27. maaliskuuta 2013

Luomu ei löydä kauppoihin



Tässäpä taas tuttuakin tutumpi uutinen:

Kauppiaat kilpailevat luomun lähituottajista

 

Kauppiaat tuskailevat lähiluomutuotteiden vähäisen tarjonnan kanssa. Varsinkin pienten kauppojen on vaikea saada myyntiin lähellä tuotettua luomuruokaa niin paljon kuin kysyntää olisi.

Siis tuotannosta on kohta 10 prosenttia luomussa ja markkinaosuus on noin 1.5 % (eli kysyntä), josta ulkomaista luomua arviolta 30 %, ehkä enemmänkin ja kotimaista luomua ei riitä kauppoihin?

 Viisailta asiantuntijoilta olisi mielenkiintoista kysyä, että kuinka paljon tuotantoa olisi uhrattava luomutuotannolle, jotta saisimme luomusta innostuneille luomua, joita on markkinaosuudesta päätellen suhteellisen vähän?

Kun yhdistämme seuraavan uutisen edelliseen:

HS MAKSUMUURI - Suomessa lähes kaikki on muuta euroaluetta kalliimpaa

 

Valtaosan Mattilan tuloista nielaisevat asumiskulut, seuraavaksi eniten rahaa menee ruokakauppaan.

Moni suomalainen jakaa Mattilan kokemukset. Ruoka on Suomessa kallista, ja asuminen se vasta kallista onkin.
 Ostovoimalla tarkoitetaan sitä, miten paljon hyödykkeitä esimerkiksi palkalla saa. Suomen heikkoon ostovoimaan ovat syynä kireä verotus, suhteellisen matalat palkat ja korkeat hinnat.

Kun mietimme asioita hieman pidemmälle, niin mitäpä ruuan hintaan tai vaikkapa veroprosenttiin vaikuttaa se, että houkuttelemme korotettujen maataloustukien avulla ruuan tuottajia luomun puolelle, joka tarkoittaa sitä, että jos ennen tuli vehnää hehtaarilta 4500 kiloa, sitä tulee luomun jälkeen 1500 kiloa samalta alalta, niin nostaako vai laskeeko se ruuan hintaa molemmilla puolilla aitaa?

Luomuun siirtymisen jälkeen häviävät kaikki osapuolet.

Joudumme siirtämään enemmän veroeuroja maataloustukiin, jotta saamme huomattavasti vähemmän myytävää, eli veromme nousevat.

Tavanomaisesti tuotetun ruuan hinta nousee, koska ruokaa on vähemmän markkinoilla tuottajan siirryttyä luomuun.

Luomun hinta ei laske, sillä luomumerkki paketissa on hyvä tapa nostaa ruuan hintaa sisäänostohinnasta välittämättä. Lisäksi luomun tuotantokustannukset ovat huomattavasti tavanomaista korkeammat, kaikista korulauseista huolimatta, joita ovat typpikierto, ravinteiden kierrätys ja niin edelleen.

- Kysyntää olisi nimenomaan lähellä tuotetuille luomutuotteille. Erityisesti jatkojalostetut elintarvikkeet olisivat mielenkiintoisia, sanoo Paloposki.

Jatkojalostus on hieno kiertoilmaus sille toiminnalle, joka on ekohipin pahin kirosana tavanomaisesti tuotetun ruuan puolella, eli jatkojalostus on pahasti ilmaistuna ruuan prosessointia.

Se on siis sitä, kun ruokaa mössätään, sekoitetaan, lisätään säilöntäaineita, e-koodeja, hieman jotain väriä ja pannaan koreaan purkkiin, jossa ruoka säilyy viikoista kuukausiin ja sitten ehkä siirretään maapallon toiselle puolelle.

Luomu tuli markkinoille ihmisten luonnollisuuden kaipuun jälkiaalloissa. Ihmiset vierastivat prosessoitua ruokaa ja luomu näki tilaisuutensa. Nyt kuitenkin tosiasia on se, että menestyäkseen  luomun pitäisi saada pitkälle prosessoituja tuotteita statuksensa alle, koska kaikesta luonnonmukaisuuden  haikailemisesta huolimatta ihmiset haluavat panna ruokapaketin mikroon ja saada ruokansa eteensä noin kahdessa minuutissa työpäivän jälkeen.


Ei kommentteja: