Luomu vs keino, osa X

Jälleen kerran on julkaistu katsaus, jossa todetaan keinotekoisia makeutusaineita sisältävät virvoitusjuomat paremmaksi vaihtoehdoksi painonhallinnalle kuin luonnollisempi vaihtoehto sokeri, tai vaikka luomusokeri. Vesi on kuitenkin edelleen paras janojuoma, mutta jos niitä virvoitusjuomia jostain syystä on nautittava, niin keinomakeutettu on sokeroitua parempi vaihtoehto.

Non-Nutritive Sweeteners and Obesity

 

 Mutta tästä huolimatta teollisuus on nyt jälleen kerran ohjaamassa venettä aivan toiseen suuntaan, sillä teollisuutta eivät ohjaa tieteelliset tutkimukset, vaan kuluttajien päähänpistot, josta seuraavan otsikon takaa löytyykin hyvä juttu:

What Happens When False Beliefs Drive Consumer Behavior?

 

Erilaiset huuhaasivustot ja itseoppineet terveysgurut tuottavat hirvittävän määrän virheellistä informaatiota markkinoille ohjaamaan kuluttajien lompakkoja heidän myymäänsä tuotetta kohti ja sen huuhaainformaation seuraukset maksavat juurikin ne kuluttajat, jotka luulevat tekevänsä oikein. 

Keinomakeutusaineita kohtaan on ollut jo vuosien trendi keksiä ne aiheuttamaan ties mitä sairauksia ja nyt on ilmeisesti tavoitettu kriittinen välietappi, sillä tämä huuhaatieto on muuttanut kuluttajien käyttäytymistä jo niin paljon, että teollisuus joutuu mukautumaan kansan makuun ja keinomakeutuksesta siirrytään taas sokeriin, kun kansa kerran vaatii.

Tieteellinen laaja konsensus on sitä mieltä, että keinomakeutusaineet ovat kuluttajille turvallisia käyttää, mutta jostain syystä sellaisen henkilön mielipide on luotettavampi, joka kieltäytyy lapsensa ultraäänitutkimuksesta, kun se aiheuttaa internetin mukaan jopa vasenkätisyyttä ja luotettavuutta tieteellisestä konsensusta vastaan ilmeisesti lisää että "asiantuntija" suorittaa itse sikiön tutkimukset kuuntelemalla vessapaperirullalla äidin mahan päältä sikiön vointia.

Tieteellisen tutkimuksen selville saamat asiat vs. asiantuntija joka pohjaa koko maailmankuvansa sille, että ei usko 9/11-tapahtumien virallista selitystä.

”Jos olet yhdenkin salaliittoteorian uskonut, sen jälkeen pidät kaikkea mahdollisena. Helpottaa heräämistä, jos osaa esittää kysymyksiä.”

Yksi pienimmistä ongelmista näiden nykyajan terveysgurujen ajattelussa ei valitettavasti ole se, että vaikka he jonkin herätyksen kokeneena tajuavat kaiken olevan mahdollista, niin se ei suinkaan tarkoita sitä, että kun he itse keksivät omiin kysymyksiinsä outoja vastauksia, että niillä olisi kuitenkaan mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

Mutta elämme aikaa, jona mielipiteet voittavat faktat ja mitä oudompi mielipide on, sen todempana jotkut sitä pitävät.

Mutta ajatelkaas sitä, että nämä hassut vessapaperirullatieteilijät ja tartuntatauteja sipulilla torjuvat ovat niin äänekkäitä opetuslapsineen, että he kykenevät ohjailemaan jopa teollisuutta terveytemme kannalta huonoon suuntaan.

Se on hyvin ikävää.

Aikaisemmin se jokaisen kylän hassu paikallinen kylähullu luultavasti itsekin tajusi olevansa kylähullu, mutta nyt kun internet on yhdistänyt nämä kylähullut yhteen ja he saavat siellä jakaa kokemuksiaan samoin ajattelevien kanssa, he ovat ilmeisesti menettäneet suhteellisuudentajunsa ja he pitävät meitä muita kylähulluina.

Sano luomu ja kansa maistaa mitä tahansa

Jokainen, joka on maistanut luomua ilman luomun edellyttämää vakaumusta tietää, että siinä ei ole mitään ihmeellistä. Se ei eroa maultaan, koostumukseltaan, eikä miltään muultakaan ominaisuudeltaan niin, että luomusta pyydettävä kiskurihinta olisi mitenkään perusteltu.

Mutta luomun mainosväessä on ollut niin ammattitaitoista porukkaa, että kun ihmiselle sanoo luomu tai luonnonmukainen, niin hän alkaa nähdä, maistaa, kokea ja tuntea mitä ihmeellisimpiä asioita, kuten seuraava Jimmy Kimmel Liven jakso nautittavasti todistaa:

Jos et näe videota tämän tekstin yläpuolella tai se on käyttämässäsi laitteessa vääristynyt kuvasuhteeltaan, tässäpä siihen suora linkki:

Fake Cold Pressed Juice - jüce

 

Jimmy Kimmel ryhmänsä kanssa menee luomumarketille myymään uutta kylmäpuristettua luomumehua, jonka pitäisi olla todella hyvää kehollesi, terveydellesi, lapsillesi, isovanhemmillesi sekä tietenkin koko Maapallolle.

