Luomulihan todellinen markkinaosuus

Aina kun luemme uutisia luomusta, saamme lukea arvioita kulutuksen määrästä, kasvusta sekä arvioita oletetusta kokonaismyynnin osuudesta jossain hamassa tulevaisuudessa. Pro Luomu on erityisen pätevä taho tuottamaan arvioita, jotka eivät kuitenkaan koskaan tunnu mitenkään sopivan todellisuuteen ja tässäpä uutinen asiasta. Sillä aina välillä silmiin osuus uutinen, josta on pääteltävissä paljon enemmän kuin mitä Pro Luomun sinänsä markkinamielisesti ajatellen loistavista arvioista voisi päätellä:

Suomalainen luomuliha kelpaa myös muihin Pohjoismaihin

Luomun ympärillä pyörivät järjestöt ja tahot antavat ymmärtää, että luomuliha on niin suosittua kuluttajien keskuudessa, että sitä ostettaisiin paljon enemmän jos sitä vain olisi tarjolla, eli meidän pitäisi antaa rahaa enemmän luomulle, jotta tuottajia voitaisiin värvätä enemmän tuottamaan luomua.

Atria vie osan teurastamastaan luomunaudasta muihin Pohjoismaihin. Lihatukku Tammisen mukaan tuotannon kasvulle on tilaa.

Valitettavasti totuus on taas taruja ihmeellisempää, eli luomu on niin suosittua kuluttajien keskuudessa, että osa suomalaisesta luomulihasta on pakko vielä muihin maihin, kun sitä täällä ei saada kaupaksi.

Tokihan tuotannon kasvulle on tilaa yllin kyllin, siitä ei ole epäilystäkään, mutta sitten tietenkin herää kysymys, että miksi me syydämme uusia tukirahoja luomuun, jos siitä sitten kuitenkin tulee ihan tavallista ruokaa lautasille tai että se rahdataan täältä ulkomaille, niin onko se silloin edes mitään luomua tai onko sillä mitään tekemistä niiden mielikuvien kanssa, joilla sitä koetetaan meille kaupata?

Atria joutuu vielä myymään osan vuosittain teurastettavista 5 000 luomunaudasta tavanomaisena.

Me siis tuemme tuottajaa ja maksamme hänelle muhkeita luomulisiä ja sitten hän tuottaa meille luomulihaa, joka on lääkitty homeopatialla, ruokittu huippukalliilla luomurehulla ja kas kummaa, se liha onkin sitten ihan tavallista kun se kauppaan päätyy. Melkein kuin se lypsylehmä, joka kuollessaan muuttuukin häräksi, eli ruokateollisuudessa on paljon ihan biologisestikin mielenkiintoisia asioita, ja mausteena luomutuotannon metkut.

Sitten kaiken todellisuudesta kerrotun jälkeen suusta pääsee tällainen lausahdus, yllättäen Pro Luomun edustajan suusta:

”Tavanomaista nautaa maailmalla on paljon. Luomunaudalle on enemmän ostajia.”

Tässä näkee, että kuinka kaukana todellisuudesta luomuväki on.

Suomalaiset liha-alan yritykset joutuvat myymään osan teurastettavista luomueläimistä ihan tavanomaisena lihana, osin jopa niin, että vain osa luomueläimen ruhosta kelpaa kuluttajille luomuna ja osa ruhosta myydään tavanomaisena ja samaan aikaan luomuväki hokee mantraansa siitä, että ostajia on, tuottakaa, tuottakaa, tuottakaa.

Nyt pitäisi vetää jarrut pohjaan, pistää käyntiin selvitys, jossa vaaditaan luomutuotannolta aivan täydellisen konkreettiset kuitit, määrät, liput ja laput aivan kaikesta ja heitämme luomuväen rakastamat arviot roskakoriin ja alamme rakentaa tätä verorahoin ylläpidettyä kulissia siltä pohjalta, että mitä siellä todellisuudessa tapahtuu. Mitä todellisuudessa tuotetaan, mitä todellisuudessa ostetaan ja mitä todellisuudessa tapahtuu luomuketjussa tuottajalta kuluttajalle. Eli miten suuri osa luomutukien avulla tuotetusta luomusta muuttuu matkalla tavanomaiseksi elintarvikkeeksi.

Mutta se jää haaveeksi. Arviot ovat paljon hauskempia ja kun arvio osoittautuu humpuukiksi, se korvataan vain uudella arviolla, joka voi olla sanasta sanaan sama kuin edellinen, kuten on luomun historiasta hienosti pääteltävissä.

Nyt tilanne on todellinen villi länsi, koska luomuväki manipuloi esim. poliitikkoja antamaan rahaa suomalaiselle luomulle sillä perusteella, että mitä jossain toisessa maassa tapahtuu arvioiden mukaan.

 

Haluaisitko luomusynnytyksen?

Luomu on päässyt moniin sanoihin etuliitteeksi ja jo pidempään on ollut muotia puhua luomusynnytyksestä, joka ilmeisesti tarkoittaa luonnollista synnytystä, kuten luonto on sen tarkoittanut jossain ihanassa menneisyydessä, johon jotkut kiihkeästi halajavat.

Tosin monilla ihmisillä on ilmeisen outo käsitys ei-luomusta synnytyksestä ja tästä esimerkin tarjoaa hiihtäjä Aino-Kaisa Saarinen:

Aino-Kaisa Saarinen paljastaa Seutu4:lle: Tyttövauva tulossa!

 

Hiihtäjä on ehtinyt miettiä tulevaa synnytystä sen verran, että haluaa synnyttää ilman kivunlievitystä.

- Haluan luomusynnytyksen. En halua olla kännissä, kun synnytän.

– Jos muutan mieleni, niin korkeintaan suostun puudutukseen, Saarinen vannoo.

Ehkäpä synnytysvalmennuksien yms sisällössä olisi hieman parantamisen varaa, jos Aino-Kaisa Saarinen on siellä päässyt käsitykseen, että synnytyksessä ollaan kännissä, etenkin äiti ja hän sen johdosta haluaa synnyttää luomusti. Sitten jos Saarinen ei ole käynyt synnytysvalmennuksessa, vaan on hankkinut tietonsa netistä, jonkinlaista mediakriittistä silmää löytämälleen tiedolle ehkä kaipaisi.

Ja hän haluaa synnyttää ilman kivunlievitystä, mutta puudutus kelpaa ehkä. Että näin.

Sinänsä outoa, että luomu on päätynyt synnytyksen etuliitteeksi tarkoittamaan jotain luonnollista ja ihanaa, normaalia, kuten on aina tehty, koska jos luomusäännöt ulotettaisiin ihmisten synnytyksiin sairaalassa, niin sehän olisi jotain aivan kauheaa ja niin byrokraattista pelleilyä, että kansamme lisääntyminen loppuisi kuin seinään.

Luomu tarkoittaisi tarkoin säänneltyä synnytysmetodia, jossa ei säännöissä kitsasteltaisi ja kaikki pitäisi mennä juuri kuten säännöt määräävät, eikä mitään joustoa sallittaisi missään synnytyksen vaiheessa ja jos asiat alkaisivat mennä pieleen, niin se olisi sitten vain voi voi sentään.

Vanhempien pitäisi opetalla ulkoa käsittämättömiä sääntöjä synnytyksestä, joista ei voisi sitten poiketa edes kuolemanvaarassa ja esim.  sairaalan ikkunat olisi määritelty millin tarkkuudella, että mikä niiden pinta-alan on oltava jotta synnytystä voi markkinoida luomuna.

Sitten jos alkaisi mennä jokin asia pieleen, niin mikäli aiot markkinoida synnytyksesi luomuna, ei juuri mitään modernin lääketieteen keinoja olisi käytössä, vaan ne kaikki olisi kielletty jonkin epämääräisen syyn, yleensä mutun ja mielikuvien pohjalta.

Ja tällaisten luomusynnytysten markkinoinnissa pitäisi aina muistaa historia, eli se aika kun todellakin oli pakko synnyttää "luomusti" ja se ei todellakaan ollut mitään luonnonmukaista autuutta.

Arno Forsius: Synnytysten historiaa

 

Raskaus ja synnytys ovat ihmissuvun perustavia, normaaliin elämänkulkuun kuuluvia tapahtumia. Ne ovat kuitenkin naiselle fyysisesti suuria ponnistuksia. Uuden perillisen syntymä merkitsi aikaisemmin varsin usein synnyttäjän tai syntyvän lapsen tai toisinaan molempien kuolemaa. Synnyttäjän kuolema on perhekunnalle huomattava menetys, ja sen seurauksena tavallisesti yksi tai useampi lapsi jäi vaille äidin huoltoa. Lisäksi raskaus ja synnytys ovat olleet psyykkisesti erittäin koskettavia sekä naiselle että hänen lähipiirinsä ihmisille, minkä vuoksi niihin on aina liittynyt hyvin voimakkaita ja usein ristiriitaisia tunne- ja arvolatauksia. 

Vuosituhansien ajan synnyttäminen oli kohtalonomainen tapahtuma, johon liittyviä uhkia ei voinut juuri mitenkään ehkäistä. Vasta noin 1500-luvulta alkaen on kehittynyt keinoja synnytyksiin liittyvien vaarojen vähentämiseksi, mutta kehitys oli hyvin hidasta aina 1800-luvun puoliväliin saakka. Nykyinen taso on saavutettu kehittyneissä maissa pääasiallisesti 1930-luvulta lähtien. Kehitysmaissa raskauden, synnytyksen ja lapsivuoteen aiheuttama äitiyskuolleisuus on yhä moninkertainen kehittyneisiin maihin verrattuna.

Koko juttu on lukemisen arvoinen, kuten kyseiset lääketieteen historiaa käsittelevät jutut jokainen.

 Joten voisi kysyä, että miten ihmeessä joku on keksinyt pistää synnytykseen luomu-etuliitteen ja että se tarkoittaisi jotain menneiden aikojen ihanuutta?

 

Luomumaitoa vai tavallista? Makutesti paljastaa!

Aamun Ylen uutisissa oli juttua luomumaidosta ja siinä hieman väläytettiin makutestiä, joka ei sitten kuitenkaan itse lähetykseen päässyt, mutta se on nähtävissä seuraavan linkin takaa:

Luomu vai tavallinen maito? Satunnainen raati löysi vähän eroja – video

 

Video on kyllä oikein mainio ja jälleen ampuu alas luomusta vaivalla laadittuja mielikuvia. Sokkona makutesti on luomulle myrkkyä, jonka tämäkin pieni koe taas paljastaa oivallisesti, jopa osin pilkettä silmäkulmassa.

1.39 kohdassa herra tiivisti makutestin tuloksen antamalla harvinaisen oikean vastauksen ja perustelu oli parhaasta päästä. Osoitti toista kannua ja tokaisi, että tuo on varmaan luomua, koska tää toinen on paremman makuinen. Olipa henkilökohtaisesti mitä mieltä tahansa perustelusta, niin oikein meni.

Luomun osuus kokonaismyynnistä nousi 0.1 prosenttiyksikköä

Tiedotusvälineet ovat hehkuttaneet uutista, jonka mukaan luomun osuus ruuan kokonaismyynnistä on kohonnut huikeat 0.1 prosenttiyksikköä.

Luomun myynti lisääntyi

 

Vuonna 2014 luomua myytiin arvion mukaan noin 225 miljoonalla eurolla ja nyt 240 miljoonalla eurolla.

Onko tuo nyt sitten jokin uutisen arvoinen asia, jota pitäisi hehkutella liput saloissa?

Asia pitää tietenkin suhteuttaa, kuten toisaalla on jo huomattu, eli tuo myynnin kasvu tekee noin 3 euroa kansalaista kohti vuodessa, eli yksi vahingossa ostettu luomutuote per kansalainen vuoden aikana saa aikaan tämän huikean kasvun.

Tästä tein omakohtaisen huomion perjantaina paikallisessa Prismassa, kun pahimpaan ruuhka-aikaan  jonottaessani oli aikaa tarkkailla kuluttajien ostoskäyttäytymistä.

En nähnyt luomumerkkiä vilahtavan missään, kunnes huomasin tuttua vihreää omassa jonossani.

Tavallinen perhe oli tekemässä viikonlopun ostoksia ja heillä oli aika tyypillinen kattaus evästä hihnalla. Oli maitoa, oli banaania, oli jugurttia, oli leipää, oli pari olutta, kalaa, lihaa ja muuta sellaista ja mukaan oli livahtanut yksi luomutuote, eli perhe oli päättänyt tehdä perunamuusia ja se oli päätetty tehdä Oolannin luomuperunamuusipakasteesta.

Maito oli tavanomaista, samoin banaanit, mutta yksi perunamuusipussi oli luomuna eksynyt joukkoon ja siinä taitaa olla luomun "kasvun" salaisuus, eli vahingossa ostettu luomutuote.

Sitten se ei ehkä olisi ollut vahinko, jos perunamuusi olisi päätetty tehdä luomumaitoon, mutta heidän maitonsa oli aivan tavallista sinistä maitoa, jonka päättelin olevan muusia varten, kun sitten oli viisi purkkia rasvatonta, tavallista sekin.

Myös yksi suosituimmista luomutuotteista, eli banaani, loisti luomuna poissaolollaan, eli perheelle kelpasi aivan tavallinen Chiquita. Jugurtit olivat tavanomaista, juusto samoin yms, eli vain yksi ainoa luomuversio oli päätynyt viikonlopun ostoskoriin.

Etenkin S-ryhmä on tehnyt hartiavoimin töitä lisätäkseen luomun vahinko-ostamista, eli aiemmin oli helppo välttää tuota ylikallista ruokaa, kun se oli omassa karsinassaan hienosti esillä, mutta nyt se on salakavalasti piilotetu sinne tänne järkevän hintaisen ruuan sekaan ja hyllyjen hintalapuistakin luomumerkki on häivytetty niin pieneksi, että monta kertaa on itselläkin ollut luomutuote ostoskorissa ja aina en ole viitsinyt lähteä sitä tavalliseksi vaihtamaan, jos kävelyä olisi tullut taas puoli kilometriä lisää. Joten olen itsekin tukenut tuota luomun huikeaa kasvua muutamilla ostoskerroilla ja varmaan olen viime vuonna ostanut luomua yli kolmella eurolla.

Lisäksi luomun satunnaisostamista on varmaankin lisännyt sellainen asia, että moni tuote on paketoitu luomuna tismalleen saman kokoiseen pakkaukseen kuin tavanomainenkin ja kun luomutuote ja tavanomainen ovat vierekkäin, niin vielä hintakin on ollut yllättäen täysin sama, kuten on joissakin kahveissa, puurohiutaleissa yms.

Siinä on monen ostoskoriin ehkä livahtanut luomukahvi, kun hintakin on sama, eli hieman vähemmän varakaskin saa rikkaiden "luksuslaatua" samaan hintaan kuin tavanomaista, mutta jälleen kerran luomutuote on ovelasti naamioitu, eli pakkaus saattaa olla ulkomitoiltaan täysin tavanomaista vastaava, mutta painoa sillä onkin 50-100 grammaa vähemmän.

Eli hinta on saatu samaksi vähentämällä tuotetta jopa neljänneksellä. Moni menee retkuun kolmella eurolla vuodessa. Ei välttämättä montaa kertaa kun huomaa syyn sille, että miksipä sitä kahvia ei keitettykään luomukahvipaketista niin kauan kuin vastaavasta tavanomaisesta.

Lisäksi viime vuonna järjestettiin mittava luomun mainoskampanja televisiossakin ja tämä oli tulos. Jokainen suomalainen saatiin ostamaan luomua viime vuonna kolmella eurolla enemmän kuin edellisenä.
 

 
 

Professori haukkuu poliitikot: koulujen luomuruoka edesvastuutonta!

Nyt jo muutkin uskaltavat avata suunsa luomun kritiikittömän mainonnan ja tukemisen suhteen. Luomun suosio on vain ja ainoastaan hyvän markkinoinnin tulosta, jotta ihmisille saadaan myytyä ruokaa tupla- tai triplahintaan:

Professori haukkuu poliitikot: Koulujen luomuruoan tukeminen edesvastuutonta 

 

Professori Lars Bergströmin mukaan luonnonmukaisesti tuotettu ruoka ei ole ravitsevampaa tai ympäristöystävällisempää kuin tehotuotettu ruoka.

Ruotsin maataloustieteellisessä yliopistossa työskentelevä professori Bergström viittaa tuoreeseen tanskalaistutkimukseen, kertoo The Local.

Professorin mukaan tutkimustulokset osoittavat, että luomuruoalla ei ole terveyttä tai ympäristöä parantavia vaikutuksia.

Hänen mielestään luomuruoan suosio Ruotsissa johtuu vähittäiskauppiaiden tehokkaasta markkinoinnista.

Bergström katsoo, että valtion, läänien ja kuntien ekologisen ruoan tukemiseen käyttämät miljardit kruunut voitaisiin laittaa parempaan käyttöön.

Hänen mukaansa koulujen luomuruoan tukemiseen käytetyllä ylimääräisellä rahalla voitaisiin palkata 3 000 opettajaa enemmän.

Joten nyt Suomenkin äänestäjät voisivat jo alkaa vakavasti pohtia sitä, että haluammeko me ylisuuria luokkia, joita koettaa paimentaa liian vähäinen opettajien joukko, mutta piltit saavat triplahintaista ruokaa, vai tarjoammeko aivan tavallista, järkevästi tuotettua ruokaa ja pistämmekin ylikalliin ökyruuan eurot opettajien palkkaamiseen?

Jospa sitten siellä hienossa yksityisessä koulussa tai päiväkodissa vanhemmat voivat omilla rahoillaan tarjota lapsilleen vaikka hopeavettä kultaisista, oikein avaruusionisoiduista kupeista, jotta lapsosten energiavärinät ovat koko päivän kohdillaan.

Ruotsalaista krav-luomulaatua!

Blogini on ollut hieman hiljaisempi viime aikoina, mutta kun kävin katsomassa kävijätilastoja pitkästä aikaa, niin vaikka en ole kirjoittanut mitään pariin kuukauteen, kävijöitä ja lukijoita on sangen runsaasti, joten lienee taas paikallaan aktivoitua, kun kysyntää kerran on. Kiitos seuraajille sekä lukijoille!

Minua usein ihmetyttää se, että mistä kaikki luomu oikein tulee kauppoihin, kun sitä ei kukaan oikein tuota missään ja nekin jotka tuottavat, saavat sangen vaatimattomia satoja aikaan, verrattuna tavanomaisiin tuottajiin.

Ruotsista tulee vastaus ja Ruotsiahan meidän pitäisi luomuväen mielestä kovasti seurata, koska luomu on Ruotsissa joitain todella hienoa ja Ruotsi on luomun suhteen edelläkävijä ja luomua tunkee sieltä joka tuutista ja nyt tiedämme, että miten:

Köper utländskt kött – säljer det som kravmärkt svenskt

 

Ruotsalaisyrityksiä epäillään massiivisesta huijauksesta lihan myynnissä

 

  Ruotsissa on paljastunut lihahuijaus, jossa ulkomaista lihaa on myyty ruotsalaisena lihana jopa satoja tonneja vuosien ajan. Osa lihasta on yllättäen muuttunut myös ruotsalaiseksi luomulihaksi, joka on myyty krav-luomumerkin alaisuudessa, eli tämän hetkisen tiedon mukaan viime vuoden lopulla tyhjästä on ilmestynyt ainakin noin 9 tonnia luomulihaa markkinoille.

Ulkomainen liha on tullut esimerkiksi Saksasta ja Hollannista. Pelkästään kuuden viikon aikana vuoden 2015 lopulla 23 tonnia ulkomaista lihaa on myyty ruotsalaisena. Lisäksi 9 tonnia lihaa on myyty KRAV-ympäristösertifioituna lihana, vaikka näin ei ole ollut. 

Tuosta voisi ymmärtää, että vuoden 2015 viimeisen kuuden viikon aikana on tullut 9 tonnia tyhjästä luomulihaa markkinoille, niin sehän on melkoinen määrä koko vuoden tasolla, jos huijaus on tapahtunut samassa suhteessa jo vuosien ajan.

Ruotsalaiset kunnat, koulut ja ravintolat ovat innoissaan liputtaneet luomun puolesta ja kuinka kaikki on nyt niin ekologista ja nämä uutiset ovat myös meillä valaneet uskoa kunnallisen luomun tarjoamiseksi ja nyt sitten paljastuu, että ainakin osa luomuna tarjotusta lihasta on ollut ulkomaista lihaa, ihan tavallista, mutta paljon korkeammalla hinnalla ostettuna.

Tällaista on luomun valvonta rikkaassa länsinaapurissa.

Se vain tietenkin ihmetyttää, että luomuväki Suomessa marisee siitä, että valvontaa on liikaa, se on liian tarkkaa, vaivaa liikaa ja se pitäisi ajaa alas, koska ... niin, tämän jälkeen voi todellakin kysyä, että onko luomuvalvontaa liikaa, onko se liian tarkkaa ja miksi sitä pitäisi vähentää.

