Luomu ei innosta kunnissa

Kuten olen jo aiemmin monta kertaa postannut, niin koska luomu ei saa tavallisista ihmisistä asiakkaiksi kuin sellaisen vaatimattoman osuuden, että sillä napataan noin 1.5 % osuus kaupan kokonaismyynnistä, koettaa luomu luikerrella kuntien ja kaupunkien keittiöihin, sillä sitä kautta päästään kiinni kaikkien lompakoihin maksettujen verojen kautta, sillä mehän sen lystin maksamme.

Tosin tämäkään reitti ei ole ruusuilla tanssimista:

Luomuruoka ei herätä suurta innostusta kuntien ruokapalveluissa 

 

– Kyselyyn vastanneista ammattikeittiöistä noin 40 prosenttia haluaisi lisätä luomutuotteiden käyttöä. Etenkin luomuviljatuotteita, -kasviksia ja -marjoja kaivataan lisää. Luomumaitotuotteiden käyttöä haluisi lisätä noin 35 prosenttia ammattikeittiöistä, kertoo hankepäällikkö Anu Arolaakso EkoCentriasta tiedotteessa.

Kun kysytään, että kuinka moni haluaisi ajaa Ferrarilla oman persoonattoman japanilaisen perheauton sijaan, niin aika moni haluaisi, mutta sitten on eri juttu, että moniko sellaisen ostaa, jos pitää omilla rahoilla maksaa.

Pro Luomu muistuttaa, että luomun osuuden kasvattaminen julkisissa ruokapalveluissa on Suomen hallituksen asettama tavoite, joka on kirjattu luomualan kehittämissuunnitelmaan. Arolaakso peräänkuuluttaa kuntatason strategisia päätöksiä tavoitteen saavuttamiseksi.

Ikävä kyllä tällainen poliitiinen tavoite on asiasta tehty, mutta kuten tiedämme, poliittisia tavoitteita/päätöksiä tehdään hyvin monista eri syistä, joista kovin yleinen on äänestäjien miellyttäminen, realistisesta tilanteesta välittämättä.

– Luomun käyttö julkisissa ruokapalveluissa ei lisäänny ilman poliittisia päätöksiä.

Aivan oikein, eli tällaiseen luksusturhuuteen ei kyllä järkevästi ajatellen rahaa ole, joten siihen on kunnat pakotettava, joten siinä mielessä uutinen antaa asiasta totuudenmukaisen kuvan.

Luomun ongelmaksi julkisissa ruokapalveluissa koetaan yhä hinta, jonka nimesi luomun käytön suurimmaksi esteeksi 42 prosenttia kyselyyn vastanneista. Toiseksi suurimpana esteenä pidetään saatavuutta.

Koomista lukea tällaisia uutisia joka suomeksi kertoo, että rahaa tähän luomuturhuuteen ei ole ja jos olisi, tuotetta ei olisi ostettavissa.

Mutta poliittiset päätökset ovat siitä hienoja, että tällaisia asioita ei yleensä huomioida, vaan asiat nuijitaan pöytään ja sitten asian kanssa hästäävät jotkut muut tahot, sillä eipä se enää niitä päättäjiä sen jälkeen huoleta, vaan riesa on siirtynyt niiden elämää häiritsemään, joita päätös konkreettisesti koskee.

Kuten eräs tuore uutinen kertoi Raahesta, niin vaikka kaupunki olisi halunnut käyttää luomua kaupungin keittiöissä, ei yksikään luomutuottaja vastannut lähetettyihin tarjouksiin, joten mitäpä siitä pitäisi ajatella?