17. syyskuuta 2015

Luomulla vienti vetämään

Luomuväeltä ei huumorintajua puutu, vai miten pitäisi tulkita uusin luomututkimus (tai tutkimukseen nojautuva ideapaperi) siitä, että luomulla paikataan Suomen elintarviketuonnin ja viennin epätasapaino.

Raportti ministeri Tiilikaiselle esittää parannusta maatalouden kannattavuuteen

 

 Lukaiskaapa tämä tutkimuspohjainen ideapaperi läpi ja antakaa siitä ensimmäinen mieleen tuleva asia.

Itselläni ensimmäinen ajatus oli, että missä ovat edes jotkin arvioita siitä, että mitä tämä hölmöily tulisi maksamaan tällä kertaa. Ei edes yhtä järkevää arviota, ei edes yhtä pientä viitettä siitä, että mitä maksaa. Puhumattakaan siitä, että mitä tuotetaan, mistä tuotantoala, millaisia määriä, mihin viedään, kuka ostaa, millä hinnalla jne jne jne. Pelkkää utopististen satujen maalailua, kuten on luomuväeltä totuttu näkemään. 

Yli 15 vuotta on luomua koetettu viedä Suomesta pois ja kaikki nämä puhtaan luontomme kilpailuedut ovat olleet luomun riemusaaton tukena koko ajan, eikä vieläkään ole tarvinnut soittokuntaa pyytää Senaatintorille luomukansan voitonparaatia säestämään.

Tosiasiat ovat ne, että luomua viedään tällä hetkellä noin viidellä miljoonalla eurolla tai noin kymmenellä miljoonalla eurolla, hieman riippuen lähteestä. Luomulehti ilmoitti muutama numero taaksepäin luvun viisi miljoonaa euroa ja luomuliitto, joka tuottaa kyseistä lehteä, ilmoittaa viennin arvoksi noin vajaa 10 miljoonaa euroa.

Luetaanpa uutinen vuodelta 2000:

Luomutuotteiden vientiin tarvitaan lisää vauhtia

  

Juhlapuheissa luomun nimeen on vannottu jo vuosia, mutta määrällisesti luomuvienti on edelleen lähes olematonta. Viime vuonna sen arvo oli vajaat 2 miljoonaa euroa eli alle 12 miljoonaa markkaa, mikä oli vain 0,2 prosenttia elintarviketeollisuuden koko viennistä.

Tänään 5-10 miljoonaa euroa ja on tehty kymmeniä papereita, päätöksiä, mainoksia, tavanomaisen maatalouden mustamaalauskampanjoita ja mikä on tulos?

Luomutuotteiden osuus Euroopan elintarvikemarkkinoiden kokonaismyynnistä on nyt noin 1 prosentti. Vuonna 2006 osuuden on povattu kasvavan jo 6 prosenttiin, mikä tietäisi 100 miljardin euron, noin 600 miljardin markan kakkua.

Vuonna 2000 ajateltiin Euroopan luomumyynnin olevan vuonna 2006 jo 6 % elintarvikkeiden kokonaismyynnistä ja tänään, 15 vuotta myöhemmin, Euroopan tasolla myynti on noin 2-3 prosenttia, hieman riippuen siitä, että miten Eurooppa luomuväen kesken määritellään. Jos Eurooppaan kuuluu vain läntinen osa, päästään hieman suurempaan prosenttiin, jos Euroopaksi lasketaan se alue, joka se on virallisesti, eli myös itäinen puoli, jossa luomua ei myydä nimeksikään, prosentit tulevat alas kuin lehmän häntä.

Jos nyt pistämme eurot ja dollarit jonoon, niin se tarkoittaa sitä, että koska Eurooppa ja Yhdysvallat kuluttaa kaikesta luomusta noin 90 % niin se tekee kyseisten maa-alueiden asukasta kohden noin 50 euroa vuodessa. Siihen saumaan pitäisi saada suomalainen luomu tyrkättyä, taistelemaan niistä pennosista. Nämä rikkaat ihmiset, joille luomu on elämäntapa, jokapäiväinen valinta ja mitä kaikkea muuta luomuväki nyt on heistä keksinytkään, käyttävät todellisuudessa rahaa luomuun noin 50 euroa per asukas per vuosi.

Miltä kuulostaa?

Etenkin kun tällä hetkellä ostamme ulkomaista ruokaa yli 2500 miljoonalla eurolla enemmän kuin viemme ruokaa maailmalle.