Tuontiluomu ei olekaan puhdasta?

Pro Luomun uusin uutinen ihmetyttää siinä mielessä, että ensimmäistä kertaa me näemme kotimaisen luomuliiton selkeästi ilmoittavan, että tuontiluomu ei välttämättä olekaan sellaista luomua, mitä kuluttajat toivovat luomulta odottavansa. Etenkin kun viitataan jo suoraan tuontiluomun luotettavuuteen olla luomua, eli vapaata kaikista luonnottomista myrkyistä ja vierasainejäämistä.

Tuontiluomu ei ole yhtä luotettavan puhdasta kuin suomalaisluomu.

Ja näin voi todellakin sanoa syvällä rintaäänellä sillä:

Tullin tutkimuksissa noin kahdeksan prosenttia tutkituista luomunäytteistä sisälsi jäämiä luomussa kielletyistä kasvinsuojeluaineista.

 Noin kaksi prosenttia tutkituista luomunäytteistä sisälsi jäämiä jopa niin paljon, että määrät ylittivät tavanomaisillekin tuotteille sallitut rajat.

Kun taas kotimaisesta tavanomaisesta ei löytynyt yhtään määräykset ja turvarajat ylittänyttä näytettä.

Joten mistä johtuu, että on havaittavissa pientä orastavaa liikehdintää siihen suuntaan, että tuontiluomu halutaan saattaa epäedulliseen valoon kotimaiseen luomuun verrattuna, vaikka ainakin teoriassa sen ei pitäisi olla edes mahdollista, vaan luomu on aina luomua ja siihen voi kuluttaja aina luottaa?

Kun tuli ensimmäinen video suomalaiselta luomusikatilalta, jossa videolla näkyi selkeitä epäkohtia eläimien pidossa, tuli luomuväki heti selittämään ja puolustamaan, että videolla ei ollut mitään ihmeellistä, eikä se säväytä millään tasolla, niin nyt tuontiluomu ei saanut edes yhtä sivulausetta, jossa tuontiluomun vierasainepitoisuuksia olisi yritetty selittää tuontiluomulle myönteiseen sävyyn.

Tuontiluomu ei ole yhtä luotettavan puhdasta kuin suomalaisluomu.

Ei ole luotettavan puhdasta niin sehän on sitten epäluotettavaa, ainakin näin voisin ymmärtää. Älä osta.

Johtuisiko siitä, että ulkomainen luomu on kaapannut jo noin 40 % markkinaosuuden luomumyynnistä ja jollain tavoin kehitys olisi pysäytettävä, vaikka sitten tuontiluomun maineen mustamaalauksella? Mutta voisiko se potku osua pitkällä juoksulla omaan nilkkaan?

Luomu-ryhmän Facebook-sivulla viritellään myös epäluuloja toista luomun kasvun vihollista vastaan, nimittäin kotimaista lähiruokaa vastaan ja sellaista lähiruokaa, joka ei ole luomua.

Uusimmat kyselyt osoittavat, että jos kuluttajan pitää pistää ostoskoriinsa joko luomua tai lähiruokaa, hän valitsee mieluummin lähiruuan.

REKO-lähiruokaketjut ovat nyt sitten saaneet alkumakua siitä, että mitä luomuväen vihjailut ja epämääräiset viittaukset tehotuotannon suuntaan voivat saada kuluttajissa aikaan ja sehän on aina ollut luomuväen paras ja tehokkain ase omaa tuotetta puolustaessa, eli toisen mustamaalaus. Kun omaa tuotetta ei voida rehellisesti mainostaa paremmaksi kuin toista, on ainoa vaihtoehto kilpailijan mustamaalaus. Silloin oma tuote näkyy edullisemmassa valossa kuin ehkä todellisuudessa onkaan.

Nyt tietenkin herättää ajatuksia se, että miten käy kotimaisen luomun viennin, koska sehän on sitten kohdemaassaan tuontiluomua ja Luomulakon lukijat tietänevät jo aiemmista postauksista sen, että luomussa kuluttajat luottavat aina oman maan luomuun ja muun maan luomua ei oikein luomuna pidetä. No toki he sitten ostavat halvinta tavanomaista suurimmaksi osaksi, olipa se tuotettu missä tahansa, joten siinä mielessä asia on suhteellisen yhdentekevä.

Osmo Rauhala vauhdissa Turun Sanomissa

Kuvataiteilija sekä luomuviljelijä Osmo Rauhala oli ministeri Tiilikaiselle toimitetun tutkimuspohjaisen idearaportin laatijoista, josta eilen kirjoitin.

Osmo Rauhala on päässyt jakamaan asiasta ajatuksia myös Turun Sanomien kolumniin, jonka voitte lukea tästä:

Uusi strategia ruuan vientiin

 

Tätä liirumlaarumia käsittelin jo eilen, joten puututaanpa vain pariin kohtaan, eli ensin tähän:

 Strategioissamme on korostettu pitkään suomalaisen elintarvikkeen puhtautta ja laatua tärkeimpänä kilpailukeinonamme.

Osmo Rauhala on aivan oikeassa, eli suomalainen ruoka koettaa esittäytyä puhtaan ja kauniin luontomme mukaisesti puhtaana ja kaikkena kauniina. Tästä lienemme kaikki samaa mieltä ja näinhän on myös tutkimusten valossa. Tavanomainen ruoka on vallan erinomaisen puhdasta, maistuvaa ja siinä ei ole mahdollisia terveydelle haitallisia aineita kuin ehkä hieman todellisuudesta vieraantuneen salaliittoteoreetikon salaisissa päiväunissa.

Mutta sitten iskee se todellisuus päälle luomun näkökulmasta, eli kotimainen ruoka ei saisi olla puhdasta, eikä turvallista, eikä mitään ylevää jos haluamme ihmisten ostavan luomua, koska luomu ei myy jos siinä ei ole etua tavanomaiseen ruokaan nähden:

Ruuan puhtaudesta ja terveydestään kiinnostuneet asiakkaat maailmalla ovat tarkkoja tuotteen alkuperästä. Heille ei mikään ”melkein luomu” kelpaa. Tuotteen pitää olla kansainvälisen standardin mukaista luomua. Näillä markkinoilla meillä olisi kerrankin vahvuuksia. 

Osmo Rauhalan visio ei toteudu mitenkään muuten, kuin mustamaalaamalla tavanomaista tuotantoa, vihjailemalla siitä sitä sun tätä kauheaa ja ylistämällä luomun olevan aivan jotain muuta, kuin kauhea ja vaarallinen sekä myrkyllinen tavanomainen tuotanto on. Kotimainen luomuruoka saadaan puhtaaksi vain kotimaista tavanomaista tuotantoa mustamaalaamalla ja vääristelemällä, koska muutoin luomuruoka ei vetoa kuluttajiin yhtään mitenkään. Sitähän Rauhala sitten harrastaakin koko rahalla kolumninsa loppupuolella.

 Suomalainen luomu = puhdas. Suomalainen tavanomainen = likainen.

Luomu on tosin siitä kummallista, että kun Osmo Rauhalan maailmassa tavanomaiseen peltoon on syydetty tappavia, vaarallisia, myrkyllisiä ja kohtalokkaita kemikaaleja niin, että pelto on tuhottu ehkäpä sadoiksi vuosiksi ja ihmisen on vaarallista mennä sitä lähellekään, pelto muuttuukin täysin turvalliseksi ja myrkyttömäksi sekä suorastaan satujen taianomaiseksi taikapelloksi muutamassa vuodessa. Ja usein käy vielä niin, että luomutuottaja ennen luomuun siirtymistä syytää kaikki mahdolliset kemikaalit peltoonsa, jotta saisi edes muutaman vuoden etumatkan rikkakasveihin, ennen kuin luomun karu todellisuus paljastuu.

Eläimien puolella asia on vielä omituisempi, eli kun vaikkapa kanaan on pumpattu mitä kauheimpia kemikaaleja, antibiootteja, myrkkyjä, hormoneja (niin, tämä on luomuväen mielestä tavanomaisen tuotannon todellisuutta), ja muita lääkkeitä täysin mieltä vailla ja holtittomasti, niin eläin onkin kuuden viikon jälkeen täysin turvallinen, puhdas ja kemikaaliton, myrkytön, hormoniton ja antibiootiton luomukanaksi. Eikö ole ihmeellistä, suorastaan kuin jostain sadusta!

Ja mitä tulee siihen, että kuluttajille ei kelpaa melkein luomu, niin mistähän aika tuore postaukseni kertoikaan. Venäläiset ainakin ostavat jotain, mikä paketin mukaan on luomua, mutta joka on todellisuudessa aivan venäläisen tavanomaisen tuotannon tuotetta, niin mistähän se kertoo?

Lisäksi kun mietimme sitä, että kuinka monta väärennetyn luomun skandaalia Euroopassakin on jo ollut, jossa kuluttajat eivät haista, maista, eivätkä huomaa kakkosluokan tavanomaisessa tuotteessa mitään outoa, kun se on pakattu luomukääreeseen, niin voisin väittää, että Osmo Rauhalan näkemykset eivät ole tästä todellisuudesta. Luomun laatu on sitä, että esim. italialaiset pakkasivat monta vuotta rupsahtaneita ja kulahtaneita tavanomaisia tuotteita luomumerkin alle, koska ne tuotteet eivät olisi menneet tavanomaisina kuluttajien ostoskoreihin, mutta luomuna menivät ja vielä kovalla hinnalla. Ja katsokaapa tänään niitä muoviin käärittyjä omenan rääpäleitä, lähes vihreitä tomaatteja, minikurkkuja, puolet pienempiä kulahtaneita salaatteja, joita luomuna myydään, niin minusta on kovin vaikea saada samaan lauseeseen laatu ja luomu. Luomun tae on se, että tuote on vähän surkean näköinen, huomattavasti normaalia pienempi, kulahtanut ja pakattu muoviin tai läpinäkemättömään paperiin niin, että sen todellista tilaa ei pääse näkemään kuin vasta kotona, jolloin se on liian myöhäistä ja tuote lentää biojätteeseen saman tien.

 Suomessa kun saadaan keinolannoitetuonnilla EU:n huonoin sato.

Ja luomuna ei saada satoa juuri ollenkaan.

Osmo Rauhala ei ole kenties vilkaissut karttaa viime aikoina, sillä Suomi on edelleen siellä missä se on ja maaperämme edelleen on suhteellisen karua ja kun maahan tökkää rautakangen, sieltä tulee peruskallio vastaan hyvin nopeasti, eikä kallion ja maapinnan välissä ole kahtakymmentä metriä multavaa, entistä ravinteikasta merenpohjaa, kuten on vaikkapa Tanskassa.

Sen sijaan meillä on moneen kilpailijaan verrattuna helpompi kasvattaa luomu.

Ainakaan satotilastot eivät tue tätä näkemystä.

Tanskassa luomusta on tehty kansallinen ohjelma, jonka avulla luomun vienti ja kulutus halutaan kaksinkertaistaa vuoteen 2020 mennessä. Siihen käytetään liki 50 miljoonaa euroa. Tanskassa on otettu tosissaan Suomen maabrändin 2010 esittämä ajatus luomumaasta.

Osmo Rauhala jätti nyt kertomatta yhden oleellisen asian, että mistä lähdetään kaksinkertaistamaan.

Tanska lähtee kaksinkertaistamaan luomutuotantoaan sellaisesta tosiasiasta käsin, että Tanskan luomutuotantoala aiotaan kaksinkertaistaa vuoden 2007 tasosta, joka on noin 5.6 % Tanskan maatalouden kokonaispinta-alasta. Kun se kaksinkertaistetaan tuolla liki 50 miljoonalla eurolla, ollaan noin reilussa yhdessätoista prosentissa vuonna 2020.

Tanskan luomuvienti on noin yhden prosentin luokkaa maan elintarvikkeiden kokonaisviennistä, niin eipä senkään kaksinkertaistaminen ole vielä mikään onnelaan johtava rahasampo.

Eli aivan jotain muuta kuin Suomen maabrändityöryhmän visiot, joissa ei ole mitään realismia takana.

Mutta kun Osmo Rauhala jättää oleellisimman asian kertomatta, eli mistä lähdetään kaksinkertaistamaan ja mikä on tavoite, hän saa asian Tanskan tilanteen näyttämään joltain suureelliselta luomuvisiolta, jota se ei todellisuudessa ole.

Tanska aikoo nostaa luomun viennin noin kahteen prosenttiin elintarvikkeiden kokonaisviennistä ja luomuun tuhlatun pinta-alan noin 11-12 prosenttiin maatalouden kokonaispinta-alasta, niin tuohan kuulostaa suhteellisen järkevältä toiminnalta, eikä miltään täysin utopistiselta maailmanvalloitussuunnitelmalta, jollaisena luomuväki sen haluaa nähdä, kun unohdetaan tosiasiat.

Toivokaamme, että poliitikkoja ei höynäytetä Tanskan esimerkillä ja etenkin sen johdosta, että Osmo Rauhala maalailee visioita, jotka eivät perustu todellisuuteen.

Ja jälleen eri asia on, että mikä toteutuu. Aivan kuten vuonna 2000 maalailtiin hirvittäviä luomun kasvulukuja vain kuuden vuoden päähän, jotka eivät ole toteutuneet edes nyt, viisitoista vuotta myöhemmin.

Ja vaikka joku tekisikin typeriä ja utopistisia suunnitelmia, ei se suinkaan tarkoita sitä, että ne toteutuisivat tai että meidän pitäisi tehdä sama typeryys perässä.

Luomulla vienti vetämään

Luomuväeltä ei huumorintajua puutu, vai miten pitäisi tulkita uusin luomututkimus (tai tutkimukseen nojautuva ideapaperi) siitä, että luomulla paikataan Suomen elintarviketuonnin ja viennin epätasapaino.

Raportti ministeri Tiilikaiselle esittää parannusta maatalouden kannattavuuteen

 

 Lukaiskaapa tämä tutkimuspohjainen ideapaperi läpi ja antakaa siitä ensimmäinen mieleen tuleva asia.

