Luomu, älä likaa omaa pesää

Suurin osa medialukutaitoisista kuluttajista lienee huomannut sen, että mihin luomubrändi perustuu. Luomun brändi perustuu vastakkainasetteluun, eli muodostetaan vastakohtapari, joista toinen on luomu ja toinen on joku muu tapa tuottaa ruokaa, eli kaikki muut tavat tuottaa ruokaa.

Ja vastakkainasettelu toimii siten, että ne muut tavat tuottaa ruokaa koetetaan saada näyttäytymään huonossa valossa, jopa todellisuutta huonommassa, jotta oma näyttäytyisi paremmassa, jopa todellisuutta paremmassa.

USA:ssa luomun vastakkainasettelun kautta tapahtunut brändäys on onnistunut hyvin, sillä siellä ylipainoiset ja huonokuntoiset kansalaiset luulevat tulevansa parempaan kuntoon vaihtamalla oluen,  pirtelöt, hampurilaiset ja virvoitusjuomat luomuolueeseen, luomupirtelöön, luomuhampurilaiseen ja luomuvirvoitusjuomaan. Heidät on saatu tekemään näin pelottelemalla, että tavallinen olut, tavallinen hampurilainen, tavallinen pirtelö ja tavallinen virvoitusjuoma aiheuttaa heille syöpää, muita sairauksia ja ylipainoa. Jätetään vain kertomatta, että luomuversio tekee kyllä saman, mutta kuoletpa sitten huolettomampana.

Luomun markkinointiin keskittyneet järjestöt, kuten Pro Luomu, tekevät kotimaista maataloutta mustamaalaavaa sissimarkkinointia vihjailemalla tavanomaisen maatalouden olevan jotain aivan muuta kuin mitä se on. Kun MOT teki ohjelman Tanskan sikatilojen antibioottiresistenssiongelmasta, Pro Luomu twiittasi heti, että tuon takia luomussa rajoitetaan antibioottien käyttöä, mutta ei ollenkaan tuonut ilmi sitä, että Suomessa tavanomaisessa tuotannossa ei antibiootteja käytetä varmuuden vuoksi tai rehujen mukana eläimen koko elinkaaren ajan, vaan ainoastaan sairauden hoitoon eläinlääkärin valvonnassa ja eläinlääkärin reseptillä kuten luomussakin, mutta luomussa antibiootin jälkeinen varoaika on vain puolet pidempi jostain omituisesta syystä, jonka loogisuutta ei paljasteta luomu-uskoon vihkiytymättömälle.

Luomujärjestöt vihjailevat torjunta-aineiden turvattomuudesta ja niiden aiheuttamista ongelmista, mutta jätetään kertomatta, että esimerkit ovat sellaisista maista, joissa niitä ei käytetä oikein, ei säädösten mukaan ja joissa maissa ei välttämättä ole edes mitään rajoituksia niiden käyttämiselle ja annetaan kuvaa, että näin on myös Suomessa. Vihjaillaan maanviljelijöiden terveyden pilaamista jne.

Uusin Lääkärilehti kirjoitti työperäisistä syöpätapauksista, josta jutusta oli iltapäivälehdistöönkin pari uutista saatu aikaiseksi. Olihan siellä maanviljelijätkin edustettuna kohonneen syöpäriskin osalta, mutta ei suinkaan maatalouden kemikaalien aiheuttamana, vaan kyseessä oli huulisyöpäriskin kohoaminen Auringon ultraviolettisäteilyn liian saamisen johdosta, kuten muutamassa muussakin paljon ulkotöitä sisältävässä ammatissa on. Eikös Auringon valo ole luomua jos mikä!!

Muun kuin luomutuotannon mustamaalaamisessa on sekin ongelma, että kaikki luomutuottajat ovat yleensä olleet tavanomaisia tuottajia.

Monet luomutuottajat ovat kertoneet luomuun siirtymisen johtuvan siitä, että he olivat saaneet sekä maatalousmaan että eläimet huonoon kuntoon tuottamalla ruokaa tavanomaisesti, kokeneet sitten jonkin "valaistumisen" (henkistä kasvua yms) ja nyt kun heistä tuli luomuviljelijöitä, ovat kaikki ongelmat kadonneet kuin takaiskusta ja heistä onkin tullut hyviä maanviljelijöitä!

Tämä on hyvin mielenkiintoista oman pesän likaamista, sillä uskooko joku tosiaan, että välinpitämätön maanviljelijä muuttuu hyväksi maanviljelijäksi kun hänelle isketään paksu sääntökirja kouraan, jotka säännöt hänen pitäisi sisäistää ja niitä noudattaa, jos hän ei ole aiemminkaan kiinnostunut maan kunnosta tai eläimien hyvinvoinnista?

Onko joku kuullut sellaisesta koko ajan ylinopeuteen syyllistyvästä ja säännöistä piittaamattomasta autoilijasta, joka alkaa noudattaa nopeusrajoituksia ja sääntöjä, kun niitä ilmestyy koko ajan lisää ja lisää hänen verkkokalvoilleen?

Autoilija, joka on välinpitämätön liikennesääntöjä kohtaan, on välinpitämätön sääntöjä kohtaan, vaikka niitä keksittäisiin hänelle koko ajan enemmän ja enemmän. Vaikka tien vieressä olisi 50 metrin välein jokin rajoitus tai ohje hyvään liikennekäyttäytymiseen, niin välinpitämättömät kuljettajat eivät niistä välitä.

Ja meidän pitäisi uskoa, että on oikeasti olemassa sellainen satusetä tai satutäti, joka kertoo muuttuneensa luomuun siirtymisen kautta eläimien hyvinvoinnista kiinnostuneeksi ja luonnosta motivoituneeksi tuottajaksi, jos ei sitä ole koskaan eläissään ollut?

Joten luomujärjestöjen ja luomuun uskovien, "tosiuskovien", ihmisten harrastama tavanomaisen tuotannon mustamaalaaminen on todella ihmeellistä politiikkaa, josta ei ole maataloudelle mitään hyötyä ja sen ovat huomanneet muutkin, kuten lähiruokayrittäjä Mikko Välttilä, joka kirjoittelee mielenkiintoisia ajatuksia maatalouteen liittyen ja onpa hän pyrkimässä kansanedustajaksikin, mutta itse en kaikkien Vihreiden sekoilujen ja hörhellysten jälkeen heihin kykene suhtautumaan enää vakavasti.

Luomun vahva brandi on suuri ongelma suomalaisen lähiruuan voittokululle. 

 

Kirjoituksessa on hyviä ajatuksia tästä omituisen sääntöviidakon tuotantotavasta ja siitä, että mitä hankaluuksia luomuväen harrastama tavanomaisen tuotannon mustamaalaaminen aiheuttaa koko kotimaiselle ruokaketjulle.

Olen hyvin hämmästynyt siitä, miten vähän luomuruokaa Suomessa myydään, kun suhteutetaan myyntimäärä brandin imagoon.

On paljon tuottajia, jotka eivät periaatteellisista tai taloudellisista syistä halua tuottaa luomu-säädöstön mukaisesti. Kuitenkin he voivat tuottaa niittynautaa, ulkoilevia sikoja, ulkokananmunia tai vaikkapa maitoa täysin luomuhyväksytyissä olosuhteissa. Mennä jopa kaukaa yli minimivaatimusten, mutteivät silti ole vaikkapa rehustukseltaan luomua.

Ja tämä on se ongelma: Jotta saat paikan kuluttajien sydämessä, sinun on oltava luomu. Jos et ole, olet tehobulkki ja vähintäänkin vesistönpilaaja ja eläintenrääkkääjä. 

Mistähän tuo vastakkainasettelu johtuu ja minne johtaa se polku, jonka päästä sen lähde löytyy?

Ja kaikesta tästä kotimaisen maatalouden mustamaalaamisesta huolimatta luomu ei kykene myymään itseään kuin hyvin pienelle joukolle kuluttajia.

Sano luomu ja kansa maistaa mitä tahansa

Jokainen, joka on maistanut luomua ilman luomun edellyttämää vakaumusta tietää, että siinä ei ole mitään ihmeellistä. Se ei eroa maultaan, koostumukseltaan, eikä miltään muultakaan ominaisuudeltaan niin, että luomusta pyydettävä kiskurihinta olisi mitenkään perusteltu.

Mutta luomun mainosväessä on ollut niin ammattitaitoista porukkaa, että kun ihmiselle sanoo luomu tai luonnonmukainen, niin hän alkaa nähdä, maistaa, kokea ja tuntea mitä ihmeellisimpiä asioita, kuten seuraava Jimmy Kimmel Liven jakso nautittavasti todistaa:

Jos et näe videota tämän tekstin yläpuolella tai se on käyttämässäsi laitteessa vääristynyt kuvasuhteeltaan, tässäpä siihen suora linkki:

Fake Cold Pressed Juice - jüce

 

Jimmy Kimmel ryhmänsä kanssa menee luomumarketille myymään uutta kylmäpuristettua luomumehua, jonka pitäisi olla todella hyvää kehollesi, terveydellesi, lapsillesi, isovanhemmillesi sekä tietenkin koko Maapallolle.

Ja todellakin, ihmiset kokevat tämän saman autuuden eli uusi luomumehu jüce saa ihmiset aivan käsittämättömien ylisanojen valtaan, ottaen huomioon sen, että kyseinen litku on vain vettä, siihen sekoitettuja pelkkiä väriaineita, sokeria, karkkeja, teollista jäätelöä sulatettuna tai erilaisia jauheita.

Kyseisiä luomumehuja oli saatavissa sateenkaaren koko kirjon läpi, eli oli trendikästä detoxia, curea ja muuta luomun ympärille kuuluvaa.

Miksiköhän elintarviketeollisuus on innoissaan luomusta?

Jos myyntimiehen mainitsema taikasana luomu saa veteen sekoitetun sokerin, värijauheiden ja karkin maistumaan ihmisistä juuri hetki sitten käsin poimittujen hedelmien kylmäpuristulta tuoremehulta ja he ovat valmiita maksamaan siitä 8 dollaria pieneltä pullolta, niin en ihmette yhtään.

Luomua, maksoi mitä maksoi

Uutiset luomusta ovat olleet taas hiipumaan päin, joten blogissanikin on ollut hieman hiljaisempaa. Lisäksi huomioni kaupoista ovat antaneet luotettavat ennusmerkit tämän viimeisimmän luomuhuuman päättymisestä, eli jopa suosituimmat ja myydyimmät luomutuotteet, eli luomumaidot, luomujauhot yms, ovat siirtyneet taas kerran pois siitä, mihin käsi ensimmäisenä osuu ja luomumaitoa saa kurkotella ylimmältä hyllyltä, jos yltää ja luomujauhoja saa pyllistellä lattian tasolta, jos nivelet antavat myöten.

Mutta jossain luomuhuumasta on vielä rippeet jäljellä ja siitä kertoo Ylen uutinen:

Eettinen ruoka on haluttua, mutta hinnat ja saatavuus estävät käyttöä

 

Edelleenkään en ymmärrä sitä, että miten kukaan tosiasioihin perehtynyt kykenee saamaan luomun ja eettisen samaan lauseeseen, sillä jos otamme tosiasiat kauniisti huomioon, niin luomu on lähes ympäristörikos kun katsomme sitä, että millaiset päästöt luomu aiheuttaa tuotettua kiloa kohden ja miten paljon se vaatii luonnolta pois maata, jotta edes jonkinlaiseen tuotantomäärään päästäisiin.

Puheet siitä, että ensi vuonna luomu tuottaa hienot sadot tai seuraavalla vuosikymmenellä, voidaan jättää omaan arvoonsa, sillä luomua ei alettu viljellä eilen, toissapäivänä, viime viikolla tai edes viime vuonna, vaan luomua on tuotettu 10 000 vuotta ja se saavutti huippunsa, mihin ilman kasvien kemiallista suojelua ja kemiallista lannoitusta päästään, ja luomulla on tuotantomuotona ollut taatusti aikaa näyttää todellinen potentiaalinsa. Siksi tuottajat siirtyivät lannoitteisiin sekä suojelemaan kasvejaan tuholaisilta, kun heillä oli sen vastakohta omakohtaisena kokemuksena, eli luomutuotanto ilman lannoitusta ja ilman kasvinsuojelua.

Mutta aika kultaa muistot ja jos tästä luomuvakaumuksesta voisi jotain päätellä, niin kohta meillä on ihmisiä vaatimassa siirtymistä takaisin luonnonmukaiseen lääketieteeseen, eli aletaan vaatia vaikkapa leikkauksia ilman anestesiaa tai yleisesti ilman kivunlievitystä. Luomuvakaumuksessa kemia kun on kirosana. Ja jos joku poliitikko saa päähänsä, että tuollaisia älyttömyyksiä vaativia ihmisiä on tarpeeksi äänestämään hänet vallankahvaan taas seuraavissa vaaleissa, niin demokratia pitää huolen siitä, että saattaapa ajatusta joku ylemmillä portailla alkaa hellimäänkin.

Lisäksi luomu on vaikeassa ristiriidassa sen kanssa, että meidän pitäisi vähentää lihan ja ylipäänsä eläinten tuotantoa jotta kehityksemme olisi kestävää ja Maapallo elinkelpoinen myös tuleville sukupolville. Jos vähentäisimme eläinten määrää järkeviin mittoihin, niin joku voisi sitten kertoa, että mistä sitä eläimen ruuansulatuksen loppupään tuotetta saataisiin luomupelloille ja luomutuotantoon niin, että edes jonkinlaiset satotasot olisivat mahdollisia?

Luomutuotannon lisääminen ja tuotantoeläinten vähentäminen on äärettömässä ristiriidassa keskenään.

Ja jos mietimme sitä, että voisiko kovan luomuvakaumuksen omaava henkilö hyväksyä sitä, että yhdyskuntaliete joskus päätyisi pellolle, kun tiedämme sen, että sieltä tulisi mukana vaikkapa ehkäisypillereitä käyttävien naisten ulostetta, rokotteita käyttävien ulostetta, hormoneita käyttävien ulosteita, vaikkapa kaameita antibiootteja syövien ulosteita, huumeita käyttävien ulostetta jne. Tätä pellolle, josta tuotamme ruokaa ruokapöytiimme?

Vuonna 2009 luomuostoja oli vain reilun kolmen tuhannen euron edestä. Vuonna 2014 Palmia osti luomua lähes miljoonalla eurolla.

Ja hetken päästä kerrotaan, että luomu tulee noin 76 % kalliimmaksi kuin järkevästi tuotettu vaihtoehto.

Jos kysyisimme veronmaksajilta jotka tämän outouden rahoittavat, että tuhlaammeko me rahat mielikuvaruokaan ja mielikuvaeettisyyteen, vai käytämmekö saman rahamäärän järkevästi tuotettuun ruokaan ja hankimme sillä säästyneellä rahalla lisää keittiöhenkilökuntaa valmistamaan ruokia enemmän ihmisten, kuin valmiiksi koneiden tekemän prosessoinnin kautta, niin mitäpä luulisitte suurimman osan veronmaksajista vastaavan?

Vastaisivatko he, että juu juu, potkitaan vaan lisää väkeä pois, että saamme luomuruokaa lautaselle, vai voisiko vastaus olla sellainen, että jospa lopetamme mielikuvaruokaan tuhlaamisen, joka on törkeän kallista ja ostamme järkevän hintaista ruokaa ja käytämme säästyneet rahat palveluiden parantamiseen vaikkapa suuremmalla henkilöstömäärällä?

Sillä vaikka vakaumus luomuun olisi äärettömän kovakin, ei raha edelleenkään kasva puissa, ei edes luomupuissa.

Palmiassa päiväkotien luomuhankinnat tulevat jopa 76 prosenttia kalliimmiksi kuin vastaavat tavalliset vaihtoehdot. 

– Näin on, vaikka käytämme lähinnä halpoja viljatuotteita. Kun mennään kasviksiin, maitotuottesiin ja lihaan, kustannukset nousevat vielä huomattavasti, Johansson kertoo.

Ja tällainen ruokako on eettistä, johon vain eliitillä on varaa?

Tämä ei ole ensisijaisesti mikään imagokysymys, vaan kyllä meillä on ihan aito halu tehdä vastuullisia hankintoja ja tätä kautta edistää kestävää kehitystä.

– Espoon projektikoordinaattori Helena Kyrki

 Olisikohan Helena Kyrki tuota mieltä, jos hän tutuistuisi vaikkapa edes pieneksi hetkeksi luomun satotilastoihin ja pohtisi loogisen ajattelun kautta, että mitä ne numerot tarkoittavat?

Espoossa luomun hintaa ei kavahdeta, koska sitä käytetään vanhempien omasta toiveesta.

Ja moneltakohan vanhemmalta tätä on kysytty?

Vai lieneekö kyse siitä pienestä mutta äärettömän kovaäänisestä porukasta, jotka ovat masinenoineet Espoon kaupungin työntekijöiden työhäirintäkampanjan Laatua Lasten Lautasille -kampanjan kautta, kun eihän se omassa lompakossa tietenkään tunnu niin pahalta, kun kaikki Espoon asukkaat joutuvat sen ilon maksamaan?

Espoossa voisi tehdä saman kysymyksen kaikille veronmaksajille, eli että tuhlaammeko rahaa pienen äänekkään vähemmistön vakaumuksen johdosta, vai käytämmekö rahat kokonaisuutena järkevästi ja pieni äänekäs vakaumuksellinen vähemmistö saa tehdä kotonaan aivan mitä huvittaa?

Luomuun käytetty rahamäärä oli viime vuonna kuitenkin vain 3,5 prosenttia Helsingin Palmian kaikista, lähes 27 miljoonan euron ruokahankinnoista. Espoossa luomuun käytettiin 0,4 prosenttia reilun 12 miljoonan ruokabudjetista.

Luomun ympärillä käytävä keskustelu on välillä tragikoomista, eli pari riviä ylempänä kehutaan kuinka luomuun kyllä törsätään ja kaikki sitä haluavatkin ja siksi näin tehdään, mutta todellisuus, joka kuitenkin toimittajan eteen lävähti, kertoi aivan jotain muuta.

reilun kaupan kaupungin arvonimen

Kuten jutusta voi lukea, aika pienellä rahalla nämä imagoa viherpesevät tittelit on ostettavissa. Jos Espoo sen saa, niin hinta tittelille on 35000 euroa ja veikkaan, että sen kirjaimen fontin koko, jolla Espoo tulee reiluuttaan ja luomuuttaan mainostamaan, ei ole missään suhteessa tuohon rahamäärään, jolla se titteli saatiin ostettua.

Tällaista on elämä viherpesun ja imagojen maailmassa ja tähän on jouduttu siksi, että päättäjät ovat korvanneet tosiasioihin tutustumisen vakaumustaan äänekkäästi esiintuovien yksilöiden mielipiteillä, joilla ei usein ole tosiasioiden kanssa mitään tekemistä ja lisäksi ollaan kovasti huolissaan imagosta, johon myös vaikuttaa joidenkin kova vakaumus paljon enemmän kuin kovat faktat.

Luomu-usko vaatii vahvistusta

Patarumpu, S-ryhmän tiedotussivusto, toi jälleen tietoa luomusta, joka ei yllätä ketään, paitsi siltä osin, mikä jätetään kertomatta. Toisaalta olen huomannut, että S-ryhmässä pääkaupunkiseudun ulkopuolella luomun aika taitaa olla taas ohitse, kun luomutuotteet on siirretty hyllyjen hyviltä myyntipaikoilta takaisin joko pyllistelyn tai kurkottelun hyllypaikoille.

Luomututkimus paljastaa: jos ei ole tietoa, ei ole uskoa

 

Tärkein kysymyse lienee se, että onko meillä varaa luomuun niin, että jokainen meistä sitä käyttäisi?

Vastaus löytyy täältä, jonka Patarumpu jätti auliisti kertomatta:

Luomusatotilasto

 

 Oikea vastaus on tietenkin: ei ole.

Ja kuten Patarumpukin paljasti, myös suurin osa tavallisista kuluttajista tietää tämän, eikä lankea luomun mielikuvien harhaanjohtavuuteen.

Kuitenkin useimpien kuluttajien mielestä nämä arvot on mahdollista saavuttaa myös ilman luomua.

Kotimaisia elintarvikkeita ja lähiruokaa pidettiin kautta linjan puhtaina ja terveellisinä vaihtoehtoina.

 Useimpien mielestä kotimainen tuote olisi parempi valinta kuin ulkomainen luomutuote.

Ja kuten me tiedämme vastaavista tutkimuksista muista maista, jokaisen maan asukkaat luottavat vain ja ainoastaan oman maan luomuun ja muiden tuottamaa luomua pidetään arveluttavana, joten vaikkapa siinä, että luomusta tehdään Suomen maatalouden ulkomaankaupan myyntiveturi, on hyvin paljon sarkaa kynnettävänä.

Aiemmissa selvityksissä on tullut ilmi vaikkapa se, että muualla Euroopassa Suomen luomuun ei luoteta Suomen luomusäännösten löperyyden takia.

Eurooppalaiset kuluttajat pitävät Suomen luomusääntöjä liian lepsuina, koska ne ovat EU:n minimitasoa ja muualla noudatetaan tiukempia luomusääntöjä.

Tosin kuluttajien mieli on siitä outo, että lepsujen luomusääntöjen suomalaiset eivät luota paljon tiukempien luomusääntöjen muun Euroopan luomuun, joten tällaista se on, kun pelataan mielikuvien ihmeellisessä maailmassa, eikä tosiasioita juurikaan näy missään.

Tietoja kaivattiin varsinkin siitä, mitä luomu oikeasti merkitsee ja tarkoittaa eri tuotteissa ja mitkä ovat luomun edut eri tuotteissa.

Luomu tarkoittaa oikeasti sitä, että luomuun siirryttäessä villiä luontoa pitää raivata hyvin paljon lisää maatalousmaaksi, jotta satotaso olisi mahdollista säilyttää. Lisäksi se tarkoittaa ruokalaskuun tuntuvaa korotusta, sillä tuottamaton luomutuotanto vaatii hyvin paljon enemmän työtä satojen eteen kuin järkevä viljely ja tämän työn maksaa kuluttaja tietenkin tuotteessa.

Lisäksi luomu voi lisätä vaikkapa ruuan ympärille keskittynyttä rikollisuutta, sillä tällainen erikoisruoka, joka maksaa normaalia huomattavasti enemmän, mutta jota ei voi muuten tuotteesta havaita mitenkään, ei mausta, ei laadusta, ei yhtään mistään, niin se luo otollisen mahdollisuuden ansaita rahaa väärentämällä tavanomaista ruokaa luomuksi, kuten on jo paljon tapahtunutkin.

"Organic" Foods: Certification Does Not Protect Consumers

 

Saksassa oli jokin aika sitten kohu luomumunista, jotka eivät olleet luomua nähneetkään ja Cornucopia toi juuri viime vuoden lopulla jälleen kerran esiin sen, että suurin osa USA:n luomumaidosta ja luomumunista tuotetaan jättimäisillä tehdastiloilla, jotka eivät täytä mitään luomun kriteereitä.

Yksi tärkeimmistä ostamisen esteistä oli hinnan lisäksi tiedon ja sitä kautta luottamuksen puute.

Luottamuksen puute syntynee siitä, että luomu on vain ja ainoastaan brändätty ruuantuotantotapa, jossa on osin täysin järjettömät säännöt, joilla tuottajien käsiä sidotaan tehdä hyviä satoja ja vastaavasti pelataan kuluttajiin istutetuilla irrationaalisilla peloilla, vaikkapa elintarvikkeiden lisäaineiden kautta.

Väärennetyn luomun petokset jatkuvat

Sitä mukaa kun luomun myynti kasvaa, kasvaa myöskin luomuksi naamioidun ruuan määrä, sillä jostain ihmisille täytyy se luomu taikoa, jota he niin himoitsevat:

As Organic Foods Grow in Popularity, So Does Organic Fraud

 

Factory farms in the United States have been selling meat and dairy products as organic when they’re not and big strawberry growers have found a way to skirt rules about when fruit may be called organic.

Jättimäiset "maatilatehtaat" pukkaavat luomua markkinoille minkä ehtivät ja tuottajat ovat keksineet uusia keinoja tuottaa luomua, joka ei ole luomua nähnytkään. Ja kansa ostaa, kun se maistuu niin hyvälle, että luomun eettisyyden haistaa tuotteesta jo kaupan ulkopuolelle asti.

Ja mitäs tämä huijausluomu sitten käytännössä tekee:

The result is that small truly organic growers have been pushed out of the business.

Kuinkahan Euroopassa?  Vaikea on kuvitella, että täällä olisi meno sen ihmeellisempää, etenkin kun jopa luomuihmisetkin ovat jo alkaneet ihmetellä sitä, että missä tuo kaikki luomu tuotetaan, kun myynti on moninkertaista tuotantoon nähden, lähes jokaisessa maassa.

Taitaisi käydä niin, että jos joku sitä ketjua lähtisi tutkimaan, niin jossain se taikatehdas on, joka muuttaa ruuan luomuksi, sillä luomua ei tuoteta juuri missään, mutta sitä myydään kuitenkin jopa viiden prosentin verran ruuan kokonaismyynnistä joissain maissa.

Niissäkin maissa, joissa luomua tuotetaan lähemmäs kymmenen prosentin osuudella kokonaistuotantoalasta, kuten Suomessa, sadot ovat kuitenkin vain siellä nollan ja noin kahden prosentin osuudessa sadon kokonaismäärästä, joten luomumatematiikka on kyllä sellainen taiteenlaji, että olisi hauska nähdä se paikka, jossa sitä opetetaan.

Voihan se olla, että luomumatematiikkaa ei voi ymmärtää ilman luomusertifioitua taskulaskinta, jossa on ohjelmoitu aivan uudet kaavat sille, että mitä on esimerkiksi nolla plus nolla. Luomumatematiikan laskin voisi kertoa, että se on viisi. Niin siinä olisi selitys sille, että mistä se luomu markkinoille tupsahtaa.

Luomuäidit sotajalalla

Mitäpä tapahtuu, kun ihminen imee ilman kritiikin häivää netin pelotteluhuuhaan itseensä, sekä uskoo jokaista itseoppinutta ruokagurua ja muuta opiskelemaan jostain syystä pääsemätöntä taivaanrannan maalaria ja heidän sekavia visioitaan ympäröivästä todellisuudesta:

Espoolaisvanhemmat lähtivät voisotaan – kaupunki kieltää luomuvoin tuomisen päiväkotiin

 

Näin siinä käy.  Safkatutka, sekä facebookin luomuryhmät ovat masinoineet työpaikkakiusaamisohjelman, jossa muutamat luomuihmiset tukkivat Espoon kaupungin määrättyjen työntekijöiden sähköpostit, sekä soittelevat heille lukuisia kertoja päivässä, jotta heidän lapsilleen alettaisiin tarjoilla luomuvoita päiväkodissa tai koulussa. Seuraavana vaaatimuslistalla lienee käsinpoimitut tryffelit ennen päiväunia?

Lapsilla pitäisi olla edes yksi paikka, missä he saisivat varmasti terveellistä, ravitsevaa ja puhdasta ruokaa", sanoo toinen äiti Laakakiven päiväkodilta, Elina Jaatinen.

Voisikohan se olla Elina Jaatisen lapsen tapauksessa Elina Jaatisen koti, jossa hän tarjoilisi lapselleen omien fobioiden mukaista ruokaa?

En tiedä miten yleinen tuon toisen mainitun naisen nimi on Suomessa, mutta samalla nimellä varustettu henkilö oli valittamassa Raxin Buffetin sivuilla sitä, että lapselle ei riittänyt nakkeja yms terveysruokaa ja että itku tuli. No onneksi siinä perheessä päiväkodin käsittämätöntä epäterveellisyyttä tasapainotetaan sitten iltaisin Rax Buffetissa, ja jokainen voi sen paikan terveysruuista muodostaa ihan omansa mielipiteen. Jospa he ajattelivat Raxin tarjoavan luomunakkeja. Tosin jos kyseiset henkilöt eivät ole sama henkilö, niin pahoittelut jo etukäteen aiheutetusta mielipahasta.

Luomuäidit haluavat syöttää lapsilleen voita sen terveellisyyden johdosta, johon kuuluu se, että luomuäidit ovat jostain lukeneet margariinien kammottavista transrasvoista, joita he eivät missään nimessä halua lapsiensa elimistöön ja siksi margariini on kaamea mörkö ja voi on luonnollinen, terveellinen herkku. No tässäkin asiassa tosiasiat ovat kovasti luomuäitejä vastaan, sillä voissa on enemmän transrasvaa kuin margariinissa ja tässäpä analyysi Finelin tietokannasta:

Voi rasvahapot trans 2.0 g / 100 g

Margariini 60%  rasvahapot trans 0.5 g / 100 g

Margariinien teollinen keskiarvo on 0.2 grammaa transrasvaa sadassa grammassa. Mutta otin vertailuun 60 % margariinin kun se taitaa olla rasvakoostumukseltaan lähimpänä suositusten mukaista.

Mitäpä tälle voisi sitten tehdä? No ei mitään, sillä järkipuhe ei tehoa, eikä mikään looginen vastaus, sillä useat tahot ruokkivat näiden ihmisten pelkoja ja sitä, että heidän lastensa kuuluu saada meidän kaikkien rahoilla yksilöllistä palvelua, jossa otetaan lasten vanhempien erilaiset järjenvastaiset sekä tieteenvastaiset fobiat huomioon.

Sitten he päättelevät, että asiat menevät parempaan suuntaan, kun he tukkivat oikeaa työtä  tekevien ihmisten sähköpostit sekä puhelimen, jotta he eivät voisi käyttää työaikaansa enää mihinkään muuhun, kun käsittämättömien pelkojen kourissa painivien ihmisten henkilökohtaisten mieltymysten toteuttamiseen.

Päivän Hesarissa oli vastine, joka on luettavissa tästä:

Ravitsemusasiantuntijat: Päiväkotiruoka on hyvää, vanhemmat uskovat puolitotuuksiin

Espoolaisäitien profeettoina voin ilosanomaa levittävät erilaiset itseoppineet ruokafilosofit, jotka opettavat ruuan ohessa sellaisiakin viisauksia, että sikiön tilaa ei pitäisi selvittää ultraäänitutkimuksella, koska ultraäänitutkimuksen säteily voi tehdä lapsesta vasenkätisen, kuten itseoppinut ruokafilosofi Erkki Palviainen kerran päästeli suustaan ihan televisiossa.

Espoolaisluomuäidit on helppo pelotella kuoliaaksi ja sitä pelottelumateriaalia on helppo laatia nettiin muka-uskottavan muotoisena. 

Se toimii lyhykäisyydessään näin:

1. Otetaan elintarvikepaketti käteen, josta ei itse henkilökohtaisesti pidetä.

2. Etsitään siitä sellainen ainesosa, jonka systemaattinen nimi kemiallisena yhdisteenä on vaikea lausua ja kuullostaa pahalta.

3. Sitten aletaan googlata erilaisia aineita ja kun löytyy vastine vaikkapa maaliteollisuuden yms aineista, huudetaan BINGO isolla äänellä ja aletaan hahmotella juttua nettiin.

4. Tärkein on jutun raflaava otsikko joka takaa tuhannet tykkäykset facebookissa on, eli vaikkapa että Tiesittekö että lapsenne syö päiväkodissa ydinvoimateollisuudenkin käyttämää kemikaalia!!!


Käytännössä näin: Minulla on nyt kädessäni cokis-pullo, light-versiona muuten ja ensimmäisenä siinä lukee vesi. Seuraavaksi googlea ja etsitään veden kemiallinen nimi, joka on kaikkien tuntema divetymonoksidi tai divetyoksidi.

Seuraavaksi minun pitäisi keksiä, että miten minä saan espoolaisluomuäitien huomion facebookissa, joten minä teen jutun, jossa minä kerron kauhistuttavan huomioni siitä, että päiväkodissa minun lapselleni syötetään useiden ruokien mukana ja etenkin juotetaan divetymonoksidia ja että tietävätkö espoolaisäidit varmasti sen, että sitä samaa kemikaalia käytetään myös ydinvoimaloissa! Vahvistan sanomaani ilmoittamalla toisesta kammottavuudesta, eli divetymonoksidia käytetään myös geenimanipuloitujen kasvien kasvatuksessa!!!! Pelolle on saatu jo vahva perusta, kun sain yhdistettyä päiväkotien tarjontaan kaksi mörköä, eli geenimuuntelu ja ydinvoima.

Seuraavaksi sadat, sitten tuhannet sormet tykkäävät minun tekstistäni ja juttu lähtee leviämään, eli niin sanotusti lapasesta. Osa valveutuneista vanhemmista kommentoi juttuani lisäilemällä sinne omia huomioitaan ja ajatuksiaan vaikkapa siten, että sehän voi olla vaikkapa radioaktiivistakin kun ydinvoimalassakin... . Seuraava saattaa miettiä, että voiko ne muunnellut geenit siirtyä lapsen suolistoon? Joku lisää mukaan yhden vaikuttavimmista todisteista, eli kertoo naapurinsa kertoneen, että tuota käytetään myös kissanruokien valmistuksessa! Onneksi mukaan on ujuttautunut järjen äänikin, joka on aivan varma siitä, että luomussa tätä ei varmasti sallitta ja siksi hän ostaa aina luomua, turvallinen valinta. Jokaisesta kommentista ja tykkäyksestä juttu muuttaa hiukan muotoon ja yleensä koko ajan pahempaan suuntaan.

Näin näppärää on keksiä puolitotuus, josta valistunut ja valveutunut facebook-kansa tykkää suurin joukoin. Ihmeellisintä on se, että mitä kauemmin juttu kiertää, sitä todemmaksi se muuttuu ja ei menisi montaa viikkoa, niin se olisi valveutuneille espoolaisluomuäideille jo 110 prosenttisesti totta ja sieltä oltaisiin lähdössä mielenosoitukseen Eduskuntatalolle asian tiimoilta.

Sosiaalinen media on tulvillaan tutkittua tietoa, puolitotuuksia ja täysin virheellisiä uskomuksia.

Oma huomioni on, että yhä vähenevässä määrin tutkittua tietoa ja yhä enemmän ja enemmän puolitotuuksia, itsekeksittyä soopaa ja suoranaisia valheita.

Uudet satotilastot julkaistu

Matildasta löytyy jälleen kerran kuluneen kesän tiedot sadon määrästä ja nyt meillä on loistava tilaisuus taas verrata luomun ja tavanomaisen satoja. Voimme myös katsoa, että joko nyt vihdoin ja viimein Suomessakin osataan samoja ihmetekoja luomutuotannossa kuin on havaittu yksittäisissä ulkomaisissa tutkimuksissa, joita ovat tuottaneet luomuideologian hallinnassa olevat tutkimuslaitokset.

Tavanomainen   kg/ha                             Luomu  kg/ha

Vehnä 4105                                            2200
 -syysvehnä 4415                                   2290
 -kevätvehnä 4049                                  2180

Ruis 3506                                                1870

Leipäviljat 4064 kg/ha                           2060

Ohra 3748                                                 2120
 -rehuohra 3663                                        2020
 -mallasohra 4124                                     2480


Kaura 3534                                               1920
Seosvilja 3470                                          2710

Rehuviljat 3668                                       2160

Viljat yhteensä 3770                               2140

Rypsi 1209                                               880
Rapsi 1969                                                  -
Peruna 27875                                           10590
Sokerijuurikas 44532                                 -
Herne 2668                                                2370
Härkäpapu 2592                                        1910
Tuorevilja 3756                                          6060

Joten taas olemme siinä valitettavassa tilanteessa, että länsirintamalta ei ole mitään uutta kerrottavaa. Luomun satotaso suhteessa tavanomaiseen ovat hyvin murheelliset noin 57 prosenttia.

Vielä murheellisemmaksi satotilastot menevät, jos otamme huomioon luomun vaatiman viljelykierron, eli että viidestä vuodesta kahtena luomu ei tuota jyvääkään tai perunaakaan meille syötäväksi. Käytännössä siis näin, eli on yksi hehtaari peltoa viljelyssä viisi vuotta ja sillä tuotetaan leipäviljaa.

Tavanomainen pelto, 5* keskimäärin 4064 kg/ha = 20320 kiloa leipäviljaa viidessä vuodessa.

Luomupelto, 3*2060, koska 2 vuotta pelto on viherlannoituksessa = 6180 kiloa leipäviljaa viidessä vuodessa.

Onko meillä todellakin varaa tällaiseen haaskaamiseen ja luonnon väärinkäyttämiseen?

On tietenkin, koska kaupat ovat täynnä ruokaa ja jos me emme sitä itse tuota, tai me romahdutamme satomme jonkun oudon ideologian takia, niin kuitenkin joku muu tuottaa sen ja se tuodaan meille kauppoihin ostettavaksi.

Joten periaatteessa me voimme harrastaa luomua aivan niin paljon kuin sielu ja verorahat kestävät, sillä nykypäivänä ruokaa kyllä tuotetaan heille pilvin pimein, joilla on varaa ostaa sitä.

Suomessa on onneksi luontoa väärinkäytettäväksi ja kun riittävästi tavanomaista tuotantoa siirretään tuottamattomaksi luomutuotannoksi, me voimme raivata villiä luonto pelloksi tuhansia, kymmeniä tuhansia, jopa miljoonia hehtaareita ilman mitään ongelmia. Ei meidän tarvitse olla luonnon eläimistä yms. huolissaan, sillä ne kyllä jölköttelevät jonnekin muualle, jotta me saamme luonnolta varastettua lisää maata omien trendikkäiden mielihalujemme mukaisen ruuan tuottamiseksi.

EDIT: Luvut päivitetty 1.12.2014 saamani huomion vuoksi, joka löytyy kommenteista. Päivityksen jälkeen luvut ovat luomulle vielä murheellisemmat.

Miksi luomu ei ole kestävää tuotantoa?

Ruotsissa luomukeskustelu jatkuu kiivaana ja seuraavan linkin takaa uusin kirjoitus:

”Köp inte mat med eko-märke”

 

Tiivistettynä: Valtiontuki luomuviljelylle, sekä julkisia hankintoja koskevat päätökset tulisivat perustua tieteellisiin tosiasioihin. 

Luomuruoka ei ole terveellisempää eikä luomuviljely ole ympäristön kannalta parempi vaihtoehto. Neuvomme kuluttajia ostamaan ruotsalaista ruokaa ilman luomumerkkiä.

Näin siis ruotsalaiset maatalousyliopiston SLU:n professorit, jotka tietänevät kestävästä maanviljelystä yhtä sun toista mielenkiintoista koulutuksensa tuoman tiedon ja osaamisen myötä.

Ja tuore Forbesin kolmen sivun artikkeli käy läpi asioita, joiden johdosta luomutuotanto ei ole kestävää maataloutta:

Why Organic Isn't 'Sustainable'

 

Lukekaa ajatuksella kaikki kolme sivua. Teksti on tuttua Luomulakon lukijoille, mutta jos vielä emmit suhteessasi luomuun, niin juttu antanee hyvät eväät järkevän mielipiteen muodostamiseen.

Luomu tuhlaa luontoa sekä luonnonvaroja, joten on kuluttajien vallassa, että millaisen maailman me jätämme tuleville sukupolville.

Luomu on toki trendikäs yksittäisen ihmisen elämäntapavalinta, jollaisena sen soisi pysyvänkin, sillä suuremmassa mittakaavassa se on katastrofi niin luonnolle kuin ihmiskunnallekin.

Luomutuotanto - tie nälkään ja katastrofiin

Luomun kritisointi saa yhä uusia ääniä ja sitä mukaan, kun tutkijat perehtyvät siihen että mitä kätkeytyy luomun maailmaa syleilevien mainoslauseiden taakse, kritiikki kasvaa ja näin rakkaassa naapurissamme Ruotsissa:

Ruotsalaistutkijat tyrmäävät luomun

 

Ilmastonmuutoksella ei voi perustella luomutuotantoa, toteaa neljä ruotsalaista maataloustutkijaa.

 Neljä Ruotsin maatalousyliopiston SLU:n professoria pitää luomutuotannon hyötyjä ympäristölle liioiteltuina. Tutkijoiden Svenska Dagbladetissa sunnuntaina julkaistun artikkelin mukaan sataprosenttinen siirtyminen luomuun olisi päinvastoin katastrofi elintarviketuotannolle ja tietäisi raskaampaa kuormaa ympäristölle.

Tutkijat huomauttavat, että suurempi hyöty saataisiin siirtämällä luomutuotannolle maksettu noin 500 miljoonan kruunun (57 miljoonaa euroa) tavanomaisen tuotannon viherryttämiseen.

”Uskomme, että meillä kaikilla on yhteinen päämäärä: maatalouden pitää tuottaa riittävästi hyvälaatuista ruokaa mahdollisimman vähäisin ympäristövaikutuksin.”

Jos koko Ruotsin maatalous siirtyisi luomuun, tuotetun ruuan määrä puolittuisi, tutkijat laskevat. 

Jotta ruokaa riittäisi, peltopinta-alaa pitäisi kasvattaa suuremmaksi kuin Ruotsissa koskaan on ollut tai vaihtoehtoisesti osa ruuasta täytyisi tuoda.

Myös Itämeri kärsisi.

”Tutkimukset ovat osoittaneet, että ravinnevalumat ovat luomuviljellyltä alalta vähintään yhtä suuret kuin tavanomaisesti viljellyltä. Viljelyalan kasvattamisen myötä päästöt vähintään kaksinkertaistaisivat”, tutkijat arvioivat.

Luomun sijaan tutkijat satsaisivat tavanomaiseen tuotantoon ja käyttäisivät tuotannon tehostumisen myötä säästyvät peltohehtaarit bioenergian tuotantoon.

Luomu on ollut viime vuosina vahvassa nosteessa Ruotsissa. Luomuruuan kulutus kasvoi vuoden ensimmäisellä puoliskolla kolmanneksella.

Juttu alkuperäisenä täältä:

Ekologisk odling – vägen till svält

 

Päättäjät ovat tuskin tutkijoiden mielipiteistä kiinnostuneita, ainakaan niin kauan kuin luomun hyysäämisellä saa itselleen ääniä kalasteltua vaaleissa.

Mutta mitäpä me muista niin kauan kuin oma trendikäs elämäntapa on hip!

Luomubroilerit täynnä kampylobakteeria

Luomun tuotantoeläimiä ja niiden onnellisuutta suitsutetaan kaikkialla, lähes jo ilmaisen mainoksen tavoin, mutta luomussa on varjopuolensa ja niitä tulee ilmi sitä mukaa kun luomua vaivaudutaan tutkimaan:

Økologiske kyllinger fyldt med bakterier

 

Tanskassa tutkittiin luomubroilereita ja kuinkas ollakaan, niin 90.3 % luomubroilereista oli saastunut kampylobakteereilla, kun tavanomaisista sitä löytyi vain 28.2 prosentista tutkituista ja tämä siis Tanskassa.

Ja kun kyse on luomusta, niin ei tietenkään tiedetä, että miten ja milloin ne sen bakteerin saavat, joten asian ratkaiseminen lienee toistaiseksi sangen vaikeaa. Ongelma liittynee siihen, että luomussa sallitaan tuotantoeläimien hankkia loisia sekä muita vitsauksia tuotantotilojen ulkopuolelta, kun on se pakollinen ulkoilumahdollisuus, joka tuo mukanaan siis muutakin kuin pelkkää onnea ja auvoisuutta, niitä mainosten mielikuvien mukaisia myyntivaltteja.

Tietenkin voimme myös kysyä, että kuinka onnellinen se sairas eläin sitten lopulta on? No onneksi luomubroileri elää onnellista luomuelämäänsä vain noin yhdeksän viikkoa, niin ehtineekö kauheasti bakteerejaan kummastella.

Ja kampylobakteeri on siis näin mukava ruokapöydän tuliainen:

THL - infektiotaudit - kampylobakteeri

Minusta se kertoo tavanomaisen tuotannon järkevyydestä erittäin paljon, että hyvin yleinen kampylobakteeri on saatu tuotannossa kuriin ja sen pitäisi kertoa luomutuotannosta hyvin paljon, että siellä se on todellinen riesa.

Euroopassa tuotetuissa luomumanteleissa syanidia

Yhdysvalloissa on löydetty Whole Foodsin myymistä luomumanteleista hälyyttäviä syanidipitoisuuksia. Koskapa kyseiset mantelit on tuotettu Euroopassa, eli Italiassa ja Espanjassa luomumenetelmin, niin varovaisuusperiaatteen nimissä mantelien ystävien kannattanee syödä tavanomaisesti tuotettuja manteleita, jos ei välttämättä halua itseltään henkeä riistää, tosin luonnonmukaisesti ja puhtaasti, ilman keinolannoitteita ja kasvinsuojeluaineita.

Marin Food Specialties, Inc. Initiates Voluntary Recall of Imported Organic Raw Almonds (Bitter Almonds) Due to Elevated Levels of Naturally Occurring Hydrogen Cyanide

 

Asiasta juttua Science 2.0-tiedeblogissa ja suomeksi asiasta kertoi Luonnonsuojeluyhdistys Tuottava Maa-Turvattu Luonto keskusteluissaan, josta sen itse huomasin.

Alaston totuus luomusta

Luomua ilman muuta -sivusto on tehnyt kuluttajatutkimuksista huomion, että jotkut ihmiset pitävät luomua huijauksena.

Alaston totuus: luomua vai luuloa?

 

Kuluttajatutkimusten mukaan monet suomalaiset epäilevät, että luomu on vain markkinointikikka, jonka avulla kuluttajalta nyhdetään ruoastaan tavallista kovempaa hintaa. Luomu nähdään usein huijauksena, johon hyväuskoiset hölmöt lankeavat.

Asia taitaa kuitenkin olla niin, että jos me katsomme asiaa luomun myynnin osuuden näkökulmasta, niin suurin osa suomalaisista pitää luomua huijauksena, tai jos ei aivan huijauksena niin ainakin sellaisena asiana, johon ei euroja tuhlata.

 Ja kun valveutunut kuluttaja alkaa ottaa luomusta selvää, niin hänen on vaikea tulla muuhun johtopäätökseen kuin siihen, että luomu on huijausta ja hyväuskoisten hölmöjen hommaa.

Luomu eli luonnonmukainen tuotantotapa ei ole mitä sattuu, vaan tarkkaan määritelty tapa viljellä maata, kasvattaa kotieläimiä ja valmistaa tuotteita.

Mutta tällä asialla ei ole luonnon tai luonnonmukaisuuden kanssa mitään tekemistä, sillä esimerkiksi metsässä villinä ja vapaana kasvavat mustikat eivät ole luomua, ennen kuin vasta sitten, kun ne läpäisevät luomubyrokratian vaatimukset. Vapaana kuljeskeleva hirvi, eikä yksikään vapaana luonnossa elävä eläin voi koskaan olla luomua, vaan vasta kun se pistetäisiin aitaukseen, jotta voisimme olla varmoja siitä, että se elukka ei pistä mitään luomuehtojen vastaista suuhunsa, se olisi luomua. 

Luomu on todellakin vain brändätty tuotantotapa, jolla todellisuudessa ei ole luonnon tai luonnonmukaisen kanssa mitään tekemistä. Luomu on ainoastaan teollistettua maataloutta hieman omituisin säännöin.

Miten luomu sitten eroaa muusta ruoasta? Tiivistetysti siten, että luomukasvien viljelyssä ei käytetä keinolannoitteita eikä kemiallisia torjunta-aineita, ja muuntogeenisten siementen käyttö on kielletty.

Ja jos kerran koetetaan tarjota alaston totuus luomusta, niin miksi jäädään kiinni housut puolimatkassa?

Se mitä tapahtuu, kun kasveille ei anneta niiden tarvitsemia ravinteita, ei suojella viljelykasveja niiden kilpailijoilta, jotka koettavat napata viljelykasvien tarvitsemat ravinteet omaan käyttöönsä, eli rikkaruohoilta, eikä niitä suojella tuholaisilta, selviää maataloustilastoista:

Luomusatotilasto

 

 Ja tuolta löytyviä lukuja voi verrata siihen, että mitä tapahtuu kun kasveille annetaan niiden tarvitsemat ravinteet, sekä suojellaan kasveja niiden ahneilta kilpailijoilta, sekä tuhohyönteisiltä.

Tavanomainen tuotanto satotilasto

 

Karua luettavaa.

Luomukotieläimillä on oltava tavanomaisia enemmän elintilaa sekä mahdollisuus ulkoilla, minkä lisäksi ne ruokitaan luomurehulla. Luomurehu ei saa sisältää muuntogeenisiä raaka-aineita.

Se, että voiko luomueläin paremmin, on taas lähinnä uskon asia, sillä tutkimustietoa asiasta on vähäistä ja sekin osin keskenään ristiriitaista. Joten jos haluat tukea tuotantotapaa, jossa eläin ei yleensä voi huonommin kuin tavanomaisessa tuotannossa, niin osta luomua, jos omatunto siitä kohenee.

Tiede-lehti kirjoitti vuonna 2012 hyvä jutun aiheesta:

Luomueläin voi paremmin. Voiko se?

 

Monet yksittäiset tutkimukset Euroopassa ovat päätyneet melko laihaan lopputulokseen. Ne summaavat, että luomussa eläin voi "ainakin yhtä hyvin" tai "ei yleensä huonommin" kuin tavallisessa tuotannossa. Joissakin eläinten on nähty voivan "paremmin", mutta paljon on myös tutkimuksia, joiden tulokset ovat keskenään ristiriitaisia.

Eläinten hyvinvoinnin tilaa eurooppalaisessa luomutuotannossa kartoitti EU:n monivuotinen Safo-hanke. Useista yksittäistutkimuksista syntyi päätelmä, että yksittäisten tilojen välillä on suurempia eroja kuin tuotantotapojen välillä.

Eli jos olet huolissasi eläinten hyvinvoinnista, niin osta tuotteesi suoraan tilalta, jonka tilan ylläpitäjät tunnet ja jonka tilan toiminnan laadun tiedät. Se voi olla luomutila tai se voi olla tavanomainen tila, koska sillä ei ole mitään merkitystä, vaan sillä on merkitystä, että tunnet tilan pitäjän ja tiedät että miten hän kohtelee tuotantoeläimiään.

Merkittävää tuossa Luomua ilman muuta -jutussa oli se, että enää ei mainittu sanallakaan siitä, että luomu olisi ympäristölle parempi vaihtoehto. Ei edes vihjattu siihen suuntaan. Joten jokohan siinä asiassa on otettu hattu nöyrästi päästä, sillä luomu on menestynyt todella heikosti tutkimuksissa, joissa luomun ympäristöpäästöjä on tieteellisesti selvitetty.