Vietämme luomuviikkoa!

Vietämme Luomuviikkoa, huutaa media kuorossa ja Luomulakon on pakko kysyä, että miksi ihmeessä?

Miksi emme vietä Fazerviikkoa, Koskenkorvaviikkoa tai Arlaviikkoa? Miksi juuri Luomuviikkoa ja lähdemme selvittämään asiaan tietenkin Luomuliiton sivuilta:

Luomuviikko

Luin sivun huolella läpi, en suinkaan kuin piru raamattua, vaan vain tietääkseni, että miksi me vietämme luomuviikkoa, sillä kai sillä jokin syy täytyy olla?

Luomuviikon teemana on tänä vuonna Meidän luomu. Luomuliitto on kutsunut mukaan kertomaan, miksi luomu tuntuu omalta.

Kenet luomuliitto on kutsunut mukaan kertomaan, että miksi luomu tuntuu omalta ja miksi sen pitäisi tuntua omalta, enemmän kuin Fazerin sininen tai yhden tähden Jaloviina?

Kerrataanpa taas tosiasiat, jotta voisimme paremmin ymmärtää sen, miksi me vietämme luomuviikkoa:

- Stanfordin yliopiston tuoreen kirjallisuuskatsauksen mukaan luomu ei ole sen terveellisempää kuin tavanomaisesti tuotettu ruoka.

- Oxfordin yliopiston tuoreen kirjallisuuskatsauksen mukaan luomu ei ole ympäristölle sen parempi vaihtoehto, vaan määrätyissä elintarvikkeissa jopa huonompi.

- Saksassa kävi ilmi, että luomutuotanto ei takaa eläimille yhtään mitään, vaan tärkein lenkki on tuottaja, eläinten hoitaja.

- Jos Oxfordin kirjallisuuskatsaus ei sinua vakuuta, myös MTT on tutkinut kotimaassa asiaa ja todennut, että vuosikymmenetkään luomutuotannossa eivät saa maata tai maaperää voimaan yhtään sen paremmin kuin missään muussakaan tuotantomuodossa. Jokaisessa tuotantotavassa voidaan maata viljellä huonosti tai hyvin. Tärkein linkki asiassa on maanviljelijä, ei jokin sääntökirja hämärine sääntöineen.

- Ja sitten se tärkein, eli sadot, jotka valitettavasti luomutuotannossa ovat yhtä tyhjän kanssa, eli kauheasti jotain tehdään, mutta ruokaa ei vain kauppojen hyllyille saada.

- Ja jos viimeisenä oljenkortena on se, että tärkeintä luomussa ei olekaan se mitä siinä on, vaan se, mitä siinä ei ole, niin myös luomumyrkky on myrkky ja luomu sallii jopa haitalliseksi tiedettyjä aineita kemikaalivalikoimiinsa.

Joten nyt voit kysyä itseltäsi, että miksi luomu on sinulle tärkeää ja miksi vietämme luomuviikkoa?

Kun vielä luomukaupan päälle lisäämme asiaan tämän:

Tuottajat kiivaana kaupalle: Halpa ulkomainen luomu menee kotimaisen edelle 

 

Joten vietämmekö luomuviikkoa siksi, että sinä ostaisit enemmän määrätyllä tavalla tuotettuja elintarvikkeita vai siksi, että kyseessä on jokin hieno asia, jota olisi yleishyödyllistä kannattaa, kuten Punaista Ristiä?

Aivan samoin voisimme viettää Fazerviikkoa, mutta jostain syystä sitä pidettäisiin piilomainontana, jos jokainen media alkaisi toitottaa Fazerviikon autuutta.

Asiantuntijaksi pääsee kuka tahansa

Yle tuottaa myös kriittisiä, monipuolisesti käsiteltyjä uutisia eri aiheista, vaikka jokin aika sitten kritisoin Yleä hyvin kritiikittömästä suhtautumisesta luomuun ja luomutrendiin.

Tällä kertaa Yleltä hyvä juttu asiantuntijuudesta, jota kuplii nykyään joka tuutista ja hyvin monet ihmiset keksivät itselleen mitä erikoisempia osaamisaloja ja heistä saattaa yhdessä yössä tulla sosiaalisen median tuottamia asiantuntijoita, vaikka he eivät ole saaneet päivääkään oikeaa, hyväksyttyä koulutusta alaan, jonka asiantuntijoita he sanovat olevansa. Nykyisin heitä löytyy etenkin ravitsemuksen puolelta.

Yksi tapa päästä asiantuntijaksi on pyrkiä opiskelemaan esimerkiksi ravitsemustieteitä, notkua yliopiston kirjoilla vuosi ja sitten CV:ssä lukee, että ravintoasiantuntija X on opiskellut mm. ravitsemustieteitä Kuopion yliopistossa.