Ja todellakin, ihmiset kokevat tämän saman autuuden eli uusi luomumehu jüce saa ihmiset aivan käsittämättömien ylisanojen valtaan, ottaen huomioon sen, että kyseinen litku on vain vettä, siihen sekoitettuja pelkkiä väriaineita, sokeria, karkkeja, teollista jäätelöä sulatettuna tai erilaisia jauheita.

Kyseisiä luomumehuja oli saatavissa sateenkaaren koko kirjon läpi, eli oli trendikästä detoxia, curea ja muuta luomun ympärille kuuluvaa.

Miksiköhän elintarviketeollisuus on innoissaan luomusta?

Jos myyntimiehen mainitsema taikasana luomu saa veteen sekoitetun sokerin, värijauheiden ja karkin maistumaan ihmisistä juuri hetki sitten käsin poimittujen hedelmien kylmäpuristulta tuoremehulta ja he ovat valmiita maksamaan siitä 8 dollaria pieneltä pullolta, niin en ihmette yhtään.

Luonnonmukaisuuden harha

Esko Valtaoja tarjosi taas mietittyjä sekä ajatteluun innostavia kommentteja Ylen ykkösen keskusteluohjelmassa, joka on kuunneltavissa Ylen Areenasta seuraavan linkin takaa:

Ajankohtainen Ykkönen - Esko Valtaoja ja luonnonmukaisuuden harha

 

Olipas mukavaa kuunnella taas mietittyjä ajatuksia, sekä sitä, että omat ajatukset osaa perustella järkevästi ja loogisesti.

Keskustelu alkoi Snellmanin geenipelkojen lietsomiskampanjan kommentoinnilla, jota Valtaoja piti huuhaana, joka totta on, sekä sitä, miten ihmisten tietämättömyyttä on helppo ruokkia erilaisilla ihmisten ennakkokäsityksiä tukevilla humpuukiväitteillä. 

Luomuruoka sisältää jopa bentseeniä!

Tekniikka&Talous julkaisi pienen uutisen siitä, mitä kaikkea voikaan luomukananmuna (toki myös tavallinen kananmuna) sisältää, niin jospa tieto kauhistuttaisi suurinta osaa kemikaalikammoisista kansalaisistamme, joita tosin ei taida paljoa olla, mutta ovat sitäkin äänekkämpiä:

Katso luomuruokasi tuoteseloste ja kauhistu! - Sisältää asetonia, formaldehydiä, bentseeniä...

 

75,8 prosenttia vettä, aminohappoja, rasvahappoja, 0,8 prosenttia sokereita, väriaineita E160c, E160a, E306, E101, makuaineita kuten muun muassa fenyyliasetaldehydiä, heksadekanaalia, asetaldehydiä ja formaldehydiä, asetonia. Pakattu kääreeseen, joka sisältää muun muassa bentseeniä ja bentseenijohdannaisia, estereitä, furaaneita, rikkiyhdisteitä ja terpeenejä. Söisitkö? 

Valitettavasti tätä tuotetta myydään ilman tuoteselostetta, joten todennäköisesti syöt tyytyväisenä - ja uskot syöväsi terveellisesti. Kyseessä ovat tavallisen, luonnonmukaisesti tuotetun kananmunan ainesosat.

Australialainen kemianopettaja James Kennedy kyllästyi ihmisten lisäainehysteriaan ja listasi kolmen tavallisen ruoka-aineen kemialliset ainesosat siihen tapaan kuin tehdasvalmisteisten ruokien ainesosat listataan. 

– Halusin hälventää ihmisten kemikaalipelkoa ja osoittaa, että luonto valmistaa paljon monimutkaisempia yhdisteitä, mekanismeja ja rakenteita kuin ihminen ikinä laboratoriossa, hän kertoo io9-julkaisulle. 

Kennedyn lista paljastaa, että banaanin runsaimmat ainesosat veden, sokerien ja tärkkelyksen jälkeen ovat kuidut, jotka koostuvat lisäaineista E460, E461, E462, E464, E466 ja E467 sekä muun muassa glutamiinihappoa, aspartaamihappoa, fenyylialaniinia, palmitiinihappoa ja kypsytysaineena eteeniä.

Mustikkaa taas ylistetään superruoaksi sen sisältämien antosyaniinien – jotka tunnetaan myös koodinimellä E 163 – vuoksi. Mustikasta löytyy myös liuta muita E-koodattuja lisäaineita, muista aineista pahimpana styreeni. 

Mahtaako Kennedyn shokkihoito hälventää ihmisten kemikaalikammoa, vai käykö niin, että yhä useampi jättää ruokavaliostaan styreenipitoiset kananmunat ja fenyylialaniinia sisältävät banaanitkin pois?

Ja näin loppuun pahoittelen blokaukseni otsikkoa, sillä olen jotain oppinut erilaisista tieteenvastaisista huuhaasivustoista, eli kun pistetään raflaava otsikko, lukijoita tulee kymmenkertainen määrä tavalliseen otsikkoon nähden.

Ensimmäinen ajatukseni otsikosta oli: "Kemianopettaja suivaantui kemikaalikammoon".

 

Juupas eipäs lisäaineet

Hesarin Mielipide-palstalla on käyty keskustelua lisäaineista ja niiden mahdollisesta turvallisuudesta tai turvattomuudesta, verrattuna tietenkin ns. luonnolliseen ruokaan, mitä se sitten ikinä onkin todellisuudessa.

Kaikki alkoi tästä. Seuraavaksi espoolainen dosentti ja erikoislääkäri Leena Kauppila kirjoitti vastineensa, jossa hän epäili edellistä kirjoitusta ja hänen mielipiteensä oli, että lisäaineet eivät suinkaan ole niin turvallisia ja tutkittuja kuin väitetään. Pieni ote tässä:

Kaikkien lisäaineiden haitattomuutta ei ole tutkittu

 

 Leena Kauppila antoi myös esimerkkejä, esimerkiksi tällaisia:

Suo­las­ta on laa­jaa tut­ki­mus­tie­toa. Esi­mer­kik­si ha­ku maail­man­laa­jui­ses­ta lää­ke­tie­teel­li­ses­tä tie­to­kan­nas­ta (Pub­Med) tuot­taa haul­la "suo­la ja epi­de­mio­lo­gi­nen tut­ki­mus" yli 8 000 tut­ki­mus­viitet­tä. Sen si­jaan ha­ku esi­mer­kik­si li­sä­ai­neel­la "ras­va­hap­po­jen mo­no- ja dia­syy­lig­ly­se­ro­lit (E471) ja epi­de­mio­lo­gi­nen tut­ki­mus" ei tuo­ta yh­tään tut­ki­mus­vii­tet­tä ih­mi­sil­lä teh­tyyn väes­tö­tut­ki­muk­seen.

Ja hänen mielipiteensä päättyi näin:

Useim­mat meis­tä syö­vät tä­tä­kin li­sä­ai­net­ta päi­vit­täin eh­kä enem­män kuin suo­laa, mut­ta ku­kaan ei ole kat­so­nut ai­heel­li­sik­si tut­kia sen käy­tön vai­ku­tuk­sia kan­san­ter­vey­teen. Yh­tä hei­kos­ti väes­tös­tä tut­kit­tu­ja näyt­tä­vät ole­van run­saat kol­me­sa­taa muu­ta­kin li­säai­net­ta. 

Tänään Hesarissa Leena Kauppilalle antoi vastineensa jo aiemmin mainitsemani ympäristö- ja elintarviketieteiden laitoksen varajohtaja, professori Marina Heinonen:

Kaikki lisäaineet tutkitaan

 

Alan asian­tun­ti­jat ei­vät ole sii­nä kä­si­tyk­ses­sä, et­tä luon­tai­nen ruo­ka on yh­tä kuin tur­val­li­nen. Syö­tä­vis­sä luon­non raa­ka-ai­neis­sa voi esiin­tyä ih­mi­sen ter­vey­del­le hai­tal­li­sia mää­riä kas­vien omia myrk­ky­jä, ho­me­myrk­ky­jä, ras­kas­me­tal­le­ja tai mui­ta ym­pä­ris­tö­myrk­ky­jä.

Näin siis luonnollisuus, vaan entäpä ne lisäaineet:

Sen si­jaan ruuan kaik­ki li­sä­ai­neet ovat nii­tä har­vo­ja ai­nei­ta, joi­den hai­tat­to­muus on tes­tat­tu. Tur­val­li­suus ar­vioi­daan käyt­täen yh­tei­ses­ti so­vit­tu­ja (OECD-oh­jeis­tus) so­lu-, bak­tee­ri- ja eläin­mal­le­ja. Mi­kä­li hait­ta­vai­ku­tuk­sia esiin­tyy suu­ril­la an­nok­sil­la, hai­tat­to­muus ih­mi­sen ter­vey­del­le py­ri­tään var­mis­ta­maan sa­ta­ker­tai­sil­la tur­va­ker­toi­mil­la.

Mutta aina silloin tällöin jotain uutta ilmenee:

Uu­si mer­kit­tä­vä tut­ki­mus­tie­to ote­taan ai­na huo­mioon, ja tar­peen mu­kaan ai­neen tur­val­li­suus ar­vioi­daan uu­del­leen. Kaik­kea ei kui­ten­kaan voi­da taa­ta, ku­ten ei myös­kään tut­tu­jen ra­vin­to­ai­nei­den yh­teis­vai­ku­tus­ten hai­tat­to­muut­ta. 

  Esi­mer­kik­si hii­li­hyd­raat­te­ja ja vä­hän pro­teii­ne­ja si­säl­tä­vän ruuan kuu­men­nuk­ses­sa syn­ty­vän syö­pä­vaa­ral­li­sek­si epäil­lyn ak­ryy­lia­mi­din hai­tal­li­suus ar­vioi­tiin vas­ta, kun asia kä­vi il­mi tie­teel­li­ses­sä tut­ki­muk­ses­sa.

Näin se vain on, eli me emme tiedä sitä, että jos syöt omenan, tomaatin ja sellerin, että miten kaikki näiden mainittujen terveellisten yksittäisten kasvisten jokainen molekyyli reagoi toistensa kanssa.

