Lukemista välipäiville

Joulu on taas vietetty ja kuten puolivakavat tutkimukset kertovat, (!linkki Hesarin maksumuurin  takana!)  jouluähky voi jopa lyhentää elämää, joten nyt on aika kuntoilun ja kuntoilusta palautuessa voi sivistää itseään loistavilla kirjoituksilla, jotka herättävät ajatuksia.

Kirjoituksilla en tarkoita omia tuotoksiani, tietenkään, vaan turvaudun jälleen itseäni fiksumpiin ja niihin ajatuksiin pääsette käsiksi Lääketieteellisen aikakausikirjan Duodecimin verkkojulkaisun kautta. Duodecimin joulunumeron 23/2012 teemana oli paljon tapetilla ollut ruoka.

Ensimmäisenä poimin teille Esko Valtaojan kirjoituksen ruuan riittävyydestä tulevaisuudessa:

Riittääkö ruokaa kaikille?

 

Erityisen iloinen olin seuraavasta kohdasta, joka edustaa samaa mielipidettä, johon itse olen päätynyt tavallisena kansalaisena, joka haluaa ottaa asioista selvää tosiasioiden pohjalta:

Jonathan A. Foley, Minnesotan yliopiston ympäristöinstituutin johtaja, on tiivistänyt tärkeimmät päämäärät ja keinot erinomaisessa pikku artikkelissaan, joka julkaistiin marraskuussa 2011 Scientific Americanissa. Tieteellisempi versio löytyy saman syksyn Naturesta 2011;478(20).

Ennen kaikkea maanviljelyksen leviäminen on pysäytettävä ja kehitys käännettävä päinvastaiseksi. Trooppiset metsät, savannit ja herkät ekosysteemit tuhoutuvat sietämätöntä vauhtia, ja biopolttoaineet vain pahentavat tilannetta. Maailman luonto ja eliölajit tarvitsevat lisää ihmiseltä rauhoitettua tilaa. Tämä taas vaatii ruoantuotannon tehostamista muilla tavoin.

Ratkaisu ei todellakaan ole ruuan tuotannon muuttaminen tehottomaksi puuhasteluksi, joka tarkoittaa pientä somaa punaista mökkiä ja luomuperunamaata, vaan tehostaminen, tehostamisesta päästyä. Lannoituksen tehostaminen, joka ei tarkoita ylilannoitusta, vaan lannoitteiden järkevää käyttöä. Kasvinsuojelun tehostaminen, joka ei tarkoita kemikaalien ylenpalttista syytämistä luontoon, vaan niiden tarkoituksenmukaista sekä järkevää käyttämistä ja niin edelleen.

Valtaoja sivuaa myös hieman luomutuotantoakin:

Väestönkasvusta huolimatta käytettävissä olevien kaloreiden määrä ihmistä kohden kasvaa edelleenkin. Yksi tehokas keino kääntää suotuisa kehitys vastakkaiseksi on siirtyä luomuviljelyyn. Vuosikymmenien tutkimustyöstä huolimatta ei ole pystytty osoittamaan, että niin sanotusti luonnonmukaisin keinoin tuotettu ravinto olisi terveellisempää tai edes maukkaampaa kuin tavallinen tehotuotettu ruoka - se, jota jokainen ajatteleva, valistunut ihminen tietysti kavahtaa. Sen sijaan on nähty, että luomutuotannon sadot ovat paljon pienempiä kuin tavanomaisen. Ja kun katsotaan ympäristölle aiheutettua kokonaisrasitetta, luomun hyödyt ovat kauniisti sanottuna kyseenalaisia. On tietysti yksittäisiä tapauksia, joissa luomu on hyvä ja kannatettava vaihtoehto, esimerkiksi eläinten eettisen kohtelun ja innovatiivisten viljelymenetelmien kehittämisen kannalta. Yleisesti ottaen puhdas luomutuotanto on kuitenkin yksi pahimmista ravintotulevaisuutemme vaaratekijöistä. Luomu on hyvää tarkoittavien ihmisten väärä valinta. Vastakkaista mieltä voi tuskin olla muista kuin pseudouskonnollisista luonnonpalvontasyistä.

Mutta lukekaa koko juttu ajatuksen kanssa ja pohtikaa itse, onko sen sanoma järkevä vaiko ei ole. Minusta oli.

Seuraava juttu jonka teille poimin julkaisusta, koskee ravitsemussuosituksia, jotka ovat myös olleet kovasti arvostelun kohteena, etenkin heidän toimestaan, joilla ei ole mitään eväitä niitä arvostella:

Ravitsemussuosituksia vai kansankäräjiä?

