Petos lautasella saattaa siis olla muutakin kuin lisäaineita. Asiasta ollaan edelleen huolissaan, sillä valvonta tökkii ja koska luomu perustuu suurelta osin mielikuviin, olisi niiden syytä olla kunnossa:
Luomu ei välttämättä aina ole luomua
Kaikissa unionin jäsenmaissa ei voi olla varma, että ostaa todella luomua, luomutuotantoa valvova viranomainen kertoo. Euroopan tilintarkastustuomioistuin löysi jäsenmaiden ja komission luomuvalvonnasta puutteita.
Tämän voisi päätellä myös siitä, että vaikka luomua ostetaan kuitenkin jokaisessa maassa suhteellisen vähän, niin sitä tuotetaan samaisissa maissa viellä vähemmän, Euroopassakin aivan minimaalisesti ja suurissa luomumaissa, kuten Australiassa, jossa on kokonaista 12 miljoonaa hehtaaria luomussa, ne ovat laitumia.
Jossain ostetaan ja missään ei tuoteta, niin jostain se luomu kuitenkin markkinoille tupsahtaa.
Se voisi todellakin olla silloin ei-luomua, joka vain myydään luomuna, kuten Italian rikollisliigoiltakin vuosia onnistui.
Luonnonmukaisesti tuotetun ruoan imago ei synny itsestään, vaan luomuperiaatteiden toteutuminen pyritään varmistamaan Euroopan unionin lainsäädännöllä.
Ja valitettavasti säännöt eivät auta yhtään mitään, jos niitä sääntöjä ei kukaan valvo:
Luomutuotantoa valvovan unionin tilintarkastustuomioistuimen mukaan jäsenmaiden kansallisten valvontaviranomaisten toiminnassa on kuitenkin puutteita. Siksi aina ei voi olla varma, että luomuna myyty on todella tuotettu luonnonmukaisilla periaatteilla.
Eikä tässä vielä kaikki, sanoisi Ostos-TV:n juontaja:
Lisäksi EU:n komissio ei ole 2000-luvulla tarkastanut jäsenmaiden valvontajärjestelmiä, vaikka se kuuluu komission velvollisuuksiin.
Tietenkin sen ymmärtää, sillä jos jokin on byrokraattista niin luomutuotanto on ja kun niillä ihmisillä on siellä ehkä parempaakin tekemistä, kuin pyöritellä papereita vajaan 2 % markkinaosuuden ruokatrendin takia.
Suomessa luomua valvovia viranomaisia on useita. Alueelliset elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (ELYt) valvovat luonnonmukaista maataloustuotantoa, Elintarvikevirasto Evira taas elintarvikkeiden tuotantoa ja kauppaa. Lisäksi sosiaali- ja terveysministeriön valvontaviraston vastuulla on varmistaa, että luomuna myytävät alkoholijuomat ovat todella luomua.
Suomessa asiat lienevät kunnossa, mutta olisipa hauskaa tietää, että kuinka paljon me tuhlaamme verorahoja tuohon byrokratiaan ja valvontaan, jotta hyvin pieni osa uudesta ruokatrendistä innostuneista kuluttajista ehkä saa sitä, mitä kaupasta ostavat.
Olisiko niille sadoilletuhansille euroille, ehkäpä jopa miljoonille euroille jotain parempaakin käyttöä, kuin vahtia jonkin tuottamattoman tuotantotavan sääntöjen noudattamista?
Opettajia kouluihin? Ohjaajia päiväkoteihin? Hoitajia vanhustentaloihin?
Ei rahaa sinne löydy tietenkään, vaan rahaa pistetään siihen, että pari prosenttia kuluttajista saa kaupasta mieleisiään herkkuja.
Miksi emme antaisi luomuliiton itsensä hoitaa sitä valvontaa ja he ottaisivat tuottajilta sen hinnan, jota sen byrokratian noudattaminen maksaa?
Nyt me olemme valjasteneet jopa ministeriötasolla ihmisiä sellaiseen työhön, joka on kuitenkin vain osa ruokatrendiä ja se saattaa loppua hyvin nopeasti, kun kuluttajat keksivät jotain muuta trendikästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti