Broilerissakaan luomua ei maista

Päivän Hesari tarjosi luomusta uutisen kahdessa pätkässä, joten aloitetaanpa tällä kertaa jälkimmäisestä ja sen jälkeen pohdimme ensimmäistä, osin jälkimmäisen valossa:

HS:n testiryhmä vertasi luomubroileria tavalliseen – kukaan ei huomannut eroja

  

Kukaan HS:n kutsuman kolmihenkisen testiryhmän jäsenestä ei erottanut luomubroileria tavanomaisista, kun he maistelivat neljää erimerkkistä broilerinrintaa sokkotestissä.

Etenkin lihan pitäisi olla luomuväen mielestä sellaista, jossa luomun huomaa välittömästi, sillä eräs huippukokkihan kertoi huomaavansa tehotuotetun jo ravintolan ovella, kun hän kykenee haistamaan eläimen kokeman tuskan, ahdingon ja huonon ylläpidon. Tosin hän ei sokkotestissä hetkeä myöhemmin kyennyt erottamaan luomua tavanomaisesta, mutta se ei liene oleellista, vaan myyttiset tarinat, jotka vetoavat syviin tunteisiin.

Mutta jälleen kerran totuus on myyttejä ja taruja ihmeellisempää, sillä luomubroilerinkaan makua ei kukaan kykene erottamaan tavanomaisesta broilerista, vaikka näin tietenkin luulisi olevan, ainakin hinnan perusteella arvioituna.

Marniemen ja Kemppaisen mielestä maultaan aavistuksen verran yli muiden nousi Pirkka-rintafile, joka oli testissä mukana olleista halvin. Sen kilohinta oli Helsingin keskustan ruokakaupassa vajaat 12 euroa. Luomubroilerinrinta maksoi yli kaksi kertaa niin paljon, yli 26 euroa kilolta.

Testaajat eivät havainneet liioin lihojen rakenteissa eroja, vaikka luomubroilerin arvioidaan usein olevan rakenteeltaan kiinteämpää.

Sitten toiseen uutiseen:

Luomubroileri löysi tiensä lautasille

 

Uutisesta selviää, että mitä tällä otsikolla tarkoitetaan tarkemmin ja sitä lukiessa käy mielessä taas, että onkohan juttu maksettu mainos vai mistä lienee kysymys:

"Nyt on kriittinen volyymi saavutettu", Jokinen sanoo.

Hänen mukaansa luomun osuus on nyt vain promillen luokkaa koko broilerin kulutuksesta. Vuoden lopussa tavoitteena on pari promillea. "Kyllähän Suomesta sellainen kuluttajajoukko löytyy", hän arvioi.

Promilleen osuus koko kulutuksesta ja uutisen otsikko kertoo, että luomubroileri löysi tiensä lautasille! Siis keiden lautasille, tarkasti ottaen? Ei juuri kenenkään, joten onko kyseessä mainos vai palvelus kaverille?

Monestiko Hesari mainostaa tällaisia marginaalituotteita aivan ilmaiseksi? Enpä ole huomannut minkään muun kohdalla, kuin jos lauseeseen saadaan sopimaan myös luomu. Moni yrittäjä olisi varmasti onnellinen, jos heidän marginaalituotteitaan mainostettaisiin vastaavasti Hesarin lähes koko aukeaman kokoisella jutulla!

Mutta tästä voisi taas osa kansanedustajista, sekä kaikki muutkin luomua lobbaavat tahot ottaa opikseen, sillä luomubroilerin tuottajan mielestä realistinen tavoite luomubroilerille on kahden promilleen luokkaa kokonaisvolyymistä, joten jos joku saa eduskunnassa päähänsä että luomubroilerin tuotantoa pitää verorahoilla lisätä huomattavasti, niin... 

Jutusta paljastuu kuitenkin luomun todellisuudesta kaikkea mielenkiintoista, kuten tämä:

Eten­kin vaa­ti­mus broi­le­ri­hal­lin ik­ku­na­pin­ta-alas­ta ai­heut­ti pään­vai­vaa Es­ko Nie­mi­sel­le ja muil­le luo­mu­broi­le­rin kas­vat­ta­jil­le. Si­tä pi­ti ol­la vii­si pro­sent­tia lat­tia­pin­ta-alaan ver­rat­tu­na.

Nie­mi­sen­kin hal­liin lei­kat­tiin tä­män mu­kai­set ik­ku­nat, mut­ta niis­tä tul­vi­va, sään myö­tä vaih­te­le­va va­lo sai lin­nut se­kai­sin. Ne hyök­kä­si­vät tois­ten­sa kimp­puun. "Syk­syl­lä yh­te­nä kau­nii­na päi­vä­nä 70 lin­tua oli kuol­lut il­ta­päi­vään men­nes­sä", Nie­mi­nen ker­too.

Vast­ikään Evi­ra höl­len­si ik­ku­na­vaa­ti­mus­ta "noin vii­teen pro­sent­tiin". Jo­ki­sen mu­kaan tä­mä kui­ten­kin vain jät­tää en­tis­tä enem­män si­jaa tul­kin­noil­le.

Tässä on hyvä esimerkki siitä, että luomu on lähes pelkkää taikauskoa ja mediahypetystä, eikä sen säännöillä ole oikeasti mitään tekemistä vaikkapa eläinten hyvinvoinnin kannalta.

Eikö luomusääntöjen laatija ole todellakaan tiennyt millään tasolla sitä, että miten kanalinnut toimivat keinotekoisessa ympäristössä ja sellaisessa laumassa, joka on täydellisen vastainen niiden luonnnolliseen olotilaan verrattuna? Ennen säännön laatimista asiaa olisi kannattanut kysyä ammattilaisilta, mutta mielikuvat taitanevat olla luomun sääntöjä ohjaava väline.

Joku pöljäke on vain keksinyt sääntöjä, kuten tuonkin ikkunapinta-alaa koskevan säännön, joka todellisuudessa onkin eläinten hyvinvoinnin vastainen ja saa eläimet käyttäytymään aggressiivisesti toisiaan kohtaan, eikä luomusäännöt suinkaan ole eläinten hyvinvointia parantava kokonaisuus.

Mutta varmasti jos menemme kaupunkilaisilta kysymään gallupissa, että eikös luomutuotantossa olekin broilereilla ihanaa, kun siellä oikein tulvii luonnonvaloa sisään, toisin kuin tavanomaisilla broilereilla, niin tokihan kaikki vastaavat, että luomusäännöt ovat eläimen hyvinvoinnin asialla.

Eli nytkin kuluttajille annetaan mielikuvia siitä, että luomubroilerit tepastelevat halleissa, joissa on luonnonvaloa ihanasti tulvivat seinät, mutta todellisuudessa ne on pakko pitää yhtä keinovalaistuissa halleissa kuin tavanomaiset lajitoverinsa, jotta ne eivät kiihdyksissä tappaisi toisiaan.

Jospa joku joskus oikeasti tutkisi sitä, että miten paljon luomusäännöissä on oikeasti eläinten hyvinvointia huonontavia pykäliä, joita sitten joudutaan soveltamaan tai ottamaan huomiotta. Kuitenkin samaan aikaan seminaareissa hoetaan, että luomu on ainoa tuotantomuoto, jossa on samat säännöt joka paikassa ja ne säännöt sekä niiden noudattaminen ja valvominen auttavat eläimiä voimaan paremmin.

Sellaista on luomutodellisuus. Säännöt on luotu ja oikein myytyinä ne voivat todellakin hämätä paria promillea tai prosenttia kuluttajista, mutta siihen se jää ja seuraavassa lausahduksessa selviää loput:

Luo­mu­broi­le­rin hin­ta­lap­pu kau­pan hyl­lyl­lä on vä­hin­tään kak­sin­ker­tai­nen ta­van­omai­seen ver­rat­tu­na. Syy­nä on, et­tä myös kas­vu­ai­ka ja luo­mu­re­hun hin­ta ovat noin kak­sin­ker­tai­set.

Loi­maal­la un­tu­vik­ko­jaan hoi­ta­va Nie­mi­nen kiel­täy­tyy ot­ta­mas­ta kan­taa sii­hen, on­ko luo­mu­broi­le­rin ma­ku kak­si ker­taa niin her­kul­li­nen kuin ta­val­li­sen. On hä­nel­lä to­ki te­ho­broi­le­ris­ta nä­ke­myk­sen­sä.

"Se ei ole li­ha ei­kä vi­han­nes, se on jo­ku vä­li­muo­to."

Milloin luomupuolella ymmärretään se, että jos koettaa saada suuren yleisön suosion kilpailevan tuotteen mustamaalaamisella, niin silloin oman tuotteen on todella oltava täydellisen ylivertainen, eikä mustamaalaamisella suosio tule välttämättä sitenkään.

