28. heinäkuuta 2012

Unelmien ruokakauppa?

Taloussanomien Elina Ranta on kirjoittanut luomusta jutun, jota tarkastelemme lähempää:

Tällainen olisi unelmien ruokakauppa

 

Tätä on suomalainen luomu- ja lähiruoka: perusostokset ruokamarketeista, muutama kallis erikoisherkku maatilatoreilta tai erikoisliikkeistä. Pakataan tiedostavan kaupunkilaisen kangaskassiin.

Tämä menee yksiin tosiasioiden kanssa. Marketista myös ostetaan se italialainen tai espanjalainen bulkkiluomu, jonka tiedostava kaupunkilainen saa sieltä paljon kotimaista halvemmalla ja maailma pelastuu.

Suomalaisten kuluttajien kiinnostus luomuun, lähiruokaan ja erikoisvalikoimiin onkin ollut nousevana megatrendinä jo 1990-luvulta. 

Megatrendi? Meillä lienee hiukan eri käsitys tästä termistä. 90-luvulla luomua myytiin 0-0.7 % kaikista ruokaostoista ja nyt noin 1.5-1.7 %, pois lukien etelän suuret kaupungit, joissa myydään reilulla kahdella prosentilla kokonaisostoista.

Megatrendi on sen sijaan ollut rakentaa kalliita ja loisteliaita erikoiskauppoja erikoistuotteille, mutta sitten täysin eri asia on se, onko niissä myyty yhtään mitään.

Suomessa luomutuotannossa oltiin vielä kärkimaita 1990-luvulla, mutta nyt on jääty jälkeen. 

Eipä juuri ole jääty. Luomun osuus kokonaispinta-alasta on hyvää tasoa ja monissa luomun suurmaissa, mm. Tanskassa luomun osuus tuotannossa olevasta maatalousalasta on paljon pienempi. Eläintuotannossa olemme jäljessä, mutta kunhan meilläkin tuottajat keksivät sen, että omavaraisuus on luomussa pelkkä mielikuva, eivätkä he kärvistele ravinteiden kierrätyksen ja rehun omavaraisuuden vaatimuksissa, vaan ostavat reilusti kaiken ulkoa, niin sekin puoli alkaa nousta, kuten Tanskassa ja Hollannissa.

Uutta kuhinaa luomu- ja lähiruokabisneksessä on nyt poikkeuksellisen paljon: ruokapiirejä, kaupunkiviljelmiä ja lukuisia palvelevia pienkauppoja. Pääkaupunkiseudulla on Anton & Antoneita, Schönberg’siä, Saaripuotia, Liike51:tä ja Omamaata.  Tampereella on Armas Maitokauppa, Turussa Ruokakauppa Finska ja Heinolassa Heila. Ja tietysti vahvimman ekoleiman Ruohonjuuri-ketju. Maatilatori Eat & Joy on raivannut tietä lähiruokabisnekselle, mutta tiellä on töyssyjä.

Ja kun noissa liikkeissä käy sisällä ja hetken katselee hintoja, niin onhan se hienoa, juu.

Näkyvyyden lisääntyminen on hyvä. Konsepti toimii ehkä Helsingin keskustassa. Mutta jos volyymia katsotaan, täytyisi saada koko kansalle suunnattuja myymälöitä, jossa hinnoittelu on kohdallaan. 

Luomun perusajatus oli tuoda maaseudun pientuottajille lisäarvoa ja se onnistuikin ihmeen hyvin, ennen kuin halvan bulkkiluomun ajatus saatiin läpi ja lisäarvo meni viemäristä alas sekä ulkomainen halpaluomu pääsi sisälle meidänkin bisnekseen.

Jos massoille pitää tuottaa halvalla ja paljon, se tarvitsee suuria yksiköitä ja tuotantovarmuutta. Se luomumainoksen viiden lehmän ja kahden hehtaarin tila ei siihen pysty. Ei pysty vaikka niitä olisi tuhat.

Ottaen huomioon luomun tuoman tappion sadoissa yms asioissa, niin tullakseen massojen lautasille kohtuulliseen hintaan, kaikki luomun arvot on hylättävä ja siirryttävä suuriin yksiköihin, vielä suurempiin kuin tavanomaisella puolella, kuten on jo käymässä. Luomun puolella tilojen keskikoko on jo paljon tavanomaisia suurempi, mutta sekään ei riitä.

Uusi tulokas on Aitokauppa, joka viime syksynä aloitti Helsingin Eirassa. Varakkaan väestön kaupunginosa on hyvä pilottipaikka kaupalle, joka yrittää tosissaan laajentua jopa valtakunnalliseksi.

Onko todellakin Eira hyvä pilottikohdella luksusherkkuja myyvälle kaupalle, joka koettaa laajentua valtakunnalliseksi. Mitä jutussa sanottiin juuri ennen tuota:

En hirveän paljon liputa näiden myymälöiden puolesta, jos [niissä käydäkseen] pitää olla kaupunkimaasturilla elävä kaupunkilainen mainospäällikkö, jolla on varaa elää ja syödä hyvin. 

Toimittajan olisi kannattanut käydä siellä Aitokaupassa hieman katselemassa hintoja ja sitten vasta pohtia sitä, että onnistuuko sen hintaisen ruoan myyminen valtakunnallisesti. Aitokauppa kertoo olevansa kohtuuhintainen, mutta se on hyvin suhteellinen käsitys. Onhan Aitokauppa Eat&Joyhin verrattuna joiltain hinnoiltaan jopa huokea, mutta en minä sitä kohtuuhintaisena ruokakauppana pitäisi.

Whole Foods Market [luomuruokaketju] on hyvä esimerkki siitä, että se saattaa olla tavallisen keskiluokkaisen alueen ostoskeskuksessa ainoa ruokakauppa, Aitokaupan toimitusjohtaja Juha Sulkakoski jatkaa.

Näin on. Kun Whole Foods Market avasi esimerkiksi Lontooseen jättimäisiä tuhansien neliöiden ruokakauppojaan ja kun se myy siellä halvalla tuotettua bulkkiluomua, tai espanjassa tuotettua halpaa "lähiruokaa" niin se tappoi hyvin nopeasti kaikki pienet kivijalkakaupat ja ruokakaupat alueeltaan.

En usko, että yksikään tämän jutun mainituista kotimaisista luomukaupoista haluaisi Whole Foods Marketia edes sadan kilometrin päähän omasta liikkeestään.

 

 

Ei kommentteja: