Luomuviljojen osuus edelleen hyvin pieni

Uudet ennakkosatotilastot on taas julkaistu ja sieltä selviää luomutuotannosta jotakin:

Luomuviljojen osuus on edelleen vähäinen

 

Tiken (Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus) luomusatotilaston mukaan luomuviljaa tuotettiin kesällä 2012 yhteensä 82 miljoonaa kiloa, mikä oli 2,2 % koko Suomen viljantuotannosta.

Tällaista on luomumatematiikka. Pelloista on luomusta yli 7 prosenttia ja se ala tuottaa 2.2 % osuuden kokonaissadosta. Hävikki on aika suhteettoman suuri ja kuinka se paikattaisiin, mikäli luomutuotanto yleistyisi esimerkiksi brändityöryhmän visioihin saakka?

Paikataanko huikea satoleikkaus lisäämällä vai vähentämällä maatalousmaata, eli muutammeko lisää alueita maatalousmaaksi vai pidämmekö osuuden samana, vai voimmeko kenties muuttaa maatalousmaata takaisin luonnon käyttöön?

Mutta mitäpä se varakas kaupunkilainen sillä luonnolla tekee, kun se on jossain susirajan takana näkymättömissä, vaan tärkeintä on tunne siitä, että tekee oikein, kuten mainosmies käskee toimimaan ja trendit edellyttävät.

Luomurukiin keskisato, 1 580 kiloa hehtaarilta, oli myös edellisvuotta hieman pienempi ja vain puolet tavanomaisen tuotannon keskisadosta, joka Tiken ennakkotietojen mukaan oli 3 170 kiloa hehtaarilta.

Jos haluaisimme luomutuotannon keinoin saman määrän terveellistä ruista kuin ennenkin, pitäisi rukiin tuotannossa olevan maatalousmaan osuus tuplata, jotta luomutuotanto kykenisi saman määrän tuottamaan.

Luomuvehnän keskisato oli 2 190 kiloa hehtaarilta eli runsas puolet tavanomaisen tuotannon keskisadosta, joka Tiken ennakkotietojen mukaan oli 3 930 kiloa hehtaarilta.

Luomuvehnällä on ollut erinomainen vuosi, sillä vehnällä on parhaillaan satotappio ollut jopa 60 prosentin luokkaa luomutuotannossa.

Tällaista tämä on, mutta mikäpä siinä on puuhastellessa niin kauan kuin me sen lystin maksamme.

Tulevaisuuden ruokatrendit

Ruokatieto alusti tuoreessa jutussaan tulevaisuuden ruokatrendien mahdollisuuksia:

Ruokatrendit: Paikallisesti virittynyt ruoka yhdistää

 

Maailman ruokatrendien kuumassa kärjessä parveilee hämmentäviä lainasanoja, joiden takaa kuitenkin pilkottaa Suomessakin näkyvissä olevia ruokasuuntauksia. Tekno retro, eatdentity ja seating viittaavat ajan testaamiin valmistusmenetelmiin, yksilölliseen ruoka-ajatteluun ja yhdessä syömiseen.

Viiden seuraavan vuoden ruokatulevaisuutta ennustaa tuore Ridderheims-raportti. Se listaa 21 trendiä, joista kaikki eivät toki ole megaluokan suuntauksia, eikä osa koskaan toteudu. Jokainen meistä äänestää omalla ruokakorillaan ja elintavoillaan, mitkä trendit todella ovat kuumia ja mitkä eivät.

Kun luin jutun kokonaan, tuli hieman hämmentynyt olo, sillä tämähän kertoo vain siitä, että ruoka on suunnaton bisnes ja aivan kuten vaikkapa televisioissa, tai tietotekniikassa yleisestikin, ihmisille pitää koko ajan keksiä ruuan suhteen uusia trendejä, jotta he kuluttaisivat enemmän rahaa ruokaan.

Lisäksi ruoka on puettava eri kaapuun kuin mitä se todellisuudessa on, jotta vauras väki olisi valmis seuraamaan trendiä, eli ostamaan ihan tavallista ruokaa huomattavasti korkeammalla hinnalla.

  Paikallinen ja aito ovat käsitteinä sulautuneet yhteen, jolloin kuluttaja tuntee olevansa lähempänä tuottajaa, vaikka näin ei todellisuudessa aina olisi. Olsson korostaa, että paikallisuus on myös yhteisöllisyyden muoto.

Aivan kuten televisiovalmistaja koettaa saada asiakkaan uskomaan, että juuri hänen televisionsa on teknisesti kehittynein, joka kuluttajan kannattaa hankkia kilpailijan mallin sijaan. Kunhan kuluttaja uskoo, että hän osti edistyksellisimmän television, niin hän on tyytyväinen.

Ruotsin Lindköpingissä Plantagon-niminen projekti aikoo avata vuonna 2013 kasvisyrityksen, joka tuottaa kaupunkivihanneksia ruotsalaisten ja Amerikan intiaanien kehittämällä kestävällä teknologialla. 

Amerikan intiaaninen kestävä teknologia taisi kyllä perustua puhtaaseen taikauskoon. Sillä kun biisonit olivat vähenemään päin aseiden tulon myötä, intiaanien keskuudessa levisi valtavat nälänhädät, jotka niittivät kylmää satoaan. Heidän ruokahuoltonsa lepäsi hyvin pitkälle biisonien varassa ja oli ollut sitä jo vuosisatojen ajan, eikä heidän maanviljelyskulttuurinsa ollut lainkaan kykenevä pitämään heitä leivän syrjässä kiinni.

Ennen ihmisiä arvioitiin auton, ammatin tai asunnon mukaan. Nyt katsotaan mitä ihminen syö ja mitä hän jakaa yhteisömedioissa ruokateoistaan.

Täällä rikkaassa pohjoisessa meillä on asiat aika hyvin, eikös vain?

Kun Audiin tai Lexukseen on varaa jo lähes jokaisella raksaduunarilla, pitää keksiä jotain uutta, jolla oikeasti varakas edes pienen hetken kykenee erottumaan rahvaasta. Tai hieman vähemmän varakas kykenee tuntemaan itsensä todellisuutta varakkaammaksi.

Tulevaisuuden suunnissa on selvä, että kuluttaja on se, joka tahdin määrää. Kaikki 21 trendiä eivät ole yhtä voimakkaita, mutta osa niistä tulee viemään ruoka-alaa eteenpäin, Gröhn uskoo.

Juuri näin. Se määrää, jolla on rahaa kulutettavaksi. Ei sitä kannata tuottaa mitä hän ei osta, vaan sitä, mihin hän on valmis rahansa uhraamaan. Kun on keksitty trendi, sillä on aikansa ja kun se loppuu, on jo paljon ennen sitä kehitetty korvaava trendi, johon kuluttajat koetetaan saada siirtymään.

 

Luomun kasvu hyytynyt Ruotsissa

Maaseudun Tulevaisuus kertoo tuoreessa uutisessa luomun tilanteessa Ruotsissa:

Luomun kysynnän kasvu hyytynyt Ruotsissa

 

Luomutuotteiden myynti ei ole enää tänä vuonna kasvanut Ruotsin suurissa kauppaketjuissa. ... Ruotsalaislehti ATL:n mukaan etenkin luomumaitotuotteiden kysyntä on paikoin vähentynyt kuluvana vuonna.

Luomulakon lukijoille tämä ei ole mikään yllätys, sillä jo kesäkuussa uutisoin siitä, että Arla on laskenut luomulisää Ruotsissa sekä Tanskassa ja sille on olemassa vain yksi järkevä selitys: tuote ei mene enää kaupaksi lisän edellyttämällä tasolla.

”Kysyntä voi vaihdella, mutta tuskin se on hiipumassa. Perusteet luomun ostamiselle eivät ole ohimeneviä”, Pro Luomu ry:n toiminnanjohtaja Marja-Riitta Kottila sanoo.

Ja ne edellytykset ovat mitkä? Terveellisyyskö, joka on Stanfordin tuoreen tutkimuksen mukaan lähes pelkkää lumetta ja mielikuvaa, vaiko kenties ekologisuus, joka on Oxfordin tuoreen tutkimksen mukaan lähes pelkkää lumetta ja mielikuvaa?

Vai onko edellytyksenä vain paksu lompakko, kenties? Jos näin on, niin toki rikkaat saavat käyttää varakkuutensa parhaaksi katsomallaan tavalla, vaikka sitten köyhien ulottumattomissa olevaan mielikuvaruokaan.

Hän muistuttaa, että Ruotsissa luomun osuus kulutuksesta on jo noin neljä prosenttia ja Tanskassa seitsemän. Suomessa osuuden arvioidaan olevan vasta noin 1,4–1,5 prosenttia.

On jo Ruotsissa noin neljä prosenttia? On ollut sitä jo jonkin aikaa, eikä ole siitä noussut, vaan nyt on käänne alaspäin tapahtunut, eli trendi on hiipumassa, kaikesta mainontaan syydetystä rahasta huolimatta. Ja Tanskassa noin seitsemän prosenttia, vaikka Tanskan oman tuotannon osuus kaikesta on noin vajaat viisi prosenttia, eli tanskalaisetkin syövät ylpeinä tuontiluomua. Se lähiruoka, ekologisuus yms mainospuhe, joka luomuun liitetään? Taitaa olla niin, että tuotetaan siellä, missä se halvimmalla onnistuu ja myydään siellä, missä siitä parhaat rahat saa.

 

Lyhyt keskustelu luomusta Esko Valtaojan kanssa

Elonkehä -lehti tarjoaa pienen, mutta mielenkiintoisen hetken luomusta Esko Valtaojan kanssa:

Lyhyt keskustelu luomusta Esko Valtaojan kanssa

 

JOUKO KÄMÄRÄINEN: Tähtitieteen professori Esko Valtaoja, mielestänne luomuun liittyy "pseudouskonnollisia ajatuksia, joissa luonto kohotetaan mystiseen asemaan” (HS 12.1.2012). Voitteko tarkentaa ajatustanne? Kuulen ensimmäisen kerran, että torjunta-aineista kieltäytyminen on mystiikkaa.

 Ja vastaus:

ESKO VALTAOJA: Ehkäpä voisit alkajaisiksi antaa tieteellisen viitteen tutkimuksiin, joiden mukaan perunoiden (tai muun perusmuonamme) torjunta-aiheet aiheuttavat havaittavissa määrin syöpiä? Monet ihmiset pelkäävät lähes hysteerisesti torjunta-aineita, lannoitteita, ruoan lisäaineita jne., mutta ei ole oikeastaan lainkaan todisteita siitä, että ne olisivat millään lailla merkittäviä haittatekijöitä. Anekdootteja ja epämääräisiä viittauksia kyllä piisaa, kuten itsekin varmaan hyvin tiedät.

Siinäpä Esko Valtaoja pisti ässät tiskiin ja tosiasioita vastaan on kovin vaikea mielikuvilla pelata, joten näin tämä keskustelu etenee tiedetyn tiedon mukaan.

Sen sijaan siitä meillä on hyvin paljon faktatietoa, että miten asiat olivat ennen kasvinsuojelua sekä kemiallisia lannoitteita. Elämä oli ruuan energian sekä ravinteiden puutoksesta aiheutunutta sairautta, kärsimystä, kuolevia aikuisia sekä lapsia. Aliravittuja aikuisia, lapsia ja niin edelleen.

Jokainen osannee lukea jutun loppuun itse ja tehdä tarvittavat johtopäätökset, mutta oikeastaan yksi kohta oli aivan hersyvä Esko Valtaojalta, eli vastaus tähän:

JK: Mielestänne tehoviljely korvautuu uuden teknologian menetelmillä. Uskotteko todella, että teknologia ratkaisee ihmiskunnan (teknologian aiheuttamat) ongelmat?

EV: ....  Niin, mikähän muu kuin teknologia voisi ratkaista ongelmamme? Rukoileminen? Ideologinen puhdasoppisuus? Paluu "vanhoihin hyviin aikoihin", joita ei ole koskaan ollutkaan?

Näin se on, jos olemme rehellisiä.

Luomuväki, sekä muut vanhoihin hyviin aikoihin haikailevat taivaanrannan maalarien hilpeät seurakunnat kyllä aina kyseenalaistavat modernin ajan ja sen tuottamat asiat, mutta todellisuudessa heillä ei ole koskaan itsellään yhtään mitään vastauksia mihinkään niihin ongelmiin, joita he kauhukuvissaan meille luovat.

Siinä mielessä Esko Valtaojan vastaus on nerokas, eli mikä meidän ongelmamme todella ratkaisee? Jokin ideologia, vaikka me tekisimme siitä kuinka puhtaan tahansa? Jonkin jumalan rukoileminen meitä auttamaan? Horoskooppien laatiminen vai mikä se vastaus ongelmiin olisi? Paluu menneisyyteen?

Jouko Kämäräinen koettaa kaikilla mahdollisilla ideologisilla ja uskovaisten käyttämällä retoriikalla saada Valtaojan jotenkin nurkkaan ajetuksi, mutta ei siinä onnistu ja tässä Kämäräisen retoriikasta erittäin hyvä esimerkki:

JK: Kutsun tieteeseen korviaan myöten rakastuneita, tieteestä sokaistuneita ihmisiä tiedeuskovaisiksi (ilman pseudo-alkuliitettä). Oletteko havainneet, kuinka tieto todellisuudessa lisää tietämättömyyttä?

Hyvin tyypillistä retoriikkaa, joka uppoaa sellaiseen väkeen, joka ei kykene ajattelemaan itsenäisesti tuon asetelman typeryyttä, mutta jonka ajatelman sisäisen typeryyden Esko Valtaoja tarjoaa meille rautaisella otteellaan:

EV: En tiedä minkä verran olet elämässäsi ollut tekemisissä tutkijoiden kanssa. Itse sanoisin, että en ole vielä tavannut ensimmäistäkään tuollaista "tiedeuskovaista". Tiede on vain menetelmä koettaa kerätä tiedoksi kutsuttuja faktoja, "tosia uskomuksia", maailmasta. Mikä voi olla tiedon korvaaja? Usko? Luulo? Tietämättömyys? "Tieto lisää tietämättömyyttä?" Kuulostaa suorastaan göbbelsmaiselta iskulauseelta, mitähän mahdat moisella tarkoittaa?

Lisää Esko Valtaojan kaltaisia ihmisiä keskustelemaan asioista tiedotusvälineisiin kaiken maailman huithapeleiden ja itseoppineiden vaihtoehtogurujen sijaan.

Taikauskoiset typeryydet leviävät tällä hetkellä ja jospa se kelkka kääntyisi toiseen suuntaan ja mitä nopeammin, sen parempi.

Taikauskot tulevat meille yhteiskuntana hyvin kalliiksi ja luomutuotanto on siitä yksi erittäin hyvä esimerkki.

12 prosenttia maa-alasta viljeltyä

Tilastokeskuksen sivuilta löytyi mielenkiintoinen tilasto Maapallon viljelyaloista ja siitä, miten ne jakautuvat eri maiden kesken. Tosin tilasto on päivitetty viimeksi 16.2.2003, joten tilaston luvut ovat tänään suuntaa-antavia:

12 prosenttia maa-alasta viljeltyä

 

Tosin, kuten ilmoitetaan, laidunmaata ei lasketa näihin tilastoihin, joten se lisättynä maatalousmaan määrä kaksinkertaistuisi.

Lisäksi tilasto kertoo maatalousmaan suhteesta kokonaismaa-alaan, joka ei siis ole koko Maapallon pinta-ala, sillä vesistöjä ei lasketa mukaan.

Suomen maa-ala on n.  304 590 neliökilometria (vesistöjen kanssa 338 432 neliökm), josta on viljeltyä 21 770 neliökilometria, eli noin 7.1 % maa-alasta.

Tanskan maa-ala on n. 42 430 neliökm, josta viljeltyä on n. 23 020 neliökm, eli noin 54,3 % maa-alasta. Tässä on tullut muutosta, sillä Tanskassa maatalousmaan määrä on noussut jo lähelle 60 prosenttia.

Tilastoa lukiessa voi kuitenkin miettiä, että millaisen maiseman sinä haluaisit ikkunastasi näkyvän?

Pitäisikö maataloutta tehostaa, jotta voisimme saada maatalousmaata takaisin luonnoksi, vai onko meillä jopa varaa tehottomaan maatalouteen, jotta luontoamme voidaan raivata lisää maatalousmaaksi?

Tilastojen valossa voisimme muuttaa maatalouttamme hyvinkin tehottomaksi ja raivata tuhansia neliökilometrejä lisää luontoa pelloksi, jotta pääsisimme lähemmäs Euroopan keskiarvoja, mutta itse olen vahvasti sitä mieltä, että jospa kuitenkin tehostaisimme entisestään.

Omaan silmääni pisti tiedot maista, joissa luonnon moninaisuus on hyvin suuri johtuen vaikkapa viidakoista ja sademetsistä, niin niissa maissa myös maatalousmaan osuus kokonaismaa-alasta on hyvin suuri. Lisäksi maat ovat usein hyvin köyhiä, joten myös viljelijät ovat köyhiä, eikä heillä ole varaa esimerkiksi lannoitteisiin, joten he ovat sitten vaikkapa sertifioimattomia luomuviljelijöitä.

Koska viljelymaata ei ole varaa lannoittaa satokauden jälkeen, hyvin hedelmällinenkin maaperä köyhtyy satokausien seuratessa toisiaan ja kun maa ei enää tuota, niin ainoa ratkaisu on raivata uutta hedelmällistä maaperää maanviljelyn käyttöön.

Aivan kuten Suomessa kaskiviljelyn kulta-aikaan. Metsä poltettiin ja maata viljeltiin muutama satokausi. Kun maa oli tyhjä ravinteista, jotka siirtyivät sadon mukana lautasille, perhe pakkasi kimpsunsa, siirtyi toiselle alueelle, poltti uuden metsän ja näin mentiin eteenpäin.

Joten tällaisissa maissa tulisi maanviljelyä tehostaa, sekä luoda sellainen maatalouspolitiikka, joka mahdollistaisi viljelijöille modernien menetelmien käyttämisen, eikä ainoa ratkaisu kaikkiin ongelmiin olisi uuden  maatalousmaan raivaaminen.

Noora veti tortun nenään

Muotiblogaaja sekä itseoppinut "ruoka-asiantuntija" Noora Shingler on taas äärettömän tuohtunut. Yleisesti olen jättänyt nämä itseoppineet New Age -gurut omaan arvoonsa, mutta tällä kertaa on hieman pakko kommentoida hänen uusimpia näkemyksiään.

Hän tuohtui jo siitä, että Tuomas Enbuske kehtasi osoittaa suositussa TV-ohjelmassa katsojille, että lisäaineet pitävät elintarvikkeen turvallisena, sekä syötävänä jopa useita vuosia viimeisen myyntipäivän jälkeen ja nyt hän on erityisen tuohtunut siitä, että Helsingin yliopiston elintarvike- ja ympäristötieteden professori on päästetty lehteen kertomaan tieteen tuottaman tiedon mukaisia asioita elintarvikkeista, eikä heille olekaan kelvannut Noora Shingerin itsekeksimät ja taikauskoon perustuvat näkemykset.

Vähän vastuuta, Marina Heinonen

 

 Tällaista se nykymeno on. Muotiblogaaja kertoo elintarvikealan professorille, että äläpäs nyt mene puhumaan omasta alasta sellaista, mitä minä en voi hyväksyä, koska taikauskoni kertoo jotain muuta.

Ihan asiaa ajatella tietenkin hävikin minimoimista, mutta että on huikeaa, että elintarvike on viisi vuotta ok. Helsingin yliopiston professori suorastaan rohkaisee ihmisiä syömään ruokaa, jonka ravintoarvo on nollassa.

Missä kohdin professori Heinonen rohkaisee ihmisiä elämään kääretortulla tai syömään 5 vuotta vanhaa kääretorttua?

On sinulla ainakin vilkas mielikuvitus, arvoisa Noora Shingler.

Iltalehdessä on avattu tortun tuoteseloste ja kerrottu käytetyt lisäaineet, niiden alkuperä ja käyttötarkoitus, mutta taas kerran poissaolollaan loistaa niiden a) yhteisvaikutus ja b) pitkäaikaisvaikutus. Tietenkin voidaan ajatella, että harva ihminen ehkä syö tällaista säännöllisesti, mutta heitäkin on. Kerronpas teille käytännön esimerkin.

Yhteisvaikutuksesta mariseminen on aivan sama jokaisen molekyylin kohdalla. Ja sitten alkaakin tunteisiin vetoava saippuaooppera, jollaista keksii aivan kuka tahansa omien ideologioidensa tueksi, joten siitä ei sen enempää, paitsi ehkä yksi kappale:

Ehkäpä Nooran olisi kannattanut vierailla mummonsa luona useammin sen sijaan, että hän käyttää kaiken aikansa blogissaan pelottelemalla ihmisiä mitä ihmeellisimmillä asioilla. Sellaista se sosiaalinen media on nykyisin. Se on ohittanut oikeat ihmisuhteet ja ihmisillä on paljon mielenkiintoisempi elämä netissä, kun he keksivät itselleen asiantuntijuuksia, joita heillä ei ole ja sitten he saavat Facebook-tykkäyksiä, jotka ovat paljon omia sukulaisia ja heidän kanssaan vietettyä aikaa tärkeämpiä, eikös niin?

Noora vetoaa usein tieteellisin tutkimuksiin ja valitettavasti niilläkin on eroja, kuten seuraava hyvä juttu asian esittää, eli kuinka erilaiset huuhaaukot ja -akat saavat taikauskoisille ja tieteenvastaisille näkemyksilleen tukea tieteellisistä julkaisuista:

On vertaisarvioituja tiedelehtiä… ja on Medical Hypotheses

 

Asia on hyvin tuttu New Age -ruokagurujenkin puolella, kun he vetoavat tutkimuksiin, joita ei ole julkaistu yhtään missään ja tutkimuksen luettua selviää, että lisäaineella saatiin aiheutettua syöpä, kun sitä syötettiin syöpäherkälle rottalajille 1000 kertainen annos päivässä verrattuna turvarajaan.

Luomun kysyntä jatkui vaatimattomana

Luomu saa lähes aina suhteettoman suureelliset otsikot, jos sitä vertaa uutisen sisältöön ja näin kävi jälleen kerran, kun luomun vuoden 2012 kysyntä lyötiin tiskiin lukujen osalta.

Luomukauppa kasvaa ennätysvauhtia

 

Kyseessä lienee sama asia, kuin jos joku pikamatkoja harrastava juoksisi 100 metriä ensin 15 sekunnin pintaan ja vuoden treenattuaan 11 sekunnin aikaan. Voisimme kirjoittaa suureellisen otsikon siitä, että tulosparannus oli ennätyksellinen, mutta onko sillä oikeasti merkitystä, kokonaisuudessaan?

Uutinen vain kertoo sen, että luomu ei myy, vaikka sitä yritetään yrittämästä päästyä.

Jos lähdemme purkamaan uutista sen tarjoamasta grafiikasta, niin sehän tarkoittaa sitä, että luomun kysyntä on edelleen suhteellisen vaatimatonta, eli vain noin 1.5 % elintarvikkeiden kokonaismyynnistä.

Vertaamme sitä vaikka karkkien myyntiin, niin karkit tuottivat myynnillään valtiolle puhdasta verotuloa yli 200 miljoonaa euroa.

Miksi uutiset eivät tarjoa meille järisyttäviä uutisia karkkikaupan ennätysvuodesta?

Luomuruoka ei ole sieltä ihan halvimmasta päästä, mutta asiakkaita se ei tunnu haittaavan.

Tämähän on taantumaan luisuvalle Suomelle hyvä asia, että on ihmisiä, joille raha ei ole ongelma, eikä se, miten paljon jokin maksaa. Pitäisikö meidän kuitenkin ajatella myös niitä muita?

- Ostin juuri luomuvehnäjauhoja ja luomuohraryynejä, sanoo Eine Haakanen.
- Se on puhdasta, lisää Eila Nikunen.

Se saattaa olla puhtaampaa, kuten näyttöön perustuvan tieteen tuottamat tutkimukset meille kertovat.

Luomuvihanneksia ja ternimaitoa ostava Eero Koponen uskoo luomun terveysvaikutuksiin.
- Luotan, että ne on vähän parempia tai terveellisempiä kuin nuo tavalliset.

