EU kielsi neo­ni­ko­ti­noi­dit

EU kielsi eilen osan kasvinsuojeluaineista, eli määrättyjä neo­ni­ko­ti­noi­de­ja sisältävät tuotteet, kuten jokainen uutisia seurannut varmaan huomioi.

HS maksumuuri - Kiistelty myrkky kielletään

 

Neonikotinoidit on todettu pölyttäjille haitallisiksi laboratoriokokeissa, eli pölyttäjiä on altistettu huomattavan korkeille pitoisuuksille ja tämä ei tietenkään ole yllätys, että haittoja on näin saatu aikaan.

Britanniassa julkistettiin juuri tieteellinen selvitys kentällä tapahtuneista havainnoista ja haittoja ei ole havaittu niillä pitoisuuksilla, joita maanviljelyssä todellisuudessa käytetään.

Luontoväki tai sellaisena itseään pitävät hykertelevät nyt tyytyväisinä, kun he ovat päässeet taas kovaa huutamalla tavoitteeseensa, mutta mikäli päätös oli poliittinen, eikä perustunut tosiasioihin, päätös tulee olemaan jopa negatiivinen pölyttäjille.

Juoni on poliittisissa päätöksissä sellainen, että on ollut ongelma ja sille on löytynyt ratkaisu, niin sen jälkeen poliitikot eivät ole enää kauhean innostuneita asiaan palaamaan.

Jos neonikotinoidit eivät olekaan mehiläiskadon takana, kuten tieteellisesti asiaa lähestyttäessä voisi nyt havaita, vaan kyseessä on jokin muu selitys, (esimerkiksi jokin loinen, jokin virus tai vaikkapa loinen+virus+jokin ympäristömyrkky etc, jota on myös epäilty, joskaan täydellistä näyttöä ei vielä ole), poliitikkoja on hyvin vaikea saada enää peliin mukaan, kun he ovat jo ratkaisseet asian.

Jos käy niin, että mehiläisyhdyskuntia katoaa edelleen, tästä torjunta-ainekiellosta huolimatta ja tarvittaisiin lisärahoitusta asian tutkimiseen, politiikoilta tulee se tuttu vastaus, eli heille oli kerrottu ongelma, siihen löytyi ratkaisu, joka teki äänestäjät tyytyväisiksi, niin mikä ihme tässä nyt on ongelma. Teimme mitä pyydettiin, eli saitte mitä pyysitte, joten meillä ei ole enää ongelmaa.

Poliitikot eivät halua muuttaa pieleen menneitä poliittisia päätöksiä kovinkaan nopeasti, niin olisi todella hienoa, että näin tärkeissä asioissa päätökset pohjautuisivat vankkaan tieteelliseen näyttöön asiasta, eikä siihen, mikä on äänestäjien trendi juuri nyt.

Kahden vuoden päästä asiaa katsotaan uudestaan  ja jos käy niin, että mehiläiskato on jatkunut tai jopa pahenee ja haluttaisiin asian selvittämiseen huomattava lisärahoitus, niin poliitikkojen vastaus tulee olemaan se, että he ovat ratkaisseet asian jo vuonna 2013 kieltämällä neonikotinoidit, jotka ovat mehiläiskadon takana kuten heille selvitettiin ja heitä ei asia enää kiinnosta. Etsikää rahoitus jostain muualta.

Se lisärahoitus olisi pitänyt hoitaa nyt ja tutkia asia pohjamutia myöten nyt, selvittää taudit nyt, selvittää loiset nyt, selvittää kasvinsuojeluaineet nyt, mutta päätettiin mennä taas sen mukaan, kuka huutaa lujimmalla äänellä.

Juvan Luomu Oy konkurssiin

Näin tämä luomubisnes menee eteenpäin, eli jälleen yksi perinteikäs luomuyritys kupsahti nurin:

Etelä-Savon vanhin luomuyritys hakeutui konkurssiin

 

Onneksi Saksasta tuodaan Suomeen halpaa kroatialaista luomumaitoa, niin ei pääse luomumaito hyllyiltä loppumaan.

Ravinto-ohjeilla on eroa, löytyy myös huuhaata

Hesarin mielipide-palstalla on käyty keskustelua vaihtoehtohoidoista ja nyt mukaan on päässyt myös ravintoon liittyvät vaihtoehtohoidot.

Ravitsemusterapian ja ravintoterapian välillä on suuria eroavaisuuksia

 

Han­na Hut­tu­nen ja Miia In­ke­roi­nen kir­joit­ti­vat (HS Mie­li­pi­de 24. 4.) niin sa­not­tuun funk­tio­naa­li­seen lää­ke­tie­tee­seen poh­jau­tu­vas­ta ra­vin­to­te­ra­pias­ta. Ha­luam­me tar­ken­taa mo­nil­le vai­keas­ti hah­mot­tu­via eroa­vai­suuk­sia ra­vin­to­te­ra­pian ja ra­vit­se­mus­te­ra­pian vä­lil­lä. Ra­vit­se­mus­te­ra­peu­tit ovat Val­vi­ran lail­lis­ta­mia ter­vey­den­huol­lon am­mat­ti­hen­ki­löi­tä. He toi­mi­vat muun muas­sa sai­raa­lois­sa, ter­veys­kes­kuk­sis­sa, kun­tou­tus­lai­tok­sis­sa ja yk­si­tyi­sil­lä lää­kä­ria­se­mil­la.

Ra­vit­se­mus­te­ra­peu­tin an­ta­ma oh­jaus pe­rus­tuu tut­kit­tuun tie­toon. Ra­vit­se­mus­te­ra­peut­ti, ku­ten lää­kä­ri­kin, on vas­tuus­sa an­ta­mas­taan oh­jauk­ses­ta.

Tästä olen kirjoittanut jo aiemmin ja koska hyvä huijaus on aina lähellä alkuperäistä, aitoa tuotetta, niin on tässäkin tapauksessa, eli kun muutamme muutaman kirjaimen toiseksi, luomme hienon tittelin, joka vaikuttaa vastuulliselta titteliltä:

Sen si­jaan ra­vin­to­te­ra­peut­tien toi­min­taa ei val­vo mi­kään vi­ra­no­mai­nen, ei­kä heil­lä myös­kään ole vas­tuu­ta an­ta­mis­taan neu­vois­ta. Ku­ka ta­han­sa ka­dun tal­laa­ja voi kut­sua it­seään ra­vin­to­te­ra­peu­tik­si.

Kuka tahansa voi todellakin antaa itselleen tittelin ravintoterapeutti, ilman edes minuutin pätevää koulutusta ravitsemukseen. Yksi käytetty nimike on myös ravitsemusasiantuntija, joka on kovin suosittu erilaisten huuharien keskuudessa.

Hut­tu­nen ja In­ke­roi­nen mai­nit­si­vat, et­tä ra­vin­to­te­ra­pial­la on vai­kea va­hin­goit­taa ke­tään. Tä­mä var­mas­ti pi­tää­kin paik­kan­sa, kun ky­se on pe­rus­ter­veis­tä ih­mi­sis­tä. Klii­nis­tä työ­tä sai­rai­den ih­mis­ten pa­ris­sa te­ke­vät ra­vit­se­mus­te­ra­peu­tit ei­vät voi va­li­tet­ta­vas­ti yh­tyä tä­hän nä­ke­myk­seen.

Tois­tu­vas­ti ta­paam­me ra­vin­to­te­ra­peu­til­ta, per­so­nal trai­ne­ril­ta tai muul­ta vas­taa­val­ta ra­vin­to-oh­jei­ta saa­nei­ta po­ti­lai­ta, joi­den ra­vit­se­mus­ti­la on näi­tä oh­jei­ta nou­dat­ta­mal­la huo­non­tu­nut.

Esi­mer­kik­si syö­pä­po­ti­las on saa­mien­sa oh­jei­den mu­kaan naut­ti­nut run­saas­ti vi­her­ra­vin­toa, raa­ka-ra­vin­toa ja eri­lai­sia luon­tais­tuot­tei­ta, mut­ta sa­man­ai­kai­ses­ti pro­teii­nin ja ener­gian saan­ti on jää­nyt va­jaak­si. Seu­rauk­se­na täs­tä on ol­lut vai­kea va­jaa­ra­vit­se­mus­ti­la eli voi­ma­kas laih­tu­mi­nen ja li­has­mas­san me­ne­tys. Tä­mä hei­ken­tää po­ti­laan toi­min­ta­ky­kyä, elä­män­laa­tua ja mah­dol­li­suut­ta saa­da syö­pä­hoi­to­ja.

Ravintoasiantuntijoiden onneksi heillä ei todellakaan ole mitään vastuuta ohjeistaan, vaan se on potilaan kannalta sitten voi voi, kun jotain tapahtuu. Asiantuntija voi sitten keksiä uuden teorian, minkä takia tilanne meni pieleen ja sitten voidaan olla vielä enemmän syvemmällä allikossa, kuin edes aluksi ojasta jouduttiin.

Syö­mis­häi­riö­tä sai­ras­ta­va nuo­ri on saa­nut tiu­kan ruo­ka­va­lio­suun­ni­tel­man, jo­ta nou­dat­ta­mal­la ano­rek­ti­nen oi­rei­lu on en­ti­ses­tään pa­hen­tu­nut. Vai­kea­ta nie­le­mis­vai­keut­ta on hoi­det­tu voi­mak­kail­la an­tiok­si­dant­ti­val­mis­teil­la, mut­ta riit­tä­vä ener­gian ja pro­teii­nin saan­ti se­kä po­ti­laan nie­le­mi­sel­le tur­val­li­nen ruo­ka­va­lion ra­ken­ne on jä­tet­ty ot­ta­mat­ta huo­mioon. Seu­rauk­se­na po­ti­las on jou­tu­nut osas­to­hoi­toon as­pi­raa­tiop­neu­mo­nian vuok­si.

Al­ler­gian tai suo­lis­to­vai­vo­jen vuok­si po­ti­las on lä­he­tet­ty tie­teel­li­seen näyt­töön pe­rus­tu­mat­to­miin, usein hy­vin hin­ta­viin tes­tei­hin. Näi­den pseu­do­tes­tien pe­rus­teel­la on mää­rät­ty tiuk­ka, ra­joit­ta­va ja vail­la pe­rus­tei­ta ole­va ruo­ka­va­lio.

Hy­vä ra­vit­se­mus on hy­vin­voin­nin ja sai­rau­des­ta toi­pu­mi­sen pe­rus­ta, mut­ta se täy­tyy teh­dä am­mat­ti­tai­dol­la ja tur­val­li­ses­ti.

Ja näitä hintavia huuhaa-testejä riittää, aina elävän veren kuvauksesta alkaen ja päättyen ties mihin humpuukiin. 

Maksat tuhat euroa, kuuntelet neljä päivää jotain höpinöitä ja sen jälkeen olet korkeasti koulutettu verikuvaaja ja voit aloittaa bisneksen sairaiden kustannuksella.

Kävin läpi Pubmed-tietokantaa ja kovin tyhjää tuotti, ainakin hakusanoilla ’live blood analysis’ tai ’dry blood analysis’

 Yleensä näiden vaihtoehtoterapioiden takana on vanhempi mieshenkilö Yhdysvalloista, joka ne on kehittänyt ja yleensä kehittäjällä ei ole mitään lääketieteen koulutusta tai jos on, se on jokin paperilappunen saatuna joltain kirjekurssilta. "Dr" Robert O. Young lienee oppikirjaesimerkki siitä, miten luodaan humpuukiteorioita, niitä tukevia "tieteellisiä" tutkimuksia ja hienoja titteleitä.

Kun menette ravintoasiantuntijalle, joka koettaa myydä teille jotain sellaista, jota länsimainen lääketiede ei hänen mukaansa vielä tunne, mutta tuntee kohta, jättäkää hänet jupisemaan itsekseen ja poistukaa rahojenne kanssa siinä vaiheessa, kun omat rahanne ovat omassa lompakossanne.

Homeopaatille tarina on tärkein, ei tosiasiat

Biologi Tiina Raevaara kirjoitti taas loistavan analyysin luonnonmukaisten hoitojen puolustelun logiikasta:

Homeopaatille tarina on tärkein

Liisa Sulkakoski on koulutukseltaan lääkäri ja biologi mutta samalla yksi äänekkäimpiä homeopatian puolustajia maassamme. Homeopatiahan on menetelmä, jossa vaikkapa unettomuutta hoidetaan kofeiinilla (sic!), jota on laimennettu niin, ettei valmiissa liuoksessa ole lainkaan kofeiinia jäljellä.

Tähän voisi sanoa vertauksena aidan toiselta puolelta, että Suomessa jotkin tahot ajavat ratkaisuksi nälkäisten ruokkimiselle viljelymenetelmää, joka romahduttaa sadot. Se on vähän sama asia kuin hoitaa unettomuutta kofeiinillä, vaikkakin kovasti laimennetulla.

Ryhdyin miettimään, kenelle me sallimme vetoamisen yksittäistapauksiin sekä yksittäisillä murhenäytelmillä ratsastamisen.

Isojen instanssien ja virallisten tahojen edustajille se ei olisi sallittua. Television katsojat olisivat paheksuneet kovasti, jos Terhi Kilpi olisi ottanut mukaansa sydäntäsärkeviä valokuvia polion runtelemista lapsista, äidistä, joka menetti tyttärensä rotavirukselle, tai pojasta, joka vammautui pahasti aivokalvontulehduksen takia. Puhekyvytön poika olisi esiintynyt ohjelman insertissä, vanhemmat olisivat silitelleet häntä kyynelsilmin.


Vastapuolelle yksittäisillä tragedioilla ratsastaminen on sallittua. Rokotekriittiset homeopaatit koetaan ilmeisesti jonkinlaiseksi ”pienen ihmisen ääneksi” suurta koneistoa vastaan, ja siksi he saavat tukeutua yksittäisten ihmisten murhenäytelmiin.

Homeopaateille ja muille uskomushoitojen antajille nimenomaan yksilöiden tarinat ovat tärkeitä. Tutkimustuloksia hoitojen tehosta ei ole, ja usein luonnonlaitkin ovat hoitojen toimivuutta vastaan. Siksi yksilön merkitys korostuu, ja erilaiset pelastustarinat ovat uskomushoitojen puolustajien argumentaation ydin. ”Leena sai näkönsä takaisin”, julistettiin myös muutaman perussuomalaisen äskettäin eduskunnassa järjestämässä uskomushoitoseminaarissa.

Muistan Liisa Sulkakosken erityisesti siitä, että vuonna 2009 hän joutui myöntämään, että hänen blogissaan kuvailemansa potilastapaukset olivat keksittyjä.

Blogissaan Sulkakoskella oli tapana kertoa lähinnä homeopatialla hoitamistaan ja parantamistaan potilaista. (Jotenkin muuten ironista, että samassa blogauksessa, jossa Sulkakoski kertoo tapausten olevan fiktiivisiä, hän lopuksi vetoaa jälleen yhteen yksittäiseen potilastapaukseen.)

Sulkakoskikin näyttää ymmärtävän, että tarinat ovat uskomushoitojen ydin. Ilman niitä ei olisi mitään.

Tarinat ovat tärkeitä silloinkin kun me markkinoimme tehokkaan maatalouden tilalle jotain ideologiaa, joka ei kykene tuottamaan mitään.

Silloin pitää keksiä tarinoita myrkytetyistä vesistöistä, pilatusta maaperästä, raiskatusta luonnosta ja vaikka tosiasiat kertovat, että näin ei ole, silti tarinoita vain levitetään levittämästä päästyä:

Organic farms not necessarily better for environment

Vaikka julkaisisimme tuhat tutkimusta, jotka kertovat, että tehoviljely ei tarkoita sitä, että maaperä tuhoutuu, vaan tehokkaasti voi viljellä myös ympäristöä kunnioittaen, aina löytyy tarinoitsijoita, jotka tuottavat meille kertomuksia siitä, kun he ovat olleet paikassa X, jossa näkivät mitä hirveimpiä asioita tehdyn.

Tarinat ovat myös uskomusviljelyn ydin.

Jotka tykkäävät tietää hieman enemmän luonnonmukaisesta elämästä ja sen todellisuudesta, kehotan kuuntelemaan jo aiemmin mainostamani utopiayhteisöstä kertovaa radiosarjaa. Sarja löytyy Ylen areenasta ja  jokainen jakso on myös ladattavissa mp3-tiedostona, joten ne voi vaikka ladata puhelimeen ja kuunnella juoksulenkillä.

Suomalaisten utopiayhteisöjen historiaa, osa 1/8.

Suomalaisten utopiayhteisöjen historiaa 2/8: Uusi Jerusalem ja Amurinmaa. 

Suomalaisten utopiayhteisöjen historiaa, 3/8

Suomalaisten utopiayhteisöjen historiaa 4/8.

Tuolta voi kuunnella, miten pellon raivaaminen on kovaa työtä. Miten ilman tuholaistorjuntaa tuholaiset syövät sadon. Miten luonnonmukaisin lääkkein pieni kuumetauti tappaa. Miten ilman lannoitteita maa köyhtyy ja edes tuhohyönteisille ei saada uutta syötävää ja niin edelleen. Sellaista on oikea luonnonmukainen elämä ilman rokotteita, kasvinsuojelua tai kemiallisia lannoitteita, eli ilman tieteen tuottamaa modernia tekniikkaa.

Kuuntelemisen iloa ja toivottavasti tuottaa myös jonkinlaisia ajatuksia päähän.

Kuusi syytä, miksi luomu ei ole ympäristöystävällistä

Jälleen löytyi kattavasti tosiasioilla perusteltu kirjoitus, miksi luomutuotanto EI ole ympäristölle paras valinta, vaikka osa kuluttajista uskoo niin:

Six Reasons Organic is NOT The Most Environmentally Friendly Way To Farm

 

Tarjoan tekstistä tiivistetysti pelkät otsikot ja otsikon perusteet voitte lukea yllä olevan linkin takaa.

1. Less Than Optimal Fungicides
2. A Surprisingly High Carbon Footprint for Compost
3. Practical Barriers to Implementing No-till Farming
4. Difficulties Implementing Optimized Fertilization
5. Lower Land-Use-Efficiency
6. Lack of an Economic Model to Move Beyond Niche Status

Tekstin lopussa kaikki oleellinen on tiivistetty:

Between rigorous, science-based regulation, public and private investments in new technology development, and farmer innovation, modern agriculture has been making excellent environmental progress. That trend, not organic, is what we need to encourage.

Tämä on fakta, verrattuna luomun takana olevien rahoittajien tuottamiin mielikuviin.

Kommenttiosiosta löytyy myös hyviä huomioita:

I was surprised by the +80% yield for organic apples, but then I realized that the figure probably comes from west coast orchards where the climate is drier, not from orchards here in New England, where the Fungi rule. A grower here in Maine, who raises both "conventional" and organic apples, says his organic trees yield only 25% of what his conventional trees yield, even though he sprays the organic trees almost twice as much as the conventional ones (and this is a large orchard, with over 300 acres of trees).

Kuivassa ilmastossa luomutuotanto voi päästä esimerkiksi omenoiden osalta aivan kelvolliseen tulokseen, mutta kun menemme kosteaan ympäristöön, luomu romahduttaa sadon totaalisesti, vaikka luomu saa jopa tuplaten enemmän kasvinsuojeluruiskutuksia, luomun sallimilla kemikaaleilla tietenkin.

Huomiosta puuttuu se, että jos me menemme tuotettavan tuotteen kannalta suosiolliseen ilmastoon, tarkoittaa se tavanomaisellakin puolella sitä, että esimerkiksi homeita vastaan ei tarvita kasvinsuojelua, jos kerran ilmasto ei homeita suosi.

Miksi torjua jotakin, jota ei ole, olipa tuotantomuoto luomu tai tavanomainen? Ei viljelijä sohottele turhaan mitään, kun se turhakin maksaa ja on pois tuottajan omasta palkasta.

Peltoon ei kannata laittaa tuhannen euron tuotantopanosta, jos sillä saa vain 500 euroa lisää myytävää. Tuontontopanosten suhde tuottoon on oltava positiivinen, ei negatiivinen.

Viinilehdessä oli jokin aika sitten juttua viinin tuottajasta, joka kertoi, että he tuottavat käytännössä luomua, vaikka eivät ole sertifioituja luomutuottajia. He pitivät tuholaiset pois harsoilla sen aikaa, kun niistä oli rypäleille haittaa ja ilmaston takia kasvitauteja ei ollut juuri lainkaan.

Luomuun he eivät halunneet siirtyä byrokratian takia, jonka vaatima aika on pois tuottavasta työstä ja sen takia, että jos tuleekin vaikkapa sään osalta poikkeusvuosi, on edes jotakin keinoja käytössä saada satoa.

Jälleen on useissa paikoissa väitetty, että luomua ostetaan eettisistä syistä. Mitä eettistä on siinä, että ostaa sellaisella metodilla tuotettua ruokaa, että suurin osa kuolisi nälkään, jos se metodi yleistyisi?

Osta luomu siksi, että sinulla on siihen varaa, mutta mitään muita järkeviä syitä suosia luomua ei ole.

Luomuruoka, pelkkää rahan tuhlausta

Huffington Post -lehden Peter McGuire on osannut tiivistää kaiken oleellisen luomusta mainioon kirjoitukseensa:

Organic Food: A Waste of Money 

 

Mainio kirjoitus jaettavaksi twitterissä tai facebookissa. En käännä tekstiä sen kummemmin, vaan pieni lista ranskalaisilla viivoilla ydinkohdista, jotka ovat tässä blogissa usein mainittu lähdeviitteiden kera. Käännös sisältää myös pieniä lisähuomioita minulta, liittyen kohtaan:

-Luomuruoka ei ole parempaa sinulle. Tämän kertoo vaikka tuore Stanfordin tutkimus.

-Luomu ei ole parempaa ympäristölle, vaan jopa huonompi vaihtoehto, kiitos luomun surkeiden satojen, joka pakottaa raivaamaan lisää villiä luontoa maatalousmaaksi. Tämän kertoo tuore Oxfordin tutkimus.

-Luomun ja lähiruuan vaihtoehdoksi sesonkiruoka on paljon tärkeämpi valinta. Eli kuukausia kaupan pakkasessa säilytetty lähiruoka vs. sesonkiruoka, joka on tuotettu lähellä ostohetkeä ja jota pystytään tuottamaan siihen vuodenaikaan, jona se myydään, ilman kuukausien säilytystä yms asioita.

-Kasvinsuojeluaineiden hylkäämisen vaihtoehtona on raivata paljon lisää luontoa maatalousmaaksi. Kumpi on sinulle ja lapsillesi tärkeämpää? Nähdä villiä luontoa, vai peltoa. Jos pelto miellyttää enemmän, osta lisää luomua.

-Tarvitsemme tehokasta maataloutta, joka perustuu todelliselle kestävyydelle ja tieteellisille metodeille, ei vanhoille kansanuskomuksille.

Jutussa tulee vastaan linkki toisaalle, joka sisältää hyödyllistä informaatiota luomusta:

Organic Food Myths 

 

Jutun jatkoksi myös asiaan liittyvä tuore uutinen Yhdysvalloista:

Organic Prices: Food Label Just An Excuse To Charge More, Majority Of Consumers Say In New Poll 

 

More than half of Americans think an organic label is just an excuse to charge higher prices even though more people are concerned about the environment, according to a new Harris Poll. The March survey found that 59 percent of respondents thought the organic label was just a business strategy. Men were the most skeptical, with 63 percent agreeing with the statement versus 54 percent of women.

Yli puolet amerikkalaisista ajattelee, että luomumerkki on keino lisätä tuotteen hintaa ja sitä pidetään vain markkinointistrategiana.

Yleensä Eurooppa seuraa Yhdysvaltojen trendejä ja ajettelua pienen hetken viiveellä. Tietenkin asiassa on myös se puoli, että Yhdysvalloissa on koettu viime aikoina monia luomukohuja, eli on paljastunut suuria eläintehtaita, joissa jättiyritykset tuottavat halpaa luomua, sekä antibioottien käyttö luomuhedelmien tuotannossa ja muutamat tuoreet ruokamyrkytysepidemiat, joiden taustalla on ollut luomutuote.

Jos tuotetta väitetään turvallisemmaksi, terveellisemmäksi yms, niin sellainen tuote on paljon herkempi, jos se kohtaa ongelmia, joissa väitteet joutuvat kyseenalaiseen valoon kuin tuote, johon tällaisia mielikuvia ei yhdistetä.  

 

Oma terveys, oma vastuu

Muutama pohdinta yksilön terveydestä ja siitä, mikä on yksilön vastuu omasta terveydestään.

Asia pulpahti mieleen erilaisia vaihtoehtohoitoja puoltavia sivuja lukiessa, joissa esitettiin hyvin usein väite siitä, että ns. virallinen lääketiede ei tee mitään muuta kuin sen, että ongelmia valittavalle ihmiselle tyrkätään lääkepurkki kouraan ja toivotetaan hyvää onnea. Esitettiin väitteitä siitä, että ongelmiin ei pureuduta, eikä oireiden syytä selvitetä, vaan lääkkeet ovat vastaus aivan kaikkeen.

Ystäväni oli juuri diabetespäivillä kuuntelemassa kaksi päivää diabetekseen (etenkin kakkostyypin) liittyviä ongelmia ja niiden ratkomista, ja hän kertoi, että lähes kaikki luennot olivat pohjautuneet elintapamuutoksien korostamiseen. Kysessä oli lääketieteen alla annettava koulutus, ei vaihtoehtopäivät.

Lisäksi oli tietenkin ollut koulutusta myös lääkkeistä sairauden hoidossa, mutta niistä oli puhuttu siinä yhteydessä kun potilas ei muuta elämäntapojaan, tai pelkkä elämäntapamuutos ei tuota toivottua tulosta.

Luennoilla oli tullut ilmi sellaisia nykypäivän ongelmia, kuten vaikkapa television kokkiohjelmat, joissa kokit läträävät mieltä vailla kerman, voin ja sokerin kanssa. Ihmiset valitettavasti nykyään luulevat, että ammattikokit, koska ruoka on heidän ammattinsa, olisivat ruuan laittamisen ohessa ammattilaisia myös ravitsemuksessa, mikä on täysin väärä olettamus. Tietenkin kokki voi olla myös ravitsemuksen saralla opiskellut, mutta näin ei ole automaattisesti.

Suuri ongelma tämän hetkisessä terveydellisessä henkisessä ilmastossa on se, että miten terveydenalan ammattilaisen tulee kertoa sairastuneelle hänen omasta vastustaan koskien hänen omaa terveydentilaansa.

Elintapasairaudet johtuvat siitä, että ihminen on tehnyt vääriä valintoja, toiminut väärin, elänyt väärin, toiminut tyhmästi ja niin edelleen ja tämä pitäisi saada kerrottua potilaalle niin, että hän ei ole toiminut tyhmästi, ei väärin, eikä ole tehnyt vääriä valintoja, vaan nyt vain käännetään veneen kurssi toiseen suuntaan potilaan avustuksella.

Unohdetaan mennyt elämä, tehdyt valinnat ja aloitetaan uusi elämä, uudet valinnat. Kuitenkin edes jollakin tasolla potilaalle pitäisi saada viestitettyä, että hän on itse ollut vastuussa omista vääristä valinnoistaan ja se on syy, joka on sairauden aiheuttanut. Vain siten elämäntaparemontti onnistuu.

Todellisuus on se, että ihminen sairastuttuaan haluaa kuulla syyn sairastumiselle ja hän ei halua kuulla sitä, että hän itse on se syy.

Hän haluaa kuulla, että hänen elimistössään on jokin vika, joka on oman elimistön toiminnan arvaamattoman ja väärän toiminnan seurausta. Sairastunut haluaa sen jälkeen kuulla, että väärä elimistön toiminta palautetaan normaaliksi lääkkeellä.

Diabetekseen sairastunut haluaa insuliiniä, eikä sitä, että hän saa kuulla omaavansa huonot elämäntavat, joista sairaus johtuu, eli se on usein hänen omaa syytää ja nyt pitäisi jääkaapin sisältö vaihtaa, harrastaa urheilua ja niin edelleen.

Diabetespäivillä tähänkin asiaan oli käytetty paljon aikaa ja sinne oli hankittu kouluttaja opettamaan kehon kieltä ja sitä, miten potilaan kanssa keskusteltaessa havaitaan se, mitä reittiä ja millä keinoin potilas saataisiin ymmärtämään oma vastuunsa omassa sairaudessaan. Ja miten hänet saataisiin ymmärtämään se, että paljon lääkkeitä  parempi vaihtoehto olisi tehdä elämäntaparemontti, jota remonttia jokin lääke tukee, jos tarvetta ilmenee, mutta lääke ei ole ensisijainen ratkaisu ongelmaan.

Jos ihminen sairastuu ja hän tuntee jonkin oireen, hän saattaa netistä löytää hyvin paikkansapitävää tietoa oireensa aiheuttajasta, sillä jos polveen koskee, niin polvikipua on hankala minkään poppatohtorin väittää muuksi kuin polvessa olevaksi kivuksi.

Elintavat ovatkin sitten monimutkaisempi tapaus, sillä tällä hetkellä elintapoihin liittyy satoja ja taas satoja ohjeita, jotka eroavat toisistaan kuin päivä yöstä. Kun ihminen googlailee elintapoihin liittyen, niin sattumalla on suuri vaikutus, eli lähinnä siten, että mille sivuille googlailija ensin ajautuu ja kuinka hän omaksuu lukemansa sisällön ja kuinka kriittisesti siihen suhtautuu.

Jos ihminen tykkää suolasta ja rasvasta ja ne ovat virallisen lääketieteen edustajan mukaan aiheuttaneet potilaan ongelman, ja sitten potilas googlailee itsensä sivustolle, joka väittää, että ei  suola ja rasva aiheutakaan kenellekään ongelmia, vaan ongelmat aiheuttaa viljan gluteiini, jota salakavalasti lisätään kaikkialle, niin se tieto osuu hyvin otolliseen maaperään, koska sehän juuri tuotti lukijalleen tyydytyksen siitä, että hän ei olekaan toiminut väärin ja vika ei ole hänessä ja hänen omissa toimissaan, kuten lääkäri väitti. Kyseessä onkin elintarviketeollisuuden salaliitto, joka on sairastuttanut ihmisen.

Parantuakseen pitää vain välttää kauheaa myrkkyä, gluteiinia ja parhaiten se onnistuu ostamalla jokin kallis kirja, jonka tekijä on keksinyt mullistavan uuden teorian, jota kukaan muu ei ole koskaan keksinyt. Tämä siinäkin tapauksessa, että potilaalta ei ole diagnosoitu keliakiaa.

Suomessa tuotetaan erittäin hyvää, tieteeseen ja näyttöön perustuvaa tietoa, jota voi olla vaikea sulattaa jos käy niin, että lukiessa tuntuu siltä, että itse on vastuussa omista ongelmistaan, mutta joka tapauksessa tieto on hyvää, laadukasta ja etenkin ilmaista.

Sitä tarjoaa Terveyskirjasto, joka pitää sisällään kattavan määrän informaatiota, jota ovat tuottaneet alan huippuammattilaiset ja he tarjoavat sen ilmaiseksi.

Terveyskirjasto - Luotettavaa tietoa terveydestä

 

Terveyskirjasto tuo luotettavan, riippumattoman ja ajantasaisen tiedon terveydestä ja sairauksista jokaisen suomalaisen ulottuville. Terveyskirjastossa on yli 10 000 asiantuntijoiden laatimaa artikkelia. 

Kuten huomaatte, etusivulla ei ole yhtään tuotetta myynnissä, ei mainoksia, ei linkkiä yhteenkään nettikauppaan, ei tarjolla alennuskoodeja nettikauppoihin, eikä muutakaan huuhaa-sivistojen ensimmäistä varoitusmerkkiä.

Tarjolla on pelkkää tieteellisen metodin tuottamaa tietoa, joka on tällä hetkellä parasta saatavissa olevaa. Se voi olla joltain osin muuttunut 10 vuoden päästä, tai osin tarkentunut, mutta silti se on näyttöön perustuvan lääketieteen mukaista, ajantasaisinta tietoa.

Heti etusivulta kannattaa lukaista vaikkapa sisätautien erikoislääkärin Jussi Huttusen uusin kolumni sokeria koskien ja sen jälkeen jatkaa sukeltelua syvemmälle oikean tiedon syövereihin.

Siemenneste ja tyydyttyneet rasvat

Uusin Duodecim-lehti heittää taas kylmää vettä luonnonmukaisuuden, tässä tapauksessa luonnollisten kovien rasvojen kannattajien kasvoille, nimittäin tieteelliset tutkimukset ovat löytäneet viitteitä ravinnon rasvojen yhteydestä siemennesteen laatuun. Duodecim 8/2013, sivu 793:

Amerikkalaisen hedelmättömyysklinikan aineistossa (n=99), jossa 71 % miehistä oli lihavia, mutta 67 % ei ollut koskaan tupakoinut, suuri ravinnon ja nimenomaan tyydyttyneen rasvan määrä liittyi pienempään siemennesteen määrään. Omega-3-rasvojen käyttö puolestaan oli yhteydessä parempaan siemennesteen laatuun (Attaman JA ym. Hum Reprod 2012;27:146)

Tulokset saavat tukea paljon suuremmasta (n=701) tanskalaisesta väestöaineistosta, jossa tutkittiin kutsuntaikäisiä miehiä (Jensen TK ym Am J Clin Nutr 2013;97:411). Eniten tyydyttynyttä rasvaa syövillä miehillä oli sekä pienempi siemennesteen pitoisuus, että sen kokonaismäärä, ja näiden välillä todettiin myös annos-vastesuhde. Muuntyyppisen rasvan käytön suhteen ei vastaavaa yhteyttä todettu.

Ilmiötä on tutkittu myös koe-elämillä (Saez Lancellotti TE ym. PLoS One 2013;8(1):e52386. doi:10.1371/journal.pone.0052386) Runsasrasvainen, 0,05 % kolesterolia sisältävä ruokavalio vähensi kanien siemennesteen määrää ja huononsi sen laatua. Ravinnon oliiviöljyllä ei ollut vaikutusta siemennesteeseen, mutta samanaikainen oliiviöljyn anto laimensi tyydyttyneen rasvan aiheuttamia muutoksia.

Mielenkiintoinen oli havainto kutsuntaikäisistä tanskalaisista, koska silloin puhumme n 20-vuotiaista miehistä, joten kovien rasvojen nauttiminen vaikuttaa jo hyvin varhaisella iällä.

Kun seuraavalla kerralla olet kaupassa, niin ehkäpä se voipaketti, kaikessa rasvan luonnollisuudessaan,  kannattaa sittenkin jättää sinne hyllylle ja valita vähemmän epäterveellinen vaihtoehto tilalle. Vaikka se ihanan rasvainen tilamaito onkin herkkua yläpääsi makuhermojen mielestä, niin alapääsi ei välttämättä ole kanssasi samaa mieltä, vaan voisi tykätä rasvattomasta maidosta enemmän.

Asiaa voi tietenkin lähestyä myös positiivisesti ja siten, että runsas tyydyttyneen rasvan nauttiminen voi sperman laadun heikentämisen ohessa vähentää huomattavasti potentiaalisten partnerien kiinnostusta sinua kohtaan, joten kyllähän se Maapallon väkiluku kääntyy laskuun myös sitä kautta ja maailma pelastuu.

Mutta tietenkin nämä tutkimukset on helppoa sivuuttaa jollakin omituisella salaliitolla, sen ymmärrän.

Vähentääkö kallis ruoka hävikkiä?

Katselin netistä kestävä ruokakulttuuri -keskustelupaneelin antia ja siellä heitettiin jälleen ilmaan väitteitä, että suomalaisten ruoka on liian halpaa ja kun vain menisimme erikoiskauppaan ostamaan huomattavan paljon kalliimpaa ruokaa, emme enää heittäisi ruokaa pois, vaan ruokahävikki pienenisi.

Arvostaisimme kallista ruokaa niin paljon, että emme tohtisi sitä heittää pois, vaan söisimme sen kaikissa tilanteissa ilman hävikin häivääkään.

Asiasta heitettiin musta tuntuu -perusteita, mutta mitään konkreettista tutkimusta asiasta ei liene. Lisäksi huomioin, että asiasta esittävät musta tuntuu -todisteita lähinne ne tahot, jotka sattuvat myymään tällaista kallista ruokaa erikoiskaupoissa, kuinkas ollakaan.

Tilastojen mukaan suomalaiset kotitaloudet heittävät ruokaa pois noin 120-160 miljoonaa kiloa vuodessa. Se tekee henkeä kohden noin 20-30 kiloa vuodessa.

Lähdin pohtimaan tätä siitä näkökulmasta, että jos jaamme 30 kiloa vuodessa poisheitettyä ruokaa 365:llä, eli sillä määrällä, joka on päiviä vuodessa, niin päivässä yksilö heittää pois ruokaa noin 0,082 kiloa, eli 82 grammaa.

Kuorin juuri äsken mandariinin ja mandariini painoi ennen kuorimista noin 140 grammaa.  Kuoret sekä mandariinin siemenet, joita en syönyt, vaan jotka menivät biojätteisiin, painoivat noin 35 grammaa. Tarkkaa painoa en saa, koska vaakani on kovin ylimalkainen.

 Käsittääkseni mandariinin kuoria ei lasketa sellaiseksi syömäkelpoiseksi ruuaksi, johon tilastot perustuvat, mutta kun kuorit kaksi mandariiniä, niin ne biojätteeseen menevät kuoret painavat suunnilleen sen verran, mitä yksi kuluttaja heittää pois päivässä syömäkelpoista ruokaa.

Mutta kallis ruoka ja väite, että kalliimpaa ruokaa ostamalla hävikki häviäisi itsestään?

Olen tarkkaillut oman taloutemme ruokahävikkiä ja huomasin, että jätekatokseen kiikutetut biojätepussit painavat kyllä melkoisesti, mutta sisälsivät lähinnä suodatinpusseja kahvinpurujen kera, kuoria hedelmistä sekä vihanneksista ja jonkin verran syömäkelpoista ruokaa, joka on jäänyt jäljelle yleensä siitä, kun lapset eivät ole jaksaneet kaikkea ruokaansa syödä, koska lapsia ei meillä pakoteta syömään lautastaan täysin tyhjäksi.

Ottipa lapsi ruokaa itse tai annosteltiinpa se hänelle valmiiksi, on kuitenkin hyvin vaikea annostella ruokaa niin, että lautanen lapsen kohdalla olisi täysin tyhjä, eikä hävikkiä tulisi grammaakaan. Iän myötä tosin hävikki pienenee, kunnes tilanne on se, että mikään määrä ruokaa ei riitä.

Mistä ruokahävikki sitten johtuu? Halvasta ruuastako?

Omasta taloudesta päätellen voin sanoa vain sen, että ruokahävikki johtuu lähinnä siitä, että ei suunnittele ostoksia huolella etukäteen, vaan menee sokkona kauppaan ja koettaa muistella sitä, että mitä ihmettä siellä (jää)kaapissa taas olikaan.

Tarkoitan sellaista tilannetta, että ostat kaupasta uunituoreen leivän, joka tuoksuu niin herkulliselle ja sitten siellä kotona olikin vielä neljäsosa limppu jäljellä kaksi-kolme päivää vanhaa, vielä syömäkelpoista leipää, joka ei oikein enää tuoksu millekään, vaan on jo hieman kovan ja kuivan puoleinen. Jos et saa sitä uutta leipää nopeasti piilotettua pakkaseen, ei se vanha leipä kelpaa enää kenellekään, koska kaikki haluavat uutta tuoretta leipää. Ja kun se tuore leipä on korkattu ja sitä lämmintä limppua illalla nautitaan, seuraavana aamuna/päivänä se neljäsosa limppu vanhaa leipää on vielä vanhempaa ja kuivempaa ja maistuu vielä vähemmän kenellekään. Sitten se jäännöslimppu on vielä hetken leipäkorissa, kunnes joku päivä löytyy biojätteistä, valitettavasti. Olisihan siitä voinut tehdä köyhiä ritareita yms ja välillä näin tapahtuukin, mutta joskus kuivunut leivän jämä myös heitetään pois, vaikka ei se hyvältä tunnu minustakaan.


Sitten pohdin, että muuttuisiko tilanne miksikään, jos se kotona odottava vanha, kuivahtanut leipä olisi ollut huomattavan kallista?

Haluaisivatko kaikki edelleen hieman kuivahkoa vanhaa leipää, eikä kenellekään tietenkään maistuisi uusi, houkuttelevan tuoksuinen tuore kallis leipä vain sen takia, että kun se vanhakin leipä oli ollut niin kallista?

Miten minusta tuntuu siltä, että ainoa keino vähentää ruokahävikkiä on muuttaa omia tapojaan sellaisiksi, että ei osta kaupasta turhaa ruokaa, ei mene suunnittelematta ruokaostoksille, eikä osta kaupasta sokkona ruokaa muistellen sitä, että mitä kotona olikaan ja mitä ei ollut.

Jos tiedät, että kotona on odottamassa vielä päiväksi leipää, joka tosin ei tuoksu enää yhtä herkulliselle, kuin se juuri paistettu kaupan uunituore leipä, niin jätä se ostamatta ja herkuttele tuoreella leivällä vasta sitten, kun sille ei ole vanhaa kilpailijaa tarjolla.

Sitten voi käydä niin, että työpaikan lounasaikaan on kauhea nälkä, kun unohdit aamun kiireessä eväät kotiin ja menetkin syömään lounaan töissä, vaikka iltaruoka olisi ollut kotona valmiina. Itse en pysty syömään kahta lämmintä ruokaa päivässä, joten iltaruoka tulee jätettyä väliin ja sitten voi käydä niin, että jos jäljelle jäi vain noin yksi annos ruokaa, joka on kuitenkin jo pyörinyt 3-4 päivää jääkaapissa, ei sitä annosta enää tohdi pakastaa, vaan se menee biojätteeseen. Joskus se tulee myös pakastettua, mutta silloin käy yleensä niin, että se löytyy vuoden päästä pakastimesta, jolloin se menee vasta sitten biojätteisiin.

Sitten hävikkiä tulee joskus siitä, että ostat kilon pussin mandariinejä, etkä tarkasta verkkopussin sisältöä kunnolla ja kotona huomaat useamman siellä keskellä olevan jo homeessa, kun niissä on mennyt kuori rikki jossain kuljetuksen vaiheessa.

Voipa käydä niin, että teet viikonlopuksi hieman erikoisemman ruuan, joka vain sattuu epäonnistumaan niin, että sitä ei halua kahta päivää syödä, vaan yksi ateria menee irvistellen ja loput pois. Tällaista tapahtuu, paremmissakin piireissä. Jos et keksi keinoja epäonnistumisen korjaamiseksi, niin ruoka on heitettävä pois.

Yhden kerran tapahtui niin, että sain työpuhelun juuri kun kastike alkoi kiehua. Pistin levyn pienemmälle ja aloin keskittymään työpuheluun, mutta kävikin niin, että pistin pienemmälle väärän levyn ja kattilan sisältö paloi täysin pohjaan. Hävikkiä tuli varmaan vajaa kilo.

Vaikka omassakin taloudessa ruokaa menee hävikkiin, olen huomannut, että ei sitä paljoa mene, mutta tietenkin jokainen gramma on ympäristön kannalta huono asia. Hävikki johtuu kuitenkin lähinnä huonosta suunnittelusta, joka kostautuu kaupassa, eli tulee tehtyä heräteostoksia ja sitten siitä, että syystä tai toisesta tulee tehtyä toisin ruuan kanssa, kuin on alunperin miettinyt, lähinnä juuri siten, että syö töissä, kun olisi ollut kotonakin sen päivän kalorit tarjolla. Sitten inhimilliset virheet ja erehdykset ovat yksi selitys, mutta ne ovat kuitenkin huomattavassa vähemmistössä.

Suunnittele toimesi etukäteen, niin näin toimien luullakseni ruokahävikki pienenisi, olipa ostamasi ruoka kallista tai halpaa.

Mutta olitpa kuinka säntillinen tahansa, hävikkiä tulee joskus varmasti, eikä maailma siihen lopu kuitenkaan.

Onko luomumaatalous ympäristöystävällistä?

Tiede ja arki -sivuston Ville Aarnikko on tehnyt loistavan videon luomun ympäristövaikutuksista ja siinä hän käyttää lähteenään ja haastattelee Hanna Tuomistoa, joka on tehnyt asiasta väitöskirjan Oxfordin yliopistossa.

Video on katsottavissa seuraavan linkin takaa:

Tiede ja arki: Onko luomumaatalous ympäristöystävällistä?

 

Tässäkin asiassa minua ihmetyttää se, että vaikka meillä on nyt olemassa laaja kokoomatutkimus aiheesta, niin silti luomuväki vain hokee mantraansa, että luomu on ympäristöystävällistä, mutta toki tutkimusta on vähän ja sitä kaivataan lisää.

Kävin läpi luomuliiton ja ties minkä luomujärjestön nettisivut ja yhdessäkään paikassa ei kyseiseen Hanna Tuomiston laajaan tuoreeseen tutkimukseen viitattu edes sivulauseessa?

Miksi?

Video käy kattavasti läpi kaikki tärkeimmät asiat luomun ympäriltä ja vastaus on hyvin selkeä. Luomutuotanto ei ole ympäristöystävällistä siten, kuten sitä mainostetaan ja vastaus kestävään maatalouteen piilee jossain muualla, kuten integroidussa viljelyssä, jossa mitkään menetelmät eivät ole kiellettyjä, jos niistä vain on yhtään hyötyä.

Kun poistamme luomun sen kauniisti mainostetusta paketistaan, niin jäljelle ei jää juuri yhtään mitään luomun mainoksien väitteistä.

 

 

 

Suola, tuo ihmeellinen terveystuote

Kun ihminen alkaa pohtia asioita maalaisjärjellään ja hänelle syötetään kauniisti muotoiltua potaskaa, hän tekee aivan kuin markkinamies haluaa, eli ostaa hyvin kalliilla äärettömän halpaa tuotetta ja suola onkin oikein verraton esimerkki tällaisesta. Asiassa on myös varjopuolensa, josta lisää loppupuolella, mutta aloitetaan:

Suola on päätynyt erilaisissa huuhaa-piireissä terveystuotteeksi, jonka hulvattomilla käyttömäärillä lasketaan verenpainetta, hidastetaan ikääntymistä, lisätään vastuskykyä ja vahvistetaan jopa luita.

Seuraavan linkin takaa löytyy harvinaisen hullua kirjoitusta, josta vastaa itseoppinut ruokaguru Heidi, Quinoaa -bloginsa tuottamana:

Vesi, suola, rasvat, sienet - tasapainoa luonnollisesti

 

Suolan hehkuttaminen voi tuntua toistolta, mutta tiettyjä asioita vaan tarvitsee toistaa ja hehkuttaa, jotta ne menisivät selkäytimeen ja tätä kautta rutiiniksi. Napsimme puolisoni kanssa laatusuolarakeita pitkin päivää ja laitamme niitä veden sekaan aika reilustikin, koska  juomme tosi paljon vettä. Korostetun (tai oikeasti normaalin) veden juomisemme huomaa helposti silloin, kun olemme poissa kotoa. Tilanteissa, joissa monet muut eivät muutaman tunnin sisällä juo mitään paitsi ehkä entisestään kehoa kuivattavaa kahvia, lorautamme kurkkuumme helposti puolikintoista litraa suolalla maustettua vettä. Siis, kumpi on normaalia?

Suola on herkkua ja auttaa myös monesti hetkelliseen makeanhimoon. Makeanhimo kun on monesti mineraalien tai suolojen vajetta. Laitan monesti suolaa sinne, mihin aiemmin laitoin sokeria (kun joskus muinoin sokeria käytin), kuten puuroon. Suola löytää tiensä lähes kaikkiin ruokiin ja ilman suolaa vesi maistuu todella kuivalta ja oudolta. Vesi ja suola tasapainottavat täydellisesti toisiaan.

Ja loppu olikin jo sellaista huuhaata, että lukekaa jos kiinnostaa, mutta tuollaista oppia antavat nykyajan terveysgurut.

Hieman loivempaa pölhöyttä tarjoilee raikaswebin Jarkko, joka mainostaa antavansa virallisesta linjasta poikkeavia näkemyksiä ja näin todella on. Jarkonkin välittämä tieto on hyvin kaukana siitä tiedosta, jota me saamme tieteellisin menetelmin ja josta on murskaavan vakuuttava näyttö olemassa.

Suolalla ja suolalla on eroa

Samaa liirumlaarumia jonkin ihmeellisen aidon suolan terveysvaikutuksista jne, mutta Jarkon sivuilta onkin linkki oikeaan umpityperyyteen ja sen voitte lukea täältä:

MERISUOLATTU VESI

 

 Sieltä löytyykin tuttuja profeettoja, niin eipä tuo viestikään sitten enää yllätä. Oikeastaan tuosta tekstistä antaa hyvän kuvan seuraava viite, jolla he suolaa puolustelevat:

Raamattu varoittaa Toisen Kuningasten kirjan 2. luvun 21. jakeessa, että suolan puute johtaa esim. lapsettomuuteen.

Puuuuuh. Ja entäpä tämä:

Merisuolatun veden juominen on yksinkertainen itsehoitomenetelmä. Aluksi litraan vettä liuotetaan neljäsosa teelusikallinen puhdistamatonta merisuolaa ja juodaan se päivän aikana. Jos tämä merisuolamäärä ei aiheuta puhdistumisoireita, määrä nostetaan myöhemmin puoleen teelusikalliseen ja lopulta maksimiannokseen - yhteen teelusikkaan. Merisuola liukenee veteen noin viidessä minuutissa.

Teelusikallinen eli noin 10 grammaa on maksimiannostus, koska munuaisilla on rajallinen kyky suodattaa suolapitoisuutta kehosta.

Jos nuo yläreunassa mainitut uus-terveysprofeetat noudattavat älyttömiä ohjeitaan, niin haluaisinpa olla patologi sillä hetkellä, kun heidän ruumiinsa sipaistaan auki, jos viimeistä katselmusta harkitaan.

Merisuolattua vettä kannattaa juoda, koska siinä on noin 90 mineraalia. 

Tällaiseen soopaan nämä gurut sitten nojaavat. Jokainen lause piti sisällään niin suurta tietämättömyyttä ja väärinymmärrystä, että eipä niitä voi edes kommentoida, mutta jos kykenette saamaan tuosta käsittämättömästä, terveydelle vaarallisesta jupinasta jotain irti, niin lukekaa ja nauttikaa.

Yksi yleisimmistä väitteistä jonkin hippisuolan turvallisuuden puolesta on se, että vaikkapa pan-suola ei sisällä riittävästi natriumin vastavaikuttajaa kaliumia ja koska hippisuola sisältää sitä jostain syystä juuri oikean määrän suhteessa natriumiin, hippisuola onkin terveystuote.

Himalajan suola sisältää kaliumia 2140 mg / kilo ja natriumkloridia n. 970 g / kilo ja koska natriumin tarve on n. 0.5 grammaa päivässä, niin tuosta voi sitten terveellisyyttä laskeskella.

Ihminen (mies) tarvitsee kaliumia noin 3500mg / päivä ja suomalaisen miehen keskisaanti on n. 4200 mg / päivä, koska kaliumia on lähes kaikessa ruuassa, eli sitä saadaan kasviksista, hedelmistä, viljoista, maidosta, kahvista ja niin edelleen. Eli suolan mahdollinen kalium on täysin mitätön kaikilla mittareilla, emmekä me kärsi kaliumin puutoksesta.

Sitten näiden huuhaa-profeettojen kiusaksi meillä on elimistössämme sellainen ihmeellinen elin kuin munuaiset, jonka olemassaolon he joutuvat unohtamaan tyystin keksiessään typeryyksiään tai he joutuvat myöntämään munuaisten olemassaolon, mutta unohtavat suurimman osan niistä tehtävistä, joista munuaiset kehossamme vastaavat.

Seuraavaksi jälleen sisätautien erikoilääkäri Pertti Mustajoki tarjoilee vähän tieteen esille saamaa tietoa asiasta:

Veren suolapitoisuuksien muutoksia

 

Ravinnossa kaliumia on runsaasti hyvin monissa ruoka-aineissa. Siksi ravinnon laatu vaikuttaa veren kalium-arvoon vain vähän. Liian alhainen veren kaliumpitoisuus ei koskaan synny pelkästään yksipuolisen ravinnon vuoksi. Vastaavasti veren kalium-arvo ei kohoa pelkästään siksi, että ravinnosta saadaan tavallista enemmän kaliumia. Tämä johtuu siitä, että munuaiset pystyvät tehokkaasti säätelemään kaliumin eritystä: pienen saannin aikana munaiset pidättävät kaliumia elimistössä, tavallista suuremman saannin aikana kaliumia eritetään runsaasti pois virtsaan.

Suomeksi tarkoittaa sitä, että jos sinä koetat saada huuhaa-profeettojen mainostamaa kaliumia elimistöösi ihmeitä tekemään ostamalla hippisuolaa, joka maksaa 7 euroa / 100 grammaa, niin saat vain ja ainoastaan hyvin kallista kusta aikaiseksi.

Lisäksi on todettu, että jos natriumin saanti on vähäistä, kaliumin runsas saanti laskee verenpainetta, joten kaliumia on kaikkein hyödyllisintä saada ilman suolaa, eikä suolasta.

Ja sitten suolaan. Suola on natriumkloridia, olipa se pakattu miten vaaleanpunaiseen pakettiin tahansa ja se on määrätyn rajan jälkeen ihmisen terveydelle hyvin haitallista.

Jos tuoteessa on merkitty pelkkä natriumin määrä, saadaan se muutettua suolaksi kertomalla natrium 2,5:llä.

Kun ihmisen elimistö saa suolaa liikaa, puuttuvat munuaiset peliin ja ne rasittuvat suolan poistamisen seurauksena. Koska suola sitoo vettä, verimäärä nousee ja tämän johdosta verenpaine nousee.  Jo hyvin vähäinen verenpaineen nousu kohottaa valtimotautien riskiä.

Kohonnut verenpaine rasittaa sydäntä, joka joutuu tekemään enemmän työtä. Liiallinen suola  aiheuttaa sydämen vasemman kammion liikakasvua, joka taas lisää sydäninfarktin ja aivohalvauksen vaaraa. Lisäksi sydämen lisääntynyt työmäärä aiheuttaa sydämen vajaatoimintaa.

Natrium lisää kalsiumin eritystä virtsaan ja aiheuttaa elimistössä kalsiumin katoamista, eli tieteen tuottaman tiedon mukaan asiat ovat juuri päinvastoin, kuin mitä nämä itseoppineet gurut meille kertovat, joten Raikaswebin Jarkko on oikeassa ainoastaan siinä, että hän tarjoilee tietoa, joka on vastakkaista oikean tiedon kanssa. Tosin hän on muotoillut asian hieman toisin.

Liiallinen suolan käyttö altistaa mahalaukun limakalvoja helikobakteerin aiheuttamalle tulehdukselle, joka lisää mahasyövän riskiä ja tässäkin myös hippisuola aiheuttaa aivan saman ilmiön, eikä hyperkallis erikoissuola anna mitään etuja verrattuna tavalliseen suolaan, vaan natrium on natriumia.

Kohonnut verenpaine (verenpainetauti)

 

Huuhaa-profeetat väittävät, että lääketieteen tarjoama malli on vain tyrkyttää jotain kallista lääkettä, mutta kuten tuoltakin selviää, niin keinoja ovat painon pudotus, tupakoinnin lopettaminen, suolan vähentäminen, ravintokuidun lisääminen, runsaasti vihanneksia, kasviksia ja hedelmiä, liikunnan lisääminen ja alkoholin vähentäminen. Jos nämä keinot eivät auta, tai potilas ei suostu näin toimimaan, aloitetaan lääkitys.


Kaikessa syömässämme ruuassa, myös prosessoimattomassa, on täysin riittävästi natriumia elimistömme tarpeisiin, joten meidän ei tarvitsisi lisätä mitään suolaa yhtään mihinkään ruokaan, mutta koska makumme on tottunut suolaan, sitä lisätään eineksiin, laitosruokiin ja aivan kaikkeen.

Vaikka olisit täysin puhdas vegaani ja elät pelkällä kasvisravinnolla, niin siitä huolimatta saat ruuastasi tarpeeksi natriumia, eikä sinun tarvitse suolaa erikseen nauttia, jos nyt et sitten harrasta hyvin paljon hikiliikuntaa helteellä.

Ja sitten nämä kymmenet superterveelliset kivennäisaineet, joita kallis erikoissuola sisältää jopa useita miljoonasosa gramman puolikkaita kilossa. Nepäs taidat saada kaikki aivan tavallisesta ruokavaliosta syömällä terveellisesti kasviksia, hedelmiä, kokojyväviljaa ja niin edelleen ja tuota kautta saat niiden hyödyt, etkä saa samalla suolan haittoja.

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että typeryksiltä otetaan rahat pois, jos he välttämättä rahoistansa haluavat luopua, mutta tässä tapauksessa ihmisen elimistölle hyvin haitallisesta tuotteesta tehdään valheilla ja puolitotuuksilla terveystuote, jota sitten myydään tietämättömille käsittämättömään ylihintaan, niin se on äärettömän paheksuttavaa toimintaa ja suorastaan epämoraalista.

Toisen huijaaminen on yksi vanhimmista keinoista hankkia oma elanto ja se perustuu siihen, että ihmiselle kerrotaan sitä, mitä hän haluaa kuulla ja myydään sitä, mitä hän haluaa ostaa. Keksitään vain tarina, joka tukee kumpaakin puolta. Suola saa ruuan maistumaan, mutta samalla pilaa terveyden. Siispä pitää keksiä tarina suolasta, joka ei pilaakaan ihmisen terveyttä, mutta saa edelleen ruuan maistumaan ja jota voit löträtä niin paljon kuin sielu sietää. Tuodaanpa markkinoille siis "aito luonnonsuola" ja kehitetään sen ympärille tarina, joka tosin ei siedä mitään tarkempaa tutkiskelua edes puolta sekuntia.

Aiemmin huijaukset olivat usein harmittomia, eli tavalliseen veteen sotkettiin vaikkapa pieni määrä  tiettyä savea, jolloin vesi näytti "kultaiselta" ja sitten sen kerrottiin olevan ihmeitä tekevää kultavettä, joka paransi kaikki sairaudet, mitä ikinä kuvitella saattaa. Vanhan kunnon ajan käärmeöljykauppiaat toimivat näin. Harmiton huijaus ja siinä saattoi olla jopa placebo-efekti mukana. Ihminen menetti vain rahansa ja niin hyväuskoiset hölmöt yleensä tuppaavat menettää.

Suolasta vain ei saa terveellistä minkään taikatempun avulla, vaan ainoa keino muokata elämäänsä terveellisempään suuntaan on vähentää natriumin saantia ja se onnistuu vain siten, että ei lisää mitään natriumia ruokaansa, juomaveteensä tai yhtään mihinkään.

EDIT:

Myös Pronutrionist tarjoaa kattavan paketin suolasta ja se löytyy seuraavan linkin takaa:

Suolan haitat, onko niitä?

 

Oikea tieto on taas hieman erilaista kuin huuhaa-tieto, joten kyllä vaihtoehtoprofeetat ovat siinä mielessä oikeassa, että heidän tietonsa on todellakin valtavirrasta poikkeavaa.

Luomukalkkuna täynnä ongelmia

Tällainen tuore uutinen löytyi Ruokatiedon sivuilta ja siinäpä olikin asiaa koko rahalla:

Luomukalkkunan mahdollisuuksia pidetään Suomessa niukkoina

 

Suurin osa luomukalkkunatuotannon tautiriskeistä ja haasteista liittyy eläinten ulkoiluun ja laiduntamiseen. Luomussäännöksissä on velvollisuus laiduntaa toukokuun alusta syyskuun loppuun.

Jokaisen kuluttajan tulisi viimeistään nyt ymmärtää, Kiinan uudesta lintuinfluenssa-epidemiasta johtuen, että tuotantoeläimien paikka, etenkin siipikarjan, on sisällä tuotantotiloissa, olipa maa ja paikka mikä hyvänsä.

Jos ei liha maistu, niin jätä syömättä, mutta tuotantoeläimien ulkoilutukset ovat hyvin vakava uhka joka suhteessa, eikä sitä pitäisi harrastaa sen takia, että muutama kaupunkilainen saa lihanhimonsa tyydytettyä jotenkin muka-eettisemmin. Ne ovat tuotantoeläimiä ja tapetaan lyhyen elämän päätteeksi ruuaksemme ja jos sitä ei pysty hyväksymään, kannattaa olla syömättä lihaa.

Ruokinta on ulkoilun ohella luomukalkkunatuotannon suurimpia haasteita. Kalkkunan suuren proteiinitarpeen turvaaminen on vaikeaa, kun luonnonmukainen kotimainen valkuaisrehutuotanto ei riitä.

Schulmanin esitystä seuranneessa vilkkaassa keskustelussa nousivat esiin ristiriidat käytännön ja kuluttajatoiveiden välillä. Se, että luomutuotannossa kaiken rehun on oltava luomua, tuo painetta.

- Luomurehua on tuotu Kiinasta, Romaniasta, Italiasta – maista, joissa salmonellariski on suurempi kuin mitä se olisi kotimaista perinteisesti tuotettua rehua syöttäen, kommentoi terveydenhuoltoeläinlääkäri Hannele Nauholz Eläintautien torjuntayhdistys ETT:stä.

Schulman totesi, että esimerkiksi koetilalla kalkkunoita ruokittiin kiinalaisella luomusoijalla. Tuontirehu panee miettimään sekä tauti- että luomunäkökulmaa. Tuotanto on virallisesti luomua, mutta vastaako se luomun henkeä?

 - Kun kuluttaja ostaa luomuruokaa, hän kuvittelee saavansa lähellä tuotettua, lähirehulla syötettyä kalkkunaa, ei kiinalaisella soijarehulla syötettyä ranskalaista kalkkunanpoikaa, Nauholz sanoi.

Nämä taas ovat niitä asioista, joista olen kirjoittanut jo lukuisia kertoja ja hyvä että niistä aletaan ääneen puhua muuallakin. Sama tilanne on myös maitopuolella. Ekohippi luulee tekevänsä suurenkin ekoteon, kun ostaa muka-kotimaista luomumaitoa, mutta sen luomulehmän rehu on saatettu tuoda aivan mainiosti Kiinasta tai mainitusta Romaniasta, joka oli muutama vuosi sitten enemmin sääntö kuin poikkeus.

Pelkkää pessimismiä tulokset eivät kuuluta: parhaassa tapauksessa kalkkunat ovat terveempiä ja voivat hyvin, koska ne pääsevät ulkoilemaan.

Näin voi olla, jos sieltä laitumelta saadaan tapettua loiset, jyrsijät ja muut sinne kuuluvat otukset jotta luomukalkkunat voisivat tepastella pari kuukautta luomelämää ennen lautaselle päätymistä. Lisäksi pitää kyetä pitämään luomukalkkunat erossa laitumella villeistä tovereistaan, jokaisen lajin edustajasta, olipa kalkkuna tahi ei.

Kun se mitä säädöksissä lukee, ja mitä kuluttajat uskovat luomun olevan, poikkeaa toisinaan paljonkin, voisi vapaasti laiduntava kalkkuna olla vastaus kysyntään.

Tässäpä on oikeastaan tiivistettynä koko luomulakko-blogin alku ja se miksi tätä blogia ryhdyin pitämään.

Olin jotain mieltä luomusta, joka tuli mainosten kautta. Sitten latasin Eviran sivuilta luomusäännöt, luin ja ymmärsin ne sekä tutustuin vaikkapa satotilastoihin, niin tulin siihen tulokseen, että luomutuotanto ei ollut lähimainkaan sellaista, mitä minulle oli mainoksissa uskoteltu.

Minua oli huijattu monta vuotta, sillä todellisuus ei ollut luomussa sinne päinkään, mitä minä kuluttajana luulin sen olevan.

Luomu paljastui käsittämättömäksi luonnonvarojen haaskaukseksi, maatalousmaan haaskaamiseksi ja ties miksi muuksi, mutta juuri mitään Maapallon tulevaisuuden kannalta parempaa siitä en enää löytänyt, kun revin mainosjulisteet alas ja tutustuin siihen luomuun, josta ei paljoa mainoksissa puhuta.

 

 

Monsanto varastaa meitin tomaatit?!

Jälleen ovat hysteeriset väärinymmärtäjät keksineet uskomattoman nettihuhun, jota sitten levitetään kiivaasti joka paikkaan, eikä yksikään hysteerinen huutaja ole tainnut selvittää sitä, onko asiassa edes mitään järkeä:

Monsanto vs. Mother Earth

 

Maailman suurin GMO:n kehittäjä ja lannoitteiden/torjuntaineiden myyjä Monsanto yrittää tällä hetkellä patentoida meidän normaalit ei GMO kasvikset kuten tavallisen tomaatin, paprikan ja kukkakaalin. Se pystyy tekemään tämän, koska Monsanton lakimiehet ovat löytäneet EU lakipykälistä tämän mahdollistavan porsaanreiän.

Voimme kuitenkin estää tämän painostamalla EU:n virkamiehiä muuttamaan näitä lakipykäliä.

Käy pistämässä nimesi AVAAZ:in addressiin, jossa on tätä kirjoittaessa jo 1,6 miljoonaa nimeä.

Ei anneta tällaisen mielettömyyden onnistua! 

Kun tutkiskelin tätä hienoa sivua, jonne pitäisi oma nimi raapustaa, niin toki olisin toivonut edes yhden luotettavan viitteen siitä, että mihin tämä uusi hysteria perustuu?

Yksi linkki jossa selitetään nykyinen lakipykälä ja mikä porsaanreikä siinä on ja miten se reikä voidaan hyödyntää, mutta eipä näkynyt.

Yksi linkki luotettavaan sivustoon, jossa selitetään se, että mikä on nyt hätänä ja miten ihmeessä Monsanto pystyisi patentoimaan tavallisen tomaatin, mutta sellaista ei jostain syystä annettu.

Jos tällainen porsaanreikä on todellakin olemassa ja se on yleisesti tiedossa, niin miksi hyödyntäjä on juurikin Monsanto, eikä esimerkiksi kotoinen Boreal Kasvinjalostus Oy, tai toinen suuri alan toimija Basf, tai vaikkapa Raisio, vaan juurikin Monsanto? En ymmärrä taas alkuunkaan tätä hysteriaa ja mihin se perustuu?

Joten huuhaa-hälytin alkaa soida jälleen aika lujaa ja tässä lienee toiminnassa vain yksi mielikuvamainonnan väline, jolla koetetaan ihmisiä saada olemaan jotain vastaan, ilman että mitään todellista syytä edes olisi, mutta mielikuva jää jäljelle jostain käsittämättömästä pahuudesta.

Ei tämä ole ensimmäinen kerta kun tällaista hysteriaa levitetään, vaan muutama vuosi sitten oli oikeastaan täsmälleen samanlainen hysteria netissä leviämässä, jossa Monsantoa syytettiin lähes samoilla sanoilla ja kyseessä oli todellisuudessa sellainen asia, että Monsanto oli patentoimassa menetelmiä, joilla jalostettiin esimerkiksi jonkin pahan kasviviruksen kestäviä tomaatteja.

Siis Monsanto oli keksinyt menetelmän, jolla kyetään jalostamaan tomaatti, joka omaa kestävyyden satoa romahduttavaan kasvitautiin niin tietenkin Mosanto haluaa patentoida tämän menetelmän, kun on sen kerran kehittänyt.

Avataanpa tätä tilannetta hieman vaikkapa musiikkibisneksen kautta, jos tekijänoikeudet eivät ole tuttuja.

Jos joku järjestää tilaisuuden, jossa soittaa esimerkiksi Iiro Rantalan säveltämää musiikkia, mutta Iiro Rantala ei kuitenkaan ole itse soittamassa, niin siitä huolimatta Iiro Rantalalle maksetaan tekijänoikeusmaksuja hänen musiikkinsa esittämisestä.

Jos sinä päätät sovittaa Iiro Rantalan musiikkia täysin uudestaan ja jopa sellaiseen muotoon, että alkuperäistä kappaletta tuskin tunnistaa taustalta, niin siitä huolimatta sinä maksat tekijänoikeusmaksuja kappaleen alkuperäiselle säveltäjälle.

Kasvinjalostuksessa on kyse täysin samasta asiasta. Sinä kehität menetelmän, jolla jalostetaan kasvi, joka tuottaa hyvän sadon ja kestää tauteja paremmin kuin joku toinen, niin sinulle maksetaan, jos olet älynnyt patentoida menetelmän. Jos et ole patentoinut, rahat menevät jonkun toisen taskuun.

 Jos käytät tätä lajiketta, maksat sen mahdollistajalle tekijänoikeusmaksua. Jos et halua maksaa, käytä jotain toista lajiketta ja maksa jollekin toiselle kehittäjälle.

Joten voisiko joku, joka tätä hysteeriaa levittää netissä, kertoa minulle sen, että mihin tämä koko juttu perustuu?

Mikä pykälä, missä reikä ja miten sitä voi hyödyntää patentoimalla aivan tavallisen tomaatin tai kukkakaalin, vai onko kyse jostain aivan muusta asiasta?

Jälleen kerran asialla on mm. Kemikaalicocktailin Noora Shingler, joka levittää tätä outoutta facebook-sivullaan, niin olisiko edes hän käyttänyt mainostamiaan toimittajan taitoja ja selvittänyt ennen huhun levittämistä sitä, että onko asiassa edes mitään totuudellista taustalla?

Väärin jalostettu peruna

Päivän Aamulehti kertoo surullista tarinaa tämän päivän menosta, jossa tiedemiehiä vainotaan, kun he menevät tekemään asioita toisin, kuin tieteistä mitään ymmärtämättömät haluaisivat:

Peruna joutui fundamentalistien tuomiolle

 

Euroopan kasvinjalostuksessa tapahtuu ihmeellisiä asioita. Tiedemiehiä ei enää uskota, ja tieteellä on alettu jopa pelotella. Maatalous on miljardien bisnestä, joten kasvinjalostuksessakin kyseessä ovat todella suuret rahat.

 Suurelta yleisöltä piiloon jääneestä esimerkistä käy kahden perunalajikkeen välinen kilpailu, jossa hävinneelle tuli luuserin osa aiheettoman pelottelun takia.

”Luonnon luoma”Europlant-peruna voitti ”luonnonvastaisen” Amfloran, vaikka lajikkeilla ei todellisuudessa ole mitään eroa. Kilpailun hävinnyt BASF-yhtiö joutui siirtämään tutkimustyönsä muille mantereille, pois Euroopasta.

Kilpailu sai alkunsa 1990-luvulla, kun teollisuus alkoi vaatia perunalajiketta, jonka tärkkelys olisi suoraan sopivaa liimaustarkoituksiin. Tavallisen perunan tärkkelyksestä oli aikaisemmin puhdistettava haitallisen amyloosin osuus; puolet koko tärkkelysmäärästä oli amyloosia.

Amyloosi onteollisuudelle niin haitallista, että se oli poistettava kemiallisesti ennen tärkkelyksen käyttöönottoa. Prosessi on kallis, rasittaa ympäristöä ja hukkaa energiaa. Vain tärkkelyksen toinen puoli, amylopektiini, kelpasi teollisuuskäyttöön. Paperitehtaalla tarvitaan puhdasta tärkkelystä paperin pintaan tai massan joukkoon vahvistukseksi.

Tiedemiehet tarttuivat vauhdilla tutkimukseen saadakseen aikaan ”puhdasta” tärkkelystä tuottavan perunalajikkeen.

Kyseessä oli Euroopan tasolla merkittävä, rahaa tuottava hanke. Teollisuus oli valmis maksamaan paljon tärkkelyksestä, josta ei tarvinnut poistaa haitta-ainetta. Tutkijat olivat alusta alkaen hyvin perillä, mistä kiikasti: oli sammutettava yksi ei-toivottu geeni, joka vaikutti haitallisen amyloosin muodostumiseen. Työ oli asiantuntijoille suhteellisen yksinkertainen, koska vastaava geenin sammutus oli onnistunut useasti aikaisemmin vanhoillakin konsteilla muita kasveja käsiteltäessä.

Vertauskuvallisesti sanoen oli vain ammuttava kyseinen geeni rikki, käyttökelvottomaksi. Maalitaulu oli lähellä, ja rikkominen onnistui myös vanhalla mutaatiojalostuksen geenimuuntelulla.

Amfloraa kehittäessään tiedemiehet onnistuivat tarkalla, 29 vuotta vanhalla geenimuuntelukeinolla. Tutkijat ampuivat ei-toivotun geenin rikki suhteellisen helposti. Perunan tärkkelys oli sen jälkeen heti valmista teollisuuskäyttöön.

Sitten kuvaan astuivatfundamentalistit. BASF:n kenttäkokeita alettiin sabotoida, ja monet pahan ilman linnut yhtyivät kuoroon, joka piti tätä tarkkaa geenimenetelmää luonnottomana.
Amflora sai viljelyluvan Euroopan unionissa vasta vuonna 2010. Hakemus oli jätetty 14 vuotta aikaisemmin.

Kilpailijan eli Europlantin tutkijat saivat tehdä työnsä rauhassa 75 vuotta vanhalla geenimuuntelulla, joka perustui mutaatioihin. Niistä oli poimittavissa mutantti, jossa ei-toivottu geeni oli sammunut.
Luonto tekee itsekin mutantteja, mutta ne ovat äärimmäisen harvinaisia. Tosin esimerkiksi Tshernobylin takapihalla niitä on tietysti keskimääräistä enemmän.

Normaalisti kasvinjalostuksessa mutantteja tehdään keinotekoisesti säteilytyskammioissa, ja toimintaa jatketaan vielä voimakkailla kemikaaleilla soluhäiriöitten lisäämiseksi.

Mutaatiojalostusta saa tehdä kuka tahansa ja missä tahansa. Menetelmä on jäänyt vapaaksi kaikesta, mistä uudempaa geenimuuntelua syytetään.

Syy saattaa olla siinäkin, että vihreää kansanliikettä ei vielä ollut olemassa 75 vuotta sitten, ja menetelmä pääsi aikanaan livahtamaan ikään kuin koira vihreitten veräjästä.

Europlant sammutti geenin tällä ”luonnollisella” menetelmällä. Europlant ei kerro mutanttinsa löytöhistoriaa, kuten eivät muutkaan firmat paljasta liikesalaisuuksiaan. Biologian kannalta on kuitenkin ihan sama, vaikka mutantti olisikin oikeasti noukittu Tshernobylin takapihalta.

Europlant mainostaaomaa perunaansa luonnon luomaksi. ”Innovatiivisen trendikäs laatutuote, joka on sopusoinnussa luonnon kanssa”, kertoo mainoslause. 

Pian saamme nähdä, kuinka joku vihreä teollisuuspatruuna alkaa viljellä Europlant-perunaa luomuna. Amfloraa emme näe luomuviljelyssä, koska sen ei-toivottu geeni on väärin sammutettu.

Luonnontieteen historia kertoo monista menneisyyden vainoista, joiden kohteeksi tiedemiehet joutuivat. Kirkon fundamentalistit olivat valmiita tuomitsemaan heitä vääräoppisina. Nykyisin tiedettä ovat ryhtyneet jarruttamaan maalliset fundamentalistit.

 

Lainasin Aamulehdestä koko kirjoituksen alkuperäiseen juttuun menevän linkin kera, sillä tämän päivän sähköinen Aamulehti on kaikille ilmainen jakeluhäiriöiden johdosta.

Huuhaa-profeettojen arvovalta

Paholaisen Asianajaja kirjoitti omassa blogissaan siitä, että jälleen kerran lääketieteen taikauskoiset vastustajat saivat äänensä kuuluviin parhaaseen katsoja-aikaan ja siitä täällä:

45 minuuttia rokotekriittisyydestä

 

Kannattaa katsoa molemmat videoklipit linkkien takaa, eli tämä:

45 minuttia - rokotteet

 

Ja lääkäriliiton toiminnanjohtaja Heikki Pälveen vastaus MTV3:n Huomenta Suomi -ohjelmassa:

Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Heikki Pälve

 

Nämä molemmat nähtyäni pohdin itsekseni hetken sitä, että mistä näiden huuhaa-profeettojen arvovalta koostuu? Millä he vakuuttavat oman seurakuntansa omasta tietämyksestään?

Esimerkiksi homeopaatti/lääkäri Sulkakoski muistaa joka kerta muistuttaa toimittajaa siitä, että hänen tittelissään pitää näkyä se, että hän on lääkäri, laillistettu lääkäri, mutta siitä huolimatta hän ei hyväksy ammattinimikkeensä mukaisia opetuksia, eikä suostu elämään/opettamaan kuten lääkärin vala vaatii, vaan hän ääneen päästyään puhuu sellaisia asioita, jotka ovat suorastaan hengenvaarallisia, kuten rokotuksista kieltäytyminen. Hänen viestinsä on täysin päinvastainen hänen saamansa lääketieteellisen koulutuksen kanssa.

Jos nämä vaihtoehto-profeetat eivät hyväksy virallisesti saamansa koulutuksen mukaista näkemystä, niin miksi he sitten pitäytyvät koulutuksensa tuomassa auktoriteetissä kiinni, eivätkä suosiolla luovu esimerkiksi laillistetun lääkärin toimesta?

Jos et voi hyväksyä sitä koulutusta ja sen sisältöä, joka teki sinusta laillistetun lääkärin, niin miksi kuitenkin haluat esiintyä laillistettuna lääkärinä?

Ainoa syy mikä minulle tuli mieleen on se, että he haluavat käyttää laillistetun lääkärin ammattinimikkeen mukanaan tuomaa arvovaltaa siihen, että he näyttäytyisivät näissä taikauskoisissa magiapiireissä ja niissä rooleissa, joissa siellä esiintyvät, enemmän uskottavina kuin se humpuuki koskaan edellyttäisi.

Sama tilanne on tulossa muotiin myös ravintopuolella. Erilaiset itseoppineet vaihtoehto-gurut käyvät Kuopion yliopiston ravitsemustieteiden pääsykokeissa, "hyvällä" tuurilla joku pääsee jopa sisään ja saatuaan hetken ajan kunnollista opetusta ravitsemuksesta, he käyttävätkin saadun tittelin siihen, että kertovat kuinka suola on terveellistä ja kovat rasvat vielä enemmän terveellistä.


Ainoa syy opiskella ravitsemustieteitä oli se, että he saavat sen jälkeen käsittämättömille höpinöilleen jonkinlaisen suojaviitan siitä, että ovat opiskelleet yliopistossa ravitsemusta, mutta jättävät autuaasti kertomatta sen, että ei siellä mitään sellaista kuitenkaan opetettu, mistä he nyt höpisevät.


He siis huijaavat ja käyttävät saamaansa ammattinimikettä täysin väärin. He muistavat omalla huuhaa-luennolla mainita monta kertaa sen, kuinka ovat opiskelleet ravitsemustieteitä yliopistossa ja koettavat saada kuulijansa uskomaan, että se heidän sekava höpinänsä jostain terveellisestä syötävästä savesta, jota pitää tilata heidän kaveriensa nettikaupasta, oli sitä, mistä siellä yliopistossa puhuttiin.

Kuten Heikki Pälve kertoi, niin Suomessa toimii noin 20 000 laillistettua lääkäriä (Suomessa laillistettuja lääkäreitä oli 1.1.2013 yhteensä 26 144), jotka ovat saaneet koulutuksensa myötä laillistetun lääkärin ammattinimikkeen ja aina mukaan sopii muutama sellainen, joka kykenee läpäisemään koulutuksen ymmärtämättä tai hyväksymättä sen sisältöä.

Mitä näille vaihtoehtohuuhareille pitäisi tehdä?

Heikki Pälve antoi erittäin hyvän vastauksen, eli asiat pitää selittää suurelle yleisölle selkeästi ja ymmärrettävästi, vaikka ymmärrän kyllä sen, että se on hyvin turhauttavaa, sillä nämä huuhaa-profeetat piut paut välittävät asiallisesta informaatiosta tai tosiasioista. Jos heidän päättömät ajatuksensa osoittaa päättömiksi ajatuksiksi, niin eipä se heihin vaikuta millään tavalla, vaan sama levy pyörii pyörimästä päästyä.

Lastenpsykiatriaan erikoistuva lääkäri Jaana Wessman on käsitellyt rokotus-aihetta omassa blogissaan:

29.3.2013 Tuhkarokko tappaa

 

Idiootit ovat taas kirjoittaneet lehteensä, että vauva kuoli saatuaan rokotteen. Mitenkään vähättelemättä vanhempien tuskaa, nythän on niin, että jos tietynikäinen vauva kuolee, se erittäin suurella todennäköisyydellä "kuolee saatuaan rokotteen", koska Suomessa edelleen vain yhdestä kolmeen lasta tuhannesta jää paitsi rokotusohjelman rokotteita[1]. Ajallisesta yhteydestä ei voi siis päätellä mitään.

Liisa Sulkakoski haluaisi välttämättä nämä kauheat sairaudet takaisin, mutta olisiko hän sen jälkeen valmis ottamaan vastuun höpinöistään, joilla on tilannetta edesauttanut? Tuskinpa!

 

Ja taas .. väärennettyä luomua Italiassa

Eipä ole edellisestä väärennetyn luomun skandaalista ehtinyt pölyt kunnolla laskeutua, kun taas on poliisin varastot täynnä sertifioitua muka-luomua:

Italian police seize tonnes of fake organic food

 

(ANSA) - Rome, April 11 - Italian police seized over 1,500 tonnes of fake organic foodstuffs in a number of regions on Thursday as part of a probe in which 23 people are under investigation.

Most of the seized food was soya, corn and wheat from Ukraine that was certified as being organic but actually had a high content of genetically modified organisms (GMOs).

Kun tiedämme, että yleensä kiinni jää vain jäävuoren huippu, niin montako tonnia kuukaudessa myydään väärennettyä luomua Euroopan luomukaupoissa?

Kouluihin realistiset luomuruokaviikot!

Useissa kaupunkien suurkeittiöissä ympäri maata järjestetään luomuruokapäiviä tai jopa luomuruokaviikkoja.

Minusta tässä olisi oivallinen tilaisuus näyttää se todellisuus, mihin luomun avulla päästään, eli otamme tällaisella viikolla huomioon sen, mikä on luomun satoisuus todellisessa elämässä.

Luomusatotilasto Julkistukset

Jos luomu pääsisi edes 80 prosenttiin tavanomaisista sadoista, niin se tarkoittaisi sitä, että luomuviikolla jättäisimme joka viidennen aterian syömättä (kymmenestä kaksi pois), tai koska se ei vapaaehtoisuuteen perustuen luultavasti onnistuisi, jättäisimme ruuat tylysti tarjoamatta.

Esimerkiksi kaupungin sairaalan vuodeosastolla luomuruokaviikolla jäisi joka viides ateria tarjoamatta, mutta tyhjän lautasen voisi käydä jokaisen eteen hetkeksi asettamassa, jotta tämä luomun autuus tulisi konkreettisesti esille.

Valitettavasti 80 prosentin sadot verrattuna tavanomaiseen ovat luomussa vain kaukainen haave, sillä todellisuus on se, että luomu tuottaa noin 60 % tavanomaisen sadoista.

Sitten jos menemme vielä lähemmäs totuutta ja otamme luomun kesannoimis- ja viherlannoitusvuodet huomioon, pääsemme satotasossa ehkä noin kolmasosaan tavanomaisen sadoista.

Tällä hetkellä luomussa on noin 9 % tuotantoalasta ja jos jossain kaupungissa järjestetään suurieleisesti luomuruokaviikot kaupungin suurkeittiöissä , niin se tarkoittaa käytännössä sitä, että yhtenä päivänä ruokalinjastolla on yksi, todennäköisesti viljapohjainen luomuvaihtoehto tarjolla. Se voi tarkoittaa vain jopa näkkileipää luomuversiona, mutta silti viikkoa kutsutaan luomuruokaviikoksi!

Minusta tässäkin tapauksessa kaupungin henkilöstöravintolassa työskentelevä henkilö saa hieman liian ruusuisen kuvan luomun mahdollisuuksista, sillä kaikki muut tarjoilut järjestetään aivan normaalisti ja siellä linjastolla on ruokaa tarjolla aina silloin, kun sitä on päätetty tarjoiltavan.

Kun seuraavalla kerralla jossain kaupungissa päättäjät päättävät ottaa osaa luomutrendiin, niin kertokaa päättäjille viesti, että sen viikon ajan pitää kaupungin ruokapisteissä tarjota ruokaa sen mukaan, mihin luomulla päästäisiin.

Joten koska luomu tarjoaa sadoissa vain 60 % siitä, mihin tavanomaisella päästään, niin sillä viikolla esimerkiksi kaupungin päiväkodit jättävät joka kolmannen ruuan tarjoamatta. Tosin tarjoilu pitää aloittaa ilman ruokaa ja jo heti ensimmäisen tarjoiltavan jälkeen pitää taas jättää ruoka väliin ja sen jälkeen mennään joka kolmannen pohjalta kaksi kertaa, kunnes kierto alkaa alusta. Näin toimien ei tule yhtään kertaa sellaista tilannetta, että kaksi tarjoilua putkeen jäisi pois. Tätä ihmiset eivät kenties sietäisi.

Kattaus ilman ruokaa, kattaus, kattaus ilman ruokaa, kattaus,kattaus, kattaus ilman ruokaa, kattaus, kattaus ilman ruokaa, kattaus, kattaus ja niin edelleen.

Näin kymmenestä mahdollisesta annoksesta jää neljä tarjoamatta ja kuusi tarjotaan, joten näin toimien ruokaa riittäisi "entiseen malliin", jos siirtyisimme luomutuotantoon. Ruokala olisi kyllä auki ja pöytiin pääsisi istumaan, mutta mitään tarjottavaa ei olisi neljänä kertana kymmenestä.

Kaupunginvaltuutettu Mari Puoskari kehtasi tannoin blogissaan väittää, että luomuruoka päiväkodeissa on kirkastanut päiväkotien brändiä, niin kuinkahan kävisi tälle brändille, jos sitä luomua tarjoiltaisiin realistisesti?

Mari Puoskari voisi ehdottaa, että oman lapsensa päiväkodissa jätettäisiin luomuruokaviikolla kymmenestä ateriasta neljä tarjoamatta, jotta lapset ja lapsien hoitajat saisivat oikean kuvan luomutuotannon autuudesta!

Todellisella, luomun satoisuuteen perustuvalla luomuruokaviikolla äänestäjät saisivat realistisen kuvan siitä, mikä on tilanne silloin, jos tuottaisimme ruokamme aivan ihanan luonnonmukaisesti, luomusti.

Onko vapaaehtoisia testaamaan vaikkapa pari viikkoa tätä luomumetodia, mihin luomun avulla pääsisimme? Joku sieltä takarivistä, jonka mielestä luomu on niin ihana juttu ja pelastaa Maapallon, ainakin ylipaino-ongelmalta?

Eduskunta voisi pitää ensimmäisenä luomuruokakuukauden, vaikkapa tulevan toukokuun aikana ja sen jälkeen päästämme kansanedustajat keskustelemaan siitä, että miten paljon me haluamme tuotannostamme luomua olevan.

Luomun tulevaisuus, eräs pohdinta.

Mietiskelin tässä aikani kuluksi vaihtoehtoja siitä, että miten luomusta tulee koko kansan trendi ja millä eväillä se tehdään. Millä tavoin vaikkapa puolet myydystä ruuasta on luomua?

Ainoa saamani vastaus oli, että ei millään eväillä, vaan luomu on ja tulee pysymään erikoisherkkuna, jota ostavat ne, joilla siihen on varaa. Sitten tehdään tietenkin rainbowpirkka-bulkki-luomua niille, joilla ei ole varaa oikeaan luomuun, mutta jotka haluavat olla melkein mukana trendin aallonharjalla. Tämä halpaluomu ei sitten kelpaa todellisille ideologisille luomufaneille, vaan on mukana sen takia, että edes pieni osa perusväestä saataisiin siihen haksahtamaan.

Ja tähän on tietenkin hyvä syy, joka tulee perustelujen kera tästä eteenpäin.

Pienessä mitassa luomu säilyttää "suuren" suosionsa pienen, mutta asiaan intohimoisesti suhtautuvan  kuluttajajoukon piirissä, eli niiden, jotka ostavat ruokansa prosessoimattomina suoraan tuottajilta. Tämä joukko on pieni ja tulee sellaisena pysymään, sillä suurinta osaa kansasta ei vain yksinkertaisesti kiinnosta puuhastella luomulaatikoiden ja ruokapiirien kanssa, tai autoilla pitkin maaseutua etsimässä paria porkkanaa. Ihmisillä ei ole siihen aikaa ja suurimmalla osalla ei rahaakaan, koska sellainen ruoka on kuitenkin hyvin kallista, jos sitä alkaa rehellisesti tutkia.

Sitten kun pääsemme siihen ruokaan, jota myydään eniten, eli jollain tavalla jatkojalostettuun (lue:prosessoituun), niin sen ruuan luomuversio on kallista ja tulee sellaisena pysymään ja sille on erittäin hyvä syy.

Syy on se, että tällä hetkellä suurimpia jatkojalostettujen luomutuotteiden valmistajia maailmassa ovat Heinz, Kraft, Kellogg's, Pepsi-Co, Danone, Nestle, Unilever ja niin edelleen ja koska samat ovat myös tavanomaisten tuotteiden suurimpia massatehtailijoita, he eivät voi markkinoida luomua niin, että heidän tavanomaiset tuotteensa tulisivat kyseenalaisiksi, tai edes niin, että ne kilpailisivat saman markkinasegmentin sisällä. Se ei vain ole taloudellisesti missään tapauksessa järkevää.

Heinz on maailman suurin ketsupin tuottaja ja mitä luultavimmin Heinz on myös maailman suurin luomuketsupin tuottaja, joten heidän on pidettävä huolta siitä, että kumpikaan ketsuppi ei tuhoa toisen markkinoita, vaan markkinointi tulee olemaan sellaista, että kummankin tuotteen markkinasegmentti hyödynnetään täydellisesti.

Kyllä he osaavat myynnin salat, eivätkä todellakaan kaiva itselleen sellaista kuoppaa luomun avulla, että sitä voitaisiin käyttää heidän tavanomaisia tuotteitaan vastaan.

He eivät voi markkinoida luomua niin, että se saisi heidän tavanomaiset tuotteensa epäedulliseen valoon, vaan luomua markkinoidaan vain hintavana erikoistuotteena, kuten muitakin pienen segmentin tuotteita, eli vitaminoituja ja maustettuja vissyvesiä ja niin edelleen.

Markkinoinnillisesti luomussa tullaan luomaan mielikuvia jostain epämääräisesti määritellystä asiasta tai jollakin tapaa paremmasta statuksesta, koska muutoin luomun vastatuote, jota valmistaa sama valmistaja, olisi markkinoinnillisesti vaikeuksissa.

Maailman suurin luomumaidon tuottaja Dean Foods osaa markkinoida luomumaitonsa niin, että Dean Foodsin takana olevat omistajatahot, kuten tupakkajätti Philip Morris, pysyvät tyytyväisinä ja raha virtaa rahan luo, eikä Dean Foodsin luomumaito millään tavalla vaikeuta tavanomaisen maidon myymistä.

Kaupasta löytyy nimekkään valmistajan tuote X ja sitten siinä vieressä on vastaava kaupan oman brändin tuote Z, jota valmistaa todennäköisesti sama nimekäs brändi X, mutta molemmille on ostajansa, eikä kumpikaan ostaja ajattele toisen tuotteen oleva huonompi, vaan kumpikin tekee ostopäätöksen jonkin syyn pohjalta, joka on tuotteen markkinoinnissa otettu tarkasti huomioon.

Näin sekä kauppa, että valmistaja saa suurimman mahdollisen kaupallisen hyödyn tuotteesta, joka on jopa täysin identtinen.

Nyt siellä on kolme vaihtoehtoa, eli halpamerkki Z, nimibrändi X ja vielä saman valmistajan luomubrändi W, joten liikevoitto kasvaa.

Tilanne luomuruuan markkinoinnissa on sama kuin vaikkapa autoissa. Jokainen automerkki tuo kalliimpia ekoautoja markkinoille, mutta niiden markkinointi on hyvin hienovaraista, ettei tulisi vastakkainasettelua niihin saman valmistajan tuotteisiin, joita ei myydä ekoversioina.

Kummassakaan tuotteessa ei ole mainosten mukaan mitään vikaa, vaan toista markkinoidaan niille, joita kiinnostaa löytää takapuskuristaan jokin eko-merkki tai eko-sana, jolla erottautua ei-ekosta naapurista.

Oletteko nähneet yhtään ns. ekoauton mainosta, jossa luotaisiin vastakkainasettelua sellaiseen autoon, jossa ei ole eko-elementtejä?

Ette tietenkään ole, koska niitä valmistaa sama valmistaja!

Niissä luodaan vain mielikuvia puhtaasta ympäristöstä, mutta varotaan millään tavalla vihjailemasta siihen suuntaan, että tavallinen auto olisi yhtään huonompi vaihtoehto. Kuluttajista etsitään vain ne potentiaaliset ostajat, jotka haluavat nähdä ekomerkin autossaan ja ovat valmiita maksamaan siitä muutaman tuhat euroa enemmän kuin sellaisesta autosta, josta ei löydy ekomerkkiä.

Näin asiat menevät ruuan osalta myös Suomessa, eli vaikkapa luomumaitoa tuottavat ne samat tahot, jotka tuottavat tavanomaista maitoa ja luomuleipää ne tahot, jotka ovat suurimpia ei-luomuleivän tuottajia, joten hintaero tulee löytymään niin nyt kuin tulevaisuudessa ja näiden luomutuotteiden valmistajien etu on se, että luomu pysyy hinnakkaansa erikoistuotteena täyttämään sen pienen erikoisryhmän tarpeet, joiden tarpeita ei ole kukaan muu vielä tyydyttänyt.

Eivät suuret ruuantuottajat haluakaan luomusta koko kansan hupia, vaan sen paikka on tarkoin määrätty, jossa se tuottaa parhaan voiton, eikä vaikeuta muiden tuotteiden markkinointia tai myyntiä.