8. heinäkuuta 2012

Tarkoittaako "luomu" yhtään mitään?

New York Times käsitteli luomua laajasti tuoreessa jutussaan, joka on twitterissä puhuttanut ihmisiä paljon:

Has ‘Organic’ Been Oversized?

 

Juttu piti sisällään samoja aineksia, joita toin esille aiemmassa postauksessani. Se jokin menneisyyden luomu, jonka aatteelliset hipit aloittivat vuosikymmeniä sitten muuttaakseen maailman ruoan tuotantoa, onkin muuttunut heidän vastustamansa jättimäisen teollisen ruoantuotannon luksusbrändiksi. Niin se maailma muuttuu, Eskoseni.

The fact is, organic food has become a wildly lucrative business for Big Food and a premium-price-means-premium-profit section of the grocery store.

Luomusta on tullut hyvin tuottoisaa liiketoimintaa "Isolle Ruoalle (lue: iso paha ruokateollisuus)" ja premium-hinta tarkoittaa premium-voittoa.

The industry’s image — contented cows grazing on the green hills of family-owned farms — is mostly pure fantasy. Or rather, pure marketing.

Luomualan imago - tyytyväiset lehmät käyskentelemässä perheomisteisen pientilan vihreillä niityillä - on lähinnä pelkkää fantasiaa, tai paremminkin puhdasta markkinointia.

Bear Naked, Wholesome & Hearty, Kashi: all three and more actually belong to the cereals giant Kellogg. Naked Juice? That would be PepsiCo, of Pepsi and Fritos fame. And behind the pastoral-sounding Walnut Acres, Healthy Valley and Spectrum Organics is none other than Hain Celestial, once affiliated with Heinz, the grand old name in ketchup.
Nämä asiat selvitin yleisellä tasolla jo aiemmassa postauksessani. Isot firmat haistoivat mahdollisen potentiaalisen rahan ja ostivat nuo luomubrändit pienellä rahalla pois kuleksimasta ja nyt he sitten niittävät kaukonäköisten visioittensa satoa. Tosin niillä jättiyrityksillä oli rahaa luoda luomun imago ja myydä se ihmisille.

Two days later, the board voted 10 to 5 to keep carrageenan on the growing list of nonorganic ingredients that can be used in products with the coveted “certified organic” label.

Hyvin epäluomumaisesta karrageenistä tuli USA:ssa aine, jota saa lisätä luomustatuksen alla myytävään tuotteeseen. Mutta eipä hätää, sillä karrageeni on ollut Euroopan luomussa sallittu jo pitkään, joten ei se voi kauheaa myrkkyä olla Yhdysvalloissakaan. E407.

Euroopassa ollaan siinä mielessä nokkelampia, että kunhan tuote sisältää 95 % luomua, saa sitten se 5 % olla vähän sitä sun tätä, mutta luomua se on edelleen. Kauanko menee, että 90 % vaaditaan olemaan luomua ja 10 % saa olla jotain muuta? Entäpä 80/20? Tai 50/50? No aika näyttää.

“In some ways, organic is a victim of its own success,” says Philip H. Howard, an assistant professor at Michigan State University, who has documented the remarkable consolidation of the organic industry.

Yhdysvallat on nyt monta vuotta edellä kilpailussa siinä, kuinka luomusta tehdään miljardibisnes, niin mitenkähän tilanne on sitten meillä muutaman vuoden päästä?

BIG FOOD has also assumed a powerful role in setting the standards for organic foods. Major corporations have come to dominate the board that sets these standards. 

Tätäpä ei tule moni ajatelleeksi. Miten meillä? No kunhan joku tekee selvityksen, niin sitten se selviää. Kuitenkin esimerkiksi S-ryhmällä taitaa olla jo edustajia luomuliitossa, joten kun nämä ihmiset pääsevät vauhtiin, voi luomun kauniit ideologiset haaveet lentää samalla sekunnilla ikkunasta pihalle ja kansalle sitä, mitä kansa haluaa, luomubrändin alaisuudessa tottahan toki.

Jos kansa haluaa pitkälle jalostettuja eineksiä luomustatuksen alla, jonka voi työpäivän jälkeen sujauttaa mikroon, niin sellaisia pitää tuottaa ja jos nykyiset säännöt eivät niitä mahdollista, sääntöjä on muutettava sellaisiksi, että niitä kuluttajille saadaan.

New York Timesin juttu on neljä sivua yhteensä, joten huomatkaa lukea joka sivu.

Mutta onko tämä sitten luomun tulevaisuus myös meillä? Miksipä ei olisi, sillä kuten markkinoiden todellisuus kertoo, niin jos luomusta kuluttajat innostuvat meilläkin yli sen muutaman prosentin, ei se luomu sinne hyllyille taikomalla synny. Maanviljelys kiinnostaa yhä harvempia ja tilakoot suurenevat. Jos kauppaan täytyy saada jotain suurella tuotantovarmuudella, niin eivät ne luomumainosten idylliset perhetilat siinä kilpailussa pärjää, vaan suuret yksiköt tuottavat sen sapuskan. Kehitys on jo siihen suuntaan, eli luomutuotannon tilakoot suurenevat Suomessakin suurenemistaan ja kehitys ei missään mitään muuta osoita.

Mielenkiintoista on nähdä, että miten luomun nyt tulee Yhdysvalloissa käymään, kun siellä on alkanut avoin, rehellinen keskustelu luomun taustoista. Me tiedämme jo, että mitä tämä aiheutti Euroopassa, sillä kun Britanniassa alkoi julkinen avoin keskustelu luomusta ja sen todellisuudesta vuonna 2009, niin luomumyynti tipahti kuin lehmän häntä, eikä sitä häntää ole nostaneet takaisin ylös edes miljoonien eurojen laajat mainoskampanjat.Tosin se lasku oli alkanut loivana vuotta aiemmin, mutta avoin keskustelu luomun ympärillä pyörivistä mielikuvista pisti luisun vauhtiin.

Jo nyt USA:n gallupit kertovat, että yli puolet kuluttajista asettaa lähellä tuotetun ruoan luomustatuksen edelle ruokakaupassa, kuten aiemmin postasin.

Twitterissä kaikki olisvat sitä mieltä, että no arvasinhan tuon ja jälleen yksi hyvä syy lisää suosia paikallista ja unohtaa luomu.

Ei kommentteja: