19. joulukuuta 2012

Asiallista tietoa lisäaineista

Onko kuluttajien oltava huolissaan elintarvikkeiden lisäaineista, on ollut kaikkien tiedostavien ihmisten huulilla jo kyllästymiseen asti, mutta onneksi määrätyt mediat tuottavat aiheesta myös tieteeseen perustuvaa, mielenkiintoista oikeaa tietoa, kuten uusin Tekniikan Maailma.

Salaperäiset E-aineet -otsikolla alkava juttu oli hyvin tehty ja perustui tiedettyihin tosiasioihin, eikä suinkaan jonkin villin mielikuvituksen omaavan henkilön omiin kauhuvisioihin. Sellaista tietopakettiaa on mukava lukea, sekä siinä sivistyy aivan huomaamatta.

Jutussa käytiin hyvin läpi lisäaineiden turvallisuus, esiintyminen luonnossa, sekä vaikkapa turvalliset annosmäärät ja aloitan sillä.

Kuten jutussa todettiin, kemistit ovat kertoneet meille jo 500 vuotta, että ei ole olemassa turvallisia ja vaarallisia kemikaaleja, vaan on olemassa turvallisia ja vaarallisia annoksia. Aluksi selitettiin ADI-arvo, eli hyväksyttävä päiväannos. Esimerkkinä käytettiin bentsoehappoa, jota esiintyy myös luonnossa, mutta jota käytetään mehuissa yms. Suurin sallittu määrä on 200 mg litrassa. 60 kiloa painava aikuinen voi juoda tällaista mehua puolitoista litraa päivässä ja 20 kilon lapsi noin puoli litraa.

ADI-arvo kuitenkin määritellään  NOEL-arvosta, joka tarkoittaa määrää, jolla ei ole havaittu mitään haittavaikutuksia eläinkokeissa. Jotta lapsi saavuttaisi NOEL-arvon, joka on siis vielä turvallinen, lapsen pitäisi juoda bentsoehapolla varustettua mehua 50 litraa päivässä ja aikuisen 150 litraa päivässä. Koska lisäaineilla on hyvin korkeat turvarajat, ADI-arvo määrää bentsoehapon turvallisen päiväsaannin ja se on lapsella saavutettu puolella litralla mehua.

Sitten mainittiin, että nämä rajat eivät koske suinkaan luonnontuotteita, vaan vaikkapa puolukan mehussa on bentsoehappoa noin 700 mg litrassa, eli yli kolminkertainen määrä verrattuna siihen, miten paljon teollisuus saa bentsoehappoa elintarvikkeissa käyttää. Kuitenkin myös puolukasta mitattu bentsoehapon määrä on paljon alle NOEL-arvon, joten asia ei tietenkään ole ongelma. Mutta teollisuus on suorastaan yliturvalliseksi säännelty, vastoin erilaisia urbaanihuhuja, joita asiasta liikkuu.

EFSA käy koko ajan läpi elintarvikkeiden lisäaineita. Markkinoilla olevia, jo hyväksyttyjä testataan uudelleen, sekä uusia testataan, jotta ne joko hyväksytään tai hylätään sallittuina lisäaineina.

Erikseen mainittiin vaikkapa aspartaami, jonka EFSA on käynyt hiljattain uudelleen läpi, sillä parissa tutkimuksessa ilmeni, että aspartaami ei olekaan turvallista kuluttajille. EFSA:n selvityksen mukaan kyseiset tutkimukset eivät täyttäneet tieteellisyyden kriteereitä, vaan olivat huonosti tehtyä humpuukitiedettä. Joten EFSA ei ole muuttanut ohjeita aspartaamin suhteen, vaan se on edelleen hyvin tutkittu ja erittäin turvalliseksi havaittu.

EFSA on testannut paljon uusia kokelaita mm. hapettumisenestoaineiksi ja esimerkiksi oregano ja sitruunamelissa ovat reputtaneet turvallisuustestit hapettumisenestoaineiksi, mutta rosmariiniuute on todettu kyseiseen käyttöön turvalliseksi.

EFSA:n periaatteet lisäaineista ja niiden turvalliseksi toteamisesta perustuvat normaaleihin tieteellisiin käytäntöihin, eli johtopäätösten pitää perustua tieteelliseen näyttöön, tehtyjen kokeiden pitää olla toistettavissa, sekä tulosten on oltava julkisia.

Sitten oli juttua siitä, miksi osa kuluttajista hylkää tieteelliset faktat ja keksii niitä itse, tai hysterisoi muuten vain vastoin tiedettyä tietoa. Psykologit vastaavat, että vain osa meidän päätöksistä perustuu tosiasioihin ja järkiperäiseen harkintaan. Usein perustelemme omia mielipiteitä sillä, miten muut ajattelevat tai harrastamme moraalista itselisensointia. Mutta valitettavasti ihmisten käyttäytymistä tässä suhteessa ei voi ennustaa, eli vaikkapa nurkan takana olevat nanotekniset lisäaineet voivat olla hysteeristen kuluttajien uusi vaarallinen vihollinen maustettuna teollisuuden salaliitoilla tai sitten ne voidaan ottaa liput liehuen vastaan.

Nanoteknisista lisäaineista mainittiin esimerkkinä synteettinen lykopeeni, joka onkin hyväksytty USA:ssa jo vuonna 2003. Synteettisen lykopeenin partikkelikoko on pienennetty nanoteknologialla noin sataan nanometriin ja tämä on mahdollistaa sen, että ihmisen elimistö pystyy käyttämään lykopeenin paremmin hyväkseen ja mahdollistaa lykopeenin terveysvaikutukset, eli mm. vähentää sydäntautien ja eturauhassyövän riskiä.

Turvallisuusvaatimuksissa on myös sellainen lisäehto, että jo hyväksyttyä lisäainetta ei saa käyttää uuteen tarkoitukseen ilman uusia turvallisuustestejä, jotka koskevat nimenomaan turvallisuutta uuteen käyttötarkoitukseen.

Juttu loppui lausahdukseen, jonka ainakin minä voi allekirjoittaa: Tärkeintähän lienee, että saamme yhä parempaa, terveellisempää ja turvallisempaa ruokaa.

Ei kommentteja: