Luomu ja biodynaaminen ne yhteen soppii

Biodynaaminen viljely, tuo epätieteellinen huuhaa ja Rudolf Steinerin luoma horoskooppiviljely, jossa ei ole yhtään mitään älyä, saatikka modernia biologiaa, kulkee jostain syystä luomun kanssa käsi kädessä.

Olen monta kertaa jo ihmetellyt, että miksi ihmeessä luomuliitto ei ota edes pientä hajurakoa tuohon taikauskoiseen hölynpölyyn, sillä jos luomutuotanto aikoo edes jossain määrin tulla uskottavaksi viljelymenetelmäksi, sen kannattaisi pysyä biodynaamisesta viljelystä hyvin kaukana.

Kirjotin jo aiemmin biodynaamisesta taikauskoviljelystä, mutta tässä linkki muistin virkistämiseen:


MAANVILJELYSTÄ TÄHTIEN ALLA

"Venus ja Mars Ravussa aiheuttavat kosteat olot, mikä lisää etanoiden lisääntymisriskiä. Niiden torjunta onnistuu parhaiten, kun kuu on Ravussa." 

Ei, en minä tässä tutki mitään keskiaikaista noituuden oppikirjaa. Päinvastoin: yritän innokkaasti seurata aikaani – ja siksi seison tässä ja selailen biodynaamisen viljelijän pientä punaista kirjaa: vuoden 1991 ruotsinkielistä Kylvö- ja korjuukalenteria.  


Biodynaamista viljelyä ei keksinyt suinkaan biologi vaan salatieteitä harjoittanut mystikko, antroposofi Rudolf Steiner. 

Steinerilla oli mitä erinomaisimmat suhteet niin sanottuun henkimaailmaan. Henkitieteensä avulla hän sai selvää monenmoisista asioista, joita tavallinen tiede karkeine menetelmineen ei vielä ollut havainnut.

 Okkultistisen viisautensa pohjalta hän kirjoitti kirjoja ja piti esitelmiä lähestulkoon mistä tahansa. Vuonna 1924 hän piti kurssin, jolla hän sovelsi antroposofisia ajatuksia niinkin maanläheiseen asiaan kuin maanviljelykseen – ja seurauksena tästä epäpyhästä allianssista oli biodynaaminen viljely. 

Ja niin edelleen. Mistäpä olen sitten saanut päähäni, että luomutuotanto ei pääse mitenkään eroon taikauskoisesta pikkuserkustaan, vaan sitä täytyy helliä ja paijata, jotta välit omiin juuriin pysyvät olemassa? No vaikka tästä pienestä uutisesta, jossa kerrottiin vuoden luomuyrityksestä:

Vuoden Luomuyritys

 

Pirkanmaan luomuyhdistys palkitsi Rekolan biodynaamisen maatilan yrittäjät Vuoden Luomukeksijöinä.

- Haluamme kiinnittää huomiota sekä Sirkka ja Kalervo Rekolan pitkään työsarkaan, että uusien yrittäjien Joona Rekolan ja Henri Murron tulevaisuuden näkemyksiin, toteaa luomuyhdistyksen puheenjohtaja Anu Tuomola.

Luomuväki on paljon nurissut siitä, että luomua ei oteta riittävän uskottavasti huomioon, eikä myöskään luomututkimus saa sitä arvostusta, jonka se luomuväen mielestä ansaitsisi, mutta parantaako se todellakin tilannetta, että luomuyhdistykset palkitsevat täydellistä taikauskoon nojautuvaa huuhaaviljelyä horoskooppimerkkien alaisuudessa jollain Luomukeksijät -tittelillä?

Etenkin kun se Luomukeksijät -titteli tuli siitä merkittävästä luomutuotantoa kehittävästä keksinnöstä, että tapahtui sukupolvenvaihdos Rekolan tilalla.

- Neljännesvuosisataansa juhliva Pirkanmaan luonnonmukaisen viljelyn yhdistys ry on viime keväästä lähtien etsinyt marraskuun luomupäivässä palkittavaksi luomukeksintöä, joka onnistuneesti yhdistää uudet ajatukset ja vanhat tavoitteet, helpottaa arjen työtä ja antaa virikkeitä alan toimijoille laajemminkin. Kokouksessaan 2.11.2012 luomuyhdistyksen hallitus totesi, että Rekolan tilan sukupolvenvaihdo on juuri sellainen, toteaa Tuomola.

Kun joku halusi vielä jatkaa viljelyä horoskooppien alaisuudessa, päätettiin sitä pitää sellaisena toimintana, joka on ansainnut luomukeksintöpalkinnon?

No eipä ole vaikea ennustaa tähdistä, tupakan tumpeista, kahvinporoista tai naapurin mummon tekohampaista erittäin loistavaa tulevaisuutta tälle viljelymetodille.

 

Yle Puhe ruokakaupassa

Yle Puhe kävi ruokakaupassa emeritusprofessori Jouko Tuomiston kanssa ja se käynti on kuunneltavissa Ylen sivuilta:

Onko luomu sittenkään parasta? 

Luomua uskalletaan jo arvostella. Kuinka paljon kuluttajien positiiviset mielikuvat luomusta pitävät paikkansa?

Luomuruoka on ekologisempaa, maukkaampaa ja terveellisempää kuin tavanomaisesti tuotetut elintarvikkeet. Tätä mieltä ovat ainakin kuluttajat. Ja luomusta ollaan valmiita myös maksamaan enemmän. Ja totta kai lasten pitää saada mahdollisimman puhdasta ruokaa kasvaakseen! Puhtaus onkin kuluttajatutkimusten mukaan (mm. Luomubarometri 2012) se tärkein syy käyttää luomuelintarvikkeita.

Kuinka paljon edellä mainitut kuluttajien mielikuvat luomusta pitävät paikkansa? Ilmastonmuutos on väistämätön asia, ja kanatkin ovat joutuneet pieniin häkkeihin pihamaata kuopsuttamasta. Saanko luomuruokaa ostamalla paremman omantunnon, pelastanko maailman ja voivatko eläimet paremmin?

Viikolla 40 vietettiin luomuviikkoa teemalla Meidän luomu. Yle Puheen Iltapäivä tarkastelee luomua nyt vähän eri vinkkelistä: Luomuylistys on nyt saanut pienen särön, luomua uskalletaan jo arvostella.

Emeritusprofessori Jouko Tuomisto Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta ja toimittaja Salla Vuolteenaho lähtivät ruokakauppaan tarkastelemaan luomutuotteita.

Ja kun tuon jälkeen klikkaa sitä "play"-ikonia, alkaa 22 minuuttia pitkä osio aiheesta.

 

Luomua landelta

Törmäsin uudehkoon blogiin, joka käsittelee luomua ammattilaisen näkökulmasta, sillä blogia pitää Erkki Vihonen, joka työskentelee ProAgrialla kasvintuotantoneuvojana.