Kuten blogaukseni alkupuoli kertoi, niin luomubroileria ei kukaan kykene erottamaan tuosta lihan ja vihanneksen välimuodosta ja luomusäännötkään eivät välttämättä tuo mitään parannusta eläimen hyvinvointiin, niin miten tuollaiset kommentit ovat perusteltavissa?

Ainoa mieleen tuleva asia on kuluttajan eli maksavan asiakkaan aliarviointi.

Herkullinen luomu olikin McDonaldsia

Meillä on lukuisia esimerkkejä siitä, että ihmiset eivät erota luomua tavanomaisesti kasvatetusta ruuasta, jos niitä maistatetaan sokkona.

Tässäpä hauska esimerkki siitä, että miten helppo ihmisiä on luomun avulla huijata ja mihin koko luomu perustuu:

Asiantuntijat ylistivät "luomuherkkua" – paljastuikin McDonald'sin ruoaksi

 

Foodbeastin julkaisemalla videolla McDonald’sin ruoista kerrottiin asiantuntijoille, että he syövät uuden luomuruokaa tarjoavan pikaruokaketjun tuotteita. Asiantuntijat kehuivat maistiaisia vuolaasti ja täysin tietämättä, että todellisuudessa he söivät aivan tavallista Mäkkärin ruokaa.

Asiantuntijoita pyydettiin myös vertaamaan maistamiaan ruokia McDonald’sin ruokiin. Moni kertoi näiden ruokien olevan huomattavasti maukkaampia. Kehuja tuli myös siitä, että he kuvittelivat kaikkien ainesten olevan luomua.

Ja video on sitten tässä, jos ette käytä linkin takaa löytyvää videota:

On se maistuvaa, on on. Sitten voi tietenkin kysyä sitä, että mistähän se johtuu, että hyvin monet ravintolat mainostavat nykyisin tarjoavansa luomua, mutta sitten kun lukee ruokalistaa, niin siellä lukee jossain pienellä, että luomua käytetään mahdollisuuksien mukaan, mutta ruokalistalla yhdenkään ruuan kohdalla ei lue, että se olisi luomua nähnytkään.

Eli annetaan ymmärtää, että luomua käytetään, mutta sitä ei kuitenkaan käytetä, tai jos käytetään, niin se tarkoittaa kahta tee-pussia jälkiruokapöydän pahvimukissa, jonka avulla täytetään mainos siitä, että ravintolassa käytetään myös luomutuotteita.

Olisi hauskaa myös nähdä sama testi toisinpäin, eli tehtäisiin luomusta kaikki mahdollinen ja käytettäisiin niin vapaata lihaa ja niin tuoreita käsin 5 minuuttia sitten poimittuja luomuvihanneksia, että ei tuoreemmasta väliä, mutta sanottaisiin sen olevan tehotuotettua.

Sen jälkeen siitä tehtyä ruokaa annettaisiin luomuväelle maisteltavaksi, niin voisin kuvitella reaktiot. Luultavasti kommentit olisivat tyypillisiä, eli ihmiset oikein maistaisivat kärsineen eläimen maun tuotteessa, maistaisivat sen kokeman kauhun matkalla teurastamolle ja kaikessa maistuisi gmo, ehkäpä jopa geenit ja tietenkin glyfosaatti ja lisäksi herkimmät saisivat jo paiseita suuhun, sekä heille tulisi huono olo ja punaisia pilkkuja ympäri kehoa.

Sitten kun heille sanoisi, että kaikki oli luomua, niin taas siinä vaivantunutta kiemurtelua voisi olla havaittavissa.

EDIT, 24.10.2014. Seuraavan linkin takaa sama englanniksi ja videoon saatte tekstitykset englanniksi, kun klikkaatte videosta oikealta alhaalta hammaspyörän kuvaa ja valitsette tekstitykset käyttöön, sekä kielen englanniksi.

Two Guys Chopped up a Load of McDonald's and Told Food Experts It Was 'Organic'

 

Ihmisten pieni hyväntahtoinen huijaaminen on mielenkiintoista etenkin jos sen avulla saadaan paljastettua huijauksia ja sitä, mihin ne perustuvat.

Pestot testissä Hesarissa, mukana myös luomua

Luomun maku on se, josta sen tunnistaa, tätähän yleisesti hoetaan ja Hesari todisti sokkotestissä asian taas kerran, mutta toisin, kuin luomuväki olisi halunnut. Luomuversiot löytyivät makutestin häntäpäästä, eikä tämä yllätä luomulakon lukijoita, sillä tämä on tuttua sokkotesteissä. Näin on käynyt jo jouluisissa valmislaatikoissa, kananmunissa, mehuissa ja ties missä. Luomu pärjää juuri niin kauan, kuin maistaja tietää sen olevan luomua, mutta kun menemme sokkotestiin, luomu tipahtaa jonon hännille.

Lisäksi luomun tunnistaa ilman sokkotestiä taas yhdestä asiasta, joka on hinta, eli luomu painii hinnassa taas aivan omassa sarjassaan:

Luomupesto jäi makutestin viimeiseksi

 

Stock­mann De­li­ca­tess Pes­to voitti ja 190 gramman purkki vaihtaa omistajaa 3.10 eurolla. Pestoa kuvailtiin näin:

Ul­ko­nä­kö hou­kut­te­le­va: kau­niin vih­reä pes­to on kar­kea­ra­keis­ta ja raa­ka-ai­neet nä­ky­vät sel­väs­ti. Maus­sa erot­tu­vat juus­to, päh­ki­nä ja pin­jan­sie­men. Ba­si­li­kan ma­ku on hy­vä ja rai­kas, mut­ta si­tä voi­si ol­la hie­man enem­män. Sel­väs­ti pa­ras.

 Saman brändin luomupesto, Stock­mann De­li­ca­tess Pes­to Luo­mu, jäi viimeiseksi ja purkin kokoa oli pienennetty luomun tapaan 135 grammaan, mutta asiaa on tasapainotettua nostamalla hintaa 3.50 euroon. Tämä on sitä luomumatematiikkaa.

Ul­ko­näöl­tään har­mah­ta­van vih­reää mös­söä. Ki­tey­ty­nyt, sa­han­jau­ho­mai­nen ra­ken­ne. Ma­ku epä­mää­räi­nen – kuin ta­ka­pi­hal­ta oli­si vedet­ty mu­kaan ba­si­li­kan kans­sa kaik­ki muut­kin hei­nät. Voi­ma­kas suo­la, um­meh­tu­nut kui­vat­tu­jen kas­vien aro­mi.

Toinen luomupesto, Su­ni­ta Or­ga­nic Pes­to Ge­no­ve­se,  pärjäsi aavistuksen paremmin ja oli sijalla 10, mutta kun hinnan ottaa huomioon, tämä ei lohduttane ketään, sillä 130 gramman purkki maksoi 6.55 euroa ja sitä kuvailtiin näin:

Hie­no­ja­koi­nen tum­man­vih­reä mös­sö. Ma­ku tunk­kai­nen, pää­osas­sa on voi­ma­kas suo­lan ma­ku. Suu­tun­tu­mas­sa ham­pai­siin tart­tu­via kui­via yrt­te­jä.

Jokainen kaupan oma halpabrändi, eli Rainbow, Pirkka tai Eldorado pesi luomutuotteet maullaan, joten luomulla on edessään paljon tuotekehittelyä, jotta laadittujen sääntöjen puitteissa maku ja tuotteen ulkonäkö saadaan sellaiseksi, että sillä olisi edes jotain tekemistä tuotteesta pyydetyn kohtuuttoman hinnan kanssa.


Itsetehtykään ei ole oikotie onneen, kuten sokkotestissä huomasi, sillä käsintehty pesto, joka sujautettiin kaupan valmistuotteiden joukkoon, sijoittui neljänneksi ja sitä kuvailtiin näin:

Ul­ko­nä­kö rai­kas ja hou­kut­te­le­va, raa­ka-ai­neet isoh­koi­na pa­loi­na. Ma­ku ja­koi raa­din mie­li­pi­teet. Puo­let raa­dis­ta ke­hui raik­kaak­si, mauk­kaak­si ja ai­dok­si, Toi­sen puo­len mie­les­tä pes­tos­sa ei mais­tu­nut ba­si­li­ka lain­kaan. Liian vä­hän suo­laa.

Teen tästäkin huolimatta edelleen pestoni itse, sillä se ei ole kovinkaan vaikeaa rakettitiedettä, mutta jos joskus kaipaan valmista tuotetta, tämän makutestin pohjalta sen varmaan teen. Tämä makutesti  on jälleen yksi syy vähemmän luottaa markkinamiesten kaunopuheisiin, sillä luomu sijoittui arvonsa mukaan juuri kuten sokkotesti kertoi, sillä kun brändi tai muu mainoskikka ei pääse vaikuttamaan maistajaan, ollaan vain tuotteen todellisten ominaisuuksien äärellä, joita ovat rakenne, tuoksu ja maku.