Kouluihin realistiset luomuruokaviikot!

Useissa kaupunkien suurkeittiöissä ympäri maata järjestetään luomuruokapäiviä tai jopa luomuruokaviikkoja.

Minusta tässä olisi oivallinen tilaisuus näyttää se todellisuus, mihin luomun avulla päästään, eli otamme tällaisella viikolla huomioon sen, mikä on luomun satoisuus todellisessa elämässä.

Luomusatotilasto Julkistukset

Jos luomu pääsisi edes 80 prosenttiin tavanomaisista sadoista, niin se tarkoittaisi sitä, että luomuviikolla jättäisimme joka viidennen aterian syömättä (kymmenestä kaksi pois), tai koska se ei vapaaehtoisuuteen perustuen luultavasti onnistuisi, jättäisimme ruuat tylysti tarjoamatta.

Esimerkiksi kaupungin sairaalan vuodeosastolla luomuruokaviikolla jäisi joka viides ateria tarjoamatta, mutta tyhjän lautasen voisi käydä jokaisen eteen hetkeksi asettamassa, jotta tämä luomun autuus tulisi konkreettisesti esille.

Valitettavasti 80 prosentin sadot verrattuna tavanomaiseen ovat luomussa vain kaukainen haave, sillä todellisuus on se, että luomu tuottaa noin 60 % tavanomaisen sadoista.

Sitten jos menemme vielä lähemmäs totuutta ja otamme luomun kesannoimis- ja viherlannoitusvuodet huomioon, pääsemme satotasossa ehkä noin kolmasosaan tavanomaisen sadoista.

Tällä hetkellä luomussa on noin 9 % tuotantoalasta ja jos jossain kaupungissa järjestetään suurieleisesti luomuruokaviikot kaupungin suurkeittiöissä , niin se tarkoittaa käytännössä sitä, että yhtenä päivänä ruokalinjastolla on yksi, todennäköisesti viljapohjainen luomuvaihtoehto tarjolla. Se voi tarkoittaa vain jopa näkkileipää luomuversiona, mutta silti viikkoa kutsutaan luomuruokaviikoksi!

Minusta tässäkin tapauksessa kaupungin henkilöstöravintolassa työskentelevä henkilö saa hieman liian ruusuisen kuvan luomun mahdollisuuksista, sillä kaikki muut tarjoilut järjestetään aivan normaalisti ja siellä linjastolla on ruokaa tarjolla aina silloin, kun sitä on päätetty tarjoiltavan.

Kun seuraavalla kerralla jossain kaupungissa päättäjät päättävät ottaa osaa luomutrendiin, niin kertokaa päättäjille viesti, että sen viikon ajan pitää kaupungin ruokapisteissä tarjota ruokaa sen mukaan, mihin luomulla päästäisiin.

Joten koska luomu tarjoaa sadoissa vain 60 % siitä, mihin tavanomaisella päästään, niin sillä viikolla esimerkiksi kaupungin päiväkodit jättävät joka kolmannen ruuan tarjoamatta. Tosin tarjoilu pitää aloittaa ilman ruokaa ja jo heti ensimmäisen tarjoiltavan jälkeen pitää taas jättää ruoka väliin ja sen jälkeen mennään joka kolmannen pohjalta kaksi kertaa, kunnes kierto alkaa alusta. Näin toimien ei tule yhtään kertaa sellaista tilannetta, että kaksi tarjoilua putkeen jäisi pois. Tätä ihmiset eivät kenties sietäisi.

Kattaus ilman ruokaa, kattaus, kattaus ilman ruokaa, kattaus,kattaus, kattaus ilman ruokaa, kattaus, kattaus ilman ruokaa, kattaus, kattaus ja niin edelleen.

Näin kymmenestä mahdollisesta annoksesta jää neljä tarjoamatta ja kuusi tarjotaan, joten näin toimien ruokaa riittäisi "entiseen malliin", jos siirtyisimme luomutuotantoon. Ruokala olisi kyllä auki ja pöytiin pääsisi istumaan, mutta mitään tarjottavaa ei olisi neljänä kertana kymmenestä.

Kaupunginvaltuutettu Mari Puoskari kehtasi tannoin blogissaan väittää, että luomuruoka päiväkodeissa on kirkastanut päiväkotien brändiä, niin kuinkahan kävisi tälle brändille, jos sitä luomua tarjoiltaisiin realistisesti?

Mari Puoskari voisi ehdottaa, että oman lapsensa päiväkodissa jätettäisiin luomuruokaviikolla kymmenestä ateriasta neljä tarjoamatta, jotta lapset ja lapsien hoitajat saisivat oikean kuvan luomutuotannon autuudesta!

Todellisella, luomun satoisuuteen perustuvalla luomuruokaviikolla äänestäjät saisivat realistisen kuvan siitä, mikä on tilanne silloin, jos tuottaisimme ruokamme aivan ihanan luonnonmukaisesti, luomusti.

Onko vapaaehtoisia testaamaan vaikkapa pari viikkoa tätä luomumetodia, mihin luomun avulla pääsisimme? Joku sieltä takarivistä, jonka mielestä luomu on niin ihana juttu ja pelastaa Maapallon, ainakin ylipaino-ongelmalta?

Eduskunta voisi pitää ensimmäisenä luomuruokakuukauden, vaikkapa tulevan toukokuun aikana ja sen jälkeen päästämme kansanedustajat keskustelemaan siitä, että miten paljon me haluamme tuotannostamme luomua olevan.