli nappaavat paremmat luomutuet kakun päältä.
Joten luomulla oli paikkansa, johon se oli luontevasti asettautunut, eli niiden kuluttajien tarpeiden tyydyttäminen, joilla oli varaa luomutuotteisiin tai jotka niistä olivat muista syistä innostuneet.
Tällöin luomutuotanto oli vielä mainostamiensa mielikuvien mukaista: pieneltä tuottajalta suoraan asiakkaalle. Mitä suurempaan mittakaavaan luomu kasvaa, sitä kauemmas luomun alkuperäisistä arvoista se siirtyy, sillä suurien massojen ruokkiminen on aina teollista maataloutta, olipa tuotantotavan nimi mikä tahansa.
Luomun säännöt, jotka ovat osin jopa terveen järjen vastaisia, eivät todellakaan sovellu ruuan massatuotantoon, vaan luomun paikka olisi tuomassa siitä kiinnostuneelle viljelijälle lisäarvoa, tuomassa maaseudulle lisäarvoa, pitämässä pientuotantoa hengissä ja tuomalla siitä innostuneelle kuluttajalle iloa elämään.
Katselin epähuomiossa televisiosta omituista sarjaa nimeltään "Viidakon tähtöset" noin viisi minuuttia, kunnes olin nähnyt kaiken olleellisen sarjan sisällöstä ja mietin, että kyllä tuollekin sarjalle paikkansa maailmassa on ja ne jotka sitä haluavat katsella, niin katselkoon. Sen sijaan olisin kovin närkästynyt, jos joku taho päättäisi, että "Viidakon Tähtöset" on nyt sellainen sarja, että 50 % television tarjonnasta tulee kattaa sillä ohjelmalla, olivatpa katsojat mitä mieltä tahansa.
ps. tämä juttu tulee vielä kokemaan muokkausta selkeämpään suuntaan, sillä asiaa oli paljon, mutta aikaa vähän ja tästä tuli jonkinlainen raakaversio, alustava ajatuskyhäelmä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti