Radio Suomen Kemikaali-ilta Areenassa

Kemikaalit, niin ruuassa kuin vaikkapa kosmetiikassa, ovat kovasti tapetilla ja Radion Suomen Kemikaali-ilta koetti kuluttajien kysymyksiin vastata ja (turhia) huolia vaimentaa.

Teemaillat - Kemikaali-ilta

 

Mukana asiantuntijoina olivat Helsingin yliopiston ravinnon turvallisuuden professori Marina Heinonen, professori emerita Terttu Vartiainen, joka on toiminut Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen osastonjohtajana ja Itä-Suomen yliopiston professorina, sekä Kemikaalikimara-blogiakin pitävä kemiantekniikan diplomi-insinööri Anja Nystén.

Erityisen ilahtunut olin siitä, että mukaan asiantuntijaksi ei oltu kelpuutettu ketään itseopiskellutta some-kauhistelijaa, joita sopii 25 tusinaan.

Asiallista asiaa kaikista ympärillämme olevista kemikaaleista, joka kannattaa kuunnella ajatuksen kanssa.

Luomussa vähemmän haitallisia aineita?

Edellinen kirjoitukseni aihe löytyi myös Luomuliiton sivuilta ja siellä uutinen oli hieman eri muodossa:

Kysy ehdokkailta kunnan luomuhankinnoista!

 

- Luomuruoassa on vähemmän haitallisia aineita, kuten nitraatteja, torjunta-ainejäämiä ja lisäaineita. Lapset ja vanhukset ovat herkimpiä haitta-aineille ruoassa, kertoo Jukka Lassila.

Tässä Jukka Lassila päästelee kelpoa luomulannoitetta. Luomuruuassa on tutkimusten mukaan pienempi riski altistua esimerkiksi sysnteettisille torjunta-aineille ja se johtuu lähinnä siitä, että luomu on jostain syystä kieltänyt modernit kasvinsuojeluaineet, mutta sallii sen sijaan vanhan ajan kemikaaleja.

Pienempi riski taas ei tarkoita alkuunkaan sitä, että luomussa on automaattisesti vähemmän haitallisia jäämiä.

Otetaanpa esimerkki. Suomalaisista tavanomaisesti tuotetuista tuotteista on täysin jäämättömiä yli 70 % kaikista tuotteista. Suurin osa jäämistä löydetään ulkomailla tuotetuista tuotteista, mutta kuitenkin 97 % kaikista tutkituista tuotteista oli vuonna 2011 määräysten mukaisia, kuten Eviran ilmoitus kertoo.

Annetaanpa nyt Jukka Lassilalle esimerkki luomutuotteista, josta esimerkistä tällä kertaa vastaa Ruotsin kuluttajaviranomainen.

DDT och andra gifter i ekologisk olivolja

 

Tavanomaisesti tuotetuista ja Eviran toimesta Suomessa tutkituista tuotteista siis 97 % oli määräysten mukaisia kaikista niistä, jotka Evira testasi. Jukka Lassila voi nyt ottaa taskulaskimen esiin ja laskea, että jos kymmenestä luomuoliiviöljystä neljä sisältää kasvinsuojeluaineita, jotka on kielletty jo vuosia sitten ja DDT vuosikymmeniä sitten, niin onko se prosentti enemmän vai vähemmän kuin 97 %?

Kuten jäämistä vielä havaitaan, oli klorpyrifossia ruiskutettu tuotteisiin, sillä muutoin niin korkeat pitoisuudet luomuoliiveissa eivät olisi olleet mahdollisia. Jatkokysymys tietenkin kuuluu, että mistä ihmeestä luomutuottajat ovat saaneet kyseistä hyvin haitallista organofosfaattia, jota ei saa edes myydä EU:n alueella?

Kun kotimainen Kuluttaja-lehti testasi vuosi tai pari sitten vihreät teet, oli joukossa yksi, jossa oli määräysten vastainen määrä kiellettyä torjunta.-ainetta ja se sattui olemaan yllättäen luomutuote.

Ja mitä tulee lisäaineisiin, niin ne ovat tutkittuja sekä turvallisia ja jos muuta väittää, kannattaisi olla sitten jotain tieteellistä näyttöä takataskussa, eikä urbaanilegendoja tai muuta luomupelottelua.

Joten mahdollinen pienempi riski on hyvin monisyinen kokonaisuus, eikä se tarkoita ollenkaan sitä, mitä luomuliiton puheenjohtaja koettaa hieman venkoillen väittää.

Mainitaan nyt vielä Jukka Lassilalle sen verran, että vuonna 2007 EU:ssa kielletty klorpyrifossi, joka tuntuisi olevan jostain syystä luomuoliivien tuottajien keskuudessa vielä kova sana, kiellettiin juuri siitä syystä, että lapsiin kyseisellä  organofosfaatilla on mahdollisesti ikäviä vaikutuksia ja koska sellaista tieteellistä tutkimusta ei mikään eettinen lautakunta hyväksyisi, joka asian varmistaisi, kiellettiin klorpyrifossi varmuuden vuoksi. Joka tosin siis oliiviöljyjen luomutuottajia ei tunnu pahemmin häiritsevän.

Luomuruokaa koetetaan saada kuntien maksettavaksi

Taas koettaa luomuliitto päästä veronmaksajien rahoihin käsiksi kuntien palveluiden kautta:

Luomuliitto vetoaa kuntien ruokapäättäjiin

 

Luomuliiton puheenjohtaja Jukka Lassilan mielestä nyt kannattaa vaikuttaa siihen, että luomuruokaa saadaan enemmän kouluihin ja muihin kunnallisen päätöksenteon piirissä oleviin julkisiin ruokailuihin.