Näiden "uusasiantuntijoiden" mukaan meidän ei tulisi luottaa viralliseen tietoon, sillä sen tuottama tieto on korruptoitunutta, vaan meidän pitäisi luottaa sokeasti tähän vaihtoehtoajattelijaan, vaikka hän ei anna edes pientä lähdeviitettä mielipiteitensä tueksi, vaan ne ovat näitä tarinoita 1200-luvun Tsaareista.

Kuitenkin ns. virallisen tiedon, tieteellisen menetelmän tuottama tieto on suurimmaksi osaksi niin lähellä puolueetonta tietoa kuin on mahdollista. Jos ei niihin luota, täytyy vain lukea tutkimukset kriittisesti ja vertaillen, niin voi itse miettiä, että onko se korruptoitunutta ja väärää. On vain kyse siitä, että luotatko tiedeyhteisöön ja sen hyväksymän tiedontuottamismenetelmän luotettavuuteen. Mutta nyt juttuun:

Asiantuntijaksi pääsee heppoisin keinoin

 

Asiantuntija-asemaan pääsee mediassa aiempaa helpommin. Asiantuntijoilta ei vaadita enää tiettyä muodollista tai tieteellistä pätevyyttä, mikä kasvattaa julkisuudessa ääneen pääsevien kirjoa. Ongelmana on, että tämä johtaa myös heppoisen mutu-tiedon tai kaupallisesti motivoituneiden puheenvuorojen levittämiseen.

Kaupallisesti motivoituneista lisää blogaukseni lopussa.

Esa Väliverrosen mukaan tavalliset ihmiset myös brändäävät itsestään hanakasti asiantuntijoita. Ruokabloggaaja esiintyy ravitsemusasiantuntijana, media-alan sekatyöläinen sosiaalisen median asiantuntijana tai kolumnisti talousviisaana. Ilmiö liittyy etenkin oman uran edistämiseen. Henkilökohtaisiin kokemuksiin pohjautuva asiantuntijuus aiheuttaa kuitenkin ongelmia.

- Tähän itsensä brändäämiseen liittyy usein henkilökohtaisia intressejä. Ja näitä taustoja ei useinkaan tarkasteta vaan ajatellaan, että asiantuntija on automaattisesti puolueeton ja neutraali taho, Väliverronen kuvaa.

 Esimerkiksi luontaistuotteiden puolesta puhuvalla terveysasiantuntijalla tai uutta ohjelmistoa kehuvalla tekniikkatietäjällä saattaa siis olla oma, kaupallinen lehmänsä ojassa.

Olen huomannut, että lähes jokaisella uuden ajan asiantuntijalla on nettisivuillaan mittavat määrät erilaisia alennuskoodeja eri nettikauppoihin, joissa juuri heidän loistavaksi tuotteeksi kehumaansa tuotetta myydään. Ja kun koodia käyttää, napsahtaa asiantuntijalle pieni osuus myynnistä. Vaikuttaisiko se kenties siihen, miten asiantuntija aihettaan käsittelee?

Sitten siihen kaupallisesti motivoituneiden puheenvuorojen levittämiseen, josta ilmestyi hyvä blogaus toisaalla muutama päivä sitten:

Skandaali! Iso blogihuijaus paljastettu!

 

Tämä kyseinen muotiblogaaja kirjoitti siitä, millaisia yhteydenottoja eri kaupat tekevät hänelle, jotta hän kirjoittaisi kauppojen myymistä vaatteista, sekä esitellen niitä ja osa jopa vaatii, että tehtyä sopimusta ei saa edes paljastaa blogin lukijoille. Lainsäädännön mukaan mainoksesta pitäisi käydä ilmi, että se on kaupallinen mainos.

Kyseinen blogi käsittelee muotia, mutta luulen, että erilaiset huuhaahoidot, epätieteelliset terveyshuuhaatuotteet, uskomuksiin perustuvia ravintolisiä valmistavat tehtailijat yms käyttävät hyväkseen tätä sosiaalisen median tuottamaa väylää tuomaan esille omia tuotteita sekä asiantuntijoina esiintyviä henkilöitä.

Kuten tiedettyä, lainsäädäntö ei ole pysynyt ollenkaan netin kehityksen mukana, vaan tuotteiden mainonta, piilomainonta yms on siirtynyt nettiin hyvin voimallisesti, koska yksityisten ihmisten blogeja ei koske ne säännöt, joiden alle firmat joutuvat mainostaessaan esimerkiksi televisiossa tai lehdistössä.

Ensin teet itsestäsi asiantuntijan, sitten vain odottelet omaan asiantuntijuuteesi sopivan taloudellisen yhteistyökumppanin yhteydenottoa ja brändisi on luotu ja rahaa alkaa tulla, lähes tekemättä mitään.

Kehut ja koetat saada ihmisiä ostamaan tuotteita, joita sinua pyydetään kehumaan, mutta niin, että vaikutat puolueettomasti innostuneelta itse tuotteesta. Aineistonkin saat luultavasti ilmaiseksi yhtiön mainostoimiston ammattilaisten tuottamana.