Suomalaista luomua Venäjällä

Päivän Hesari tarjosi jutun Venäjän elintarviketuotannon metkuista, sivuten osin luomua, luomulaatua sekä luomuvalvontaa:

Kananmunat, vodka ja pelmenit saivat suomalaiset kääreet Venäjällä

Klikkaamalla kuva suuremmaksi selviää sama minkä juttukin kertoo, eli venäläisille myydään jo "suomalaista" "luomua", kuten pelmeni tuotemerkillä Lapin yksinäistalo sekä Helsingforsin tapaan.

Pakkauksen luomumerkki on tosin hieman aavistuksen mukailtu virallisesta, mutta uudet tuulet sopivat hyvin luomuunkin.

Yksi yllättävimmistä tuotteista ovat suomalaisuutta imitoivat pelmenit.

Pakkauksissa on runsaasti suomenkielistä tekstiä. "Lapin yksinäistalo" -pelmeneitä valmistetaan "samalla tavalla, kuin suomalaiset emännät lapin ja karjalan reseptien mukaan" (alkuperäinen kirjoitusasu säilytetty). Pussin alaosassa lukee Suomalainen laatu! ja keskiosaan on painettu merkintä luomutuotteesta.

Odotankin jo ensimmäistä sosiaalisen median hehkutusta siitä, kuinka Pietarin matkalla löytyi suomalaista luomua, jonka maustakin jo huomasi, että kotimaista luomuahan se oli ja olokin tuntui heti paljon terveemmältä ja elimistö detoksitoitui saman tien.

 

"Me halusimme siirtää suomalaisuuden laatubrändin tuotantoon asti. Käytämme pelmeneihin vain hyvää lihaa", hän sanoo.

Tästähän on juuri kysymys, eli mielikuvista. Tuote on venäläinen, venäläisestä lihasta, ei luomua nähnytkään, mutta kun pakettiin painetaan Suomen lippu, maininta Suomen laadusta, sekä jonkinlainen luomumerkki, tuote muuttuu kuluttajan mielikuvissa joksikin muuksi kuin mitä se todellisuudessa on. Ja kansa maksaa.

Kunhan joku kotimainen luomutietoinen bloggasi pongaa nämä naapuristamme ja hehkuttaa niiden kotimaisuutta, suomalaisen luomun laatua, sekä suomalaisen luomuviennin vetoa yms, niin palaan asiaan.
 

Luomun mielikuvat johtavat harhaan

Saksan uusin luomuhuijaus sai taas jostain syystä kotimaassamme hyvin vähän palstatilaa, on sitä sentään edes jossain pohdittu ajatuksen kanssa:

Iltalehti - Pääkirjoitus 26.02.2013:

 

Luomun mielikuvat voivat johtaa harhaan

Puhdas, aito ja luonnollinen. Nämä luonnonmukaisuuteen, eettisyyteen, luonnon ja eläinten hyvinvointiin liitetyt mielikuvat saavat yhä useammat kuluttajat valitsemaan luomutuotteen - jopa luomuviinin - "tavallisen" elintarvikkeen sijasta.

Tässä olisi voinut mainita myös sen, että mitään muuta ei ole kuin mielikuvat. Ei teollinen maatalous muutu luonnonmukaiseksi sillä, että sitä sanotaan sellaiseksi, vaan se on edelleen teollista maataloutta.

Luomu tarkoittaa vain sitä, että noudatetaan määrätyn sääntökokoelman sääntöjä, joiden laatijat ovat päättäneet niiden sääntöjen noudattamisen tarkoittavan sertifioitua luomutuotantoa.

Luomuliiton mielestä on luonnonmukaista viljellä yrttejä kasvihuoneessa kun ulkona on -35 astetta pakkasta ja aurinkoa ei näy kuin ehkä 1 tunti. Kun noudatamme luomusääntöjä, niin tuote on luomua, olipa sen taustalla miten luonnottomat olosuhteet tahansa.

Aiemmin valitettiin kotimaisen tarjonnan vähäisyyttä, mutta nyt ulkomaiset luomutuotteet ovat tulvineet tätä puutetta paikkaamaan. Tarjolla on noin kolme tuhatta luomutuotenimikettä. Eniten luomuna ostetaan maitotuotteita, tällä hetkellä 27 prosenttia luomun kokonaismyynnistä, mutta myös kananmunat ja viljatuotteet tekevät luomuna kauppansa.

Tämä on tilanne joka maassa. Tanskalainen luomutuotanto on vaikeuttanut hyvin paljon Ruotsin ja jopa Saksankin luomutuotantoa, kun Tanskan hyvin tuettu maatalous pystyy tuottamaan selkeästi halvempaa luomua jokaisen maahan ja myös tavanomaisena. Tanskan tilojen "teollisuus" on viety hyvin pitkälle, eli luomutilat ovat erittäin tehokkaita, teollisia maatiloja, jotka tuottavat paljon, nopeasti ja halvalla.

Kroatian hyvien maatalous- ja luomutukien avulla tuotettu luomumaito on Saksassa niin halpaa, että Saksan omat tuottajat eivät kykene kuluttajien ostopäätöksiin vaikuttamaan, vaan he ostavat halpaa kroatialaista, kun taas saksalainen luomumaito tuodaan sotkemaan vaikkapa meidän markkinoitamme.

Epäilevä, "rationaalinen" kuluttaja suhtautuu syystäkin epäluuloisesti katsellessaan kaupan hyllyillä tämän tästä viliseviä "luomu"-leimoja purkkien kyljessä. Mistä ihmeestä tällainen tarjonta on yht´äkkiä polkaistu markkinoille?

Juuri näin. Tätä olen ihmetellyt itsekin, eli luomua ei tuoteta juuri missään. Tuotantoalat ovat kuitenkin suhteellisen minimaalisia jopa niissä maissa, joissa luomua tuotetaan "paljon" ja kun muistamme luomun säännöt, "katovuosia" on niin paljon, eli satokausia, joissa ei satoa kerätä, kiitos luomun sääntöjen, niin missä ihmeessä se luomu tuotetaan, lukipa siinä luomupaketissa minkä maan nimi tahansa?

Siellä noin kahtasataa suurta kanatilaa epäillään luomumerkin väärinkäytöstä. Kanalat eivät täytä alkuunkaan luomukanaloilta vaadittuja ehtoja, ja myös rehusta on omat epäilynsä. Kysymys on miljoonista munista. Ei ole pitkääkään aikaa siitä, kun Saksassa biomunissa löydettiin dioksiinia. Petokset houkuttavat, koska luomun kysyntä on todella kovaa ja luomuleimattujen tuotteiden hinnat korkealla.

Petokset houkuttavat etenkin siksi, että ei ole olemassa mitään testia, ei dna-testiä, ei makutestiä, eikä yhtään mitään menetelmää, joilla tavanomaisen tuotteen voisi erottaa luomutuotteesta, vaan petos voi jatkua niin kauan kuin vain tila saadaan naamioitua luomutilaksi luomutarkastajan yhden vuosittaisen tarkastuskäynnin ajaksi.

Katsotaanpa luomujärjestön omaa sivua:

LUOMU.FI - Hyvää makua

• Luomuruoan maku syntyy luonnonmukaisuudesta, jota noudatetaan sekä raaka-ainetuotannossa että elintarvikevalmistuksessa. ... Luomukasvien kasvaessa omaa luonnollista tahtiaan luonnon omia lannoitteita hyödyntäen, kehittyy niihin aito maku. Luomuhedelmissä ja – vihanneksissa pehmeä maku syntyy luonnollisesta happo-sokeri  -tasapainosta. Luomulihan makuun vaikuttavat monet eri tekijät, muun muassa eläinten syömä luomurehu, joka on niiden luontaista ravintoa. Lisäksi eläinten vapaa liikkuminen vaikuttaa lihan koostumukseen.

Tämä luomumunaväärennöksen tutkinta on alkanut jo vuonna 2011, eli munia on myyty useita vuosia jo ennen sitä ja myös sen jälkeen ja jostain syystä kuluttajat eivät ole huomanneet mausta, että kanat eivät ole eläneet luomukanan "luonnonmukaista" elämää tai että ne olisivat syöneet luomutuotannon sääntökirjan mukaista luomusapuskaa.

Luomu ei maistu yhtään missään ja sen nämä luomuväärennösskandaalit osoittavat hyvin murskaavalla tavalla, sillä mikäli maistuisi, kuluttajat olisivat varmaan ottaneet yhteyttä, että nämä munathan maistuvat aivan samalle kuin tehotuotetut munat, eli näissä on jotain vikaa.

Mutta kun luomu ei maistu, vaan tavallisia munia, tavallisesti ruokittujen kanojen munia voidaan myydä luomuna, jos vain saadaan toiminta luomuksi naamioitua.

Luomun tekee vain leima paketissa ja se on helppo väärentää.

Luotettavasti aitoa 

 

 Luomutuotteen alkuperän voi jäljittää jokaisen raaka-aineen tuottaneeseen luomutilaan asti. Luonnosta kerätyt tuotteet voidaan jäljittää luomusertifioituun keruualueeseen ja tuotteet poimineeseen henkilöön asti. Koko luomutuotantoketjua valvotaan. Näin luomuvalvontaan kuuluvat yhtä tarkasti luomusiemeniä tuottava tila, luomuraaka-aineita tuottava tila, luomutuotteita valmistava, maahantuova tai varastoiva yritys kuin tuotteita myyvä kauppakin.

Euroopan komission luomusäännöt määrittelevät kaiken Euroopan sisällä myytävän ja tarjottavan luomun minimisäännöt. EU:n luomuasetuksen mukaan elintarvikkeissa sanojen luomu, luonnonmukainen, eko tai bio käyttö edellyttää luomuvalvontaan kuulumista.

Näinkö on? Yhtä luotettavasti luomu voi olla mitä tahansa, sillä luomun testaamiseksi ei ole mitään menetelmää ja mikäli biologia ei ole olennaisesti meitä vuosimiljardien aikana huijannut, tällaista testiä ei taida koskaan edes tulla.

Tai sitten luomuun pitää saada jokin markkeri, vaikkapa radioaktiivisen aineen muodossa, josta luomun voisi Eviran labrassa tunnistaa helposti ja luotettavasti.

Suuri luomuhuijaus Saksassa!

Ei voisi uutinen luomutuotannossa tapahtuvasta laajasta huijauksesta huonompaan aikaan tulla ja vieläpä kun se koskee luomun pyhimpiä arvoja, eli eläinten hyvinvointia, mutta tällaista nyt kaikki tarjoavat:

Saksassa epäillään laajaa luomumunien petosta

 

HS MAKSUMUURI - Epäily: Osa Saksan luomumunista ei ole luomua

 

Saksassa epäillään laajaa huijausta luomumunien tuotannossa. Viranomaiset selvittävät, ovatko munantuottajat pitäneet kanoja liian ahtaissa oloissa. Kanoja saa olla tietty määrä neliötä kohden, jotta munia voi kutsua luomuksi.

Luomumunat maksavat Saksassa noin 10 senttiä tavanomaisesti tuotettuja munia enemmän.

Juuri kun luomujärjestöt uskalsivat tulla poteroistaan hevosliha-skandaalin myötä kertomaan, että luomussa kaikki on toisin ja luomussa on sääntöjä, sääntöjä noudatetaan, kaikki on jäljitettävissä ja luomussa ei huijaus ole mahdollista tai erittäin vaikeaa, tuleekin luomun suurmaasta pommi, koskien eläinten hyvinvointia luomutuotannossa.

Entäpä Suomenkin luomuliiton väitteet siitä, että ostamalla minkä tahansa maan luomua voi olla varma siitä, että se on tuotettu samojen sääntöjen ja yhtä tarkan valvonnan alaisuudessa, sillä se on koko luomutuotannon kivijalka. Samat säännöt + tarkka valvonta = kaikkialla yhtä laadukas luomutuote.

Ilmeisesti tämä ei pidäkään paikkaansa, sillä emmehän me halua, että vastaava huijaus voisi olla mahdollista myös meillä, vaan ainoastaan saksalaiset ovat löperöitä luomusääntöjen noudattamisessa sekä etenkin niiden valvonnassa, sille miten ihmeessä tuollaista ei ole saatu kitkettyä luomuvalvonnan avulla pois?

Käyvätkö ne valvojat edes sitä yhtä kertaa vuodessa tilalla katsomassa, että noudatetaanko siellä yhtään mitään sääntöjä luomutuotannon sääntökirjasta?