Tällä hetkellä Suomessa toimii noin 60 yritystä, jotka vievät luomua maailmalle ja niistä noin 4-5 vastaa lähes koko potista, eli noin 55 yritystä pelaa napeilla, jos niilläkään. Merkittävin tuote on kaura.

Luomuväen ainoa valttikortti on pelata sellaista peliä, jossa luomun markkinaosuuden kasvu kuvitellaan mahdottoman kovaksi kaikkialla ja että siitä kasvusta me nyt äkkiä haukataan iso kakku ja luomusta tulee suomalaisille jotain sen suuntaista kuin öljy on Norjalle.

Palataanpa vuoteen 2000. Silloin pelattiin aivan samaa peliä, eikä mikään toteutunut siinä aikataulussa kuin mitä arvailtiin. Tehtiin papereita, luettiin rukouksia, kohotettiin luomuväen intoa ja tehtiin isoa juttua. Paperilla. Niillä papereilla voi lähes tänäänkin vielä tehdä aivan jotain muuta.

Luomun viennin parissa on puuhasteltu nyt kiivaasti ainakin vuodesta 2000, eli jo 15 vuotta ja myynti on saatu suorastaan järkyttävään nousuun, eli noin 2 miljoonasta eurosta noin viiteen - vajaaseen kymmeneen miljoonaan euroon.

Samassa ajassa luomun kokonaismyynti Euroopassa on noussut noin prosentista noin kahteen prosenttiin.

Nyt kaavailuna on, että me paikkaamme elintarvikeviennin ja tuonnin epäsuhdan ja että luomulla olisi tässä merkittävä osuus, eli pienentää tämän hetkistä 2500 miljoonan euron epätasapainoa.

Joten palataan asiaan taas 15 vuoden päästä ja katsotaan, että miten on käynyt.

Milloin luomuväki saisi aikaan edes yhden realistisen toimintasuunnitelman, joka perustuisi siihen, että miten, missä ja ketkä luomua kuluttavat ja millä summalla vuodessa. Ja onko meillä edes jotain pientä realistista mahdollisuutta taistella niistä pennosista jollakin merkittävällä tavalla.

Lisää hyvää ja asiapohjaista analyysiä täällä:


1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Onpa varsinainen vitsikirja. Kommentoin vain muutamaa kohtaa, vaikka joka rivillä on yhtä hupaisia huuhaajuttuja.

"Luomutuotannossa ei tarvita tuontikemikaaleja kuten tavanomaisessa tuotannossa. Siksi luomumaatalous parantaa yhteiskunnan kykyä selvitä pitkistä kriisijaksoista, joiden aikana juuri tuontipanoksien
saanti helposti ehtyy."
Entäs kun satoon iskee tuhohyönteiset ja homeet? Siinähän nautitaan "luomuruokaa".

"Luomukasviksissa on merkittävästi enemmän antioksidantteja kuin tavanomaisissa."
...sanoo yksi luomuteollisuuden rahoittama "tutkija".

"Michiganin yliopiston (Badgley et al. 2007) tutkimus osoittaa kehitysmaissa sijaitsevien luomutilojen satomäärien olevan jopa 80 prosenttia tavanomaisia tiloja suurempia."
Tämä on totta, sillä aiempia viljelyksiä ei osattu hoitaa edes välttävästi, jolloin jopa luomu kasvatti tuotantomääriä. Muutoin luomun satomäärät ovat todistettavasti Suomessakin noin puolet tehotuotannosta.

"Kun onnistumme lisäämään kotimaista luomutuotantoa, vähennämme tuontiriippuvuuttamme."
Tuontiriippuvuus ei vähene mihinkään niin kauan kuin kuluttaja joutuu miettimään ruoan hintaa ja sitä, että luomu vähintään kaksinkertaistaa ruokalaskun.

" Luomutuotanto on työvoimaintensiivisempää kuin tavanomainen
tuotanto. Luomutilat työllistävät hehtaaria kohti enemmän henkilöitä kuin perinteiset tilat (Marino et al. 1997)"
Työvoimaintensiivisempää lue: tehottomampaa

"Luomutuotannossa päästöjä pienentää etenkin se, ettei väkilannoitteita käytetä."
Aivan. Valitettavasti vain se, ettei väkilannoitteita käytetä, pienentää myös satoja.

"Korvamerkitään 50 prosenttia kansallisista maataloustuista luomutuotannolle."
Tämä vasta onkin röyhkeä vaatimus!

janiinedelleen blaablaa...