Tällaiset vaatimukset jokaisen molekyylin yhteisvaikutuksen pitkäaikaisista väestötutkimuksista ovat täydellisen kohtuuttomia, niin lisäaineiden, kuin tavallisten, turvallisiksi miellettyjen ravintoaineiden molekyylien kohdalla.

Mutta tähän kohtuuttomaan ajatukseen täydellisestä, molekyylikohtaisesta yhteisvaikutuksesta lisäaineita kammoksuvat aina takertuvat, mutta kuitenkaan he eivät vaadi samaa turvallisuutta esimerkiksi omenan ja mansikan jokaisen molekyylin pitkäaikaiskäytön yhteisvaikutuksesta ihmisen elimistöön.

Ruuan li­sä­ai­neet ovat suu­rel­ta osin sa­mo­ja ai­nei­ta, joi­ta syö­dään vä­rik­käis­sä ja kui­tu­pi­toi­sis­sa kas­vik­sis­sa ja he­del­mis­sä tai joi­ta muo­dos­tuu ruuan­su­la­tuk­sen tu­lok­se­na eli­mis­tös­sä, ku­ten glu­ta­maat­tia pro­teii­nis­ta tai ras­va­hap­po­jen mo­no- ja dia­syy­lig­ly­se­ri­de­jä (E 471) ruuan si­säl­tä­mäs­tä ras­vas­ta (t­ria­syy­lig­ly­se­ri­di). Li­sä­ai­neen vä­häi­sel­lä mää­räl­lä ei täl­löin ole mer­kit­tä­vää vai­ku­tus­ta ih­mi­sen ter­vey­teen.

Lisäaineita kammoksuvat ovat jotenkin mieltäneet lisäaineet niin, että elimistömme tunnistaa luonnollisen ja keinotekoisesti valmistetun tismalleen samanlaisen molekyylin toisistaan ja kehomme käyttäytyisi eri tavoin, kun se kohtaa vaikkapa tomaatin luonnollisen natriumglutamaatin tai keinotekoisesti valmistetun natriumglutamaatin. Näin ei onneksi ole, vaan molekyyli on molekyyli, eikä elimistömme erottele luonnollisia tai vastaavia ihmisen valmistamia molekyylejä toisistaan.

Yle Puhe ruokakaupassa

Yle Puhe kävi ruokakaupassa emeritusprofessori Jouko Tuomiston kanssa ja se käynti on kuunneltavissa Ylen sivuilta:

Onko luomu sittenkään parasta? 

Luomua uskalletaan jo arvostella. Kuinka paljon kuluttajien positiiviset mielikuvat luomusta pitävät paikkansa?

Luomuruoka on ekologisempaa, maukkaampaa ja terveellisempää kuin tavanomaisesti tuotetut elintarvikkeet. Tätä mieltä ovat ainakin kuluttajat. Ja luomusta ollaan valmiita myös maksamaan enemmän. Ja totta kai lasten pitää saada mahdollisimman puhdasta ruokaa kasvaakseen! Puhtaus onkin kuluttajatutkimusten mukaan (mm. Luomubarometri 2012) se tärkein syy käyttää luomuelintarvikkeita.

Kuinka paljon edellä mainitut kuluttajien mielikuvat luomusta pitävät paikkansa? Ilmastonmuutos on väistämätön asia, ja kanatkin ovat joutuneet pieniin häkkeihin pihamaata kuopsuttamasta. Saanko luomuruokaa ostamalla paremman omantunnon, pelastanko maailman ja voivatko eläimet paremmin?

Viikolla 40 vietettiin luomuviikkoa teemalla Meidän luomu. Yle Puheen Iltapäivä tarkastelee luomua nyt vähän eri vinkkelistä: Luomuylistys on nyt saanut pienen särön, luomua uskalletaan jo arvostella.

Emeritusprofessori Jouko Tuomisto Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta ja toimittaja Salla Vuolteenaho lähtivät ruokakauppaan tarkastelemaan luomutuotteita.

Ja kun tuon jälkeen klikkaa sitä "play"-ikonia, alkaa 22 minuuttia pitkä osio aiheesta.

 

Luomun myrkyt vs. synteettiset myrkyt

Scientific American -lehden tiedesivusto tarjoaa monia hyviä blogeja, joissa tieteen tekijät kirjoittavat selkeitä kirjoituksia, perustellen asiansa asiaan kuuluvin linkein ja tässä hyvin tuore sellainen kirjoitus:

Are lower pesticide residues a good reason to buy organic? Probably not.

Ovatko alhaisemmat torjunta-ainejäämät hyvä syy ostaa luomua? Luultavasti ei.

Ja sitten tuleekin hyvin vankkaa asiatekstiä, joka valottaa jälleen kerran niitä keinoja, joita käytetään, kun ihmisiä koetetaan saada ostamaan luomutuotteita ja aloitetaan tästä:

A lot of organic supporters are up in arms about the recent Stanford study that found no nutritional benefit to organic foods. Stanford missed the point, they say—it’s not about what organic foods have in them, it’s what they don’t. After all, avoidance of pesticide residues is the #1 reason why people buy organic foods.

