Luomuna alkoholikin edistää hyvinvointia?

Vuoden luomutuotteeksi valittiin ilmakuivattu kinkku:

Vuoden 2013 luomutuote on ilmakuivattu kinkku

 

Luomuliitto on valinnut vuoden 2013 luomutuotteeksi raaseporilaisen West Charkin valmistaman ilmakuivatun Lumikinkun. Raati kuvaa lihajalostetta suomalaisen pienyrittämisen taidonnäytteeksi. Kunniamaininnan sai Hartwallin luomulager.

Eipä ole täällä päin voittajatuotetta kaupoissa näkynyt, mutta jospa tulevaisuudessa näkyisi, niin voisi testata, että miten se eroaa vaikkapa italialaisesta kilpailijastaan, muutenkin kuin todennäköisesti hirvittävän hinnan osalta.

Mutta tämä on sitten kommentointia aiheuttava kohta:

Kunniamaininnan sai Lapin kulta premium luomu lager, joka 5,2-prosenttisena on ensimmäinen ja toistaiseksi ainut vahva luomuolut. Suomalaisesta luomuohrasta pannun oluen makua raati piti maukkaana ja viljaisana. Luomuoluen valmistus tukee luomuviljelyn laajenemista, iloitsee tuotepäällikkö Pekko Koski Hartwallista.

 Voittajat julkistettiin Luomu ja hyvinvointi –seminaarissa Joensuussa tiistaina. 

Millaiset otsikot syntyisivät, jos olisi vaikkapa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen hyvinvointi -seminaari, jossa kehuttaisiin maasta taivaisiin aivan tavallista Hartwallin keskikaljaa tai nelosolutta, kuinka sen maku on maukas, viljaisa ja sen valmistaminen tukee suomalaista tavanomaista viljelyä?

Yksikään e-koodi tai mikään lisäaine ei aiheuta edes miljoonasosaltaan sellaisia haittoja kuin aiheuttaa alkoholi kaikissa muodoissaan yhteiskunnalle, mutta jostain syystä luomu pesee alkoholinkin terveystuotteeksi ja sitä kehua retostellaan luomualan hyvinvointi -seminaareissa.

Alkoholista miljardin euron kulut yhteiskunnalle

Luomuolut nelosversiona voisi olla tulevaisuuden hitti kaupunkien ruokapalveluiden ruokajuomana, niin saataisiin luomun osuus äkkiä kohoamaan vaikkapa 50 % kaikesta kulutetusta laitoskeittiöiden tarjoamista virvokkeista ja samalla saataisiin luomutuotanto sille kuuluvalle kasvu-uralle.

Luomu ei löydä kauppoihin

Tässäpä taas tuttuakin tutumpi uutinen:

Kauppiaat kilpailevat luomun lähituottajista

 

Kauppiaat tuskailevat lähiluomutuotteiden vähäisen tarjonnan kanssa. Varsinkin pienten kauppojen on vaikea saada myyntiin lähellä tuotettua luomuruokaa niin paljon kuin kysyntää olisi.

Siis tuotannosta on kohta 10 prosenttia luomussa ja markkinaosuus on noin 1.5 % (eli kysyntä), josta ulkomaista luomua arviolta 30 %, ehkä enemmänkin ja kotimaista luomua ei riitä kauppoihin?

 Viisailta asiantuntijoilta olisi mielenkiintoista kysyä, että kuinka paljon tuotantoa olisi uhrattava luomutuotannolle, jotta saisimme luomusta innostuneille luomua, joita on markkinaosuudesta päätellen suhteellisen vähän?

Kun yhdistämme seuraavan uutisen edelliseen:

HS MAKSUMUURI - Suomessa lähes kaikki on muuta euroaluetta kalliimpaa

 

Valtaosan Mattilan tuloista nielaisevat asumiskulut, seuraavaksi eniten rahaa menee ruokakauppaan.

Moni suomalainen jakaa Mattilan kokemukset. Ruoka on Suomessa kallista, ja asuminen se vasta kallista onkin.

 Ostovoimalla tarkoitetaan sitä, miten paljon hyödykkeitä esimerkiksi palkalla saa. Suomen heikkoon ostovoimaan ovat syynä kireä verotus, suhteellisen matalat palkat ja korkeat hinnat.

Kun mietimme asioita hieman pidemmälle, niin mitäpä ruuan hintaan tai vaikkapa veroprosenttiin vaikuttaa se, että houkuttelemme korotettujen maataloustukien avulla ruuan tuottajia luomun puolelle, joka tarkoittaa sitä, että jos ennen tuli vehnää hehtaarilta 4500 kiloa, sitä tulee luomun jälkeen 1500 kiloa samalta alalta, niin nostaako vai laskeeko se ruuan hintaa molemmilla puolilla aitaa?

Luomuun siirtymisen jälkeen häviävät kaikki osapuolet.

Joudumme siirtämään enemmän veroeuroja maataloustukiin, jotta saamme huomattavasti vähemmän myytävää, eli veromme nousevat.

Tavanomaisesti tuotetun ruuan hinta nousee, koska ruokaa on vähemmän markkinoilla tuottajan siirryttyä luomuun.

Luomun hinta ei laske, sillä luomumerkki paketissa on hyvä tapa nostaa ruuan hintaa sisäänostohinnasta välittämättä. Lisäksi luomun tuotantokustannukset ovat huomattavasti tavanomaista korkeammat, kaikista korulauseista huolimatta, joita ovat typpikierto, ravinteiden kierrätys ja niin edelleen.

- Kysyntää olisi nimenomaan lähellä tuotetuille luomutuotteille. Erityisesti jatkojalostetut elintarvikkeet olisivat mielenkiintoisia, sanoo Paloposki.

Jatkojalostus on hieno kiertoilmaus sille toiminnalle, joka on ekohipin pahin kirosana tavanomaisesti tuotetun ruuan puolella, eli jatkojalostus on pahasti ilmaistuna ruuan prosessointia.

Se on siis sitä, kun ruokaa mössätään, sekoitetaan, lisätään säilöntäaineita, e-koodeja, hieman jotain väriä ja pannaan koreaan purkkiin, jossa ruoka säilyy viikoista kuukausiin ja sitten ehkä siirretään maapallon toiselle puolelle.

Luomu tuli markkinoille ihmisten luonnollisuuden kaipuun jälkiaalloissa. Ihmiset vierastivat prosessoitua ruokaa ja luomu näki tilaisuutensa. Nyt kuitenkin tosiasia on se, että menestyäkseen  luomun pitäisi saada pitkälle prosessoituja tuotteita statuksensa alle, koska kaikesta luonnonmukaisuuden  haikailemisesta huolimatta ihmiset haluavat panna ruokapaketin mikroon ja saada ruokansa eteensä noin kahdessa minuutissa työpäivän jälkeen.

Haluaisin ostaa geenimuunneltua ruokaa

Osin mystiikkaan ja taikauskoon perustuva luonnollisuustrendi alkaa saada yhä enemmän myös kriittisiä vastalauseita, joista uusimmasta vastaa Jari Parantainen Retoriikan Kesäkoulu -blogissa:

Taikausko teilaa faktan

 

Haluaisin ostaa K-kaupastani geenimuunneltua ruokaa. Mutta se ei onnistu. Syynä on taikausko.

Yli kaksi miljardia ihmistä maailmassa on joko maistanut tai syö säännöllisesti sapuskaa, joka on valmistettu muuntogeenisestä vehnästä, soijasta tai riisistä. Pohjois-Amerikassa 300 miljoonaa ihmistä on popsinut gm-maissia jo yli kymmenen vuotta.

Maailmassa ei ole tiedossa ainoatakaan tapausta, jossa muuntogeeninen ruoka olisi aiheuttanut terveysongelmia.

Faktat eivät kuitenkaan vastustajien menoa haittaa. Etenkin Eurooppa on taantumassa takapajulaksi. Taikauskon vuoksi Suomessa ei ole myynnissä elintarviketta, joka sisältäisi muuntogeenisiä raaka-aineita.

Minäkin haluaisin ostaa geenimuunneltua ruokaa, etenkin jos tuotteessa olisi yhdistetty useiden tuotteiden hyvät puolet yhteeseen tuotteeseen, mutta sepä ei taida olla mahdollista vielä vuosiin.



Ostaisin mielelläni vaikkapa tomaatin, joka ei pehmenisi kypsyessään pilalle, mutta taikausko on vienyt voiton, enkä sallaista kaupasta saa, vaikka haluaisinkin.

Monet ihmiset ostaisivat mielellään tuotteita, jotka olisivat terveellisempiä tai säilyisivät kauemmin ilman kemikaalikäsittelyä, mutta koska päättäjät päättävät asioista sen mukaan, kuka pitää kovintä ääntä, ovat taikauskon kovaääniset kannattajat tällä hetkellä voitolla.

Mitä ne geenimuuntelun vaihtoehdot sitten olisivat? Olisiko vaikkapa luomuruoka hyvä idea?

Mikäs siinä muuten, mutta kaksi kolmannesta ihmiskunnasta kuolisi nälkään. Luomuviljely on niin tehotonta, että se sopii vain muutamien länsimaisten snobien ruokkimiseen.

No onkohan rikasta kaupunkilaista koskaan kauheasti kiinnostanut se, että miten köyhä pärjää?

Jos olet luonut itsestäsi brändin varakkaana ja trendikkäänä kaupunkilaisena, joka blokailee uudenkarhealla ultrakevyellä Air Macbookilla  uuden smoothiebaarin avajaisten tunnelmia, niin eipä siinä ensimmäisenä tule mieleen sellainen henkilö, jolla ei ole varaa maksaa luomupapaijabanaaniselleri smoothiesta kolmen desin mehulasissa 12 euroa, vai mitäpä olet mieltä?

Karppausbuumi ohitse

Ruokatrendit tulevat ja menevät ja ilmeisesti karppausbuumi meni ennen kuin ehti kunnolla edes alkaa, ainakin leipien osalta:

Karppausleivät katosivat kaupoista - nyt maistuu täysjyvä

 

Leipä maistuu jälleen suomalaisille muutaman vuoden tauon jälkeen. Karppausbuumi pudotti leipomot polvilleen eivätkä viljatuotteet käy kaupaksi vieläkään entiseen malliin. Suunta on kuitenkin ylöspäin, kertovat suurimmat leipomot. Vaikka matkaa entisiin lukuihin on vielä, lasku on taittunut.

Karppauksen ollessa kiivaimmillaan leipomot kehittelivät kukin omia vähähiilihydraattisia leipiä. Nyt niitä on kaikessa hiljaisuudessa karsittu pois. Esimerkiksi Perheleipureiden seitsemästä karppausleivästä enää kolme on tuotannossa, ja myös Fazer on lopettanut "karppileipänsä" vuoden alusta.

Tässä onkin hyvä esimerkki siitä, miten teollisuus reagoi erilaisiin muoti-ilmiöihin.

Niihin koetetaan vastata hyvin nopeasti ja kun buumi on ohi, niistä koetetaan päästä eroon yhtä nopeasti ja syy on hyvin selkeä: raha.

Mitä tahansa tuotetaan hyllyihin niin kauan kuin joku sitä haluaa ostaa ja kun ei halua ostaa, on aivan sama millainen kansalaisliike  tuotteen puolesta perustetaan tai millainen puolijulkkis tuotetta käyttää omassa elämässään, jos tuotetta ei kukaan muu osta.

- Koko leipäkysynnästä puolitoista prosenttia menee tänä päivänä matalahiilihydraattisiin tuotteisiin ja meidän osuus siinä on noin prosentin. Sillä tuotteella ei ole enää merkitystä. Nyt tehdään paluuta perusasioiden pariin ja leipä ehkä jatkossa maistuu paremmin kuin aikaisemmin.

 Kommentti on mielenkiintoinen, jos laitamme matalahiilihydraattisten tuotteiden tilalle luomutuotteet, sillä luomun osuus ruuan kokonaismyynnistä on sama kuin matalahiilihydraattisten leipien osuus leipien kokonaismyynnistä.

Miksi siis luomubuumi ei ole ohitse ja miksi emme palaa perusasioiden ääreen, kun kerran jossain toisessa tuotesegmentissä luomun todellinen osuus on merkki siitä, että muoti on ohi?

Luomulla on se hyvä puoli kauppiaan kannalta, että luomutuote maksaa jopa 200-600 prosenttia tavanomaista enemmän, niin sillä saadaan hyvät voitot vaikkakin sen osuus kappallemyynnillä mitattuna on täysin minimaalinen ja jossain toisessa tuoteryhmässä samalla kokonaisosuudella tuotteella ei olisi mitään merkitystä.

Luomu ei innosta kunnissa

Kuten olen jo aiemmin monta kertaa postannut, niin koska luomu ei saa tavallisista ihmisistä asiakkaiksi kuin sellaisen vaatimattoman osuuden, että sillä napataan noin 1.5 % osuus kaupan kokonaismyynnistä, koettaa luomu luikerrella kuntien ja kaupunkien keittiöihin, sillä sitä kautta päästään kiinni kaikkien lompakoihin maksettujen verojen kautta, sillä mehän sen lystin maksamme.

Tosin tämäkään reitti ei ole ruusuilla tanssimista:

Luomuruoka ei herätä suurta innostusta kuntien ruokapalveluissa 

 

– Kyselyyn vastanneista ammattikeittiöistä noin 40 prosenttia haluaisi lisätä luomutuotteiden käyttöä. Etenkin luomuviljatuotteita, -kasviksia ja -marjoja kaivataan lisää. Luomumaitotuotteiden käyttöä haluisi lisätä noin 35 prosenttia ammattikeittiöistä, kertoo hankepäällikkö Anu Arolaakso EkoCentriasta tiedotteessa.

Kun kysytään, että kuinka moni haluaisi ajaa Ferrarilla oman persoonattoman japanilaisen perheauton sijaan, niin aika moni haluaisi, mutta sitten on eri juttu, että moniko sellaisen ostaa, jos pitää omilla rahoilla maksaa.

Pro Luomu muistuttaa, että luomun osuuden kasvattaminen julkisissa ruokapalveluissa on Suomen hallituksen asettama tavoite, joka on kirjattu luomualan kehittämissuunnitelmaan. Arolaakso peräänkuuluttaa kuntatason strategisia päätöksiä tavoitteen saavuttamiseksi.

Ikävä kyllä tällainen poliitiinen tavoite on asiasta tehty, mutta kuten tiedämme, poliittisia tavoitteita/päätöksiä tehdään hyvin monista eri syistä, joista kovin yleinen on äänestäjien miellyttäminen, realistisesta tilanteesta välittämättä.

– Luomun käyttö julkisissa ruokapalveluissa ei lisäänny ilman poliittisia päätöksiä.

Aivan oikein, eli tällaiseen luksusturhuuteen ei kyllä järkevästi ajatellen rahaa ole, joten siihen on kunnat pakotettava, joten siinä mielessä uutinen antaa asiasta totuudenmukaisen kuvan.

Luomun ongelmaksi julkisissa ruokapalveluissa koetaan yhä hinta, jonka nimesi luomun käytön suurimmaksi esteeksi 42 prosenttia kyselyyn vastanneista. Toiseksi suurimpana esteenä pidetään saatavuutta.

Koomista lukea tällaisia uutisia joka suomeksi kertoo, että rahaa tähän luomuturhuuteen ei ole ja jos olisi, tuotetta ei olisi ostettavissa.

Mutta poliittiset päätökset ovat siitä hienoja, että tällaisia asioita ei yleensä huomioida, vaan asiat nuijitaan pöytään ja sitten asian kanssa hästäävät jotkut muut tahot, sillä eipä se enää niitä päättäjiä sen jälkeen huoleta, vaan riesa on siirtynyt niiden elämää häiritsemään, joita päätös konkreettisesti koskee.

Kuten eräs tuore uutinen kertoi Raahesta, niin vaikka kaupunki olisi halunnut käyttää luomua kaupungin keittiöissä, ei yksikään luomutuottaja vastannut lähetettyihin tarjouksiin, joten mitäpä siitä pitäisi ajatella?

Älä huoli torjunta-aineista

Uusin Tiede-lehti 3/2013 kirjoitti tieteellisen näkemyksen maanviljelyksen käyttämistä torjunta-aineista aukeaman jutussa ja siinä olisi hyvää materiaalia monelle kohublogaajalle hieman korjata taikauskoon pohjautuvia näkemyksiään.

Alkuun oli mainita siitä, kuinka näitä taikauskoisia käsityksiä pistetään rahoiksi, eli mainittiin vaikkapa hedelmäshampoo, jolla voi pestä hedelmänsä torjunta-aineista puhtaiksi.

Kemikaaleista ja kaikesta mahdollisesta vouhkaavat kohuja rakastavat ihmiset aiheuttavatkin toiminnallaan lisää kemikaaleja markkinoille, kun pelottelevat ihmisiä omien katteettomien pelkojensa pohjalta ja kun teollisuus markkinaraon huomaa, tuote sille tuodaan välittömästi.

Jutun mukaan Efsa kyseli pari vuotta sitten kansalaisten tuntoja ruuasta ja eniten tavallista kansalaista pelottivat juuri torjunta-aineiden jäämät ja niiden aiheuttamat haitat. Ihmiset epäilevät maalaisjärjellään niiden aiheuttavan erityisesti syöpää ja allergioita.

Kuten THL:n emeritusprofessori Jouko Tuomisto jutussa kertoo, osa torjunta-aineista on jo luonteensa takia erittäin myrkyllisiä ja haitallisia, mutta sitä varten on luotu tiukka kontrolli ja tehokas valvonta,ja kuten Efsan tuore raportti kertoo, valvontakoneisto myös toimii.

Ylitarkastaja Tomi Kekki kertoo, että suomalaiset saavat jäämiä todella vähän, vain alle yhden prosentin verran hyväksytystä päiväannoksesta. Lisäksi hän kertoo, että vastoin yleistä käsitystä torjunta-aineiden jäämät ja tehoaineiden lukumäärä eivät ole lisääntyneet, vaan päin vastoin pienentyneet.

Hyväksyttävä päivittäinen annos (adi), joka tarkoittaa määrää milligrammoissa painokiloa kohden, lasketaan siten, että ensin määritetään annos, joka ei kokeissa aiheuta haittavaikutuksia ja sitten tämä arvo jaetaan sadalla.

Sitten mainittiin se tosiasia, että Suomessa levitetään torjunta-aineita noin puoli kiloa hehtaarille, kun taas etelän lämpimissä maissa, joissa talvi ei ratkaise tuholais- ja rikkaruoho-ongelmia, jopa 20-kertaisia määriä Suomeen verrattuna.

Yli 90 prosenttia jäämistä saadaan ulkomaisista hedelmistä sekä vihanneksista ja tätä kuormaa olisi mahdollista vähentää 30 % pelkästään sillä, että huuhtelee tuotteen (vedellä, ei hedelmäshampoolla) huolellisesti ennen nauttimista.

Kuoriminen vähentää kuormaa entisestään, mutta sitten menetetään suuri osa hyödyllisistä ainesosista, sillä ne sijaitsevat enimmäkseen kuoriosassa.

