Matildasta löytyy jälleen kerran kuluneen kesän tiedot sadon määrästä ja nyt meillä on loistava tilaisuus taas verrata luomun ja tavanomaisen satoja. Voimme myös katsoa, että joko nyt vihdoin ja viimein Suomessakin osataan samoja ihmetekoja luomutuotannossa kuin on havaittu yksittäisissä ulkomaisissa tutkimuksissa, joita ovat tuottaneet luomuideologian hallinnassa olevat tutkimuslaitokset.
Tavanomainen kg/ha Luomu kg/ha
Vehnä 4105 2200
-syysvehnä 4415 2290
-kevätvehnä 4049 2180
Ruis 3506 1870
Leipäviljat 4064 kg/ha 2060
Ohra 3748 2120
-rehuohra 3663 2020
-mallasohra 4124 2480
Kaura 3534 1920
Seosvilja 3470 2710
Rehuviljat 3668 2160
Viljat yhteensä 3770 2140
Rypsi 1209 880
Rapsi 1969 -
Peruna 27875 10590
Sokerijuurikas 44532 -
Herne 2668 2370
Härkäpapu 2592 1910
Tuorevilja 3756 6060
Joten taas olemme siinä valitettavassa tilanteessa, että länsirintamalta ei ole mitään uutta kerrottavaa. Luomun satotaso suhteessa tavanomaiseen ovat hyvin murheelliset noin 57 prosenttia.
Vielä murheellisemmaksi satotilastot menevät, jos otamme huomioon luomun vaatiman viljelykierron, eli että viidestä vuodesta kahtena luomu ei tuota jyvääkään tai perunaakaan meille syötäväksi. Käytännössä siis näin, eli on yksi hehtaari peltoa viljelyssä viisi vuotta ja sillä tuotetaan leipäviljaa.
Tavanomainen pelto, 5* keskimäärin 4064 kg/ha = 20320 kiloa leipäviljaa viidessä vuodessa.
Luomupelto, 3*2060, koska 2 vuotta pelto on viherlannoituksessa = 6180 kiloa leipäviljaa viidessä vuodessa.
Onko meillä todellakin varaa tällaiseen haaskaamiseen ja luonnon väärinkäyttämiseen?
On tietenkin, koska kaupat ovat täynnä ruokaa ja jos me emme sitä itse tuota, tai me romahdutamme satomme jonkun oudon ideologian takia, niin kuitenkin joku muu tuottaa sen ja se tuodaan meille kauppoihin ostettavaksi.
Joten periaatteessa me voimme harrastaa luomua aivan niin paljon kuin sielu ja verorahat kestävät, sillä nykypäivänä ruokaa kyllä tuotetaan heille pilvin pimein, joilla on varaa ostaa sitä.
Suomessa on onneksi luontoa väärinkäytettäväksi ja kun riittävästi tavanomaista tuotantoa siirretään tuottamattomaksi luomutuotannoksi, me voimme raivata villiä luonto pelloksi tuhansia, kymmeniä tuhansia, jopa miljoonia hehtaareita ilman mitään ongelmia. Ei meidän tarvitse olla luonnon eläimistä yms. huolissaan, sillä ne kyllä jölköttelevät jonnekin muualle, jotta me saamme luonnolta varastettua lisää maata omien trendikkäiden mielihalujemme mukaisen ruuan tuottamiseksi.
EDIT: Luvut päivitetty 1.12.2014 saamani huomion vuoksi, joka löytyy kommenteista. Päivityksen jälkeen luvut ovat luomulle vielä murheellisemmat.
LUOMULAKKO - Blogi ruuasta, sen tuottamisesta ja tuottamisen eri trendeistä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste luomun sadot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste luomun sadot. Näytä kaikki tekstit
28. marraskuuta 2014
25. helmikuuta 2014
Viljoista huippusato, paitsi luomussa
Uusimmat satotilastot kertovat sekä hyviä että huonoja uutisia.
Kun modernit menetelmät jostain taikauskoisesta tai muusta syystä kielletään, jälki on sen mukaista ja siitä vasta kotimaassamme luomutuotanto.
Erityisen karmivaa on lukea Tiken satotilastoista hieman yksityiskohtaisempi esitys aiheesta, eli olkaapa hyvä ja pistäkää tästä kaksi excel-taulukkoa vierekkäin ja seuraavaksi pistätte muutaman harmaan (yms) värisen aivosolun tekemään ajatustyötä ja miettikää, että mitäpä seuraavat luvut tarkoittavat käytännössä:
Muistattekos, että kuinka paljon pinta-alasta on jo varattu luomutuotannolle?
Taitaa olla hiukan enemmän kuin tuo 2.2 %, josta luomu taas vastaa, eli satovähennys/hävikki on luomun avulla aivan käsittämätön, ottaen huomioon sen, että kuinka paljon työtä ja yhteiskunnan varoja luomu vaatii tai mitä summia se tulevaisuudessa tulee vaatimaan, jos järki ei pääse voitolle maataloutemme kehittämisessä.
Viime vuoden viljasato suurin neljään vuoteen
Moderneilla, järkevillä menetelmillä tuotettiin taas paljon erittäin korkealaatuista tuotetta vaativille kuluttajille, joka ei mikään ihme ole, sillä edistys on tehnyt ihmeitä maanviljelyssäkin.
Kun modernit menetelmät jostain taikauskoisesta tai muusta syystä kielletään, jälki on sen mukaista ja siitä vasta kotimaassamme luomutuotanto.
Luomusatotilasto
Tavanomaisen viljelyn satotilasto
Ja tämä tässä:
Luomuviljat
- Vuoden 2013 kokonaissato - 90 miljoonaa kiloa - oli 10 % suurempi kuin vuonna 2012. Määrä on 2,2 % Suomen koko viljantuotannosta.
Muistattekos, että kuinka paljon pinta-alasta on jo varattu luomutuotannolle?
Taitaa olla hiukan enemmän kuin tuo 2.2 %, josta luomu taas vastaa, eli satovähennys/hävikki on luomun avulla aivan käsittämätön, ottaen huomioon sen, että kuinka paljon työtä ja yhteiskunnan varoja luomu vaatii tai mitä summia se tulevaisuudessa tulee vaatimaan, jos järki ei pääse voitolle maataloutemme kehittämisessä.
23. kesäkuuta 2013
Luomu Suomessa, pieni huomio
Aiemmin kommentoin Luomu Suomessa 2012 -tilastoa, joka on ladattavissa Pro Luomun sivuilta. Luin sen uudelleen ja siinä oli eräs pieni, joskin tarkemmin ajateltuna hyvin suuri puute, eli luomun sadot, joista oltiinkin hyvin hiljaa, enkä ihmettele, kun niitä katsomme.
Luomu Suomessa 2012 kertoo lavein sanankääntein siitä, miten luomua viljellään yhä enemmän ja kuinka yhä enemmän tiloja kääntyy luomuun. Sitten tietenkin tarkkaavainen lukija voi ihmetellä, että miten ihmeessä luomun osuus kokonaistuotannosta on vaivaiset 2.2 %, jos tuotannosta kuitenkin noin 9 prosenttia on jo luomussa ja vastaus löytyy täältä, jota Pro Luomu ei halua tilastoissaan esiin tuoda:
Luomusato vuonna 2012
- vehnä 2190 kg/ha
- ruis 1580 kg/ha
- kaura 1990 kg/ha
- peruna 10900 kg/ha
Ja niin edelleen ja sieltäpä niitä taulukoista voi itse tutkiskella ja miettiä, että miksi luvut ovat kovin erinäköisiä tavanomaisen viljelyn tuloksiin verrattuna:
Sato ja viljasadon laatu, tavanomainen viljely 2012
- vehnä 3900kg/ha
- ruis 3090kg/ha
- kaura 3420kg/ha
- peruna 23650kg/ha
Ja niin edelleen.
Osaatteko arvella syytä, että miksi Pro Luomu ei ole katsonut tätä osuutta tarpeelliseksi kirjata Luomu Suomessa 2012 -mainospamflettiin, jolla luomua koetetaan myydä päättäjille ja kuluttajille?
Osaatteko päätellä, että jos luomu tuottaa hehtaaria kohden hiukan pienemmät tai samat päästöt kuin tavanomainen viljely, että miten käy kun vertaamme asiaa vaikka sen mukaan, paljonko päästöjä on aiheutunut siitä, kun on tuotettu 1 000 000 kiloa tavanomaista vehnää vs. 1 000 000 kiloa luomuvehnää?
Voisitteko lisäksi hetken pohtia sitä, että jos me haluamme 887.1 miljoonaa kiloa vehnää, kuten tavanomainen viljely tuottaa nyt 227 000 hehtaarin avulla, että paljonko meidän olisi uhrattava villiä luontoa tasaiseksi maatalousmaaksi, jotta saisimme 887.1 miljoonaa kiloa luomuvehnää?
Kun luomun mainosmies päätyy televisioon, hänellä on muovipussissa eteisessä todistusaineistoa joltain amerikkalaiselta koetilalta, joka on luomuun ihanteellisesti sopivalta ilmastoalueelta, jossa juuri ja juuri päästään Suomen tavanomaisen satoihin, osin jopa yli ja sitä käytetään todisteena luomun iskukyvystä. Mutta kun me avaamme Suomen toteutuneet sadot, niin ne saadaan avata jossain muualla kuin luomuväen kokouksissa, joissa ne koetetaan vaieta kuoliaaksi.
11. huhtikuuta 2013
Kouluihin realistiset luomuruokaviikot!
Useissa kaupunkien suurkeittiöissä ympäri maata järjestetään luomuruokapäiviä tai jopa luomuruokaviikkoja.
Minusta tässä olisi oivallinen tilaisuus näyttää se todellisuus, mihin luomun avulla päästään, eli otamme tällaisella viikolla huomioon sen, mikä on luomun satoisuus todellisessa elämässä.
Jos luomu pääsisi edes 80 prosenttiin tavanomaisista sadoista, niin se tarkoittaisi sitä, että luomuviikolla jättäisimme joka viidennen aterian syömättä (kymmenestä kaksi pois), tai koska se ei vapaaehtoisuuteen perustuen luultavasti onnistuisi, jättäisimme ruuat tylysti tarjoamatta.
Esimerkiksi kaupungin sairaalan vuodeosastolla luomuruokaviikolla jäisi joka viides ateria tarjoamatta, mutta tyhjän lautasen voisi käydä jokaisen eteen hetkeksi asettamassa, jotta tämä luomun autuus tulisi konkreettisesti esille.
Valitettavasti 80 prosentin sadot verrattuna tavanomaiseen ovat luomussa vain kaukainen haave, sillä todellisuus on se, että luomu tuottaa noin 60 % tavanomaisen sadoista.
Sitten jos menemme vielä lähemmäs totuutta ja otamme luomun kesannoimis- ja viherlannoitusvuodet huomioon, pääsemme satotasossa ehkä noin kolmasosaan tavanomaisen sadoista.
Tällä hetkellä luomussa on noin 9 % tuotantoalasta ja jos jossain kaupungissa järjestetään suurieleisesti luomuruokaviikot kaupungin suurkeittiöissä , niin se tarkoittaa käytännössä sitä, että yhtenä päivänä ruokalinjastolla on yksi, todennäköisesti viljapohjainen luomuvaihtoehto tarjolla. Se voi tarkoittaa vain jopa näkkileipää luomuversiona, mutta silti viikkoa kutsutaan luomuruokaviikoksi!
Minusta tässäkin tapauksessa kaupungin henkilöstöravintolassa työskentelevä henkilö saa hieman liian ruusuisen kuvan luomun mahdollisuuksista, sillä kaikki muut tarjoilut järjestetään aivan normaalisti ja siellä linjastolla on ruokaa tarjolla aina silloin, kun sitä on päätetty tarjoiltavan.
Kun seuraavalla kerralla jossain kaupungissa päättäjät päättävät ottaa osaa luomutrendiin, niin kertokaa päättäjille viesti, että sen viikon ajan pitää kaupungin ruokapisteissä tarjota ruokaa sen mukaan, mihin luomulla päästäisiin.
Joten koska luomu tarjoaa sadoissa vain 60 % siitä, mihin tavanomaisella päästään, niin sillä viikolla esimerkiksi kaupungin päiväkodit jättävät joka kolmannen ruuan tarjoamatta. Tosin tarjoilu pitää aloittaa ilman ruokaa ja jo heti ensimmäisen tarjoiltavan jälkeen pitää taas jättää ruoka väliin ja sen jälkeen mennään joka kolmannen pohjalta kaksi kertaa, kunnes kierto alkaa alusta. Näin toimien ei tule yhtään kertaa sellaista tilannetta, että kaksi tarjoilua putkeen jäisi pois. Tätä ihmiset eivät kenties sietäisi.
Kattaus ilman ruokaa, kattaus, kattaus ilman ruokaa, kattaus,kattaus, kattaus ilman ruokaa, kattaus, kattaus ilman ruokaa, kattaus, kattaus ja niin edelleen.
Näin kymmenestä mahdollisesta annoksesta jää neljä tarjoamatta ja kuusi tarjotaan, joten näin toimien ruokaa riittäisi "entiseen malliin", jos siirtyisimme luomutuotantoon. Ruokala olisi kyllä auki ja pöytiin pääsisi istumaan, mutta mitään tarjottavaa ei olisi neljänä kertana kymmenestä.
Kaupunginvaltuutettu Mari Puoskari kehtasi tannoin blogissaan väittää, että luomuruoka päiväkodeissa on kirkastanut päiväkotien brändiä, niin kuinkahan kävisi tälle brändille, jos sitä luomua tarjoiltaisiin realistisesti?
Mari Puoskari voisi ehdottaa, että oman lapsensa päiväkodissa jätettäisiin luomuruokaviikolla kymmenestä ateriasta neljä tarjoamatta, jotta lapset ja lapsien hoitajat saisivat oikean kuvan luomutuotannon autuudesta!
Todellisella, luomun satoisuuteen perustuvalla luomuruokaviikolla äänestäjät saisivat realistisen kuvan siitä, mikä on tilanne silloin, jos tuottaisimme ruokamme aivan ihanan luonnonmukaisesti, luomusti.
Onko vapaaehtoisia testaamaan vaikkapa pari viikkoa tätä luomumetodia, mihin luomun avulla pääsisimme? Joku sieltä takarivistä, jonka mielestä luomu on niin ihana juttu ja pelastaa Maapallon, ainakin ylipaino-ongelmalta?
Eduskunta voisi pitää ensimmäisenä luomuruokakuukauden, vaikkapa tulevan toukokuun aikana ja sen jälkeen päästämme kansanedustajat keskustelemaan siitä, että miten paljon me haluamme tuotannostamme luomua olevan.
13. maaliskuuta 2013
Luomu - mätä kompromissi tiedettä ja taikauskoa
Yleisradio tarjoilee vaihteeksi tällaisen luomu-uutisen ja nyt aletaan puhua asioista niiden oikeilla nimillä:
No tämä on vielä aika kaukainen uhkakuva, sillä luomun todellinen osuus kaikesta Maapallon maataloustuotannosta on tällä hetkellä huikeat 0.9 % ja tämän määrän ainokainen planeettamme toki kestää pitkälle tulevaisuuteenkin.
Lisäksi luomun viljellään lähinnä siellä, missä tätä tuottamatonta puuhastelua tuetaan voimakkaasti ja missä on varaa tuhlata Maapallon niukkenevia resursseja moiseen toimintaan muutaman kaupunkilaisen mielenrauhan tyynnyttämiseksi.
Siellä missä ei tueta, niin jostain syystä viljelijät tekevät mieluummin hyviä satoja, kuin ottavat valtioltaan ilmaista rahaa, jonka tilalle kukaan ei saa oikein mitään.
Mielenkiintoinen asia on siksi, että Suomessa asiaa koetetaan hiukan vaivaantuneina hyssytellä kuoliaaksi ja vain todetaan, että eipä sitä juuri käytetä, mutta hyssyttely on omituista, koska se todella on EU:n säännöissä ensisijainen hoitokeino ja jos tuo taikauskoinen humpuuki ei eläimeen tepsi, sitten kokeillaan jotain muuta.
Sen jälkeen tulee tällainen teksti:
Jos homeopatiaa ei käytetä ensisijaisena hoitomuotona, niin onko siellä luomun säännöissä paljonkin sellaisia sääntöjä, joita ei noudateta, mutta joita pitäisi noudattaa ja joita ehkä noudatetaan jossain toisessa maassa?
Yhdysvalloissa luomusäännöt kieltävät antibiootit kaikissa tilanteissa ja niitä ei saa käyttää yhtään kertaa yhteenkään luomueläimeen luomutuotannossa niin pitää muistaa, että mikäli suomalainen tuottaja mahdollisesti vie luomutuotteitaan USA:n markkina-alueelle, tai edes haaveilee sellaisesta, hänen pitää noudattaa ehdotonta antibioottikieltoa tuotannossaan.
Hyvin ihmeellistä tieteenvastaisuutta, eli suomeksi taikauskoa.
Mitä se sellainen luomu on, jos ei noudateta kaikki sääntöjä, jos ne ovat jonkun mielestä hiukan hassuja, kun luomun piti olla juuri sellaista, että on tiukat säännöt, niitä noudatetaan ja sitä myös valvotaan ja se koko paketti tekee laadukkaan, luotettavan luomutuotteen!
Omat silmäni aukaisi luomun satotilastoihin tutustuminen ja niitä lukiessa tuli ensimmäisen kerran mieleen, että ei tuossa ole yhtään mitään järkeä.
Jos minulta kysytään, että haluanko minä nähdä ympärilläni villiä luontoa, vaiko koko ajan myllerrettävää maatalousmaata, johon minulla tai lapsillani ei ole mitään asiaa, niin kyllä minun vastaukseni on selkeä ja toivoisin, että sitä maatalousmaata voisi muuttaa takaisin villiksi luonnoksi.
Se ei onnistu millään muulla tavalla kuin maataloutta tehostamalla, eikä suinkaan siirtymällä taikauskoiseen puuhasteluun, joka romahduttaa sadot!
Juuri näin. Siellä on viljelykierto ja vaikkapa biologinen typensidonta, mutta eivät ne ole mitään luomun keinoja, joita kukaan muu ei saa käyttää, vaan ne olivat aivan normaalin maatalouden keinoja ja ovat vieläkin, vaikka niitä koetetaan mielikuvissa myydä luomun yksinoikeutena, joita käytetään vain luomuun siirtymällä.
Yksi pääsky ei kesää tee, eikä luomusta saa järkevää sillä keinoin, että siellä on muutama järkeväkin asia piilotettuna ihmeellisen humpuukin sekaan.
Luomu on vain kasa sääntöjä, joita noudatamalla tuotettu tuote on luomutuote, ei yhtään mitään muuta.
Se on hyvin helppo tapa rahastaa rikkaita ja tehdä heidän lompakolleen viherpesu, mutta siihenpä ne hyvät puolet sitten jäävätkin.
"Luomu on mätä kompromissi tiedettä ja taikauskoa"
Koko tulevaisuutemme on uhattuna, mikäli ajattelemmekaan siirtyä kovin laajassa mitassa luomutuotteiden käyttöön. Näin puhuu mies, joka käytti aikanaan vuosikaudet paljon luomutuotteita ja oli oikea luomukiihkoilija, "aatteen mies".
No tämä on vielä aika kaukainen uhkakuva, sillä luomun todellinen osuus kaikesta Maapallon maataloustuotannosta on tällä hetkellä huikeat 0.9 % ja tämän määrän ainokainen planeettamme toki kestää pitkälle tulevaisuuteenkin.
Lisäksi luomun viljellään lähinnä siellä, missä tätä tuottamatonta puuhastelua tuetaan voimakkaasti ja missä on varaa tuhlata Maapallon niukkenevia resursseja moiseen toimintaan muutaman kaupunkilaisen mielenrauhan tyynnyttämiseksi.
Siellä missä ei tueta, niin jostain syystä viljelijät tekevät mieluummin hyviä satoja, kuin ottavat valtioltaan ilmaista rahaa, jonka tilalle kukaan ei saa oikein mitään.
Pysäyttävintä oli tieto luomueläinten lääkinnästä.
- Luomueläimiä on ensisijaisesti hoidettava yrteillä ja homeopatialla. Näin sanoo EU:n luomulainsäädäntö, jota suomalainen europarlamentaarikko on ollut vetämässä.
Tämä tieto on Tammisolan mukaan saanut monen biologin luopumaan luomun kannattamisesta. Homeopatiaa Tammisola ja monet biologit pitävät taikauskona.
- Emme voi lähteä tukemaan taikauskon levitystä, ja kun taikausko laitetaan ensisijaiseksi sairaan eläimen hoitokeinoksi, on kyse eläinrääkkäyksestä, Tammisola tylyttää.
Mielenkiintoinen asia on siksi, että Suomessa asiaa koetetaan hiukan vaivaantuneina hyssytellä kuoliaaksi ja vain todetaan, että eipä sitä juuri käytetä, mutta hyssyttely on omituista, koska se todella on EU:n säännöissä ensisijainen hoitokeino ja jos tuo taikauskoinen humpuuki ei eläimeen tepsi, sitten kokeillaan jotain muuta.
Eläinten terveys
Luomutuotantotavassa suositut lääkintämenetelmät ovat:
- Homeopatia – vaihtoehtoinen lääkintämenetelmä. Siinä käytetään runsaasti laimennettuina annoksina aineita, jotka synnyttävät samantapaisia oireita kuin tautia aiheuttavat aineet ja edistävät siten kehon omaa vastustuskykyä.
- Fytoterapia – kasveja ja kasvieritteitä käyttävät 'yrttilääkkeet'
Sen jälkeen tulee tällainen teksti:
Poikkeukset
Luomueläimen terveys ja hyvinvointi on niin tärkeää, että tavanomaisia eläinlääkärin määräämiä hoitoja voidaan käyttää kärsimyksen välttämiseksi, mikäli homeopatia tai fytoterapia eivät auta.
Jos homeopatiaa ei käytetä ensisijaisena hoitomuotona, niin onko siellä luomun säännöissä paljonkin sellaisia sääntöjä, joita ei noudateta, mutta joita pitäisi noudattaa ja joita ehkä noudatetaan jossain toisessa maassa?
Yhdysvalloissa luomusäännöt kieltävät antibiootit kaikissa tilanteissa ja niitä ei saa käyttää yhtään kertaa yhteenkään luomueläimeen luomutuotannossa niin pitää muistaa, että mikäli suomalainen tuottaja mahdollisesti vie luomutuotteitaan USA:n markkina-alueelle, tai edes haaveilee sellaisesta, hänen pitää noudattaa ehdotonta antibioottikieltoa tuotannossaan.
Hyvin ihmeellistä tieteenvastaisuutta, eli suomeksi taikauskoa.
Mitä se sellainen luomu on, jos ei noudateta kaikki sääntöjä, jos ne ovat jonkun mielestä hiukan hassuja, kun luomun piti olla juuri sellaista, että on tiukat säännöt, niitä noudatetaan ja sitä myös valvotaan ja se koko paketti tekee laadukkaan, luotettavan luomutuotteen!
Luomutuotanto puolittaa ruuantuotannon satokannat, kun samalla fossiilisista polttoaineista eroon pääsemiseksi maataloutta pitäisi tehostaa voimakkaasti.
Omat silmäni aukaisi luomun satotilastoihin tutustuminen ja niitä lukiessa tuli ensimmäisen kerran mieleen, että ei tuossa ole yhtään mitään järkeä.
Jos minulta kysytään, että haluanko minä nähdä ympärilläni villiä luontoa, vaiko koko ajan myllerrettävää maatalousmaata, johon minulla tai lapsillani ei ole mitään asiaa, niin kyllä minun vastaukseni on selkeä ja toivoisin, että sitä maatalousmaata voisi muuttaa takaisin villiksi luonnoksi.
Se ei onnistu millään muulla tavalla kuin maataloutta tehostamalla, eikä suinkaan siirtymällä taikauskoiseen puuhasteluun, joka romahduttaa sadot!
Pahinta luomussa on Tammisolan mukaan se, että käsitteen seassa on myös jotain hyvää.
- Hyvien asioiden varjolla ajetaan humpuukia sivistyksen vastapainoksi. Mielikuvakulttuuri uhkaa meidän nykyistä sivistystämme.
Juuri näin. Siellä on viljelykierto ja vaikkapa biologinen typensidonta, mutta eivät ne ole mitään luomun keinoja, joita kukaan muu ei saa käyttää, vaan ne olivat aivan normaalin maatalouden keinoja ja ovat vieläkin, vaikka niitä koetetaan mielikuvissa myydä luomun yksinoikeutena, joita käytetään vain luomuun siirtymällä.
Yksi pääsky ei kesää tee, eikä luomusta saa järkevää sillä keinoin, että siellä on muutama järkeväkin asia piilotettuna ihmeellisen humpuukin sekaan.
Luomu on vain kasa sääntöjä, joita noudatamalla tuotettu tuote on luomutuote, ei yhtään mitään muuta.
Se on hyvin helppo tapa rahastaa rikkaita ja tehdä heidän lompakolleen viherpesu, mutta siihenpä ne hyvät puolet sitten jäävätkin.
14. helmikuuta 2013
Koska luomuhuijaus paljastuu?
Pohditaanpa asioita taas hetki tosiasioiden valossa, sillä taannoisessa Hesarin jutussa luki näin:
30 miljoonaa euroa tuntuu tietenkin pieneltä rahalta, jos lukee vaikkapa talousuutisia, sillä miljardi (= 1000 miljoonaa) alkaa olla sellainen pienin yksikkö, jota siellä käytetään, mutta silti 30 miljoonaa euroa on sellainen summa, että sillä palkattaisin huomattava määrä kouluavustajia, tai jopa keittäjiä kouluun tekemään yksilöllistä kouluruokaa nirsoille lapsille sen sijaan, että isot teollisuuskeittiöyksiköt vääntävät teollisuusruokaa ylisuurissa tehdasolosuhteissa, koko ajan vähenevällä henkilökunnalla.
Sillä voisi saada muutaman lääkärin maaseudulle, tai sillä voisi saada vaikkapa ylisuuriin päiväkoteihin muutaman koulutetun lastentarhaohjaajan lisää, mutta olemme äänestäneet eduskuntaan viisaita puolestamme päättämään asioita ja näin he ovat viisauksissaan päättäneet.
Olemme siis trendikkäästi päättäneet sijoittaa 30 miljoonaa euroa luomutuotannon tukemiseen ja mitäpä me sillä saamme?
Kaupassa ruuan hinnasta kiinnostuneet tietävätkin, että satsaamalla 30 miljoonaa euroa ylimääräistä luomutuotannon tukemiseen, saamme huomattavan paljon tavanomaista ruokaa kalliimpaa ruokaa, mutta tietenkin jos lompakossa on muutakin kuin ilmaa, ei se ole ongelma.
Sitten tiedämme, että tavanomaisen maatalouden neuvontaa on vähennetty, mutta luomutuotannon neuvonnan määrärahoja ei ole leikattu, joten tämänkin pitäisi näkyä jossain, eli vaikkapa sadoissa, olisi sellainen maalaisjärkinen havainto, jota vaikkapa Osmo Rauhalakin peräänkuuluttaa mainioissa jutuissaan, joten maalaisjärkisesti asiaa kannattaa lähestyä satotilastojen kautta:
Vehnää viljellään kilollisesti eniten, mutta prosentuaalisesti sen osuus on mitätön, mutta otamme senkin mukaan vertailuun ja lisäksi kaksi prosentuaalisesti suosituinta luomuviljelykasvia, eli rukiin ja kauran..
Ensin satotilastoista luomun vaikutus hehtaarisatoihin vehnän osalta prosenteissa. Ensin vuosiluku 06, 07 jne ja sitten ero tavanomaisen viljelyn keskihehtaarisatoihin prosenteissa. Luvut ovat aivan jotain muuta kuin mitä Osmo Rauhala väitti taannoin Hesarissa, mutta nämä ovatkin oikeista, toteutuneista sadoista, ei kenenkään villeistä luomu-unelmista:
Vehnä 06 -48.6%, 07 -50.4%, 08 -46.7%, 09 -50.7%, 11 -45.2%, 12 -43,9%.
Syysvehnä 06 -60.6%, 07 -60.9%, 08 -48.2%, 09 -50.7%, 11 -56,6%, 12 -41,1%
Mutta suosituimmat, eli ruis ja kaura ovat tässä:
Ruis 06 -37.3%, 07 -39.3%, 08 -43.4%, 09 -32.5%, 11 -44%, 12 -49%
Kaura 06 -37.7%, 07 -39.2%, 08 -42.4%, 09 -43.9%, 11 -38,6%, 12 -41,8%
Vuosi 2010 puuttuu, koska siltä vuodelta luomusatotilastoja ei julkaistu, joten emme tiedä sitä, jos vaikkapa silloin luomusadot olivat häikäisevän loistavat, joten asia jäänee ikuiseksi mysteeriksi siltä osin.
Jos nyt pohdimme asiaa maalaisjärkisesti, niin näitä lukuja katsomalla voisi päätellä sen, että mikäli me haluaisimme satoa yhtä paljon kiloina kuin tavanomaisella viljelyllä, jotain olisi todellakin tehtävä!
Kun näitä tilastoja katselee, niin luomuväki aloittaa virren veisuun siitä, että tilastot eivät kerro kaikkea, mutta jokainen voi nyt painottaa aivan niitä virren säkeistöjä, joka itsestä tuntuvat tärkeimmiltä ja minä olen nyt kiinnostunut näistä säkeistöistä.
Vaihtoehtoja meillä on seuraavasti, eli luomun hehtaarisatoja pitäisi saada dramaattisesti kasvatettua, mutta kuten usean vuoden poiminta toteutuneista sadoista antaa näyttää, ei se tule olemaan helppoa, sillä luomun sadot ovat melkoista vuoristorataa ja arpapeliä.
Sitten on olemassa tietenkin toinen vaihtoehto, eli viljelyn pinta-alalla tilanteen tasapainoittaminen.