Luomun tukijat ovat "sotajalalla" äskettäisestä Stanfordin tutkimuksesta, joka ilmoitti, että luomuruuassa ei ole terveysvaikutuksia. Luomun kannattajat kertovat tutkimuksen missaneen olennaisen eli sen, että luomussa ei olekaan kysymys siitä, mitä se sisältää vaan siitä, mitä se ei sisällä. Eli suurin syy luomun oikeutukseen on se, että se ei sisällä synteettisiä torjunta-ainejäämiä kuten tavanomainen ruoka.

Sitten kerrotaan, että synteettiset torjunta-aineet ovat myrkkyä ja että luomusta niiden jäämiä löydetään vähemmän, keskimäärin.

Sitten alamme päästä asian ytimeen:

I’ve said it before and I’ll say it again: there is nothing safe about the chemicals used in organic agriculture.

Luomun käyttämissä kemikaaleissa ei ole mitään turvallista. Torjunta-aine on torjunta-aine, vaikka voissa paistaisi. Lähes kaikki kemikaalit voidaan osoittaa myrkyllisiksi suurina annoksina,  ja tähän nojaa pitkälle erilaiset hysteriat, joita nostetaan pintaan milloin mistäkin aiheesta.

There’s a reason we have an abundance of natural pesticides: plants and animals produce tens of thousands of chemicals to try and deter insects and herbivores from eating them. Most of these haven’t been tested for their toxic potential, as the Reduced Risk Program of the US Environmental Protection Agency (EPA) applies to synthetic pesticides only. As more research is done into their toxicity, however, we find they are just as bad as synthetic pesticides, sometimes worse. Many natural pesticides have been found to be potential – or serious – health risks, including those used commonly in organic farming.

Kasvit ja eläimet tuottavat kymmeniä tuhansia kemikaaleja, joilla ne koettavat estää itseään tulemasta syödyksi. Useimpia näistä kymmenistä tuhansista kemikaaleista ei ole testattu niiden myrkyllisyyden osalta, koska esim. mainittu EPA koskee vain synteettisiä kemikaaleja. Mutta mitä enemmän niitä on tutkittu, niin on huomattu, että ne ovat aivan yhtä vaarallisia kuin synteettiset vastineensa, joskus jopa pahempia. Monilla luonnon torjunta-aineilla on huomattu olevan potentiaalisia tai jopa vakavia terveysriskejä, mukaan lukien ne, joita käytetään luomutuotannossa.

In head-to-head comparisons, natural pesticides don’t fare any better than synthetic ones. When I compared the organic chemicals copper sulfate and pyrethrum to the top synthetics, chlorpyrifos and chlorothalonil, I found that not only were the organic ones more acutely toxic, studies have found that they are more chronically toxic as well, and have higher negative impacts on non-target species.

Pareittain verratessa luonnon torjunta-aineet eivät eroa mitenkään synteettisistä. Kun Wilcox vertasi luomun käyttämää kuparisulfaattia ja pyretriiniä niiden vastaaviin synteettisiin versioihin, niin hän huomasi, että ne eivät olleet ainoastaan akuutisti myrkyllisempiä vaan myös kroonisesti myrkyllisempiä ja lisäksi paljon laajakirjoisempia, eli olivat haitallisia myös niille lajeille, joita ei tarvitsisi torjua.

My results match with other scientific comparisons. In their recommendations to Parliament in 1999, the Committee on European Communities noted that copper sulfate, in particular, was far more dangerous than the synthetic alternative. 

Hänen tutkimuksensa vastasivat muita tieteellisiä löydöksiä. Lisäksi Euroopan komissio on huomauttanut jo aikoja sitten, että luomun sallima kuparisulfaatti on paljon vaarallisempi torjunta-aine kuin sen synteettinen vaihtoehto.

Organic pesticides pose the same health risks as non-organic ones. No matter what anyone tells you, organic pesticides don’t just disappear. Rotenone is notorious for its lack of degradation, and copper sticks around for a long, long time.

Luomun torjunta-aineet aiheuttavat samoja terveysriskejä kuin ei-luomut vaihtoehdot. On aivan sama mitä sinulle on kerrottu, mutta luomun käyttämät torjunta-aineet eivät vain katoa jonnekin. Rotenoni on tunnettu sen huonosta hajoamisesta ja kuparikin pysyy maaperässä pitkään.

Studies have shown that copper sulfate, pyrethrins, and rotenone all can be detected on plants after harvest—for copper sulfate and rotenone, those levels exceeded safe limits.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että kuparijohdannaiset, pyretriinit ja rotenoni voivat löytyä tuotteesta sadonkorjuun jälkeen, ja kuparia sekä rotenonia voi olla myös turvarajojen ylittävinä pitoisuuksina.

Sitten kerrotaan, että joistain tuotteista (oliivi, oliiviöljy) on löydetty huolestuttavan korkeita jäämiä rotenonia ja että se löydös tarkoittaa jopa terveysriskiä, sillä rotenoni on vahvasti kytketty mm. Parkinsonin tautiin. Luomun salliman rotenonin riskin on havaittu olevan jopa viisi kertaa suurempi kuin sen synteettisen vaihtoehdon. Kroonisen altistumisen kuparisulfaatille on havaittu altistavan anemiaan ja maksasairauksiin.

Sitten kerrottiin, että luomun sallimat aineet, mm. rotenoni ja kuparijohdannaiset eivät enää kuulu yleisimpien etsittävien torjunta-aineiden listoille, joten meillä on hyvin hämärä kuva siitä, miten paljon niitä tuotteissa on. Kaikki tutkimus on keskittynyt synteettisiin aineisiin.

And, since there isn’t any public data on the use of organic pesticides in organic farming (like there is for conventional farms), we’re left guessing what levels of organic pesticides are on and in organic foods.

Tämä on taas hyvin outo luomun erityispiirre, josta olen kirjoittanut jo aikaisemminkin.

Meillä ei ole mitään tilastoja missään siitä, miten paljon luomutuotannossa käytetään kemikaaleja ja mitä kemikaaleja käytetään. Tavanomaisesta tuotannossa kaikki löytyy vaikkapa Suomen osalta maatilatilastollisesta vuosikirjasta, mutta luomutuotannosta ei ole mitään.

Uutisista tiedämme sen, että esimerkiksi Suomessa pyretriini on loppunut ja se on ajanut luomutuottajia ahtaalle, mutta paljonko pyretriiniä luomu käyttää vuodessa Suomen maaperällä, se ei selviä mistään tilastoista, sillä niitä ei julkaista.

Kirjoitus on laaja ja se kannattaa lukea ajatuksella loppuun ja nyt vain tiivistän lopun sanoman:

- jos murehdit torjunta-aineista, niin kannattaa murehtia niistä kaikista, ei vain toisen tuotantomuodon käyttämistä.

- jäämät ovat hyvin pieniä ja alle kaikkien turvarajojen tavanomaisessa viljelyssä (alle 1 % sallitusta päivittäisestä saannista)

- negatiiviset terveysvaikutukset myrkyistä eivät tule ruuasta, vaan aivan muualta. Muovit ja maalit sisältävät sienitautien kasvua estäviä aineita jne jne jne...

- hedelmät ja vihannekset sisältävät eniten torjunta-ainejäämiä, joten niitä paljon käyttäviltä pitäisi löytyä eniten syöpiä yms sairauksia, mutta eipä löydy vaan kaikkein vähiten. Syöpiä löytyykin eniten niiltä, jotka syövät vähiten hedelmiä ja vihanneksia.

- viljelijöitä on tutkittu, sillä he jos ketkä altistuvat torjunta-aineille ja se pitäisi näkyä heidän terveydessään. Luomutuottajat ja tavanomaiset viljeljät olivat Britanniassa yhtä terveitä, tosin luomutuottajat pitivät itseään hieman onnellisempana.

- myös viljelijöiden siemennestettä on tutkittu, eikä siinäkään havaittu tuotantomuotojen tuomaa eroa.

- tutkijat pitävät erittäin haitallisena kuluttajien pelottelua, jota harrastetaan valikoivilla otteilla tutkimuksista yms asioilla. Se ei hyödytä kansanterveyttä vaan päinvastoin se herättää turhia pelkoja vaarallisesta ruuasta, jota ei ole.

- tutkijoiden mukaan media tekee ikävää työtä kauhistellessaan kemikaaleja, eli lähinnä liioitellen riskejä.

In the meantime, buy fresh, locally farmed produce, whether it’s organic or not; if you can talk to the farmers, you’ll know exactly what is and isn’t on your food. Wash it well, and you’ll get rid of most of whatever pesticides are on there, organic or synthetic. And eat lots and lots of fruits and vegetables—if there is anything that will improve your health, it’s that. 

Osta tuoretta, paikallisesti viljeltyä ruokaa, olipa se luomua tai ei. Jos voit, jututa maanviljelijää, jotta tiedät tarkasti sen, mitä ruuassasi on, tai mitä ei ole. Pese hyvin ja pääset eroon suurimmasta osasta jäämiä, mitä siinä vain voi olla. Syö paljon hedelmiä ja kasviksia, sillä se jos jokin on hyväksi terveydellesi.

Luonto parantaa, vai parantaako?

Luomuteollisuuden ympärillä pyörii paljon mitä eriskummallisempia myyttejä luonnon parantavasta voimasta. Kun kasveja viljellään modernin tieteen tuottaman tiedon vastaisesti, kasvit tulevat täyteen mitä ihmeellisempiä taikavoimia, jotka koituvat ihmisen terveyden eduksi. Sama koskee myös niitä kasveja, jotka kasvavat villissä luonnossa ja sieltä nousee aika ajoin uusia tuotteita niistä innostuneiden iloksi.

Kirjoitin jo aiemmin siitä, että luomuun innokkaasti suhtautuvien mielestä luomua ei pitäisi markkinoida tiedetyillä tosiasioilla, vaan luomun markkinoinnissa tulisi keskittyä mielikuviin ja tunteisiin luonnon parantavasta voimasta.