Ottaen huomioon se, miten alas on Saksassa saatu vaikkapa luomumaidon hinta, voinee vastaavaa kohua odottaa jossain mutkassa luomumaidon tuotannosta.

 

Väärennettyä luomua

Postasin jo aiemmin Euroopan suuresta luomupetoksesta, joka tosin Suomessa pääsi b-luokan miniuutiseksi, mutta asiaa ovat näköjään pohtineet muutkin, eli lähinnä ravintoloitsijat.

Heidän tietenkin kannattaakin pohtia, kun joutuvat omilla rahoilla pelaamaan, eikä veronmaksaja maksa ravintoloitsijan asiakkaalle tarjoamia ruokia, joten tässäpä uutinen aiheesta:

”Ulkomainen luomu on kysymysmerkki” - Ravintoloiden vaikea selvittää

 

 Ravintolan on vaikea varmistaa, ovatko ulkomaiset luomuna myydyt elintarvikkeet todella luomua.

Onneksi ravintoloitsijat, kun omalla rahallaan joutuvat pelaamaan, kykenevät näkemään mainoksien läpi, vaikka tämän väitteen ei pitäisi olla totta missään tilanteessa, jos lukee luomuliiton mainoksia.

Luomuleima on mainosten mukaan täydellinen tae siitä, että kasvi tai eläin on kasvatettu juuri määrättyjen luomusääntöjen mukaan, joita vielä valvotaan oikein tehokkaasti, mutta kuten luomulakon lukijat jo tietävätkin, mainokset ovat mainoksia myös luomupuolella.

- Sen (luomutuotteiden) sisällä tapahtuu tällä hetkellä niin paljon väärennöksiä, että ei voi tietää, mikä on luomua, Linnamäki sanoi ohjelmassa.

Aittoniemen mukaan se pitää paikkansa etenkin ulkomaisten tuotteiden kohdalla.

Ja mikäs ihme tekee sen, että siihen voisi luottaa meillä? Tarkastaja käy noin yhden kerran vuodessa katsomassa tilalla, että kaikki on kunnossa ja  jonka tarkastuksen ilmoittaa hyvissä ajoin, niin miten ihmeessä taas kotimainen sitten eroaisi ulkomaisesta?

Ja kuten luomulakon lukijat jo entuudestaan tietävät, niin jokaisen maan kansalaiset pitävät juuri oman maansa luomua luotettavana, mutta eivät muiden maiden luomua, kuten vaikkapa Euroopassa ajatellaan Suomen löperöstä luomuvalvonnasta, vanhan uutisen sanoin:

Lähes kaikissa muissa Euroopan maissa on käytössä EU-säädöksiä tiukemmat luomuvaatimukset. Leppäkerttu vastaa tähän haasteeseen Suomessa. Uudet tuotantovaatimukset on laadittu kansainvälisen luomujärjestöjen kattojärjestön IFOAMin vaatimusten mukaisesti.

Myös luomuruuan vienti voisi helpottua tiukempien sääntöjen ja valvonnan myötä. Tuottajajärjestö MTK:n luomuvaliokunnan puheenjohtaja Arto Hanelius totesi maanantaina Maaseudun Tulevaisuudessa, että Suomeen tarvittaisiin tiukempaa tarkastusjärjestelmää.

Hänen mukaansa eurooppalaiset kuluttajat pitävät Suomen luomulainsäädäntöä liian löysänä, koska se on EU:n minimitasoa. Muualla on käytössä yksityiset tarkastusjärjestelmät, joilla usein on myös lainsäädäntöä tiukemmat vaatimukset.

Joten nyt tietenkin tarvittaisiin jonkinlainen looginen aasinsilta sille ajatukselle, että suomalainen luomu edes jotenkin eroaisi Suomen rajojen ulkopuolella tuotetusta, ja suomalainen luomu olisi enemmän luotettavaa kuin ulkomainen, jos kerran Suomen rajojen ulkopuolella ei luoteta Suomen luomuun ja taas Suomen sisällä ei luoteta muualla tuotettuun luomuun.

Joten kuka luottaa ja kehen ja onko edes yhtä pientä syytä törsätä rahojaan luomutuotteisiin, josta ei edes pysty sanomaan, että onko se luomua nähnytkään?

