Vastakritiikkiä luomulakon mielipiteisiin

Silminnäkijän Pilattu Maito -dokumentti herätti minussa tuntoja kritisoida ohjelmaa ja sen tein postauksessani, joka käsitteli asiaa nähdyn ja kuullun perusteella:

Nähty - pilattu maito

 

Esittämääni kritiikkiin on esitelty vastakritiikki, jonka voitte lukea asianomaisten sivuilta:

 

 Pilattu maito: vastine

 

Lisäksi vastine löytyy myös Silminnäkijän facebook-sivustolla, seuraavan linkin takaa:

 

Silminnäkijän vastaus luomulakon kritiikkiin

Nyt jokainen osannee muodostaa annetuista argumenteista oman mielipiteensä ja nähdä metsässään sellaiset puut kuin kokemuksellaan osaa, tai näkee vaikka puuttoman metsän, jos siltä tuntuu. 

Ihmisten kokemukset ovat ihmisten kokemuksia ja kuten eilisestä postauksestani ilmeni, niin jos ihminen sairastuu ruuan huonosta bioenergiasta ja hän näin kokee, niin sitten hän sairastuu ruuan huonosta bioenergiasta. Onko se todellinen syy, on täysin toinen asia, mutta jos emme kyseenalaista ihmisen oman kokemuksen tuomaa vastausta, ihminen sairastui siitä syystä, jonka hän koki. 

Pari kommenttia kuitenkin minua kohtaan esitetystä kritiikistä ja toinen on Noora Shinglerin kynästä:

En lähde ampumaan alas yksi kerrallaan Luomulakon väittämiä, Hannelen vastaus tuossa alapuolella pitää sisällään kaiken olennaisen, mutta sanottakoon, että jos esimerkiksi sappineste toimisi niin kuin Luomulakossa väitetään, ei ihmisillä olisi mitään ruoansulatusongelmia ensinkään! Asiat eivät ole ihan niin yksinkertaisia.  

Blogini ei väittänyt mitään sappinesteen toiminnasta, vaan postauksessani oli lainaus Helsingin yliopiston kemian laitoksen materiaalista ja jos Noora Shinglerin mielestä siellä ei tiedetä ihmisen elimistön kemiasta mitään, kannattaa kritiikki osoittaa siihen suuntaan, jotta he tulevaisuudessa tietäisivät sen, mitä kemiaa ihmisen elimistössä tapahtuu.

Sitten jos ihminen on allerginen maidon proteiinille, asia tietenkin muuttuu, kuten se muuttuu silloinkin, jos ihmisen elimistö hyljeksii pähkinän proteiinia.

Noora Shinglerillä on mahdollisuus jättää kommenttiosioon hyvin perusteltu argumentti, joko omalla nimellään tai anonyymisti siitä, mitä se sappineste sitten siellä elimistössä puuhailee maidon rasvan sekä maidon proteiinien kimpussa, jos Helsingin yliopiston kemian laitos ei sitä virallisessa viisaudessaan tiedä.

Seuraavan linkin takana professori ja sisätautien erikoislääkäri Pertti Mustajoen erittäin helpposelkoinen esitys ihmisen ruuansulatuksen toiminnasta niin jospa sekin toisi lisävalaistusta asiaan, joten olkaa hyvä ja lukekaa ajatuksen kanssa ja verratkaa sisältöä Silminnäkijän ihmisten tuottamiin kertomuksiin elimistömme toiminnasta:

Oodi ohutsuolelle

 

Sieltä lainaus ja ensin proteiinit:

Proteiinit ovat paljon monimutkaisempi tapaus, sillä ne rakentuvat kahdestakymmenestä erilaisesta legopalikasta, joita kutsutaan aminohapoiksi. Kun niistä muodostuu muutaman sadan palikan molekyylejä, eri mahdollisuuksia on lukemattomia. Niinpä saamme ruoan mukana tuhansia erilaisia proteiineja.

Haimanesteessä suoleen tulee entsyymejä, jotka pilkkovat proteiineja muutaman aminohapon pituisiksi ketjuiksi. Suolen sisäkerroksen eli epiteelin solujen pinnalla sijaitsevat entsyymit jatkavat purkua, mutta joukkoon jää vielä parin kolmen aminohapon pätkiä. Täysin alkutekijöihinsä eli aminohapoiksi proteiinit saadaan vasta solun sisällä.

Sitten rasva:

Entä ruoan rasva? Kaada lasin pohjalle ruokaöljyä, laske vettä päälle ja sekoita lusikalla. Hetkeksi muodostuu öljypisaroita, mutta sitten öljy on taas erillään veden pinnalla. Miten suolensisällön vedessä olevat rasvaentsyymit pääsevät rasvan kimppuun sitä hajottamaan?

Tähän tarvitaan sappea, siinä olevia sappihappoja ja muita emulgaattoreita. Niiden vaikutuksesta rasva pisaroituu pienen pieniksi pallosiksi, joiden läpimitta on tuhannesosa millimetriä. Nyt haiman tuottamat ruoansulatusentsyymit, joista tärkein on lipaasi, pääsevät niin lähelle rasvoja, että pystyvät pilkkomaan niitä.

Yleisimpien ravinnon rasvojen selkärankana on glyseroli, kolmen hiilen yksinkertainen molekyyli. Sen jokaiseen hiileen on kytkeytynyt rasvahappo, joita on erikokoisia muutaman hiilen ketjuista yli kaksikymmenhiilisiin. Neljä erilaista entsyymiä pilkkoo pakettia alkutekijöihinsä, rasvahapoiksi ja glyseroliksi.

Näin ruoan monia aineosia on purettu ja purettu. Päältäpäin suolen sisältö näyttää samalta velliltä, mutta sen rakenne on tyystin muuttunut. Tämä velli on siis vielä elimistömme ulkopuolella, ohutsuolen ontelossa, joka on osa suusta peräaukkoon ulottuvaa putkea. Nyt meille tarpeelliset aineet ovat valmiita siirtymään sisäämme.

Mutta voin jo kuvitella, että eihän se ihmisen elimistö näin toimi, kun joku kokee jotain muuta.

Toinen kommentointini koskee tätä:

Luomulakko-blogissa vallalla olevien totuuksien haastamista nimitetään taikauskoksi. Me kutsumme vallitsevien ajatusmallien haastamista yhteiskunnalliseksi keskusteluksi. Tiede ei ole koskaan stabiilissa tilassa, vaan uusi tutkimustieto korvaa vanhan. Tiede kestää hyvin haastamisen.

Jos meillä on tieteellinen käsitys jostain asiasta niin se tieteellinen käsitys haastetaan tieteellisen metodin kautta, ei tuomalla ihmisiä kertoilemaan omista kokemuksistaan.

Ihminen kertoo tarinan ja jos siinä on aihetta tieteelliseen tutkimukseen, se tuotetaan ja sitten tieteellisen metodin tuottama tieto haastaa vanhat teoriat, ei suinkaan se kertomus, jonka joku kertoo, joku kuulee ja jota joku levittää totena eteenpäin.

Tiede kestää hyvin haastamisen ja se on koko tieteen voima, mutta se haastaminen ei tapahdu niin, että yksittäisiä ihmisiä tuodaan puhumaan kokemuksistaan, vaan se tapahtuu niin, että tieteellisen metodin kautta isketään faktat pöytään ja sitten katsotaan, että onko vanhoissa teorioissa kenties tarkentamisen varaa.

Jos tiede haastetaan yksittäisten ihmisten kertomuksilla kokemuksistaan, niin sitten ruuan bioenergia on fakta, ufojen ihmiskaappaukset ovat fakta ja niin edelleen.

EDIT:

Sami Sundell on päätynyt ihmettelemään Silminnäkijän esille saamia asioita omassa blogissaan ja jutut löydätte klikkaamalla seuraavia linkkejä:

AJATUSKUVIA - Myrkyllinen maito ja näytön puute

Ajatuskuvia - Pilatun maidon paluu

 

Joten jos minun suoraviivaistettu versiona aiheuttaa närästystä, on dokumenttia Sami Sundellin toimesta lähestytty vähemmän suoraviivaisesti ja analyyttisemmin niin jospa se minun versioni rinnalla aiheuttaa lukijassa enemmän ajatuksia siitä, miten Silminnäkijä ohjelmaansa tekee.