Pakurikääpä on yksi tällaisen mielikuvamarkkinoinnin ykkösedustajista tällä hetkellä ja jokainen luomuilija vannoo pakurikäävän ihmeitä tekevien vaikutusten nimeen. Myös lääkärilehti puuttui aiheeseen hyvässä kirjoituksessaan:

Pakurikääpä on uskomuslääkinnän uusi hitti

 

Pakurikäävän markkinoinnissa tiivistyy kaikki se, mitä luomu haluasi virallisesti tehdä, mutta lainsäädäntö ei anna siihen mahdollisuutta, onneksi. Sosiaalisen median innokkaat uusgurut käyttävät omimaansa mediaa (twitter, facebook, henkilökohtaiset blogit yms) pakurikäävän markkinointiin ja oman lompakon paksuuden lisäämiseen, sillä oman blogin sisältöä eivät rajoita turhat säännöt esimerkiksi mainonnasta, vaan blogissaan saa myymilleen tuotteille keksiä sellaisia taikavoimia kuin ikinä kehtaa.

Pakurikääpä heikentää syöpäkasvainten kasvua, hillitsee tulehduksia ja
tuhoaa flunssaviruksia. Tällaisiin väitteisiin netissä törmää, jos etsii
tietoa tästä yleisestä lehtipuiden lahottajasta.

Kun pistää googleen pakurikääpä, päätyy ensimmäisenä tänne ja tämän herran ajatuksia olen täällä käsitellyt jo aiemminkin.

Jaakko Halmetojalla on heti alkuun iskeä pöytään tyypillinen humpuukimainokseksi tunnistettava fraasi, eli tämä:

Pakurikäävän historialliset juuret ulottuvat kaikkein vahvimmin
Siperiaan ja Venäjälle, jossa pakurikääpäteellä on hoidettu mm. syöpää,
tuberkuloosia, diabetesta ja vatsakatarria sekä vatsa- ja
pohjukaissuolistohaavoja aina 1600-luvulta lähtien.

Tämä on varmasti totta, mutta mitä tekemistä tällä on pakurikäävän terveydellisyyden kanssa, sillä meidän pitäisi myös tietää, että auttoiko pakurikääpä noissa mainituissa sairauksissa, joita käävällä yritettiin parantaa.

Pakurikäävällä hoidettiin 1600-luvulla Siperiassa syöpää, mutta tepsikö se, on pääkysymys, jota Jaakko Halmetoja ei taida koskaan tulla oivaltamaan, kun hän näitä vanhoja legendoja käyttää guru-egonsa kasvattamiseen ja gurujen asteikolla noustakseen.

1200-luvulla tsaari Vladimir Monamahin kerrotaan parantaneen huulisyöpänsä pakurikääpäteellä.

Aivan hykerryttävä anekdootti, jollaisiin taikauskoisten humpuukituotteiden markkinoijat yleensä turvautuvat, kun faktoja ei ole edes omien höpinöiden tilkkeeksi. Loppu onkin samantyyppistä anekdoottia rivi rivin perään, joka ei kaipaa kommentointia, vaan jos sen haluaa uskoa todeksi, niin omat ovat rahasi. Takaisin lääkärilehden pariin:

Pakurista leviää terveysväitteitä, joiden tueksi esitetään liutaa
tieteellisiä tutkimuksia. Miten vakuuttavia väitteet ovat kliinisen
farmakologian asiantuntijan silmin, dosentti Veijo Saano Itä-Suomen yliopistosta?


Perustelut tukeutuvat parhaimmillaankin vain koeputki- ja
eläinkokeisiin, eivät kliinisiin tutkimuksiin. Väitteiden todentaminen
vaatisi pitkäkestoisia, ihmisille tehtyjä tutkimuksia.


Saanon mukaan kyseessä on varsin tyypillinen uskomuslääkintä, jossa kuluttajaa harhautetaan näennäistieteellisillä väittämillä.

Dosentti käyttää termiä näennäistiede, mutta oikea termi, jota käytetään luomun, biodynaamisen ja muun hömpän kera on tietenkin jo aiemmin mainitsemani laajennetun luonnontieteen väittämät.

Pakurikäävällä on laajennetun luonnontieteen mukaisia ihmevoimia parantaa syöpä tsaarilta 1200-luvulla ja moderni tiede ei vain kykene sitä ahdasmielisyydessään ymmärtämään, mutta laajennettu luonnontiede ymmärtää. Pitää osata oikea termistö, jotta voi pelata oikeilla säännöillä.

– On mielenkiintoista, jos aineella todetaan antituumorivaikutus
koeputkessa tai koe-eläinmallissa. Tällaisia aineita on tuhansittain.
Niistä ehkä joka kymmenes tuhannes saadaan kovalla kehitystyöllä
kelvolliseksi ihmisen hoitoon.

Luonnossa on todellakin tuhansittain molekyylejä, joilla on koeputkessa ties mitä vaikutuksia ja tuhansittain on vielä löytymättä. Sitten täysin toinen tarina on se, että saadaanko se vaikutus myös koeputken ulkopuolelle ja onko se molekyyli sitten enää ollenkaan luonnollisuushömpästä innostuneiden mieleen.

Saano huomauttaa, että terveyttä ei voi parantaa syömällä
antioksidanttia sisältäviä ravintolisiä. Asiaa on tutkittu paljon.
Samoin väite immuniteetin parantamisesta on Saanon mukaan kansanomainen,
epätieteellinen käsitys.