Luomulakko kysyy sen sijaan, että miksi ihmeessä?

Kuten uusimmat laajat tieteelliset kirjallisuuskatsaukset meille kertovat, ei luomu ole terveellisempää, ei parempaa ympäristölle, eikä oikein yhtään mitään muutakaan luomuliiton mainoksissa olevaa, joten miksi?

Aivan samoin voisi ProNestle (tai Nestleliitto) vedota kuntien päättäjiin, että Nestlen valmistamia elintarvikkeita pitäisi saada enemmän kouluihin, tai CocaColaliitto voisi vedota hallitukseemme, että Coca Colaa on tästä edes oltava 20 % koulujen ruokajuomista.

Luomuliiton kysyi eduskuntavaalien alla puolueiden kantaa luomun edistämisestä ja kaikki puolueet olivat melko myönteisiä.

Miten kävisi, jos puolueiden vastaajat olisivat lukeneet ensin tieteelliset kirjallisuuskatsaukset luomun oikeasti positiivisista vaikutuksista terveyteemme taikka ympäristöömme, niin olisikohan vastaukset olleet hieman erilaisia?

Ja pitää muistaa, että vaalein valittavat päättäjät hyvin mielellään kannattavat kaikkea sitä, mitä äänestäjät kannattavat, sillä se tuo heille ääniä. Todellisuus on kuitenkin se, että nämä luomuun luomuliiton mukaan melko myönteisesti suhtautuvat päättäjät antoivat luomulle rahaa suunnilleen saman verran kuin viime vuonnakin, eli maatalouden muuttaminen 20 % osalta luomuksi ei oikein ota päättäjiltä tulta alle ja hyvä niin.

Luomuruoan ottaminen mukaan ruokahankintoihin ei Lassilan mukaan välttämättä lisää ruoan kokonaiskustannuksia.

Sitten herättää kummastusta, että miten parina arkiaamuna tarjottu luomupuuro maksaa 50 000 euroa vuodessa tai luomumaito, joka laskujen mukaan nostaisi 500 000 euroa Vantaan ruokapalveluijen menoeriä.

Vai onko 50 000 euroa luomumatematiikalla lähes ilmainen?

Mutta soraääniä alkaa jo kuulua myös luomutuottajien puolelta, josta esimerkki tässä:

Luomulla ratsastajat

 

Tänä syksynä puolenkymmentä eteläsuomalaista luomuvihannesviljelijää on kertonut minulle, että myynti on tänä vuonna laskenut. Pahimmassa tapauksessa puoleen viime vuoteen verrattuna. Yhtälö on epämiellyttävä. Maa- ja metsätalousministeriö tukee luomun myynninedistämishankkeita, mutta kotimaisen luomutuotteen myynti laskee. Hämäläinen luomuvihannesviljelijä ajaa luomukukkakaalia metsää ja Keskusliike rahtaa tiskiin hollantilaista luomukukkakaalia, privaatti label-merkillä. Eli käytännössä  ministeriön tuki on johtanut tuonnin kasvamiseen, tämäkö oli tarkoitus? 

Mutta näin on käynyt kaikkialla, aivan jokaisessa maassa, joten ei tämän nyt mikään kauhea yllätys pitänyt olla.

Kuluttaja ostaa halvinta ja se koskee myös luomua. Ja jos ei halpaa löydy Suomesta, se tuodaan jostain muualta.

Ja saahan tänne tuoda, mutta miksi ihmeessä nämä samat keskusliikkeet istuvat ProLuomun hallituksessa? (Pro Luomu ry:n tarkoitus on edistää Suomen luomualan kasvua ja kehitystä.)

Miksiköhän ne ovat sieltä tuolin itselleen hommanneet? Se ei liene mikään kovin suuri arvoitus, jos sitä vaivautuu miettimään vaikkapa 10 sekuntia.

Ministeriön rahan jaossa ihmetyttää, miksi kaiken aikaa tuetaan luomun välikäsiä? Miksi tuetaan erilaisia organisaatioita, mutta ei viljelijää tai tilalla tapahtuvaa jatkojalostusta? Eihän luomutuotteen myynti ole sen kummempaa kuin auton tai pesukoneen myynti. Valtio ei kuitenkaan tue ProAuto tai Propesukone -yhdistyksiä - ainakaan vielä.

Niinpä niin. Ja miksi valtio ei korvaansa lotkauta, jos Nestle vaatisi enemmän omia tuotteitaan koulujen ruokaloihin, mutta jos luomuliitto vaatii, joku päättäjä saattaa jopa tukea hanketta.

Voisivatko tuotantoyhtiöt ja levykaupat edustajat saman kaavan mukaan perustaa esim. ProMusiikki yhdistyksen? Kulttuuriministeri myöntäisi rahoituksen musiikin tekijöille kuuluvista apurahoista. Ja sitten mietittäisiin vaikkapa kotimaisen musiikin pullonkauloja….

Eero Mattila on minusta aika hyvin oivaltanut ProLuomun ja muiden luomun edistäjien perimmäisen luonteen.

 

 

Britannian nälkäisten määrä kasvaa

On nälkä aina vieraanamme, lauloi Simo Salminen aikoinaan rotestilaulussaan ja valitettavasti laulun sanoma on totta tänä päivänä Euroopassa, eikä tilanne ole menossa ainakaan parempaan suuntaan. Nälkää on totuttu pitämään kehitysmaiden ongelmana, mutta se on väärä mielikuva, kertoo päivän Hesari:

Köyhien ruoka-apu kaksinkertaistui Britanniassa

 

Bri­tan­nian ruo­ka-apua saa­vien köy­hien ja vä­hä­osais­ten mää­rä on kak­sin­ker­tais­tu­nut vii­mei­sen puo­len vuo­den ai­ka­na. Tä­mä käy sa­no­ma­leh­ti The Guar­dia­nin mu­kaan il­mi maan suu­rim­man ruo­ka­pank­kia pyö­rit­tä­vän jär­jes­tön Trus­sel Trus­tin ra­por­tis­ta.

Nyt 172 ruo­ka­pank­kia ja 91 uu­den avaa­mis­ta suun­nit­te­le­van jär­jes­tön mu­kaan ke­hi­tys on ta­pah­tu­nut huh­ti­kuun ja syys­kuun vä­li­se­nä ai­ka­na. Syys­kuus­sa 110 tu­hat­ta ai­kuis­ta ja las­ta oh­jat­tiin vi­ran­omais­ten ku­ten po­lii­sin, so­siaa­li­työn­te­ki­jöi­den tai työ­kes­kus­ten kaut­ta hä­tä­avun pa­riin.

Ko­ko vuo­den 2011 ai­ka­na jär­jes­tö ruok­ki 128 000 ih­mis­tä. Se en­nus­taa, et­tä ruo­ka-apua tar­vit­se­vien mää­rä ylit­tää tä­nä vuo­na 200 000:n ra­jan.

Miten tähän yhtälöön saadaan sopimaan viljelymetodi, joka nostaa ruuan hinnan moninkertaiseksi ja sitä ostavat lähinnä rikkaat kaupunkilaiset sisustussuunnitelijoiden trendikkäiksi muotoilemista kivijalkamyymälöistä? Saarivaltiossa tänä näkyykin niin, että sekä luomuviljelyn suosio pelloilla, että ostettuina tuotteina kaupassa on mennyt alaspäin jo useita vuosia putkeen.

Ehkäpä ruuan hinnan moninkertaistavan viljelymetodin kannattaa antaa olla pienessä roolissaan tuottamassa siitä innostuneille varakkaille heidän statusherkkujaan ja jos tuottaisimme meille muille ruokaa jollain järkevällä tavalla, jotta kaikilla olisi ruokaan varaa.

Norja koettaa suojella omaa tuotantoaan

Päivän Hesarissa oli pieni uutinen, joka paljastaa lyhyydestään huolimatta paljon Pohjoismaiden ruuan tuotannon raadollisuudesta:

Norjan juustotulli suututtaa Ruotsissa ja Tanskassa

 

Nor­jan hal­li­tus esit­tää en­si vuo­den bud­jet­tiin ko­via tul­le­ja juus­toil­le ja li­hoil­le.

Ko­vien juus­to­jen tul­li oli­si en­si vuon­na 227 pro­sent­tia juus­ton ar­vos­ta. Nau­dan, lam­paan ja vuo­hen li­han tul­li nou­si­si 344–429 pro­sent­tiin. Tul­leil­la Nor­ja ha­luaa suo­jel­la omaa mai­to­ta­lout­taan.

Ruot­sin mai­don­tuot­ta­jien jär­jes­tön Svensk Mjöl­kin mie­les­tä tul­li on niin ko­va, et­tä se voi lo­pet­taa ko­ko­naan juus­to­jen vien­nin Nor­jaan. 

Nor­ja ei ole EU:n jä­sen, ei­vät­kä sen tul­li­pää­tök­set ri­ko maail­man kaup­pa­jär­jes­tön WTO:n tai Eu­roo­pan va­paa­kaup­pa­jär­jes­tön EF­TA:n so­pi­muk­sia.

Tul­lin ti­las­to­jen mu­kaan Suo­mes­ta ei vie­dä juus­to­ja Nor­jaan.

Juus­to­maa Tans­kas­ta vie­dään, ja kaup­pa­mi­nis­te­ri Pia Ol­sen Dyhr on ku­van­nut tul­le­ja mah­dot­to­mik­si hy­väk­syä.

Tällaista on peli globaalissa, "rajattomassa" maailmassa, aivan naapurissamme. Jokainen voi tietenkin pohtia tai ottaa selvää siitä, että miksi näin on ja miksi tällaista tapahtuu?

 

Värjättyä sianlihaa Ruotsissa

Ruotsissa on paljastunut suuri väärennetyn ruuan skandaali, kun värjättyä sianlihaa on myyty nautana tukkukauppiaille:

värjättyä sianlihaa on myyty naudanfileenä ruotsalaisille tukkukauppiaille

 

Tonneittain värjättyä sianlihaa on myyty naudanfileenä ruotsalaisille tukkukauppiaille. Asiasta uutisoineen Svenska Dagbladetin mukaan on mahdollista, että lihaa on päätynyt myymälöihin ja ravintoloihin.

Ruotsin elintarvikevirasto on varoittanut muita EU-maita värjätystä sianlihasta.

Tapaus alkoi selvitä, kun yksi lihaa tilanneista asiakkaista teki tukkuliikkeelle valituksen argentiinalaisesta naudanfileestä, jota hän piti liian kosteana. Tukkuliike ohjasi valituksen lihan toimittaneelle Heat Ab:lle, joka lähetti tilalle erän unkarilaista naudanlihaa.

Tukkuliike päätti tutkituttaa näytteet molemmista lihoista. Sekä argentiinalainen että unkarilainen liha osoittautuivat sianlihaksi, johon oli ruiskutettu väriainetta.

Tästä voi muodostua jopa terveysongelma, sillä sikaa ei saa syödä puoliraakana, tai "verisenä", kuten monilla on tapana nautapihvinsä syödä, sillä sianlihassa mahdollisesti piilevät loiset eivät tuhoudu kuin kunnollisessa kuumennuksessa.