Nyt pistäkääpä se maalaisjärki jylläämään, sillä seuraava matemaattinen pohdiskelu ei pitäisi olla ylivoimaisen vaikea:
Tosiasioiden valossa luomu romahduttaa hehtaarisatoja noin 32.5-60,9 % alaspäin, niin pitääko silloin villiä luontoa raivata enemmän sileäksi, tasaiseksi maatalousmaaksi vai voimmeko kenties palauttaa maatalousmaata takaisin villiksi luonnoksi vastaavalla prosenttiosuudella, mikäli aiomme edelleen saada vastaavia kiloja tuotetta nälkäisten kuluttajien lautaselle?
En ole kauhean kiinnostunut Osmo Rauhalan tavoin siitä, mitä jonkin luomuopiston koetila on saanut viljellyksi jossain Teksasissa, vaan enemmän olen kiinnostunut siitä, millaisia tuloksia suomalaiset viljelijät saavat aikaiseksi Suomen olosuhteissa, todellisessa elämässä.
Mutta tuolta löytyy siis se, mitä me saamme kun pistämme 30 miljoonaa euroa erääseen trendikkääseen viljelyideologiaan.
Voisiko sen rahan käyttää myös toisin?
MAKSUMUURI - Onko luomu oikeasti parempaa?
Veronmaksaja on jo nykyisellään mukana, sillä luomuun saa korotetut maataloustuet. Ne maksoivat viime vuonna 30 miljoonaa euroa. Valtio myös tukee esimerkiksi Luomuliiton toimintaa. Ja kun maatalousneuvonnasta on leikattu, luomuneuvonnan määrärahat on säilytetty ennallaan.
30 miljoonaa euroa tuntuu tietenkin pieneltä rahalta, jos lukee vaikkapa talousuutisia, sillä miljardi (= 1000 miljoonaa) alkaa olla sellainen pienin yksikkö, jota siellä käytetään, mutta silti 30 miljoonaa euroa on sellainen summa, että sillä palkattaisin huomattava määrä kouluavustajia, tai jopa keittäjiä kouluun tekemään yksilöllistä kouluruokaa nirsoille lapsille sen sijaan, että isot teollisuuskeittiöyksiköt vääntävät teollisuusruokaa ylisuurissa tehdasolosuhteissa, koko ajan vähenevällä henkilökunnalla.
Sillä voisi saada muutaman lääkärin maaseudulle, tai sillä voisi saada vaikkapa ylisuuriin päiväkoteihin muutaman koulutetun lastentarhaohjaajan lisää, mutta olemme äänestäneet eduskuntaan viisaita puolestamme päättämään asioita ja näin he ovat viisauksissaan päättäneet.
Olemme siis trendikkäästi päättäneet sijoittaa 30 miljoonaa euroa luomutuotannon tukemiseen ja mitäpä me sillä saamme?
Kaupassa ruuan hinnasta kiinnostuneet tietävätkin, että satsaamalla 30 miljoonaa euroa ylimääräistä luomutuotannon tukemiseen, saamme huomattavan paljon tavanomaista ruokaa kalliimpaa ruokaa, mutta tietenkin jos lompakossa on muutakin kuin ilmaa, ei se ole ongelma.
Sitten tiedämme, että tavanomaisen maatalouden neuvontaa on vähennetty, mutta luomutuotannon neuvonnan määrärahoja ei ole leikattu, joten tämänkin pitäisi näkyä jossain, eli vaikkapa sadoissa, olisi sellainen maalaisjärkinen havainto, jota vaikkapa Osmo Rauhalakin peräänkuuluttaa mainioissa jutuissaan, joten maalaisjärkisesti asiaa kannattaa lähestyä satotilastojen kautta:
Luomusatotilasto
- Luomuviljaa tuotettiin yhteensä 83 miljoonaa kiloa. Määrä on 2,2 % Suomen koko viljantuotannosta.
- Luomuvehnän sato oli 15,3 miljoonaa kiloa eli 1,7 % koko vehnäntuotannosta.
- Luomurukiin sato oli 5,1 miljoonaa kiloa eli 7,8 % koko rukiintuotannosta. Luomuohran sato oli 6,6 miljoonaa kiloa eli 0,4 % koko ohrantuotannosta.
- Luomukauran sato oli 38,6 miljoonaa kiloa eli 3,5 % koko kaurantuotannosta.
Vehnää viljellään kilollisesti eniten, mutta prosentuaalisesti sen osuus on mitätön, mutta otamme senkin mukaan vertailuun ja lisäksi kaksi prosentuaalisesti suosituinta luomuviljelykasvia, eli rukiin ja kauran..
Ensin satotilastoista luomun vaikutus hehtaarisatoihin vehnän osalta prosenteissa. Ensin vuosiluku 06, 07 jne ja sitten ero tavanomaisen viljelyn keskihehtaarisatoihin prosenteissa. Luvut ovat aivan jotain muuta kuin mitä Osmo Rauhala väitti taannoin Hesarissa, mutta nämä ovatkin oikeista, toteutuneista sadoista, ei kenenkään villeistä luomu-unelmista:
Vehnä 06 -48.6%, 07 -50.4%, 08 -46.7%, 09 -50.7%, 11 -45.2%, 12 -43,9%.
Syysvehnä 06 -60.6%, 07 -60.9%, 08 -48.2%, 09 -50.7%, 11 -56,6%, 12 -41,1%
Mutta suosituimmat, eli ruis ja kaura ovat tässä:
Ruis 06 -37.3%, 07 -39.3%, 08 -43.4%, 09 -32.5%, 11 -44%, 12 -49%
Kaura 06 -37.7%, 07 -39.2%, 08 -42.4%, 09 -43.9%, 11 -38,6%, 12 -41,8%
Vuosi 2010 puuttuu, koska siltä vuodelta luomusatotilastoja ei julkaistu, joten emme tiedä sitä, jos vaikkapa silloin luomusadot olivat häikäisevän loistavat, joten asia jäänee ikuiseksi mysteeriksi siltä osin.
Jos nyt pohdimme asiaa maalaisjärkisesti, niin näitä lukuja katsomalla voisi päätellä sen, että mikäli me haluaisimme satoa yhtä paljon kiloina kuin tavanomaisella viljelyllä, jotain olisi todellakin tehtävä!
Kun näitä tilastoja katselee, niin luomuväki aloittaa virren veisuun siitä, että tilastot eivät kerro kaikkea, mutta jokainen voi nyt painottaa aivan niitä virren säkeistöjä, joka itsestä tuntuvat tärkeimmiltä ja minä olen nyt kiinnostunut näistä säkeistöistä.
Vaihtoehtoja meillä on seuraavasti, eli luomun hehtaarisatoja pitäisi saada dramaattisesti kasvatettua, mutta kuten usean vuoden poiminta toteutuneista sadoista antaa näyttää, ei se tule olemaan helppoa, sillä luomun sadot ovat melkoista vuoristorataa ja arpapeliä.
Sitten on olemassa tietenkin toinen vaihtoehto, eli viljelyn pinta-alalla tilanteen tasapainoittaminen.
Nyt pistäkääpä se maalaisjärki jylläämään, sillä seuraava matemaattinen pohdiskelu ei pitäisi olla ylivoimaisen vaikea:
Tosiasioiden valossa luomu romahduttaa hehtaarisatoja noin 32.5-60,9 % alaspäin, niin pitääko silloin villiä luontoa raivata enemmän sileäksi, tasaiseksi maatalousmaaksi vai voimmeko kenties palauttaa maatalousmaata takaisin villiksi luonnoksi vastaavalla prosenttiosuudella, mikäli aiomme edelleen saada vastaavia kiloja tuotetta nälkäisten kuluttajien lautaselle?
En ole kauhean kiinnostunut Osmo Rauhalan tavoin siitä, mitä jonkin luomuopiston koetila on saanut viljellyksi jossain Teksasissa, vaan enemmän olen kiinnostunut siitä, millaisia tuloksia suomalaiset viljelijät saavat aikaiseksi Suomen olosuhteissa, todellisessa elämässä.
Mutta tuolta löytyy siis se, mitä me saamme kun pistämme 30 miljoonaa euroa erääseen trendikkääseen viljelyideologiaan.
Voisiko sen rahan käyttää myös toisin?
18. joulukuuta 2012
Luomuviljojen osuus edelleen hyvin pieni
Uudet ennakkosatotilastot on taas julkaistu ja sieltä selviää luomutuotannosta jotakin:
Tällaista on luomumatematiikka. Pelloista on luomusta yli 7 prosenttia ja se ala tuottaa 2.2 % osuuden kokonaissadosta. Hävikki on aika suhteettoman suuri ja kuinka se paikattaisiin, mikäli luomutuotanto yleistyisi esimerkiksi brändityöryhmän visioihin saakka?
Paikataanko huikea satoleikkaus lisäämällä vai vähentämällä maatalousmaata, eli muutammeko lisää alueita maatalousmaaksi vai pidämmekö osuuden samana, vai voimmeko kenties muuttaa maatalousmaata takaisin luonnon käyttöön?
Mutta mitäpä se varakas kaupunkilainen sillä luonnolla tekee, kun se on jossain susirajan takana näkymättömissä, vaan tärkeintä on tunne siitä, että tekee oikein, kuten mainosmies käskee toimimaan ja trendit edellyttävät.
Jos haluaisimme luomutuotannon keinoin saman määrän terveellistä ruista kuin ennenkin, pitäisi rukiin tuotannossa olevan maatalousmaan osuus tuplata, jotta luomutuotanto kykenisi saman määrän tuottamaan.
Luomuvehnällä on ollut erinomainen vuosi, sillä vehnällä on parhaillaan satotappio ollut jopa 60 prosentin luokkaa luomutuotannossa.
Tällaista tämä on, mutta mikäpä siinä on puuhastellessa niin kauan kuin me sen lystin maksamme.
Luomuviljojen osuus on edelleen vähäinen
Tiken (Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus) luomusatotilaston mukaan luomuviljaa tuotettiin kesällä 2012 yhteensä 82 miljoonaa kiloa, mikä oli 2,2 % koko Suomen viljantuotannosta.
Tällaista on luomumatematiikka. Pelloista on luomusta yli 7 prosenttia ja se ala tuottaa 2.2 % osuuden kokonaissadosta. Hävikki on aika suhteettoman suuri ja kuinka se paikattaisiin, mikäli luomutuotanto yleistyisi esimerkiksi brändityöryhmän visioihin saakka?
Paikataanko huikea satoleikkaus lisäämällä vai vähentämällä maatalousmaata, eli muutammeko lisää alueita maatalousmaaksi vai pidämmekö osuuden samana, vai voimmeko kenties muuttaa maatalousmaata takaisin luonnon käyttöön?
Mutta mitäpä se varakas kaupunkilainen sillä luonnolla tekee, kun se on jossain susirajan takana näkymättömissä, vaan tärkeintä on tunne siitä, että tekee oikein, kuten mainosmies käskee toimimaan ja trendit edellyttävät.
Luomurukiin keskisato, 1 580 kiloa hehtaarilta, oli myös edellisvuotta hieman pienempi ja vain puolet tavanomaisen tuotannon keskisadosta, joka Tiken ennakkotietojen mukaan oli 3 170 kiloa hehtaarilta.
Jos haluaisimme luomutuotannon keinoin saman määrän terveellistä ruista kuin ennenkin, pitäisi rukiin tuotannossa olevan maatalousmaan osuus tuplata, jotta luomutuotanto kykenisi saman määrän tuottamaan.
Luomuvehnän keskisato oli 2 190 kiloa hehtaarilta eli runsas puolet tavanomaisen tuotannon keskisadosta, joka Tiken ennakkotietojen mukaan oli 3 930 kiloa hehtaarilta.
Luomuvehnällä on ollut erinomainen vuosi, sillä vehnällä on parhaillaan satotappio ollut jopa 60 prosentin luokkaa luomutuotannossa.
Tällaista tämä on, mutta mikäpä siinä on puuhastellessa niin kauan kuin me sen lystin maksamme.
20. heinäkuuta 2012
Ruokakatastrofi lähellä?
Parin viime päivän aikana ovat uutiset maailman ruokatuotannon kurjimuksesta vain syventyneet.
Jos joku on unohtanut kyseiset levottomuudet, niin aiheesta kertovien uutisten lukeminen palauttanee asian mieleen.
Mitä enemmän pinta-alaa siirtyy luomutuotantoon, sitä vähemmän ruokaa tulee markkinoille ja sitä kalliimmaksi käy ruoka, myös se ruoka, jota ei tuoteta luomuna. Sillä jokainen luomuhehtaari on pois järkevästä, tehokkaasta maataloudesta.
Otetaan pienen mittakaavan esimerkki. Meillä on sata hehtaaria peltoa, josta vehnää saadaan kohtuullisella 4400 kg/ha keskisadolla. Pelto tuottaa siis 440 000 kiloa vehnää. Luvut Matildan satotilastoista.
Nyt siirrämme 50 hehtaaria luomutuotantoon. 50 hehtaaria tuottaa edelleen hyvällä keskisadolla 220 000 kg vehnää, mutta luomun 50 hehtaaria tuottaa enään luomun 1910 kg/ha keskisadolla vain 95 500 kiloa vehnää.
Alunperin saatu 440 000 kiloa tipahti nyt 315 500 kiloon, kun siirsimme peltoalasta puolet luomutuotantoon.
Mitäpä luulette käyvän vehnän hinnalle, kun kuitenkin sama määrä ihmisiä olisi kiinnostunut ostamaan sen ruoaksi perheelleen? Halpeneeko se vehnä vai kallistuuko?
Ruokaa on samalle ihmismäärälle tarjolla dramaattisesti vähemmän ja se vieläpä kallistuu kaiken kruunuksi. Tietenkin rikkaille asia ei ole merkittävä, sillä he voivat ostaa sitä luultavasti saman määrän kuin ennenkin, vaikka se kallistuisi kuinka törkeästi tahansa, mutta ne jäljelle jäävät köyhät jakaisivat entistä pienemmän ruokamäärän, jolla koettaa ruokkia lapsensa ja perheensä.
Elämme globaalissa maailmassa ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Vaikka meillä on resursseja ja maata tuhlata tuottamattomaan luomutuotantoon, valitettavasti se toiminta nostaa ruoan hintaa muualla. Tietenkään Suomen 8 % luomupinta-ala ei todellisuudessa vaikuta juuta eikä jaata maailman mittakaavassa ruoan hintaan, mutta Euroopassa on jo miljoonia hehtaareita luomussa ja se vaikuttaa. Jos ne miljoonat hehtaarit olisivat tavanomaisessa tehokkaassa käytössä, ne hehtaarit tuottaisivat hirvittävän paljon enemmän ruokaa markkinoille, joka laskiksi ruoan hintaa siellä, missä ihmisillä ei ole rahaa tuhlattavaksi asti kuten meillä on.
Mutta mitäpä me niistä muista, kun meillä menee hyvin. Meidän pitää huolehtia imagostamme, maabrändistä, sillä se on paljon tärkeämpi kuin maailman nälkäiset, eikös niin?