Itselläni ensimmäinen ajatus oli, että missä ovat edes jotkin arvioita siitä, että mitä tämä hölmöily tulisi maksamaan tällä kertaa. Ei edes yhtä järkevää arviota, ei edes yhtä pientä viitettä siitä, että mitä maksaa. Puhumattakaan siitä, että mitä tuotetaan, mistä tuotantoala, millaisia määriä, mihin viedään, kuka ostaa, millä hinnalla jne jne jne. Pelkkää utopististen satujen maalailua, kuten on luomuväeltä totuttu näkemään. 

Yli 15 vuotta on luomua koetettu viedä Suomesta pois ja kaikki nämä puhtaan luontomme kilpailuedut ovat olleet luomun riemusaaton tukena koko ajan, eikä vieläkään ole tarvinnut soittokuntaa pyytää Senaatintorille luomukansan voitonparaatia säestämään.

Tosiasiat ovat ne, että luomua viedään tällä hetkellä noin viidellä miljoonalla eurolla tai noin kymmenellä miljoonalla eurolla, hieman riippuen lähteestä. Luomulehti ilmoitti muutama numero taaksepäin luvun viisi miljoonaa euroa ja luomuliitto, joka tuottaa kyseistä lehteä, ilmoittaa viennin arvoksi noin vajaa 10 miljoonaa euroa.

Luetaanpa uutinen vuodelta 2000:

Luomutuotteiden vientiin tarvitaan lisää vauhtia

  

Juhlapuheissa luomun nimeen on vannottu jo vuosia, mutta määrällisesti luomuvienti on edelleen lähes olematonta. Viime vuonna sen arvo oli vajaat 2 miljoonaa euroa eli alle 12 miljoonaa markkaa, mikä oli vain 0,2 prosenttia elintarviketeollisuuden koko viennistä.

Tänään 5-10 miljoonaa euroa ja on tehty kymmeniä papereita, päätöksiä, mainoksia, tavanomaisen maatalouden mustamaalauskampanjoita ja mikä on tulos?

Luomutuotteiden osuus Euroopan elintarvikemarkkinoiden kokonaismyynnistä on nyt noin 1 prosentti. Vuonna 2006 osuuden on povattu kasvavan jo 6 prosenttiin, mikä tietäisi 100 miljardin euron, noin 600 miljardin markan kakkua.

Vuonna 2000 ajateltiin Euroopan luomumyynnin olevan vuonna 2006 jo 6 % elintarvikkeiden kokonaismyynnistä ja tänään, 15 vuotta myöhemmin, Euroopan tasolla myynti on noin 2-3 prosenttia, hieman riippuen siitä, että miten Eurooppa luomuväen kesken määritellään. Jos Eurooppaan kuuluu vain läntinen osa, päästään hieman suurempaan prosenttiin, jos Euroopaksi lasketaan se alue, joka se on virallisesti, eli myös itäinen puoli, jossa luomua ei myydä nimeksikään, prosentit tulevat alas kuin lehmän häntä.

Jos nyt pistämme eurot ja dollarit jonoon, niin se tarkoittaa sitä, että koska Eurooppa ja Yhdysvallat kuluttaa kaikesta luomusta noin 90 % niin se tekee kyseisten maa-alueiden asukasta kohden noin 50 euroa vuodessa. Siihen saumaan pitäisi saada suomalainen luomu tyrkättyä, taistelemaan niistä pennosista. Nämä rikkaat ihmiset, joille luomu on elämäntapa, jokapäiväinen valinta ja mitä kaikkea muuta luomuväki nyt on heistä keksinytkään, käyttävät todellisuudessa rahaa luomuun noin 50 euroa per asukas per vuosi.

Miltä kuulostaa?

Etenkin kun tällä hetkellä ostamme ulkomaista ruokaa yli 2500 miljoonalla eurolla enemmän kuin viemme ruokaa maailmalle.

Tällä hetkellä Suomessa toimii noin 60 yritystä, jotka vievät luomua maailmalle ja niistä noin 4-5 vastaa lähes koko potista, eli noin 55 yritystä pelaa napeilla, jos niilläkään. Merkittävin tuote on kaura.

Luomuväen ainoa valttikortti on pelata sellaista peliä, jossa luomun markkinaosuuden kasvu kuvitellaan mahdottoman kovaksi kaikkialla ja että siitä kasvusta me nyt äkkiä haukataan iso kakku ja luomusta tulee suomalaisille jotain sen suuntaista kuin öljy on Norjalle.

Palataanpa vuoteen 2000. Silloin pelattiin aivan samaa peliä, eikä mikään toteutunut siinä aikataulussa kuin mitä arvailtiin. Tehtiin papereita, luettiin rukouksia, kohotettiin luomuväen intoa ja tehtiin isoa juttua. Paperilla. Niillä papereilla voi lähes tänäänkin vielä tehdä aivan jotain muuta.

Luomun viennin parissa on puuhasteltu nyt kiivaasti ainakin vuodesta 2000, eli jo 15 vuotta ja myynti on saatu suorastaan järkyttävään nousuun, eli noin 2 miljoonasta eurosta noin viiteen - vajaaseen kymmeneen miljoonaan euroon.

Samassa ajassa luomun kokonaismyynti Euroopassa on noussut noin prosentista noin kahteen prosenttiin.

Nyt kaavailuna on, että me paikkaamme elintarvikeviennin ja tuonnin epäsuhdan ja että luomulla olisi tässä merkittävä osuus, eli pienentää tämän hetkistä 2500 miljoonan euron epätasapainoa.

Joten palataan asiaan taas 15 vuoden päästä ja katsotaan, että miten on käynyt.

Milloin luomuväki saisi aikaan edes yhden realistisen toimintasuunnitelman, joka perustuisi siihen, että miten, missä ja ketkä luomua kuluttavat ja millä summalla vuodessa. Ja onko meillä edes jotain pientä realistista mahdollisuutta taistella niistä pennosista jollakin merkittävällä tavalla.

Lisää hyvää ja asiapohjaista analyysiä täällä:

Tuottava Maa Turvattu Luonto > Yleinen Keskustelualue > Luomuväen uusi "sodanjulistus"

Eipä tarvitse uusinta ideapaperia paljoa avata, niin näkee sen, että se on kelpoa luomulannoitetta, jolla voisi olla paljon parempi paikka pellolla kasvattamassa luomusatoja kuin jonkin ministeriön pöydällä pyörimässä ja kuluttamassa niiden ihmisten aikaa joltain tärkeämmältä asialta.

Asiaa voisi lähestyä myös siten, että jos me pistämme kourallisen homeopaatteja tekemään tutkimuspohjaisen ideapaperin homeopatian tulevaisuuden näkymistä ja siitä, että kuinka homeopatian tulisi olla Suomen tulevaisuuden lääkekehityksen kulmakivi ja kuinka homeopatian markkinat kasvavat tulevaisuudessa miljardeilla miljardien perään, niin varmasti kyseinen joukko homeopaatteja saisi aikaan aivan samanlaisen läpsykän kuin joukko luomuintoisia kansalaisiamme sai aikaan omassa ideariihessään. 

En ole vuosiin enää odottanutkaan luomuväeltä mitään realismia ja todellisuudentajua, mutta tämä oli kyllä pohjanoteeraus pitkiin aikoihin. Luomu on uskonto mitä suurimmassa määrin ja tällainen huuhaa-ideapaperi osoittaa sen täydellisen selkeästi.

Suomalaista luomua Venäjällä

Päivän Hesari tarjosi jutun Venäjän elintarviketuotannon metkuista, sivuten osin luomua, luomulaatua sekä luomuvalvontaa:

Kananmunat, vodka ja pelmenit saivat suomalaiset kääreet Venäjällä

Klikkaamalla kuva suuremmaksi selviää sama minkä juttukin kertoo, eli venäläisille myydään jo "suomalaista" "luomua", kuten pelmeni tuotemerkillä Lapin yksinäistalo sekä Helsingforsin tapaan.

Pakkauksen luomumerkki on tosin hieman aavistuksen mukailtu virallisesta, mutta uudet tuulet sopivat hyvin luomuunkin.

Yksi yllättävimmistä tuotteista ovat suomalaisuutta imitoivat pelmenit.

Pakkauksissa on runsaasti suomenkielistä tekstiä. "Lapin yksinäistalo" -pelmeneitä valmistetaan "samalla tavalla, kuin suomalaiset emännät lapin ja karjalan reseptien mukaan" (alkuperäinen kirjoitusasu säilytetty). Pussin alaosassa lukee Suomalainen laatu! ja keskiosaan on painettu merkintä luomutuotteesta.

Odotankin jo ensimmäistä sosiaalisen median hehkutusta siitä, kuinka Pietarin matkalla löytyi suomalaista luomua, jonka maustakin jo huomasi, että kotimaista luomuahan se oli ja olokin tuntui heti paljon terveemmältä ja elimistö detoksitoitui saman tien.

 

"Me halusimme siirtää suomalaisuuden laatubrändin tuotantoon asti. Käytämme pelmeneihin vain hyvää lihaa", hän sanoo.

Tästähän on juuri kysymys, eli mielikuvista. Tuote on venäläinen, venäläisestä lihasta, ei luomua nähnytkään, mutta kun pakettiin painetaan Suomen lippu, maininta Suomen laadusta, sekä jonkinlainen luomumerkki, tuote muuttuu kuluttajan mielikuvissa joksikin muuksi kuin mitä se todellisuudessa on. Ja kansa maksaa.

Kunhan joku kotimainen luomutietoinen bloggasi pongaa nämä naapuristamme ja hehkuttaa niiden kotimaisuutta, suomalaisen luomun laatua, sekä suomalaisen luomuviennin vetoa yms, niin palaan asiaan.
 

Parantaako luomuruoka syövän?

Olemme seuranneet erään suomalaisen julkkiksen matkaa pahasta syövästä syövän kukistumiseen ja seikkailu on ollut vaiheineen sellainen, että se saa nyt pienen kurkistuksen, sillä syöpää koetettiin parantaa mm. luomuruuan avulla. Olkaa hyvä, tästä se lähtee:

Hunks- tanssija kieltäytyy syöpähoidosta!

 

Tästä lähdettiin. Jokainen hieman lööppejä seuraava muistanee kyseisen henkilön, kun Hunks-tanssija Jani Kokki ilmoitti, että syöpähoidot ovat kauhistus, ei koskaan hänen kehoonsa sellaista, vaan hän parantuu ruokavaliomuutoksella, meditaatiolla ja joogalla, eli luomuruokaa ja venyttelyä yhdistämällä. Vaatii rohkeutta ja uskallusta, joten kyllähän suomalaiset luomuruokagurut ja youtube-yliopistosta hyvin arvosanoin valmistuneet olivat heti ensilinjassa ottamassa tulevaa parantumista omalle kontolleen.

Hunks-tanssija aikoo parantua syövästään vaihtoehtoisin menetelmin: "Syöpä avasi silmäni"

 

Aikomus oli kova vielä tuossa vaiheessa. 

- Voin todella hyvin. Olen pirteä ja elinvoimainen. Tuntuisi tyhmältä, että nyt kun voin näin hyvin, menisin lääkärien ehdottamaan leikkaukseen ja saisin siitä ikuisen avannepussin vyölle sekä aloittaisin sytostaattihoidon, joka vain pahentaa vointiani.

Tulokset olivat huimaavia tuossa vaiheessa. Lööpeissä ylisanoista ei tahtonut tulla loppua.

Hunks-Jani vaihtoehtoisista syöpähoidoistaan: "Eron huomasi parissa päivässä"

 

Hunks-tanssija Jani Kokki palasi Suomeen maanantaina, kun vaihtoehtolääkintään perustuva syöpähoito Visin saarella päättyi.

Kokilla todettiin noin vuosi sitten pahalaatuinen suolistosyöpä. Lääkärit ehdottivat leikkausta, mutta Kokki valitsi elämäntaparemontin.

 Nyt Kokki suosii luomutuotteita ja raakaravintoa. Liha- ja maitotuotteet sekä lisäravinteet ovat väistyneet vihannesten, hedelmien, siementen ja pähkinöiden tieltä.

Pelkkää onnea ja autuutta. Oma fiilis kertoo, että todella hienosti menee. Oma fiilis on tärkein fiilis ja muulla ei olekaan niin väliä. Mitä lääketieteestä, kun oma keho kertoo kaiken oleellisen. Sehän on tuttu mantra luomuväen kesäjuhlilla.

Hieman kriittisempääkin juttua tosin ilmaantui näköpiiriin:

Image: tiede vastaan huuhaa.

Mielipide on uusi fakta, oma kokemus ylin auktoriteetti ja enkelit arkipäivää. Huuhaa on kiilannut tieteen tontille selittämään maailmaa. Miten tässä näin on käynyt?

Niinpä. Sitten Janiin:

Lopulta hän kieltäytyi kaikista hoidoista. Puolen vuoden päästä magneettikuvaa tarkasteleva lääkäri totesi, että Kokin tila on stabiili.

”Tilasin lauselmat kotiin. Sen sijaan Antioksidanttiklinikalla töissä oleva kaveri tulkitsi, että olisi tapahtunut selkeää parannusta. Hän suositteli jatkamaan samaan malliin.”

Voisin veikata että kuka tämä antioksidanttiklinikan kaveri on. Se olisi hieman epäreilua, mutta hänestä on täällä ollut kyllä juttua aiemminkin.

Antioksidanttiklinikat ovat yksityisiä tutkimus- ja hoitolaitoksia, joiden lääkärit ovat kiinnostuneita ravitsemuksesta.

Joten Jani Kokin piti olla tuolloin hyvissä käsissä, vai? Suomen parhaat antioksidanttiklinikan lääkärit, jotka ovat jostain syystä samaa mieltä, että ruokavalio voi parantaa taudin kuin taudin.

Helmikuussa 2014 Kokin tila huononi nopeasti. Omien sanojensa mukaan se johtui siitä, että hän palasi vanhoihin elintapoihin 

Näin huuhaa ja uskonnot toimivat. Vika ei ollut antioksidanttiklinikassa ja sen neuvoissa, eikä luomuruuassa, eikä luontaishoidoissa, vaan vika oli Jani Kokissa, että nämä huuhaa-hoidot eivät toimineetkaan. Hänen uskonsa ei ollut riittävän kova, sillä jos olisi ollut, hoito olisi toiminut ja luomuruoka olisi vienyt pahan pöpön pois.

Sitten taas kaikki meni hienosti, kun joogattiin vähän lisää ja syötiin lisää luomua:

Uuteen alkuun Kokin ovat auttaneet uudet asiantuntijat.

”Kaiken tiedon olen saanut tapaamalla paljon sellaisia ihmisiä, jotka ovat itseäni viisaampia – suosittuja ravintoluennoitsijoita ja guruja. En myöskään ole tyrmännyt täysin länsimaisia hoitomenetelmiä. Nyt luotan omaan olooni, omaan kehooni. Tuntuisi tyhmältä antaa leikellä itseä ja saada myrkkyhoitoja.”

Guruja, kuten Olli Posti, jonka mukaan USA:sta tilatut sienijauheet parantavat kaikki sairaudet, Erkki Palviainen, jonka mukaan ultraäänitutkimuksen säteily tekee lapsesta vasenkätisen ja sydänkohtaukseen vaan cayennepippuria,  Jaakko Halmetoja, jonka mukaan pakurikääpä parantaa syövän jne.

Tänään luimme sitten jutun huipennuksen, eli paraniko paha syöpä todellakin venyttelemällä ja luomuruualla:

”Asuin 8 kk vessassa” – Vaihtoehtohoitoja kokeilleen Hunks-Janin karu syöpätaistelu: ”Toivoin, etten enää olisi hengissä”

Hunks-tanssija Jani Kokki luopui syövän vaihtoehtohoidoista viime hetkellä. – Ymmärsin, että mun on pakko suostua leikkaukseen.

Kuinka ihmeessä tämä on mahdollista noiden yläpuolella olevien juttujen jälkeen?

On kulunut vain vajaat seitsemän viikkoa Helsingin Kirurgisessa sairaalassa tehdystä operaatiosta, jossa häneltä poistettiin useita sisäelimiä peräsuolen syövän takia.

– Se oli kaiken kaikkiaan yhdeksän tunnin leikkaus. Multa jouduttiin poistamaan peräsuoli, virtsarakko, lantionpohjan lihaksia sekä umpisuoli. Iso remontti se oli. Ei mikään viisaudenhampaan nykäisy, Kokki sanoo.

 Jani Kokilla todettiin peräsuolen syöpä reilut kaksi vuotta sitten. Hän yritti nujertaa syövän vaihtoehtoisilla ja luonnonmukaisilla hoidoilla, mutta syöpä jatkoi etenemistään ja muuttui entistäkin aggressiivisemmaksi.

Onneksi Jani Kokki selvisi, että voimme lukea hänen tarinansa onnellisen lopun, ettei olisi käynyt niin ikävästi, että mieleemme olisi vain syöpynyt hänen juttunsa luomuruualla parannetusta syövästä, mutta hän olisi kuollut kenenkään tietämättä ja ne jutut olisivat jääneet elämään omaa elämäänsä ja se olisi voinut yllyttää muitakin kokeilemaan parantuuko syövästä luomun tai venyttelyn avulla.

 Jani Kokki, pyydän sinua, että kerro koko tämä kokemus kaikille, myös medialle rehellisenä kaikesta ja kerro myös, että miten nämä antioksidanttiklinikan "asiantuntijat" huijasivat sinua, kuinka ruokagurut huijasivat sinua, antoivat katteettomia lupauksia, katteetonta toivoa ja kuinka se pelasti sinut, joka tuntui aluksi huonolta ratkaisulta, jos sitä mittasi vain tällaisia pehmeitä puhuvia guruja ja heidän onttoja runoja ja kauniita sanoja vastaan.

Ja vaikka veistä ei saisi kiertää haavassa, on kuitenkin pakko heittää teille lukijoille mieleen ajatus siitä, että mitäpä olisikaan tapahtunut, jos Jani Kokki olisi mennyt suoraan tieteen hoitojen tielle, eikä olisi ottanut sivuaskelia luomuun, joogaan ja gurujen youtube-neuvoihin?

Syöpää vastaan taistellut Hunks-tanssija Jani Kokki: ”En enää suosittelisi kellekään vaihtoehtohoitoja”

 En minäkään. En edes vihamiehelle.

Etsitkö luomuomenaa? Unohda tänä vuonna.

Tässäpä taas uutinen siitä, että miksi luomu on hyvin hankala ideologia, suorastaan vaarallinen ideologia elintarviketurvan suunnasta katsottuna:

Pihlajanmarjakoi iski omeniin

 

Poikkeuksellisen vähäiseksi jäänyt pihlajanmarjasato on tänä vuonna saanut pihlajanmarjakoin siirtymään vaihtoehtoisille elinapajille ja aiheuttanut päänvaivaa omenanviljelijöille.

Hedelmän- ja marjanviljelijäin liiton varapuheenjohtaja Toni Rahkosen mukaan pihlajanmarjakoita on esiintynyt omenatarhoilla tänä kesänä todella runsaasti. Tuholainen onnistuttiin kuitenkin torjumaan myrkyin heinäkuun alussa ennen toukkien kuoriutumista.

"Omenaa olisi aivan turha yrittää viljellä ilman kasvinsuojeluaineiden käyttöä. Tällaisina vuosina tappiot omenaviljelyksillä olisivat hirveät, jos sitä mahdollisuutta ei olisi", Rahkonen toteaa.

Luomulakon lukijat arvannevat, että missä sitä mahdollisuutta ei ole ja te muut voitte nyt hetken miettiä, että mikäpä ideologia ei anna lupaa pelastaa satoa, vaikka täysi tuho uhkaisi, kun se nyt vaan ei ole sallittua.

Luomutuotanto on sellainen ideologia, että edes tällaisissa tapauksissa sadon pelastaminen ei ole mahdollista, vaan kategorisesti kielletään pelkästä kieltämisen ilosta ja siitä, että saadaan ylläpidettyä mielikuvia jostain.

Ajatelkaa mitä hirvittävää luonnonvarojen tuhlausta. Kerta kaikkiaan käsittämätöntä antaa sadon tuhoutua, vaikka se voitaisiin estää.

Luomutuotanto on pahoina vuosina kuin jokin uskonto, eli tuottaja voi vain rukoilla, että kaikki menee hyvin. Luomun ulkopuolella voidaan tehdäkin jotain, koska historia osoittaa, että rukoilu on kovin huono menetelmä saada mitään hyvää aikaiseksi tai estää tuhoa tai yhtään mitään.

Joten jälleen kerran yksi oikein hyvä syy olla kannattamatta tuotantomuotoa, joka antaa sadon tuhoutua, tuholaisten vallata tuotannon ja jättää kuluttajat saamatta tuotetta.

Ja voitte vain kuvitella, että ne luomutuottajat, jotka onnistuvat joko rukoilun tai hyvän onnen ansiosta saamaan muutaman luomuomenan markkinoille, että mikä niiden kilohinta tulee olemaan tällaisessa tilanteessa. Mutta tokihan sillä oma status nousee, jos on varaa sellaiseen arvoherkkuun.