Nykyisin monet kaupungissa asuvat ihmiset haaveilevat luomuelämästä, eli asutaan romanttisessa erämaamökissä vailla sähköä ja vettä, sekä tuotetaan ruoka itse luonnonmukaisesti. Ei kapitalismia, ei ahneita kauppoja, ei ihmistä alistavaa teknologiaa, ei lannoitteita, ei kasvinsuojelua, ei televisiota masentavine uutisineen, ei tarttuvia tauteja, kun ei ole kukaan niitä paratiisiin tuomassa, vaan asutaan niin ihanasti kuten ihmiset ovat asuneet satojatuhansia vuosia, ennen kuin moderni aika tieteineen ja muine hössötyksineen pilasi kaiken. Asutaan kuin kuin Aatami ja Eeva, ennen ensimmäistä ratkaisevaa möhläystä.
No nytpä Ilta-Sanomista löytyi uutinen tällaisesta perheestä, joka tosin vastentahtoisesti oli aikoinaan tälläisen elämän joutunut valitsemaan ja tässäpä heidän tarinansa:
Ja alkuperäinen pitkä juttu täällä:
Ei kun yrittämään, niin selviää utopioiden todellinen luonne.
2 kommenttia:
On ollut ankeaa, katsoin filmit. Ainakin yksi nälkäkuolemakin. Mutta ruoka on kyllä ollut sekä lähi- että luomuruokaa. Ei niin pahaa ja ankeeaa ettei jotain hyvääkin siis.
Meidänkin utopian todellinen luonne kannattaa pitää mielessä. Sen verran synkkää lukemaa osoittavat useat mittarit tällä hetkellä, että voi olla edessä ihmisten paluu tuollaisiin oloihin. Voipi nimittäin olla, että pitkällä aikavälillä "todellinen luomuelämä" on ainoa kestävä vaihtoehto. Halusimme sitä tai emme. Vaikkapa Youtubestakin löytyvä dokumentti The Crisis of Civilization valaisee hyvin, missä mennään esim. öljyhuipun suhteen ja mitä näkyy tätä menoa tien päässä.
Tulikin tästä mieleen, että kun tämä on kuitenkin blogi ruoasta ja sen tuottamisesta, niin suosittelisin kirjoittajaa perehtymään juuri öljyhuippuun ja sen vaikutuksiin ruoantuotannossamme. Suomenkielistäkin kirjallisuutta aiheesta löytyy jo, nimittäin vasta julkaistu "Suomi öljyn jälkeen".
Ja loppuun vielä kiitokset blogistille siitä, että avasit silmäni luomun suhteen.
Lähetä kommentti