Luomu mainitaan ohimennen ja se, että luomu ei ole ratkaisu ongelmiin, vaan kerrotaan, että luomusta jäämiä löytyy vähemmän, mutta biologiset torjunta-aineet eivät ole sen turvallisempia kuin keinotekoisetkaan. Luonnollisuus ei ole turvallisuuden tae, Jouko Tuomisto muistuttaa jutussa.

Esimerkkinä turvallisuusharhasta hän mainitsee pyretriini-hyönteismyrkyn, jota itsekin olen blogissani käsitellyt. Luonnon pyretriini on hyvin herkistävä aine ja sen synteettiset versiot ovat paljon turvallisempia kuin luomuntuotannon sallima luonnollinen versio. Joten jos lapsesi alkaa saada allergioita ja näppylöitä luomuun siirryttäessä, on pyretriinialtistus erittäin hyvä ehdokas niiden aiheuttajaksi.

Huuhaapiireissä asia on muotoiltu hyvin epätieteellisesti niin, että luomun myötä syntyvät allergiat selittyvät siten, että lapsen elimistö alkaa puhdistua vanhoista myrkyistä ja tämä ilmenee uuden puhtaan ruuan hylkimisreaktiona, sekä entisten kuona-aineiden poistumisesta aiheutuvan elimistön puhdistautumisreaktion sivutuotteena. Tämä oli oma huomio seurattuani useiden "luomu-ihmisten" blogeja erinäisiä hymyn aikaansaavia hetkiä.

Seuraavaksi lainattiin biokemian ja molekyylibiologian professoria Bruce Amesia, joka on kehittänyt Amesin mutageenisyystestin, joka mittaa aineiden kykyä aiheuttaa dna-vaurioita.

-Kasvien omat torjunta-aineet ovat solu- ja eläinkokeissa osoittautuneet yhtä todennäköisesti syöpää aiheuttaviksi kuin synteettiset, Ames sanoo.

Amesin työryhmä laski, että perusamerikkalainen nauttii päivässä noin 1500 milligrammaa luonnon, luontoäidin luonnonmukaisia syöpävaarallisia torjunta-aineita kun keinotekoisista kertyvä jäämä on vain vaatimattomat 0.09 milligrammaa.

Vertailun vuoksi mainittiin, että yhden kahvikupin mukana saat luonnon omia syöpävaarallisia torjunta-aineita enemmän kuin vuodessa saat kaikista lähteistä yhteensä keinotekoisia torjunta-aineita.

Bruce Amesin mukaan torjunta-aineiden välttely vie ojasta allikkoon, sillä hedelmien ja vihannesten välttely nostaa syöpäriskiä moninkertaisesti.

Torjunta-aineiden asianmukaista käyttöä demonisoivien olisi syytä huomioida, että mikäli torjunta-aineet olisivat syöpien yms suuri lähde, tulisi paljon hedelmiä ja vihanneksia nauttivilla olla paljon enemmän syöpiä kuin niitä nauttimattomilla, sillä jopa 90 % jäämistä saadaan juurikin hedelmistä ja vihanneksista.

Tosin asia on taas päin vastoin eli jos vähennät tai suorastaan lopetat paljon jäämiä sisältävien hedelmien ja vihannesten syömisen, syöpä tuleekin paljon suuremmalla todennäköisyydellä kuin niiden kera. Vähän hedelmiä/vihanneksia nauttivien syöpäriski on moninkertainen muuhun väestöön nähden.

Tosin tässäkin asiassa on saatu ristiriitaisia tutkimustuloksia, eikä edes kaikki ne terveysmekanismit ole selvillä, joita hedelmien kemikaalit aiheuttavat.

Fruit and Vegetable Intake and Overall Cancer Risk in the European Prospective Investigation Into Cancer and Nutrition (EPIC)

Kasvisten ja marjojen merkitys syövän ehkäisyssä ja hoidossa

Tosin ilman torjunta-aineita meillä ei olisi hedelmiä ja vihanneksia juuri nimeksikään, kuten luomun satotilastot karusti osoittavat, joten sinä suhteessa torjunta-aineet ovat mahdollistaneet terveellisen ruokavalion osasia kaikille kansalaisille, kaikkialla Maapallolla.

Mistä tulee luomumeetvursti?

Ruuan jäljitettävyys on ollut viime päivien kiivas puheenaihe ja Yle julkaisi asiasta uutisen, jossa paljastuu vaikkapa luomumeetvurstin sisältö tuottajineen niin pitkälle, kuin se on mahdollista tietää:

Suomalaisen luomumeetvurstin ainekset tulevat ympäri maailman

 

Pirkka Luomumeetvursti

Luomu naudanliha:
Kasvatettu ja teurastettu: Itävalta
Leikattu: Alankomaat
Jäljitettävyys tiloille: Dellert Hartmutin tila, Itävalta.
Luomu sianliha ja silava:
Kasvatettu, teurastettu ja leikattu Tanskassa, tuottaja: Danish Crown
Jäljitettävyys tiloille: Kyseisen erän lihat lukuisilta tanskalaisilta tiloilta.
Suola: alkuperämaa Hollanti, maahantuonti Berner.
Natriumnitriitti: alkuperämaa Saksa, tuottava yritys Algol.
Mausteet tulevat useaste eri maasta (Sri Lanka, Bulgaria, Kiina, Espanja ja Ranska) ja ne sekoitetaan Itävallassa,  yritys: Wiberg.

Tuosta voisi taas poimia yhden esimerkin siitä, että millaista sympaattista pientuotantoa luomu on, jona sitä koetetaan kuluttajille myydä, nimittäin ruokajätti Danish Crown, jonka kädet ovat eläinten veressä kainaloita myöten.

Danish Crown - Porc Division 

 

Maailman toiseksi suurin ja Euroopan suurin sianlihantuottaja, joten mm. tällaiselle firmalle annatte rahanne, kun ostatte sympaattista pientuotantoa Pirkka luomumeetvurstin kautta.

Danish Crown is:

• The world's second largest — and Europe's largest — pig slaughtering business
• Europe's largest meat processing company
• Denmark's largest cattle slaughterhouse business
• One of the two or three largest meat exporters in the world and the world’s largest exporter of pork.

Mitäpä luulisitte, että paljonko tuollaista jättiyritystä kiinnostaa mikään luomun pyhänä pitämä asia?

 

Antibiootit eläimille, hyvä vai huono juttu?

Olen hieman huvittuneena seurannut Jussi Tammisolan avauksesta syntynyttä keskustelua  antibiooteista kotieläintuotannossa, kun käsittääkseni luomuväen mielestä se on ikävä asia ja mm. luomua suosimalla tästä ikävyydestä päästään eroon.

Siis ensin luomuväki puolustelee luomua sillä, että eläimiä ei lääkitä antibiooteilla (mutta sen lääkityksen vaihtoehdosta ollaan aivan hiljaa! lue: homeopatia), ja nyt kun asia sanottiin ääneen, koko luomukenttä onkin liputtamassa antibioottien puolesta ja jokainen media on täynnänsä sitä, että kyllä luomussakin käytetään antibiootteja eläimille!

Jopa kohublogaaja Noora Shingler Facebook-sivuillaan mainostaa sitä, että kyllä luomussa käytetään antibiootteja, vaikka hän on lukemattomia kertoja demonisoinut niitä tavanomaisessa tuotannossa!

Myös Elina Lappalainen blogissaan koettaa saada ihmisiä uskomaan, että luomu kyllä käyttää antibiootteja sairaiden eläimien hoitamissa, joten mikä tässä on taas se asian juttu?

Luomuväki taisi astua taas kerran omaan ansaansa, kun ensin levitellään pelottavia uhkakuvia antibiooteista tavanomaisessa tuotannossa ja koetetaan luoda kuvaa siitä, että luomussa näin ei ole.

Sittenpä kävi niin ikävästi, että pimennossa pidettävä taikauskoinen humpuuki luomun taustalta tuli ikävästä tapetille, eli homeopatia, jonka EU:n luomusäännöt määräävät eläimille ensisijaiseksi hoitomuodoksi ja sitä pitäisi suosia lääkinnässä, niin yllättäen tuuli kääntyi 180 astetta luomuväen juhlateltassa!

Sittenpä huudetaan kaikki yhteen ääneen, että me emme noudata EU:n luomusääntöjä asiassa, vaan me käytämme antibiootteja sairaiden eläimien hoitamiseen aivan kuten tavanomainenkin tuotanto.

Joten mikä niissä antibiooteissa sitten on niin kauheaa ja pelottavaa, että niitä pitää tavanomaisessa tuotannossa demonisoida?

Luomu koettaa olla väkisin luonnonmukaista ja se ylpeilee sillä, että eläimiäkin hoidetaan luonnonmukaisesti yrteillä ja hymisemällä tiibetiläisiä mantroja suitsukkeiden kera, mutta kun tämä mennään kertomaan ideologian salatietoon vihkiytymättömille, niin jopas pistetään yrtit ja ravistettu taikavesi piiloon ja kemialliset lääkkeet nostetaan korkeimmalle korokkeelle mahdollisimman nopeasti.

Sosiaalisessa mediassa ihmiset kertoilevat ihmeellisistä parantumisistaan, joka johtuu luomun puhtaudesta, taikavoimista ja vaikkapa siitä, että luomueläimille ei syötetä antibiootteja, niin mahtaako nämä Jeesuksen ihmetyöt kalpenemaan saavat selostukset kärsiä inflaation tulevaisuudessa, vai onko dogmaattinen usko luomuun niin kova, että luomuihminen kyllä kävelee vetten päällä tulevaisuudessakin?

Elina Lappalainen kuvailee luomulääkinnän homeopatia-asetusta näin:

Käytännössä asetus jää siis kuolleeksi kirjaimeksi.

Voisi tietenkin kysyä, että jääkö tämä luomun omituisten sääntöjen ainoaksi kuolleeksi kirjaimeksi, eli voisiko niitä olla enemmänkin, jos alkaisimme asiaa tutkia?

Voisiko eläimien luonnonmukainen elämä ulkoilun muodossa olla vastaava kuollut kirjain säännöissä, kun monet luomutuottajat tulkitsevat sen niin, että kun avaa navetan oven, niin se on eläimille mahdollisuus ulkoilla ja jos eivät mene ulos, omapa on häpeänsä, mutta mahdollisuus ulkoiluun on luotu ja säännöt on täytetty.

Entäpä ravinteiden kierrätys? Viljelykierto?

Mistä me nyt tiedämme, että mikä luomun sääntöjen osa on tehty sinne miellyttämään saksalaista luomukuluttajaa ja mitä sääntöjä noudatetaan oikeasti, eivätkä ne ole vain kuolleita kirjaimia paperilla?

Suomalainen ruoka EU:n puhtainta

Suomalainen ruoka on edelleen EU:n puhtainta, kuten laaja selvitys kertoo:

Suomalainen ruoka on EU:n puhtainta

 

Suomalainen puhdas ruoka ei ole myytti. Vahvistusta saatiin taas kerran, kun Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto, Efsa, julkaisi tietoja torjunta-aineiden jäämistä elintarvikkeissa.

Torjunta-aineosaston johtaja Herman Fontier Efsasta toteaa, että torjunta-aineiden jäämätilanne on pysynyt ennallaan. Euroopassa voi turvallisin mielin syödä kaikenlaista ruokaa.

Kotimaisista näytteistä oli puhtaita 72 prosenttia, kun koko EU:ssa jäämättömiä oli tasan puolet.

Puhtaita näytteitä 72 %, vaikka tavanomainen viljelijä voi ja saa käyttää torjunta-aineita vapaasti, tietenkin käyttöohjeen puitteissa ja mahdollisten käyttörajoitusten ohjaamana.

Kotimainen puhdas ruoka ei ole myytti, mutta se on myytti, että viljelijät syytävät kemikaaleja pelloille mieltä vailla, kuten jotkin kohuja rakastavat ihmiset jatkuvasti väittävät.

Torjunta-aineet maksavat ja se raha on pois viljelijän tulosta, joten viljelijä ei todellakaan käytä niitä miten sattuu. Osassa on myös käyttörajoituksia, joita viljelijät mitä ilmeisimmin noudattavat. Niissä on myös käyttöohjeet, joita viljelijät tuntuvat myös osaavan lukea ja ymmärtävät lukemansa tekstin sisällön, sillä käyttöohjeen mukaan käytettynä jäämät ovat minimaalisia, jopa täysin havaitsemattomissa olevia.

Mikäli viljelijä päätyy siihen, että torjunta-aineen käyttämisellä ei saavuteta mitään etua, eli menot käytöstä ovat suuremmat kuin satoparannuksen tuoma voitto, hän taatusti jättää sen menoerän käyttämättä.