Ruokakatastrofi käsillä - USA:n sadon tuhoutuminen voi tuoda 2007-2008 ruokamellakat takaisin
Maailmaa uhkaa uusi ruokakriisi. Yhdysvalloissa pahin kuivuus 50 vuoteen on singonnut viljojen hinnat ennätyksellisen korkealle. Torstaina maissin ja soijan hinnat raaka-ainepörssissä kohosivat uuteen ennätykseen ylittäen vuosien 2007-2008 kriisin hintapiikit. Tuolloin kallis ruoka lietsoi levottomuuksia yli 30 valtiossa, Financial Times kirjoittaa.
Jos joku on unohtanut kyseiset levottomuudet, niin aiheesta kertovien uutisten lukeminen palauttanee asian mieleen.
Ruokamellakat leviävät ympäri maailmaa (7.4.2008)
Tulilinjalla ovat Abbassianin mukaan erityisesti maat, jotka ovat vahvasti riippuvaisia ruoan tuonnista. Kansa lähtee kaduille köyhissä maissa, joissa vähäinenkin kallistuminen näkyy ruokalaskussa välittömästi."Köyhissä maissa perheen tuloista ruokaan voi kulua 70–80 prosenttia. Hintojen noustessa ruokaa on syötävä vähemmän tai rahaa säästettävä muualta", Abbassian kuvaa.
Asia liittyy luomutuotantoon siinä mielessä, että kun siirrämme tehokasta tuotantoamme luomutuotannoksi, joka romahduttaa sadot, mutta tosin tuottaa rikkaille heidän hamuamiaan luksusherkkuja, niin se nostaa ruoan hintaa väistämättä myös köyhille.
Mitä enemmän pinta-alaa siirtyy luomutuotantoon, sitä vähemmän ruokaa tulee markkinoille ja sitä kalliimmaksi käy ruoka, myös se ruoka, jota ei tuoteta luomuna. Sillä jokainen luomuhehtaari on pois järkevästä, tehokkaasta maataloudesta.
Otetaan pienen mittakaavan esimerkki. Meillä on sata hehtaaria peltoa, josta vehnää saadaan kohtuullisella 4400 kg/ha keskisadolla. Pelto tuottaa siis 440 000 kiloa vehnää. Luvut Matildan satotilastoista.
Nyt siirrämme 50 hehtaaria luomutuotantoon. 50 hehtaaria tuottaa edelleen hyvällä keskisadolla 220 000 kg vehnää, mutta luomun 50 hehtaaria tuottaa enään luomun 1910 kg/ha keskisadolla vain 95 500 kiloa vehnää.
Alunperin saatu 440 000 kiloa tipahti nyt 315 500 kiloon, kun siirsimme peltoalasta puolet luomutuotantoon.
Mitäpä luulette käyvän vehnän hinnalle, kun kuitenkin sama määrä ihmisiä olisi kiinnostunut ostamaan sen ruoaksi perheelleen? Halpeneeko se vehnä vai kallistuuko?
Ruokaa on samalle ihmismäärälle tarjolla dramaattisesti vähemmän ja se vieläpä kallistuu kaiken kruunuksi. Tietenkin rikkaille asia ei ole merkittävä, sillä he voivat ostaa sitä luultavasti saman määrän kuin ennenkin, vaikka se kallistuisi kuinka törkeästi tahansa, mutta ne jäljelle jäävät köyhät jakaisivat entistä pienemmän ruokamäärän, jolla koettaa ruokkia lapsensa ja perheensä.
Elämme globaalissa maailmassa ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Vaikka meillä on resursseja ja maata tuhlata tuottamattomaan luomutuotantoon, valitettavasti se toiminta nostaa ruoan hintaa muualla. Tietenkään Suomen 8 % luomupinta-ala ei todellisuudessa vaikuta juuta eikä jaata maailman mittakaavassa ruoan hintaan, mutta Euroopassa on jo miljoonia hehtaareita luomussa ja se vaikuttaa. Jos ne miljoonat hehtaarit olisivat tavanomaisessa tehokkaassa käytössä, ne hehtaarit tuottaisivat hirvittävän paljon enemmän ruokaa markkinoille, joka laskiksi ruoan hintaa siellä, missä ihmisillä ei ole rahaa tuhlattavaksi asti kuten meillä on.
Mutta mitäpä me niistä muista, kun meillä menee hyvin. Meidän pitää huolehtia imagostamme, maabrändistä, sillä se on paljon tärkeämpi kuin maailman nälkäiset, eikös niin?
10. heinäkuuta 2012
Onko luomu parempaa?
Tänään ilmestynyt Tiede-lehti julkaisi laajan jutun luomusta:
Aiheet tässä:
- Luomuruoka on terveellisempää ja maukkaampaa. Onko se?
- Luomueläin voi paremmin. Voiko se?
- luomupelto säästää luontoa. Säästääkö se?
Tämän blogin lukijoille tuttua juttua, mutta jos minun näkemykseni tuntuu sinusta väärältä ja kaipaat toista näkemystä, lue uusin Tiede-lehti.
Valitettavasti siellä päädyttiin aika samoihin näkemyksiin. Jutusta lisää myöhemmin, mutta bonuksena siellä on hyvä ja kattava kokoelma lähteitä uusista ja hieman vanhemmista tutkimuksista, joihin juttukokonaisuus perustui. Osa oli itselleni tuntemattomia, mutta nytpä niistä tiedän.
Aiheet tässä:
- Luomuruoka on terveellisempää ja maukkaampaa. Onko se?
- Luomueläin voi paremmin. Voiko se?
- luomupelto säästää luontoa. Säästääkö se?
Tämän blogin lukijoille tuttua juttua, mutta jos minun näkemykseni tuntuu sinusta väärältä ja kaipaat toista näkemystä, lue uusin Tiede-lehti.
Valitettavasti siellä päädyttiin aika samoihin näkemyksiin. Jutusta lisää myöhemmin, mutta bonuksena siellä on hyvä ja kattava kokoelma lähteitä uusista ja hieman vanhemmista tutkimuksista, joihin juttukokonaisuus perustui. Osa oli itselleni tuntemattomia, mutta nytpä niistä tiedän.
17. kesäkuuta 2012
Suomesta luomumaa!
Suomesta luomumaa vuoteen 2030 mennessä, kuului brändityöryhmän visio pari vuotta sitten.
Vuonna 2030 maataloudestamme tulisi olla 50 % luomutuotannossa. Syyt tuotantotavan muutokseen ovat sellaisia, joita kovinkaan moni maatalouden ammattilainen ei voi käsittää.
Brändityöryhmän visioiden jälkeen valtion virkamiehet joutuivat kädet jo selän taakse sidottuina tekemään luomuraportin, jossa asia on suodatettu yltiöoptimististen lasien läpi niin, että se voisi jopa olla mahdollinen ja luomuraportti kannattaakin lukea, sillä se on selkeää tekstiä ja sieltä selviää hyvin paljon asioita:
Miksi ihmeessä? Ennustaminen on tunnetusti vaikeaa, erityisesti tulevaisuuden ennustaminen ja nyt ennustetaan vieläpä nykyisyyden tosiasioita vastaan, joten se tekee touhusta vieläkin ihmeellisempää, mutta syyn ymmärtää: on pakko, jos "Suomesta luomumaa" aiotaan saada edes paperilla näyttämään järkevältä.
Lisäksi raportti viljelee hyvin paljon termejä "lienee, mahdollisesti, luultavasti" ja niin edelleen. Mitään varmaa ei pystytä kertomaan ja seuraava lause kuvannee asiaa hyvin:
Mitä ajatuksia herättää tämä:
Mutta onneksi on jotain saatu selville:
Valitettavasti kun asia myydään mainostoimiston kehittelemänä ostavalle suurelle yleisölle, rikkakasvit unohdetaan tyystin ja puhutaan kauniita sanoja luonnon lajidiversiteetin runsaudesta, joka tietenkin uppoaa kaupunkilaiseen, joka rakastaa kauniita sanoja.
Rikkakasvit eivät taatusti häviä Maapallolta, vaikka yhtään hehtaaria ei olisi luomutuotannossa, joten ei meidän rikkakasvien takia kannata luomutuotantoa suosia.
Entäpä tämä:
Olemmeko me todellakin muuttamassa maatalouttamme johonkin, joka ei perustu edes yleisesti hyväksyttyyn tieteelliseen tietoon?
Mitä tapahtuisi jos joku ehdottaisi, että muutamme puolet terveydenhuollostamme vaikkapa homeopatiaan, joka ei perustu yleisesti hyväksyttyyn tieteelliseen tietoon, vaan lähinnä taikauskoon?
Raportissa todetaan, että on äärimmäisen hankalaa kehittää edes EU:n tasolla luomusäännöstöä sellaiseksi, että paikalliset olosuhteet voitaisiin ottaa huomioon täysimääräisesti. Maatalous on hyvin riippuvainen paikallisista olosuhteista, joten on täysin käsittämätöntä edes harkita sellaista tuotantomuotoa, joka ei pysty niitä paikallisia olosuhteita huomioimaan, vaan olisimme sidottuja säännöstöön, jossa pakotetaan suomalainen viljelijä noudattamaan jotain, joka on tehty vaikkapa Italian olosuhteita silmällä pitäen.
Kun pääsemme niihin luomutuotannon ympäristövaikutuksiin, niin vastassa on lähes täystyrmäys:
Olemme muuttamassa puolet maataloudestamme luomutuotantoon ja lähes kaikki on pelkkää teoriaa ja oletusta!
Siirrymme katsomaan sitten kotieläintuotantoa, josko siinä olisi selkeitä konkreettisia asioita tukemassa luomutuotantoon siirtymistä:
Pitääkö meidän siirtyä eläintuotannossa luomutuotantoon siksi, koska kuluttajat kokevat jotain?
Entäs ne eläimet? Voivatko eläimet yhtään sen paremmin, jos kuluttajat kokevat niiden voivan paremmin?
Vai sellaista. Että luomutuotannossa vähimmmäisvaatimukset ovat tiukemmat kuin tavanomaisessa vallitseva käytäntö. Asia pitänee edes jotenkin paikkaansa sikoloiden kohdalla, mutta muutoin erot ovat sangen minimaaliset, osin jopa suorastaan kosmeettiset, eli puhutaan ikkunapinta-alan koosta yms asioista.
Esimerkiksi lehmä makaa noin 12 tuntia päivässä, syö 8 tuntia päivässä ja lypsyyn menee pari tuntia, niin sitä aikaa lehmän lajityypilliseen sosiaaliseen elämään jää noin pari tuntia, joka on tietenkin tärkeää aikaa, mutta suhteet miten lehmä päivänsä käyttää, tulee pitää mielessä.
Mutta se tuossa ihmetyttää, että luomutuotantoa pitää suosia sen takia, että se luo paremman kuvan maataloudesta, mutta jälleen ei ole edes yhtä konkreettista tutkittua asiaa siitä, että onko luomun luoma kuva oikea myös käytännössä.
Kyllä hyvä mainostoimisto voi luoda vaikka millaisia kuvia ties mistä, mutta jos se ei ole todellisuutta, niin onko asialla jotain merkitystä oikeasti esimerkiksi eläinten hyvinvoinnin kannalta?
Suomessa on EU:n terveimmät lehmät, jotka lypsävät laadultaan ehdottomasti parasta maitoa, niin kyllä siitä aika paljon voi päätellä siitä, miten eläinten asiat ovat. Lehmä on hyvin arvokas eläin omistajalleen, joten on aivan omistajan edun mukaista, että hän pitää huolta eläimen hyvinvoinnista ihan taloudellisista syistä.
Suomessa on EU:n terveimmät broilerit, joista yksikään ei ole saanut yhtä ainoaa antibioottikuuria viime vuonna ja sekin kertoo paljon siitä, kuinka eläimet voivat.
Sikaloista meillä on sangen ikävää materiaalia ja epäkohtia ei tule piilotella, saatikka vähätellä, mutta pitää muistaa, että järjestö, jonka tavoite on lopettaa kotieläintuotanto Suomesta kokonaan, taatusti löytää agendalleen suotuisat kuvakulmat. Sairaskarsinaa yöllä salaa kuvatessaan on hyvät mahdollisuudet saada rajuakin materiaalia ihmisten tietoisuuteen, jotka haluavat sellaista nähdä.
Mutta valitettavasti maanviljelijätkin ovat ihmisiä, joille voi tulla ongelmia vaikkapa työssä uupumisen kautta, joka voi vaikuttaa eläinten hyvinvointiin dramaattisesti ja tähän eivät säännöt tai tuotantotapa vaikuta, vaan valvonta, jota olisi oltava mielellään enemmän kuin yhden kerran vuodessa.
Ja entäpä ammattietiikka koko brändityöryhmän sopassa. Tästä visiosta luomutuotantoon siirtymisestä vastasivat kuvataiteilija Osmo Rauhala, sekä Nokian entinen toimitusjohtaja Jorma Ollila.
Osmo Rauhala on erittäin arvostettu kuvataiteilija ja hänen ansionsa sillä saralla ovat kiistämättömät, mutta annamme hänelle vapaat kädet visioida sen, mihin tulevaisuutemme maatalous perustuu?
Miksi me emme antaneet tätä mahdollisuutta maatalouden ammattilaisille?
Osmo Rauhalan kunniaksi on kuitenkin sanottava se, että hän viljelee luomua Suomessa kesäisin, mutta se taas asettaa hänen mahdollisen neutraalin suhtautumisensa kovin kyseenalaiseksi tässä työryhmässä.
Jos me perustaisimme samanlaisen brändityöryhmän koskien terveydenhuoltoamme ja pistäisimme työryhmää vetämään homeopaatin ja vyöhyketerapeutin, niin ei tarvinne kovin paljoa mielikuvitusta arvatakseen sen, mihin suuntaan työryhmä haluaisi terveydenhuoltoamme kehittää.
Lukekaa Koikkalaisen luomuraportti ajatuksen kanssa ja miettikää, onko luomutuotanto sellaista mitä mainokset antavat ymmärtää. Onko luomutuotanto todettu Suomessa tehdyillä tutkimuksilla ympäristön kannalta paremmaksi? Onko tutkimusten mukaan tavanomainen tuotanto pilannut luontomme, tuhonnut luonnon moninaisuuden ja olisiko luomutuotanto nyt sitten maatalouden Messias, joka sovittaa syntimme ja pelastaa ihmiskunnan?
Loppuun vielä lainaus:
Ja tämän takiako kannattaa puolet maataloudestamme siirtää luomutuotantoon?
LISÄYS:
Komenttiosiossa annettiin linkki tutkimukseen, jossa kestävän ja hyvin tuottavan lehmän ominaisuuksia on selvitetty Suomen olosuhteissa:
Vuonna 2030 maataloudestamme tulisi olla 50 % luomutuotannossa. Syyt tuotantotavan muutokseen ovat sellaisia, joita kovinkaan moni maatalouden ammattilainen ei voi käsittää.
Brändityöryhmän visioiden jälkeen valtion virkamiehet joutuivat kädet jo selän taakse sidottuina tekemään luomuraportin, jossa asia on suodatettu yltiöoptimististen lasien läpi niin, että se voisi jopa olla mahdollinen ja luomuraportti kannattaakin lukea, sillä se on selkeää tekstiä ja sieltä selviää hyvin paljon asioita:
Luomu 50 - mitä tarkoittaisi, jos 50 % Suomen viljelyalasta siirtyisi luomuun
Ensimmäinen huomio on tietenkin se, että on luotu kolme skenaariota, joissa joudutaan olettamaan asioita huomattavasti nykyistä todellisuutta vastaan. Kyse on lähinnä luomun sadoista, joita skenaarioissa joudutaan olettamaan huomattavasti nykyistä todellisuutta paremmiksi.
Miksi ihmeessä? Ennustaminen on tunnetusti vaikeaa, erityisesti tulevaisuuden ennustaminen ja nyt ennustetaan vieläpä nykyisyyden tosiasioita vastaan, joten se tekee touhusta vieläkin ihmeellisempää, mutta syyn ymmärtää: on pakko, jos "Suomesta luomumaa" aiotaan saada edes paperilla näyttämään järkevältä.
Lisäksi raportti viljelee hyvin paljon termejä "lienee, mahdollisesti, luultavasti" ja niin edelleen. Mitään varmaa ei pystytä kertomaan ja seuraava lause kuvannee asiaa hyvin:
Luomutuotannon merkittävin pitkän tähtäimen positiivinen vaikutus lienee kuitenkin siinä...Olemme muuttamassa maatalouttamme joksikin muuksi vain sen takia, että jokin asia lienee pitkällä tähtäisellä eri tavalla kuin nyt! Eikö siitä kannattaisi olla edes jotain varmaa tietoa?
Mitä ajatuksia herättää tämä:
Luomutuotannon suurimpana vahvuutena on totuttu pitämään ympäristöystävällisyyttä. Yksiselitteisiä tutkimustuloksia esim. siitä, kuinka paljon luomutuotanto vähentää ravinnepäästöjä on melko vähän.
Mutta onneksi on jotain saatu selville:
Mm. pitkäaikaisissa rikkakasviseurannoissa on luomutuotannossa todettu runsaampi lajidiversiteetti. Tämä on luonnon moninaisuuden kannalta hyvä asia, mutta samalla huono ominaisuus sadon tuoton kannalta.
Valitettavasti kun asia myydään mainostoimiston kehittelemänä ostavalle suurelle yleisölle, rikkakasvit unohdetaan tyystin ja puhutaan kauniita sanoja luonnon lajidiversiteetin runsaudesta, joka tietenkin uppoaa kaupunkilaiseen, joka rakastaa kauniita sanoja.
Rikkakasvit eivät taatusti häviä Maapallolta, vaikka yhtään hehtaaria ei olisi luomutuotannossa, joten ei meidän rikkakasvien takia kannata luomutuotantoa suosia.
Entäpä tämä:
Heikkoutena voidaan pitää myös luomutuotannon määritelmää, joka perustuu sopimuksille ja on siten herkkä muutoksille, jotka kokonaistasolla eivät välttämättä merkitse kovin paljon, mutta voivat yksittäisten viljelijöiden kohdalla osoittautua varsin kriittisiksi. Näköpiirissä ei ole sellaista tilannetta, että luomutuotannon määrittely voitaisiin perustaa yleisesti hyväksyttyyn tieteelliseen tietoon, joka kohtelisi kaikkia alueita tasapuolisesti.
Olemmeko me todellakin muuttamassa maatalouttamme johonkin, joka ei perustu edes yleisesti hyväksyttyyn tieteelliseen tietoon?
Mitä tapahtuisi jos joku ehdottaisi, että muutamme puolet terveydenhuollostamme vaikkapa homeopatiaan, joka ei perustu yleisesti hyväksyttyyn tieteelliseen tietoon, vaan lähinnä taikauskoon?
Raportissa todetaan, että on äärimmäisen hankalaa kehittää edes EU:n tasolla luomusäännöstöä sellaiseksi, että paikalliset olosuhteet voitaisiin ottaa huomioon täysimääräisesti. Maatalous on hyvin riippuvainen paikallisista olosuhteista, joten on täysin käsittämätöntä edes harkita sellaista tuotantomuotoa, joka ei pysty niitä paikallisia olosuhteita huomioimaan, vaan olisimme sidottuja säännöstöön, jossa pakotetaan suomalainen viljelijä noudattamaan jotain, joka on tehty vaikkapa Italian olosuhteita silmällä pitäen.
Kun pääsemme niihin luomutuotannon ympäristövaikutuksiin, niin vastassa on lähes täystyrmäys:
Tutkimustietoa näistä osittain oletusten ja teorioiden tasolla olevista asioista varsinkaan Suomen olosuhteiden osalta on hyvin niukasti.
Olemme muuttamassa puolet maataloudestamme luomutuotantoon ja lähes kaikki on pelkkää teoriaa ja oletusta!
Siirrymme katsomaan sitten kotieläintuotantoa, josko siinä olisi selkeitä konkreettisia asioita tukemassa luomutuotantoon siirtymistä:
Kuluttajat kokevat eläinten oikeuksien tulevan paremmin huomioon otetuksi luomutuotannossa kuin tavanomaisessa tuotannossa.
Pitääkö meidän siirtyä eläintuotannossa luomutuotantoon siksi, koska kuluttajat kokevat jotain?
Entäs ne eläimet? Voivatko eläimet yhtään sen paremmin, jos kuluttajat kokevat niiden voivan paremmin?
Tämä onkin luonnollista, sillä luomukotieläinsäännöissä määritellyt vähimmäisvaatimukset tuotantoeläinten olosuhteille ovat tiukemmat kuin tavanomaisessa tuotannossa vallitseva käytäntö, jonka säätelee eläinsuojelulaki. Luomutuotannon vahvuus onkin siinä, että se luo kuluttajille aiempaa selvästi myönteisemmän kuvan maatalouden harjoittamisesta ja kotieläinten hoidosta.
Vai sellaista. Että luomutuotannossa vähimmmäisvaatimukset ovat tiukemmat kuin tavanomaisessa vallitseva käytäntö. Asia pitänee edes jotenkin paikkaansa sikoloiden kohdalla, mutta muutoin erot ovat sangen minimaaliset, osin jopa suorastaan kosmeettiset, eli puhutaan ikkunapinta-alan koosta yms asioista.
Esimerkiksi lehmä makaa noin 12 tuntia päivässä, syö 8 tuntia päivässä ja lypsyyn menee pari tuntia, niin sitä aikaa lehmän lajityypilliseen sosiaaliseen elämään jää noin pari tuntia, joka on tietenkin tärkeää aikaa, mutta suhteet miten lehmä päivänsä käyttää, tulee pitää mielessä.
Mutta se tuossa ihmetyttää, että luomutuotantoa pitää suosia sen takia, että se luo paremman kuvan maataloudesta, mutta jälleen ei ole edes yhtä konkreettista tutkittua asiaa siitä, että onko luomun luoma kuva oikea myös käytännössä.
Kyllä hyvä mainostoimisto voi luoda vaikka millaisia kuvia ties mistä, mutta jos se ei ole todellisuutta, niin onko asialla jotain merkitystä oikeasti esimerkiksi eläinten hyvinvoinnin kannalta?
Suomessa on EU:n terveimmät lehmät, jotka lypsävät laadultaan ehdottomasti parasta maitoa, niin kyllä siitä aika paljon voi päätellä siitä, miten eläinten asiat ovat. Lehmä on hyvin arvokas eläin omistajalleen, joten on aivan omistajan edun mukaista, että hän pitää huolta eläimen hyvinvoinnista ihan taloudellisista syistä.
Suomessa on EU:n terveimmät broilerit, joista yksikään ei ole saanut yhtä ainoaa antibioottikuuria viime vuonna ja sekin kertoo paljon siitä, kuinka eläimet voivat.
Sikaloista meillä on sangen ikävää materiaalia ja epäkohtia ei tule piilotella, saatikka vähätellä, mutta pitää muistaa, että järjestö, jonka tavoite on lopettaa kotieläintuotanto Suomesta kokonaan, taatusti löytää agendalleen suotuisat kuvakulmat. Sairaskarsinaa yöllä salaa kuvatessaan on hyvät mahdollisuudet saada rajuakin materiaalia ihmisten tietoisuuteen, jotka haluavat sellaista nähdä.
Mutta valitettavasti maanviljelijätkin ovat ihmisiä, joille voi tulla ongelmia vaikkapa työssä uupumisen kautta, joka voi vaikuttaa eläinten hyvinvointiin dramaattisesti ja tähän eivät säännöt tai tuotantotapa vaikuta, vaan valvonta, jota olisi oltava mielellään enemmän kuin yhden kerran vuodessa.
Ja entäpä ammattietiikka koko brändityöryhmän sopassa. Tästä visiosta luomutuotantoon siirtymisestä vastasivat kuvataiteilija Osmo Rauhala, sekä Nokian entinen toimitusjohtaja Jorma Ollila.
Osmo Rauhala on erittäin arvostettu kuvataiteilija ja hänen ansionsa sillä saralla ovat kiistämättömät, mutta annamme hänelle vapaat kädet visioida sen, mihin tulevaisuutemme maatalous perustuu?
Miksi me emme antaneet tätä mahdollisuutta maatalouden ammattilaisille?
Osmo Rauhalan kunniaksi on kuitenkin sanottava se, että hän viljelee luomua Suomessa kesäisin, mutta se taas asettaa hänen mahdollisen neutraalin suhtautumisensa kovin kyseenalaiseksi tässä työryhmässä.
Jos me perustaisimme samanlaisen brändityöryhmän koskien terveydenhuoltoamme ja pistäisimme työryhmää vetämään homeopaatin ja vyöhyketerapeutin, niin ei tarvinne kovin paljoa mielikuvitusta arvatakseen sen, mihin suuntaan työryhmä haluaisi terveydenhuoltoamme kehittää.
Lukekaa Koikkalaisen luomuraportti ajatuksen kanssa ja miettikää, onko luomutuotanto sellaista mitä mainokset antavat ymmärtää. Onko luomutuotanto todettu Suomessa tehdyillä tutkimuksilla ympäristön kannalta paremmaksi? Onko tutkimusten mukaan tavanomainen tuotanto pilannut luontomme, tuhonnut luonnon moninaisuuden ja olisiko luomutuotanto nyt sitten maatalouden Messias, joka sovittaa syntimme ja pelastaa ihmiskunnan?
Loppuun vielä lainaus:
Suomessa tehdyissä tutkimuksissa luomuviljelyn positiiviset vaikutukset lajiston monimuotoisuuteen on selkemmin havaittu rikkakasveilla.
Ja tämän takiako kannattaa puolet maataloudestamme siirtää luomutuotantoon?
LISÄYS:
Komenttiosiossa annettiin linkki tutkimukseen, jossa kestävän ja hyvin tuottavan lehmän ominaisuuksia on selvitetty Suomen olosuhteissa:
KESTÄVÄ LEHMÄ - Lypsylehmien poiston syyt ja kestävyyden taloudellinen merkitysTosin luomutuotantoa ei tuossa ole mukana, joten emme voi verrata, että miten asiat ovat siellä. Asia olisi mielenkiintoinen, sillä kuten tiedettyä, luomun säännöt eläinten lääkinnästä ovat hieman oudot jo pelkästään kaksinkertaisen varoajan osalta, joten luomutuotannon säännöt voisivat toisaalta kohottaa poistojen määrää, sillä sairas eläin tulee luomussa maksamaan paljon tavanomaista enemmän. Puhumattakaan siitä, että kolmen antibioottikuurin jälkeen lehmä palaa siirtymäkaudelle ja sellaisen pitäminen luomunavetassa, luomueläimien kanssa ei tule kysymykseen. |
9. kesäkuuta 2012
Herkkupeppuja päätöksentekoon
Presidentti Sauli Niinistö vastaanotti Eduskunnan Ruokaryhmän, joka antoi presidentille vetoomuksen suomalaisen ruoan puolesta. Jotenkin taas luomuruoka koetetaan ujuttaa synonyymiksi kotimaiselle ruoalle ja tapaamisessa annettiin jokseenkin omituisia lausuntoja siitä, miten päätöksiä koskien ruokaa ja ruokahuoltoa tulisi tulevaisuudessa tehdä:
Auts, sanoisin. Kohta alkaa Riossa kokous, jossa pohditaan mm. koko Maapallon ruokahuoltoa, niin toivottavasti Suomesta lähetettävää ryhmää ei ole saatettu matkaan vastaavilla kommenteilla.
Kukaan ei närkästy (paitsi allekirjoittanut), jos luomuruoan puolesta esitetään tuollaisia kommentteja, mutta jos asia koskisi tulevaisuuden energiahuoltoa ja joku tärkeään työryhmään päässyt toteaisi, että tarvitsemme öljy-yhtiöiden edustajia päätöksenteon kärkipaikoille, niin mitähän silloin tapahtuisi?
Toivottavasti maatalouden ammattilaiset päättäisivät tosiasioiden pohjalta tulevaisuuden päätökset koskien ruokahuoltoa ja jätetään herkkupeput hieman syrjäisempiin huoneisiin laatimaan lausuntojaan.
Presidentti ilmoitti olevansa kiinnostunut esimerkiksi ruokahuollon omavaraisuudesta ja toivottavasti hän perehtyy asiaan tutustumalla vaikkapa kotimaan maatalouden todellisiin, toteutuneisiin satotilastoihin Suomen osalta, kun miettii oikeita ja vähemmän oikeita vaihtoehtoja omavaraisesta ruokahuollosta.
Mutta jos annamme erilaisille lobbausryhmille vallan asiassa, niin presidentin eteen kiikutetaan tilastoja Yhdysvalloista, jonkin luomuinstituutin koetilan sadoista, jotka koskevat etupäässä maissia ja joiden tilastojen luotettavuudesta meillä on vain instituutin oma ilmoitus.
Presidentti Niinistö vastaanotti ruokaryhmän vetoomuksen suomalaisen ruuan käytöstä
- Tarvitsemme herkkupeppuja päätöksenteon kärkipaikoille, Ahopelto huudahti.
Auts, sanoisin. Kohta alkaa Riossa kokous, jossa pohditaan mm. koko Maapallon ruokahuoltoa, niin toivottavasti Suomesta lähetettävää ryhmää ei ole saatettu matkaan vastaavilla kommenteilla.
Kukaan ei närkästy (paitsi allekirjoittanut), jos luomuruoan puolesta esitetään tuollaisia kommentteja, mutta jos asia koskisi tulevaisuuden energiahuoltoa ja joku tärkeään työryhmään päässyt toteaisi, että tarvitsemme öljy-yhtiöiden edustajia päätöksenteon kärkipaikoille, niin mitähän silloin tapahtuisi?
Toivottavasti maatalouden ammattilaiset päättäisivät tosiasioiden pohjalta tulevaisuuden päätökset koskien ruokahuoltoa ja jätetään herkkupeput hieman syrjäisempiin huoneisiin laatimaan lausuntojaan.
Presidentti ilmoitti olevansa kiinnostunut esimerkiksi ruokahuollon omavaraisuudesta ja toivottavasti hän perehtyy asiaan tutustumalla vaikkapa kotimaan maatalouden todellisiin, toteutuneisiin satotilastoihin Suomen osalta, kun miettii oikeita ja vähemmän oikeita vaihtoehtoja omavaraisesta ruokahuollosta.
Satotilastot - julkistukset - tavanomainen tuotanto
Satotilastot - julkistukset - luomutuotanto
7. kesäkuuta 2012
Maapallon elonkehä muuttuu
Tiede -lehden nettisivusto tarjoaa paljon tiedeuutisia eri aiheista ja uusin uutinen liittyy myös ruoan tuottamiseen.
Arviot maatalousmaana olevasta alueesta lienevät oikean suuntaisia, mutta ongelmia asiassa aiheuttaa se, että parhaimmat ja maatalouskäyttöön soveliaimmat maat on jo valjastettu maatalouden käyttöön ja ne maa-alueet, mitä joko nyt tai tulevaisuudessa koetetaan saada maatalousmaaksi, ovat siihen yleensä huonosti sopivia.
Viljavat ja hyvin tuottavat, sekä helposti hyödynnettävät maa-alueet on jo otettu käyttöön ja yhä vaikeammin hyödynnettävää maa-alaa on enää jäljellä maatalousmaaksi.
Ongelmia aiheuttaa lisäksi se, että hyvää maatalousmaata on lähes pakko luovuttaa maatalouskäytöstä pois mm. kaupunkien levittyessä yhä laajemmille alueille ja kaupunkien kasvaessa esikaupunkialueineen yhä suuremmiksi ja suuremmiksi. Tämä ei ole ongelma tietenkään juuri Suomessa, mutta esimerkiksi Kiinassa ongelmia on jo hyvin paljon.
Mitä huonommin maatalouskäyttöön soveltuvaa maata joudutaan ottamaan käyttöön, sitä enemmän muokkausta ja muita ympäristön rakenteeseen vaikuttavia asioita joudutaan tekemään ja sitä enemmän se maa-alue tarvitsee vaikkapa lannoitteita, jotta se tuottaisi edes jotain.
Tehostaminen, se suuri kirosana, mutta jälleen pitää muistuttaa siitä mitä tehostaminen on. Maatalouden tehostaminen ja ravinnontuotannon tehostaminen ei tarkoita sitä, että maatalouskemikaaleja ja lannoitteita syydetään peltoihin ilman mitään rajaa.
Tehostaminen tarkoittaa sitä, että samoilla tuotantopanoksilla kuin nyt saadaan tulevaisuudessa enemmän ruokaa, tai vähemmillä tuotantopanoksilla saadaan sama määrä kuin tällä hetkellä. Sitä on tehostaminen.
Onko luomutuotanto tehostamista? Se selviää ainakin Suomen osalta ensimmäisestä postauksestani:
Pääministerimme runoili juuri ruoasta ja siitä, miten ruoka on tärkeää ja ruoan odotetaan tuottavan meille elämyksiä sekä tarinoita. Jostain syystä juuri luomuruoka tuottaa Kataiselle tarinoita ja elämyksiä.
Miljardi ihmistä tällä hetkellä ei välitä niistä elämyksistä saati ruoan tarinoista, vaan he olisivat iloisia pelkästä ruoasta, tavallisesta tylsästä ruoasta ilman tarinoita ja elämyksiä. Jätetään ne tarinat ja elämykset heille, joilla on niistä varaa maksaa, mutta ei pakoteta sellaisia rikkaiden elämysiloihin, joilla ei ole niihin varaa.
Maapallon elonkehä muuttuu
Ihmiskunta käyttää nyt 20-40 prosenttia maapallon perustuotannosta omiin tarpeisiinsa. Noin 43 prosenttia maapallon maa-pinta-alasta on maanviljelyskäytössä tai rakennettua aluetta, suuri osa jäljelle jäävästä on tieverkostojen läpäisemää. Joidenkin arvioiden mukaan yli 80 prosenttia viljelykelpoisesta pinta-alasta on jo käytössä.
Arviot maatalousmaana olevasta alueesta lienevät oikean suuntaisia, mutta ongelmia asiassa aiheuttaa se, että parhaimmat ja maatalouskäyttöön soveliaimmat maat on jo valjastettu maatalouden käyttöön ja ne maa-alueet, mitä joko nyt tai tulevaisuudessa koetetaan saada maatalousmaaksi, ovat siihen yleensä huonosti sopivia.
Viljavat ja hyvin tuottavat, sekä helposti hyödynnettävät maa-alueet on jo otettu käyttöön ja yhä vaikeammin hyödynnettävää maa-alaa on enää jäljellä maatalousmaaksi.
Ongelmia aiheuttaa lisäksi se, että hyvää maatalousmaata on lähes pakko luovuttaa maatalouskäytöstä pois mm. kaupunkien levittyessä yhä laajemmille alueille ja kaupunkien kasvaessa esikaupunkialueineen yhä suuremmiksi ja suuremmiksi. Tämä ei ole ongelma tietenkään juuri Suomessa, mutta esimerkiksi Kiinassa ongelmia on jo hyvin paljon.
Mitä huonommin maatalouskäyttöön soveltuvaa maata joudutaan ottamaan käyttöön, sitä enemmän muokkausta ja muita ympäristön rakenteeseen vaikuttavia asioita joudutaan tekemään ja sitä enemmän se maa-alue tarvitsee vaikkapa lannoitteita, jotta se tuottaisi edes jotain.
Katsauksessa ei esitetä toimintaohjeita, mutta tutkijoiden mukaan keskeisiä tavoitteita ovat väestönkasvun ja resurssien käytön hillitseminen, nopea siirtyminen muihin kuin fossiilisiin energialähteisiin, ravinnontuotannon tehostaminen ja biodiversiteetistä huolehtiminen maalla ja merissä.
Tehostaminen, se suuri kirosana, mutta jälleen pitää muistuttaa siitä mitä tehostaminen on. Maatalouden tehostaminen ja ravinnontuotannon tehostaminen ei tarkoita sitä, että maatalouskemikaaleja ja lannoitteita syydetään peltoihin ilman mitään rajaa.
Tehostaminen tarkoittaa sitä, että samoilla tuotantopanoksilla kuin nyt saadaan tulevaisuudessa enemmän ruokaa, tai vähemmillä tuotantopanoksilla saadaan sama määrä kuin tällä hetkellä. Sitä on tehostaminen.
Onko luomutuotanto tehostamista? Se selviää ainakin Suomen osalta ensimmäisestä postauksestani:
Luomun sadot
Joutuisimme raivaamaan villiä luontoa hyvin paljon enemmän maatalousmaaksi, jos tekisimme luomutuotannosta päämenetelmän. Olisiko parempi antaa luomutuotannon olla siinä roolissa, mihin se parhaiten soveltuu, eli tuottaa ruokaelämyksiä niille, joilla on siihen varaa?
Pääministerimme runoili juuri ruoasta ja siitä, miten ruoka on tärkeää ja ruoan odotetaan tuottavan meille elämyksiä sekä tarinoita. Jostain syystä juuri luomuruoka tuottaa Kataiselle tarinoita ja elämyksiä.
Miljardi ihmistä tällä hetkellä ei välitä niistä elämyksistä saati ruoan tarinoista, vaan he olisivat iloisia pelkästä ruoasta, tavallisesta tylsästä ruoasta ilman tarinoita ja elämyksiä. Jätetään ne tarinat ja elämykset heille, joilla on niistä varaa maksaa, mutta ei pakoteta sellaisia rikkaiden elämysiloihin, joilla ei ole niihin varaa.
29. toukokuuta 2012
Ympäristötuki
Tavanomaista maanviljelyä syytetään hyvin paljon siitä, että se ylilannoittaa, ylitorjuu ja kaikkea tehdään aivan liikaa ja aivan kuin maanviljelijät eivät muuta tekisi kuin koettaisivat tuhota luonnon ympäriltään.
Maaseudun Tulevaisuus julkaisi uutisen, joka valottaa asian toista puolta:
Maatalouden ympäristötuki ohjaa maanviljelyä hyvin paljon, kuten tämä esimerkki osoittaa. Viranomaiskapulakielestä kiinnostuneet voivat lukea koko asetuksen seuraavan linkin takaa:
Tavanomaisen maatalouden vastustajat saavat usein sopimaan samaan lauseeseen sekä ylilannoituksen että maaperän köyhtymisen, joka on minusta sangen hämmästyttävää ja se kertoo lähinnä puutteista biologian tiedoissa joka saattaa johtua vaikkapa uneliaisuudesta koulussa.
Maaperän köyhtymistä aiheuttaa alilannoitus ja tässä tapauksessa maanviljelyä ohjaavan ympäristötuen avustamana. Sitten pieni katsaus nurmisatoihin:
Ja pistetäänpä vertailuun luomun suomat nurmisadot:
Tuosta jokainen voisi laskea, että jos aiomme tuottaa nurmea eläinten rehuksi ja siirrymme luomutuotannon keinoihin, niin joudummeko pienentämään peltoalaa ja saisimme sitä ehkä takaisin villiksi luonnoksi, vai joutuisimmeko raivaamaan lisää villiä luontoa maatalousmaaksi?
Ympäristötuki siis rajoittaa viljelijän mahdollista taipumusta ylilannoitukseen tai muiden maatalouskemikaalien ylikäyttöön, jos viljelijän omistama taskulaskin ei sitä tee.
Uutisessa mainittiin viljojen kohdalla satotasokorjaus, joka mahdollistaa järkevän lannoittamisen, mikäli viljelijä tuottaa suuria satoja.
Uusimmassa Maatilan Pellervossa asiaa käsiteltiin uusien hyvin tuottavien hybridilajikkeiden kannalta katsoen. Ympäristötuen mukaisilla typpirajoilla sadot jäävät uusilla lajikkeilla pieniksi, koska niille ei ympäristötuen takia saa antaa typpeä niin paljon kuin kasvi tarvitsisi. Vuosittainen ympäristötuen ehtojen mukainen typpilannoitus määräytyy maalajin, viljelyalueen ja viljelykasvin perusteella.
Mikäli haluaa saada lohkolleen suuremmat lannoitusrajat käyttöön, täytyy todistaa, että lohkoltaan on saanut keskimääräistä suurempia satoja usean vuoden ajan. Tämä ei tietenkään onnistu, jos et saa nostaa typen määrää sellaiseksi, että saisit vuosia hyviä satoja. Joten uudet lajikkeet menevät hukkaan, koska koko niiden potentiaalia ei saada käyttöön ympäristötukien rajoitusten takia.
Typen määrä ei saa koskaan ylittää ympäristötuen ehtojen määrää, mutta fosforin kohdalta sallitaan enintään viiden vuoden tasaus.
Tämän tarinan mahdollinen opetus oli se, että maaperä köyhtyy, mikäli sitä ei lannoiteta, eli korvata poistuvia lannoitteita uusilla ja maanviljelijää ohjaavat monet lait sekä säädökset, eikä hän toimi pelkästään oman mielikuvituksensa varassa tuottaessaan meille ruokaa lautaselle.
Maaseudun Tulevaisuus julkaisi uutisen, joka valottaa asian toista puolta:
Lannoitusrajat voivat johtaa nurmen ryöstöviljelyyn
Ympäristötuki asettaa liian tiukat lannoitusrajat tiloille, joilla korjataanvuosi toisensa jälkeen hyviä säilörehusatoja. Hyvä säilörehusato vie maasta paljon enemmän ravinteita kuin sille on annettu. Nurmelle tarvittaisiin samantapainen satotasokorjaus kuin viljalla jo on.
Maatalouden ympäristötuki ohjaa maanviljelyä hyvin paljon, kuten tämä esimerkki osoittaa. Viranomaiskapulakielestä kiinnostuneet voivat lukea koko asetuksen seuraavan linkin takaa:
Maa- ja metsätalousministeriön asetus maatalouden ympäristötuen perus- ja lisätoimenpiteistä ja maatalouden ympäristötuen erityistuista
MT:n uutisesta selviää myös hyvin yksinkertainen asia eli se, että ravinteet eivät ilmaannu kasveille tyhjästä, vaan jos sadonkorjuun jälkeen ravinteita ei palauteta maaperään lannoituksen kautta, maaperä köyhtyy ja alkaa tuottaa vaatimattomampia satoja.
Tavanomaisen maatalouden vastustajat saavat usein sopimaan samaan lauseeseen sekä ylilannoituksen että maaperän köyhtymisen, joka on minusta sangen hämmästyttävää ja se kertoo lähinnä puutteista biologian tiedoissa joka saattaa johtua vaikkapa uneliaisuudesta koulussa.
Maaperän köyhtymistä aiheuttaa alilannoitus ja tässä tapauksessa maanviljelyä ohjaavan ympäristötuen avustamana. Sitten pieni katsaus nurmisatoihin:
Parhailla maitotiloilla tiedetään, että tehokas nurmituotanto on yksi kannattavuuden avaintekijöistä. Ne pystyvät tuottamaan säilörehun kuiva-ainekilon parhaimmillaan jopa hiukan päälle viidellä sentillä, kun heikommilla tiloilla vastaava tuotantokustannus voi olla lähes 25 senttiä. Näin tehokas tuotanto onnistuu vain, kun koko rehuketju on trimmattu kuntoon ja satoa tuotetaan 9 000–10 000 kuiva-ainekiloa hehtaarilta vuodessa.
Ja pistetäänpä vertailuun luomun suomat nurmisadot:
Nurmirehut - luonnonmukaisen tuotannon perusta
MTT:n tutkimuksessa luomutilojen eri-ikäisiltä säilörehunurmilta Juvalla ja Mietoisilla otettujen näytteiden perusteella luomunurmien keskimääräinen sato oli 5 100 kg kuiva-ainetta (=ka) /ha.
Tuosta jokainen voisi laskea, että jos aiomme tuottaa nurmea eläinten rehuksi ja siirrymme luomutuotannon keinoihin, niin joudummeko pienentämään peltoalaa ja saisimme sitä ehkä takaisin villiksi luonnoksi, vai joutuisimmeko raivaamaan lisää villiä luontoa maatalousmaaksi?
Ympäristötuki siis rajoittaa viljelijän mahdollista taipumusta ylilannoitukseen tai muiden maatalouskemikaalien ylikäyttöön, jos viljelijän omistama taskulaskin ei sitä tee.
Uutisessa mainittiin viljojen kohdalla satotasokorjaus, joka mahdollistaa järkevän lannoittamisen, mikäli viljelijä tuottaa suuria satoja.
Uusimmassa Maatilan Pellervossa asiaa käsiteltiin uusien hyvin tuottavien hybridilajikkeiden kannalta katsoen. Ympäristötuen mukaisilla typpirajoilla sadot jäävät uusilla lajikkeilla pieniksi, koska niille ei ympäristötuen takia saa antaa typpeä niin paljon kuin kasvi tarvitsisi. Vuosittainen ympäristötuen ehtojen mukainen typpilannoitus määräytyy maalajin, viljelyalueen ja viljelykasvin perusteella.
Mikäli haluaa saada lohkolleen suuremmat lannoitusrajat käyttöön, täytyy todistaa, että lohkoltaan on saanut keskimääräistä suurempia satoja usean vuoden ajan. Tämä ei tietenkään onnistu, jos et saa nostaa typen määrää sellaiseksi, että saisit vuosia hyviä satoja. Joten uudet lajikkeet menevät hukkaan, koska koko niiden potentiaalia ei saada käyttöön ympäristötukien rajoitusten takia.
