Luomukinkkua pöytään!

Taas on se aika vuodesta, kun huikean kallista luomukinkkua saa naurettavan halpaan hintaan kauppojen alelaareista, vaikka niitä ei edes pitänyt riittää kaikille.

Paikallisen Prisman alelaari oli pullollaan luomukinkkuja, kuten ennen jouluakin se oli pullollaan luomukinkkuja, mutta hinta oli tipahtanut 17.90 kilohinnasta 7.90 kilohintaan. Eli nyt seitsemän kiloa luomukinkkua maksaisi enää 55 euroa, kun ennen joulua se maksoi 125 euroa.

Kenen syyksi pannaan luomukinkkujen riittävyys kaupoissa? Median, joka toitotti kinkkujen riittämättömyyttä kuluttajille vai kuluttajien, jotka uskoivat median ilmoitusta siitä, että luomukinkkuja ei riitä kaikille? Kuluttajia jo muutenkin pidetään tyhminä tai saamattomina vätyksinä luomutoimijoiden suunnalta, niin josko laitetaan luomukinkkujen riittävyys kuluttajien saamattomuuden piikkiin, sekä typeryyteen uskoa kaikki, mitä mediassa ilmoitetaan.

Joten luomuväen pitäisi kyllästää seuraavan joulun alla media ilmoituksilla, että luomukinkkuja taatusti riittää kaikille halukkaille, aivan kuten joka vuosi on riittänyt, niin josko silloin ihmiset lähtisivät niitä innoikkaina etsimään, kun tietäisivät, että kauppias tarjoaa luomukinkun eikä "ei oota", kuten nyt media on antanut ymmärtää.

Asiaa käsittelee myös Tuottava Maa keskustelussaan ja jopa luomumyynnin kulta-alueella pääkaupunkiseudulla luomukinkkuja on runsaasti alelaareissa kuluttajien joulun jälkeistä kinkunnälkää helpottamassa.

Luomu ei innosta kunnissa

Kuten olen jo aiemmin monta kertaa postannut, niin koska luomu ei saa tavallisista ihmisistä asiakkaiksi kuin sellaisen vaatimattoman osuuden, että sillä napataan noin 1.5 % osuus kaupan kokonaismyynnistä, koettaa luomu luikerrella kuntien ja kaupunkien keittiöihin, sillä sitä kautta päästään kiinni kaikkien lompakoihin maksettujen verojen kautta, sillä mehän sen lystin maksamme.

Tosin tämäkään reitti ei ole ruusuilla tanssimista:

Luomuruoka ei herätä suurta innostusta kuntien ruokapalveluissa 

 

– Kyselyyn vastanneista ammattikeittiöistä noin 40 prosenttia haluaisi lisätä luomutuotteiden käyttöä. Etenkin luomuviljatuotteita, -kasviksia ja -marjoja kaivataan lisää. Luomumaitotuotteiden käyttöä haluisi lisätä noin 35 prosenttia ammattikeittiöistä, kertoo hankepäällikkö Anu Arolaakso EkoCentriasta tiedotteessa.

Kun kysytään, että kuinka moni haluaisi ajaa Ferrarilla oman persoonattoman japanilaisen perheauton sijaan, niin aika moni haluaisi, mutta sitten on eri juttu, että moniko sellaisen ostaa, jos pitää omilla rahoilla maksaa.

Pro Luomu muistuttaa, että luomun osuuden kasvattaminen julkisissa ruokapalveluissa on Suomen hallituksen asettama tavoite, joka on kirjattu luomualan kehittämissuunnitelmaan. Arolaakso peräänkuuluttaa kuntatason strategisia päätöksiä tavoitteen saavuttamiseksi.

Ikävä kyllä tällainen poliitiinen tavoite on asiasta tehty, mutta kuten tiedämme, poliittisia tavoitteita/päätöksiä tehdään hyvin monista eri syistä, joista kovin yleinen on äänestäjien miellyttäminen, realistisesta tilanteesta välittämättä.

– Luomun käyttö julkisissa ruokapalveluissa ei lisäänny ilman poliittisia päätöksiä.

Aivan oikein, eli tällaiseen luksusturhuuteen ei kyllä järkevästi ajatellen rahaa ole, joten siihen on kunnat pakotettava, joten siinä mielessä uutinen antaa asiasta totuudenmukaisen kuvan.

Luomun ongelmaksi julkisissa ruokapalveluissa koetaan yhä hinta, jonka nimesi luomun käytön suurimmaksi esteeksi 42 prosenttia kyselyyn vastanneista. Toiseksi suurimpana esteenä pidetään saatavuutta.

Koomista lukea tällaisia uutisia joka suomeksi kertoo, että rahaa tähän luomuturhuuteen ei ole ja jos olisi, tuotetta ei olisi ostettavissa.

Mutta poliittiset päätökset ovat siitä hienoja, että tällaisia asioita ei yleensä huomioida, vaan asiat nuijitaan pöytään ja sitten asian kanssa hästäävät jotkut muut tahot, sillä eipä se enää niitä päättäjiä sen jälkeen huoleta, vaan riesa on siirtynyt niiden elämää häiritsemään, joita päätös konkreettisesti koskee.

Kuten eräs tuore uutinen kertoi Raahesta, niin vaikka kaupunki olisi halunnut käyttää luomua kaupungin keittiöissä, ei yksikään luomutuottaja vastannut lähetettyihin tarjouksiin, joten mitäpä siitä pitäisi ajatella?

Luomu on utopiaa

Raahen Seutu tarjoaa pari ajatusta luomusta ja vaihteeksi hyvin totuudenmukaisen version:

Luomu vain utopiaa

 

Raahen kaupungin palvelupäällikkö Pirjo Autio antoi kylmää kyytiä toiveille lähi- ja luomuruoan lisäämiseksi kouluruokailussa: ei rahaa eikä tuottajia.

Tässäpä ei ole mitään uutta, mutta uutisen loppu tarjoaa jotain sellaista, josta olen kyllä kuullut huhuja, mutta ääneen sitä ei ole vielä kukaan tohtinut sanoa:

Lähi- ja luomuruokamahdollisuutta selvitellyt Autio totesi, että etenkin luomutuotteiden hankinnan suurimmat esteet ovat saatavuus ja hinta.

– Viimeisiin tarjouspyyntöihin ei ole vastannut yksikään luomu- tai lähituottaja.

Aika uskomatonta, eli poliittiset päättäjät seuraavat nyt äänestäjien trendejä ja koettavat olla innoissaan luomusta, kun kerran sitä kannattamalla saa ääniä ja pysyy vallassa ja siispä luomuun pistetään yhteiskunnan tukia.

Kaikki kinuavat luomua kaikkialla ja sitten kun lähetetään tarjouksia tuottajille, joille maksetaan verorahojamme siitä, että he vastaisivat kysyntään, heitä ei edes kiinnosta.

Toki sen ymmärtää, kun katselee satotilastoja, sillä eipä niiden mukaan juuri mitään sellaista ole tarjolla, jolla voisi millään hinnalla missään kilpailla, joten joskus on parempi pitää kynttilä vakan alla, etenkin jos sitä kynttilää ei ole, eikä halua sitä muiden tietävän.

Ja taas, osa XX, luomu ei päädy kauppaan

On se hyvä, että tuemme luomua mittavasti ja koetamme saada enemmän tiloja luomuun, kun tilanne on tälläkin hetkellä tämä, aivan ympäri Suomea:

Lapin luomu ei kulje maatilalta markettiin ja lautaselle

 

Eipä tuo uutinen oikeastaan taas selityksiä kaipaa, mutta jotain pientä kuitenkin:

Luomutilojen määrä ei Lapissa ole juuri lisääntynyt viime vuosina, vaikka luomutuotannon kasvuun on satsattu koviakin odotuksia. Luomutuotantoon siirtyy Lapissa vuosittain joitakin tiloja, mutta useina viime vuosina luopujia on ollut enemmän.

Miksi ihmeessä taianomaisesta tuotantomuodosta, joka tuottaa viljelijälle paremmin kuin mikään muu, on kaikin puolin upeata ja kaupunkilaisten keskuudessa äärettömän trendikästäkin, tapahtuu luopumista?

Eikö kaikki olekaan kuin mainoksissa?

Esimerkiksi naapurimaakunnissa Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla luomun noste on kantanut vielä 2010-luvullakin.

Tämä oli minusta myös mainio kommentti, sillä se kuullostaa siltä, kuin asia olisi pienoinen yllätys.

Voidaan tietenkin kysyä, että miksi luomu on hyvin suosittua Kainuun korpimailla, jossa vielä hiihdetään silloin, kun etelässä pistetään siementä peltoon? Vastausta voitte miettiä oma-aloitteisesti.