Mikäli Eero Koponen olisi tutustunut näyttöön perustuvan tieteen uusimpiin tutkimuksiin, hänen uskonsa voisi olla koetuksella.

Tosin luomututkimus on tuottanut paljon materiaalia, joilla ihmisten mielikuvien uskomuksia pidetään yllä, mutta valitettavasti niissä ei ole totuutta juuri lainkaan.

- Kaikki tällaiset eettisyydet, eläinten hyvinvoinnit ja lisäainekeskustelut ovat varmaankin vahvistaneet kiinnostusta.

No kuten hetki sitten viittaukseni karkkiin kertoi, niin kaikki on suhteellista. Karkit ovat lähes puhdasta sokeria, lisäainetta, värejä yms ja niitä myydään moninkertaisesti luomuun verrattuna. Valtio saa pelkkiä verotuloja karkeista paljon enemmän kuin luomua myydään Suomessa.

Mutta markkinan kasvu on johtunut myös siitä, että tarjontaa on lisätty. Nyt kuluttajilla on mahdollisuus kohtuullisen helposti valita luomutuotteita, sanoo Pro Luomu ry:n toiminnanjohtaja Marja-Riitta Kottila.

Ilman muuta tämä vaikuttaa luomun kysyntään jopa hyvinkin paljon, sillä jos kuluttaja valitsee hinnan perusteella, niin toki saksalainen luomumaito menee kaupaksi, tai saksalainen luomugouda, etenkin jos se maksaa vähemmän kuin vastaava tavanomainen kotimainen.

Kaiken hehkutuksen ja muun markkinahumun jälkeen toimittaja sai kakaistua myös luomun todellisen tilanteen ilmoille, vaikka vaikeaa se on varmasti ollut:

  Luomun osuus päivittäistavarakaupan myynnistä on kuitenkin vain muutamia prosentteja.

Mutta tässäkin on liioiteltu niin että heilahtaa, sillä 1.5 % ei todellakaan ole muutamia prosentteja, vaan 2-5 % olisi muutamia prosentteja ja kun siellä ollaan, on luomumyynnin moninkertaistuttava nykyisestä, kertoo Ojalan laskuoppi.

Enbusken kohutortun raportti

Tuomas Enbuske informoi hetki sitten twitterin välityksellä, että Eviran laboratorion mikrobiologinen selvitys viisi vuotta vanhasta Pirkka-kääretortusta oli valmistunut.

Torttu oli täysin syötävä ja mikrobiologisesti hyvässä kunnossa. Joitain pöpöjä tortusta vähän löytyi, mutta ei mainittavasti, eikä epäterveellisiä.

"Suoritettujen tutkimusten perusteella näytteen mikrobiologisessa laadussa ei todettu huomautettavaa."

Kuten joku Enbuskelle vastasikin, niin Napoleon olisi vallannut Moskovan aikoinaan, jos hänellä olisi ollut sotilaiden muonana kyseistä hyvin säilyvää kääretorttua ja vielä hieman parempaa saippuaa, kuin mitä silloin sattui olemaan.

Olisipa hauska nähdä vastaava mikrobiologinen selvitys nykytrendin mukaisesta täysin säilöntäaineettomasta, luonnollisestä luomukääretortusta, joka selvitys tehtäisiin viimeisenä myyntipäivänä tai vaikkapa vain kuukausi sen jälkeen.

Joten säilöntäaineet tekevät sen minkä lupaavat. Pitävät tuotteen mikrobiologisesti turvallisena ja syömäkelpoisena jopa useita vuosia viimeisen myyntipäivän jälkeen, mikäli tuote muutenkin säilytetään oikein, esimerkiksi jääkaapissa.

Iltalehden uutisessa asiassa Enbuske kertoi oman näkemyksensä, joka on vallan raikas nykyisten kaikkea pelkäävien blogihysteerikkojen aikakaudella:

-Aion katsoa tarkemmin, etten heitä niin paljon safkaa pois. Enkä ole lisäainekammoinen. Sehän on luonnonkin kannalta hyvä, ettei niin paljon ruokaa heitetä menemään. 

Sehän on todella luonnonkin kannalta hyvä asia, että ruoka säilyy, jotta hävikkikin pienenee luonnollisesti.

Mitä luomu kaipaa?

Ruokatiedon sivuilta löytyi pohdintaa siitä, mitä luomu kaipaa päätyäkseen meidän veronmaksajien maksettavaksi:

Luomuruoka kaipaa lisää yhteistä tekemistä päästäkseen julkisille lautasille

 

Koska kuluttajat eivät innostu ylikalliista ruuasta, on luomun tähtäin jo pitkään ollut julkiset keittiöt, sillä silloin me kaikki ostamme luomua, tahdomme sitä tai emme.

Mutta valitettavasti tie on kivikkoinen sitäkin kautta ja jopa paljon kivikkoisempi kuin päätyä kuluttajien lautasille siten, että he itse päätyvät sitä jostain syystä ostamaan:

Hän odottaa luomulta ympärivuotista toimitusvarmuutta, suurkeittiön pakkauskokoja ja sopivaa hinnoittelua. Toimitusjohtajalle on haaste motivoida ruokatehtaan työntekijöitä avaamaan 1 500 kiloa luomunaudan jauhelihaa 400 grammaan kuluttajapakkauksista tai 800 litraa luomukermaa 2 desilitran purkeista.

Niinpä. Ympärivuotinen toimitusvarmuus on kyllä luomun säännöillä hyvin vaikea toteuttaa, sillä kuten satotilastot meille kertovat, luomun satoisuus on melkoista arpapeliä. Jotta toimitusvarmuutta saataisiin lisää, tulisi tietenkin luomun tuotantoaloja suurentaa huomattavasti, jotta edes muutaman prosentin osuuteen saataisiin tavaraa toimitettua edes jollakin varmuudella.

Ja se hinta. Siitäpä lisää samassa jutussa:

Marttisen mukaan luomun parissa työskentelee ammattimaisia tuottajia, jotka hinnoittelevat tuotteensa asiallisesti. Mukaan mahtuu kuitenkin edelleen myös tuottajia, joita Marttinen kutsuu aatteellisiksi toimijoiksi, koska he uskovat luomun ylivertaisuuteen niin vahvasti, että tapaavat hinnoitella myymänsä raaka-aineet selvästi yläkanttiin.

Uusimpien tieteellisten tutkimusten mukaan luomussa ei todellakaan ole yhtään mitään ihmeellistä, joten siitä pyydettävä järkyttävä ylihinta on omituista, mutta eipä se tyhmä ole joka pyytää, vaan se joka maksaa.

- Nyt jos koskaan on oikea aika luomulle. Tämä on kolmas tai neljäs kerta, kun luomu niin sanotusti tulee. Tuotantomenetelmänä se sopii tämän ajan ajatuksiin ympäristövastuusta ja eettisyydestä, Marttinen pohtii.

Miksi ihmeessä Marttinen pohtii tällaista, sillä luomu on edelleen tuottamaton, mielikuviin perustuva maanviljelysideologia, jolla tuotetaan ylihintaista ruokaa rikkaille? Kuten Oxfordin tuore tutkimus kertoo, nämä väitteet ympäristövastuusta tai eettisyydestä ovat lähes täysin tuulesta temmattuja.

Mutta oikeassa hän on siinä, että luomu koettaa, koettamasta päästyä valloittaa epätosilla mielikuvilla kuluttajien rahat, siinä juuri missään onnistumatta. Suurissakaan luomumaissa luomun osuus ei ole kuin noin viiden prosentin luokkaa, eikä sitä ole sen yli kyetty nostamaan kuin yksittäisissä tuotteissa. Miksi Suomi olisi poikkeus?

Esimerkiksi Krunexin valmistama luomumakaronilaatikko on tuotantokustannuksiltaan noin viidenneksen kalliimpaa kuin tavanomaisesti tuotetuista raaka-aineista valmistettu.

Entäs ne puheet siitä, että luomun hinta saadaan kyllä painettua alas.. nekö ovat vain sanahelinää ja todellisuus on sitä, etä rikkaiden raha puhuu, jos luomua lautaselle haluaa?

- Luomuraaka-aineiden käsittelyssä meillä on paljon opittavaa Itävallasta, joka on maailman johtavia luomuelintarvikkeiden valmistajia. Yhtälö ei ole mahdoton, se vain vaatii aikaa, Hautala näkee. 

Kuinka paljon sitä aikaa tarvitaan? Luomua on harjoiteltu Suomessa jo 80-luvulta ja luomu on kokenut tulemisia jo lukuisia ja siitä on koetettu tehdä rikkaiden trendiä useita kertoja ja vieläkään ei mitään osata tehdä oikein.

Jos vielä vuosikymmen annetaan aikaa näyttää osaaminen, vai pistetäänkö kerralla 50 vuotta. Jos ei sittenkään ole luomuketjua saatu kuntoon, niin sovitaanko niin, että haudataan kaikessa hiljaisuudessa koko tuhertelu?

Luomuun syydetään valtion rahoja miljoonia ja mitä saamme sen rahan tilalle? Valituksia siitä, että mikään ei toimi, eikä mitään osata tehdä kunnolla niin, että sekä kuluttajat että teollisuus saisivat jotakin luomua eteensä.

- Valtuustoaloitteet luomuruuan tarjoamisesta julkisessa keittiössä ovat yleensä tyssäneet rahaan. Saatuaan kustannuslaskelmat valtuusto ei olekaan ollut halukas myöntämään lisää määrärahaa, eivätkä tilaaja-asiakkaat ole olleet valmiita maksamaan luomuruuasta olemassa olevien määrärahojen puitteissa, Eloranta kertaa.

Tämä se vasta onkin mielenkiintoista. Ensin valtuusto käydään hurmaamassa luomulla, eli selittämässä sen ympäristö- yms vaikutuksia ja höpisemässä siitä, että eipä se kalliimmaksi tule, jos vain toimitaan oikein.

Sitten saadaan hienoja uutisia siitä, että X kaupungin valtuusto päättää lisätä luomua kouluihin, työpaikkaruokailuihin yms ja tällainen ajatus jää jotenkin elämään.

Kun valtuusto saa sitten ne oikeat laskelmat eteensä, ääni kellossa muuttuu täysin, eikä kovinkaan moni enää kykene antamaan niitä huikeita rahasummia, joita yleensä pelkkä luomupuurohiutale määrärahoja vaatisi.

Makuasioissa luomu saa ristiriitaista palautetta. .... Keravan tilaamat luomupinaattiohukaiset saivat nuorilta tyrmäävää palautetta. Jopa 53 prosenttia oppilaista antoi pinaattilettuja, ruokasalaattia ja puolukkasurvosta sisältäneelle aterialle surunaaman. 

Oppilaat kyselivät, eikö missään olisi ”oikeita pinaattilettuja”, joilla he tarkoittivat teollisesti valmistettuja tavanomaisia pinaattilettuja, joihin kouluissa ja kodeissakin on totuttu. Hinnaltaan luomupinaattiletut olivat kaksi kertaa sopimustuotteen hintaisia.

No siksi niitä elintarvikkeiden lisäaineita tarvitaan, että prosessoinnin aiheuttamat ongelmat esimerkiksi makuun ja koostumukseen saadaan korjattua.

Ei se luomupinaattilettukaan kasva valmiina puussa, vaan se valmistetaan, eli prosessoidaan pinaatti letuksi, jonka pitäisi olla maultaan ja rakenteeltaan sellainen, että koululainen saa sen syötyä, eikä se olisi mitään epämääräisen näköistä ja oloista mössöä.

Ne luomupinaattiletut ovat myös teollisesti valmistettuja, eivätkä ne kasva luomupellosta täysin valmiina luomupinaattilettuina.

Maksetaan tuplahinta ja sitten nuoret eivät syö niitä. Kyllä on taas järkevää, mutta tällaisia ne toimimattomat ideologiat tapaavat olla. Niitä tuputetaan pakolla kaikille, vaikka juuri kukaan ei niitä halua.

Leipä, joka säilyy 60 päivää

Jälleen kerran silmiini osui uutinen, jonka määrätty osa Hymestä, eli hysteerisesta mediasta, ottaa silmätikukseen ja ihmisten pelottelu voi alkaa, vaikka uutinen kertoo hienosta asiasta:

Amerikkalaiset keksivät laitteen, joka säilyttää leivän 60 päivää

 

Alun perin sairaalabakteereiden tappamiseksi suunniteltu laite tuhoaa myös homeitiöt leivästä. Laite muistuttaa mikroaaltouunia.

Eikös olekin ihmeellistä?

Kun elintarvikkeesta tuhotaan mikrobit tai niiden lisääntyminen pidetään kurissa, tuote säilyy kelvollisena jopa hyvinkin pitkiä aikoja. Se tarkoittaa sitä, että tuote on käyttäjälleen turvallinen, eikä aiheuta vaaraa, eli ei sairastuta käyttäjää.

Voin jo sieluni silmin nähdä ne otsikot, joita määrätyt tahot tästä uutisesta saavat aikaiseksi ja kun niitä näen, pistän ne kommenttiosioon.

Koneen toimintaperiaate muistuttaa mikroaaltouunia, joskin mikroaallot tulevat eri aaltopituudelta kuin tavallisessa kuluttajamikroaaltouunissa. Alun perin salmonellan ja sairaalabakteerin tappamiseen kehitetyn laitteen huomattiin eliminoivan myös homeitiöt noin kymmenen sekunnin käsittelyn jälkeen.

Tämä onkin todella vastustettava asia, sillä tuohan kuullostaa todella luonnonvastaiselta.

- Käytimme leipää laitteessa ja tarkistimme homeen siitä verraten sitä normaalisti säilytettyyn leipään. Jopa 60 päivän jälkeen käsitellyn leivän homeitiöiden määrä oli sama kuin leivässä, joka oli tullut juuri uunista, tutkija Don Stull kertoi.

Tutkijoiden mukaan tekniikkaa voitaisiin käyttää myös muiden elintarvikkeiden, esimerkiksi lihan ja vihannesten säilyttämiseen.

Ei mene kovin pitkään, kun tämä asia on jotenkin saatu käännettyä elintarviketeollisuuden salaliitoksi, jonka tarkoitus onkin sairastuttaa meidät, vaikka kyseinen laite lähinnä mahdollistaisi sen, että elintarvike, esimerkiksi leipä, säilyy pitkään ilman mitään ylimääräistä.

Tästähän on jo esimerkkinä mikroaaltouuneista kiertävät urbaanit pelotteluhuhut, joita on onnistuneesti levittänyt vaikkapa vaihtoehtolääkäri Antti Heikkilä.

Suomen kuuluisin kääretorttu

Eräästä kääretortusta on tullut julkkis ja jos joku ei tiedä sitä, mistä on kysymys, kannattaa katsoa illan Enbuske & Linnanahde Crew.

Sosiaalinen media yltiöhysteerisine ihmisineen on ollut kauhuissaan eräästä kääretortusta, jonka joku löysi jääkaapistaan. Kyseinen torttu on ostettu vuonna 2007 ja parasta ennen -päivämääräkin on mennyt jo vuonna 2008.

Tuomas Enbuske söi kyseistä kääretorttua showssaan ja on yhä hengissä, joten mikä tässä on taas se pointti tai yleensä lähes käsittämätön hysterian aihe, johon hysteeriseen kuolemaan sosiaalinen media on  sopuleineen syöksynyt jyrkänteeltä aikoja sitten?

Elintarviketeollisuus on kyennyt valmistamaan tuotteen, joka on säilynyt täysin kunnossa vuodesta 2007, joten minusta se on käsittämättömän hieno asia ja jos menemme kysymään sellaisen maan ihmisiltä, jonka maan asukkaista tuhansia kuolee ruokamyrkytyksiin, he olisivat luultavasti kanssani samaa mieltä.

Mutta onneksi joillakin on varaa olla hysteerisiä asioista, joihin toisilla ei ole varaa.

Jälleen kerran heillä, joilla on rahaa asioida yltiökalleissa luomupuodeissa, on ollut varaa tehdä "ruokapornoa" asiasta, jossa ei ole mitään ihmeellistä, vaan kyse on vain siitä, että me tiedämme miten mikrobit pidetään kurissa, pois meitä kiusaamasta. 

Ja tämä mikrobien pitäminen kurissa on vaikkapa Kemikaalicocktailin Noora Shinglerin mielestä jotenkin väärin, eikä sitä pitäisi luonnonvastaisena harrastaa, vaan pitäisi olla luomua, luonnollista. Onneksi Nooralla on varaa ostaa ruokaa, joka ei säily ja hänellä on aikaa käydä kaupassa vaikka joka päivä ostamassa ruokaa, joka ei säily. 

Lisäaineet eivät todellakaan sairastuta ihmistä tai tee ruuasta vaarallista, vaan niiden pointit ovat aivan jossain muualla. Ne saavat tuotteen säilymään ja pysymään turvallisena jopa vuosia, josta muutamia vuosikymmeniä sitten vain unelmoitiin.

Aivan sama kuin joku alkaisi väittää, että autojen ruostesuojaus on luonnotonta, luonnonvastaista ja meidän pitäisi antaa autojen ruostua piloille ennen aikojaan, koska raudan ruostuminen on luomua, luonnollista. 

 

 

  

Viljelysmaalla rikkauksiin

Elina Grundström kirjoitti aamun Hesarin pääkirjoitusosastolla mielenkiintoisen kolumnin maanviljelyksen ja etenkin sen tärkeimmäin, eli maanviljelysmaan omistussuhteista tulevaisuudessa:

Jos klikkaat seuraavaa linkkiä, menetät yhden lukuoikeuden viikkosi viiden lukuoikeuden määrästä, jos et ole Hesarin verkkotilaaja!

Viljelysmaa on uusi Ikea

 

Kol­me ruot­sa­lais­ta pörs­si­yh­tiö­tä on on­nis­tu­nut sii­nä, mi­hin Man­ner­heim ei pys­ty­nyt. Tri­gon Ag­ri, Black Earth Far­ming ja Alp­cot Ag­ro ovat ot­ta­neet hal­lin­taan­sa yli puo­li mil­joo­naa heh­taa­ria maa­ta en­ti­sen Neu­vos­to­lii­ton alueel­ta.