Joten ruokakaupassa kannattaa valita sitä kotimaista, vaikka se hiukan kalliimpaa onkin. Ruotsi on ajanut oman maataloutensa aika surkeaan kuntoon, sillä halpa ruoka sekä Tanskasta että Saksasta on tehnyt heidän omasta maataloudestaan aika kannattamatonta. Kuluttajat ostavat halvinta, jos sitä on tarjolla ja se on ajanut ruotsalaiset tuottajat ahtaalle. Ilmeisesti myös luomubuumi on Ruotsissa hiipumaan päin, sillä jos sieltä jotain mainitsemisen arvoista kuuluisi, varmaan kotimaan luomuliittoomme innokkaana niitä uutisia toisi meidänkin kuluttajien tietoon.

 

 

 

Luomusikoja kasvattanutta epäiltiin eläinsuojelurikoksesta

Keski-Uusimaa uutisoi luomusikojen mahdollisesta huonosta pitämisestä ja tämä uutinen on sellainen, että olisi mielenkiintoista saada tietää taustoista ja oikeudenkäynnistä enemmänkin:

Luomusikoja kasvattanutta epäiltiin eläinsuojelurikoksesta

 

 Luomusikoja kasvattaneen jokelalaisen maanviljelijän kahden vuoden taistelu viranomaiseläinlääkäreitä vastaan kääntyi hänen voitokseen Tuusulan käräjäoikeudessa keskiviikkona.

Asiasta on väännetty kättä kaksi vuotta ja käräjäoikeus totesi eläinten pitämisen olleen luomusääntöjen mukaista, ja tästä kaikki alkoi:

Jokelalaisviljelijä kasvatti noin 90 luomusikaa vapaana ulkona vuonna 2010. Siat olivat ulkona vielä marraskuun alkupuolella. Tuusulan kunnaneläinlääkärin mukaan siat kärsivät kylmästä ja nälästä eikä niillä ollut riittävää suojaa.

Minusta on hieman ihmeellistä, että eläinlääkärin lausunto eläimien kärsimisestä sekä nälässä pitämisestä ohitetaan joidenkin tarkemmin määrittelemättömien asiantuntijoiden toimesta ja etenkin tämä kohta herättää ajatuksia:

Käräjäoikeus totesi, että kysymys oli lähinnä kahden erilaisen siankasvatukseen liittyvän koulukunnan törmäyksestä.

 Kyllä eläinsuojelulakia on aika helppo tulkita eläimien hyvän pitämisen suhteen, eikä siinä pitäisi olla mitään koulukuntaeroja. Mitä ihmettä tarkoittaa tuo maininta kahden erilaisen siankasvatuksen koulukunnan törmäyksestä?

Jos ei eläinlääkäri osaa arvioida sitä, että kärsiikö eläin nälästä ja huonosta pitämisestä, niin mitä ihmeen virkaa niillä eläinlääkärien käynneillä tiloilla sitten edes on?

Vai onko niin, että nälissään ja kylmissään ulkona olevat eläimet ovat luomutuotannon koulukunnan mukaan hyvässä pidossa ja siinä on turha tulla minkään viranomaislääkärin asiasta valittamaan, koska näin siinä koulukunnassa asioita hoidetaan ja eläimiä pidetään?

Joten aika ihmeellinen uutinen, mutta eipä tämä nyt toisaalta yllätä, sillä onhan luomueläimien pitämisessä muutakin omituista, alkaen homeopatiasta ja kaiken maailman fytoterapioista eläinten pääasiallisina hoitokeinoina.

Sunnuntaisuomalainen luomutunnelmissa

Sunnuntaisuomalainen on Etelä-Suomen Sanomien, Ilkan, Karjalaisen, Keskisuomalaisen, Pohjalaisen ja Savon Sanomien yhteinen sunnuntaisivusto ja se tarjoili koko sivun jutun luomusta ja olipa mukaan päässyt myös hieman kritiikkiäkin.

Luomussa ennätysvuosi - silti kauppa huutaa luomupulaa 

 

Kirjoituksessa oli paljon sitä samaa, mitä nähdään joka jutussa. Luomu on pop, luomu on trendi, asiakkaat haluavat lisää ja lisää, mutta Suomesta sitä ei vain löydy. Mutta kuitenkin harmiteltiin sitä, että kaikesta trendistä huolimatta, paljon luomua menee myyntiin ei-luomuna. Myös S-ryhmän maitosekoilu käytiin taas läpi ja kerrottiin, että jopa suuri joukko luomutuottajia joutuu myymään luomumaitonsa tavanomaisena, kun jatkojalostaja tai kauppa ei ota sitä myyntiin.

Pro Luomu ei ollut huolissaan kaukoluomusta, sillä heidän mukaansa säännöt ovat luomussa samat, joten samaa on luomu, olipa sitten tuotettu vaikkapa toisella mantereella. Kun taas MTT:n Koikkalainen oli sitä mieltä, että juuri kaukoluomu syö luomun perusarvoja ja kertoo vain ruokabisneksen raakuudesta.

Mutta suurena yllätyksenä Oxfordin kirjallisuuskatsauksen huomiot käytiin läpi ja ne saivat jutusta jo jo sellaisen osan, että olin suorastaan hämmästynyt tuosta osiosta. Jostain sitä täytyy aloittaa ja tuo oli hyvä alku.

Akroekologian tohtori Hanna Tuomisto sai jutussa äänensä kuuluviin, sillä hänhän oli Oxfordin kirjallisuuskatsauksen johtava tutkija.

Kun saadaan suurempia satoja per hehtaari, ei tarvitse raivata lisää maata ja enemmän luontoa pysyy luontona ja vaikkapa hiiltä sitovina metsinä, kertoo Tuomisto. 

