Kohut vääristävät terveysriskejä

Kohut vääristävät terveysriskejä, kertoo Suomen Kuvalehti kirjoituksessaan:

Kohut vääristävät terveysriskejä

 

Erittäin hyvä juttu, mutta muutamia poimintoja selvennykseksi:

Finriski-tutkimuksen tekijät epäilevät, että vastakkainasetteluja korostavista tiedotusvälineistä on välittynyt käsitys, jonka mukaan asiantuntijatkin ovat terveellisestä ruokavaliosta eri mieltä, vaikka tutkimukseen perustuvat ravintosuositukset eivät ole oleellisesti muuttuneet vuosikymmenien aikana.

Asiantuntijat eivät taida olla asioista juurikaan eri mieltä, vaan asiantuntijoina esiintyvät, vaikka eivät todellisuudessa sellaisia edes ole, ovat eri mieltä todellisten asiantuntijoiden kanssa.

Tällaisia ovat esimerkiksi sellaiset lääkärit, jotka ovat erikoistuneet vaikkapa luu- ja tukielinsairauksiin, mutta koettavat silti esiintyä asiantuntijoina myös ravitsemustieteissä. Hyvä esimerkki on FM Elina Hytönen, joka on kunnostautunut blogissaan jonkinlaisena terveysexperttinä ja kiinalaisen lääketieteen edustajana, vaikka kiinalaista lääketiedettä, kuten suomalaistakaan, ei ole edes olemassa ja hän pelottelee ihmisiä ties millä, esimerkiksi hammastahnojen fluorilla. 

Mutta kun tutustuu hänen ammattilliseen historiaansa, hän on toiminut Hesarissa kulttuurikriitikkona,  dramaturgina Helsingin kaupunginteatterissa, Kansan Uutisten toimittajana ja Nuoren Voiman Liiton toiminnanjohtajana, mutta ei hänellä ole mitään koulutusta puhua yhtään mitään niistä asioista, joista hän blogissaan vaahtoaa.

Tästä voi saada sellaisen käsityksen, että asiantuntijat ovat eri mieltä fluorin hyödyistä ja haitoista, vaikka todellisuudessa sellaista erimielisyyttä ei ole olemassa, vaan kotikutoiset amatöörikauhistelijat ovat eri mieltä asiantuntijoiden kanssa. 

 Esimerkiksi tupakoinnin terveysriskiä ei koeta yhtä suureksi kuin ympäristömyrkkyjen, koska tupakointi on vapaaehtoista.

Ja tuore uutinen kertoo, että jopa viidennes odottavista äideistä tupakoi, vaikka neuvolan kyselykaavakkeissa he ovat kertoneet lopettaneensa tupakoinnin. He tietävät tupakoinnin terveysriskiksi, mutta polttavat silti, mutta tietävät senkin, että ei pitäisi polttaa, joten he valehtelevat lopettaneensa neuvolassa.

Tatuointien väriaineiden riskeistä on alettu puhua vasta äskettäin.

Kun Ruotsin kemikaalivirasto analysoi 31 tatuointiväriä, kävi ilmi, että ainoastaan viisi ei sisältänyt terveydelle vaarallisia kemikaaleja.

Verkkokeskusteluissa tatuointien vaarallisuudesta huolestuneille naureskellaan viitaten siihen, että samoja tatuointivärejä käytetään ympäri maailman - ikään kuin se tekisi niistä turvallisempia.

Tässä voisi olla vertailukohtana luonnon omat myrkyt, sillä jotkut pitävät niitä jotenkin turvallisempina kuin niiden synteettisiä versioita, vaikka kehomme ei piittaa molekyylin valmistustavasta.

Tutkimusten mukaan natriumglutamaatti on hyvin turvallinen lisäaine, joka aiheuttaa allergisia oireita hyvin pienelle vähemmistölle. Silti tästä ruoan aromeja vahventavasta lisäaineesta E621 on noussut kohu, ja elintarviketeollisuus on vähentämässä sen käyttöä kuluttajien vaatimuksesta. 

Natriumglutamaattia on vaikeata korvata terveellisesti. Makua vahvistaa myös suola, mutta se on terveydelle paljon haitallisempaa. Vaikka isot suomalaiset ruokatalot vakuuttivat elokuussa Iltalehden kyselyssä, että ne eivät aio korvata natriumglutamaattia suolalla, ne tuskin pystyvät natriumglutamaatista luopuessaan suolapitoisuutta vähentämäänkään.

Jos natriumglutamaatti aiheuttaa allergisia oireita, aiheuttaa myös luonnon oma natriumglutamaatti samoja oireita, jota löytyy sienistä, tomaatista, parsakaalista jne.

Entäpä jos niitä oman lapsen oireita aiheuttaakin odotusajan tupakointi, mutta koska kukaan ei halua tunnustaa tupakoineensa odotusaikana, on helpompi syyttää jotakin muuta kuin omaa toimintaa?

 

Bhutan koettaa jotain sellaista, johon ei kukaan ole vielä kyennyt, vaikka yrittäjiä on ollut pilvin pimein:

Bhutan pyrkii luomuvaltioksi

 

Seuraamme asiaa, mutta valitettavasti minusta tuntuu siltä, että mitään uutisoitavaa ei muutaman vuoden päästä ole.

Kuningaskunnan 700 000 asukkaasta kaksi kolmannesta elää maa- ja metsätaloudesta. Gyamtshon mukaan viljelyksillä käytetään ennestään vähän kemikaaleja, koska niitä on vaikea saada syrjäisille seuduille.

Tietenkin tuo, että 2/3 väestöstä elää jo nyt maataloudesta, helpottaa hieman tilannetta, sillä luomu on hyvin työvoimavaltainen tapa tuottaa ruokaa. Jos Bhutanin pitäisi houkutella väki kaupungeista tuottamaan ruokaa, ei se ehkä onnistuisi kuin paperilla.

Ja Bhutan on valtio, joka on suurimmaksi osaksi hyvin vuoristoista seutua, joten eipä siellä paljoa vaihtoehtoja ole sille, kuinka toteuttaa maanviljely, eli pieniä tiloja vuorien rinteillä, ilman koneita, sillä ei tuolla paljoa ole koneille käyttöä. Bhutanin pinta-alasta on vain reilu 2 % maatalouteen sopivaa maata, joten mitä luultavimmin he tuovat suurimman osan elintarvikkeista ulkoa, olipa heidän oma maataloutensa mitä tahansa.

Mutta sitten pitää taas huomata se, että on eri asia tuottaa sertifioitua luomua, kuin jotain, mikä mielikuvissa mielletään luomuksi, mutta joka ei sitä kuitenkaan ole.

Jos 2/3 väestöstä elää jo nyt kädestä suuhun maaseudulla, eipä se tilanneta varmaan paljoa muuta, jos väittävät olevansa 100 prosenttinen luomuvaltio maatalouden suhteen.

Näin asiasta kertoo Bhutan Times:

Going organic 

 

Odottelemme jatkoa ja mitä se tuo tullessaan.

Lisäaineiden turvallisuus ja käyttö elintarvikkeissa

Nyt tarjolla erinomaisen informatiivinen ja kattava video,  joka kertoo lähes kaiken, mitä sinun ikinä pitää tietää ruuan lisäaineista, niiden käyttämisestä ja siitä, miten ne todetaan turvallisiksi.  Video on kuvattu Skepsiksen tiedeluennolla ja asian tarjoaa professori Marina Heinonen, joka toimii Elintarvike- ja ympäristötieteiden laitoksen varajohtajana  Helsingin yliopistolla.

Miten tiede tuntuu paljon mielenkiintoisemmalta kuin tarinat, villitkin tarinat?

Blogisuositus

Mainiota asiaa, esimerkiksi ruuan tuottamisesta, löytyy Mike Gibneyn blogista ja hänellä on myös hieman koulutusta kirjoittaa asiasta:

Gibneyonfood

 I graduated from University College Dublin in 1971 with an Masters in Agricultural Chemistry, took a PhD at Sydney University in 1976 and joined the University of Southampton Medical School as a lecturer in human nutrition in 1977. In 1984 I returned to Ireland to take up a post at the Department of Clinical Medicine Trinity College Dublin and was appointed as professor of human nutrition. In 2006 I left Trinity and moved to University College Dublin as Director of the UCD Institute of Food and Health. I am a former President of the Nutrition Society and I've served on several EU and UN committees on nutrition and Health. I have published over 250+ peer reviewed scientific papers in Public Health Nutrition and Molecular Nutrition (seehttp://www.ucd.ie/foodandhealth/people/managementteam/profmikegibney/) and am principal investigator on several national and EU projects (www.ucd.ie/jingo & www.food4me.org)

Ja löytyipä sieltä asiaa myös luomutuotannosta:

Organic food and agricultural romanticism

 

Lukemisen iloa.

 

 

Lasten luomupuurot homeen saastuttamia

Luomun riskit eivät eroa yhtään muista ruokaan liittyvistä riskeistä, kuten tästäkin uutisesta selviää:

Erä lasten luomupuuroa vedettiin kaupoista homeen takia

 

Puurosta löydettiin Luxemburgissa viime kesänä tehdyssä kokeessa liikaa okratoksiinia, joka on yksi homelaji.

Löydös tehtiin jo kesällä ja vasta nyt tuote vedetään markkinoilta. Miksi ei silloin, kun huomattiin tuotteen olevan homemyrkyn saastuttama?

Maahantuojan mukaan puuro ei ole hengenvaarallista eikä aiheuta sairastumista, vaikka homeen määrä ylittää sallitun raja-arvon.

Se tästä nyt puuttuisi, että okratosiinimäärä olisi hengenvaarallisella tasolla, mutta okratoksiini on kuitenkin yksi homemyrkky, jonka kanssa ei ole leikkiminen.

Asetus (EY) N:o 1881/2006, annettu 19 päivänä joulukuuta 2006, tiettyjen elintarvikkeissa olevien vierasaineiden enimmäismäärien vahvistamisesta

Okratoksiini A (OTA)
 
Okratoksiini A (OTA) on useiden sienten (Penicillium- ja Aspergillus-lajien) tuottama mykotoksiini, jolla on karsinogeenisia, nefrotoksisia, teratogeenisia, immunotoksisia ja mahdollisesti neurotoksisia ominaisuuksia. Sillä saattaa myös olla yhteys ihmisillä esiintyvään nefropatiaan.

Sitä esiintyy luonnostaan monissa kasvituotteissa kuten viljoissa, kahvinpavuissa, kaakaossa ja kuivatuissa hedelmissä kaikkialla maailmassa.

Annetulla asetuksella vahvistetaan aineen enimmäismäärät viljoille, viljavalmisteille, rusinoille, paahdetulle kahville, viinille, rypälemehulle, mausteille, lakritsille ja lasten elintarvikkeille.
Okratoksiini A:n siedettävä viikkosaanti on 120 ng painokiloa kohti.

 Mutta seuraavan linkin takana hieman tietoa siitä, kuinka punahomeiden aiheuttamia ongelmia voidaan maanviljelyssä pienentää:


SYYSPUINTI 6.11.2007 ILMAJOELLA

Punahomeita käsittelee MTT:n tutkijan Peppi Laineen esitys, joka alkaa näin:

Tutkija Peppi Laineen, MTT, esityksessä kerrottiin punahomeista ja niiden esiintymisestä viljoilla. Useimmat punahomeet kuuluvat Fusarium sukuun, jossa on useita lajeja. eräät ovat vaarattomia lahottajasieniä, jotkut kasvitauteja aiheuttavia ja eräät näist'ä voivat edullisissa oloissa tuottaa viljan jyviin laatua heikentäviä ja jopa myrkyllisiä toksiineja. 

Eipä tästä kuitenkaan kovin kauaa ole, kun esimerkiksi torajyvä saattoi olla hyvin tappava tuliainen viljassa.

 

 

Hyvä sato -satokilpailun satoa

Uusin Maatilan Pellervo päivitti jälleen satokilpailun vaiheita ja pieni juttu on luettavissa myös netissä:

Hyvä Sato -sadot huippuluokkaa

 

Hyvä Sato -kisassa mitattiin kesällä 2012 ensimmäistä kertaa yli kymmenen tonnin hehtaarisato. Kymppitonnin ylitti ehkä hieman yllättävä kasvilaji, Bernerin Evolo-hybridiruis.

”Ei mikään hurjan iso yllätys”, totesi Bernerin Lasse Matikainen satotiedot kuultuaan. ”Viime vuonna talousviljelyksilläkin hybridilajikkeilla päästiin paikoin yhdeksän tonnin hehtaarisatoon.”