 

Ruokavalioiden suunnittelun perustana ravitsemussuosituksissa ovat seikkaperäiset arviot kaikkien välttämättömien ravintoaineiden tarpeesta. Yksityiskohtien runsaudesta huolimatta syömisestä ei kannata tehdä liian vaikeaa (Similä 2012). Ihmisille annettavat suositukset koskevatkin ruokien käyttöä ja valintaa, eivät yksittäisiä ravintoaineita. Kasviksia, marjoja ja hedelmiä tulisi käyttää runsaasti, ja täysjyväviljaa pitäisi olla joka aterialla. Ruokajuomaksi suositellaan rasvatonta maitoa tai piimää, ja rasvojen tulisi olla näkyviä ja pehmeitä. Tällaiset selkokieliset ohjeet näyttävät olevan liian arkisia ja epätieteellisiä nettikeskusteluun, jossa mieluummin intetään yksittäisten ravintoaineiden mikrogrammoista ja satunnaisten uutisten tai tieteellisten artikkelien sisällöstä.

Ja nykytrendi on kiteytetty aivan loistavasti seuraavaan kommenttiin:

Kansankäräjiltä löytyy vaihtoehtoisia mielipiteitä, joiden mukaan suositukset ovat vanhanaikaisia. Näillä foorumeilla sitä pidetään terveellisenä, mikä on nautittavaa ja mukavaa. 

Mutta lukekaapa juttu jälleen kokonaan itse, mielellään ajatuksen kanssa ja jutusta vastaa emeritusprofessori, LKT, Antti Aro.

 

 

Tulevaisuuden maataloutta

Populääri teknologialehti Wired julkaisi muutama päivä sitten jutun mahdollisesta tulevaisuuden maanviljelystä, johon juttuun kannattanee tutustua:

Big, Smart and Green: A Revolutionary Vision for Modern Farming

 

Isoa, fiksua ja vihreää, mutta ei luomua, eikä myöskään teollista viljelyä, vaan näiden molempien hybridi, jota voisi kutsua integroiduksi viljelyksi.

Hyödynnetään perinteisiä, hyväksi havaittuja menetelmiä, eli vuoroviljelyä, peitekasveja, typen sidontaa jne, mutta ei kuitenkaan kielletä kategorisesti moderneja menetelmiä, eli maatalouskemikaaleja, eikä keinolannoitteitakaan.

Mutta tämä kaikki on vasta alustavan työn alla ja sen mahdollista tulemista suuren luokan mittakaavaan vasta odotellaan.

Juttua lukiessa pitää muistaa taas se, että kun tuolla kirjoitetaan maanviljelyn huomattavista ympäristöhaitoista yms, niin ne eivät ole siirrettävissä Suomen tilanteeseen suoraan, eikä oikein epäsuorastikaan. On eri asia harrastaa intensiivistä maataloutta teollisessa mittakaavassa alueella, joka sallii tuotannon 12 kuukautta vuodessa, kuin viljellä pientiloilla alueella, jossa maa on umpijäässä jopa puolet vuodesta.

Pitää muistaa, että Suomessa käytetään jopa 90 % vähemmän maatalouskemikaaleja kuin eteläisemmissä osissa EU:ta, kiitos talven, joka huolehtii esimerkiksi tuholaisongelmasta sangen tehokkaasti.

Suomeksi IP-viljelystä asiasta voi lukea vaikkapa täältä ja tämä on kasvinsuojelun näkökulmasta:

Integroitu torjunta

 

Suomessa Apetit jo käyttää IP-viljelyä ja siihen tietoon pääsee käsiksi täältä:

 

Apetit-vihannekset viljellään luontoa ja ihmisiä varjellen

 

Takaisin Wirediin. Seuraavassa on oikeastaan kiteytettynä koko IP-viljelyn ajatus:

 

“We wanted to show that small amounts of synthetic inputs are very powerful tools, but they’re tools with which you tune the system, not drive it,” said Adam Davis, a researcher with the United States Department of Agriculture.

Synteettiset tuotantopanokset ovat hyvin tehokas työkalu maanviljelyssä, mutta niitä pitää käyttää hienovirittämään systeemi, eikä suinkaan moottorina.

Jutussa on paljon asiaa ja sieltä voivat kiinnostuneet sen lukea, mutta itseäni askarrutti, että kiinnostaako luomuväkeä tällainen hybridiviljely?

Minusta kuitenkin tuntuu, että luomussa on täysin mahdotonta ajatella maatalouskemikaalien mukaanottamista viljelyyn, sillä niin voimakkaasti se on liputtanut kaikkien kemikaalien vastustamista. Kuten kommenttiosiossa joku kommentoikin, että tyydyttääkö vähemmän kemikaaleja "EI kemikaaleille" -ihmisten mielet?

Siellä pohdittiin myös sitä, että IP-viljelykin onnistuakseen vaatii kuitenkin huomattavaa elävän työvoiman lisäystä maatiloille ja mistä se löytyy sinne? Suomessakin maatilojen vierastyövoima, mikäli jokin tila sellaista tarvitsee, tulee lähinnä Suomen ulkopuolelta, eikä kotimaasta löydy millään työntekijöitä raskaaseen ja suhteellisen huonostipalkattuun työhön.

Lisäksi pitää muistaa, kuten kommenteissa osin pohditiinkin, että on täysin eri asia tuottaa ruokaa 5-10 perheelle, kuin ruokkia New York tai Delhi.

Mutta emme heitä kirvestä kaivoon pohtimalla asioita ennakkoon epätoivoiseksi yritykseksi vaan annamme tutkijoiden rauhassa tutkia, pohtia ja virittää konettaan. Toivottavasti se kone on joskus tulevaisuudessa sellaisessa iskussa, että niillä alueilla, joilla sitä kipeästi tarvitaan pienentämään maatalouden ympäristökuormitusta, se sen tekisi, kuitenkaan satoja kovin paljoa pienentämättä.

Norja koettaa suojella omaa tuotantoaan

Päivän Hesarissa oli pieni uutinen, joka paljastaa lyhyydestään huolimatta paljon Pohjoismaiden ruuan tuotannon raadollisuudesta:

Norjan juustotulli suututtaa Ruotsissa ja Tanskassa

 

Nor­jan hal­li­tus esit­tää en­si vuo­den bud­jet­tiin ko­via tul­le­ja juus­toil­le ja li­hoil­le.

Ko­vien juus­to­jen tul­li oli­si en­si vuon­na 227 pro­sent­tia juus­ton ar­vos­ta. Nau­dan, lam­paan ja vuo­hen li­han tul­li nou­si­si 344–429 pro­sent­tiin. Tul­leil­la Nor­ja ha­luaa suo­jel­la omaa mai­to­ta­lout­taan.

Ruot­sin mai­don­tuot­ta­jien jär­jes­tön Svensk Mjöl­kin mie­les­tä tul­li on niin ko­va, et­tä se voi lo­pet­taa ko­ko­naan juus­to­jen vien­nin Nor­jaan. 

Nor­ja ei ole EU:n jä­sen, ei­vät­kä sen tul­li­pää­tök­set ri­ko maail­man kaup­pa­jär­jes­tön WTO:n tai Eu­roo­pan va­paa­kaup­pa­jär­jes­tön EF­TA:n so­pi­muk­sia.

Tul­lin ti­las­to­jen mu­kaan Suo­mes­ta ei vie­dä juus­to­ja Nor­jaan.

Juus­to­maa Tans­kas­ta vie­dään, ja kaup­pa­mi­nis­te­ri Pia Ol­sen Dyhr on ku­van­nut tul­le­ja mah­dot­to­mik­si hy­väk­syä.

Tällaista on peli globaalissa, "rajattomassa" maailmassa, aivan naapurissamme. Jokainen voi tietenkin pohtia tai ottaa selvää siitä, että miksi näin on ja miksi tällaista tapahtuu?

 

Lapsen ravitsemuksen kolme ensimmäistä vuotta

Ruokatiedon sivulla oli hyvin mielenkiintoinen uutinen:

Lapsen ravitsemuksessa ratkaisevat ensimmäiset tuhat vuorokautta

 

Aliravitsemus on syy 2,6 miljoonan lapsen kuolemaan joka vuosi. Lisäksi miljoonat lapset saavat elinikäisiä fyysisiä ja henkisiä vaurioita aliravitsemuksen seurauksena. Lapsen tulevaisuus riippuukin hyvin pitkälti siitä, millainen hänen ravitsemuksena on ensimmäisten tuhannen vuorokauden aikana.

Ratkaiseva tuhannen vuorokauden ajanjakso alkaa raskausajan alusta ja päättyy lapsen 2-vuotissyntymäpäivään. Elämän ensihetkinä sekä lapsen elimistö että aivot kehittyvät hyvin nopeasti. Jos lapsi ei tällä kehitysjaksolla saa riittävästi oikeanlaista ravintoa, seuraukset ovat usein peruuttamattomia.

Ihmisen elämän kortit jaetaan jo sikiönä ja kun kortit on jaettu, niitä on hyvin hankala vaihtaa, vaikka moni haluaisi.

Jos lapsi ei saa oikeanlaista ravintoa sikiöaikana ja ensimmäisinä elinvuosinaan, häntä uhkaa enneaikaisen kuoleman lisäksi koko loppuelämää haittaava vajaakehitys.

Yli 80:ssa maailman maista ainakin viidennes lapsista kärsii aliravitsemuksen vuoksi vajaaksi jääneestä ruumiillisesta ja henkisestä kehityksestä. Osassa maita vajaakehittyneiden lasten osuus on jopa yli 40 prosenttia kaikista lapsista.

Ja ne vajaakehittyneet lapset ovat niitä sen maan tulevaisuuden rakentajia. Hyvin masentavaa luettavaa.

Raportti paljastaa, että 73:stä kehitysmaasta vain neljässä lasten ravitsemuksen tilanne on erittäin hyvä. Nämä maat ovat Malawi, Madagaskar, Peru ja Solomonsaaret. Neljässä kärkimaassa valtaosa alle 2-vuotiaista ruokitaan suositusten mukaisesti.

On hyvin mielenkiintoista, että Afrikan maanosan maista ainoastaan Malawi on sellainen, jossa lasten ravitsemuksen tilanne on hyvä. Käytännössä koko Afrikka on kehitysmaata. Osa maista on tosin teollistuneita kehitysmaita, mutta suurin osa Afrikan maista kuuluu kategoriaan alikehittyneet maat tai heikommin kehittynet maat.

Malawi on yksi maailman köyhimmistä valtioista, YK:n listoilla aivan häntäpäässä. Eliniänodote on surkea (n. 52 vuotta) ja lapsikuolleisuus hurja. Lapsikuolleisuus on  79.02 lasta tuhatta elävänä syntynyttä kohti kun Suomessa luku on 3.4.

Kaikesta tästä kurjuudesta huolimatta Malawi onnistuu ruuantuotannossa niin, että se on Afrikan mantereen ainoa maa, joka kykenee ruokkimaan hyvin ne lapset, jotka selviävät synnytyksestä hengissä.

Miten se on mahdollista ja koska haluan että mahdolliset lukijani ottaisivat asioista myös itse selvää, eivätkä tyydy valmiiksi pureksittuihin ja syötettyihin vastauksiin, niin käyttäkää googlea, etsikää tietoa, suodattakaa sitä ja selvittäkää, että miten ihmeessä yksi maailman köyhimmistä valtioista kykenee siihen, mihin yksikään toinen Afrikan mantereen valtio ei kykene?


Asia liittyy luonnollisesti maatalouteen ja etenkin maatalouspolitiikkaan. Mutta jatketaan uutista:

Lasten vajaakehitys ei riipu vain maan matalasta bruttokansantuotteesta, vaan myös tulo- ja koulutuseroista väestönosien välillä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa arvioidaan, että alle 5-vuotiasta lapsista 10 prosenttia on ylipainoisia samaan aikaan kun 4 prosenttia nuorista lapsista on vajaakehittyneitä aliravitsemuksen vuoksi. Egyptissä 21 prosenttia alle 5-vuotiasta on ylipainoisia ja 31 prosenttia vajaakehittyneitä.

Pitäiskö tästä nyt sanoa jotain? En keksi mitään sanomista. Vetää hiljaiseksi.

Lapsi luetaan vajaakehittyneeksi, kun hänen pituuskasvunsa jää jälkeen ikätasosta ravinnon puutteen vuoksi. Lievempi puutostila on aliravitsemus, jolloin lapsen pituuskasvu on kunnossa, mutta painoa ei ole tullut pituuteen nähden riittävästi. 

4 prosenttia USA:n lapsista on vajaakehittyneitä ravinnon puutteen takia ja pitää muistaa, että se ei ole sama asia kuin pelkkä aliravitsemus, vaan paljon vakavampi asia.

Aliravitsemus aiheuttaa vuosittain valtavasti inhimillistä kärsimystä ja menetyksiä, mutta lisäksi se on yhteiskuntien tiedollisen ja taloudellisen kehityksen näkökulmasta vahingollista.

Terveet ja hyvin ravitut lapset jaksavat käydä koulua ja he oppivat vajaaravittuja lapsia paremmin. Lapsuusvuosinaan hyvin ravittu aikuinen tienaa keskimäärin paremmin kuin lapsuusajan aliravitsemuksen vuoksi vajaasti kehittynyt aikuinen.

Köyhyyden noidankehä alkaa jo sikiökaudella ja kun lapsen kehitys jää ensimmäisen tuhannen päivän aikana jälkeen muista ja lapsen kehitys jopa vahingoittuu pysyvästi, ei silloin voi odottaa kovin ruusuista aikuisuuttakaan, vaikka ihminen yrittäisi koko ajan suorituskykynsä rajoilla.

On lottovoitto syntyä ylempään yhteiskuntaluokkaan, sillä silloin kaikki on sinusta itsestäsi kiinni, eikä korttejasi ole pelattu pieleen jo ennen syntymääsi, syistä joihin kukaan sukulaisesi ei ole voinut edes vaikuttaa.

Ja niin monet asiat olisivat muutettavissa vain järkevällä politiikalla, tiedon välittämisellä ja pienillä ravintolisillä, joiden kustannukset olisivat aivan minimaalisia.