Tällaista tämä trendituotanto on.

Nostetaan tuet, hehkutetaan mediassa ja myydään aivan tavanomaisena.

Olisiko niille rahoille jotakin tärkeämpääkin käyttöä yhteiskunnassa?

Luomua myydään edelleen tavanomaisena

Kaikesta trendikkyydestä ja hypetyksestä huolimatta uutiset kertovat edelleen jotain muuta ja tänä aamuna myös aamu-tv:n puolella näin:

Saatat juoda luomumaitoa tietämättäsi

 

Kaupat vaativat lisää luomua meijerihyllyihinsä. Suomen suurin meijerituottaja Valio kuitenkin myy osan saamastaan luomuraaka-aineesta tavallisena maitona. Yhtiön mukaan luomu ei ole niin kannattavaa, että kaikkea kerättyä luomumaitoa kannattaisi jalostaa luomutuotteiksi.

On hyvin mielenkiintoista, että kaupan isojen keskusliikkeiden edustajat ovat luikerrelleet luomujärjestöihin päättäville paikoille ja sieltä he hokevat sitä tuttua mantraansa siitä, että kuluttajat ovat aivan hulluina luomuun ja sitä menee kaupaksi kuin häkä.

Kuitenkin pienet luomun erikoismyymälät kaatuvat yksi toisensa jälkeen ja jäljelle jäävät vain isojen keskusliikkeiden luomuhyllyt tai tarpeeksi vauraalla alueella olevat kivijalkakaupat.

Onko niin, että keskusliikkeiden edustajat koettavat saada ihmiset ostamaan luomua hokemalla, että kun tuokin ostaa, niin sinunkin pitäisi ostaa, kun se on niin pahuksen trendikästä. Sillä heidän ainoa motiivinsa on myydä, myydä ja myydä. Mitä enemmän ja kalliimpaa, sen parempi heille.

Todellisuudessa hyvin harvat ostavat ja tuottajat, esimerkiksi Valio, tietää sen erityisen hyvin.

 Valion näkemys on, että luomutuotteille ei ole ollut tarpeeksi kysyntää.

- Viimeisen vuoden aikana kysyntä on itseasiassa ollut laskussa. Eli meillä kyllä luomuraaka-ainetta riittää, sanoo Rauno Hiltunen, Valion tuoretuotteet ja markkinointi -johtaja.

 Arlan suunnalta saamme tiedon siitä, ovatko luomumaitotilat näitä pieniä sympaattisia maitotiloja, joissa Mansikki ja Mustikki kirmaavat lajinmukaista elämää kahdestaan, koska luomutuotanto on etenkin pientuotantoa:

Esimerkiksi Arla Ingman on ollut Eviran hakemusten perusteella kiinnostunut vain suurista tiloista, vaikka yhtiöstä kerrotaan, että luomun kysyntä on yllättänyt.

Pieniä luomutiloja, jotka olisivat hyvin halukkaat tekemään Arlan kanssa luomusopimuksen vaikka seuraavan sekunnin aikana, riittää täällä pilvin pimein, mutta kun ne pienet tilat eivät Arlaa kiinnostaa, eikä se sopimuksia sellaisten tilojen kanssa tee.

Valio ehkä säälistä tekee ja sitten se luomumaito, jonka tuottamiseksi on saatu mittavat yhteiskunnan tuet, myydäänkin aivan tavanomaisena maitona kuluttajille.

Kesko ei toivo suurten tuottajien kasvattavan valikoimiaan, vaan kaipaisi lisää tarjontaa pieniltä luomutuottajilta.

Mutta kun he eivät kykene riittävän suurella varmuudella tavaraa toimittamaan. Paikallinen kauppias kyllä varmaan toivoisi homman toimivan ja antaa mahdollisuuksia, mutta "ei oota" ei kannata myydä ja se saattaa karkoittaa asiakkaista osan muualle, joten jos ei tavaraa ilmesty, sopimus perutaan nopeasti.

Kaikille tiloille luomu ei ole kannattavaa.

Niinpä. Jotenkin se satojen romahtaminen pitäisi korvata ja pienille tiloille se ei onnistu mitenkään ja toiminta muuttaa hyvin nopeasti kannattamattomaksi.