Pro Agrian Luomun Urho-syysvehnäkin pärjäsi tällä kertaa kelvollisesti reilun neljän ja puolen tonnin hehtaarisadolla, mutta se jäi silti selkeästi jälkeen muista. Satoennuste lupaili jopa 5.5 tonnin hehtaarisatoa, mutta koska jyvän valkuaisainepitoisuus jäi aika pieneksi, taisi typpi loppua kesken, kuten viimeksi pelkäsivät käyväksikin.

Pitää muistaa kuitenkin se, että Pro Agrian Luomun lannoituskustannukset olivat kaikkein suurimmat, joten siinä mielessä harmittava takaisku, kun käytetyille panoksille ei sitten saatukaan katetta tuon enempää.

Novarbon luomumallasohra sen sijaan olikin kevätviljonen satoykkönen lähes seitsemän tonnin hehtaarisadolla ja koska satoennustekin oli 6-8.5 tonnia / ha, oli viljely hyvin onnistunutta.

Ilmaiseksi se ei tosin tullut, sillä mm. lannoituspanokset olivat tälläkin luomujoukkueella huippuluokkaa ja vain Bernerin joukkue pisti enemmän tuotantopanoksiin kuin Novarbon joukkue.

Luomussakin voi onnistua, mutta valitettavasti ei niillä luomun mainostamilla konsteilla, vaan pistämällä rahaa lannoitteisiin ja käyttämällä sen peltoon. Tosin kuten Pro Agria osoitti, ei välttämättä rahallakaan saa onnea, jos ei orgaaninen typpi ole oikeaan kasvin käytössä.

Seuraavassa numerossa sitten puidaan jo kokonaiskilpailua, eli ynnätään tulot sekä menot ja katsotaan minkä joukkueen alimmalla rivillä on eniten euroja.

Siinä ei sitten välttämättä huippusatokaan auta, jos sen eteen on pistetty liikaa pelimerkkjä suhteessa tuottoon.

 

Luomuherhekeittoa ennätysmäärä

Yle uutisoi luomu-uutisen Mikkelistä, koska siellä tarjoiltiin uutisen mukaan ennätysmäärä luomuhernekeittoa:

Ennätysmäärä luomukeittoa tarjoiltiin Mikkelissä

 

Ennätysmäärä luomukeittoa tarjoiltiin ympäri kaupunkia kouluissa, päiväkodeissa, vanhainkodeissa ja työpaikoilla. Lisäksi Mikkelin torilla myytiin hernesoppaa.

Mutta sitten tuli rakkauteen pieni särö:

Esimerkiksi luomusianlihaa ei hernekeittoon onnistuttu saamaan tarpeeksi.

Nyt on sitten kriittisen kuluttajan tehtävä sellainen huomio, että mikäli tässä uutisen hernekeitossa oli yli 5 % jotain muuta kuin luomua, niin se ei ollut valitettavasti luomuherhekeittoa, vaan jotain muuta. Miksi uutisessa puhuttiin luomuhernekeitosta?

Tai sitten soppa oli luomua, johon ei vain luomulihaa löytynyt tarpeeksi, joten keitosta tuli laihaa, eikä sattumia liiemmin ollut, joten sekin olisi voinut uutisoida reilusti, sillä mikäli luomuun siirrytään brändityöryhmän suosittamassa mittakaavassa, kannattaa totuttautua laihoihin soppiin ja tyhjiin lautasiin jo hyvissä ajoin, ettei tule pahoja yllätyksiä.

Luomusatotilasto

Satotilasto

Jospa löytyisi joskus tulevaisuudessa edes yksi toimittaja Suomesta, joka vaivautuisi nuo tilastot käymään läpi ja uutisoimaan löytämänsä asiat.

Ja sitten alkaisimme pohtia sitä, että kuka haluaa ympäristönsä tasaiseksi pelloksi, jotta brändityöryhmän visiot saadaan toteutettua.