Luomu ja homeopatia

Jussi Tammisolan eilinen haastattelu Ylessä on aiheuttanut jo pienen myrskyn eri medioissa ja nyt sitten myös Pro Luomu on saapunut kertomaan meille, että luomusääntöjä ei tarvitse noudattaa:

Luomueläinkin saa lääkkeitä

 

Pro Luomu rauhoittelee luomueläinten lääkinnästä syntynyttä kohua. Eläinlääkäri saa hoitaa luomueläimiä tarvittaessa antibiooteilla ja muilla tavanomaisessakin tuotannossa käytettävillä lääkevalmisteilla, jos eläimen sairauden hoito niitä edellyttää.

Tätä mieltä Jussi Tammisolakin oli, mutta kuten hän asian muotoili, lääkintä on erityisen rajattua, kuten myös Pro Luomu kohta jutussa myöntää:

Alle vuoden eläviä eläimiä kuten lihasikoja saa lääkitä antibiooteilla kerran, yli vuoden eläviä eläimiä kuten emakoita ja nautoja kolme kertaa vuodessa.

Sitten voisi kysyä, että mihin ihmeeseen tämä perustuu?

Jos eläin sairastaa neljä kertaa, niin miksi sitä ei saa neljää kertaa lääkitä asianmukaisin lääkkein?

Mikäli eläintä, joka on tuotannossa yli vuoden, tulee tarve lääkitä neljä kertaa vuoden aikana, eläin tipahtaa luomustatuksesta pois ja tämä asettanee tuottajan aika inhottavaan välikäteen.

Nimittäin tuottajan on äärettömän vaikea pitää luomueläimien seassa luomutuotantoon kuulumattomia eläimiä, niin hänellä on noin kaksi vaihtoehtoa.

Eläin lähtee teuraaksi saman tien, kiitos omituisten luomusääntöjen, tai sitten tuottaja pistää sormet ristiin ja koettaa lääkitä eläimen homeopatialla kuntoon, kun kolme kertaa oikeita lääkkeitä on käytetty, ja voihan siinä tietenkin käydä hyvällä tuurilla niin, että eläin jostain syystä palautuu tuotantoon, eikä luomustatusta eläimen kohdalta menetetä. Paljonko eläin sitten kärsii siitä, että se ei saanut hoitoa, vaan joutui tervehtymään kuin luonnollinen lajitoverinsa, jää arvoitukseksi, mutta näin tuottaja pystynee vähentämään tuotantotappioitaan, joita luomun omituiset säännöt saisivat aikaan.

Lisäksi luomueläinten varoaika antibioottikuurin jälkeen on kaksinkertainen tavanomaiseen tuotantoon verrattuna. Varoaika tarkoittaa sitä aikaa, jonka on kuluttava lääkekuurin jälkeen, ennen kuin lääkitystä eläimestä saatavia tuotteita saa käyttää ihmisravinnoksi.

Aivan käsittämätöntä tieteenvastaisuutta, eli että eläinlääkärin määrittelemää varoaikaa ei huomioida, vaan jostain omituisesta, taikauskoisesta syystä varoaika tuplataan.

Siinä menee hirvittävä määrä esimerkiksi maitoa hukkaan, joka olisi täysin lääkejäämistä vapaata maitoa eläinlääkärin määrittämän varoajan jälkeen, mutta luomusäännöt edellyttävät kaksinkertaista varoaikaa.

Onko meillä todellakin resursseja näin tuhlattavaksi ja ihmisille kelpaavaa tavaraa pitää hävittää vain siksi, että luomu haluaa olla mielikuvissa jotain ihmeellistä ja hienoa?

Tavanomaiset varoajat ovat täysin riittävät ja kuten olen jo aiemmin selittänyt, meijeri on erittäin kiinnostunut myös esimerkiksi antibioottien jäämistä.

Esimerkiksi juustojen valmistuksessa käytettävät mikrobit ovat erittäin herkkiä antibiooteille ja jos tällaista antibioottijäämäistä maitoa meijeriin pääsisi, tappiot olisivat meijerille hyvin merkittäviä, joten lääkejäämiä sisältävää maitoa ei taatusti pääse tuotantokoneistoon tavanomaisellakaan varoajalla.

– Dosentti Tammisola on oikeassa siinä, että EU:n luomusäädökset suosittelevat eläinten sairauksien ensisijaiseksi hoitokeinoksi fytoterapeuttisia eli kasveista saatavia valmisteita. Niitä suositellaan kuitenkin vain siinä tapauksessa, että tuotteilla tiedetään olevan todellista vaikutusta eläinlajin terveyteen, Pro Luomu täsmentää

Homeopatia -niminen humpuuki on todella kiusallinen asia, sillä tässäkään sitä ei haluttu ääneen mainita, vaan se yritetään kivuliaasti vaieta kiertoilmauksin, vaikka se kuuluu luomuun kuin voisilmä kaurapuuroon.

Etenkin Keski-Euroopassa fytoterapialla on pitkät perinteet eläinten hoidossa, mutta Suomesta tällainen osaaminen puuttuu lähes täysin.

Fytoterapeuttisten valmisteiden käyttö suomalaisten luomueläinten sairauksien hoidossa on vähäistä.

Koetetaanko tässä vihjailla, että Keski-Euroopassa homeopatia toimii ja sitä käytetään eläimien lääkitsemiseen?

Ilmeisesti mutta miksi se siellä toimii, vaikka edes yhtä näyttöön perustuvan lääketieteen tutkimusta meillä ei ole homeopatian tehosta, vaan se on pelkkää taikauskoista höpinää ravistetun veden muistista.

Mutta kylläpä sitä humpuukia koetetaan tänne väellä ja voimalla tuoda, kun ProAgria kurssittaa luomutuottajia aktiivisesti koko ajan ympäri Suomea, meidän rahoillamme:

Luonnollista ennakointia lehmien terveyteen - lehmien homeopaattinen hoito -koulutus

 

Kuvaus

Luennoitsijana Marjut Roivainen
Luennoitsijan koulutuksena on 4-vuotinen klassisen eläinhomeopatian koulutus Suomen Homeopaattisen Lääketieteen Instituutissa sekä kokemusta homeopatian käytössä omassa karjassa.

Kurssin tavoitteena tutustua joka navetan lääkekaappiin ja mahdollisuuksiin ennakoida ja parantaa karjan terveyttä homeopaattisin menetelmin.

Homeopaattisen lääketieteen instituutti?

Homeopatia ei ole tiedettä, lääketieteestä puhumattakaan, vaan taikauskoinen lääkintäjärjestelmä, joka ei ole tiedettä nähnytkään.

Ilmeisesti omituisilla lääkintäsäännöillä halutaan luoda joitain mielikuvia, joita en kykene ymmärtämään, sillä eipä tavanomaisiakaan eläimiä pumpata lääkkeitä täyteen, vaan Suomessa asia menee eläinlääkärien kautta.

Tuottaja ei voi lisäillä antibiootteja rehuihin tai omatoimisesti lääkitä eläimiään, vaan paikalle kutsutaan eläinlääkäri, jonka diagnoosin pohjalta eläinten lääkintä toteutetaan.

Lisäksi tuottaja maksaa lääkkeet omasta tulostaan, niin nykyisillä hinnoilla epäilisin turhaa lääkintää vältettävän kaikin keinoin.

 

Miten kouluihin lisää luomua?

Tällä viikolla pääkaupunkiseudulla on koulujen ja päiväkotien luomuviikot, jolloin tuo humpuuki koettaa luikerrella meidän kaikkien veronmaksajien maksettavaksi, kun kuluttajat eivät siitä omilla rahoilla kaupassa niin kauheasti innostu:

Päiväkotien ja koulujen kattiloissa porisee luomuruoka

 

Perusturinaa taas kerran, mutta sieltä välistä löytää aina asiaakin: 

- Tällaista samanlaista peruskotiruokaa meillä on muutenkin. Tänään on tarjolla muun muassa luomuleipää, osa tehdään itse luomujauhoista, osa tulee pakasteena, kun tuo valikoima on tukuissa mikä on, keittiössä häärivä Markus Pajunen kertoo.

Kohta 10 % tuotannostamme on luomussa ja missäpä se näkyy?

No ei sitten yhtään missään ja syy selviää hyvin nopeasti, jos vaivautuu katsomaan satotilastoja, eli näkee luomun satoja romahduttavan vaikutuksen käytännössä.

Palmian luomu- ja lähiruokateemaviikolla pyritään nostamaan luomuraaka-aineista valmistettujen ruokalajien osuutta päivittäisessä ruokailussa. Helsinkiläisissä kouluissa nautitaan noin 50 000 ja päiväkodeissa lähes 30 000 Palmian valmistamaa ateriaa päivittäin.

Tuostapa voi jokainen tehdä matematiikkaa, eli jos luomu nostaisi annoksen hintaa vaikkapa 2.5 senttiä (kuten se eräässä toisessa kaupungissa uutisen mukaan tekee), niin mitä se tekee vuodessa yhteensä, vaikka yhden annoksen kohdalla tietenkin houkuttelevan pieni määrä rahaa.

80000*2.5 senttiä =200 000 senttiä ja kun se jaetaan 100:lla tulee  2000 euroa päivässä.

2000 euroa päivässä tekee viikossa (kun koulupäiviä on 5) 10000 euroa.

Kuukaudessa tulee extrahintaa 40 000 euroa siitä, että tuhlaamme yhteisiä varojamme tuottamattomaan, taikauskoiseen maanviljelysideologiaan.

Ottaisitteko mieluummin koulutoimeen 40 000 euroa lisää rahaa kuukaudessa ja palkkaisimme vaikkapa muutaman opettajan, jota tuolla summalla jo saa, vai tuhlaammeko sen mielikuviiin elintarviketeollisuudelle?

Jos kysymme joltain kohublogaajalta, niin ilman muuta annamme rahan hänen kaveriensa luomubisnekseen, mutta minä ottaisin ne opettajat.

Edellisen kaupunginvaltuuston linjaaman strategian tavoitteena on, että päiväkotien aterioista puolet olisi luomua vuoteen 2015 mennessä. Tällä hetkellä Palmia tarjoamasta ruoasta 14 prosenttia on luomua. Kouluissa luomua on tarjolla vain erityisten teemaviikkojen yhteydessä, koska raaka-aineiden hinnat ovat hieman normaaleja kalliimpia. 

Jos todellakin puolet annoksista tulisi olla luomua, ei tuo 2.5 senttiä per annos enää riitä alkuunkaan, sillä tuo oli hinta Turussa, kun ruokalistalle pistettiin pari luomulaatuista tuotetta per viikko.

Tällä hetkellä Palmia tarjoamasta ruoasta 14 prosenttia on luomua.

Ja se summa taisi olla 400 000 euroa extraa, jolla tuo toteutui ja silläkin olisi voinut tietenkin palkata pari opettajaa, mutta päätettiinpä pistää se luomuun.

Sitten voisi huomauttaa, että tällä hetkellä luomu taitaa tarkoittaa pussiteetä, näkkileipää ja muutamana kertana jokin puuro tai velli koitetaan tehdä luomulaatuisesta tavarasta.

- Itse edustan kyllä sitä näkökulmaa, että pääosa raaka-aineista olisi suomalaisia, mutta kaikkeahan ei tuoteta Suomessa. Silloin kun puhutaan lähiruoasta Helsingin näkökulmasta, niin se on nimenomaan Suomi. Sitten siinä voi olla ripaus sitä luomua lisänä, Helsingin opetusviraston ruokapalvelupäällikkö Airi Rintamäki pohtii.

Tässä oli aika realistinen näkemys asiasta, mutta yleensä alan ammattilaisilta ei kysytä, kun päättäjät koettavat miellyttää äänestäjiä, jotta pääsivät valtaan seuraavallakin kerralla.

Ripaus ei riitä elintarviketeollisuudelle, vaan sitä on oltava puolet, jotta voitot lisääntyisivät ja kun yhteiskunta on maksajana, vain taivas on voiton rajana.

Sitten toisenlainen uutinen jatkoksi, jotta tulee hiukan perspektiiviä:

Ahtaus kuristaa kouluja – nuorisotakuu uhattuna

 

Helsingin kaupungin suunnittelemat säästöt ovat ajamassa ammatillisen koulutuksen kirjaimellisesti ahtaalle.

Onneksi saavat kuitenkin syödäkseen luomua, sillä jostain se raha siihen pitää ottaa. Raha ei kasva edelleenkään puussa, ei edes luomupuussa.

 

Luomu - mätä kompromissi tiedettä ja taikauskoa

Yleisradio tarjoilee vaihteeksi tällaisen luomu-uutisen ja nyt aletaan puhua asioista niiden oikeilla nimillä:

"Luomu on mätä kompromissi tiedettä ja taikauskoa"

 

Koko tulevaisuutemme on uhattuna, mikäli ajattelemmekaan siirtyä kovin laajassa mitassa luomutuotteiden käyttöön. Näin puhuu mies, joka käytti aikanaan vuosikaudet paljon luomutuotteita ja oli oikea luomukiihkoilija, "aatteen mies".

No tämä on vielä aika kaukainen uhkakuva, sillä luomun todellinen osuus kaikesta Maapallon maataloustuotannosta on tällä hetkellä huikeat 0.9 % ja tämän määrän ainokainen planeettamme toki kestää pitkälle tulevaisuuteenkin.

Lisäksi luomun viljellään lähinnä siellä, missä tätä tuottamatonta puuhastelua tuetaan voimakkaasti ja missä on varaa tuhlata Maapallon niukkenevia resursseja moiseen toimintaan muutaman kaupunkilaisen  mielenrauhan tyynnyttämiseksi.

Siellä missä ei tueta, niin jostain syystä viljelijät tekevät mieluummin hyviä satoja, kuin ottavat valtioltaan ilmaista rahaa, jonka tilalle kukaan ei saa oikein mitään.

Pysäyttävintä oli tieto luomueläinten lääkinnästä.

- Luomueläimiä on ensisijaisesti hoidettava yrteillä ja homeopatialla. Näin sanoo EU:n luomulainsäädäntö, jota suomalainen europarlamentaarikko on ollut vetämässä.

Tämä tieto on Tammisolan mukaan saanut monen biologin luopumaan luomun kannattamisesta. Homeopatiaa Tammisola ja monet biologit pitävät taikauskona.

- Emme voi lähteä tukemaan taikauskon levitystä, ja kun taikausko laitetaan ensisijaiseksi sairaan eläimen hoitokeinoksi, on kyse eläinrääkkäyksestä, Tammisola tylyttää.

Mielenkiintoinen asia on siksi, että Suomessa asiaa koetetaan hiukan vaivaantuneina hyssytellä kuoliaaksi ja vain todetaan, että eipä sitä juuri käytetä, mutta hyssyttely on omituista, koska se todella on EU:n säännöissä ensisijainen hoitokeino ja jos tuo taikauskoinen humpuuki ei eläimeen tepsi, sitten kokeillaan jotain muuta.

Eläinten terveys

Luomutuotantotavassa suositut lääkintämenetelmät ovat:

• Homeopatia – vaihtoehtoinen lääkintämenetelmä. Siinä käytetään runsaasti laimennettuina annoksina aineita, jotka synnyttävät samantapaisia oireita kuin tautia aiheuttavat aineet ja edistävät siten kehon omaa vastustuskykyä.
• Fytoterapia – kasveja ja kasvieritteitä käyttävät 'yrttilääkkeet'

Sen jälkeen tulee tällainen teksti:

Poikkeukset

Luomueläimen terveys ja hyvinvointi on niin tärkeää, että tavanomaisia eläinlääkärin määräämiä hoitoja voidaan käyttää kärsimyksen välttämiseksi, mikäli homeopatia tai fytoterapia eivät auta.

Jos homeopatiaa ei käytetä ensisijaisena hoitomuotona, niin onko siellä luomun säännöissä paljonkin sellaisia sääntöjä, joita ei noudateta, mutta joita pitäisi noudattaa ja joita ehkä noudatetaan jossain toisessa maassa?

Yhdysvalloissa luomusäännöt kieltävät antibiootit kaikissa tilanteissa ja niitä ei saa käyttää yhtään kertaa yhteenkään luomueläimeen luomutuotannossa niin pitää muistaa, että mikäli suomalainen tuottaja mahdollisesti vie luomutuotteitaan USA:n markkina-alueelle, tai edes haaveilee sellaisesta, hänen pitää noudattaa ehdotonta antibioottikieltoa tuotannossaan.

Hyvin ihmeellistä tieteenvastaisuutta, eli suomeksi taikauskoa.

Mitä se sellainen luomu on, jos ei noudateta kaikki sääntöjä, jos ne ovat jonkun mielestä hiukan hassuja, kun luomun piti olla juuri sellaista, että on tiukat säännöt, niitä noudatetaan ja sitä myös valvotaan ja se koko paketti tekee laadukkaan, luotettavan luomutuotteen!

Luomutuotanto puolittaa ruuantuotannon satokannat, kun samalla fossiilisista polttoaineista eroon pääsemiseksi maataloutta pitäisi tehostaa voimakkaasti.

Omat silmäni aukaisi luomun satotilastoihin tutustuminen ja niitä lukiessa tuli ensimmäisen kerran mieleen, että ei tuossa ole yhtään mitään järkeä.

Jos minulta kysytään, että haluanko minä nähdä ympärilläni villiä luontoa, vaiko koko ajan myllerrettävää maatalousmaata, johon minulla tai lapsillani ei ole mitään asiaa, niin kyllä minun vastaukseni on selkeä ja toivoisin, että sitä maatalousmaata voisi muuttaa takaisin villiksi luonnoksi.

Se ei onnistu millään muulla tavalla kuin maataloutta tehostamalla, eikä suinkaan siirtymällä taikauskoiseen puuhasteluun, joka romahduttaa sadot!

Pahinta luomussa on Tammisolan mukaan se, että käsitteen seassa on myös jotain hyvää.

- Hyvien asioiden varjolla ajetaan humpuukia sivistyksen vastapainoksi. Mielikuvakulttuuri uhkaa meidän nykyistä sivistystämme.

Juuri näin. Siellä on viljelykierto ja vaikkapa biologinen typensidonta, mutta eivät ne ole mitään luomun keinoja, joita kukaan muu ei saa käyttää, vaan ne olivat aivan normaalin maatalouden keinoja ja ovat vieläkin, vaikka niitä koetetaan mielikuvissa myydä luomun yksinoikeutena, joita käytetään vain luomuun siirtymällä.

Yksi pääsky ei kesää tee, eikä luomusta saa järkevää sillä keinoin, että siellä on muutama järkeväkin asia piilotettuna ihmeellisen humpuukin sekaan.

Luomu on vain kasa sääntöjä, joita noudatamalla tuotettu tuote on luomutuote, ei yhtään mitään muuta.

Se on hyvin helppo tapa rahastaa rikkaita ja tehdä heidän lompakolleen viherpesu, mutta siihenpä ne hyvät puolet sitten jäävätkin.