Näinpä se on. Aiemmin maita vallattiin ase kädessä mutta nykyään aseen sijaan kädessä kannattaa pitää rahatukkoa. Vähemmän veristä ja huomattavasti helpompaa.

Yh­tiöi­den tu­lok­set ovat ol­leet huo­no­ja, mut­ta juu­ri nyt ta­lous­leh­det pi­tä­vät yh­tiöi­tä lu­paa­vi­na si­joi­tus­koh­tei­na. Esi­mer­kik­si Tri­gon Ag­ri on nous­sut kan­nat­ta­vak­si, vaik­ka se on toi­mi­nut vas­ta muu­ta­man vuo­den ja vil­je­lee val­ta­via aluei­ta il­man maa­ta­lous­tu­kia.

 Aiemmin jo hieman avasin eri maanviljelystapojen eroja, joten luulisin, että Venäjän aroja viljellään ekstensiivisesti, eli valtavan suuri maa-alue mahdollistaa hyvän tuoton, vaikka lannoitteista ja kasvinsuojelusta joudutaan hieman tinkimään kustannusten pienentämiseksi. Koska maataloustuki on kuitenkin suhteellisen merkittävä tuotantopanos maanviljelyssä ja jos heillä ei sitä ole, niin jotenkin se on kompensoitava jotta viljely kannattaa.

Tuk­hol­man pörs­siin lis­ta­tut maa­ta­lous­yh­tiöt hyö­ty­vät luon­non­va­ro­jen eh­ty­mi­ses­tä. Nii­den osa­ke­kurs­sit pe­rus­tu­vat kan­sain­vä­li­sen ruo­ka­krii­sin pel­koon ja tie­toi­suu­teen sii­tä, et­tä il­mas­ton­muu­tos li­sää ka­to­vuo­sia.

Yh­tiöi­den ar­von odo­te­taan kas­va­van si­tä mu­kaa kuin maail­man vil­ja­va­ras­tot tyh­je­ne­vät. Par­hail­laan va­ras­tot ovat poik­keuk­sel­li­sen vä­häi­set vii­me ke­sän en­nä­tys­mäi­sen kui­vuu­den vuok­si, ja tal­ven mit­taan nii­den pe­lä­tään eh­ty­vän en­ti­ses­tään.

Luomutuotantoa monet perustelevat sillä, että koska kaikkialla on huomattavaa ylituotantoa, niin tällainen sadot romahduttava viljelyideologia sopii tilanteeseen mainiosti, mutta valitettavasti nämä ylituotantoajat ovat menneen talven lumia ja jo vuosia on eletty lähes kädestä suuhun.

Kun Neu­vos­to­liit­to kaa­tui, kol­hoo­sit me­ni­vät kon­kurs­siin. En­ti­sen Neu­vos­to­lii­ton alueel­la oli pa­him­mil­laan yli 20 mil­joo­naa heh­taa­ria vil­je­lys­maa­ta ke­san­to­na. Pel­to­ja on edel­leen vil­je­le­mät­tä, ja nii­tä tar­jo­taan vuok­ral­le, kos­ka pai­kal­li­set ta­lon­po­jat ei­vät pys­ty in­ves­toi­maan ny­ky­ai­kai­seen maan­vil­je­lyyn.

Hetkinen. Onhan olemassa maanviljelyideologia 1920-luvulta, joka on etenkin rikkaassa lännessä suuri trendi, joten miksi ihmeessä paikalliset talonpojat eivät innostu siitä ja ala viljellä maataan luomun sääntöjen mukaan ja tuota ruokaa meille upporikkaille, joille ruuan hinta ei ole mikään ongelma, vaan mitä kalliimpaa, sen trendikkäämpää!

Miksihän he haluaisivat harrastaa nykyaikaista maanviljelyä, eivätkä ole oikein innostuneita sadan vuoden takaisista metodeista ja ideologiasta, joka kieltää lähes kaikki modernit tieteen tuottamat keinot.

Se on varmaan sama kuin tuolla terveydenhuollon puolella, että kovin moni ei välttämättä menisi lääkäriin, joka mainostaa olevansa luonnonmukainen 1920-luvun lääkäri, vaikka kuinka media siitä koettaisi trendiä rikkaille kaupunkilaisille tehdä.

Ruoan hin­nan­nou­suun pe­rus­tu­va bis­nes on yli­pään­sä eet­ti­ses­ti on­gel­mal­lis­ta, kos­ka se voi ai­heut­taa köy­his­sä mais­sa nä­län­hä­tää. Sik­si esi­mer­kik­si Nor­dea on il­moit­ta­nut luo­pu­van­sa si­joi­tu­sinst­ru­men­teis­ta, jot­ka pe­rus­tu­vat elin­tar­vik­kei­den hin­noil­la spe­ku­loi­mi­seen.

Näinpä se on ja mitäpä sitten luomun puolella? Sitä tuotetaan yhä enemmän kehitysmaissa, joissa pientilalliset tuottavat sertifioitua luomua meille pohjoisen rikkaille ja se meille tuotettu trendikäs luomuherkku on pois sen köyhän maan kansalaisten lautasilta. Voisivat he sitä tietenkin tuottaa myös omille kansalaisilleen, mutta ei heillä ole varaa siitä maksaa sitä, mitä me maksamme, joten sitä viedään nyt ja tulevaisuudessa rahan luo, eli meille.

Rahaa puhuu, niin Afrikassa, täällä kuin Venäjän aroillakin.

Ja mitä enemmän maa-alaa siirtyy tuottamattomaan luomuun, sitä enemmän ruuan hinta nousee myös tavanomaisella puolella, tietenkin.

Jos Suomenkin 9 % luomun maa-ala siirtyisi takaisin tuottavaan viljelyyn, sen maa-alan tuottama ruoka laskisi ruuan hintaa meillä. Nyt luomun 9 % tuotanto-osuudella ei saada tyydytettyä edes noin yhden prosentin osuutta, joka kotimaisen luomun osuus on kaikesta myytävästä trendiherkusta tällä hetkellä. Satoromahdus on hirvittävä, mutta eipä se meitä paljoa hetkauta, kun meillä on asiat niin hyvin.

Meillä on resursseja tuhlattavaksi hölmöyksiin ja näin taitaa olla myös tulevaisuudessakin, vai onko?