 

 

 

Suola tappaa, eivät turvalliset lisäaineet

Aamun Helsingin Sanomien yleisönosastolla professori Timo Strandberg ja tutkimusprofessori Antti Jula kirjoittavat ruuan todellisista riskeistä, joika eivät suinkaan ole lisäaineet. Luonnollisuus ei ole mikään tae ruuan terveellisyydestä saatikka turvallisuudesta, mutta kun kuluttajat saavat jotain päähänsä, on venettä vaikeaa mennä faktojen pohjalta kääntämään:

Liika suola tappaa, eivät turvalliset lisäaineet

 

Vaik­ka tyy­dyt­ty­nyt ras­va ja suo­la ovat­kin "luon­nol­li­sia", se ei sil­ti tar­koi­ta, et­tä ne oli­si­vat ter­vey­den kan­nal­ta hai­tat­to­mia. Luon­nos­ta pe­räi­sin ovat myös myrk­ky­sie­net ja käär­meen­myrk­ky.

Liial­li­nen suo­lan­saan­ti vau­rioit­taa eli­mis­töä: se li­sää ma­ha­syö­pä­ris­kiä, ra­sit­taa mu­nuai­sia, li­sää ast­maoi­rei­ta, edis­tää os­teo­po­roo­sia ja li­sää ylei­ses­ti kuo­le­man­vaa­raa. Ve­ren­kier­to­eli­mis­tös­sä hai­tat tu­le­vat eri­tyi­ses­ti suo­lan ai­heut­ta­man ve­ren­pai­neen nou­sun vuok­si, mut­ta suo­la ai­heut­taa muun muas­sa sy­dän­li­hak­sen pak­suun­tu­mis­ta ja si­tä kaut­ta sy­dä­men va­jaa­toi­min­taa ja ryt­mi­häi­riöi­tä.

Professorien harmiksi luonnollisuusliike on varautunut näihinkin väitteisiin ja kun korvaakin suolan jollain hippien ylihintaisella intiaanisuolalla, ruususuolalla, raffinoimattomalla Atlantin merisuolalla yms, se ei aiheuta mitään terveysongelmia, vaan päinvastoin vahvistaa kehon omia energioita.

Valitettavasti hippiterveysgurut jättävät kertomatta tämän olennaisimman asian:

Onko eri suolavalmisteissa eroja?

 

Ne sisältävät natriumia käytännössä yhtä paljon kuin tavallinen suola. Erikoisuolaan siirtyminen ei siis vähennä natriumin saantia.

Takaisin Hesariin:

En­tä­pä sit­ten li­sä­ai­neet ja nii­den vaa­ral­li­suus? Ky­sees­sä on mo­ni­nai­nen jouk­ko yh­dis­tei­tä, joi­ta käy­te­tään elin­tar­vik­keis­sa useis­ta syis­tä, usein jot­ta tuo­te säi­lyi­si ja ruo­ka­myr­ky­tys­vaa­ra vä­he­ni­si.

Vaik­ka li­säai­ne-ni­mi­tys mer­kit­see mo­nil­le poik­kea­vaa tai "luon­no­ton­ta", mo­net li­sä­ai­neet ovat myös luon­nos­sa esiin­ty­viä ke­mial­li­sia yh­dis­tei­tä. Esi­mer­kik­si he­del­mät si­säl­tä­vät luon­nos­taan usei­ta e-koo­diai­nei­ta.

Lisäaineet ovat todellakin ruokaturvallisuuden takia kehitettyjä, suurimmaksi osaksi, vaikka kuluttajien mieltymyksien täyttämiseksi siellä on myös hieman kyseenalaisiakin aineita, joihin itse luokittelen esimerkiksi väriaineet.

Väreistä ja muista lisäaineista tuli taannoin dokumentti ja ihmiset pitivät värjäämättömiä herneitä vastenmielisinä, ehkäpä pilaantuneina verrattuna täysin samanlaisiin, samana päivänä säilöttyihin tuoreen näköisiksi värjättyihin herneisiin. Jos ne eltaantuneen näköisiksi muuttuneet herneet menisivät silti kaupaksi, ei niitä tarvitsisi värjätä, joten valta on tässäkin kuluttajalla.

Mi­tä on teh­tä­vä? Pe­lot­te­lui­hin li­sä­ai­nei­den hai­tois­ta ei yleen­sä pi­dä us­koa. Sen si­jaan liial­li­sen suo­lan­saan­nin hait­toi­hin pi­tää suh­tau­tua va­ka­vas­ti. Pe­rus­teet ei­vät ole pel­käs­tään ter­vey­del­li­siä.

On las­ket­tu, et­tä Suo­mes­sa kol­men gram­man päi­vit­täi­nen suo­lan vä­hen­nys pie­nen­täi­si ter­vey­den­huol­lon ku­lu­ja 150–250 mil­joo­naa eu­roa vuo­des­sa. Ter­veet elin­vuo­det li­sään­tyi­si­vät 4 000–6 000:l­la.

Verrataanpa professorien sanomaa tämän ajan ruokagurun ajatuksiin, joita tarjoaa Raikasweb, joka mainostaa tarjoavansa raikkaita, virallisesta näkemyksestä poikkeavia ajatuksia terveellisestä elämästä:

Suola – terveyden perusta

 

Omassa terveydentilassani tapahtui hämmästyttävä muutos kun lisäsin suolan käyttöä. Ja nyt en puhu mistään prosessoidusta Jozo Jodisuolasta vaan oikeasta ja aidosta merisuolasta. Jos haluat yksinkertaisella tavalla lisää terveyttä ja jopa elinvuosia, niin lisää ruokavalioosi raffinoimaton merisuola. Aloita jokainen päiväsi suolajuomalla. Lisää puoli teelusikallista suolaa lämpimään veteen, teehen tai kahviin ja juo se. Huomaat positiiviset vaikutukset muutamassa sekunnissa.

Tällaista on vaihtoehtoterveys ja joka siihen on mieltynyt, niin kaikin mokomin. Mutta huomannette Raikaswebin sivuilla lukuisia linkkejä eri nettikauppoihin, joista voitte näitä tuotteita ostaa ja koodeja käyttämällä osa rahoista tipahtaa blogaajalle. Nerokasta, mutta tekeekö se vaihtoehtogurun sanomasta uskottavaa vai vähemmän uskottavaa?

"Jopa 15 prosenttia sosiaalisen median suosituksista maksettuja"

 

Joten nyt voitte kysyä itseltänne, että miksi sinun pitäisi syödä enemmän suolaa, jota ostat Jarkon tarjoaman linkin takaa, Jarkon koodilla.

 

Gmo-kohu saattoi kääntyä itseään vastaan

Tekniikka&Talous uutisoi erään tutkimuksen jälkimainingeista, jonka mukaan gmo-maissi aiheutti rotille syöpää, mutta kaikki ei ollutkaan kuten tutkimus kertoi:

Gmo-kohu osoitti: Hölynpöly kelpaa laatulehdillekin

 

Séralini on Caenin yliopiston tutkija. Hänen tavoitteensa on jo 15 vuoden ajan ollut todistaa, että geenimuuntelu on vaarallista ja tulisi kieltää. 

Ja kun hän ei onnistunut siinä rehellisesti, hän laati kokeensa sellaiseksi, että onnistui.

Kun hän sai artikkelin läpi vertaisarvioidussa tieteellisessä lehdessä (miten tämä onnistui, on vielä selvittämättä), julkistaminen suunniteltiin huolella. Kymmenkunta ranskalaistoimittajaa sai artikkelin käsiinsä etukäteen – sillä ehdolla, että allekirjoitti sopimuksen olla näyttämättä artikkelia yhdellekään tutkijalle ennen jutun julkaisua. 

Séralini-soppa piti siis niellä sellaisenaan.

Séralinin tieteellinen rehellisyys sai aika kovan kolauksen, vaikka häntä on kyllä aiemminkin arvostelu hieman kyseenalaisista toimista.

Välittömästi artikkelin julkaisun jälkeen – ennen kuin yksikään aiheesta jotain ymmärtävä tutkija oli edes ehtinyt lukea tutkimusta läpi – kansalaisjärjestöt ja aktivistit ryhtyivät levittämään artikkelia vaatien muun muassa geenimuunneltujen tuotteiden merkintäpakkoa Kaliforniaan ja tuontikieltoa Ranskaan.

Myös "tutkimuksen" julkaisuajankohta oli varmasti huolella valittu juuri Kalifornian tilanne huomioiden.

Lisäksi Séralinin tutkimuksesta osoitettiin nopeasti vakavia heikkouksia, jotka tekevät siitä käytännössä arvottoman. 

Hän käytti rottia, joilla on luontainen taipumus saada syöpä elämänsä loppumetreillä yms.

Toisin kuin Séralini ja gm-vastaiset kansalaisjärjestöt jatkuvasti väittävät, gm-maissia on tutkittu paljon. Yksikään tutkimus ei ole havainnut geenimuunneltujen organismien aiheuttavan terveysriskejä. Tutkimustuloksia harvoin uutisoidaan näyttävästi. 

