Neonikotinoidivalmisteet eivät olekaan vaaraksi mehiläisille?

Keskustelu neonikotinoidivalmisteiden ympärillä kiihtyy ja brittitutkijat toivat oman mausteensa keskusteluun:

Brittitutkijat: Kirppamyrkky ei tapa mehiläisiä

 

Britannian ympäristö- ja ruokaministeriön (DEFRA) tuoreen tutkimuksen mukaan öljykasvien kirppojen torjuntaan käytettävät neonikotinoidivalmisteet eivät ole vaaraksi mehiläisille.

Tutkimuksessa verrattiin mehiläisten menestymistä neokotinoideilla käsiteltyjen ja käsittelemättömien peltojen läheisyydessä. Defran mukaan torjunta-ainekäsittelyllä ei ollut yhteyttä mehiläisten terveyteen.

EU:n elintarvikevirasto EFSA sitä vastoin on omissa tutkimuksissaan havainnut vahvaa näyttöä neokotinoidien ja mehiläiskuolemien yhteydestä.

Brittitutkijoiden mielestä laboratorio-oloissa tehdyt tutkimukset eivät kuvaa todellisia pelto-olosuhteita, joissa myrkkypitoisuudet jäävät pieniksi.

Suomessa vedotaan samaan asiaan, eli haittoja ei ole havaittu siellä missä kyseisiä aineita käytetään, joten niiden kieltäminen mielletään turhaksi ja siinä voi käydä niin, että kun ensin hutkitaan tutkimatta, voi todellinen syy jäädäkin löytymättä.

Naturen uutisblogi uutisoi asiasta jo 28.3, joka oli mennyt minulta ohitse:

UK study casts doubt on link between insecticide and bee declines

 

A related publication, also released this week, by the UK Department for Environment, Food and Rural Affairs (DEFRA), which funds FERA, summarizes the data and concludes that there is a “growing body of evidence” that neonicotinoids do not exert an effect under conditions where bees can forage naturally. This suggests that studies in the laboratory that have linked the insecticides to an impact on bee health at less-than-lethal doses “did not replicate realistic conditions, but extreme scenarios”, says the DEFRA report, which summarizes evidence on the purported link.

 

Bees, lies and evidence-based policy

 

Mutta näin tämä näinä päivinä menee, eli halutaan nopeasti löytää mediaseksikäs syyllinen ja kun se löytyy, alkaa hirmuinen mediarummutus, johon eri järjestöt liittyvät ja asiasta melskataan, kunnes löytyy uusi asia josta melskata.

Sitten sen kaiken melskaamisen jälkeen pahimmassa tapauksessa käy niin, että ongelmien oikea syy jää löytymättä, mutta koska kansalaiset ovat jo löytäneet uuden kohun, ei entinen enää kiinnosta.

Joten kannattaisiko ensin tutkia ja sitten vasta hutkia ja antaa asiaan perehtyneille, ammattitaitoisille ihmisille työrauha ja selvitetään asia pohjamutia myöten ilman joka suuntaan repivää tunteiden täyttämää hysteerisyyttä.