Syynä voi kuitenkin olla se, että alkuperää on vaikea selvittää. Käytännössä ravintoloitsija joutuu Aittoniemen mukaan luottamaan tuotteiden toimittajan esittämiin sertifikaatteihin.

Ja pitää luottaa myös kauniisiin tarinoihin, joiden mukaan oikean tuotteen voi kuulemma tunnistaa, juuri tulleen radio-ohjelman mukaan. Jos myyjä kertoo sinulle silmät kostuttavan tarinan onnellisen luomutomaatin käsittämättömän suuresta seikkailusta patagonialaiselta tilalta kylmään Suomeen, on sen tomaatin pakko olla luomua, vai miten se menikään?

Minusta vain tuntuu siltä, että niitä onnellisen kasvin/eläimen tarinoita on vielä helpompi saada aikaiseksi kuin sertifikaatteja, kun sertifikaattiin tarvitaan kuitenkin hyvä printteri ja tietokone. Tarinaan tarvitaan vain vilkas mielikuvitus ja pientä tarinaniskennän taitoa.

Luomutuote on usein kalliimpi kuin tavallinen vastaava tuote, mikä houkuttelee väärennöksiin. 

- Mitä korkeampi hinta, sen houkuttelevampi väärennettävä, Aittoniemi toteaa.

Näinpä se on. Kun ei ole mitään muuta kuin vain hinta erona, niin väärentäminen on helppoa kuin heinänteko. Makua on hankala väärentää ja hankala on väärentää laatua halvalla, tavanomaista korkeampaa laadukkuutta, mutta kun sitä ei ole, vaan on pelkkä korkea hinta, niin väärentäjälle avautuvat helpot bisnekset.

Suomiluomu liian lepsua?

Hieman vanhempi uutinen (noin vuoden takaa) pisti silmään ruokatiedon sivuilta ja seuraavaa klikkaamalla teksti löytyy:

Uudistuva Leppäkerttu-merkki kertoo luomusta ja alkuperästä 

 

Ensin on tyypillistä luomu-liirumlaarumia palstoittain, mutta sitten tällainen kohta aiheutti tarpeen lukea kokonaisuus useampaan kertaan ja pohtia hieman sitä, mitä sillä koetetaan kertoa:

 

Lähes kaikissa muissa Euroopan maissa on käytössä EU-säädöksiä tiukemmat luomuvaatimukset. Leppäkerttu vastaa tähän haasteeseen Suomessa. Uudet tuotantovaatimukset on laadittu kansainvälisen luomujärjestöjen kattojärjestön IFOAMin vaatimusten mukaisesti.

Myös luomuruuan vienti voisi helpottua tiukempien sääntöjen ja valvonnan myötä. Tuottajajärjestö MTK:n luomuvaliokunnan puheenjohtaja Arto Hanelius totesi maanantaina Maaseudun Tulevaisuudessa, että Suomeen tarvittaisiin tiukempaa tarkastusjärjestelmää.

Hänen mukaansa eurooppalaiset kuluttajat pitävät Suomen luomulainsäädäntöä liian löysänä, koska se on EU:n minimitasoa. Muualla on käytössä yksityiset tarkastusjärjestelmät, joilla usein on myös lainsäädäntöä tiukemmat vaatimukset.

Miksi Suomessa ei ole käytössä samat luomuvaatimukset kuin muualla EU:ssa?

Miksi Suomessa on vähemmän tiukka sääntöjen valvonta?

Mitä muuta mieltä eurooppalaiset kuluttajat ovat suomalaisesta luomusta, kuin sitä, että luomulainsäädäntömme on liian lepsua?

Koska asia vaikuttaa jopa suomalaisten luomutuotteiden vientiin, asia ei liene aivan olankohatuksella ohitettava!

Minä kun olen ymmärtänyt, että kaikki luomu on kaikkialla samaa luomua ja kaikkialla pelataan samoilla säännöillä, sillä se on kuulemma koko luomun pointti.

Nyt selviääkin suurena yllätyksenä, että näin ei olekaan, vaan säännöt ovat joko löysempiä tai tiukempia, valvonta voi olla löysää tai tiukkaa ja mitähän muuta vielä paljastuukaan?

Luomun suurin ongelma tuntuu olevan se, että mitä enemmän sitä tutkii, sen sekavampi on koko kenttä ja kaikki tuntuu olevan juuri päinvastoin kuin se, mitä luomuliitot koettavat meille sinänsä kauniissa mainoksissa kertoa.

 

 

Miten halpaa voi luomu olla?

Saksalainen ARD-kanava esitti syyskuun alussa Saksassa suurta kohua aiheuttaneen reportaasin siitä, miten halpa luomu tuotetaan. Tämän reportaasin sisältö ei sitten oikein sovi heille, joilla on luomusta yleviä, maatasyleileviä mielikuvia, sillä jotenkin se halpuus saadaan aikaan ja se on aika karua kaikin tavoin.

Kuten olen jo aiemmin kirjoittanut, olen ollut ihmeissäni siitä, miten saksalainen luomutuottaja voi tuottaa juustoa, joka Suomeen kuljetettuna maksaa alle tavanomaisen suomalaisen juuston hinnan. Olen ollut ihmeissäni myös siitä, miten Saksassa tuotettu luomumaito Suomeen tuotuna on 30 % halvempaa kuin kotimainen luomumaito.

Kuten S-ryhmän valikoimajohtaja Ilkka Alarotu sanoi, kuluttajille tuodaan sellaista, jota he haluavat, eli edullista luomumaitoa. Seuraava video paljastaa karulla tavalla sen, miten saksalainen luomu saadaan niin edulliseksi kuin mitä se kaupan hyllyllä on:

Wie billig kann Bio sein?:

(Mikäli tulee ilmoitus, että video on poistettu, mene youtubeen ja pistä hakuun "wie billig kann bio sein", niin saat vaihtoehtoja, joista valita katsottava reportaasi)

Kuluttajat haluavat ja ostavat halpaa ja sitä heille tuotetaan, olipa kyse luomusta ja tai jostain muusta. Sellaista on peli, kun elintarviketeollisuus keksii trendejä ja koettaa löytää keinot maksimoida voitot.


Luomu ei näytä olevan kaikesta mainostetusta valvonnasta ja tiukoista säännöistään huolimatta ratkaisu yhtään mihinkään. Asia lienee kiusallinen myös kotimaisille luomujärjestöille, sillä niin tomerasti he kertovat, että luomu on samaa kaikkialla juuri sääntöjen ja valvonnan ansiosta.

Toivottavasti myös S-ryhmässä joku näkee tämän videon ja videon pohjalta miettii sitä, vastaako saksalainen ylihalpa luomumaito sittenkään kuluttajien toiveita, jos kuluttajille annetaan video maitopurkin mukana käteen, josta se saksalaisen luomun halpuus selviää?

Myös Maaseudun tulevaisuus kommentoi sitä, onko saksalainen luomu reilua lähiruokaa ja he ovat sen tehneet ilman tuota videota. Mikä olisi viesti, jos toimittaja olisi nähnyt tuon reportaasin alle:

Saksalainen luomu- Rainbow ei ole reilua lähiruokaa.

Hyvä bisnes ei kuitenkaan riittänyt ruokakauppias SOK:lle. Se haistoi luomukaupassa mahdollisuuden vieläkin parempaan bisnekseen.

Luomu on trendi, jonka avulla jonkun on tarkoitus rikastua. Siksi pitää tuottaa mahdollisimman halvalla ja myydä mahdollisimman kalliilla.


PS. Jos haluat nähdä videon isompana omassa ikkunassa, klikkaa tuon videon kohtaa youTube, joka on punaisella oikeassa alanurkassa tai vieressä olevaa full screen -merkkiä. Kun katsot sen youtubessa, voit myös muuttaa laatua mieleiseksesi.

Luomuvalvonta retuperällä EU:ssa

Kirjoitin aiemmin luomuvalvonnan puutteista, mutta otetaan rinnalle toinen näkemys, jonka tarjoaa tiedebasaari -blogi:

Luomuelintarvikkeiden jäljitettävyydessä ja valvonnassa suuria puutteita EU-alueella

 

Useilla Euroopan unionin jäsenmailla luonnonmukaisten elintarvikkeiden lakisääteiset tarkastukset ja valvontatodistuskäytännöt ovat pahasti retuperällä. Erityisesti luomuelintarvikkeiden tarkan jäljitettävyyden vaatimus ei toteudu tuotteiden kansainvälisessä kaupassa. Laki vaatii, että luomutuotteen alkuperä ja myöhemmät kohtalot ovat yksiselitteisesti jäljitettävissä. Samoja puutteita on monilla mailla jo kotimaistenkin luomutuotteiden valvonnassa ja jäljitettävyydessä, tuomioistuin totesi.

• Erilaisiin luomutuotannon tukiin käytetään Euroopan unionin maatalousbudjetista suuri osa. Vuonna 2010 luomusektorin saamien tukien kokonaismäärä nousi yli 690 miljoonaan euroon.

Ne rahat ovat peräisin myös sinun maksamistasi veroista.

Onko luomu aina luomua?

Jokin aika sitten paljastui suuri ruokapetos, kun Italian poliisi nappasi rikollisliigan, joka oli tuottanut Eurooppaan luomua, joka ei ollut luomua nähnytkään.

Petos lautasella saattaa siis olla muutakin kuin lisäaineita. Asiasta ollaan edelleen huolissaan, sillä valvonta tökkii ja koska luomu perustuu suurelta osin mielikuviin, olisi niiden syytä olla kunnossa:

Luomu ei välttämättä aina ole luomua

 

Kaikissa unionin jäsenmaissa ei voi olla varma, että ostaa todella luomua, luomutuotantoa valvova viranomainen kertoo. Euroopan tilintarkastustuomioistuin löysi jäsenmaiden ja komission luomuvalvonnasta puutteita. 

Tämän voisi päätellä myös siitä, että vaikka luomua ostetaan kuitenkin jokaisessa maassa suhteellisen vähän, niin sitä tuotetaan samaisissa maissa viellä vähemmän, Euroopassakin aivan minimaalisesti ja suurissa luomumaissa, kuten Australiassa, jossa on kokonaista 12 miljoonaa hehtaaria luomussa, ne ovat laitumia.

Jossain ostetaan ja missään ei tuoteta, niin jostain se luomu kuitenkin markkinoille tupsahtaa.

Se voisi todellakin olla silloin ei-luomua, joka vain myydään luomuna, kuten Italian rikollisliigoiltakin vuosia onnistui.

Luonnonmukaisesti tuotetun ruoan imago ei synny itsestään, vaan luomuperiaatteiden toteutuminen pyritään varmistamaan Euroopan unionin lainsäädännöllä.

Ja valitettavasti säännöt eivät auta yhtään mitään, jos niitä sääntöjä ei kukaan valvo:

Luomutuotantoa valvovan unionin tilintarkastustuomioistuimen mukaan jäsenmaiden kansallisten valvontaviranomaisten toiminnassa on kuitenkin puutteita. Siksi aina ei voi olla varma, että luomuna myyty on todella tuotettu luonnonmukaisilla periaatteilla.

Eikä tässä vielä kaikki, sanoisi Ostos-TV:n juontaja:

Lisäksi EU:n komissio ei ole 2000-luvulla tarkastanut jäsenmaiden valvontajärjestelmiä, vaikka se kuuluu komission velvollisuuksiin.

Tietenkin sen ymmärtää, sillä jos jokin on byrokraattista niin luomutuotanto on ja kun niillä ihmisillä on siellä ehkä parempaakin tekemistä, kuin pyöritellä papereita vajaan 2 % markkinaosuuden ruokatrendin takia.

Suomessa luomua valvovia viranomaisia on useita. Alueelliset elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (ELYt) valvovat luonnonmukaista maataloustuotantoa, Elintarvikevirasto Evira taas elintarvikkeiden tuotantoa ja kauppaa. Lisäksi sosiaali- ja terveysministeriön valvontaviraston vastuulla on varmistaa, että luomuna myytävät alkoholijuomat ovat todella luomua.

Suomessa asiat lienevät kunnossa, mutta olisipa hauskaa tietää, että kuinka paljon me tuhlaamme verorahoja tuohon byrokratiaan ja valvontaan, jotta hyvin pieni osa uudesta ruokatrendistä innostuneista kuluttajista ehkä saa sitä, mitä kaupasta ostavat.