Sitten kerrottiin, että ympäristön kuormittumisen erot tiloilla ovat suuria, niin luomu kuin tavanomaisilla tiloillakin. Hyvin pieniltä tuntuvat asiat voivat muuttaa tilannetta paljon, eli vaikkapa maan muokkaus- tai lannoitusajankohta yms asiat. Sitten luomun suuriin ravinnepäästöihin vaikuttaa se, että luomussa on vaikeaa ajoittaa ravinteiden saatavuus sen kanssa, milloin kasvit ravinteita tarvitsevat. Tämä on orgaanisten lannoitteiden kanssa suuri ongelma, sillä luomulannoitteiden ravinteet voivat olla kasvien käytössä juuri silloin, kun kasvi ei niitä ravinteita tarvitse tai ravinteet eivät ole käytössä juuri silloin, kun kasvi niitä kipeästi tarvitsisi.

Asiasta annoin jo esimerkin Hyvä Sato-viljelykilpailun myötä. 

Parhaimpaan tulokseen päästää Tuomiston mukaan vaihtoehtoisilla viljelymenetemillä, eli vaikkapa integroidulla viljelyllä, jossa ympäristöystävällisyys on päällimmäisenä, mutta ilman tiukkoja teknologisia rajoitteita. Maata muokataan mahdollisimman vähän, käytetään suorakylvöä, viljelykiertoa sekä peitekasveja. Kasvinsuojelussa suositaan ennaltaehkäisyä, mutta kasvinsuojeluaineita ei ole kielletty, kuten luomussa.

Luomun täyskielto kasvinsuojeluaineille ja keinolannoitteille ei ole parasta ympäristön kannalta. Niiden avulla voidaan pelastaa satokadot.

Tähän on hyvä lopettaa.

Dokumentti ruuan tiestä pelloilta pöytään

Ylen Teemalta tuli muutama päivä sitten ajatuksia herättävä dokumentti USA:n ruuan tuotannosta, eli koko ketjusta pellolta pöytään ja se on katsottavissa Ylen Areenasta vielä muutaman päivän ajan:

Tiededokumentti: USA:n valtimoilla Jakso 1/4 

 

1/4. Ruuantuottaja. Teknologiaguru Yul Kwon tarkastelee lintuperspektiivistä Yhdysvaltojen infrastruktuuria ja niitä toimintoja, jotka pitävät suurvallan pyörät pyörimässä. Millainen on ruuan tie pellolta pöytään?

Ainakin minussa ohjelma herätti hyvin paljon ajatuksia ja se oli hyvin puhutteleva monilta osin ja ymmärrän hyvin kyllä sen, miksi luomutuotanto on Yhdysvalloissa koko ajan yhä suositumpaa.

 Etenkin osio karjankasvatuksesta oli hurjaa katsottavaa suomalaisesta näkökulmasta käsin. CAFO-tila (Concentrated Animal Feeding Operation), jossa on 90 000 nautaa kasvamassa puoli vuotta maissilla, antibiooteilla ja kasvuhormoneilla, jotta kuluttajat saavat haluamaansa halpaa lihaa joka päivä lautaselleen.

Tällaiseen näkyyn luomun mainokset juuri vetoavat ja tuollaista dokumentissa nähtyä tuotantoa maalaillaan olevan myös Suomessa, mutta onko meillä mitään tuollaista tuotantoa, edes lähellä sitä olevaa?

Eipä kuitenkaan taida olla, vaan meidän tuotantomme on jotain aivan muuta, enkä usko, että oma tuotantomme tulee koskaan tuollaiseksi massatuotannoksi muuttumaankaan.

Mutta dokumentista hyvin käy ilmi syyt, jotka ovat tilanteen USA:ssa tuollaiseksi muuttaneet, eli lähinnä elintarviketeollisuus, joka koettaa saada meidät syömään yhä enemmän ja enemmän ja vieläpä niin, että nyt meidän halutaan syövän joka päivä sellainen ateria, jollaisia vaikkapa 70 vuotta sitten syötiin vain hyvin hienoina juhlapäivänä kerran puolessa vuodessa.

Ja nyt se on mahdollista. Kuten erään viljelijän isoisän ajasta kävi ilmi, ennen nykyaikaisia lannoitteita yms pientila kykeni hädin tuskin ruokkimaan tilan ihmiset ja eläimet, eli viljelijät tuottivat ruokaa lähinnä itselleen ja sen seurauksena kolmasosa väestöstä työskenteli maataloudessa ja silti nähtiin nälkään ja suuri osa väestöstä eli nälässä.

Nyt Yhdysvalloissa 2 % ihmisistä tuottaa ruokaa yli 300 miljoonalle ihmisille. Se on lähes käsittämätöntä, mutta se vaatii juuri sellaista, jota dokumentissa nähtiin.

Kannattaa katsoa ajatuksen kanssa.

Juupas eipäs lisäaineet

Hesarin Mielipide-palstalla on käyty keskustelua lisäaineista ja niiden mahdollisesta turvallisuudesta tai turvattomuudesta, verrattuna tietenkin ns. luonnolliseen ruokaan, mitä se sitten ikinä onkin todellisuudessa.