Suuret tilat kykenevät sopeutumaan paremmin ja jo alunperin suuresta tilasta on aina helpompi tehdä vielä hivenen suurempi pienillä investoinneilla. Raivataan vain tuplaten lisää uutta maatalousmaata, niin sato on saatu entisiin mittoihin.

Meillä ei ole ollut riittävästi suomalaista luomuraaka-ainetta. Teemme sen hankinnan eteen töitä ja luomuraaka-ainetta saadaan lisää koko ajan, mutta kysyntä on kovempaa, kuin mitä me pystymme tällä hetkellä toimittamaan, valittelee Arla Ingmanin toimitusjohtaja Reijo Kiskola.

Samaan aikaan Eviran mukaan Arla tekee sopimuksia vain isojen tilojen kanssa ja jättää pienet ja keskisuuret luomutilat nuolemaan näppejään luomutrendin huumassa.

Tuottajia kyllä olisi, mutta luomu on aivan samanlaista bisnestä kuin kaikki muukin ja siinä ei pienen luomutilan sympaattisuus juuri vaikuta.

Luomuherhekeittoa ennätysmäärä

Yle uutisoi luomu-uutisen Mikkelistä, koska siellä tarjoiltiin uutisen mukaan ennätysmäärä luomuhernekeittoa:

Ennätysmäärä luomukeittoa tarjoiltiin Mikkelissä

 

Ennätysmäärä luomukeittoa tarjoiltiin ympäri kaupunkia kouluissa, päiväkodeissa, vanhainkodeissa ja työpaikoilla. Lisäksi Mikkelin torilla myytiin hernesoppaa.

Mutta sitten tuli rakkauteen pieni särö:

Esimerkiksi luomusianlihaa ei hernekeittoon onnistuttu saamaan tarpeeksi.

Nyt on sitten kriittisen kuluttajan tehtävä sellainen huomio, että mikäli tässä uutisen hernekeitossa oli yli 5 % jotain muuta kuin luomua, niin se ei ollut valitettavasti luomuherhekeittoa, vaan jotain muuta. Miksi uutisessa puhuttiin luomuhernekeitosta?

Tai sitten soppa oli luomua, johon ei vain luomulihaa löytynyt tarpeeksi, joten keitosta tuli laihaa, eikä sattumia liiemmin ollut, joten sekin olisi voinut uutisoida reilusti, sillä mikäli luomuun siirrytään brändityöryhmän suosittamassa mittakaavassa, kannattaa totuttautua laihoihin soppiin ja tyhjiin lautasiin jo hyvissä ajoin, ettei tule pahoja yllätyksiä.

Luomusatotilasto

Satotilasto

Jospa löytyisi joskus tulevaisuudessa edes yksi toimittaja Suomesta, joka vaivautuisi nuo tilastot käymään läpi ja uutisoimaan löytämänsä asiat.

Ja sitten alkaisimme pohtia sitä, että kuka haluaa ympäristönsä tasaiseksi pelloksi, jotta brändityöryhmän visiot saadaan toteutettua.

 

 

 

Luomun käyttöä lisätään?

Yle uutisoi jälleen isolla otsikolla luomusta ja otsikko kertoo, että Jyväskylän kaupungin  ruokapalvelut lisää luomun käyttöä. Luetaanpa taas muutakin kuin pelkkä otsikko:

Ruokapalvelut lisää luomutuotteiden käyttöä

 

Ruokapalvelut käyttäisi enemmän luomutuotteita, ellei esteenä olisi yksi asia: raha.

Ruokapalvelut siis käyttäisi, ellei olisi esteitä. Se ei ole sama asia kuin käyttää tai lisää käyttämistä.

Jyväskylässä Kylän Kattauksen kaltainen suuri toimija ei myöskään saisi tuottajilta tarpeeksi isoa määriä luomutuotteita, vaikka rahaa olisi runsaammin.

Ja vaikka olisi rahaa, ei olisi tuotetta.

Harkinnassa on nyt lisätä luomun käyttöä

Ja nyt otsikon väittämä on muuttunutkin harkinnaksi.

Jyväskylän kaupungin ruokapalvelut suunnittelee luomutuotteiden vähäistä lisäämistä ensi vuoden aikana.

Ja nyt on ensimmäinen todellinen väittämä, toivottavasti, tässä Yleisradion tuottamassa uutisessa.

Palvelupäällikkö Paula Puikkosen mukaan luomutuotteita on myös melko vähän tarjolla.

Ja miksi näin on? Siksi, koska esimerkiksi lannoitus toteutetaan typensitojakasveilla, jolloin pellot ovat pois tuotannosta kaksikin vuotta putkeen, jolloin mitään tuotetta kauppaan ei synny. Ja niinä vuosina, jolloin pelto on tuottamassa jotain, sadot ovat mitä sattuu.

Otsikko väitti jälleen jotain sellaista, jota juttu tuki hyvin vähän tai ei ollenkaan.

Millä nimellä sellaista journalismia pitäisi kutsua?

 

Luomu ei löydä ravintolaan

Yle uutisoi luomun suurimmasta ongelmasta, eli luomu ei tavoita asiakkaita kaikista ponnisteluista huolimatta:

Luomun tie ravintoloihin tökkii

 

 Suositut luomuraaka-aineet eivät vieläkään kulje ongelmitta tiloilta ravintoloihin. Erityisen paljon saatavuusongemia on luomulihalla, jonka hintakin hirvittää keittiöitä.

Miten tuon taas ymmärtäisi oikein? Saatavuus on huono, eli tuotetta ei ole markkinoilla, mutta jos sitä olisi, hinta olisi niin kova, että jäisi ostamatta. Menikö oikein?

Esimerkiksi kolmenkymmenen pihvin tilaus tulee kuitenkin luomuna ravintolalle kalliiksi, sanoo keittiömestari Jarkko Mattila.

Kun tuote on hyvin kallis tuottaa, kiitos luomun byrokratian ja välistä jopa outojen sääntöjen, näkyy se tietenkin jossain ja se on yleensä hinta.

- Lihaa menee meillä suuria määriä, joten sen hinta voisi olla kilpailukykyisempi. Laatu on luomussa hyvää, mutta tavallinen liha on silti kilpailukykyisempää.

Luomu joutuu siis kamppailemaan jopa keskenään ristiriitaisten ongelmien kanssa.

Hinnan pitäisi olla tuottajalle hyvä, kuten luomussa on tarkoitus olla, mutta hinnan pitäisi olla myös kuluttajalle kilpailukykyinen, jotta sillä olisi menestymisen mahdollisuus.

Luomulihan kysyntä kasvaa ravintoloissakin, mutta tuotanto on edelleen pienimuotoista. Lihan vaihteleva tarjonta ei haittaa pikkupaikkoja, jotka voivat muuttaa listaansa nopeasti, mutta suuremmat ravintolat eivät voi luomuun tukeutua - vaikka halua olisikin.

Tämä on toinen luomun suurista ongelmista. Tuotetta pitäisi pystyä toimittamaan suurella toimitusvarmuudella. Jos päivästä toiseen kuluttaja kävelee luomuhyllyn ohi, jossa lukee pahoittelut tavaratoimitusten viivästymisestä, hän saattaa jättää tulevaisuudessa sen hyllyn katsomisen väliin, silloinkin kun siellä sattumalta tavaraa olisi.

Kaikkialla Suomessa tuotantoketju ei vielä toimi yhtä sujuvasti, mutta kilpailun kiristyminen luomutuotannossakin muuttanee tilannetta väkisinkin.

Ja sitten se pahin tulevaisuuden skenaario. Kilpailun kiristyminen, joka tarkoittaa noin yleisesti, mutkat oikoen sitä, että joku tekee jossain asiat paremmin eli tuottaa enemmän ja halvemmalla, eli hinnat tipahtavat.

Yleensä se kilpailua kiristävä tuotanto tapahtuu Suomen ulkopuolella. Se, että joku tuottaa kaukana Suomesta luomulihan halvemmalla, ei valitettavasti laske luomutuotannon hintaa Suomessa, vaan se vain pistää tuottajat ahtaalle, sillä heidän pitää tinkiä silloin jostain, jotta he saavat hinnan alas ja jos se ei onnistu, on myytävä pienemmällä voitolla, joskus jopa tappiolla.

Eilen oli luomuvallankumouksen ruokamarssi Helsingissä ja siellä vaadittiin reilumpia hintoja niin kuluttajalle kuin tuottajallekin.

Tämä tarkoittaa ilmeisesti sitä, että luomutuotteen hinnan tulisi olla halpa kuluttajalle, mutta tuottajan pitäisi saada hyvä korvaus.

Miten nämä asiat voidaan yhdistää? Tai sitten joku huijaa.