Olisiko niille sadoilletuhansille euroille, ehkäpä jopa miljoonille euroille jotain parempaakin käyttöä, kuin vahtia jonkin tuottamattoman tuotantotavan sääntöjen noudattamista?

Opettajia kouluihin? Ohjaajia päiväkoteihin? Hoitajia vanhustentaloihin?

Ei rahaa sinne löydy tietenkään, vaan rahaa pistetään siihen, että pari prosenttia kuluttajista saa kaupasta mieleisiään herkkuja.

Miksi emme antaisi luomuliiton itsensä hoitaa sitä valvontaa ja he ottaisivat tuottajilta sen hinnan, jota sen byrokratian noudattaminen maksaa?

Nyt me olemme valjasteneet jopa ministeriötasolla ihmisiä sellaiseen työhön, joka on kuitenkin vain osa ruokatrendiä ja se saattaa loppua hyvin nopeasti, kun kuluttajat keksivät jotain muuta trendikästä.

Eviran luomuvalvontaraportti

Evira julkaisi 29.5 luomuvalvontaraportin koskien vuoden 2011 luomuvalvontaa.

Luonnonmukaisen tuotannon valvontaraportti 2011

 

Raportti kertoo siitä, että  luomutuotanto on Suomessa hyvissä käsissä, eli rikkomuksia on vähän ja ne ovat yleisesti vähäpätöisiä ja aiheuttavat lähinnä huomatuksia.

Yleisesti rikkomukset liittyvät lähinnä dokumentointiin, sillä luomussa viljelijä joutuu melkoisen byrokratian alle ja osa tuottajista on ulkoistanut byrokratian vaatiman dokumentoinnin pystyäkseen paremmin keskittymään itse viljelyyn.

Joitain ongelmia on esiintynyt viljelytiloilla lähinnä viljelykierron kanssa, mutta ongelmat johtuvat lähinnä tietämättömyydestä, eivät tarkoituksellisesta sääntöjen noudattamattomuudesta.

Joten luomutuotannolla menee tämän asian suhteen hyvin ja suomalainen kuluttaja ostaessaan suomalaista luomua saa sitä mitä tilaa. Sääntöjä noudatetaan ja niitä myös valvotaan.

Mutta valvontaraportista paljastui muutakin, joka ei ole suinkaan huonoa uutista, vaan lähinnä ihmeellistä ja mielenkiintoista.

Raportin sivulla 20 lukee näin:

Merkittävä osa luomuviljelijöistä ei markkinoi tuotteitaan luomuna. Heidän laiminlyöntinsä eivät aiheuta riskiä elintarviketurvallisuudelle, mutta voivat vaarantaa luonnonmukaisen tuotannon luotettavuutta kuluttajan silmissä.

Mitä tämä tarkoittaa? Me veronmaksajat maksamme heille paljon extratukea luomun viljelystä ja luomusta on median mukaan huutava pula kaupoissa ja viljelijät eivät markkinoi tuotteitaan luomuna, vaan myyvät ne aivan tavanomaisina tuotteina markkinoille?

Tähän asiaan ehkä löytyy selitys samaisen raportin sivulta 10 ja kuva kolme.

Siinä esitetään viljelykasvit luomutiloilla 2010 ja 2011.  Luomutuotanto Suomessa tuottaa lähinnä nurmea, joka sitten myydään tavanomaisille tiloille ja syötetään tavanomaisille tuotantoeläimille. Luultavasti asia on vielä niin, että tilallinen pitää eläimet tavanomaisina ja nurmet ovat luomussa, joten hän ottaa vain luomutuet pois, mutta kuluttajat eivät saa yhtään luomutuotetta markkinoille verorahojaan vastaan.

Lisäksi raportista selviää se, että luomutilat ovat jo huomattavasti keskikokoisia tavanomaisia tiloja suurempia ja tilakoon kasvu jatkuu voimakkaana. Tavanomaisilla maitotiloilla on 26.6 lehmää keskimäärin ja luomutiloilla luku on 31.7. Joten mielikuvat siitä, että luomutilat ovat pienempiä ja sen seurauksena jotenkin sympaattisempia, ei pidä paikkaansa.