Typen määrä ei saa koskaan ylittää ympäristötuen ehtojen määrää, mutta fosforin kohdalta sallitaan enintään viiden vuoden tasaus.
Tämän tarinan mahdollinen opetus oli se, että maaperä köyhtyy, mikäli sitä ei lannoiteta, eli korvata poistuvia lannoitteita uusilla ja maanviljelijää ohjaavat monet lait sekä säädökset, eikä hän toimi pelkästään oman mielikuvituksensa varassa tuottaessaan meille ruokaa lautaselle.
24. toukokuuta 2012
Greeanpeace ja luomu
Greenpeace suhtautuu luomuviljelyyn jostain mystisestä syystä sangen positiivisesti, vaikka koko maailman luonnon paremman tulevaisuuden kannalta olisi suotavaa, että ruoka kyettäisiin tuottamaan pienemmällä pinta-alalla kuin nykyään ja villi luonto saisi olla villiä luontoa, eikä sitä tarvitsisi valjastaa maatalousmaaksi.
Sampo Rouhiainen kirjoitti blogissaan maanviljelystä ja kirjoituksessa oli monta positiivista asiaa, mutta sitten mentiin luomumetsään jotta karahti.
Jos tietää tosiasiat, niin sitten voisi kysyä itseltään, että pitäiskö maataloutta nykyisestä tehostaa, jotta metsiä ei tarvitsisi enää muuttaa maatalousmaaksi, vai pitäisikö maataloutta muuttaa sellaiseen tuotantomuotoon, joka romahduttaa sadot ja sitten sitä metsää on raivattava pelloksi entistä tarmokkaammin, jotta nälkäiset suut saavat ruokaa?
Valitettavasti, kuten aikaisemmassa kirjoituksessani jo mainitsin, tehokkuus mielletään maataloudessa usein väärin ja sen luullaan tarkoittavan jotain kauhistuttavaa myrkkyjen ja kemikaalien syytämistä kaksin käsin luontoon, vaikka tehostaminen tarkoittaa vain sitä, että samoilla tuotantopanoksilla kuin ennenkin saadaan hiukan enemmän syötävää.
Peltojen muokkaaminen on todellakin ikävä asia, josta tulisi mahdollisuuksien mukaan pidättäytyä, mutta aina se ei ole mahdollista ja siitä lisää tuonnempana. Typpeä lannoitteen muodossa on monenlaista ja typpeä voidaan kasveille tarjota monella tapaa. Modernit kemialliset -kauhistuttavan keinotekoiset- typpilannoitteet ovat nopealiukoisia, eli niiden typpi on kasvien käytössä heti, eikä viidestoista päivä. Sen sijaan lietelanta sisältää vain puolet typestään kasveille heti käytössä olevana nopealiukoisena typpenä ja loppu lietelannan typestä onkin sitten sellaista, joka saattaa haihtua taivaan tuuliin tai valua vesistöön, jos huonosti käy. Pisteet keinotekoiselle typelle.
Lähes oikein. "Keinotekoinen" kuullostaa taas kauhistuttavalta asialta, mutta kuten tosiasiat kertovat, "keinotekoinen" typpi on nopealiukoista ja kasvi käyttää sen tehokkaasti, kun taas esimerkiksi lietelannan typpi on puolet hidasta typpeä, joka valuu tai haihtuu minne sattuu ja voi aiheuttaa ongelmia mm. ympäristölle. Mutta sitten kirjoittaja hyppää täysin uusiin sfääreihin, joka ei sovi entiseen millään tavalla:
Alkuun kommentti päästöjen vähenemisestä. Vaikka tuo 23 % pitäisi paikkaansa, jota en lähtenyt tarkistamaan sillä se ei ole oleellista, koska kuten Suomen luomusatotilastot kertovat, niin sadot luomuun siirryttyä tippuvat reippaasti yli tuon 23 %, joten silloin sillä ei ole käytännössä mitään merkitystä. Jos pellon päästöt tippuvat 23 % ja sato vaikkapa vehnän osalta tippuu luomussa jopa 50 %, niin eipä tuo ihan maalaisjärjelläkään kannata. Sitten jos päästöt tippuvat 23 % ja sadot vain 5 %, niin vaihtokauppa on loistava. Sitä odotellessa emme anna noiden prosenttien hämätä itseämme.
Ensin Sampo kirjoittaa blogissaan pitkään ja kauniisti muokkaamattomasta viljelystä, suorakylvöstä ja sitten hypätään luomuviljelyyn, joka on muokkaamattoman viljelyn täydellinen vastakohta, sillä mm. rikkaruohojen vastustaminen luomussa perustuu lähes vain ja ainoastaan rajuun maanmuokkaukseen aina silloin, kun se on suinkin mahdollista. Luomupeltoa kynnetään, äestetään, kultivoidaan ja muokataan muokkaamasta päästyä syksyt ja keväät, jotta rikkaruohot saataisiin pidettyä edes jotenkin kurissa. Asiasta antaa meille esimerkin Wejjon blogi ja kyseinen blogin pitäjä on vielä vuoden luomuviljelijä muutaman vuoden takaa, vuodelta 2009:
Juolavehnän torjuntaa
Tällainen operaatio yhden ainoan rikkakasvin takia, joka on juolavehnä. Miten me saamme tämän luomuviljelyn todellisuuden sopimaan yhteen Greenpeacen blogistin Sampo Rouhiaisen tekstin kanssa?
Kuinka se hiili sitoutuu luomuviljelyssä maahan, kun sitä luomupeltoa pitää muokata muokkaamasta päästyä, jotta rikkaruohot saadaan pidettyä edes jotenkin kurissa?
Mitä polttoainesäästöjä viljelijälle mahtaa tuosta rikkarallista syntyä?
Tällaisten tosiasioiden selville saaminen luomuviljelystä sai ainakin omat mielipiteeni siihen suuntaan, että kaikki eivät nyt täsmää siinä, mitä luomuviljelyn sanotaan olevan ja mitä se todellisuudessa on.
Sampo Rouhiainen kirjoitti blogissaan maanviljelystä ja kirjoituksessa oli monta positiivista asiaa, mutta sitten mentiin luomumetsään jotta karahti.
Pellot päästölähteistä hiilinieluiksi
Ruoantuotanto on yksi suurimmista ihmisen aiheuttamista ilmastopäästölähteistä. Ilmastoa lämmittävät varsinkin karjatalouden tuottama metaani ja metsien raivaaminen maatalousmaaksi.
Jos tietää tosiasiat, niin sitten voisi kysyä itseltään, että pitäiskö maataloutta nykyisestä tehostaa, jotta metsiä ei tarvitsisi enää muuttaa maatalousmaaksi, vai pitäisikö maataloutta muuttaa sellaiseen tuotantomuotoon, joka romahduttaa sadot ja sitten sitä metsää on raivattava pelloksi entistä tarmokkaammin, jotta nälkäiset suut saavat ruokaa?
Valitettavasti, kuten aikaisemmassa kirjoituksessani jo mainitsin, tehokkuus mielletään maataloudessa usein väärin ja sen luullaan tarkoittavan jotain kauhistuttavaa myrkkyjen ja kemikaalien syytämistä kaksin käsin luontoon, vaikka tehostaminen tarkoittaa vain sitä, että samoilla tuotantopanoksilla kuin ennenkin saadaan hiukan enemmän syötävää.
Pelloista vapautuu varsinkin muokattaessa suuria määriä hiiltä ja myös dityppioksidia, joka on hiilidioksidia moninkertaisesti vahvempi kasvihuonekaasu. Sitä muodostuu varsinkin typpilannoitteiden hajotessa. Pellot voitaisiin kuitenkin muuttaa päästölähteistä hiilinieluiksi. Keinot siihen ovat jo olemassa.
Peltojen muokkaaminen on todellakin ikävä asia, josta tulisi mahdollisuuksien mukaan pidättäytyä, mutta aina se ei ole mahdollista ja siitä lisää tuonnempana. Typpeä lannoitteen muodossa on monenlaista ja typpeä voidaan kasveille tarjota monella tapaa. Modernit kemialliset -kauhistuttavan keinotekoiset- typpilannoitteet ovat nopealiukoisia, eli niiden typpi on kasvien käytössä heti, eikä viidestoista päivä. Sen sijaan lietelanta sisältää vain puolet typestään kasveille heti käytössä olevana nopealiukoisena typpenä ja loppu lietelannan typestä onkin sitten sellaista, joka saattaa haihtua taivaan tuuliin tai valua vesistöön, jos huonosti käy. Pisteet keinotekoiselle typelle.
Yksi keinoista on suorakylvö, jossa vilja kylvetään maata muokkaamatta edellisen vuoden kasvuston sänkeen. Kun maata ei muokata, hiilidioksidi ei vapaudu ilmaan, vaan se jää peltoon parantamaan maan rakennetta.......
Siirtymällä muokkaamattomaan viljelyyn, kierrättämällä kasvilajeja ja vähentämällä keinotekoisten lannoitteiden käyttöä, ei ainoastaan paranneta luonnon monimuotoisuutta pellolla ja sen ympäristössä, vaan voidaan hillitä ilmastonmuutosta.
Lähes oikein. "Keinotekoinen" kuullostaa taas kauhistuttavalta asialta, mutta kuten tosiasiat kertovat, "keinotekoinen" typpi on nopealiukoista ja kasvi käyttää sen tehokkaasti, kun taas esimerkiksi lietelannan typpi on puolet hidasta typpeä, joka valuu tai haihtuu minne sattuu ja voi aiheuttaa ongelmia mm. ympäristölle. Mutta sitten kirjoittaja hyppää täysin uusiin sfääreihin, joka ei sovi entiseen millään tavalla:
Luonnonmukaisessa viljelyssä piilee suuri ilmastopäästöjen säästömahdollisuus. Brittiläinen Soil Association on laskenut, että siirtymällä laajamittaiseen luomuviljelyyn Britanniassa, maatalouden päästöt vähenisivät 23 prosenttia. Määrä vastaa miljoonan henkilöauton poistumista liikenteestä. Tämä kaikki tapahtuisi pelkästään maahan sitoutuvan hiilen ansiosta. Päälle tulisivat vielä viljelijöiden polttoainesäästöt ja lannoitteiden tuotannosta aiheutuvien päästöjen väheneminen.
Alkuun kommentti päästöjen vähenemisestä. Vaikka tuo 23 % pitäisi paikkaansa, jota en lähtenyt tarkistamaan sillä se ei ole oleellista, koska kuten Suomen luomusatotilastot kertovat, niin sadot luomuun siirryttyä tippuvat reippaasti yli tuon 23 %, joten silloin sillä ei ole käytännössä mitään merkitystä. Jos pellon päästöt tippuvat 23 % ja sato vaikkapa vehnän osalta tippuu luomussa jopa 50 %, niin eipä tuo ihan maalaisjärjelläkään kannata. Sitten jos päästöt tippuvat 23 % ja sadot vain 5 %, niin vaihtokauppa on loistava. Sitä odotellessa emme anna noiden prosenttien hämätä itseämme.
Ensin Sampo kirjoittaa blogissaan pitkään ja kauniisti muokkaamattomasta viljelystä, suorakylvöstä ja sitten hypätään luomuviljelyyn, joka on muokkaamattoman viljelyn täydellinen vastakohta, sillä mm. rikkaruohojen vastustaminen luomussa perustuu lähes vain ja ainoastaan rajuun maanmuokkaukseen aina silloin, kun se on suinkin mahdollista. Luomupeltoa kynnetään, äestetään, kultivoidaan ja muokataan muokkaamasta päästyä syksyt ja keväät, jotta rikkaruohot saataisiin pidettyä edes jotenkin kurissa. Asiasta antaa meille esimerkin Wejjon blogi ja kyseinen blogin pitäjä on vielä vuoden luomuviljelijä muutaman vuoden takaa, vuodelta 2009:
Juolavehnän torjuntaa
Luomuviljelyssä hankalan kestorikkakasvin, juolavehnän torjunta perustuu mekaaniseen muokkaamiseen. Kuvissa näkyvä lohko on karkeaa hietamaata, jossa juolavehnä viihtyy hyvin.
Torjunta aloitettiin syksyllä sadonkorjuun jälkeen kultivoimalla lohko, jolloin jo talvea varten tuleentunut juola lähti uudelleen kasvuun ja hukkasi näin juuriinsa varastoitunutta vararavintoaan. Kun juurissa näkyi 2-3cm uutta kasvua, kasvusto rikottiin vielä kerran talven alle lapiorullaäkeellä.
Nyt keväällä maan kuivuttua muokkausta jatkettiin, aina kun juuriin tulee uudet 2-3cm alut. Keväällä kasvuunlähtö on nopeaa, joten tähän mennessä olen ehtinyt muokata sen s-piikkiäkeellä 3 kertaa.
Nyt lohko vielä kynnettiin huolellisesti, jolloin saamme puhtaan maan kylvöalustaksi, ja siihen kylvetään vilja-virna-raiheinä-apila seos viherlannoitukseksi seuraavan vuoden rypsiä varten. Viherlannoitusseos on erinomainen kilpailemaan vielä mahdollisesti muokkauksesta selvinneiden juolavehnien kanssa.
Tällainen operaatio yhden ainoan rikkakasvin takia, joka on juolavehnä. Miten me saamme tämän luomuviljelyn todellisuuden sopimaan yhteen Greenpeacen blogistin Sampo Rouhiaisen tekstin kanssa?
Kuinka se hiili sitoutuu luomuviljelyssä maahan, kun sitä luomupeltoa pitää muokata muokkaamasta päästyä, jotta rikkaruohot saadaan pidettyä edes jotenkin kurissa?
Mitä polttoainesäästöjä viljelijälle mahtaa tuosta rikkarallista syntyä?
Tällaisten tosiasioiden selville saaminen luomuviljelystä sai ainakin omat mielipiteeni siihen suuntaan, että kaikki eivät nyt täsmää siinä, mitä luomuviljelyn sanotaan olevan ja mitä se todellisuudessa on.
15. toukokuuta 2012
Katsaus luomuviljelyyn
Ihmisillä on hyvin erilaisia käsityksiä luomuviljelystä. Usein kuulee sanottavan, että luomussa ei lannoiteta, luomussa ei tarvitse lannoittaa, tai luomussa ei käytetä kemiallisia lannoitteita, tai luomussa käytettävät lannoitteet eivät kuluta uusiutumattomia luonnonvaroja.
Ainoa täysin oikea väite on se, että luomu ei salli nykyaikaisia kemiallisia lannoitteita.
Kasvin tarvitsemat pääravinteet ovat typpi (N), fosfori (P) ja kalium (K).
Maanviljelyn ongelma on se, että aina kun sato korjataan talteen, nämä ravinteet siirtyvät meidän lautasellemme, eivätkä ravinteet tule takaisin, ennen kuin yhdyskuntaliete (ihmisten ulosteet) sallitaan lannoitteena maanviljelyksessä. Joten nämä kasvin tarvitsemat ravinteet on saatava jollakin keinolla takaisin peltoon, jotta saamme sadon myös seuraavana satokautena.
Luomuviljelyssä typpi hoidetaan peltoon biologisesta typensidonnasta palkokasvien ja typensitojabakteerien symbioosin avulla. Mutta samaa saa käyttää myös tavanomaisessa viljelyssä, eikä typensidonta palkokasvien avulla ole vain luomuviljelyn yksinoikeus.
Asiassa on kuitenkin ongelmia, eli lähinnä se, että typensidonnan avulla tuotettu typpi voi olla kasvin käytössä väärään aikaan, jolloin typensidonta on mennyt hukkaan osittain tai jopa kokonaan. Lisäksi luomussa on vähän keinoja siihen, jos kasvi tarvitsee lisätyppeä kesken kasvukauden, joten typensidonta on herkkä asia ja ongelmien kohdalla luomuviljeljän kädet ovat sidotut luomusääntöihin, jotka eivät anna juuri pelivaraa. Luomuviljelijä voisi ajaa lietelantaa pellolle kasvukauden aikana, mutta lietelannan mukana tulee vaikkapa kaliumia ja liika kalium voi aiheuttaa lakoontumista. Jos kasvi tarvitsee pelkkää typpeä ja vain sitä, ei sitä luomun säännöillä pystytä antamaan, vaan mukana menee muutakin, joka voi aiheuttaa uusia ongelmia.
Fosfori onkin sitten ongelmallisempi tapaus, sillä luomu on käytännössä fosforin osalta hyvin riippuvainen karjanlannasta. Karjanlanta on ongelmallista siksi, että siinä kasvin tarvitsemat ravinteet ovat osin väärässä suhteessa, lähinnä liian vähän typpeä suhteessa fosforiin. Lisäksi ravinnepitoisuus on aina epävarma. Lanta on hyvin vähäravinteista, eli hyvin suuressa määrässä tavaraa on vähän tarvittavaa. Lannassa on lisäksi liukenematonta typpeä jopa 40 %, joten potentiaalisen ympäristöhaitan riski on melkoinen.
Sitten jos lanta separoidaan, eli fosforipitoinen kiintoaines ja typpipitoinen neste otetaan erikseen, niin haittana on suuri levitysmäärä hehtaarille, josta taas uhkaa maan tiivistyminen.
Karjanlannan käsittely ja varastointi ei ole ilmaista, sekä varastoinnin aikana mm. typpeä haihtuu taivaan tuuliin. Mikäli lannan ravinteet saataisiin helposti ja halvalla tiiviimpään muotoon, olisi lannalla potentiaalia korvata väkilannoitteita laajemminkin. Lannan ajaminen pelloille ei ole ilmaista ja mikäli luomutilalla ei ole omaa karjaa, ongelmat korostuvat. Lisäksi peltojen olisi syytä olla hyvin lähellä tilaa, jotta kuljetuskustannukset eivät kohoaisi liian suuriksi.
Karjanlannan ravinteet tehokkaasti käyttöön
Lietelanta
Seuraavan linkin takana myös lannan käyttämisen ongelmista:
Onko liete levitettävä välttämättä ennen kylvöä?
Mutta jos lantaa ei ole saatavilla, alkavat luomuviljelijän ongelmat. Luomussa sallitaan keinolannoitteita, mutta ne ovat sallittuja käsittämättömien rajoitusten saattelemia.
Sallitut ovat lihaluujauho, sekä kivijauheita, mm. apatiitti ja biotiitti.
Apatiitti on samaa, jota norjalainen Yara louhii Siilinjärvellä ja tekee siitä tavanomaisille pelloille soveltuvaa nopealiukoista fosforia. Apatiitti käsitellään rikkihapolla, jolloin fosforin liukoisuus paranee ja kasvi voi sen hyödyntää tehokkaasti.
Luomu sallii apatiittikivipölyn, jota ei ole käsitelty rikkihapolla. Tuote on kuitenkin samaa uusiutumattoman luonnonvaran ainetta kuin tavanomaisenkin viljelyn käyttämä. Rikkihappokäsittely kielletään luomussa ilmeisesti siksi, koska se on kemiallinen prosessi ja niin luomu voi mainostaa, että se ei käytä kemiallisia lannoitteita, ihan kuin sillä tässä tapauksessa olisi mitään merkitystä ja kun valotan asiaa hiukan tarkemmin, luomun sääntö on järjenvastainen täydellisesti.
Paul Riesinger tutki luomun lannoitteita vuonna 2006 ja hän tuli siihen tulokseen, että luomussa sallittun apatiitin fosfori ei liukene kasveille käytettävissä olevaan muotoon, ei edes pitkällä aikavälillä. Hänen mielestään apatiitti pitäisi korvata superfosfaatilla, keinolannoitteella jota valmistetaan apatiitista käsittelemällä sitä rikkihapolla, kuten yllä kirjoitin.
Tosin tämä asia on ollut jo pitkään tiedossa ennen Riesingerin havaintoja, sillä asiaa tutkittiin monivuotisessa viljelykokeessa vuosina 1990-1995.
Siilinjärven apatiittipöly ja muut hidasliukoiset fosfori- ja kaliumlannoittet luomuviljelyssä.
Tutkimuksessa tutkittiin myös lihaluujauhon käyttöä luomun satoja parantamassa ja tutkimuksen johtopäätös oli aika lohduton, ajatellen luomun säännöstöä:
Tämän tutkimuksen selkein tulos on se, että millään käytetyllä lannoitusaineella ei pystytty oleellisesti vaikuttamaan sadon määrään tai laatuun.
Moni ajattelee, että luomu tarjoaa tulevaisuudessa parempia ja parempia tekniikoita viljelyyn ja kehittyessään se pystyy johonkin, mihin se ei nyt pysty.
Jos luomun sallitut keinolannoitteet on todettu jo 1990-luvulla epäkelvollisiksi ja niitä yhä käytetään, sekä säännöissä sallitaan käytettävän, eikä niistä kuitenkaan ole mitään hyötyä, niin montako vuosikymmentä meidän on odotettava sääntömuutoksia tältä osin, jos yli 20 vuotta ei ole tehnyt asialle yhtään mitään?
Suomessa on tutkittu myös. luomuviljelyn vaikutusta maaperään ja siinäkään ei ole löydetty mitään eroa luomun ja tavanomaisen viljelyn välillä.
MTT - luomuviljelyn ja tavanomaisen viljelyn vaikutukset maaperään
Kummallakin tavalla voidaan viljellä niin, että maaperä lieroineen voi hyvin. Kummallakin tavalla voidaan viljellä myös niin, että maaperä lieroineen ei voi hyvin. Mutta jos me voimme viljellä tavanomaisesti niin, että saammme hyviä satoja yhdistettynä hyvin voivaan maaperään, niin mihin sitä toista muotoa sitten edes tarvitaan?
8. toukokuuta 2012
Kritiikkiä luomusta ja luonnollisuustrendistä
Luomutuotanto on saanut jopa hieman kriitiikkiäkin osakseen muutamissa medioissa, kuitenkin etupäässä yksittäisten ihmisten blogeissa.
Laajimman kritiikin toistaiseksi on esittänyt Suomen Kuvalehti, jonka tosiasioissa pysyvä juttu on luettavissa myös netin välityksellä:
Jotta voit lukea jutut, kirjoita siis googleen haku "Uskomukset ohjaavat ruokavalintoja" tai "Luomun paremmuus on uskon asia" ja klikkaa hakujen ensimmäistä linkkiä, jolloin koko juttu aukeaa.
Seuraavaksi käsittelyyn tulee luomun mahdolliset terveyshyödyt, sillä niistäkin on paljon tutkimuksia, eivätkä ne anna juuri mitään aihetta tukea tätä sangen tuottamatonta ja kallista tuotantomuotoa.
Laajimman kritiikin toistaiseksi on esittänyt Suomen Kuvalehti, jonka tosiasioissa pysyvä juttu on luettavissa myös netin välityksellä:
Onko luomuruoka todella meille niin hyvää kuin annetaan ymmärtää?
”Luomua myydään usein mielikuvilla, jotka eivät vastaa todellisuutta. Luomu ei ole tae terveellisyydestä, ja puhtauden suhteenkin vaihtelu on suurta, aivan kuten tavanomaissakin tuotteissa”, sanoo ympäristöterveyden emeritusprofessori Jouko Tuomisto Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.
Tuomas Enbuske antoi oman panoksensa kirjoituksellaan, jossa selkeästi nähdään asiat ilman turhaa mustavalkoisuutta:
Kaikki mikä tulee luonnosta ei ole hyvää!
Kenelläkään ei ole luomusta mitään pahaa sanottavaa. Se on jotain epämääräisen ja absoluuttisen hyvää kuten Amnesty, Punainen risti tai Pekka Haavisto.
Luomun puolustajilla on kolme argumenttia, jotka menevät arkikeskustelussa sekaisin kuin uransa lopettanut hiihtäjä. Yksi on luontoystävällisyys, toinen terveellisyys ja kolmas on hyvä maku.
Myös Raili Leino Tekniikka & Talous -lehdessä on kirjoittanut kolumneja luomun eri puolista. T & T:n linkit ovat hieman ongelmallisia, sillä T & T ei päästä lukemaan kolumneja suoraan linkistä, vaan ilmoittaa että ne ovat maksullisia. Asia on helppo kiertää niin, että copy-pasteaa tuon otsikon googleen ja sitten klikkaamalla googlen hakua pääsee lukemaan koko jutun, eikä estoja ole.
Luomun paremmuus on uskon asia
Luomun asema on pelkästään median määrätietoisen rummutuksen tulos. Mutta kun jonkin asian lukee lehdestä ja kuulee radiosta uudelleen ja uudelleen, alkaahan sitä pitää totuutena. Varsinkin, kun luomuun liitetään kaikki hyvät tarkoitusperät: terveellisyys, ekologisuus ja eläinten hyvinvointi.
Uskomukset ohjaavat ruokavalintoja
On helppo nähdä, miksi ruokateollisuus rakastaa luomua ja terveysruokia. Ihmiset eivät voi syödä enempää ruokaa, mutta aina he voivat syödä kalliimpaa ruokaa.
Jotta voit lukea jutut, kirjoita siis googleen haku "Uskomukset ohjaavat ruokavalintoja" tai "Luomun paremmuus on uskon asia" ja klikkaa hakujen ensimmäistä linkkiä, jolloin koko juttu aukeaa.
Seuraavaksi käsittelyyn tulee luomun mahdolliset terveyshyödyt, sillä niistäkin on paljon tutkimuksia, eivätkä ne anna juuri mitään aihetta tukea tätä sangen tuottamatonta ja kallista tuotantomuotoa.
5. toukokuuta 2012
Luomun sadot
Ensimmäinen varsinainen blogaukseni käsittelee luomutuotantoa ja sen eettisyyttä. Luomu on nyt kaikkien huulilla ja siinä on jotain niin pyhää ja hienoa, että sitä ei saa arvostella millään tavalla.
Mutta onko luomu eettistä?
Asiaa voi lähteä purkamaan siitä näkökulmasta, että kuinka ihmisten käy, jos kaikki tuotantomme olisi luomua. Jos luomutuotannon määrä olisi Maapallolla 100 %, niin miten ihmisten kävisi?
Tämän hetkisen tiedon mukaan ihmisten kävisi suhteellisen heikosti ja luomun suosiminen vaatisi hiukan samantapaista ajattelua kuin mitä Pentti Linkola harrastaa. Koko Maapallon maatalouden siirtäminen luomutuotantoon aiheuttaisi valtavan ruokakatastrofin ja noin puolet ihmisistä kuolisi nälkään.
Lisäksi jotta edes sille varakkaalle osalle ihmisistä riittäisi luomua, olisi karjan määrää nostettava hyvin paljon, jotta lantaa riittäisi lannoitteeksi edes jonkinlaisten satojen varmistamiseksi, sillä kemiallisten lannoitteiden hylkääminen tekee luomusta täysin karjanlannasta riippuvaisen.
Luomuväki itse esittää muutamia tutkimuksia, joidenkin yhdysvaltalaisten luomuinstituuttien tuottamana, että luomu riittää hyvinkin koko Maapallon ruokkimiseen, mutta esimerkiksi Suomen maataloustilastot puhuvat aivan toisenlaista kieltä.
Satotilasto - julkistukset - tavanomainen tuotanto
Satotilastot - julkistukset - luomutuotanto
Tilastot ovat hyvin murheellista luettavaa ja on todellakin kysyttävä, että onko sellainen tuotanto missään määrin eettistä, jolla ei kyetä ruokkimaan kuin kaikkein rikkain osa planeettamme ihmisistä?
Suomen tilanne esimerkiksi vehnän osalta on seuraava:
Satovuosi 2006 ja vehnän keskisato hehtaarilta luomussa -48.59 % tavanomaisen keskihehtaarisadosta.
Vuonna 2007 luomun sato oli -50.38 % tavanomaisen sadosta, vuonna 2008 -46.7 %, vuonna 2009 -50.73 % ja niin edelleen.
Toivottavasti nämä luvut ja satotilastoihin tutustuminen aiheuttavat joitain ajatuksia ja esimerkiksi halun ottaa asioista enemmän selvää, aivan itsenäisesti.
Mutta onko luomu eettistä?
Asiaa voi lähteä purkamaan siitä näkökulmasta, että kuinka ihmisten käy, jos kaikki tuotantomme olisi luomua. Jos luomutuotannon määrä olisi Maapallolla 100 %, niin miten ihmisten kävisi?
Tämän hetkisen tiedon mukaan ihmisten kävisi suhteellisen heikosti ja luomun suosiminen vaatisi hiukan samantapaista ajattelua kuin mitä Pentti Linkola harrastaa. Koko Maapallon maatalouden siirtäminen luomutuotantoon aiheuttaisi valtavan ruokakatastrofin ja noin puolet ihmisistä kuolisi nälkään.
Lisäksi jotta edes sille varakkaalle osalle ihmisistä riittäisi luomua, olisi karjan määrää nostettava hyvin paljon, jotta lantaa riittäisi lannoitteeksi edes jonkinlaisten satojen varmistamiseksi, sillä kemiallisten lannoitteiden hylkääminen tekee luomusta täysin karjanlannasta riippuvaisen.
Luomuväki itse esittää muutamia tutkimuksia, joidenkin yhdysvaltalaisten luomuinstituuttien tuottamana, että luomu riittää hyvinkin koko Maapallon ruokkimiseen, mutta esimerkiksi Suomen maataloustilastot puhuvat aivan toisenlaista kieltä.
Satotilasto - julkistukset - tavanomainen tuotanto
Satotilastot - julkistukset - luomutuotanto
Tilastot ovat hyvin murheellista luettavaa ja on todellakin kysyttävä, että onko sellainen tuotanto missään määrin eettistä, jolla ei kyetä ruokkimaan kuin kaikkein rikkain osa planeettamme ihmisistä?
Suomen tilanne esimerkiksi vehnän osalta on seuraava:
Satovuosi 2006 ja vehnän keskisato hehtaarilta luomussa -48.59 % tavanomaisen keskihehtaarisadosta.
Vuonna 2007 luomun sato oli -50.38 % tavanomaisen sadosta, vuonna 2008 -46.7 %, vuonna 2009 -50.73 % ja niin edelleen.
Toivottavasti nämä luvut ja satotilastoihin tutustuminen aiheuttavat joitain ajatuksia ja esimerkiksi halun ottaa asioista enemmän selvää, aivan itsenäisesti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)