Blogissa on asiaa ja varmasti jokaiselle luomusta kiinnostuneelle paljon asiaa myös tulevaisuudessa, kunhan kirjoituksia tulee eri aiheista.

Mutta siihenpä kiinnitin jo nyt huomioni, että mistä aiheista kirjoituksia on ja se selvinnee myös teille, kun laitan tähän mennessä ilmestyneiden kirjoitusten otsikot listaksi:

Luomusikaa tarvitaan markkinoille! Oletko miettinyt olisiko luomusika sinun juttusi?

Luomuviikolla 2.10.2012 opintomatka Jalasjärvelle

Ajankohtaista rikkakasveista, syksy 2012

Mennään tutustumaan Hämäläisiin luomulihakarjatiloihin…

Luomulla on vetovoimaa!=)

Ajankohtaista rikkakasveista, syksy 2012

Ajankohtaista rikkakasveista, syksy 2012

Ajankohtaista rikkakasveista, syksy 2012

Luomuternivasikoita tarvitaan yhä enemmän…

Öljypuristamot sekä kotieläintilat tarvitsevat luomurypsiä tai luomurapsia!

Ajankohtaista rikkakasveista, syksy 2012

Ajankohtaista rikkakasveista, syksy 2012

Ajankohtaista luomukasvintuotannosta

EU-arjessa tapahtuma perjantaina 31.8.2012 klo 11-14

Mistä on kysymys?

 

 Mahdatteko arvata, mitä ajan takaa?

Rikkakasvi, tuo luomun kompastuskivi, joka on hyvin suuri ongelma ja kuinka helppo rikkakasveista on päästä moderneilla menetelmillä eroon.

Nykyiset gramma-aineet ovat tehokkaita, sekä oikein käytettynä luontoystävällisiä, eli kemikaalien hyödyt suhteessa haittoihin ovat täysin kiistattomat.

Nyt täytyy painottaa kohtaa oikein käytettynä. Kasvinsuojeluaineet ovat myrkkyjä, joiden on tarkoitus olla haitallisia kohteelleen, mutta mikäli niitä käytetään käyttöohjeiden mukaan ja otetaan vaikkapa uusimmat ympäristöohjeet huomioon, mahdolliset haitat ovat hyvin minimaalisia hyötyihin nähden.

Otetaan taas esimerkki toisaalta, jotta asiani tulee selkeästi ymmärretyksi.

Jos sinulta löydetään syöpä ja haluat sen parantuvan, joudut kokemaan pahimmassa tapauksessa hyvin rankkoja hoitoja. Sädehoidot ovat elimistölle haitallisia ja etenkin väärin tehtyinä, mutta oikein tehtynä niiden hyödyt ovat haittoja suuremmat.

Sytostaattihoidot perustuvat myrkkyihin, joita elimistöön laitetaan salpaamaan syöpäsolujen toimintaa ja mikäli ohjeita ei noudateta, hoito on kohteelleen jopa kuolemaksi.

Sama peli on kasvinsuojelussa. Aineet ovat myrkkyjä, haitallisia, mutta mikäli niitä käytetään oikein ja käyttöohjeen mukaisesti, ne tuottavat niin paljon hyötyä parantuneen sadon muodossa, että se ylittää mahdolliset haitat, joita niiden käyttäminen voi aiheuttaa.

Myös syöpähoito, rankkakin, antaa oikein tehtynä paljon enemmän hyötyjä kuin haittoja.

Sen sijaan jos kasvinsuojelua käytetään väärin, ohjeiden vastaisesti tilanne muuttuu, kuten se muuttuu myös silloin, jos syöpähoito annetaan epäasianmukaisesti.

Pitää muistaa myös se, jonka olen aiemminkin maininnut, että tuottaja ei saa käyttämiään tuotantopanoksiaan ilmaiseksi, vaan hän maksaa ne omasta palkastaan, joten miksi ihmeessä hän käyttäisi niitä liikaa, varmuuden vuoksi tai vastoin ohjeita?

Jokainen euro, jonka tuottaja ruiskuttaa pellolleen, on pois hänen omasta palkastaan, tulostaan, jolla hän elättää itsensä ja perheensä.

Kannattaa lukea Erkki Vihosen blogia ja etenkin rikkaruohontorjuntaa käsitteleviä kirjoituksia ajatuksen kanssa ja miettiä sitä, onko luomu vaihtoehtona sittenkään oikeasti parempi kaiken, jopa kuukausia kestävän jatkuvan maanmuokkauksen johdosta, jota tehdään vain sen takia, että luomupelto on hieman vähemmän rikkaruohoja sisältävä, kuin ennen traktorirallia.

Kuten ammattilaisen kirjoituksista on havaittavissa, joutuu luomuviljelijä tekemään suunnitelmiaan hyvin pitkälle rikkakasvien näkökulmasta ajatellen, eikä suinkaan viljelykasvin suunnasta ajatellen. Karkeasti yleistäen voisi sanoa, että luomuviljely on viljelyä rikkakasvien ehdoilla ja se ei voi olla pitkällä tähtäimellä kovin hyvä asia.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Luomuhuttua YLE:ltä

YLE:n luulisi olevan sellainen uutisia välittävä ja tuottava instanssi, että sisältöön voi luottaa, mutta valitettavasti myös YLE sortuu täysin käsittämättömän humpuukin tuottamiseen, josta esimerkki tässä:

Viljelykierto pitää pellon ravinteikkaassa kunnossa

 

Ekologiset viljelymenetelmät ovat alkaneet kiinnostaa Suomessakin. Lappeenrantalaisen Tyynelän tilan isännän Juuso Joonan mukaan sertifioitu luomutuotanto on taloudellisesti ylivoimaisesti kannattavampaa kuin niin sanottu tavanomainen viljely.

Tässä olisi ollut hyvä tehdä hieman taustatyötä, eikä välttämättä perustaa uutista yhden luomuviljelijän näkökulmaan:

Luomutuotanto kannattaa (tutkimustiivistelmä)

 

Luomutilojen myyntituottojen ja tukien summana saatava kokonaistuotto on vuonna 2011 noin 138 000 euroa tilaa kohti. Tukien osuus siitä on 51 prosenttia. Tavanomaisessa tuotannossa kokonaistuotto on vuonna 2011 noin 144 000 euroa, 4 % pienempi kuin luomutiloilla. 37 prosenttia tuotoista on tukia.

Tuossa uutisessa luvut ovat ilmeisesti väärin päin, eli luomussa pitäisi olla 144 000 euroa ja tavanomaisessa 138 000 euroa. 144 000 - 4 % =  138240.

Nyt voimme kysyä, että miksi se luomu tuottaa viljelijälle enemmän? Se tuottaa siksi, koska me annamme maksamistamme veroista heille enemmän tukia. Siis jokainen meistä antaa rahaa luomuviljelijä Juuso Joonalle, jotta hän voi kehua luomun tuottavan hänelle ylivoimaisesti enemmän rahaa kuin jos hän olisi tavanomainen viljelijä.

Jos me pistäisimme tuet samalle viivalle, niin ei tarvitse olla raketti-insinööri ymmärtääkseen sitä, miten tuossa yhtälössä kävisi.

Tuo Luomu.fi -sivuston uutinen kertoo myös totuuden siitä, että ovatko luomutilat niitä mainosten mukaisia sympaattisia pientiloja. Eivät ne ole, vaan huono satoisuus on korvattava suurella pinta-alalla, jotta edes jotain myytävää tulisi. Ihmeellisintä on se, että vaikka luomutilojen määrä lisääntyy, pinta-alat ovat tavanomaisia tiloja suurempia, niin silti luomun osuus kokonaissadosta pyörii jossain siellä nollan ja kahden prosentin välimaastossa vuodesta toiseen. Ne virkamiehet, jotka päättävät luomun saamista tuista, voisivat edes joskus selvittää sen, että miksi niitä tukia maksetaan ja mistä hyvästä?

Viljelykierto on ravinteikkaan pellon salaisuus. Esimerkiksi härkäpapu pystyy sitomaan maahan kasvukaudessa noin 30-80 kiloa typpeä, mikä vastaa noin viljakasvin vuoden typpitarvetta, kertoo Juuso Joona.

Viljelykierto ei ole mikään luomun yksinoikeus, vaan sitä käytetään yleisesti myös tavanomaisessa viljelyssä. Härkäpapu sitoo typpeä maahan, mutta sitten täysin toinen kysymys on se, että onko se typpi siellä kasvien käytössä silloin kun kasvi sitä tarvitsee, tai onko sitä silloin liikaa, kun kasvi ei enää tarvitse.

Kuten hän itse kertoi, esimerkiksi typpilannoitus härkäpavulla on melkoista lottoa, sillä me emme voi etukäteen tietää sitä, että mikä määrä typpeä peltoon kertyy, eli luomuviljelijä on oikeassa, mutta lukijalle pitää selvittää, että mitä tuo 30-80 kiloa peltoon kertyvää typpeä tarkoittaa käytännössä. Jos kasvi tarvitsee 60 kiloa, 30 kiloa on aivan liian vähän. Jos 30 kiloa, niin 80 kiloa on aivan liikaa.

Lannoituksesta lisää täältä, jos se kiinnostaa.  Mutta varoituksen sana, linkki sisältää oikeaa, tutkittua tietoa, ei pelkkiä mielipiteitä yhdeltä ihmiseltä. "Suunnittele lannoitus huolella" sisältää myös hyvää oikeaa tietoa samalta sivustolta.

- Eli ensi vuonna ei tarvitse lannoittaa.

Miten Juuso Joona aikoo saada fosforin ja kaliumin peltoonsa? Taikomalla? Vai pitäisikö kuitenkin hieman lannoittaa, sillä jos ei lannoiteta, eli ei palauteta kasvien mukana poistuvia ravinteita takaisin maaperään, puhutaan silloin ryöstöviljelystä, eli maaperä köyhtyy. Asiasta kirjoitin täällä.

Kun peltoa on lannoitettu vuosikymmeniä ja maa-aines on yhtä kemikaalisekoitusta, se saadaan vielä luonnonmukaiseksi. Tosin se vaatii paljon työtä ja aikaa.

Että oikein kemikaalisekoitusta! Todellako, Juuso Joona? Mitä sanoo meille MTT:n tutkimus:

MTT - luomuviljelyn ja tavanomaisen viljelyn vaikutukset maaperään 

Sivu 75, johtopäätökset:

Luonnonmukaisesti ja tavanomaisesti viljellyt peltolohkot eivät eronneet selkeästi toisistaan maan kemiallisten, biologisten tai fysikaalisten ominaisuuksien suhteen.

Esimerkiksi luomulohkoja oli viljelty luomusti jo yli 20 vuotta, eivätkä ne eronneet mitenkään ihmeellisesti tavanomaisista lohkoista, vaan erot määräytyivät itse lohkojen ominaisuuksista, ei suinkaan viljelytavasta.

Sitten tietenkin pitää kysyä, että jos Juuso Joona sai omasta pellostaan kemikaalisekoitusta ennen luomua, niin mikä hänen ammattitaitonsa mahtoi silloin olla ja toivottavasti hän ei ole nauttinut ympäristötukia samaan aikaan.

- Se on pitkä prosessi. Hyvä lähtökohta on panna maan rakenne kuntoon ja aloittaa viljelykierto, neuvoo Joona.

MTT:n tutkimuksissa yli 20 vuotta luomussa ei aiheuttanut näkyviä muutoksia, niin osaisiko Juuso Joona kertoa, että kuinka monta vuosikymmentä pitää malttaa odottaa luomun ihmeitätekeviä vaikutuksia?

Luonnonmukainen viljely vaatii Joonan mukaan hieman rämäpäisyyttä ja rohkeutta alkaa kokeilla uusia asioita. Myös viljelyneuvonnan kautta pitäisi saada enemmän tukea ja tietoa luonnonmukaisesta viljelystä.

Luomun sisälle päästään siis yrityksen ja erehdyksen kautta? Eikö se ole aika kivulias tie oppia uusia asioita?

 

Luomu jyrää Intiassa

Organic world tarjoilee uusia uutisia luomun maailmanvalloituksesta:

India: Major growth of organic area and market expected

 

The organically farmed area is to reach 2 million hectares this year,

Kieltämättä kaksi miljoonaa hehtaaria on paljon, sillä se on lähes yhtä paljon kuin koko Suomen käytössä oleva maatalousmaa.

Mutta Intia on jättimäinen maa kuten selviää, kun luemme lauseen loppuun:

which is 1.5 % of the total farming area (2010: 0.8 million, see corresponding pages at this website). 

Intian koko käytössä olevasta maatalousmaasta on luomussa 1.5 prosenttia. 

Tietenkin luomu tulee kasvattamaan suosiotaan niillä alueilla, jotka ovat luomulle suotuisia ja luultavaa on, että viralliseen luomuun siirtyneet ovat viljelleet luomua jo aiemminkin. He viljelevät kuten ennenkin, mutta nyt yhteiskunta joutuu osallistumaan kuluihin enemmän, mutta jos tuleekin ongelmia, viljelijä on sitonut kätensä luomusäännöin selän taakse ja hänen mahdollisuutensa selvitä odottamattomista tilanteista on huomattavan rajoittunut. Joten toivomme heille loisto-olosuhteita vuosi toisensa perään, sillä onnea he tulevat tarvitsemaan.