Niinpä niin. Moniko lehti julkaisisi näyttävän uutisen etusivullaan, että geenimuunneltu maissi ei aiheuta syöpää?

Genetic Literacy Projectin johtaja Jon Entine toteaakin Forbes-lehdessä, että tapahtumasarja saattaa lopulta kääntää yleisen mielipiteen.

Kun luottamus kerran menee ja jos epäluottamus vieläpä vahvasti fokusoituu koko geenimuuntelun vastustamiseen pääarkkitehtiin, voi todellakin koko geenimuuntelun vastustajien leiri kokea täydellisen vastareaktion. Voi olla, että heitä ei tulla enää ottamaan vakavasti, kuten tietenkin oikein onkin, jos ei mitään konkreettista ole hallussa, vaan pelkästään vääristeltyjä tutkimuksia ja epätosia oletuksia.

Useat blogistit Suomessakin uutisoivat Séralinin tutkimuksesta ja nyt onkin odotettava, että uutisoivatko he myös sen, että koko tutkimus oli yhtä tyhjän kanssa. Tässä esimerkkinä Juhana Harjun Aamiainen Ruohikolla -blogin juttu:

Tutkimus: GMO-maissi lisää syövän muodostumista

 

Toivottavasti Juhana Harju uutisoi myös toisen version aiheesta, kuten tietenkin sopisi odottaa.

Luomun käyttöä lisätään?

Yle uutisoi jälleen isolla otsikolla luomusta ja otsikko kertoo, että Jyväskylän kaupungin  ruokapalvelut lisää luomun käyttöä. Luetaanpa taas muutakin kuin pelkkä otsikko:

Ruokapalvelut lisää luomutuotteiden käyttöä

 

Ruokapalvelut käyttäisi enemmän luomutuotteita, ellei esteenä olisi yksi asia: raha.

Ruokapalvelut siis käyttäisi, ellei olisi esteitä. Se ei ole sama asia kuin käyttää tai lisää käyttämistä.

Jyväskylässä Kylän Kattauksen kaltainen suuri toimija ei myöskään saisi tuottajilta tarpeeksi isoa määriä luomutuotteita, vaikka rahaa olisi runsaammin.

Ja vaikka olisi rahaa, ei olisi tuotetta.

Harkinnassa on nyt lisätä luomun käyttöä

Ja nyt otsikon väittämä on muuttunutkin harkinnaksi.

Jyväskylän kaupungin ruokapalvelut suunnittelee luomutuotteiden vähäistä lisäämistä ensi vuoden aikana.

Ja nyt on ensimmäinen todellinen väittämä, toivottavasti, tässä Yleisradion tuottamassa uutisessa.

Palvelupäällikkö Paula Puikkosen mukaan luomutuotteita on myös melko vähän tarjolla.

Ja miksi näin on? Siksi, koska esimerkiksi lannoitus toteutetaan typensitojakasveilla, jolloin pellot ovat pois tuotannosta kaksikin vuotta putkeen, jolloin mitään tuotetta kauppaan ei synny. Ja niinä vuosina, jolloin pelto on tuottamassa jotain, sadot ovat mitä sattuu.

Otsikko väitti jälleen jotain sellaista, jota juttu tuki hyvin vähän tai ei ollenkaan.

Millä nimellä sellaista journalismia pitäisi kutsua?

 

Tuleeko teknoruokabuumi?

Tiede-lehden toimittaja Mikko Puttonen blogasi jokin aika sitten teknoruokabuumista ja siitä, miten se voisi nousta seuraavaksi trendiksi, eikä vain trendiksi, vaan tekemään syömästämme ruuasta todella parempaa:

Teknoruokabuumia odotellessa

 

Tiedetoimittaja haaveilee viimeisestä niitistä. Sen antaisi virtaviivainen gm-tomaatti, joka peittoaisi makutesteissä syvällä Ranskan maaseudulla kasvaneen yksilöllisen muotoisen luomutomaatin. Siitä alkaisi teknoruokabuumi. Enää Michelin-ravintolat eivät kelpuuttaisi luomuraaka-aineita, koska herkkusuiden pitää saada vain parasta ja sitä olisi gm-paranneltu ruoka. 

Maku voisi olla yksi ominaisuus, mutta vielä suurempi merkitys voisi olla sillä, jos teknoruoka toisi mukanaan aivan uusia mahdollisuuksia esimerkiksi välttää ruoka-allergioita ja tästäpä uunituore uutinen Guardian-lehdestä:

GM cow designed to produce milk without an allergy-causing protein

 

Geenimanipuloitu lehmä, joka tuottaa ei-allergisoivaa maitoa. Tässä voisi olla tulevaisuuden ruokaa, joka tekee ruualle jotain sellaista, jonka transistorin keksiminen teki tietokoneille.

Uutinen löytyy myös Hesarista:

Tutkijat kehittivät allergisoimatonta maitoa tuottavan lehmän

 

 

Vietämme luomuviikkoa!

Vietämme Luomuviikkoa, huutaa media kuorossa ja Luomulakon on pakko kysyä, että miksi ihmeessä?

Miksi emme vietä Fazerviikkoa, Koskenkorvaviikkoa tai Arlaviikkoa? Miksi juuri Luomuviikkoa ja lähdemme selvittämään asiaan tietenkin Luomuliiton sivuilta:

Luomuviikko

Luin sivun huolella läpi, en suinkaan kuin piru raamattua, vaan vain tietääkseni, että miksi me vietämme luomuviikkoa, sillä kai sillä jokin syy täytyy olla?

Luomuviikon teemana on tänä vuonna Meidän luomu. Luomuliitto on kutsunut mukaan kertomaan, miksi luomu tuntuu omalta.

Kenet luomuliitto on kutsunut mukaan kertomaan, että miksi luomu tuntuu omalta ja miksi sen pitäisi tuntua omalta, enemmän kuin Fazerin sininen tai yhden tähden Jaloviina?

Kerrataanpa taas tosiasiat, jotta voisimme paremmin ymmärtää sen, miksi me vietämme luomuviikkoa:

- Stanfordin yliopiston tuoreen kirjallisuuskatsauksen mukaan luomu ei ole sen terveellisempää kuin tavanomaisesti tuotettu ruoka.

- Oxfordin yliopiston tuoreen kirjallisuuskatsauksen mukaan luomu ei ole ympäristölle sen parempi vaihtoehto, vaan määrätyissä elintarvikkeissa jopa huonompi.

- Saksassa kävi ilmi, että luomutuotanto ei takaa eläimille yhtään mitään, vaan tärkein lenkki on tuottaja, eläinten hoitaja.

- Jos Oxfordin kirjallisuuskatsaus ei sinua vakuuta, myös MTT on tutkinut kotimaassa asiaa ja todennut, että vuosikymmenetkään luomutuotannossa eivät saa maata tai maaperää voimaan yhtään sen paremmin kuin missään muussakaan tuotantomuodossa. Jokaisessa tuotantotavassa voidaan maata viljellä huonosti tai hyvin. Tärkein linkki asiassa on maanviljelijä, ei jokin sääntökirja hämärine sääntöineen.

- Ja sitten se tärkein, eli sadot, jotka valitettavasti luomutuotannossa ovat yhtä tyhjän kanssa, eli kauheasti jotain tehdään, mutta ruokaa ei vain kauppojen hyllyille saada.

- Ja jos viimeisenä oljenkortena on se, että tärkeintä luomussa ei olekaan se mitä siinä on, vaan se, mitä siinä ei ole, niin myös luomumyrkky on myrkky ja luomu sallii jopa haitalliseksi tiedettyjä aineita kemikaalivalikoimiinsa.

Joten nyt voit kysyä itseltäsi, että miksi luomu on sinulle tärkeää ja miksi vietämme luomuviikkoa?

Kun vielä luomukaupan päälle lisäämme asiaan tämän:

Tuottajat kiivaana kaupalle: Halpa ulkomainen luomu menee kotimaisen edelle 

 

Joten vietämmekö luomuviikkoa siksi, että sinä ostaisit enemmän määrätyllä tavalla tuotettuja elintarvikkeita vai siksi, että kyseessä on jokin hieno asia, jota olisi yleishyödyllistä kannattaa, kuten Punaista Ristiä?

Aivan samoin voisimme viettää Fazerviikkoa, mutta jostain syystä sitä pidettäisiin piilomainontana, jos jokainen media alkaisi toitottaa Fazerviikon autuutta.