– Immuniteettia ei voi laittaa yhdelle
akselille, että se olisi parempi tai huonompi. Sen täytyy olla
oikeanlaista. Autoimmuunitaudit ovat hyvin voimakkaan immuniteetin
seurausta, hän sanoo.

Nämä epätieteelliset nykyajan gurut ja shamaanit ovat todellakin täysin pihalla itse luomiensa käsitteiden keskellä, sillä kuten Saano kertoo, esimerkiksi autoimmuunisairaudet ovat todellakin liian herkäksi virittyneen immuunivasteen seurausta, jolloin ihmisen oma elimistö käy voimalla sellaisen toiminnan kimppuun, jota se pitää keholle haitallisena, mutta se ei sitä ole.

Autoimmuunisairaudet Lääkärikirja Duodecim

– Jos kaikki pakurikäävästä väitetyt hyvät vaikutukset olisivat totta, emme tarvitsisikaan muita lääkkeitä, hän toteaa.

Nykyajan terveysgurut voivat ohittaa tällaiset huomautukset sillä, että kyseessä on vain lääketeolllisuuden salaliitto pakurikääpää vastaan, sillä pakurikääpä tuhoaisi koko mahtavan lääkebisneksen, jos sen taikavoimat tulisivat yleiseen tietoisuuteen.

Luonto hyvis, keinotekoinen pahis

Tässäpä uutinen heille, joilla on tarve nähdä luonnon omat tuotteet aina hyviksi ja kun ihminen pääsee niitä räpläämään, syntyykin jotain pahaa, jota täytyy vastustaa:

Myrkyllisestä porkkanan sukulaisesta valmistettu lääkeaine tuhoaa syövän

 

Thapsia garganica on erittäin myrkyllinen, Välimerenalueella kasvava sarjakukkaiskasvi. Samaan heimoon kuuluu monia hyötykasveja, kuten porkkana ja kumina sekä muun muassa yleinen rikkaruoho ja salaatin ainesosa vuohenputki – mutta myös monia äärimmäisen myrkyllisiä kasveja. Näistä esimerkiksi myrkkykeiso kasvaa Suomessakin.

T. garganica on tunnettu myrkylliseksi ainakin antiikin Kreikasta saakka. Karavaaneissa vaeltavat arabiheimot kutsuivat sitä vuosisatojen ajan ”kuolemanporkkanaksi”, koska kamelit, jotka söivät sitä, usein kuolivat pian.

Mutta sitten ihminen pisti näppinsä väliin:

Tutkijat itse asiassa onnistuivat muuttamaan myrkyn lääkkeeksi, sillä G202 on laboratoriossa kemiallisesti muunneltu versio T. garganican myrkystä, thapsigargiinista. G202:ta voidaan injektoida verenkiertoon, missä kulkiessaan se ei lainkaan vahingoita terveitä verisuonia ja solukoita. 

Syöpäsolujen erittämä tietty proteiini kuitenkin aktivoi G202:n tappamaan syöpäkasvaimen soluja, verisoluja jotka ruokkivat kasvainta sekä muita aivan lähietäisyydellä olevia soluja. G202 estää toisen, solujen elämälle välttämättömän SERCA-pumpuksi kutsutun proteiinin tuotannon.

Milloin tämä lääke on käytössä kaikille, on tietenkin toinen tarina.

Vaikka uutinen ei liity ruoan tuotantoon, on se kuitenkin esimerkki siitä, että luonnonmukainen ei todellakaan tarkoita pelkkää hyvää ja synteettinen pelkkää pahaa.

Lääkkeet kelpaavat synteettisenäkin, mutta kun menemme maatalouden puolelle, meidän pitäisi unohtaa kaikki vuosikymmenien aikana kertynyt tieto maataloudesta ja viljellä jotenkin "vanhojen hyvien aikojen" malliin?

Tietenkin meillä se on helppoa, koska meillä on niin maata kuin resursseja tuhlattavaksi myös tuottamattomaan viljelyyn. Kaikilla eivät asiat ole niin hyvin.

Mutta miksi moderneja lääkkeitä ei vastuteta niin suurella tarmolla kuin modernia maataloutta? On tietenkin sitäkin, esimerkiksi rokotevastustajat, mutta vastustus on kuitenkin aika marginaalisten piirien toimintaa.

Sen sijaan modernia, tuottavaa ja tehokasta maataloutta vastustetaan aivan eduskunnan tasolla saakka.

Pari päivää sitten Vihreiden Osmo Soininvaara kirjoitti Hesarin kolumnissaan oikeita asioita ja hän oli huolissaan esimerkiksi maatalousmaan vähenemisestä. Kuitenkin hänen puolueensa avoimesti kannattaa sellaista menetelmää viljelyyn, joka vaatii suunnattomasti lisää maatalousmaata, jotta ruokaa saadaan kaikille tuotettua. Hyvin ristiriitaista.

Miksi maabrändityöryhmä ei esittänyt meille sellaista maabrändiä, että me muutamme puolet terveydenhuollostamme luontaislääkinnäksi, koska pehmeät arvot ovat nyt pop?

Yrttejä ja kukkaterapiaa kansalle, niin asiat tuntuvat luistavan.