Luomuparsakaali parantaa syövänkin!

Jälleen saamme lukea uutisia luomun mystisistä voimista, jotka saavat eräät muinaisetkin ihmeteot kalpenemaan:

Luomuviljelyn hiljainen tieto siirtyy konkarilta kisällille 

 

 Tämä uutinen kaipaa hieman kommentointia, etenkin kun sen tuo julki Yleisradio, jolta odottaisi edes jotain kritiikkiä julkaisemissaan uutisissa.

- Minun oma peltoni on ihan huippuhyvä, se on ollut isällä luomuviljelyssä vuodesta 1995 ja sen kyllä huomaa. Isä sanookin, että pelto muuttui lecasoraharkoista kukkamullaksi. Luomu on maanviljelyä kun tavanomainen on kasvinviljelyä, sanoo Matero.

Luomussa viljellään maata ja maa viljelee kasvia, tavanomaisessa viljellään kasvia välittämättä maan kunnosta, ja se kostautuu ennemmin tai myöhemmin, hän tarkentaa.

Onko todellakin näin? Tavallisessa maanviljelyssä ei välitetä maan kunnosta, niinkö? Mistä näitä tällaisia luomuviljelijöitä väitteineen oikein sikiää?

Valitettavasti MTT:n tutkimuksesta eivät tue näitä väitteitä, vaan nämä väitteet ovat aivan käsittämätöntä humpuukia. Sitten ihmetyttää se, että tämä henkilö oikein julkisesti tunnustaa viljelleensä maata piittaamattomasti ennen kuin hän koki luomuherätyksen.

MTT - luomuviljelyn ja tavanomaisen viljelyn vaikutukset maaperään 

MTT:n tutkimusten mukaan luomuviljeltyjen ja tavanomaisten lohkojen välillä ei ollut mitään eroa, joten Iita Materon väitteet ovat täysin hänen omia keksimiään ja pitää kysyä sitä, että mikä on hänen motiivinsa mustamaalata tavallista viljelyä?

- Maa kasvaa luonnonmukaisesti vuoroviljelyssä ja viherlannoituksella, hivenaineet jää maahan ja kasvi ottaa ne mitä se tarvitsee, on rehevämpi, vastustuskykyisempi, eikä tarvitse pelätä mansikankaan kanssa ötököitä, sanoo puolestaan Ulla Lindroos.

Tällekään väitteelle ei ole tieteellistä pohjaa, vaan tuotantotapa ei vaikuta kyseisiin asioihin. Sekä tavanomainen viljely että luomuviljely mahdollistavat niin hyvän kuin huononkin maaperän kunnon ja tämä asia riippuu viljelijästä ja hänen ammattitaidostaan. Tosin uusin Ylen uutinen kertoi, että etenkin luomumansikka on nyt hätää kärsimässä, sillä sato uhkaa homehtua peltoon sateiden takia.

- Oikein kun hoitaa maan, niin se on aivan yhtä tuottoisaa luomussa ja tavanomaisessa, kaikki riippuu ihmisen taidosta ja siitä, että perehtyy viljelyyn, hän väittää.

Satotilastot eivät anna tukea näillekään väitteille.

Lisäksi Ulla Lindroosin harrastama luomuvihannesten viljely on Suomessa kuoleva suuntaus ja sen aiheuttaa viljelyn tuottamattomuus, joka johtuu esimerkiksi hyvin vaikeasta rikkakasvien ja kasvitautien hallinnasta.

Joten hänen juttunsa siitä, että luomupelto itse huolehtii ongelmistaan, on vastuskykyinen yms voi jättää aivan omaan arvoonsa.

Mutta sitten luomu alkaa osoittaa ihmevoimiaan:

Ulla vannoo luomun nimeen jopa siinä määrin, että kertoo luomuruokavalion auttaneen häntä paranemaan syövästä.

- Olen sairastanut useampia syöpiä. Parsakaali on minulle tärkeä sairauksieni kohdalla, se on syöpää parantava, parsakaali ja kaalituotteet, hän uskoo.

Tämä on tosin hieman ristiriidassa sen kanssa, mitä hän kertoi juuri ennen tuota:

- Ei oikein terveys ole ollut kunnossa koko aikanakaan ja aina vaan huonommaksi menee kun ikää tulee. 

Joten onko luomulla taikavoimia vai eikö ole? Ota tuosta nyt sitten selvä.

Luomun tuotantoon Hämeenlinnan seudulla on siis tulossa iso kolo. Ulla onkin koettanut saada muita viljelijöitä innostumaan luomusta.

Tämä se on ihmeellisin asia, että vaikka on niin hieno menetelmä, joka itse huolehtii omista ongelmistaan, ei siitä kuitenkaan viljelijät ole kovin innoissaan.

Tässä lienee vähän samaa kuin jos jokin kunta koettaisi palkata lääkäreitä töihin sillä, että kunta on päättänyt rajoittaa lääkärien työmenetelmiä vain sellaisiin, jotka olivat käytössä ennen vuotta 1945, eikä mitään muuta sallita.

Lääkärit saisivat diagnosoida potilaita menetelmillä, jotka tunnettiin ennen vuotta 1945. Lääkärit saisivat määrätä lääkkeitä, jotka olivat käytössä ennen vuotta 1944. Sairaalan röntgenit yms välineet olisivat hankitut museoista ja kaikki sellaisia, jotka ovat olleet käytössä ennen vuotta 1945.

Miten kävisi?

Luksusta rikkaille

S-ryhmä ilmoitti juuri, että luomun suosio jatkuu ja luomun osuus myynnistä ensimmäisellä kolmanneksella oli 1,6 %, mutta pääkaupunkiseudulla ja muissa suurissa kaupungeissa kokonaista 2,6 %.

Miksi ihmeessä luomu vetoaa juuri kaupunkien varakkaisiin ihmisiin?

Syynä lienee se vanha tuttu, eli vauras haluaa erottautua rahvaasta ja ruoka on ollut aina yksi niistä keinoista, joilla vedetään hajurakoa vähemmän vauraisiin. Sitten kun vähemmän vauraat pääsevät kiinni samaan trendiin, vauraiden pitää keksiä jotain muuta.

Toinen syy voi olla sekin, että tavanomaisella maataloudella pelottelu vetoaa heihin, jotka ovat siitä vieraantuneet, kun taas he, jotka asuvat maaseudulla ja näkevät ympärillään maataloutta, eivät kykene ymmärtämään kaupunkilaisille suunnattuja argumentteja myrkyistä ja kuolevasta ympäristöstä.

Mutta voiko tässä olla kyseessä myös se, että koska Suomi kuitenkin on puhdas maa ja meillä ongelmia ei esiinny, niin onko luomu sellaisissa maissa suosittua kaupunkien ulkopuolella, jotka eivät ole tunnettuja puhtaasta ympäristöstä, vaan saastuneisuutta ja ongelmia esiintyy myös kaupunkien ulkopuolella:

Country Reports and Country Information on Organic Farming in Europe

 

Katsaus Italiaan, joka on hehtaarien perusteella yksi luomuviljelyn suurmaista, vaikkakin luomupeltojen osuus koko Italian maatalousmaasta on kovin vaivainen, eli noin 2 %. Mutta hehtaarit ovat hurjia, sillä Italian pelloista yli miljoona hehtaaria on luomussa ja vertailuna Suomessa koko käytössä oleva maatalousmaa on 2.3 miljoonaa hehtaaria.

Suomessa tuskaillaan sitä, että emme kuluta luomuun riittävästi, mutta eipä se tunnu olevan suosittua Italiassakaan, sillä luomuun käytetään noin 25 euroa vuodessa per asukas. On se tosin huomattavasti enemmän kuin meillä, mutta silti.

Vienti näyttelee suurta osaa luomutuotannossa ja miksipä ei näyttelisi, kun Italia on maita, jossa lähes ilmaista työvoimaa riittää (laittomia siirtolaisia yms), jotta luomun tuotantokustannukset saadaan painettua minimiin, niin sitten se on hyvä rahdata vaikkapa Suomeen ja myydä kalliilla vauraille kaupunkilaisille. Italia sai myös julkisuutta silloin, kun paljastui suuri väärennetyn luomun skandaali.


Ja sitten se tyypillinen luomun kuluttaja:

Organic consumers are similar to the typical European organic consumer: between 25 and 50 years of age with a medium or high income, a high school or university degree, and they live in large cities, mostly in northern and central Italy (Pinton 2010). 

Luksusta rikkaille, halvalla tuotettuna ja kalliilla myytynä.

Sitten menemme Espanjaan, jossa on huimaavat lähes 1.5 miljoonaa hehtaaria luomutuotannossa ja laulamme edelleen samaa virttä:

Export plays a major role.

Ja espanjalaiset kuluttavat luomuun suhteellisen vaatimattomat 19.5 euroa vuodessa per kuluttaja ja luomun osuus on kokonaisostoista 1 %.

Le Monde Diplomatique -lehti julkaisi laajan jutun Espanjan luomutuotannosta, kun paljastui, että luomumansikkaa viljeltiin satojen hehtaarien suuruisilla kasvimailla ja työntekijät tulivat köyhistä oloista Romaniasta ja Filippiineiltä ja käytännössä asuivat hyvin alkeellisissa oloissa ja eristyksissä kasvihuonemeren keskellä.

Florissante industrie de l’agriculture biologique

Espanja ja Italia olivat mukana esimerkkinä kahdesta syystä, joista toinen on se, että tehtyäni katsauksen lähisupermarketin luomuosastoon, suurin osa tuotteista oli saapunut meille kyseisistä maista ja toinen syy tuli mieleeni siitä myllerryksestä, jota Euroopassa käydään, joka koskettaa tai tulee koskettamaan myös meitä suomalaisia:

Euroopan velkakriisi

 

Ei näillä asioilla (luomutuotanto vs. talouskriisi) tietenkään mitään yhteistä ole, mutta jos siellä ei kyetä hoitamaan taloutta järkevästi, niin ehkäpä se koskee yleisesti laajempaakin kokonaisuutta ja maataloupolitiikka on yksi niistä asioista, johon  saadaan järjettömän paljon rahaa upotettua tekemällä huonoja sijoituksia mm. tuottamattomaan tuotantotapaan.

Luomuviljelyn suosio

Olen käsitellyt jo luomuruoan terveellisyyttä, luomuviljelyä yleisesti, luomuviljelyssä käytettyjä maatalouskemikaaleja ja nyt on vuorossa pieni katsaus luomuviljelyn suosioon.

Luomujärjestöt puhuvat paljon luomumyynnin kasvuprosenteista, mutta se tärkeämpi, eli kuinka kysynnän kasvuprosentteja vastaavaa tarjontaa on kokonaisuudesta, jää usein vähemmälle mainostamiselle. Siitä onkin parempi olla hyvin hiljaa, sillä muuten voisi paljastua se, että luomuruoka on kaukoruokaa, eli tuotettu jossain aivan muualla kuin maassa, jossa sitä kulutetaan.

Luomujärjestöt ovat tehneet kovasti töitä saadakseen kuluttajat luulemaan, että luomuruoka on sama asia kuin lähiruoka ja tätä illuusiota ei haluta tietenkään rikkoa. Siksi luomujärjestöjen edustajat eivät puhu pelkästään luomuruoasta, vaan lause muotoillaan aina "luomu- ja lähiruokaa on suosittava" jne. Luomuruoka on näin muodostunut kätevästi synonyymiksi lähiruoalle, eikä kukaan ole kyseenalaistanut asiaa, sillä kun asiaa tarpeeksi kauan hokee, se muuttuu todeksi, on vanha markkinointitotuus.

Suomen tilanne on se, että etenkin luomuvihanneksia menisi kaupaksi, kaupan itsensä mukaan, niin paljon kuin niitä hyllyyn saadaan, joten markkinatalouden lakien mukaan voisi olettaa, että juuri luomuvihanneksiin siirtyisi paljon tuottajia tavanomaiselta puolelta. Näin ei ole, vaan tilanne on päinvastoin.

Maatilatilastollinen vuosikirja 2010 kertoo sivulla 146, että luomuvihannesten viljely supistuu vuosi vuodelta.

Luomuporkkanan viljely oli suurimmillaan vuonna 2003, jolloin 59 hehtaaria oli valjastettu ammattimaiseen luomuporkkanan viljelyyn. Vuonna 2009 on 51 hehtaaria käytössä.

Luomusipulia viljeltiin vuonna 2003 peräti 80:llä hehtaarilla ja vuonna 2009 enää 40 hehtaaria on luomussa.

Punajuurella luvut ovat v. 2003 13 hehtaaria ja nyt 4 (neljä) hehtaaria. Luomupunajuurta menisi niin paljon kuin sitä ehtisi kauppoihin toimittaa ja viljelyala on kutistunut jo vaivaiseen neljään hehtaariin.

Ainoastaan naurista viljellään laajemmalla alalla nyt kuin vuonna 2003. 12:sta  -> 16:a hehtaariin.

Jotta saatte jotain käsitystä hehtaarimääristä, niin tavanomaisella puolella on vihannesviljelyssä 8245 hehtaaria ja tämän takia esimerkiksi porkkanaa on tarjolla kotimaisena läpi vuoden, kun taas luomuun mieltyneet joutuvat vaihtamaan italialaisiin hyvin aikaisessa vaiheessa.

Miksi ihmeessä tuottajat eivät siirry luomuun, vaan vihannestenkin osalta luomuun mieltyneet kuluttajat joutuvat valitsemaan ulkomaisen vaihtoehdon?

Yksi syy on luomutuotannon työvoimavaltaisuus, koska kun esimerkiksi rikkaruohot, jotka ovat suuri ongelma luomuvihannesten tuottamisessa, joudutaan kitkemään käsin ja luomuporkkanalla menee hehtaarille kitkemiseen MTT:n mukaan 120-420 tuntia, niin kustannukset ovat hyvin suuret.

Luomuporkkanat kannattaa tuottaa siellä, missä työvoima on halpaa ja josta löytyy ihmisiä, jotka eivät vieroksu raskasta ruumiillista työtä.

Seuraava linkki oli jo toisessa blogauksessa, mutta siitä selviää paljon asioita. Sivulta viisi:

Figure 5: Share of total organic area (fully converted and under conversion) in Total UtilisedAgricultural Area (UAA), 2005 (1) and 2007 (2)(%)

 

Kaaviosta selviää luomutuotannossa olevan maatalousmaan osuus koko käytettävissä olevan maatalousmaan potista. Kaavio on vuodelta 2010 ja pitää sisällään vuodet 2005 ja 2007, mutta uudempaa ei ole vielä käytössä.

Kuten näkyy, niin Euroopan luomumyynnin suurmaat Saksa (DE) ja Tanska (DK) ovat reilusti Suomen takana siinä pinta-alassa, jolla luomua tuotetaan sitä suosiville kuluttajille. Tiedämme, että Suomen pinta-ala on noussut jo kahdeksaan prosenttiin, mutta Saksan ja Tanskan kohdalla tilanne on säilynyt suunnilleen ennallaan.

Tanskassa on luomutilojen määrä vähentynyt jo vuosia, joka sekin selviää maatilojen tilastokirjasta sivulta 247, jota asiaa ei Tanskaa koskevassa luomu-uutisoinnissa jostain syystä mainita koskaan.

Vuonna 2004 3 166 tilaa, vuonna 2005  3 036 tilaa, vuonna 2006 2 794 tilaa, vuonna 2007  2 841 tilaa, vuonna 2008  2 754 tilaa ja vuonna 2009 2 694 tilaa. Asialla on toinenkin puoli, eli se, että vaikka tilojen määrä on supistunut voimakkaasti, on tuotantoala kasvanut hiukan, joten se tarkoittaa sitä, että aivan kuten Suomessakin, myös Tanskassa luomutilat kasvavat kasvamistaan, vaikka mainoksissa koetetaan yhdistää juuri pientuotanto ja luomu, eikä suinkaan suuret tilat ja luomu. Tanskassa on luomuun tullut tuona aikana lisää vain 1500 hehtaaria, joten maa-alan lisäys on sangen vaatimaton, koska Tanskan maatalouden käytössä oleva kokonaisala on noin 2.6 miljoonaa hehtaaria.

Kuinka voi olla mahdollista, että vaikka Tanska on luomukulutuksen suurmaa, jossa luomua menee huimasti Suomea enemmän, luomua tuottavien tilojen määrä supistuu supistumistaan?

Mutta mistä Saksan vaativille ekologisille kuluttajille sitten  tuodaan heidän janoamansa luomu ja missä ihmeessä se tuotetaan, sillä ei Saksan isoja luomumarkkinoita kyetä pitämään yllä viiden prosentin tuotantoalalla kokonaispinta-alasta, jos kerran Suomen 1.7 prosentin kysyntää ei kyetä tyydyttämään kahdeksan prosentin pinta-alalla, vaan yhä enemmän ja enemmän Suomeen tuodaan ulkomaista luomua.

Luomussa pätevät aivan samat säännöt kuin muussakin luksusbisneksessä, eli luomu tuotetaan siellä, missä se on halvinta tuottaa ja viedään sinne, mistä siitä saa parhaat rahat, josta esimerkin antaa seuraava uutinen vuodelta 2009.

Euroopan suurin luomumaitotila Kroatiaan

 

Euroopan suurimmalla luomumaitotilalla tulee olemaan 2500 lypsylehmää ja 4000 ha peltoa. Suurtilaa Kroatiaan on perustamassa tanskalaisyritys Ansoe Holding. Yritys suunnittelee markkinoivansa tilan luomumaidon itävaltaan ja itäiseen Saksaan. Tarkoitus on rakentaa myös oma meijeri. Luomutuotantoa puoltaa myös eurooppalaisittain korkea luomutuki. Näin sekä edullinen rehuntuotanto, hyvät markkinanäkymät ja korkea luomutuki varmentavat tilan taloudellista kannattavuutta.

Tämä uutinen valottaa hyvin paljon luomuviljelyn korkeaa eettisyyttä, jossa otetaan huomioon sitä sun tätä, kuten luomutuotannon kauniit mainokset meille kertovat ja sen, miksi se on jossain suosittua ja jossain ei. Yleisesti luomuviljely ei ole suosittua siellä, missä sitä kulutetaan ja taas missä sitä tuotetaan, sitä ei juurikaan osteta.

Oikeudenmukaisuusperiaatteen mukaan luomumaatalouden tulee rakentua vuorovaikutussuhteille, jotka turvaavat oikeudenmukaisuuden suhteessa yhteiseen ympäristöön ja elinmahdollisuuksiin.

Uutinen romahduttaa tietenkin myös illuusion siitä, että luomutuotanto on synonyymi sympaattiselle pientuotannolle, jolla pidetään maaseutu elävänä, vai pitääkö meidän venyttää pientuotannon käsityksiä niin, että siihen voidaan sisällyttää myös tila, jolla on  2500 lypsylehmää ja 4000 hehtaaria peltoa?

Mitä mahtavat itäisen Saksan tai Itävallan luomutuottajat olla mieltä tanskalaisen yrityksen suurtilasta, joka todennäköisesti sotkee hyvin pahasti Saksan ja Itävallan omien luomutuottajien elämää? Saksan ja Itävallan omat tuottajat, pientuottajista puhumattakaan, eivät mitenkään kykene kilpailemaan hinnassa tanskalaisen yrityksen kanssa, joka hyödyntää markkinoiden valtaamisessa toisen maan korkeita tukia sekä halpaa työvoimaa.

Tämä on se syy, miksi Saksassa ja monissa muissa maissa luomu on paljon halvempaa kuin meillä, mutta kuitenkin huomattavasti kalliimpaa kuin sen kyseisen maan tavanomainen elintarvike. Se tuotetaan halvalla jättimäisissä tuotantokeskuksissa ottaen kaikki tuotantomaan edut irti ja kiikutetaan sinne, missä ihmisillä on varaa maksaa siitä paljon tavanomaista ruokaa enemmän.

Jos esimerkiksi Arla perustaa itärajan taakse jättimäisen luomumaitotilan meijereineen ja se alkaa tuottaa luomumaitoa päivässä yhtä paljon kuin tällä hetkellä Suomen luomutilat tuottavat kuukaudessa, niin Suomen kuluttajat saavat varmasti hyvin halpaa luomumaitoa ja sitä riittää hyllyissä koko ajan, mutta olisiko se oman maamme luomutuotannon tai edes tavanomaisen tuotannon terveen kehityksen kannalta kovin suotavaa?

Luomutuotannossa on paljon asioita, joista koetetaan olla hyvin hiljaa, jotta kuluttajat eivät huomaisi sitä, että mainoksien luomat mielikuvat eivät kovinkaan paljoa kerro todellisuudesta. Lähiruokaako? Pientuotantoako? Luomu mainostaa olevansa oikein eettinen ruokajärjestelmä, joka ei perustu tällä hetkellä voimassa oleviin sääntöihin, vaan on jotain jaloa ja ylevää, mutta miten on käytäntö?

Sitä voi jokainen annettujen esimerkkien valossa miettiä ja tulla siihen johtopäätökseen, joka omassa mielessä parhaimmalta tuntuu.

EDIT. Aamun (5.3) Helsingin Sanomat kertoi Eat&Joyn henkilöstön irtisanomisista ja juttu päättyi siihen, että kotimaiseen lähiruokaan painottunut maatilatori ottaa valikoimaansa täydennystä ulkomaisista luomuhedelmistä ja ulkomaisista luomuvihanneksista.  Markkinoille sitä mitä markkinat haluavat. Halvemmalla tuotettua ja halvemmalla hinnalla.

Eviran luomuvalvontaraportti

Evira julkaisi 29.5 luomuvalvontaraportin koskien vuoden 2011 luomuvalvontaa.

Luonnonmukaisen tuotannon valvontaraportti 2011

 

Raportti kertoo siitä, että  luomutuotanto on Suomessa hyvissä käsissä, eli rikkomuksia on vähän ja ne ovat yleisesti vähäpätöisiä ja aiheuttavat lähinnä huomatuksia.

Yleisesti rikkomukset liittyvät lähinnä dokumentointiin, sillä luomussa viljelijä joutuu melkoisen byrokratian alle ja osa tuottajista on ulkoistanut byrokratian vaatiman dokumentoinnin pystyäkseen paremmin keskittymään itse viljelyyn.

Joitain ongelmia on esiintynyt viljelytiloilla lähinnä viljelykierron kanssa, mutta ongelmat johtuvat lähinnä tietämättömyydestä, eivät tarkoituksellisesta sääntöjen noudattamattomuudesta.

Joten luomutuotannolla menee tämän asian suhteen hyvin ja suomalainen kuluttaja ostaessaan suomalaista luomua saa sitä mitä tilaa. Sääntöjä noudatetaan ja niitä myös valvotaan.

Mutta valvontaraportista paljastui muutakin, joka ei ole suinkaan huonoa uutista, vaan lähinnä ihmeellistä ja mielenkiintoista.

Raportin sivulla 20 lukee näin:

Merkittävä osa luomuviljelijöistä ei markkinoi tuotteitaan luomuna. Heidän laiminlyöntinsä eivät aiheuta riskiä elintarviketurvallisuudelle, mutta voivat vaarantaa luonnonmukaisen tuotannon luotettavuutta kuluttajan silmissä.

Mitä tämä tarkoittaa? Me veronmaksajat maksamme heille paljon extratukea luomun viljelystä ja luomusta on median mukaan huutava pula kaupoissa ja viljelijät eivät markkinoi tuotteitaan luomuna, vaan myyvät ne aivan tavanomaisina tuotteina markkinoille?

Tähän asiaan ehkä löytyy selitys samaisen raportin sivulta 10 ja kuva kolme.

Siinä esitetään viljelykasvit luomutiloilla 2010 ja 2011.  Luomutuotanto Suomessa tuottaa lähinnä nurmea, joka sitten myydään tavanomaisille tiloille ja syötetään tavanomaisille tuotantoeläimille. Luultavasti asia on vielä niin, että tilallinen pitää eläimet tavanomaisina ja nurmet ovat luomussa, joten hän ottaa vain luomutuet pois, mutta kuluttajat eivät saa yhtään luomutuotetta markkinoille verorahojaan vastaan.

Lisäksi raportista selviää se, että luomutilat ovat jo huomattavasti keskikokoisia tavanomaisia tiloja suurempia ja tilakoon kasvu jatkuu voimakkaana. Tavanomaisilla maitotiloilla on 26.6 lehmää keskimäärin ja luomutiloilla luku on 31.7. Joten mielikuvat siitä, että luomutilat ovat pienempiä ja sen seurauksena jotenkin sympaattisempia, ei pidä paikkaansa.

 

 

Greeanpeace ja luomu

Greenpeace suhtautuu luomuviljelyyn jostain mystisestä syystä sangen positiivisesti, vaikka koko maailman luonnon paremman tulevaisuuden kannalta olisi suotavaa, että ruoka kyettäisiin tuottamaan pienemmällä pinta-alalla kuin nykyään ja villi luonto saisi olla villiä luontoa, eikä sitä tarvitsisi valjastaa maatalousmaaksi.

Sampo Rouhiainen kirjoitti blogissaan maanviljelystä ja kirjoituksessa oli monta positiivista asiaa, mutta sitten mentiin luomumetsään jotta karahti.

Pellot päästölähteistä hiilinieluiksi

 

Ruoantuotanto on yksi suurimmista ihmisen aiheuttamista ilmastopäästölähteistä. Ilmastoa lämmittävät varsinkin karjatalouden tuottama metaani ja metsien raivaaminen maatalousmaaksi. 

Jos tietää tosiasiat, niin sitten voisi kysyä itseltään, että pitäiskö maataloutta nykyisestä tehostaa, jotta metsiä ei tarvitsisi enää muuttaa maatalousmaaksi, vai pitäisikö maataloutta muuttaa sellaiseen tuotantomuotoon, joka romahduttaa sadot ja sitten sitä metsää on raivattava pelloksi entistä tarmokkaammin, jotta nälkäiset suut saavat ruokaa?

Valitettavasti, kuten aikaisemmassa kirjoituksessani jo mainitsin, tehokkuus mielletään maataloudessa usein väärin ja sen luullaan tarkoittavan jotain kauhistuttavaa myrkkyjen ja kemikaalien syytämistä kaksin käsin luontoon, vaikka tehostaminen tarkoittaa vain sitä, että samoilla tuotantopanoksilla kuin ennenkin saadaan hiukan enemmän syötävää.

Pelloista vapautuu varsinkin muokattaessa suuria määriä hiiltä ja myös dityppioksidia, joka on hiilidioksidia moninkertaisesti vahvempi kasvihuonekaasu. Sitä muodostuu varsinkin typpilannoitteiden hajotessa. Pellot voitaisiin kuitenkin muuttaa päästölähteistä hiilinieluiksi. Keinot siihen ovat jo olemassa.

Peltojen muokkaaminen on todellakin ikävä asia, josta tulisi mahdollisuuksien mukaan pidättäytyä, mutta aina se ei ole mahdollista ja siitä lisää tuonnempana. Typpeä lannoitteen muodossa on monenlaista ja typpeä voidaan kasveille tarjota monella tapaa. Modernit kemialliset -kauhistuttavan keinotekoiset- typpilannoitteet ovat nopealiukoisia, eli niiden typpi on kasvien käytössä heti, eikä viidestoista päivä. Sen sijaan lietelanta sisältää vain puolet typestään kasveille heti käytössä olevana nopealiukoisena typpenä ja loppu lietelannan typestä onkin sitten sellaista, joka saattaa haihtua taivaan tuuliin tai valua vesistöön, jos huonosti käy. Pisteet keinotekoiselle typelle.

Yksi keinoista on suorakylvö, jossa vilja kylvetään maata muokkaamatta edellisen vuoden kasvuston sänkeen. Kun maata ei muokata, hiilidioksidi ei vapaudu ilmaan, vaan se jää peltoon parantamaan maan rakennetta. 

 ......

Siirtymällä muokkaamattomaan viljelyyn, kierrättämällä kasvilajeja ja vähentämällä keinotekoisten lannoitteiden käyttöä, ei ainoastaan paranneta luonnon monimuotoisuutta pellolla ja sen ympäristössä, vaan voidaan hillitä ilmastonmuutosta.

Lähes oikein. "Keinotekoinen" kuullostaa taas kauhistuttavalta asialta, mutta kuten tosiasiat kertovat, "keinotekoinen" typpi on nopealiukoista ja kasvi käyttää sen tehokkaasti, kun taas esimerkiksi lietelannan typpi on puolet hidasta typpeä, joka valuu tai haihtuu minne sattuu ja voi aiheuttaa ongelmia mm. ympäristölle. Mutta sitten kirjoittaja hyppää täysin uusiin sfääreihin, joka ei sovi entiseen millään tavalla:

Luonnonmukaisessa viljelyssä piilee suuri ilmastopäästöjen säästömahdollisuus. Brittiläinen Soil Association on laskenut, että siirtymällä laajamittaiseen luomuviljelyyn Britanniassa, maatalouden päästöt vähenisivät 23 prosenttia. Määrä vastaa miljoonan henkilöauton poistumista liikenteestä. Tämä kaikki tapahtuisi pelkästään maahan sitoutuvan hiilen ansiosta. Päälle tulisivat vielä viljelijöiden polttoainesäästöt ja lannoitteiden tuotannosta aiheutuvien päästöjen väheneminen.

Alkuun kommentti päästöjen vähenemisestä. Vaikka tuo 23 % pitäisi paikkaansa, jota en lähtenyt tarkistamaan sillä se ei ole oleellista, koska kuten Suomen luomusatotilastot kertovat, niin sadot luomuun siirryttyä tippuvat reippaasti yli tuon 23 %, joten silloin sillä ei ole käytännössä mitään merkitystä. Jos pellon päästöt tippuvat 23 % ja sato vaikkapa vehnän osalta tippuu luomussa jopa 50 %, niin eipä tuo ihan maalaisjärjelläkään kannata. Sitten jos päästöt tippuvat 23 % ja sadot vain 5 %, niin vaihtokauppa on loistava. Sitä odotellessa emme anna noiden prosenttien hämätä itseämme.

Ensin Sampo kirjoittaa blogissaan pitkään ja  kauniisti muokkaamattomasta viljelystä, suorakylvöstä ja sitten hypätään luomuviljelyyn, joka on muokkaamattoman viljelyn täydellinen vastakohta, sillä mm. rikkaruohojen vastustaminen luomussa perustuu lähes vain ja ainoastaan rajuun maanmuokkaukseen aina silloin, kun se on suinkin mahdollista. Luomupeltoa kynnetään, äestetään, kultivoidaan ja muokataan muokkaamasta päästyä syksyt ja keväät, jotta rikkaruohot saataisiin pidettyä edes jotenkin kurissa. Asiasta antaa meille esimerkin Wejjon blogi ja kyseinen blogin pitäjä on vielä vuoden luomuviljelijä muutaman vuoden takaa, vuodelta 2009:

Juolavehnän torjuntaa

Luomuviljelyssä hankalan kestorikkakasvin, juolavehnän torjunta perustuu mekaaniseen muokkaamiseen. Kuvissa näkyvä lohko on karkeaa hietamaata, jossa juolavehnä viihtyy hyvin.

Torjunta aloitettiin syksyllä sadonkorjuun jälkeen kultivoimalla lohko, jolloin jo talvea varten tuleentunut juola lähti uudelleen kasvuun ja hukkasi näin juuriinsa varastoitunutta vararavintoaan. Kun juurissa näkyi 2-3cm uutta kasvua, kasvusto rikottiin vielä kerran talven alle lapiorullaäkeellä.

Nyt keväällä maan kuivuttua muokkausta jatkettiin, aina kun juuriin tulee uudet 2-3cm alut. Keväällä kasvuunlähtö on nopeaa, joten tähän mennessä olen ehtinyt muokata sen s-piikkiäkeellä 3 kertaa.

Nyt lohko vielä kynnettiin huolellisesti, jolloin saamme puhtaan maan kylvöalustaksi, ja siihen kylvetään vilja-virna-raiheinä-apila seos viherlannoitukseksi seuraavan vuoden rypsiä varten. Viherlannoitusseos on erinomainen kilpailemaan vielä mahdollisesti muokkauksesta selvinneiden juolavehnien kanssa.

Tällainen operaatio yhden ainoan rikkakasvin takia, joka on juolavehnä. Miten me saamme tämän luomuviljelyn todellisuuden sopimaan yhteen Greenpeacen blogistin Sampo Rouhiaisen tekstin kanssa?

Kuinka se hiili sitoutuu luomuviljelyssä maahan, kun sitä luomupeltoa pitää muokata muokkaamasta päästyä, jotta rikkaruohot saadaan pidettyä edes jotenkin kurissa?

Mitä polttoainesäästöjä viljelijälle mahtaa tuosta rikkarallista syntyä?

Tällaisten tosiasioiden selville saaminen luomuviljelystä sai ainakin omat mielipiteeni siihen suuntaan, että kaikki eivät nyt täsmää siinä, mitä luomuviljelyn sanotaan olevan ja mitä se todellisuudessa on.