Kaikki alkoi tästä. Seuraavaksi espoolainen dosentti ja erikoislääkäri Leena Kauppila kirjoitti vastineensa, jossa hän epäili edellistä kirjoitusta ja hänen mielipiteensä oli, että lisäaineet eivät suinkaan ole niin turvallisia ja tutkittuja kuin väitetään. Pieni ote tässä:

Kaikkien lisäaineiden haitattomuutta ei ole tutkittu

 

 Leena Kauppila antoi myös esimerkkejä, esimerkiksi tällaisia:

Suo­las­ta on laa­jaa tut­ki­mus­tie­toa. Esi­mer­kik­si ha­ku maail­man­laa­jui­ses­ta lää­ke­tie­teel­li­ses­tä tie­to­kan­nas­ta (Pub­Med) tuot­taa haul­la "suo­la ja epi­de­mio­lo­gi­nen tut­ki­mus" yli 8 000 tut­ki­mus­viitet­tä. Sen si­jaan ha­ku esi­mer­kik­si li­sä­ai­neel­la "ras­va­hap­po­jen mo­no- ja dia­syy­lig­ly­se­ro­lit (E471) ja epi­de­mio­lo­gi­nen tut­ki­mus" ei tuo­ta yh­tään tut­ki­mus­vii­tet­tä ih­mi­sil­lä teh­tyyn väes­tö­tut­ki­muk­seen.

Ja hänen mielipiteensä päättyi näin:

Useim­mat meis­tä syö­vät tä­tä­kin li­sä­ai­net­ta päi­vit­täin eh­kä enem­män kuin suo­laa, mut­ta ku­kaan ei ole kat­so­nut ai­heel­li­sik­si tut­kia sen käy­tön vai­ku­tuk­sia kan­san­ter­vey­teen. Yh­tä hei­kos­ti väes­tös­tä tut­kit­tu­ja näyt­tä­vät ole­van run­saat kol­me­sa­taa muu­ta­kin li­säai­net­ta. 

Tänään Hesarissa Leena Kauppilalle antoi vastineensa jo aiemmin mainitsemani ympäristö- ja elintarviketieteiden laitoksen varajohtaja, professori Marina Heinonen:

Kaikki lisäaineet tutkitaan

 

Alan asian­tun­ti­jat ei­vät ole sii­nä kä­si­tyk­ses­sä, et­tä luon­tai­nen ruo­ka on yh­tä kuin tur­val­li­nen. Syö­tä­vis­sä luon­non raa­ka-ai­neis­sa voi esiin­tyä ih­mi­sen ter­vey­del­le hai­tal­li­sia mää­riä kas­vien omia myrk­ky­jä, ho­me­myrk­ky­jä, ras­kas­me­tal­le­ja tai mui­ta ym­pä­ris­tö­myrk­ky­jä.

Näin siis luonnollisuus, vaan entäpä ne lisäaineet:

Sen si­jaan ruuan kaik­ki li­sä­ai­neet ovat nii­tä har­vo­ja ai­nei­ta, joi­den hai­tat­to­muus on tes­tat­tu. Tur­val­li­suus ar­vioi­daan käyt­täen yh­tei­ses­ti so­vit­tu­ja (OECD-oh­jeis­tus) so­lu-, bak­tee­ri- ja eläin­mal­le­ja. Mi­kä­li hait­ta­vai­ku­tuk­sia esiin­tyy suu­ril­la an­nok­sil­la, hai­tat­to­muus ih­mi­sen ter­vey­del­le py­ri­tään var­mis­ta­maan sa­ta­ker­tai­sil­la tur­va­ker­toi­mil­la.

Mutta aina silloin tällöin jotain uutta ilmenee:

Uu­si mer­kit­tä­vä tut­ki­mus­tie­to ote­taan ai­na huo­mioon, ja tar­peen mu­kaan ai­neen tur­val­li­suus ar­vioi­daan uu­del­leen. Kaik­kea ei kui­ten­kaan voi­da taa­ta, ku­ten ei myös­kään tut­tu­jen ra­vin­to­ai­nei­den yh­teis­vai­ku­tus­ten hai­tat­to­muut­ta. 

  Esi­mer­kik­si hii­li­hyd­raat­te­ja ja vä­hän pro­teii­ne­ja si­säl­tä­vän ruuan kuu­men­nuk­ses­sa syn­ty­vän syö­pä­vaa­ral­li­sek­si epäil­lyn ak­ryy­lia­mi­din hai­tal­li­suus ar­vioi­tiin vas­ta, kun asia kä­vi il­mi tie­teel­li­ses­sä tut­ki­muk­ses­sa.

Näin se vain on, eli me emme tiedä sitä, että jos syöt omenan, tomaatin ja sellerin, että miten kaikki näiden mainittujen terveellisten yksittäisten kasvisten jokainen molekyyli reagoi toistensa kanssa.

Tällaiset vaatimukset jokaisen molekyylin yhteisvaikutuksen pitkäaikaisista väestötutkimuksista ovat täydellisen kohtuuttomia, niin lisäaineiden, kuin tavallisten, turvallisiksi miellettyjen ravintoaineiden molekyylien kohdalla.

Mutta tähän kohtuuttomaan ajatukseen täydellisestä, molekyylikohtaisesta yhteisvaikutuksesta lisäaineita kammoksuvat aina takertuvat, mutta kuitenkaan he eivät vaadi samaa turvallisuutta esimerkiksi omenan ja mansikan jokaisen molekyylin pitkäaikaiskäytön yhteisvaikutuksesta ihmisen elimistöön.

Ruuan li­sä­ai­neet ovat suu­rel­ta osin sa­mo­ja ai­nei­ta, joi­ta syö­dään vä­rik­käis­sä ja kui­tu­pi­toi­sis­sa kas­vik­sis­sa ja he­del­mis­sä tai joi­ta muo­dos­tuu ruuan­su­la­tuk­sen tu­lok­se­na eli­mis­tös­sä, ku­ten glu­ta­maat­tia pro­teii­nis­ta tai ras­va­hap­po­jen mo­no- ja dia­syy­lig­ly­se­ri­de­jä (E 471) ruuan si­säl­tä­mäs­tä ras­vas­ta (t­ria­syy­lig­ly­se­ri­di). Li­sä­ai­neen vä­häi­sel­lä mää­räl­lä ei täl­löin ole mer­kit­tä­vää vai­ku­tus­ta ih­mi­sen ter­vey­teen.

Lisäaineita kammoksuvat ovat jotenkin mieltäneet lisäaineet niin, että elimistömme tunnistaa luonnollisen ja keinotekoisesti valmistetun tismalleen samanlaisen molekyylin toisistaan ja kehomme käyttäytyisi eri tavoin, kun se kohtaa vaikkapa tomaatin luonnollisen natriumglutamaatin tai keinotekoisesti valmistetun natriumglutamaatin. Näin ei onneksi ole, vaan molekyyli on molekyyli, eikä elimistömme erottele luonnollisia tai vastaavia ihmisen valmistamia molekyylejä toisistaan.

Yle Puhe ruokakaupassa

Yle Puhe kävi ruokakaupassa emeritusprofessori Jouko Tuomiston kanssa ja se käynti on kuunneltavissa Ylen sivuilta:

Onko luomu sittenkään parasta? 

Luomua uskalletaan jo arvostella. Kuinka paljon kuluttajien positiiviset mielikuvat luomusta pitävät paikkansa?

Luomuruoka on ekologisempaa, maukkaampaa ja terveellisempää kuin tavanomaisesti tuotetut elintarvikkeet. Tätä mieltä ovat ainakin kuluttajat. Ja luomusta ollaan valmiita myös maksamaan enemmän. Ja totta kai lasten pitää saada mahdollisimman puhdasta ruokaa kasvaakseen! Puhtaus onkin kuluttajatutkimusten mukaan (mm. Luomubarometri 2012) se tärkein syy käyttää luomuelintarvikkeita.

Kuinka paljon edellä mainitut kuluttajien mielikuvat luomusta pitävät paikkansa? Ilmastonmuutos on väistämätön asia, ja kanatkin ovat joutuneet pieniin häkkeihin pihamaata kuopsuttamasta. Saanko luomuruokaa ostamalla paremman omantunnon, pelastanko maailman ja voivatko eläimet paremmin?

Viikolla 40 vietettiin luomuviikkoa teemalla Meidän luomu. Yle Puheen Iltapäivä tarkastelee luomua nyt vähän eri vinkkelistä: Luomuylistys on nyt saanut pienen särön, luomua uskalletaan jo arvostella.

Emeritusprofessori Jouko Tuomisto Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta ja toimittaja Salla Vuolteenaho lähtivät ruokakauppaan tarkastelemaan luomutuotteita.

Ja kun tuon jälkeen klikkaa sitä "play"-ikonia, alkaa 22 minuuttia pitkä osio aiheesta.

 

Mikä saa ostamaan luomua?

Ruokatieto kertoo uusimmasta kuluttajabarometritutkimuksesta, joka kertoo vastauksen siihen, mikä saa kuluttajat ostamaan luomua ja käymme hieman asiaa läpi.

Pieni lapsi ja maun arvostus saavat ostamaan luomua

 

Alle kouluikäisten lasten perheet suosivat luomua enemmän kuin kouluikäisten lasten perheet. Luomuun liittyy vahvasti ajatus ruuan puhtaudesta.

Ajatus siellä takana lymyää ja se taitaa sellaisena pysyä, sillä tosiasiat eivät tätä ajatusta kauheasti tue. On totta, että suosimalla luomua riski moderneille torjunta-aineille altistumisesta on hieman pienempi, mutta kuten aiemmin on kerrottu, myrkkyjä ovat myös ei-synteettiset myrkyt.


Joten mielikuvilla ratsastetaan puhtausasiassa aika pitkälle.

Kansainvälisten tutkimusten mukaan luomua käyttävät muita enemmän myös maku- ja laatuorientoituneet, varakkaat ikääntyneet ja ekologis-eettisesti ajattelevat.

Nämä makuorientoituneet luomun ystävät ovat myös hieman outo asia, sillä luomu ei ole koskaan menestynyt yhdessäkään sokkotestissä, jos mukana on ollut kaikin eri tavoin tuotettuja tuotteita. Tietenkin jos on pelkkiä luomutuotteita, niin sittenhän joku luomutuote voittaa ilman muuta.

Savon Sanomien kananmunien sokkotestissä kaksi luomumunaa oli joukon kaksi viimeistä pistäväksi luonnehditulla maulla. Kananmunat ovat jostain syystä sellainen tuote, jota luomun ystävät aina kehuvat, etenkin että se ei maistu heidän mukaansa kalalle, kuten tavanomaiset munat, mutta tosiasiassa tavanomaisia kanoja ei ole pitkään aikaan tarvinnut ruokkia kalajauholla, mutta luomukanoja edelleen ruokitaan, poikkeusluvalla, jotta luomukanojen ongelmat valkuaissaannin suhteen saataisiin jotenkin pidettyä kurissa.

Luomukanoilla etenkin metioniinin puute ajaa kanoja hyvin herkästi kannibalismiin, joten kalajauho, vaikka ei taida kovin kanojen luonnonmukaista ravintoa olla, säilyy hamaan tulevaisuuteen luomukanojen "luonnonmukaisena" ravintona.

Hesarin jouluisten porkkana- yms laatikoiden makutestissä käsintehdyt luomulaatikot hävisivät maussa jopa Saarioisten yms bulkkilaatikoille. Penn & Tellerin makutestiosio, joka löytyy Youtubesta, kertoo kaiken oleellisen asiasta:

Luomun tunnelmat puhuttavat heitä: maaseutu, suomalainen luonto, vapaus, harmonia, kiireettömyys, aitous ja yhteisöllisyys.

Ja todellisuudessa luomutilat ovat jo keskimääräisiä tavanomaisia suurempia, luomutuotanto vaatii paljon enemmän konetyötä.... ja niin edelleen.

Alle kouluikäisten lasten äidit ovat Luomun kuluttajabarometrin mukaan muita vahvemmin sitä mieltä, että luomutuotettu ruoka on lapselle hyvä vaihtoehto, että luomun ostaminen tuo tunteen ”teen oikein” ja että luomun suosiminen on fiksua, nykyaikaista kuluttamista.

Valitettavasti se, että jotkut ovat jotain mieltä, ei tee siitä asiasta totta. Ei alkuunkaan, mutta näin markkinointi toimii, eli kun riittävästä toistetaan sitä, että kun muutkin ovat tätä mieltä, se alkaa muotoutua tosiasiaksi. Tunne siitä, että tekee oikein, ei tarkoita yhtään mitään todellisuudessa.

Samoin markkinakoneisto koettaa saada nuorisoa aina uusien ja uusien trendien perään, jotta he tuntisivat olonsa hyväksytyiksi kaveripiirissään. Ostamalla merkin X farkut olet parempi ja hyväksytympi ihminen. Sama metodi toimii myös muussakin markkinoinnissa, esimerkiksi luomun markkinoinnissa.

Monet luomutuotteet ovat melko rasvaisia, ja se voidaan kokea plussana.

Ja vaikka sen kokee plussana ja jotkin vaihtoehtoviisaat sitä sellaisena koettavat myydä, kovat eläinrasvat ovat silti hyvin suuri terveysriski liiallisena saantina.

Kaikille kuluttajille luomu tarkoittaa ennen kaikkea puhdasta ruokaa. Puhtaus on raaka- aineen puhtautta. Siinä ei ole ylimääräisiä kemikaaleja. Puhtautta tuovat luonnonmukainen tuotantotapa sekä teollisten lannoitteiden välttäminen ja tuotteiden valmistaminen ilman lisäaineita.

Mielikuvat ovat hyvin mahtava voima. Modernit mineraalilannoitteet (ei tarvitse aina käyttää termiä "teolliset" lannoitteet) ovat hyvin puhtaita tuotteita, jotka toimivat silloin kun kasvi ravinteita tarvitsee.

Luomun käyttämät orgaaniset lannoitteet, eli lanta ja vaikkapa teuraseläimien jätteestä tehty liha-luujauho sen sijaan jostain mystisestä syystä mielletään puhtaiksi lannoitteiksi. Miten ihmeessä liha-luujauho voi olla modernia typpi- tai fosforilannoitetta puhtaampi vaihtoehto, paitsi tietenkin siellä mielikuvissa.

Ja myös luomun käyttämät lannoitteet, vaikkapa liha-luujauho, ovat aivan yhtä teollista lannoitetta kuin minaraalilannoitteetkin, sillä kyllä niitä on teollisesti käsiteltävä, ennen kuin ne kuolleiden eläimien jäljelle jääneet osat voidaan peltoon kylvää.

Mutta ne mielikuvat, niiden voima on ihmeellistäkin ihmeellisempi.

Arla Ingmanin nestemäisten maitovalmisteiden tuoteryhmäpäällikön Sanna Heikfolkin mukaan puhtaus on todennettavissa, vaikka puhdasta on myös tavanomaisesti tuotettu maito.
- Luomutiloilla esimerkiksi lääkkeiden käytön jälkeen varoaika on kaksi kertaa niin pitkä kuin tavanomaisilla tiloilla, mutta ei maidossa muutenkaan ole antibioottijäämiä. Luomueläinten ruokintaan kiinnitetään enemmän huomiota jo senkin vuoksi, että muutoin tuotos on tavanomaista pienempi, Heikfolk toteaa.

Tässäpä hyvä esimerkki luomun järjettömistä säännöistä. Luomulla on todellakin kaksinkertainen varoaika, vaikka siinä ei ole mitään järkeä. Se tarkoittaa vain sitä, että hävikkiä syntyy paljon ja kalliita tuotantopanoksia menee hukkaan, kun luomumaitoa pitää pistää viemäriin järjettömän varoajan takia, vaikka se olisi ollut täysin hyvää, turvallista ja täysin lääkejäämätöntä maitoa jo useita päiviä sitten.

Todellakin myös luomueläimen ruokinta on hyvin tarkkaa puuhaa ihmeellisten sääntöjen takia, joita tosin joudutaan poikkeussäännöillä koko ajan kiertämään, sillä muutoin voisi jopa eläimien terveys olla vaarassa. Luomussa on tässäkin asiassa täysin ihmeelliset säännöt, joihin sitten joudutaan aina tekemään poikkeuksia ja poikkeuksen poikkeuksia, eli luomupuoli ei voi edes noudattaa omia sääntöjään, niin mitäpä siitä pitäisi sanoa?

Esimerkiksi nuorten perheiden luomukäyttäytymistä valottavassa tilaisuudessa vanhanajan luomumaidosta tehtyä pannukakkua ja kalakeittoa kehutaan niin, että se saa veden herahtamaan kielelle.

Ja jos järjestettäisiin makutesti sokkona, voisi tulos olla tällaista taivaanrannan maalailua paljon mielenkiintoisempi. Puhhuijaa sentään tuotakin otosta barometristä.

Nielsenin kuluttajapaneelin mukaan vuonna 2011 luomutuotteiden osuus elintarvikkeista oli 1,4 prosenttia. Osuus on kasvanut puolessatoista vuodessa 0,2 prosenttiyksikköä.

Tämä on fakta kaiken maalailun edessä. Tuotannosta jo 9 % on luomussa, myynnistä 1.4 %, eikä kotimainen tuotanto pysty tuottamaan markkinoille sen kysyntää vastaavaa määrää tuotteita, vaan jo lähes puolet luomusta tulee ulkomailta.